2.6.2017/2620

Lapsi oli ollut kiireellisesti sijoitettuna noin viiden kuukauden ajan. Tuona aikana lapsi oli usein vieraillut huoltajina olevien isovanhempiensa luona. Kiireellisen sijoituksen päätyttyä toinen isovanhemmista teki korvausvaatimuksen, jossa kuntaa vaadittiin korvaamaan vierailuista isovanhemmille aiheutuneet lapsen ylläpitokustannukset 32 päivän ajalta sekä matkakustannukset lapsen kuljettamisesta. Viranhaltija hylkäsi korvaushakemuksen ja kunnan perusturvalautakunta tehdyn oikaisuvaatimuksen. Hallinto-oikeus hylkäsi isovanhemman valituksen.

Korvausvaatimus liittyi lastensuojelulain 54 §:n 1 ja 2 momenttiin, joissa säädettiin sijaishuollossa olevan lapsen ihmissuhteiden turvaamisesta ja tukemisesta. Lastensuojelulain edellä mainitun pykälän nojalla tehtävää päätöstä ei ollut mainittu lastensuojelulain 90 §:n 1 momentissa sellaisena päätöksenä, johon voitiin hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Lastensuojelulaissa ei ollut myöskään säädetty, että tällainen korvausvaatimus käsiteltäisiin mainitun lain nojalla hallintoriitana. Tällaista päätöstä ei ollut myöskään mainittu lastensuojelulain 92 §:n 1 momentissa päätöksenä, josta voitiin valittamalla hakea muutosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että korvausvaatimus oli tullut hallinto-oikeudessa käsitellä hallintoriita-asiana hallintolainkäyttölain 69 §:n nojalla eikä valituksena oikaisuvaatimuksen hylkäävästä päätöksestä. Äänestys 6-1.

Lastensuojelulaki 54 § 1 ja 2 momentti, 90 § 1 ja 3 momentti , 92 § 1 ja 3 momentti

Hallintolainkäyttölaki 69 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Anne Nenonen ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Mika Paavilainen.