1.2.2018/424

Huostaanotto – Huostaanoton edellytysten täyttyminen – Perheväkivalta – Perheväkivallan uhka – Rikosoikeudellinen arviointi – Sijaishuolto – Sijaishuoltopaikka – Kulttuuritaustan huomioon ottaminen – Sosiaalitoimen positiivinen toimimisvelvollisuus

Antopäivä: 1.2.2018
Taltionumero: 424
Diaarinumero: 1847/3/16

Valittajan lapsi oli yhdessä kahden sisaruksensa kanssa otettu vanhempiensa välisen väkivallan uhan johdosta huostaan ja sijoitettu sijaishuoltoon olosuhteisiin, joissa hänen ei ollut mahdollista ylläpitää tai kehittää vanhempiensa käyttämän, perheen yhteisen kielen taitoa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että lastensuojelulain 40 §:n 1 momentissa ei edellytetty, että lapsen terveys tai kehitys olisi jo vakavasti vaarantunut, vaan vaarantumisen uhka muodosti riittävän perusteen lapsen huostaanotolle ja sijaishuoltoon sijoittamiselle. Kun huostaanottohakemuksessa uhkatekijäksi oli esitetty perheväkivalta, ei lapsen huostaanottoa koskevan päätöksen tekeminen edellyttänyt, että perheväkivallasta olisi esitetty vastaavaa näyttöä kuin mitä edellytetään rikosoikeudellisesti rangaistavan teon osalta. Lapsen etu ja hänen oikeutensa turvalliseen kasvuympäristöön ja ruumiilliseen sekä henkiseen koskemattomuuteen oli välttämättä turvattava silloinkin, kun täyttä näyttöä perheväkivallasta ei ollut saatavissa, mutta lapsen kasvuolosuhteisiin oli esimerkiksi eri tahojen tekemien yhdensuuntaisten perheväkivaltaan viittaavien lastensuojeluilmoitusten tai muun selvityksen perusteella liittynyt sellaista väkivallasta tai sen pelosta johtuvaa epävakautta, joka oli uhannut vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä.

Lapsen etua arvioitaessa oli lastensuojelulain 4 §:n 2 momentin mukaan kiinnitettävä huomiota muun muassa lapsen läheisten ja jatkuvien ihmissuhteiden turvaamiseen sekä hänen kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustansa huomioon ottamiseen. Lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta oli lain 50 §:n mukaan otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan sijaishuoltopaikan valinnassa. Lastensuojelulain sääntelystä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisesta perhe-elämän suojasta ja lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen mukaisesta lapsen oikeudesta läheisten suhteiden ja suorien yhteyksien pitämiseen vanhempiinsa johtui, ettei vastuuta lapsen kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioon ottamisesta voitu jättää yksin lapsista erossa asuvien vanhempien vastuulle, vaan myös lastensuojelulla oli tähän liittyvä positiivinen, aktiivisia toimenpiteitä edellyttävä vastuu ja toimimisvelvollisuus.

Lastensuojelulaki 1, 4, 40 ja 50 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Yleissopimus lapsen oikeuksista 9 artikla 3 kappale

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Kristina Björkvall.

 
Julkaistu 1.2.2018