16.2.2015/409

Kunnan maa-aineslupaviranomainen oli myöntänyt maa-ainesluvan soranottoon jo olemassa olevalta soranottoalueelta, joka sijaitsi vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella, noin kilometrin päässä vedenottamosta. ELY-keskuksen arvion mukaan ottamisalue sijaitsi suurelta osin tämän vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä. Pohjaveden virtaussuunta oli ottamisalueelta kohti pohjavedenottamoa. Ottamisalueen lähellä sijaitsi myös kaksi tutkittua vedenottamon paikkaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asian oikeudellisessa arvioinnissa oli ratkaisevaa, mikä merkitys maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan säännökselle vesilain mukaisesta luvasta oli annettava silloin, kun maa-ainesten oton vaikutus pohjaveden laatuun tai määrään oli vaikeasti etukäteen arvioitavissa. Maa-aineslain ja vesilain lainsäädännölliset lähtökohdat, tavoitteet ja lupajärjestelmät olivat erilaisia. Puheena oleva säännös kytki nämä järjestelmät yhteen silloin, kun maa-ainesten otolla oli siinä todettuja pohjavesivaikutuksia. Sääntelykokonaisuus ja eri viranomaisten käytössä oleva asiantuntemus huomioon ottaen säännöstä tuli tulkita siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella vesilain mukainen lupa on maa-ainesten oton yhtenä edellytyksenä tilanteessa, jossa pohjavesivaikutukset ovat mahdollisia, vaikka niiden todennäköisyyttä pidettäisiinkin verrattain vähäisenä. Vesilain mukaisessa lupaharkinnassa voitiin tarkemmin perehtyä hankkeen pohjavesivaikutuksiin.

Hakemukseen liitetyn ottamissuunnitelman mukaan pohjaveden pinnan ja alimman ottamistason väliin jäisi noin 17 metrin suojakerros. Kun kuitenkin otettiin huomioon, että ottamisalueen maaperä oli erittäin hyvin vettä läpäisevää, ja että pohjaveden virtaussuunta oli maa-ainesten ottamisalueelta kohti vedenottamoa, korkein hallinto-oikeus katsoi, että hanke saattoi, siltä osin kuin se sijaitsi ELY-keskuksen arvioimalla vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä, johtaa pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden heikkenemiseen. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tällaiselle hankkeelle voitiin myöntää lupa vain, mikäli siihen oli saatu vesilain mukainen lupa.

Hankkeelle ei ollut haettu vesilain mukaista lupaa. Maa-ainesten ottamisesta annetun asetuksen 5 §:n 1 momentin säännös lupahakemuksen käsittelyn lykkäämisestä koski lupaviranomaista, ei tuomioistuinta.

Näistä syistä hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumottiin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen valituksesta ja hakemus hylättiin siltä osin kuin kyse oli ELY-keskuksen arvioimalla vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä tapahtuvasta maa-ainesten ottamisesta. Muilta osin asia palautettiin lupaviranomaiselle.

Maa-aineslaki 3 § 1 momentti 4 kohta ja 6 §

Valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta 1, 2 ja 5 §

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.