30.6.2015/​1872

A oli tuomittu käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 40 päiväsakon rangaistukseen. A oli tehnyt täysi-ikäiselle tyttärelleen ruumiillista väkivaltaa lyömällä tätä kasvoihin ja kuristamalla. Pahoinpitelyn seurauksena tyttärelle oli tullut mustelmia ja muita pinnallisia vammoja. Käräjäoikeuden tuomion mukaan kuristaminen ei ollut voimakasta, eikä hengenvaaraa ollut aiheutunut. Tytär puolestaan oli tehnyt A:lle ruumiillista väkivaltaa lyömällä tätä kasvoihin ja puremalla. Lisäksi A oli ampuma-aselain vastaisesti pitänyt hallussaan pistoolia ilman vaadittavaa lupaa.

Poliisilaitos oli mainitun tuomion perusteella peruuttanut A:lle myönnetyt ampuma-aseiden hallussapito- ja rinnakkaisluvat.

Hallinto-oikeus totesi, että pahoinpitelyä ja ampuma-aserikosta oli sinänsä pidettävä sellaisina ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuina tekoina, jotka oikeuttivat ampuma-aseiden hallussapito- ja rinnakkaislupien peruuttamiseen. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että lupien peruuttaminen olisi A:n olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen ollut kohtuutonta ja muutti lupien peruuttamisen tämän vuoksi ampuma-aselain 69 §:ssä tarkoitetuksi varoitukseksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että poliisilla oli peruuttamisasioissa laissa osoitettua harkintavaltaa, eikä kenelläkään ollut ehdotonta oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta. Ratkaisut oli tehtävä kokonaisarvioinnin perusteella, jossa ratkaisevaa oli henkilön sopivuuden arviointi. Tällöin oli otettava huomioon, että peruuttamismahdollisuuden tarkoituksena oli mahdollistaa ampuma-aseiden väärinkäytöstä aiheutuvien seurausten ennalta ehkäiseminen. Tästä näkökulmasta asiaa arvioitaessa oli otettava huomioon erityisesti teon laatu sekä sen moitittavuus ja vakavuus suhteutettuina aseen väärinkäytön vaaraan.

Asiassa ei ollut tullut ilmi, että A:n käyttäytymiseen olisi ennen edellä mainittuun rangaistukseen johtaneita tapahtumia tai niiden jälkeen ennen lupien peruuttamista liittynyt sellaisia piirteitä, jotka antaisivat aiheen olettaa, ettei hän ollut sopiva pitämään hallussaan ampuma-aseita. Kokonaisarvioinnissa oli kuitenkin otettava huomioon myös teon laatu ja ampuma-aseiden väärinkäyttöön liittyvä hyvin huomattava turvallisuusriski. Yksittäinen pahoinpitelyrikos muodosti siten lähtökohtaisesti riittävän perusteen ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamiselle. Riskin suuruus huomioon ottaen harkinnassa oli painotettava ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja noudatettavan käytännön yleisestävää merkitystä. Henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyvät vastasyyt eivät tällöin yleensä voineet johtaa siihen, että peruuttamisesta luovuttaisiin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut riittävää perustetta muuttaa lupien peruuttamista koskevaa päätöstä varoitukseksi.

Ampuma-aselaki 67 § 2 mom 1 ja 2 kohta ja 69 §

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Hannele Klemettinen.