17.2.2016/524

A:lla oli ollut taksilupa, joka ELY-keskuksen vuonna 2011 tekemällä päätöksellä oli siirretty B Oy:lle, jonka osakkeista A omisti 52 prosenttia. A:n kaksi poikaa omistivat B Oy:n osakkeista 24 prosenttia kumpikin. A oli B Oy:n liikenteestä vastaava henkilö.

B Oy oli vuonna 2013 hakenut liikenteestä vastaavan henkilön muuttamista, koska A oli kuollut lokakuussa 2012. ELY-keskus oli muun ohella taksiliikennelain 23 §:n 1 momentin nojalla myöntänyt B Oy:lle oikeuden harjoittaa taksiliikennettä A:n kuolinpäivästä lukien 18 kuukauden ajan. Hallinto-oikeus oli hylännyt B Oy:n valituksen ELY-keskuksen päätöksestä.

Taksiliikennelain 11 §:n muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE:n 72/2011 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pääsääntö olisi edelleen kielto luovuttaa taksilupaa toisen käytettäväksi oli luovuttaja luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Kielto on tarpeen koska lupien määrät ovat rajoitetut ja luvat myöntää viranomainen. Taksitoiminnan harjoittaminen yhtiömuotoisena ei siten edelleenkään pääsääntöisesti helpottaisi luvan siirtämistä toiselle. Kun otettiin huomioon taksiliikennelain 11 § ja 23 §:n 1 momentti sekä edellä hallituksen esityksessä todettu lain tarkoitus, lain 23 §:n 1 momentin mukaisen määräajan katsottiin soveltuvan B Oy:n tilanteessa. Koska B Oy:llä ei A:n kuoleman jälkeen ollut oikeutta jatkaa liikennettä taksiliikennelain 23 §:n 1 momentissa säädettyä määräaikaa pidempää aikaa, korkein hallinto-oikeus hylkäsi B Oy:n valituksen. Äänestys 4–1.

Taksiliikennelaki 11 § ja 23 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Leo Kaasinen.