KHO:2021:75
A suunnitteli vertaisvuokraavansa yhdessä puolisonsa kanssa omistamansa asunnon loma-aikanaan kerran enintään kahdeksi viikoksi ennen kuin puolisot olivat omistusaikanaan käyttäneet asuntoa kahden vuoden ajan vakituisena asuntonaan.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun verovelvollinen vuokraamalla luovutti asuntonaan käyttämänsä huoneiston hallinnan, hän ryhtyi käyttämään huoneistoa tulonhankkimistoiminnassaan. Asuntoa ei tänä aikana käytetty tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla verovelvollisen vakituisena asuntona, joten säännöksessä tarkoitettu kahden vuoden yhtäjaksoinen asumisaika katkesi. Asiaa ei ollut arvioitava toisin pelkästään vuokrauksen lyhyen keston perusteella. Näin ollen asunnon hallintaan oikeuttavien osakkeiden osuuden myynnistä muodostuva luovutusvoitto ei ollut tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti verovapaata tuloa eikä luovutustappio tuloverolain 50 §:n 2 momentin nojalla vähennyskelvoton, jos verovelvollinen vertaisvuokrasi kyseisen asunnon ennen kuin asuntoon muutosta oli kulunut kaksi vuotta.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuodelle 2021
Äänestys 4-1
Tuloverolaki 48 § 1 momentti 1 kohta ja 50 § 2 momentti
Päätös, jota valitus koskee
Keskusverolautakunta 25.9.2020 nro 30/2020
Asian käsittely keskusverolautakunnassa
A on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:
Onko hakijan oman asunnon myynnistä muodostuva luovutusvoitto tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti verovapaata tuloa ja luovutustappio vastaavasti vähennyskelvotonta, jos hakija hakemuksessa kuvatulla tavalla lyhytaikaisesti vertaisvuokraa asuntonsa lainkohdassa tarkoitetun kahden vuoden asumisajan aikana?
Ennakkoratkaisuhakemuksessa on kysymys A:n oman asunnon yksittäisestä enintään kahden viikon kestoisesta vertaisvuokrauksesta hänen loma-aikoinaan ennen kuin kaksi vuotta on kulunut siitä, kun hän on ryhtynyt käyttämään omistamaansa asuntoa vakituisena asuntonaan.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa:
Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa hakijan 28.1.2021 tai sen jälkeen tapahtuvasta asunnon hallintaan oikeuttavien osakkeiden osuuden myynnistä muodostuva luovutusvoitto on tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti verovapaata tuloa ja luovutustappio tuloverolain 50 §:n 2 momentin nojalla vähennyskelvoton siitä huolimatta, että hakija vertaisvuokraa kyseisen asunnon hakemuksessa kuvatulla tavalla ennen 28.1.2021.
Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on hakijan vaatimuksesta noudatettava verovuodelta 2021 toimitettavassa tuloverotuksessa.
Keskusverolautakunta on selostettuaan sovellettavat säännökset ja hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen lausunut asian arviointina ja johtopäätöksinä seuraavaa:
Keskusverolautakunta toteaa, että oman asunnon luovutusvoiton verovapautta arvioitaessa vakituisen asumisen yhtäjaksoisuuden on oikeuskäytännössä katsottu katkeavan esimerkiksi tilanteessa, jossa verovelvollinen oli muuttanut tilapäisesti ulkomaille ja luovuttanut tämän jälkeen asunnon hallintaoikeuden vuokrasopimuksella noin 3,5 kuukauden ajaksi (KHO 1983 II 574).
Toisaalta oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että pelkkä tilapäinen poissaolo ei katkaise vakituisen asumisen yhtäjaksoisuutta (KHO 1981 II 572). Tätä tulkintaa voidaan pitää perusteltuna erityisesti siitä näkökulmasta, että verovelvollisen vakituisen asumisen yhtäjaksoisuus voi vaikuttaa asunnosta saatavan luovutusvoiton verovapauden ohella myös siitä aiheutuvan luovutustappion vähennyskelpoisuuteen verotuksessa.
Keskusverolautakunta toteaa, että hakemuksen mukaan hakijan ei ole tarkoitus muuttaa vakituisena asuntonaan käyttämästään asuinhuoneistosta edes tilapäisesti, vaan hakemuksessa kuvatun niin sanotun vertaisvuokrauksen on tarkoitus tapahtua enintään kahden viikon aikana, kun hakija ei itse oleskele asunnossa loma-aikanaan. Kun lisäksi otetaan huomioon, että hakemuksessa kuvatun verrattain lyhytkestoisen vertaisvuokrauksen ei voida muutenkaan katsoa rinnastuvan luonteeltaan sellaiseen asunnon hallinnan luovutukseen, jonka on oikeuskäytännössä katsottu katkaisevan säännöksessä tarkoitetun yhtäjaksoisen asumisen, hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa hakijan on katsottava käyttävän omaa osuuttaan osoitteessa (- - -) sijaitsevasta asunnosta tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla 28.1.2019–28.1.2021 ennen 28.1.2021 tapahtuvasta vertaisvuokrauksesta huolimatta.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa A:n 28.1.2021 tai sen jälkeen tapahtuvasta asunnon hallintaan oikeuttavien osakkeiden osuuden myynnistä muodostuva luovutusvoitto ei ole tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti verovapaata tuloa ja luovutustappio ei ole tuloverolain 50 §:n 2 momentin nojalla vähennyskelvoton, kun A vertaisvuokraa kyseisen asunnon hakemuksessa kuvatulla tavalla ennen 28.1.2021.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Asiassa on huomioitava, että tuloverolain oman asunnon luovutuksen verovapautta koskeva 48 §:n 1 momentin 1 kohdan säännös on poikkeus tuloverolain osoittamaan laajaan tulojen veronalaisuuteen. Siten säännöstä tulee tulkita suppeasti. Suppea laintulkinta puoltaa pitäytymistä säännöksen sanamuodon mukaisessa tulkinnassa. Kun säännöksessä edellytetään, että vakituisen asumisen tulee kestää yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta, asiassa on annettava olennaista merkitystä asunnon yhtäjaksoiselle käytölle omana tai perheen vakituisena asuntona. Kahden vuoden määräajan täyttymisen arviointia ei voida tehdä pääasiallisen asumiskäytön perusteella. Tällä tavalla päädyttäisiin säännöksen sanamuodon vastaiseen tulkintaan.
Yhtäjaksoisella asumisella tarkoitetaan katkeamatonta asumiskäyttöä, jossa asunto on yhdenjaksoisesti omistajan tai hänen perheensä vakituisessa asumiskäytössä siten, että asunto on poissaolonkin aikana varattuna omistajan tai tämän perheen käyttöön ja sitä ainakin jossain määrin myös tähän tarkoitukseen käytetään. Siten yhtäjaksoisuuden edellytyksen täyttyminen edellyttää, että asuntoa ei ole vuokrattu toiselle. Tämän vuoksi lyhytaikainenkin vuokraus katkaisee yhtäjaksoisen asumiskäytön. Vuokrauksen kestolla ei ole asian arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä.
Verotuskäytännössä yhtäjaksoinen asumisaika määritellään lähtökohtaisesti verovelvollisen väestörekisterinpitäjälle tekemien muuttoilmoitusten perusteella. Tapauskohtaisesti asumisajan määrittelyssä voidaan kuitenkin ottaa huomioon myös muita perusteita. Siten yhtäjaksoista asumiskäyttöä ei voida ratkaista yksinomaan väestörekisteriin merkittyjen muuttoilmoitusten perusteella. Sillä ei ole asian arvioinnissa merkitystä, että vuokralainen ei tee muuttoilmoitusta vertaisvuokrattuun asuntoon ja että omistaja ei tee muuttoilmoitusta pois asunnosta poissaolonsa ajaksi. Asunnon omistajan ei tarvitse itse muuttaa pois vertaisvuokratusta asunnosta, jotta yhtäjaksoinen asumiskäyttö katkeaisi.
Kun säännöksen sanamuodon lisäksi otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntö ja siitä johdettu verotuskäytäntö, tilapäinenkin poissaolo riittää asumiskäytön yhtäjaksoisuuden katkeamiseen, jos asuntoa vuokrataan yhtäaikaisesti esimerkiksi omistajan loma-ajalla toiselle. Tilapäisen poissaolon aikana vuokralle annettu asunto ei ole varattuna omistajan tai tämän perheen asumiskäyttöön eikä sitä silloin käytetä tässä tarkoituksessa. Tämän sijaan asunto on tällöin varattuna vuokralaisen käyttöön ja sitä käytetään vuokrauskäytössä.
Siitä huolimatta, että X-palvelun sopimusehdot mahdollistavat asunnon itselleen käyttöön ottamisen lailla asuinhuoneiston vuokraamisesta säänneltyyn vuokraamiseen nähden verrattain vapaasti, asunto ei ole omistajan omassa käytössä eikä varattuna omistajan tai tämän perheen käyttöön silloin, kun asunto on vuokrattuna toiselle.
Asiaa ei ole arvioitava toisin sillä perusteella, että omistajalla ei ole kuin yksi vakituinen asunto tai koti. Kaikilla verovelvollisilla ei tarvitse olla tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua omaa asuntoa tai vakituista asuntoa lainkaan. Siten sillä, että omistajalla on ainoastaan yksi vakituinen asunto, ei voida perustella sitä, että asunto olisi yhtäaikaisesti sekä omistajan vakituisessa asumiskäytössä että vuokralaisen käytössä, kun asunto on vertaisvuokrattuna toiselle. Se, että henkilöllä on vain yksi vakituinen asunto tai koti, ei osoita sitä, että asunto olisi vuokrauksenkin aikana varattuna yhtäjaksoisesti omistajan tai hänen perheensä vakituiseen asumiskäyttöön.
Asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään sillä perusteella, että asunto annetaan vertaisvuokrattavaksi kalustettuna. Koko asunnon vuokralle antaminen omistajan tai tämän perheen poissaolon ajaksi osoittaa, että asunto ei ole omistajan tai hänen perheensä vakituisessa asumiskäytössä eikä varattuna tähän käyttöön. Se, että omistaja jättää asuntonsa kalusteet asuntoon vertaisvuokrauksen ajaksi, ei osoita sitä, että asunto säilyisi varattuna omistajan tai tämän perheen vakituiseen asumiskäyttöön vuokrauksen ajaksi.
A on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:
Hallituksen esityksestä 186/1971 ilmenee, että oman asunnon luovutusvoiton säätämisellä verovapaaksi pyrittiin alun perin poistamaan kaavamaisen verotussäännön aiheuttama kohtuuttomuus eikä säännöstä siten tule tulkita suppeasti. Nyt käsiteltävässä tilanteessa ei myöskään ole hallituksen esityksessä 186/1971 tarkoitettua keinottelua, vaan asunto on tosiasiassa toiminut A:n asuntona ja kotina yhtäjaksoisesti. Luovutusvoiton verottaminen olisi tässä tilanteessa kohtuutonta.
Oman asunnon luovutusvoiton verovapautta koskevan säännöksen tulkitseminen oikeudenvalvontayksikön esittämällä tavalla voi johtaa kohtuuttomiin veroseuraamuksiin. Esimerkiksi Helsingissä vuoden 2020 aikana tapahtuneen asuntojen hintakehityksen perusteella kaksion omistajalle olisi aiheutunut noin 20 000 euron veroseuraamus, jos hän olisi ennen kahden vuoden asumisajan täyttymistä erehtynyt vertaisvuokraamaan asuntonsa edes yhdeksi päiväksi. Oikeudenvalvontayksikön näkemys voisi äärimmilleen vietynä aiheuttaa tilanteita, joissa jopa sukulaisten, kukkien kastelijoiden tai kissan hoitajan yhden yön yöpyminen asunnossa voisi johtaa oman asunnon luovutusvoiton verovapauden menettämiseen.
Oikeudenvalvontayksikön tulkinta säännöksen sanamuodosta on virheellinen ja säännöksen tarkoituksen vastainen. Lyhytaikainen, toisella paikkakunnalla vietettyyn loma-aikaan kohdistuva, rajattu, kalustetun ja varustellun oman asunnon vertaisvuokraus ei katkaise asunnon käyttöä omana vakituisena asuntona. Asunto säilyy perheen asuntona ja kotina. A:n ei ole tarkoitus muuttaa vakituisena asuntona käyttämästään asuinhuoneistosta edes tilapäisesti, vaan kalustetun ja rajatun asunnon lyhytaikaisen vertaisvuokrauksen on tarkoitus tapahtua enintään kahden viikon aikana, kun A ei loma-aikanaan itse oleskele asunnossa. Asunto säilyy lyhytaikaisen vertausvuokrauksen aikana omana ja perheen vakituisena asuntona myös väestötietojärjestelmässä ja asunto-osakeyhtiön asukasluettelossa. A:lla on tavanomaista vuokranantajaa vahvempi oikeus saada asunto takaisin hallintaansa, eikä lyhytaikainen vertaisvuokraus muodosta tavanomaista asunnon hallinnan luovutusta ja vuokrasuhdetta.
Vuosikirjaratkaisuissa KHO 1981-B-II-572 ja KHO 1983-B-II-574 edes pitkäaikaisen ulkomailla oleskelun ja asumisen ei katsottu katkaisevan asunnon käyttämistä omana tai perheen vakituisena asuntona, vaikka asuntoa oli käytetty varsinaisena omana ja perheen vakituisena asuntona vain joitakin kuukausia ennen ulkomaille muuttoa. Vuosikirjaratkaisussa KHO 1983-B-II-574 pitkäaikaisen yli neljä kuukautta kestäneen huoneenvuokralain mukaisen huoneiston vuokrauksen katsottiin katkaisevan omana asuntona käytön. Päätöksen antamisen aikaan verovapaus edellytti asunnon käyttämistä omana asuntona vain yhden vuoden. Tapauksessa asunto oli tavanomaisesti vuokrattuna yli 30 prosenttia verovapauteen vaaditusta vuoden ajasta ja omistaja asui perheineen ulkomailla vielä toiset 30 prosenttia ajasta. Toisin kuin vuosikirjaratkaisussa KHO 1983-B-II-574, nyt käsiteltävässä tapauksessa asunnon käyttäminen omana vakituisena asuntona ei keskeydy lainkaan, vaan asunto vertaisvuokrattaisiin. Tässä tapauksessa vertaisvuokrauksen kesto olisi alle kaksi prosenttia vaaditusta kahden vuoden ajasta. Oikeuskäytännöstä ei voida johtaa oikeusohjetta, jonka mukaan yhdenkin päivän vertaisvuokraus katkaisisi asunnon käytön omana vakituisena asuntona. Kyseinen tulkinta voisi johtaa myös epätarkoituksenmukaiseen kehitykseen, jossa asuntojen hintojen laskiessa verovelvolliset vertaisvuokraisivat asuntojaan vain yhdeksi päiväksi säilyttääkseen myyntitappion vähennyskelpoisuuden verotuksessa.
Säännöksen tausta ja tarkoitus, esityöt ja sanamuoto puoltavat keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta, jonka mukaan yksinomaan lyhytaikainen ja satunnainen vertaisvuokraus ei katkaise asunnon käyttämistä omana asuntona. Tämä tulkinta on yhtenevä muiden verosäännösten, kuten ulkomaan työskentelyä koskevan kuuden kuukauden säännön tulkinnan sekä muun asumista ja väestökirjanpitoa koskevan lainsäädännön kanssa ja vastaa myös yleistä käsitystä säännöksen sekä vakituisen asunnon käsitteen tulkinnasta.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö antanut vastaselityksen.
A on antanut lisävastineen, joka on lähetetty tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
Valitus hyväksytään. Keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että asunnon hallintaan oikeuttavien osakkeiden osuuden myynnistä muodostuva luovutusvoitto ei ole tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti verovapaata tuloa eikä luovutustappio tuloverolain 50 §:n 2 momentin nojalla vähennyskelvoton, jos A vertaisvuokraa kyseisen asunnon hakemuksessa kuvatulla tavalla ennen 28.1.2021.
Perustelut
Sovellettavat oikeusohjeet
Tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa vähintään kahden vuoden ajan omistamansa sellaisen huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet tai sellaisen rakennuksen tai sen osan, jota hän on omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan ennen luovutusta käyttänyt omana tai perheensä vakituisena asuntona (oman asunnon luovutusvoitto).
Lain 50 §:n 2 momentin mukaan vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä tappiota sellaisen asunnon luovutuksesta, josta saatu luovutusvoitto olisi 48 §:n nojalla verovapaa.
Asiassa saatu selvitys
Hakemuksen mukaan A on 5.11.2018 hankkinut yhdessä puolisonsa kanssa osoitteessa (- - -) sijaitsevan ja noin 50 m2 käsittävän kerrostaloasunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet. Omistusoikeus osakkeisiin on siirtynyt kaupantekopäivänä 5.11.2018. A ja hänen puolisonsa ovat käyttäneet asuntoa vakituisena asuntonaan 28.1.2019 alkaen.
A suunnittelee asunnon lyhytaikaista vertaisvuokraamista X-palvelun kautta ennen 28.1.2021. A:n tarkoituksena on vertaisvuokrata asunto loma-aikanaan enintään kahden viikon ajaksi, ja tänä aikana asuntoa voisi käyttää yksi tai useampi vertaisvuokralainen. Vertaisvuokrauksen kohteena on kalustettu asunto kokonaisuudessaan siten, että A:n asunnossa oleva irtaimisto joitakin henkilökohtaisia tavaroita lukuun ottamatta jää vertaisvuokralaisen käyttöön.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset
Asiassa on ratkaistavana, voidaanko A:n katsoa käyttäneen nyt kysymyksessä olevaa asuntoa omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan omana tai perheensä vakituisena asuntona tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos hän ennen 28.1.2021 vertaisvuokraa asuntoa kerran enintään kahden viikon ajan loma-aikanaan.
Kun verovelvollinen vuokraamalla luovuttaa asuntonaan käyttämänsä huoneiston hallinnan, hän ryhtyy käyttämään huoneistoa tulonhankkimistoiminnassaan. Asuntoa ei tänä aikana käytetä tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla verovelvollisen vakituisena asuntona, joten säännöksessä tarkoitettu kahden vuoden yhtäjaksoinen asumisaika katkeaa. Asiaa ei ole arvioitava toisin pelkästään vuokrauksen lyhyen keston perusteella.
Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätös on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Heidi Jääskeläinen.
Äänestyslausunto
Eri mieltä olleen oikeusneuvos Toni Kaarresalon äänestyslausunto:
”Hylkään valituksen. En muuta keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta.
Asiassa on ratkaistavana, voidaanko verovelvollisen katsoa käyttäneen nyt kysymyksessä olevaa asuntoa omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan omana tai perheensä vakituisena asuntona tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos hän on ennen 28.1.2021 vertaisvuokrannut asunnon kerran enintään kahden viikon ajaksi.
Saadun selvityksen perusteella verovelvollisen tarkoituksena on tarjota vakituisena asuntonaan käyttämänsä asunto vertaisvuokrauspalvelun kautta ulkopuolisen henkilön käyttöön, kun verovelvollinen itse oleskelee loma-aikanaan toisella paikkakunnalla. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksessa todetun perusteella asiassa on pidettävä riidattomana, että asunnon tarjoaminen ulkopuolisen käyttöön ei tapahdu asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa tarkoitetulla huoneenvuokrasopimuksella. Verovelvollinen ei tee poissaolonsa ajaksi muuttoilmoitusta toiseen osoitteeseen eikä hänelle muodostu tilapäistä asuinpaikkaa muualle. Verovelvollisen irtaimisto ja muu omaisuus jäävät asuntoon.
Säännökset oman asunnon luovutusvoiton verovapaudesta on otettu alun perin tulo- ja omaisuusverolakiin (888/43) vuonna 1972. Verovapauden tarkoituksena on ollut helpottaa uuden asunnon hankintaa. Yhtäjaksoista asumisaikaa koskevalla edellytyksellä on tarkoitettu estää verovapaudella keinottelu sekä rajata verovapauden ulkopuolelle loma- ja muut asunnot, joita verovelvollinen käyttää vain osan vuotta tai vakinaisen asuntonsa ohella (HE 186/1971 vp).
Keskusverolautakunnan päätöksessä viitatun oikeuskäytännön perusteella yhtäjaksoisen asumisen on vakiintuneesti katsottu jatkuvan, kun verovelvollinen on muuttanut tilapäisesti ulkomaille ja asunut muutoin tyhjänä olleessa asunnossaan muutaman kerran vuodessa tapahtuneiden Suomessa käyntiensä ajan. Yhtäjaksoisen asumisen on sen sijaan katsottu katkeavan, jos asunnosta tilapäisesti pois muuttanut verovelvollinen on vuokrannut asunnon toiselle. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt, että mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen tilapäinenkin poissaolo riittää katkaisemaan yhtäjaksoisen asumisen, jos asuntoa samalla vuokrataan toiselle. Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan vuokrauksen kestolla ei ole asian arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä.
Totean, että toisin kuin aiemmassa oikeuskäytännössä, verovelvollisen ei voida esillä olevassa asiassa katsoa muuttavan vakituisena asuntona käyttämästään asunnosta edes tilapäisesti muualle. Kysymys on sen sijaan tavanomaisesta toisella paikkakunnalla loma-aikaan tapahtuvasta lyhytaikaisesta oleskelusta, jonka myötä verovelvollisen asuinpaikka tai osoite ei muutu ja jonka aikana verovelvollisen irtaimisto ja muu omaisuus säilyvät asunnossa. Kun verovelvollinen näissä olosuhteissa tarjoaa asuntonsa kertaluontoisesti, lyhytaikaisesti ja muutoin ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatulla tavalla vertaisvuokrauspalvelun kautta ulkopuolisen henkilön käyttöön, ulkopuolisen käytön ei voida katsoa muuttavan asunnon luonnetta ja käyttöä tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna verovelvollisen vakituisena asuntona siten, että säännöksessä tarkoitetun yhtäjaksoisen asumisen olisi sen vuoksi katsottava katkeavan.
Oman asunnon tarjoamisessa edellä kuvatulla tavalla vähäiseen ulkopuoliseen käyttöön ei ole kysymys toiminnasta, joka olisi ristiriidassa verovapautta koskevan sääntelyn tarkoituksen kanssa tai merkitsisi verovapaudella keinottelua. Kun otetaan huomioon myös suhteellisuusperiaate, verovapauden edellytyksiä ei ole perusteltua tulkita tavalla, jossa tällaisen ulkopuolisen käytön katsottaisiin sen kestosta riippumatta katkaisevan yhtäjaksoisen asumisen ja johtavan esillä olevan kaltaisessa tilanteessa verovapauden menettämiseen.
Näillä ja muutoin keskusverolautakunnan päätöksessä esitetyillä perusteilla katson, että keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.”
Asian esittelijän, oikeussihteeri Heidi Jääskeläisen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Toni Kaarresalon äänestyslausunto.