1.10.2014/2926

Kunnan rakennusvalvonnalle tehty poikkeamishakemus koski loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttamista pysyvään asumiseen.

Rakennuslupaa haettaessa kunnan rakennusvalvonta oli kunnassa tuolloin noudatetun käytännön mukaisesti ohjeistanut hakijaa hakemaan ensin voimassa olevan yleiskaavan mukaista loma-asunnon rakennuslupaa ja hakemaan sitten myöhemmin kunnalta poikkeamispäätöstä rakennuksen käyttötarkoituksen muutokselle. Kunnan rakennuslupa-arkkitehti oli tuossa vaiheessa esittänyt käsityksenään, että kunta tulisi myöntämään luvan käyttötarkoituksen muutokseen. Kunnassa oli myöhemmin hyväksytty maapoliittinen ohjelma, ja suhtautuminen loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttamismahdollisuuteen oli tiukentunut.

Käyttötarkoituksen muutosta koskenut lupahakemus hylättiin kunnassa ensin viranhaltijapäätöksellä, mutta hyväksyttiin sitten oikaisuvaatimuksen perusteella. Hallinto-oikeus kumosi ELY-keskuksen valituksesta päätöksen ja hylkäsi hakemuksen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kunnassa noudatetun kaksivaiheisen menettelyn tarkoituksena oli ollut välttää poikkeuksen hakeminen ELY-keskukselta maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaisesta rakentamisrajoituksesta. Alueen kaavoitustilanne ja maankäyttö ei ollut muuttunut vuoden 2004 jälkeen. Tähän nähden voitiin arvioida, ettei maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia edellytyksiä poikkeamisen myöntämiselle olisi ollut, vaikka poikkeamista olisi haettu aikaisemmin.

Hakijalla ei näin ollen ollut ollut lakiin perustuvaa oikeutta poikkeuksen saamiseen. Viranhaltijalta saatu neuvo ei muutoinkaan ollut muodostanut oikeutettua odotusta (hallintolain 6 §:ssä tarkoitettua luottamuksensuojaa) poikkeuksen saamiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 72, 171 ja 172 §

Hallintolaki 6 §

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eija Siitari, Tuomas Lehtonen, Leena Äärilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.