Muu päätös 1077/2015

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. A ja B

2. Vehkosuon Komposti Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 20.3.2014 nro 14/0155/3

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 26.10.2012 nro 160/2012/1 myöntänyt Vehkosuon Komposti Oy:lle ympäristöluvan lannan sekä mädätetyn ja kuivatun jätevesilietteen aumakompostointiin Kangasalan kunnan Pakkalan kylässä sijaitsevilla Soranottopaikan tilalla 8:3, Santamaan tilalla 8:6, Pietilän tilalla 8:17 ja Soramaan tilalla 8:22. Lupaan on liitetty 28 lupamääräystä, joista määräykset 1–12, 14–20, 23–24 ja 27–28 kuuluvat seuraavasti:

Toiminta

1. Kompostointikentälle saa vastaanottaa ja kompostoida aumoissa

- broilerkasvattamoiden ja maataloustilojen lantaa (02 01 06)

- mädätettyjä puhdistamolietteitä (19 08 05)

- kuivattuja puhdistamolietteitä (02 02 04).

Jätettä voidaan kompostoida enintään 19 900 tonnia vuodessa. Kompostin tai sen raaka-aineiden, seosaineiden taikka valmiin tuotteen kokonaismäärä saa asfalttikentällä olla kerrallaan yhteensä enintään 23 000 tonnia.

Lannan ja lietteen kuljetus ja vastaanotto

2. Lanta ja liete tulee vastaanottaa, kompostoida ja varastoida nestetiiviillä kaksikerrosrakenteisella asfalttikentällä siten, että jätteitä ei joudu kentän ulkopuolelle. Kentän pintarakenteen kuntoa tulee ylläpitää ja sen eheydestä huolehtia. Havaitut vauriot kentän pintarakenteessa on korjattava viipymättä. Kentän on oltava rakenteeltaan sellainen, että alueelta kertyvät jätevedet saadaan kerättyä käsiteltäväksi ja jätevesien joutuminen käsittelemättöminä maaperään ja alueen ulkopuolelle saadaan estettyä.

3. Toiminnanharjoittajan on oltava selvillä vastaanotetun jätteen laadusta ja jätteen soveltuvuudesta prosessiin. Epäselvissä tapauksissa hakijan tulee esittää valvontaviranomaiselle erillinen kirjallinen selvitys jätteen soveltuvuudesta käsittelyyn hyvissä ajoin ennen jätteen vastaanottoa. Jätteet, joiden vastaanottoon ei ole lupaa, on palautettava viipymättä jätteen haltijalle tai toimitettava käsiteltäväksi sellaiseen paikkaan, jolla on ympäristölupa kyseisen jätteen vastaanottoon ja käsittelyyn.

4. Laitos ei saa vastaanottaa jätettä, johon liittyy vakavan tartuntataudin leviämisriski, mikäli ei voida varmistua, että taudinaiheuttajat tuhoutuvat käsittelyprosessin aikana. Kompostoitava lanta/liete tai käytetyt tukiaineet eivät saa sisältää kompostoitumisen kannalta haitallisia aineita, jotka voisivat haitata kompostointiprosessia tai vaikeuttaa valmiin tuotteen hyötykäyttöä.

5. Lannan ja lietteen kuljetuskalusto ja käsittelyssä käytettävät työkoneet tulee pitää puhtaina ja laitoksella tulee varautua kuljetuskaluston pesumahdollisuuden järjestämiseen. Toiminnanharjoittajan on estettävä lannan/lietteen leviäminen ajoneuvojen mukana ja huolehdittava tarvittaessa yleisen tien puhdistamisesta. Jätettä kuljettavan henkilön tulee olla rekisteröitynyt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätteen ammattimaista kuljettamista koskevaan rekisteriin. Kuljetettaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 1069/2009 mukaista jätettä, tulee ajoneuvot merkitä ja puhdistaa asetusta valvovien viranomaisten määräämällä tavalla. Kuljetuksen aikana kompostin laatu ei saa heiketä eikä koostumus muuttua.

Kompostointi

6. Jätteet tulee siirtää kompostoitavaksi mahdollisimman nopeasti niiden saapumisesta. Asfalttikenttä on puhdistettava, kun lanta ja seosaineet on sekoitettu ja kasattu aumoihin. Kompostiaumat on muotoiltava siten, että sadevesien imeytyminen niihin on mahdollisimman vähäistä. Aumojen tulee olla korkeudeltaan ja aumojen sivujen kaltevuudeltaan sellaisia, ettei liiallista tiivistymistä ja vettymistä tapahdu. Aumojen koko on mitoitettava ja rajoitettava sellaiseksi, että kompostoituminen ja kompostoituvan materiaalin hygienisoituminen on toteutettavissa tehokkaasti.

7. Toiminnanharjoittajan on huolehdittava, että kompostoitumisprosessi tapahtuu kompostoitumisen onnistumisen kannalta parhaissa olosuhteissa ja hajuhaitat ovat mahdollisimman vähäiset. Aumat on käännettävä riittävän usein kompostoitumisprosessin hapensaannin turvaamiseksi. Seosaineiden määrän tulee olla riittävä ja niiden laatu sellainen, että optimaalinen kompostoituminen on mahdollista. Lietettä kompostoitaessa on seosaineita käytettävä tilavuudeltaan vähintään yhtä paljon kuin lietettä. Uusien kompostiaumojen alle tulee laittaa vähintään 20 cm turvetta siten, että turvepatja ulottuu vähintään 50 cm auman ulkopuolelle.

8. Kompostin on oltava riittävän hygieenistä ja kypsää. Kompostointiauman tulee saavuttaa 100 cm:n syvyydessä auman pinnasta vähintään 55 asteen lämpötila vähintään kahden viikon ajan, 60 asteen lämpötila 10 vuorokauden ajan tai 65 asteen lämpötila 7 vuorokauden ajan. Kompostiaumojen lämpötilaa on seurattava säännöllisesti ja mittaustuloksista tulee pitää kirjaa. Kompostin on oltava ennen jälkikypsytys- ja varastointialueelle siirtämistä sellaista, että aktiivisin kompostoitumisvaihe on ohi. Massan lämpötilan laskettua pysyvästi 40 asteen alle, on materiaalia jälkikypsytettävä vähintään kuuden kuukauden ajan ennen sen toimittamista asiakkaille. Valmis komposti on pidettävä erillään käsittelemättömästä lannasta/lietteestä.

9. Kompostituotteen tulee täyttää lannoitevalmistelain (539/2006) sekä lakia täydentävien maa- ja metsätalousministeriön asetusten 12/07 ja 13/07 vaatimukset sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 1069/2009 vaatimukset, joita elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo. Käsittelyn aikana tai välittömästi käsittelyn jälkeen kompostista otettujen näytteiden on täytettävä asetuksen (EY) 142/2011 mukaiset vaatimukset. Mikäli kompostointi ei täytä kyseisiä vaatimuksia, tulee toiminnanharjoittajan esittää valvontaviranomaiselle suunnitelma kompostin muusta käytöstä. Varastoinnin aikana kompostin laatu ei saa heiketä eikä koostumus muuttua.

Eviralle toimitettavat tiedot kompostin laadusta tulee liittää Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvontaviranomaiselle tehtävään vuosiyhteenvetoon.

Päästöt ilmaan, haju ja melu

10. Jätteiden vastaanotto, käsittely ja valmiin tuotteen varastointi tulee toteuttaa siten, ettei toiminnasta aiheudu haju-, melu- tai pölyhaittaa, ympäristön roskaantumista, likaantumista tai haittaeläinten esiintymistä. Toiminnasta aiheutuva haitallinen pölyäminen on estettävä esimerkiksi materiaalien ja toiminta-alueen kastelulla sekä kenttien puhtaanapidolla.

11. Aumojen kääntäminen on tehtävä riittävän usein ja sellaisissa sää- ja tuuliolosuhteissa, joissa hajut eivät leviä häiritsevästi ympäristöön. Jos aumoista ilmenee kohtuutonta hajuhaittaa ympäristöön, on aumat peitettävä biosuodattimen tavoin toimivalla seosaineella tai muulla hajuhaittoja rajoittavalla peitemateriaalilla tai muulla tehokkaalla menetelmällä.

12. Toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää lähimpien asuinrakennusten tai vapaa-ajan asuntojen kiinteistöillä tai muissa häiriintyvissä kohteissa päiväsaikana klo 7–22 ekvivalenttimelutasoa 55 dB (LAeq) ja yöaikana klo 22–7 ekvivalenttimelutasoa 45 dB (LAeq).

Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen

(= = =)

Jätevesien käsittely ja johtaminen

14. Laitosalueen ympärillä tulee ylläpitää yhtenäistä toimivaa kaksoisojitusta, jossa sisäpuolinen oja on vähintään 70 cm:n syvyinen ja vähintään 2 metrin etäisyydellä ulkopuolisesta ojasta ojaluiskan yläreunasta mitattuna. Ojien vedet eivät saa sekoittua keskenään. Sisäpuolisen ojan vedet tulee johtaa jätevesien käsittelyyn ja ulkopuoliset vedet tulee johtaa laitosalueen ohi. Sisäpuolisen ojan valuma-alue tulee rajata mahdollisimman suppeaksi toiminnan laajuuden mukaan siten, että jätevesiä muodostuu mahdollisimman vähän. Puhtaat lumimassat tulee mahdollisuuksien mukaan sijoittaa kaksoisojituksen ulkopuolelle. Asfalttikentän reunaojat tulee pitää kunnossa ja niihin mahdollisesti kertyneet kiintoaineet tulee poistaa ja kompostoida kentällä.

15. Kompostointikentän sisäpuoliset jätevedet tulee asfalttikentän muotoilulla ja sen reunaojilla kerätä alueen viemäröintijärjestelmään ja koota riittävän kokoisiin varastoaltaisiin ja johtaa edelleen Kangasalan Veden viemäriverkostoon hakemuksen mukaisesti käsiteltäväksi Tampereen Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla. Viemäröintijärjestelmä on mitoitettava sadantaa vastaavalle virtaamalle siten, että viemäriverkostoon johdetaan jätevesiä enintään 5 l/s, kuitenkin enintään 15 m3/h maksimivirtaama.

Tarkkailut

Käyttö- ja päästötarkkailu

16. Alueelta kerättyjen, viemäriverkostoon johdettavien jätevesien laatua tulee tarkkailla. Näytteet tulee ottaa vähintään neljä kertaa vuodessa asemapiirrokseen merkitystä pumppukaivosta ennen jätevesien johtamista viemäriverkostoon.

Viemäriverkostoon johdettavasta jätevedestä tulee analysoida seuraavat parametrit: kiintoaine, biologinen hapenkulutus (BHK7ATU), kokonaistyppi (kok N) ja kokonaisfosfori (kok P).

Näytteenottohetken virtaama tulee arvioida. Näytteet tulee analysoida akkreditoidulla tai muulla tarkoitukseen hyväksytyllä menetelmällä. Näytteenottajien tulee olla sertifioituja tai soveltuvan koulutuksen saaneita. Valvontaviranomainen voi tarvittaessa muuttaa näytteenoton ajankohtia ja määritysvalikoimaa. Lupaviranomainen voi myöhemmin täsmentää tätä lupamääräystä, jos se on tarpeen jätevesien käsittelyn tehostamiseksi.

17. Kompostointilaitoksen toimintaa, päästöjä, jätteiden määrää ja ympäristövaikutuksia on tarkkailtava ja niistä on pidettävä kirjaa.

Laitoksen käyttötarkkailukirjanpitoon tulee sisällyttää seuraavat tiedot:

- kompostointilaitoksen toiminta-aika

- käytetyn seosmateriaalin määrä ja laatu

- kompostointiprosessin lämpötila, kosteus, pH, mittauspaikat ja -ajankohdat

- kompostointiaumojen käännöt

- kompostituotteen laadunseurantatiedot; kypsyys ja hygieenisyys

- jätevesianalyysien tarkkailutulokset

- jätevesien keräilyjärjestelmän tarkkailu- ja huoltotoimet

- jätevesien keräilyjärjestelmän ylivirtaama- ja ohitustilanteet, niiden syy, kestoaika ja syntyneet päästöt

- kompostointilaitoksella tapahtuneet häiriötilanteet, niiden syy, kestoaika ja syntyneet päästöt

- kompostointikentän pintarakenteessa havaitut vauriot, niiden syy, laatu, syntyneet päästöt ja suoritetut korjaustoimenpiteet

- toiminnassa tapahtuneet ja suunnitellut muutokset, jotka voivat vaikuttaa ympäristöön.

Kirjanpitoon jätteistä sisällytetään tiedot vastaanotetun, kompostoinnissa olevan ja varastoidun lannan/lietteen sekä valmiin kompostin määrästä (t ja m3). Kirjanpidossa on oltava tiedot lannan/lietteen tuottajista, kuljettajista ja vastaanottopäivistä, hylätyistä eristä sekä valmiin kompostin toimitusajoista ja -paikoista, kuljettajista ja vastaanottajista. Lisäksi on kirjattava muut laitoksen toiminnassa syntyvät jätteet, laatu, määrä ja toimituspaikat sekä kompostointialueella varastoitava muu materiaali ja sen määrä. Jätteet kirjataan valtioneuvoston jätteistä antaman asetuksen 179/2012 liitteen 4 jäteluettelon mukaisesti.

18. Lupamääräysten 16 ja 17 edellyttämällä tavalla tarkistettu käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelma on toimitettava Pirkanmaan ELY-keskuksen valvontaviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Suunnitelmassa tulee esittää kootusti tiedot käyttötarkkailusta, jätevesien päästö- ja kuormitustarkkailusta, käytettävistä standardeista, tarkkailtavista suureista sekä tarkkailun suorittajasta ja ajankohdista.

Käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmaa on muutettava Pirkanmaan ELYkeskuksen tarpeelliseksi katsomalla tavalla, mikäli se luotettavan tuloksen saamiseksi, jätevesien keräilyn ja käsittelyn ohjaamiseksi tai kompostointitoiminnan kehittämiseksi muilta osin on tarpeen. Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muutoinkin tarkentaa ja muuttaa valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että tämä ei heikennä tarkkailun luotettavuutta, kattavuutta tai lupamääräysten noudattamisen valvottavuutta.

Ympäristövaikutusten tarkkailu

19. Kompostointilaitoksen vaikutuksia pinta- ja pohjavesien laatuun tulee tarkkailla. Näytteet tulee ottaa vähintään neljä kertaa vuodessa hakemuksessa esitetyistä näytteenottopisteistä.

Pohjavesinäytteistä tulee tehdä seuraavat analyysit: sähkönjohtokyky, pH, happi, kemiallinen hapenkulutus (CODMn), kokonaistyppi (kok N), ammoniumtyppi, kokonaisfosfori (kok P), liukoinen fosfori, Escherichia coli sekä suolistoperäiset enterokokit. Lisäksi kerran vuodessa tulee tehdä seuraavat raskasmetallimääritykset: kadmium, kromi, kupari, elohopea, nikkeli, lyijy ja sinkki.

Pintavesinäytteistä tulee analysoida seuraavat parametrit: sähkönjohtokyky, pH, kiintoaine, biologinen hapenkulutus (BHK7ATU), kokonaistyppi (kok N), ammoniumtyppi, kokonaisfosfori (kok P), liukoinen fosfori, Escherichia coli sekä suolistoperäiset enterokokit.

Näytteenottohetken virtaama tulee arvioida. Näytteet tulee analysoida akkreditoidulla tai muulla tarkoitukseen hyväksytyllä menetelmällä. Näytteenottajien tulee olla sertifioituja tai soveltuvan koulutuksen saaneita. Valvontaviranomainen voi tarvittaessa muuttaa näytteenoton ajankohtia ja määritysvalikoimaa.

Päivitetty pinta- ja pohjavesien tarkkailusuunnitelma on toimitettava Pirkanmaan ELY-keskuksen valvontaviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Raportointi

20. Jätevesien sekä pinta- ja pohjavesien tarkkailutulokset on niiden valmistuttua toimitettava viipymättä valvontaviranomaiselle ja lisäksi toimitettava tiedoksi Kangasalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarkkailutulokset on sisällytettävä vuosittaiseen valvontaviranomaiselle toimitettavaan raportointiin.

Edellisen vuoden toimintaa, tarkkailua ja kirjanpitoa koskevat tiedot (vuosiraportti) tulee vuosittain helmikuun loppuun mennessä lähettää Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen, ellei valvontaviranomainen toisin määrää. Vuosiraportti tulee laatia käyttämällä ensisijaisesti sähköistä järjestelmää (ItellaTYVI -järjestelmä, www.tyvi.fi tai vastaava järjestelmä valvontaviranomaisen ohjeen mukaan). Vuosiraportti on lisäksi toimitettava Kangasalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Tuotteiden toimittaminen

(= = =)

Poikkeukselliset tilanteet, muutokset toiminnassa ja toiminnan lopettaminen

23. Toiminnanharjoittajan on päästön tapahduttua heti ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin haittojen estämiseksi. Tapahtumaan johtaneet syyt on selvitettävä ja tilanteen toistuminen jatkossa on estettävä. Tartuntavaarallisten taudinaiheuttajien esiintymisen varalta tulee laitoksella varautua kuljetuskaluston ja muun kaluston puhdistukseen ja desinfiointiin sekä tautivaarallisten ainesten leviämisen estämiseen.

24. Poikkeuksellisesta ympäristöön kohdistuneesta päästöstä tai muusta ympäristölle haitallisesta tapahtumasta tai toimintahäiriöstä taikka tartuntavaarallisten taudinaiheuttajien esiintymisestä laitoksella, laitoksen toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista tai ympäristön pilaantumisen estämisen kannalta olennaisten laitteistojen toimintatehon heikkenemisestä, laitoksella suoritettavista kokeiluista, toiminnanharjoittajan vakavaraisuuden heikkenemisestä tai toiminnanharjoittajan vaihtumisesta on viipymättä ilmoitettava Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvontaviranomaiselle ja Kangasalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tartuntavaarallisten taudinaiheuttajien esiintymisestä laitoksella on viipymättä ilmoitettava myös Eviralle.

(= = =)

Muut lupamääräykset

(= = =)

27. Toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimialansa parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon. Toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista on riittävän ajoissa ilmoitettava Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvontaviranomaiselle ja Kangasalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vakuus

28. Toiminnanharjoittajan tulee asettaa 15 000 € vakuus kompostointitoiminnan asianmukaisen järjestämisen takaamiseksi. Vakuuden tyyppinä tulevat kyseeseen pankkitalletus, pankkitakaus ja takausvakuutus. Vakuus on esitettävä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 30.4.2013 mennessä. Uusi vakuus korvaa Pirkanmaan ELY-keskuksen hallussa olleen aiemman vakuuden. Valvontaviranomainen voi tarvittaessa muuttaa vakuuden suuruutta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n ja B:n valituksen muutoin hyläten lisännyt lupamääräykseen 11 toisen kappaleen. Muutettuna lupamääräys kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

11. Aumojen kääntäminen on tehtävä riittävän usein ja sellaisissa sää- ja tuuliolosuhteissa, joissa hajut eivät leviä häiritsevästi ympäristöön. Jos aumoista ilmenee kohtuutonta hajuhaittaa ympäristöön, on aumat peitettävä biosuodattimen tavoin toimivalla seosaineella tai muulla hajuhaittoja rajoittavalla peitemateriaalilla tai muulla tehokkaalla menetelmällä.

Toiminnanharjoittajan on teetettävä 30.9.2014 mennessä hajuselvitys ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. Hajuselvityksen tulee sisältää hajumittaukset, leviämismalliin perustuvat hajun leviämislaskelmat toiminnan eri vaiheissa sekä tarvittaessa esitys hajuhaittojen vähentämistoimenpiteistä. Selvityksestä tulee käydä ilmi, mitkä työvaiheet ovat hajun suhteen ongelmallisimpia ja kuinka monta viikkoa vuodessa nämä työvaiheet yhteensä kestävät. Toiminnanharjoittajan tulee lisäksi teettää hajuhaittojen seurantajärjestelmä. Selvitykset tulee toimittaa lupa- ja valvontaviranomaisille. Lupaviranomainen voi tarvittaessa täydentää lupaa selvitysten perusteella.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kysymyksessä olevalta osin seuraavasti:

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan muun muassa hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen jätehuoltoa koskevan 6 §:n 11 ja 12 kohtien mukaan hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla ovat a) ongelmajätteiden käsittelylaitokset, joihin ongelmajätteitä otetaan poltettaviksi, käsiteltäviksi fysikaalis-kemiallisesti tai sijoitettaviksi kaatopaikalle, sekä sellaiset biologiset käsittelylaitokset, jotka on mitoitettu vähintään 5 000 tonnin vuotuiselle ongelmajätemäärälle; b) muiden jätteiden kuin ongelmajätteiden polttolaitokset tai fysikaalis-kemialliset käsittelylaitokset, joiden mitoitus on enemmän kuin 100 tonnia jätettä vuorokaudessa, sekä biologiset käsittelylaitokset, jotka on mitoitettu vähintään 20 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle; c) yhdyskuntajätteiden tai -lietteiden kaatopaikat, jotka on mitoitettu vähintään 20 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle; sekä d) muiden kuin a tai c alakohdassa tarkoitettujen jätteiden kaatopaikat, jotka on mitoitettu vähintään 50 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle sekä hankkeita kooltaan vastaavat hankkeiden muutokset.

Hakemusasiakirjojen mukaan suunniteltu käsittelykapasiteetin nostaminen on 8 400 tonnia vuodessa. Jätettä voidaan käsitellä alueella kapasiteetin nostamisen jälkeenkin enintään 19 900 tonnia vuodessa. Näin ollen hankkeeseen ei tule sovellettavaksi edellä mainitun pykälän perusteella ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukainen pakollinen arviointimenettely.

Mainitun lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 7 §:n mukaan harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti muun muassa hankkeen ominaisuuksia, kuten hankkeen kokoa, jätteiden muodostumista, pilaantumista ja muita haittoja sekä onnettomuusriskejä ottaen erityisesti huomioon käytettävät aineet ja tekniikat. Lisäksi on tarkasteltava hankkeen sijaintia muun muassa suhteessa nykyiseen maankäyttöön ja luonnon sietokykyyn ottaen erityisesti huomioon muun muassa luonnon- ja maisemansuojelualueet sekä lain nojalla luokitellut tai suojellut alueet. Edelleen on tarkasteltava vaikutusten luonnetta, kuten muun muassa vaikutusten laajuutta ottaen huomioon vaikutusten kohteena olevan väestön määrä, vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus, vaikutuksen todennäköisyys sekä vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 29.9.2011 antamassaan lausunnossa katsonut, että hankkeeseen ei ole tarpeen soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista arviointimenettelyä.

Kun otetaan huomioon jätteenkäsittelytoiminnan laatu ja laajuus sekä sen ympäristövaikutuksista ja ympäristöstä asiakirjoista saatava selvitys, hankkeella ei ole ennakkoon arvioiden asetuksen 6 §:ssä mainittuihin hankkeisiin rinnastuvia yhteisvaikutuksia. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoo, ettei hanke aiheuta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia. Kyseiseen hankkeeseen ei siten ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia ja asetusta.

Lupahakemuksesta tiedottaminen

Ympäristönsuojelulain 37 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on ennen asian ratkaisemista varattava niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea (asianosainen), tilaisuus tehdä muistutuksia lupa-asian johdosta. Pykälän 2 momentin mukaan muille kuin asianosaisille on varattava tilaisuus ilmaista mielipiteensä.

Ympäristönsuojelulain 38 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tiedotettava lupahakemuksesta kuuluttamalla siitä vähintään 30 päivän ajan asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettava ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai ilmoittaminen on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Pykälän 2 momentin mukaan kuulutuksesta on annettava erikseen tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee.

Aluehallintovirasto on tiedottanut hakemuksesta kuuluttamalla siitä 12.9.–12.10.2011 välisen ajan aluehallintoviraston ja Kangasalan kunnan ilmoitustauluilla. Hakemuksesta on annettu erikseen tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Aluehallintovirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että tieto kuulutuksesta on annettu asianosaisille 500 metrin etäisyydellä kompostointilaitoksesta. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Kangasalan Sanomat-lehdessä 15.9.2011. Asianosaisilla on ollut kuulutusaikana mahdollisuus tehdä kirjalliset muistutukset aluehallintovirastolle. Muutoksenhakijat ovat jättäneet asiassa 10.10.2011 päivätyn muistutuksen.

Yllä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt sellaista kuulemisvirhettä, jonka perusteella päätös tulisi muutoksenhakijoiden valituksen johdosta kumota.

Luvan myöntämisen edellytykset

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi sijoittamisessa on noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavista tarpeellisista lupamääräyksistä säädetään ympäristönsuojelulain 43 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin mukaan luvassa voidaan erityisestä syystä määrätä, että lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa 43 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisen selvityksen perusteella.

Jätelaki (1072/1993) on kumottu uudella samannimisellä lailla (646/2011). Uuden jätelain 148 §:n 1 momentin mukaan uusi jätelaki on tullut voimaan 1.5.2012. Uuden jätelain 149 §:n 1 momentin mukaan uuden jätelain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Hallinto-oikeus on tämän mukaisesti soveltanut asiassa jätelain (1072/1993) säännöksiä.

Jätelain 4 §:n mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteestä aiheudu merkityksellistä haittaa tai vaikeutta jätehuollon järjestämiselle eikä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Jätelain 6 §:n 4 ja 5 kohdan mukaan jätteestä tai jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle ja jätehuolto on järjestettävä siten, että jätehuollossa on käytettävä parasta taloudellisesti käyttökelpoista tekniikkaa sekä mahdollisimman hyvää terveys- ja ympäristöhaitan torjuntamenetelmää.

Jäteasetuksen 8 §:n mukaan jätteiden hyödyntämis- tai käsittelypaikka on suunniteltava, perustettava, rakennettava ja hoidettava siten, ettei siitä eikä sen käytöstä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Tällöin on erityisesti huolehdittava pykälän 4 kohdan mukaan siitä, että ongelmajätteen vastaanottopaikka on sellainen ja sitä käytetään siten, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristön asutukselle, vastaanottopaikan käyttäjälle tai yleiselle turvallisuudelle eikä maaperän saastumista tai ympäristön roskaantumista ja että valumavesien pääsy ympäristöön ehkäistään asianmukaisesti.

Hankkeen sijainti ja laatu

Vehkosuon Komposti Oy:n hakemuksessa on kysymys kompostointilaitoksen nykyisen toiminnan jatkamisesta ja toiminnan laajentamisesta Kangasalan kunnan Pakkalan kylässä sijaitsevilla Soranottopaikan tilalla 8:3, Santamaan tilalla 8:6, Pietilän tilalla 8:17 ja Soramaan tilalla 8:22. Etäisyys kompostointilaitokselta lähimpään asuinrakennukseen on noin 460 metriä. Muutoksenhakijoiden asuinrakennus sijaitsee noin 800 metrin etäisyydellä kompostointialueesta. Kompostointilaitoksen pohjois-itäpuolella on Kaakkovuori-Holtanmäen arvokas kallioalue, joka on lähimmillään 90 metrin etäisyydellä kompostointialueesta.

Pirkanmaan ympäristökeskuksen 25.4.2002 Vehkosuon Komposti Oy:lle myöntämän ympäristöluvan mukaan laitoksella saa käsitellä kuivattuja jätevedenpuhdistamolietteitä, maatalouden ja broilerkasvattamoiden lantajätteitä, tukiaineita sekä märkien lietteiden vastaanottoaseman turvesuodosta keskimäärin 13 000 tonnia vuodessa. Laitoksella saa käsitellä käsittelyssä ja varastoituna jätteitä, tukiaineita, valmista kompostointituotetta ja mädätettyä jätevedenpuhdistamolietettä kerralla enintään 17 000 tonnia.

Hakemuksen mukaan toiminta laajenee siten, että laitoksella kompostoidaan vuodessa mädätettyä jätevedenpuhdistamolietettä 11 100 tonnia, kuivattua jätevedenpuhdistamolietettä 6 600 tonnia, broilerkasvattamoiden lantaa 500 tonnia, maataloustilojen lantaa 1 000 tonnia ja hevostilojen lantaa 700 tonnia. Yhteensä kompostoitavien jätteiden määrä on enintään 19 900 tonnia vuodessa. Seosaineena sekä aumojen pohjustukseen ja peittämiseen käytetään olkea ja turvetta enintään 1 500 tonnia vuodessa. Kompostin tai sen raaka-aineiden, seosaineiden taikka valmiin tuotteen kokonaismäärä saa asfalttikentällä olla kerrallaan yhteensä enintään 23 000 tonnia.

Kaavoituksen vaikutus

Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon alueen ja sen ympäristön nykyinen sekä myös tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus sekä aluetta koskevat kaavamääräykset. Hakemuksen mukaisella toiminta-alueella ei ole voimassa olevaa asema- tai yleiskaavaa. Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin ja 6 §:n 2 momentin 2 kohdan soveltamisen kannalta maakuntakaavassa alueelle osoitetulle käyttötarkoitukselle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä, vaan ympäristölupaharkinnassa tulee maakuntakaavan ja siitä saatavan selvityksen merkitys arvioitavaksi yhdessä muiden asiaan vaikuttavien seikkojen kanssa. Pirkanmaan maakuntakaavassa alueelle ei ole osoitettu erityistä käyttötarkoitusta. Hallinto-oikeus katsoo, että maakuntakaavalla ei ole asian ratkaisussa ratkaisevaa merkitystä ja näin ollen hakemuksen mukaiselle sijoittamiselle ei ole kaavoituksellista estettä.

Haju- ja muut ilmapäästöt

Kompostointitoiminnasta aiheutuu haju-, hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä sekä mikrobipäästöjä, kun kompostoitava materiaali hajoaa. Hakemuksen mukaan haju- ja metaanipäästöjen määrä pyritään pitämään vähäisenä muun muassa sekoittamalla kompostiaumoihin riittävästi tukiainetta ja kääntämällä aumoja riittävän usein aumojen pitämiseksi kaikilta osin hapellisina.

Lupamääräyksen 10 mukaan jätteiden vastaanotto, käsittely ja valmiin tuotteen varastointi tulee toteuttaa siten, ettei toiminnasta aiheudu haju-, melu- tai pölyhaittaa, ympäristön roskaantumista, likaantumista tai haittaeläinten esiintymistä. Toiminnasta aiheutuva haitallinen pölyäminen on estettävä esimerkiksi materiaalien ja toiminta-alueen kastelulla sekä kenttien puhtaanapidolla.

Lupamääräyksen 11 mukaan aumojen kääntäminen on tehtävä riittävän usein ja sellaisissa sää- ja tuuliolosuhteissa, joissa hajut eivät leviä häiritsevästi ympäristöön. Jos aumoista ilmenee kohtuutonta hajuhaittaa ympäristöön, on aumat peitettävä biosuodattimen tavoin toimivalla seosaineella tai muulla hajuhaittoja rajoittavalla peitemateriaalilla tai muulla tehokkaalla menetelmällä. Lupamääräyksessä 7 muun muassa määrätään, että lietettä kompostoitaessa on seosaineita käytettävä tilavuudeltaan vähintään yhtä paljon kuin lietettä.

Toiminnanharjoittajan tulee ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin nojalla olla selvillä toiminnasta aiheutuvan hajun tasosta. Lähimpien häiriintyvien kohteiden sijainnin johdosta yhdyskuntalietteen aumakompostoinnista saattaa aiheutua näihin kiinteistöihin hajuhaittaa erityisesti aumojen kääntämisen yhteydessä ja sen jälkeen. Vaikka laitos on toiminut alueella jo pitkään, sen aiheuttamaa hajuhaittaa ei ole selvitetty. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi lisännyt päätökseen hajuhaittoja ja niiden vähentämistoimenpiteitä koskevan selvityksen tekemistä tarkoittavan määräyksen ja ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin mukaisen määräyksen selvityksen perusteella mahdollisesti tehtävästä lupamääräyksen täydentämisestä lupaviranomaisessa. Hallinto-oikeus pitää tarpeellisena, että toiminnasta mahdollisesti aiheutuvia hajuhaittoja seurataan ja on tämän vuoksi lisännyt lupamääräykseen 11 myös määräyksen hajuhaittojen seurantajärjestelmästä.

Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä ei ole, että toiminta olisi täysin hajutonta, pölytöntä ja äänetöntä, vaan että muodostuva rasitus ei ole kohtuutonta. Hallinto-oikeus katsoo, että valituksessa esitettyjen hajuhaittojen ja ilmapäästöjen ehkäisemiseksi annetut lupamääräykset ovat muutoin kokonaisuudessaan riittäviä. Näin ollen lupamääräysten mukaisesti toimittaessa toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu kohtuutonta hajuhaittaa.

Melu- ja tärinähaitat sekä liikenne

Kompostointilaitoksen liikenteestä mahdollisesti aiheutuvat ympäristöhaitat, kuten melu-, pöly- ja hajuhaitat, otetaan lupaharkinnassa huomioon vain siltä osin, kun ne kohdistuvat toiminnan sijoituspaikkaan ja sen läheisyyteen. Maantien liikenneturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ei voida ottaa huomioon ympäristölupaharkinnassa eikä hakemuksen hylkäämistä voida perustella yleisellä liikenneturvallisuudella.

Melu aiheutuu lähinnä alueen liikenteestä, kuormaajien käytöstä sekä kuormien purkamisesta ja lastaamisesta. Hakemuksessa esitetyn arvion mukaan laitokselle saapuu noin 3 122 kuormaa vuodessa eli päivittäin alle kymmenen kuormaa.

Lupamääräyksessä 12 on asetettu melutasojen ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukaiset määräykset melun raja-arvoista.

Kun otetaan huomioon toiminnan harjoittamisesta, toimintakiinteistön sijainnista ja sen lähiympäristöstä saatu selvitys sekä melutasoista annettu lupamääräys 12, hallinto-oikeus katsoo, että toiminnasta ja sen aiheuttamasta liikenteestä ei aiheudu melusta johtuvaa terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta eikä muutakaan ympäristönsuojelulaissa kiellettyä vaikutusta.

Tärinän osalta hallinto-oikeus katsoo, että asiassa saadun selvityksen perusteella luvassa ei ole tältä osin tarpeen antaa erikseen määräyksiä.

Vesien käsittely ja johtaminen

Kompostointitoimintaan sisältyy mahdollisuus ympäristölle haitallisten aineiden joutumisesta sadevesien mukana pohja- tai pintavesiin. Toiminta-alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Pakkalanjärveen on etäisyyttä noin 1,2 kilometriä.

Kompostointialue on jaettu kolmeen erilliseen lohkoon siten, että harjanteet rajaavat kompostointialueelle kolme erillistä viemäröintialuetta. Kentän sisäpuoliset vedet ohjautuvat alueen viemäreihin ja kentän ulkopuoliset vedet ohjautuvat kentän ulkopuolisiin ojiin tai maastoon. Kaikki viemäröitävät vedet johdetaan varastoaltaaseen 1, josta vesi pumpataan edelleen viemäriverkostoon käsiteltäväksi jätevedenpuhdistamossa.

Lupamääräyksen 2 mukaan lanta ja liete tulee vastaanottaa, kompostoida ja varastoida nestetiiviillä kaksikerrosrakenteisella asfalttikentällä siten, että jätteitä ei joudu kentän ulkopuolelle. Kentän pintarakenteen kuntoa tulee ylläpitää ja sen eheydestä huolehtia. Havaitut vauriot kentän pintarakenteessa on korjattava viipymättä. Kentän on oltava rakenteeltaan sellainen, että alueelta kertyvät jätevedet saadaan kerättyä käsiteltäväksi ja jätevesien joutuminen käsittelemättöminä maaperään ja alueen ulkopuolelle saadaan estettyä.

Lupamääräyksen 14 mukaan laitosalueen ympärillä tulee ylläpitää yhtenäistä toimivaa kaksoisojitusta, jossa sisäpuolinen oja on vähintään 70 cm:n syvyinen ja vähintään 2 metrin etäisyydellä ulkopuolisesta ojasta ojaluiskan yläreunasta mitattuna. Ojien vedet eivät saa sekoittua keskenään. Sisäpuolisen ojan vedet tulee johtaa jätevesien käsittelyyn ja ulkopuoliset vedet tulee johtaa laitosalueen ohi. Sisäpuolisen ojan valuma-alue tulee rajata mahdollisimman suppeaksi toiminnan laajuuden mukaan siten, että jätevesiä muodostuu mahdollisimman vähän. Puhtaat lumimassat tulee mahdollisuuksien mukaan sijoittaa kaksoisojituksen ulkopuolelle. Asfalttikentän reunaojat tulee pitää kunnossa ja niihin mahdollisesti kertyneet kiintoaineet tulee poistaa ja kompostoida kentällä.

Lupamääräyksen 15 mukaan kompostointikentän sisäpuoliset jätevedet tulee asfalttikentän muotoilulla ja sen reunaojilla kerätä alueen viemäröintijärjestelmään ja koota riittävän kokoisiin varastoaltaisiin ja johtaa edelleen Kangasalan Veden viemäriverkostoon hakemuksen mukaisesti käsiteltäväksi Tampereen Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla. Viemäröintijärjestelmä on mitoitettava sadantaa vastaavalle virtaamalle siten, että viemäriverkostoon johdetaan jätevesiä enintään 5 l/s, kuitenkin enintään 15 m3/h maksimivirtaama.

Lupamääräyksen 19 mukaan kompostointilaitoksen vaikutuksia pinta- ja pohjavesien laatuun tulee tarkkailla. Näytteet tulee ottaa vähintään neljä kertaa vuodessa hakemuksessa esitetyistä näytteenottopisteistä.

Edellä mainitun sekä tarkkailutulosten perusteella hallinto-oikeus katsoo, että vesien johtamisesta ei aiheudu ennalta arvioiden vesien pilaantumista. Toiminnassa syntyvien pintavesien käsittelystä ja johtamisesta ei ole myöskään tarvetta antaa tarkempia määräyksiä.

Liito-oravien esiintyminen alueella

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Neuvoston direktiivissä 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön ja kasviston suojelusta (luontodirektiivi) liitteessä IV (a) mainitaan muun muassa liito-orava (pteromys volans). Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan liitteessä tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Muutoksenhakijat ovat vedonneet liito-oravien esiintymiseen hankealueella tai sen läheisyydessä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mukaan toiminta-alue sijaitsee noin 800–1 100 metrin etäisyydellä lähimmästä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys ja se, että kyseessä on pitkään toiminnassa ollut kompostointialue, hallinto-oikeus katsoo, ettei hanke hävitä tai heikennä liito-oravan lisääntymis- tai levähdysaluetta.

Vakuuden määrä

Ympäristönsuojelulain 43 b §:n 1 momentin mukaan vakuuden on oltava riittävä 43 a §:ssä säädettyjen toimien hoitamiseksi ottaen huomioon toiminnan laajuus, luonne ja toimintaa varten annettavat määräykset.

Hallinto-oikeus on 22.12.2003 antamallaan päätöksellä numero 03/0605/1 määrännyt, että yhtiön on tullut asettaa ympäristökeskuksen hallussa jo olevan 8.409,40 euron suuruisen vakuuden lisäksi 10 000 euron suuruinen vakuus. Asiassa on tältä osin ollut kyse Pirkanmaan ympäristökeskuksen 25.4.2002 antaman päätöksen täytäntöönpanosta muutoksenhausta huolimatta. Täytäntöönpanon johdosta luvan hakijan on tullut asettaa hyväksyttävä vakuus ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle.

Valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksen 28 mukaisella 15 000 euron suuruisella jätteen käsittelytoiminnan vakuudella on sen sijaan tarkoitus kattaa asianmukainen jätehuolto sekä toiminnan lopettamisessa tai lopettamisen jälkeen tarvittavat toimet. Uusi vakuus korvaa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hallussa olleen aiemman 8 409,40 euron suuruisen vakuuden.

Vakuuden määrä tulisi arvioida esimerkiksi jonkin määritellyn ajanjakson aikana kertyneen jätemäärän asianmukaisen käsittelyhinnan mukaisesti. Vakuuden määrän on vastattava niitä kustannuksia, joita asianmukaisesta jätehuollosta toiminnan lopettamisen yhteydessä aiheutuu. Vakuudella katetaan ainoastaan sellaiset kustannukset, jotka voidaan lupaharkinnan yhteydessä ennakoida toimintaa koskevien lupamääräysten ja suoraan lainsäädännöstä johtuvien velvoitteiden perusteella. Vakuudella ei sen sijaan kateta sellaisia toimintaan sisältyviä kuluriskejä, joita ei voida lupaharkinnan yhteydessä ennakoida. Esimerkiksi maaperän tai pohjaveden pilaantuminen on yleensä luettava toiminnan ennakoimattomiin kustannuksiin.

Edellä mainitun perusteella ja kun otetaan huomioon toiminnan laatu ja laajuus, hallinto-oikeus katsoo, että asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi toiminnalle määrätyn vakuuden määrää ei ole tarpeen muuttaa.

Johtopäätökset

Yllä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, ettei jätteenkäsittelylaitoksen laajentamisesta hakemuksen ja lupamääräysten, sellaisina kuin ne ovat hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa, mukaisesti toimittaessa voida katsoa aiheutuvan terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Hakemuksen mukaiseen sijoittamiseen ei ole myöskään ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua estettä. Ympäristönsuojelulain 42 §:ssä säädetyt luvan myöntämisen edellytykset hakemuksen mukaiselle toiminnalle ovat täyttyneet. Hankkeen ei voida katsoa aiheuttavan sellaista jätelaissa tarkoitettua maiseman pilaantumista, että se muodostaisi esteen ympäristöluvan myöntämiselle.

Toiminnasta mahdollisesti aiheutuviin haittoihin sekä lupamääräysten noudattamatta jättämiseen voidaan tarvittaessa puuttua ympäristönsuojelulain valvontaa ja hallintopakkoa koskevien säännösten nojalla. Ympäristöluvan valvonta kuuluu Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tässä yhteydessä ei voida käsitellä luvan hakijan kompostointialueella aikaisemman luvan perusteella harjoittaman toiminnan valvontaan liittyviä asioita.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 4 § ja 6 § 1 momentti

Ympäristönsuojelulaki 5 § 1 momentti, 6 §, 37 §, 38 § 1 ja 2 momentit, 41 §, 42 §, 43 § 1–3 momentit, 43 b § 1 momentti, 55 § 3 momentti ja 97 § 1 momentti 1 kohta

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 momentti

Jätelaki 4 § sekä 6 § 4 ja 5 kohdat

Luonnonsuojelulaki 49 § 1 momentti

Asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 6 § 11 ja 12 kohdat sekä 7 §

Jäteasetus 8 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristölupapäätös kumotaan ja asia palautetaan uuteen valmisteluun. Lisäksi he ovat pyytäneet vapautusta oikeudenkäyntikuluista. Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Paikalla voitaisiin kompostoida lantaa ja lietettä enintään 19 900 tonnia vuodessa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä on sovellettava, jos jätteenkäsittely on 20 000 tonnia vuodessa. Kompostin tai sen raaka-aineiden, seosaineiden taikka valmiin tuotteen kokonaismäärä saa luvan mukaan olla kerrallaan enintään 23 000 tonnia. Hankkeeseen on sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, koska 19 900 tonnin raja on keinotekoinen ja todella tarkoituksenhakuisesti juuri ja juuri alle suoraan vaadittavan, lakiin perustuvan YVA-velvoitteen. Koska kyse on kompostoinnista, joka ei onnistu ilman sidosainetta, tulee sidosaineetkin (olki ja turve) laskea mukaan jätteeksi ja selvittää tarkemmin kuinka paljon niistä muodostuva jätemäärä on eli kuinka paljon paikalla käsiteltävä kokonaismäärä tosiasiassa olisi. Esimerkiksi olki on viljanpuinnissa syntyvää kasviperäistä jätettä. Koska broilerkasvattamoiden ja maataloustilojen lanta sisältää turvetta ja pehkua, on täysin käsittämätöntä, ettei niiden käyttöä sidosaineena kompostointipaikalla laskettaisi jätteeksi.

Jotta kompostointi ylipäätään edes jotenkin onnistuisi, on lupapäätöksen mukaan lietettä kompostoitaessa seosaineita käytettävä tilavuudeltaan vähintään yhtä paljon kuin lietettä. Kohtuuttoman hajuhaitan estämiseksi on aumat peitettävä seosaineella tai muulla hajuhaittoja rajoittavalla peitemateriaalilla tai muulla tehokkaalla menetelmällä. Kyse on siten jätteen peittämisestä toisella jätteellä. Samoin päätöksen mukaan asfalttikentän reunaojat tulee pitää kunnossa ja niihin mahdollisesti kertyneet kiintoaineet tulee poistaa ja kompostoida kentällä. Näitäkään jätteitä ei ole laskettu kompostointimääriin. Siten on epätodennäköistä, että kompostointimäärä pysyisi lupaehtojen rajoissa. Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnostakin käy ilmi, että toiminnanharjoittajan ilmoittamien lukujen perusteella luvan mukaiset jätemäärät ovat olleet sallittua suuremmat.

Asiaa ei voi jättää paikallisen viranomaisvalvonnan varaan. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi on suoritettava ulkopuolisen, esimerkiksi Keski-Suomen ELY-keskuksen, toimesta. Toiminnan kapasiteettia kasvatetaan ainakin 53 prosentilla. Yksinomaan liikenne lisääntyisi noin 73 prosenttia. Ympäristövaikutusten arviointimenettely selvittäisi parhaiten toiminnan laadun ja laajuuden sekä haittojen yhteisvaikutukset (melu, pöly, haju, immissiohaitat, terveyshaitat ja niin edelleen). Vaikka laitos on toiminut alueella jo pitkään, sen aiheuttamaa hajuhaittaa ei ole selvitetty yrittäjän eikä viranomaisten toimesta.

Terveyden turvaamiseksi broilerkasvattamoiden lannan viemistä alueelle ei tule sallia. Broilerkasvattamoiden lantaan liittyy salmonellavaara. 15 000 euron vakuus on liian pieni mahdollisiin haittoihin suhteutettuna. Hallinto-oikeuden päätöksen 22.12.2003 mukaan vakuus olisi jo silloin tullut nostaa 18 409,40 euroon. Toiminnan laajennusaikeista huolimatta vakuus on edelleen tätä pienempi. Näytteidenotto vain neljä kertaa vuodessa mahdollistaa suuren epidemian muodostumisen Escherichia coli -bakteerin sekä suolistoperäisen enterokokkien muodossa.

Toiminnalle ei ole osoitettu varasijoituspaikkaa, mikä on erittäin suuri puute. Koska toiminta on ollut puutteellista ja ontuvaa jo yli 20 vuotta, tulee edes varapaikan velvoittaminen vaatia lupaehtoihin. Varasijoituspaikka on tarpeen, jos ja kun paikka yhtäkkiä esimerkiksi epidemian vuoksi joudutaan sulkemaan.

Hajuselvityksen teettäminen ulkopuolisella asiantuntijalla on hyvä asia, mutta paikan ongelmia riittävine aumojen kääntämisineen sekään ei vähennä eikä poista. Kyse on paikasta, josta saattaa aiheutua enenevässä määrin erittäin merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Laajennusta ei tule sallia senkään vuoksi, että kaavan laatiminen on vireillä. Kaavaa laadittaessa tulee maakuntakaavan merkinnät ottaa huomioon. Siinä alueelle ei ole osoitettu erityistä käyttötarkoitusta. Siksi toimintaa ei tule ottaa Sahalahden tekeillä olevaan yleiskaavaluonnokseenkaan. Maakuntakaavalla ei ole mitään merkitystä, jos tällaisetkin haitalliset hankkeet voidaan toteuttaa ja ohittaa maakuntakaavan merkinnät.

Lupamääräysten mukaan toiminnassa on käytettävä parasta taloudellisesti käyttökelpoista tekniikkaa sekä mahdollisimman hyvää terveys- ja ympäristöhaitan torjuntamenetelmää. Näin ei ole toimittu, vaan esimerkiksi biokaasutus jätteenkäsittelyssä on täysin ohitettu. Jos asioita tarkasteltaisiin taloudellisesta näkökulmasta olisi biokaasutus yhteiskunnalle 4–5 kertaa edullisempaa, kuin avomaalla Vehkosuon kompostikentällä harjoitettu niin sanottu kompostointi.

Edellisessä ympäristöluvassa oli määräys, jonka mukaan yrittäjän on tehtävä teknis-taloudellinen suunnitelma kompostoinnin vaihtoehdoksi, mutta tätä ei ole tehty.

Mikäli lupa myönnetään lukuisista puutteista huolimatta, tulisi se myöntää kahden vuoden määräajaksi. Tänä aikana Tampereen kaupunki yhdessä paikallisten viranomaisten kanssa tulisi velvoittaa toteuttamaan järkevämpi, ekologisempi, taloudellisempi ja turvallisempi käsittelyvaihtoehto Viinikanlahden puhdistamolietteille.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on A:n ja B:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta hylkäämään valituksen.

Pirkanmaan ELY-keskus on A:n ja B:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa lausunut muun ohella seuraavaa:

Valittajat esittävät, että YVA-lain tarkoittamaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi tulee nimetä toinen ELY-keskus. Vehkosuon hankkeeseen ei liity YVA-lain 6 a §:n tarkoittamia seikkoja, joiden perusteella ympäristöministeriöllä olisi toimivalta ja perusteet nimetä toinen ELY-keskus yhteysviranomaiseksi.

YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan aina suoraan hankkeen muutokseen, jos muutoksen koko yksistään vastaa YVA-asetuksen 6 § hankeluettelon kokoa. Tällaisissa tapauksissa ei siis voi tehdä YVA-lain 4 ja 6 §:ssä tarkoitettua päätöstä yksittäistapauksesta. Mikäli muutoksen osuus yksistään jää alle hankeluettelon kokorajan, hanke voi kuitenkin tulla vireille päätösasiana ELY-keskuksessa. Muutos tarkoittaa muun muassa hankkeen laajennusta.

Aluehallintovirasto pyysi ympäristölupahakemuksesta lausunnon Pirkanmaan ELY-keskukselta ja erityisesti lausuntoa YVA-lain mukaisen menettelyn soveltamisesta Vehkosuon Komposti Oy:n lannan ja lietteiden kompostoinnin laajennushankkeeseen. Pirkanmaan ELY-keskus YVA-lain yhteysviranomaisena tutki Vehkosuon komposti-hankkeen muutoksen ottaen huomioon jo vuosia toimineesta kompostointihankkeesta saatavilla olevat ajantasaiset tiedot ympäristövaikutuksista. Yhteysviranomainen totesi YVA-lain osalta osana ympäristölupahakemuksesta annettua lausuntoa, että se ei ota Vehkosuon Komposti Oy:n laajennusta vireille YVA-lain 4 ja 6 §:n mukaisena päätösasiana.

Valituksessa viitataan vuonna 2001 annettuun 275 henkilön allekirjoittamaan adressiin, jossa vastustettiin silloista kompostointilaitoksen ympäristölupahakemusta. Kunnan rakennus- ja ympäristölautakunnan sekä Kangasalan ympäristöterveyshuollon mukaan 10 vuotta myöhemmin (18.10.2011, 21.9.2011) hankkeesta ei ole tullut valituksia.

YVA-asetuksen mukaan yksittäistapauksen ympäristövaikutusten tunnistamisessa ja merkittävyyden arvioinnissa on tarkasteltava erityisesti hankkeen ominaisuuksia, sijaintia ja vaikutusten luonnetta. Vaikutusten luonnetta tarkasteltaessa yksi erityinen asia on vaikutusalueen laajuus ottaen huomioon vaikutuksen kohteena oleva väestön määrä. Kuntaan keskittyneellä broilerituotannolla ja kompostilla voi olla yhteisvaikutuksia ja hajuhaittoja voi kohdistua laajaan asutukseen. Vehkosuon kompostin osuus hajuhaitan vaikutusalueesta on kuitenkin todennäköisesti merkittävästi vähäisempi kuin laajan broilerituotannon hajuhaitat, kun otetaan huomioon kompostin sijainti ja osayleiskaavan osoittama maankäyttö.

YVA-lain soveltamisessa on lähtökohtana merkittävät haitalliset ympäristövaikutukset ja niiden todennäköisyys. Vaikka hankkeen ympäristövaikutus ei olisi YVA-lain tarkoittama todennäköisesti merkittävä haitallinen ympäristövaikutus, vaikutus voi olla olennainen ympäristöluvan myöntämisedellytyksiä harkittaessa. Esimerkiksi yksittäiseen kohteeseen ja asukkaaseen voi kohdistua erittäin merkittävää haittaa, vaikka se ei edellytä YVA-lain mukaista arviointimenettelyä ennen ympäristölupamenettelyä.

Kompostin hajujen esiintymiseen (voimakkuus, esiintymistiheys ja kesto) yksittäisessä kohteessa vaikuttavat hankkeen eri toiminnot, tuulensuunta ja säätila, maastonmuotoja metsäisyys. Esimerkiksi metsän hakkuut voivat muuttaa olosuhteita hajujen leviämiselle. Myös melun leviäminen asutukseen suuntaan voi lisääntyä. Mikäli esimerkiksi olosuhteet Vehkosuon hankkeen ympäristössä muuttuisivat aikaisemmin arvioidusta hakkuiden takia, asia voisi tulla ensisijaisesti ympäristönsuojelulain osalta tutkittavaksi.

Tukiaineina käytettäviä olkea ja turvetta ei luokitella jätteiksi.

Alueella voimassa olevassa Pirkanmaan 1 maakuntakaavassa Vehkosuon kompostialueen toiminnoille ei ole osoitettu aluevarausta. Kompostialue sijaitsee kuitenkin maakuntakaavassa laajemmin osoitetulla maaseutuelinkeinojen kehittämisen kohdealueella. Maakuntakaavan selostuksen mukaan Sahalahden Pakkalassa merkinnällä on osoitettu aluekokonaisuus, jossa sijaitsee merkittävää kotieläintuotantoa. Alueen suunnittelussa ja käytössä on tavoitteena tukea ja vahvistaa alueelle luonteenomaisia erikoistuotannon toimintamahdollisuuksia.

Voimassa oleva maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n mukaisesti ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista.

Tampereen Vedeltä saadun tiedon mukaan heillä on myös Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n kanssa lietteentoimitussopimus. Mikäli Vehkosuon Komposti Oy ei jostain syystä voisi ottaa lietettä vastaan, voidaan lietteet vastaanottokatkon aikana kuljettaa Koukkujärven vastaanottoasemalle.

Kompostikentällä on valituksenalaisen ympäristöluvan mukaan lupa ottaa vastaan broilerinlantaa. Kasvattamossa broilerit kasvatetaan erissä, yleisimmin 6–7 erää vuodessa. Lanta poistetaan aina kunkin kasvatuserän teurastamolle toimittamisen jälkeen. Jokaisesta kasvatuserästä otetaan ennen teurastamolle toimittamista mikrobinäytteet, joista tutkitaan mm. salmonella. Mikäli näytteissä havaitaan salmonellaa tai muita vakavia tartuntatauteja aiheuttavia mikrobeja, tulee tästä lannan tuottajalle tieto jo ennen eläinten teurastamista sekä ennen lantalan tyhjentämistä. Tällaisessa tapauksessa lantaerän vastaanottamisessa voidaan noudattaa erityisjärjestelyjä tai lantaa ei oteta vastaan lainkaan. Lupamääräyksellä 4 kielletään vakavan tartuntataudin leviämisvaaran omaavan jätteen vastaanottaminen kentälle. Mikäli kenttä joudutaan jostain syystä sulkemaan, silloin kentälle ei voida vastaanottaa jätettä.

Valituksenalaisessa päätöksessä määrätään laitoksen ympäristövaikutusten tarkkailutiheydeksi neljä kertaa vuodessa, mikä on kaksinkertainen nyt voimassa olevassa luvassa määrättyyn. Myös tarkkailun sisältöä muutettiin paremmin osoittamaan kompostointilaitokselta mahdollisesti ympäristöön aiheutuvia terveydellisiä riskitekijöitä muuttamalla tarkkailun tutkimussisältöä mikrobien osalta siten, että nyt tutkitaan E. colit ja fekaalit kolimuotoiset bakteerit entisen lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrityksen sijaan.

Liete kompostoidaan tiivisrakenteisella asfalttikentällä. Suoto- ja sadevedet kerätään yhteen ja johdetaan kunnallisen viemäriverkon välityksellä Tampereen Veden Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Kompostiaumojen kääntäminen suoritetaan erityisesti tähän tarkoitukseen suunnitellulla aumankääntäjällä, jolloin materiaalin sekoittuminen ja ilmastuminen on tehokasta. Aumojen kääntäminen suoritetaan lämpötilaseurannan perusteella. Toiminta vastaa vähintään hyvää aumakompostointitekniikkaa.

Jo ennen kompostikentälle tuontia liete biokaasutetaan (mädätetään) Viinikanlahden puhdistamolla ja syntynyt biokaasu käytetään puhdistamolla tarvittavan energian tuotantoon. Biokaasutus ei kuitenkaan sanottavasti vähennä lietteen määrää ja ravinnepitoisuutta. Koska kyseinen prosessi on mesofiilinen, myöskään mikrobipitoisuus ei juurikaan vähene. Kompostoinnissa liete hygienisoituu ja siitä saadaan pelloille lannoitevalmisteena hyötykäyttökelpoinen tuote.

Valituksessa esiin tuodut asiat on otettu riittävästi huomioon päätöksessä ja niiden johdosta on annettu riittävät ja asianmukaiset lupamääräykset, joten myönnettyä ympäristölupaa ei sen mielestä ole tarpeen kumota ja palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on A:n ja B:n valituksen johdosta antamassaan vastineessa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt seuraavaa:

Luvanhakija on liittänyt valitukseensa naapureilta saadut lausunnot toiminnasta aiheutuvien hajujen leviämisestä ja voimakkuudesta. Myös A:n ja B:n lähinaapurit ovat antaneet lausuntonsa. Lausuntojen perusteella hajuhaittaa naapurustossa ei voida pitää häiritsevänä. Ympäristönsuojeluviranomaisen tietoon ei ole tullut valituksia Vehkosuon Komposti Oy:n toiminnasta aiheutuvasta hajusta.

Valituksessa ei ole tuotu esiin mitään sellaista uutta, jota ei olisi aiemmin käsitelty ja jolla olisi merkitystä asian ratkaisussa. Muutoksenhakijoiden kiinteistö sijaitsee noin 800 metrin etäisyydellä Vehkosuon Komposti Oy:n toiminta-alueesta. Kiinteistöllä ilmenevää hajuhaitan aiheuttajaa ei voi yksiselitteisesti määrittää, koska kiinteistön läheisyydessä on toimintoja, joista aika ajoin saattaa aiheutua hajua ympäristöön.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan huomioon toiminnan sijainti, muutoksenhakijoiden kiinteistön etäisyys siitä sekä ympäristölupapäätöksessä asetetut lupamääräykset, muutoksenhakijoille ei aiheudu Vehkosuon Komposti Oy:n toiminnasta sellaista haittaa, ettei aluehallintoviraston päätöstä voisi sellaisenaan saattaa voimaan. Hallinto-oikeuden päätöksessä vaadittu hajupäästön mittaaminen ja mallinnus sekä hajuseuranta eivät edellä esitetyn perusteella ole tarpeen.

Kangasalan sosiaali- ja terveyskeskuksen ympäristöterveyshuolto on A:n ja B:n valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt seuraavaa:

Valittajat ovat vaatineet, että broilerkasvattamoiden lantoja ei saisi salmonellavaaran vuoksi tuoda Vehkosuon Komposti Oy:n toiminta-alueelle. Broilerkasvatus on Suomessa salmonellan suhteen erittäin tiukasti valvottua. Jokainen kasvatuserä tutkitaan ennen teurastusta. Kasvattamon pohjaturve tyhjennetään hallista, kun broilerit teurastetaan, jolloin on käytettävissä tuore tutkimustodistus salmonellan osalta. Salmonellaa ei ole todettu broilerinlannassa nyt seitsemään vuoteen. Broilerkasvattamoiden lannasta ei aiheudu salmonellavaaraa ja salmonellan suhteen valitus on aiheeton.

Valituksessa on vaadittu, että E. colia ja suolistoperäisiä enterokokkeja tulisi tutkia vesistä useammin epidemiariskin takia. Eschericia coli ja suolistoperäiset enterokokit ovat indokaattoribakteereita, joita seurataan vesien kontaminaation tason tarkkailemiseksi. Indikaattoribakteerimäärityksillä seurataan lähinnä sitä, että kompostikentän vedet eivät valu väärään paikkaan. Mikäli pitoisuudet nousevat rajusti, on syytä epäillä vuotoa vesien keräilyjärjestelmässä. Pintavesissä on aina jonkin verran ulosteperäisiä bakteereita, jotka ovat peräisin villieläimistä, metsässä kulkijoista ja pelloille levitetystä lannasta. Ilmavälitteisen epidemian aiheuttajiksi niistä ei ole. Tiuhemmalle tutkimiselle ei ole perusteita ja valittajien vaatimus on aiheeton.

Kangasalan kunnan kaavoitusarkkitehti on A:n ja B:n valituksen johdosta antamassaan vastineessa viitannut kaavoituksesta maakuntakaavan ja Sahalahden osayleiskaavan sekä maatalouden elinkeinojen aiheuttamien hajuhaittojen osalta aiemmin lausumaansa sekä esittänyt seuraavaa:

Pakkalan alueelle laaditaan parhaillaan kyläyleiskaavaa, jonka valmisteluaineisto on nähtävillä. Kyläyleiskaava ei ulotu Vehkosuon kompostin alueelle, mutta kyläyleiskaavalla pyritään osoittamaan kylärakennetta tukevaa uutta asutusta ja elinkeinotoimintaa Pakkalan kyläkeskuksen tuntumaan. Uudisasutus syntyy valtaosin kylän lounaispuolelle, mutta myös Moltisiantien varteen suunnittelualueen pohjoisosaan on luonnoksessa osoitettu noin puoli tusinaa uutta omakotitalon paikkaa.

Kangasalan Vesi -liikelaitos on A:n ja B:n valituksen johdosta antamassaan vastineessa ilmoittanut, ettei sillä ole huomautettavaa asiassa.

Vehkosuon Komposti Oy on A:n ja B:n valituksen sekä annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta antamassaan selityksessä esittänyt seuraavaa:

Broilerinlannasta aiheutuva salmonellavaara on erittäin vähäinen tai olematon, sillä jokainen kasvatuserä tutkitaan lintujen kasvuaikana sekä ennen teurastusta eikä salmonellaa ole todettu broilerin lannassa seitsemään vuoteen. Lisäksi mahdollinen salmonella tuhoutuisi kompostoinnin yhteydessä. Valmiista kompostituotteesta tehdään muun muassa mikrobiologiset analyysit eikä salmonellaa ole koskaan havaittu.

Yhtiö pidättää oikeuden vaatia oikeudenkäyntikuluja sekä liiketoiminnan tulonmenetyksiä valittajilta, mikäli valitus osoittautuu pääpiirteittäin aiheettomaksi.

A ja B ovat Vehkosuon Komposti Oy:n selityksen johdosta antamassaan vastaselityksessä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Vehkosuon Komposti Oy:n selityksessä ei ole otettu kantaa niihin puutteisiin ja epäkohtiin, jotka valituksessa on tuotu esille, eikä siihen, minkä vuoksi yhtiö ei ole toiminut lupamääräysten mukaisesti.

Salmonellavaaraa vähätellään. Viinikanlahden puhdistamolla esiintyy ajoittain poliovirusta, mutta sekin vaara on ohitettu täysin Vehkosuon Komposti Oy:n lausunnossa. Selvittämättä on miten toimitaan, kun vaara todetaan.

Vehkosuon Komposti Oy on toiminut yli 20 vuotta. Toiminta ei ole epäkohdista huolimatta ollut pysähdyksissä missään vaiheessa, joten korvausvaatimukset myös täysin aiheettomia.

A ja B ovat toimittaneet korkeimpaan hallinto-oikeuteen 16.9.2014 lisäselvitystä kompostointiin liittyvistä terveys- ja hajuhaitoista.

2. Vehkosuon Komposti Oy on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 11 toisen kappaleen.

Se, että hallinto-oikeus on lähtenyt mittauttamaan tieteen keinoin pääasiassa subjektiiviseen kokemukseen perustuvaa ilmiötä, asettaa toiminnanharjoittajalle taloudellisesti kohtuuttomia vaatimuksia. Hajuselvityksen teettäminen on kohtuuttoman kallista erityisesti suhteutettuna yhtiön liikevaihtoon ja toimintaan.

Haju leviää tiettyihin suuntiin, jotka ovat yrityksen tiedossa. Häiritsevää hajua ilmenee ainoastaan tietyissä sääolosuhteissa. Naapureiden lausunnot antavat parhaan kuvan hajun leviämisestä.

Asiassa voitaisiin parhaiten edetä yhteistyössä valvonta- ja lupaviranomaisten sekä naapureiden kanssa. Naapureiden kanssa aktiivisesti tietoja vaihtamalla ja keskustelemalla pystytään edelleen selvittämään, mikä kompostoinnin työvaiheen ja sääolosuhteiden yhdistelmä aiheuttaa voimakkaimmat hajuhaitat. Näin menetellen saadaan optimoitua ajankohta, jolloin esimerkiksi auman kattamisesta hajua sitovalla materiaalilla saadaan paras hyötysuhde. Tällä tavoin voidaan välttyä luvanhaltijalle aiheutuvista kohtuuttomista kustannuksista ilman, että naapuruston oikeudet tulevat loukatuiksi.

Tällä hetkellä yhtiön käytössä on paras mahdollinen tekniikka aumakompostointiin. Ulkopuolinen konsultti ei toisi hajuhaittojen ehkäisyyn lisäarvoa. Konsultille maksettavalla summalla voidaan ehkäistä mahdollisia vähäisiä hajuhaittoja käytännössä jo hyvin paljon.

Valitukseen on liitetty lähialueen asukkaiden lausuntoja, joiden mukaan toiminnasta ei ole aiheutunut hajuhaittaa tai kompostialueelta leviävä haju on ollut lyhytkestoista ja harvakseltaan esiintyvää.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on Vehkosuon Komposti Oy:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt seuraavaa:

Muutoksenhakija on liittänyt valitukseensa seitsemän naapurustolta saatua kirjallista mielipidettä Vehkosuon Komposti Oy:n aiheuttamasta hajuhaitasta. Näistä mielipiteistä ainoastaan yhdessä esitetään, että toiminnasta aiheutuva haju on ajoittain luonteeltaan häiritsevää.

Lähin naapurin asuinrakennus sijaitsee noin 460 metrin etäisyydellä kompostointilaitoksen hallussa olevan kiinteistön rajasta etelään. Etäisyys varsinaisen kompostointiauma-alueen reunaan on kompostointilaitoksen asemapiirroksen (päivätty 31.8.2011) perusteella noin 590 metriä. Seuraavaksi lähin naapurin asuinrakennus sijaitsee noin 550 metrin etäisyydellä kompostointiauma-alueen reunasta länteen. Länsi-lounaissuunnassa seuraavaksi lähimmät naapureiden asuinrakennukset sijaitsevat noin 670 metrin, 690 metrin, 720 metrin ja 780 metrin etäisyydellä kompostointiauma-alueen reunasta. Muut länsi-lounaissuunnassa sijaitsevat naapureiden asuinrakennukset ovat yli 800 metrin etäisyydellä kompostointilaitoksesta. Pohjois-koillissuunnassa lähimmät naapureiden asuinrakennukset sijaitsevat noin 600 metrin (2 kpl), 630 metrin, 650 metrin, 750 metrin ja 760 metrin etäisyydellä kompostointiauma-alueen reunasta. Muut pohjois-koillissuunnassa sijaitsevat naapureiden asuinrakennukset ovat yli 800 metrin etäisyydellä kompostointilaitoksesta.

Kompostointilaitoksen lähiympäristö on metsäaluetta. Kapeallakin suojapuustovyöhykkeellä voi olla jonkin verran vaikutusta hajupäästöjen leviämisen estämisessä. Suojapuusto toimii myös näkö- ja meluesteenä. Ilmatieteenlaitoksen tuulensuuntatilastojen (v.1981–2000) mukaan Pirkkalan lentokentän meteorologisella havaintopaikalla tehtyjen mittaustulosten mukaan vuotuisesta ajasta tuulee pohjoisesta keskimäärin 9 %, koillisesta keskimäärin 8 %, idästä keskimäärin 9 %, kaakosta keskimäärin 12 %, etelästä keskimäärin 17 %, lounaasta keskimäärin 16 %, lännestä keskimäärin 11 % ja luoteesta keskimäärin 9 %. Lähimmät naapureiden asuinrakennukset eivät sijaitse vallitsevien tuulensuuntien alapuolella.

Kompostointilaitoksen toiminnasta ympäröivälle asutukselle mahdollisesti aiheutuvan hajuhaitta on otettu huomioon lupamääräyksissä 6–8 ja 10–11 sekä näiden määräysten perusteluissa. Annetut lupamääräykset ovat riittävät ehkäisemään toiminnasta mahdollisesti aiheutuvaa hajuhaittaa, kun otetaan huomioon kompostointilaitoksen toiminnan laajuus ja luonne sekä kompostointilaitoksen sijaintipaikan ympäristö ja etäisyys lähimpiin naapureiden asuinrakennuksiin. Annetut määräykset ovat aluehallintoviraston yleisen linjauksen mukaisia.

Hallinto-oikeuden lisäämällä lupamääräyksen 11 toisella kappaleella ei saavuteta sellaista ympäristönsuojelullista hyötyä, taikka estetä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta hajuhaittaa siten, että se olisi tarpeen ottaen huomioon määrättyjen selvitysten kustannusten kohtuuttomuus luvan saajalle. Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon muun muassa pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on Vehkosuon Komposti Oy:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa lausunut seuraavaa:

Toiminnanharjoittaja on pyytänyt kompostikentän länsi-pohjoispuoleisilta naapureilta lausuntoja kentällä aiheutuvista hajuhaitoista. Lausunnoista ilmenee, että kentältä leviää hajuja ympäristöön. Myös se selviää, mihin suuntaan hajut leviävät voimakkaina tai lievinä. Myös leviämistä edesauttavista sääolosuhteista on tietoa.

Toiminnanharjoittaja esittää valmiutensa tehdä naapureiden kanssa yhteistyötä hajuhaitan oikea-aikaiseksi torjumiseksi.

Lausuntoja on myös ympäristölupapäätöksestä valittaneiden lähinaapurustosta. Lausuntojen mukaan hajuhaittoja ei voi pitää häiritsevinä ja niitä esiintyy vain satunnaisesti.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaisen hajuselvityksen tekemisellä sekä hajuhaittojen seurantajärjestelmän teettämisellä ei saavutettaisi kovinkaan paljon uutta tietoa hajusta ja sen leviämisestä. Myöskään haitan torjumiseksi ei ole odotettavissa sellaista uutta menetelmää, joka ei olisi jo nyt tiedossa, vaan selvityksen tekemisellä saataisiin raportoitua lähinnä seikkoja, jotka ovat muutoinkin jo tiedossa. Tämän vuoksi hajuselvityksen ja hajuhaittojen seurantajärjestelmän teettäminen ei ole välttämätöntä.

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut Vehkosuon Komposti Oy:n valituksen johdosta samansisältöisen vastineen kuin A:n ja B:n valituksen johdosta.

Kangasalan sosiaali- ja terveyskeskuksen ympäristöterveyshuolto on Vehkosuon Komposti Oy:n valituksen johdosta antamassaan vastineessa ilmoittanut, että sillä ei ole vaatimuksia hajuselvityksen tai hajuseurannan suhteen. Haju on hetkittäistä eikä kyseessä ole terveydelle haitalliset aineet tai pitoisuudet. Valittajan vaatimus on aiheellinen.

Kangasalan kunnan kaavoitusarkkitehti on antanut Vehkosuon Komposti Oy:n valituksen johdosta samansisältöisen vastineen kuin A:n ja B:n valituksen johdosta.

Kangasalan Vesi -liikelaitos on Vehkosuon Komposti Oy:n valituksen johdosta antamassaan vastineessa ilmoittanut, ettei sillä ole huomautettavaa asiassa.

A ja B ovat Vehkosuon Komposti Oy:n ja annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta antamassaan selityksessä esittäneet, että valitus tulee hylätä. Yrittäjä on velvoitettava korvaamaan saamansa ansioton hyöty yhteiskunnalle. Lisäksi he ovat lausuneet muun ohella seuraavaa:

Vaasan hallinto-oikeuden tekemä lisäys lupamääräykseen 11 on täysin aiheellinen, kunhan sen lisäksi suoritetaan ympäristövaikutusten arviointi.

Naapurien hajulausunnot tulee hylätä. Lausunnot on pyydetty vain niiltä naapureilta, jotka eivät ole uskaltaneet tai muusta syystä eivät ole halunneet huonoihin väleihin yrittäjän kanssa, koska pienessä kylässä saattavat asioiden totuudenmukaisesti esiin tuovat joutua erittäin suuren painostuksen alle. Lisäksi kyseiset naapurit ovat peltojensa vuoksi tai muulla tavalla sidoksissa kyseiseen yrittäjään, joten heidän lausuntonsa ovat tarkoitushakuisia. Lausunnonantajat ovat ottaneet Vehkosuon kompostia tonteilleen tai pelloilleen tai saattaisivat ottaa sitä, koska omistavat peltoja. Selville ei käy ovatko lausunnon antaneet edes olleet tietoisia laajennussuunnitelmista ja sen myötä lisääntyvistä ongelmista. Voimakasta hajua hekin olivat havainneet. Suurin osa naapureista eivätkä kaikki lähinaapuritkaan ole antanut lausuntoa.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon mukaan olki ja turve ei ole jätettä. Tässä tapauksessa, kun ne yhdistetään jätteeseen, ne tulee katsoa jätteeksi, koska ilman niitä koko kompostointia ei voitaisi suorittaa eli tukiaineiden käyttö on nimenomaan ratkaiseva tekijä koko toiminnassa.

Yrittäjä ja hanketta puoltavat valvovat viranomaiset eivät ole lausunnoissaan ilmoittaneet, miten toiminnan aiheuttamat ongelmat saataisiin vähenemään. Sen sijaan he ovat valmiit hylkäämään Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen hajumallinnuksenkin suorittamisesta, koska yrittäjä sitä pyytää, vaikka kyseessä on paikan mittava laajennus, joka lisäisi haittoja entisestään. Ei ole uskottavaa, että mitään ympäristöluvan velvoitteita valvottaisiin rehellisesti, koska niitä ei ole pystytty valvomaan pienemmässäkään mittakaavassa.

Toiminnan teknis-taloudellinen suunnitelma puuttuu edelleen, vaikka edellisen ympäristöluvan mukaan se oli toimitettava 31.12.2010 mennessä. Tämä on yksi tyyppiesimerkki siitä, että lupamääräyksiä ei tarvitse noudattaa, vaan niiden sijasta voi laittaa uuden ympäristöluvan laajennuksineen vireille. Tämä uusi lupahakemus tuli vireille Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa 22.11.2010.

Aumakompostointi nyky-yhteiskunnassa ei ole teknillis-taloudellisesti huomioitava ratkaisu.

Yrittäjä ei ole valmis investoimaan ongelmien poistamiseen pitäen niitä taloudellisesti täysin kohtuuttomina vaatimuksina. Edellisessä ympäristöluvassa oli selvät kompostointiohjeet, mutta yrittäjä päätti tehdä niin sanottua tuorekompostia eli mädätetyn jätevesilietteen vanhentamista vastoin Eviran ohjeita.

Toiminnan epäkohtia on tuotu esille valvoville viranomaisille tuloksetta. Myös ympäristöministeriöön on vuonna 2001 lähetetty tietoa toiminnan epäkohdista, koska Pirkanmaan ympäristökeskus ei puuttunut epäkohtiin silloinkaan, vaan myönsi paikalle uuden ympäristöluvan 25.4.2002, joka sisälsi myös laajennuksen. Sama koskee muitakin ympäristöviranomaisia. Kun he vastineessaan vastaavat, ettei valituksia ole tullut, se johtuu yksinomaan siitä, että valitusten laatiminen on täysin turhaa energian tuhlausta.

Yrittäjän valituksesta käy ilmi, että hän haluaisi neuvotella ongelmista viranomaisten ja naapureiden kanssa. Yrittäjä voisi neuvotellen välttyä laajennuksen myötä lisääntyvien velvoitteiden täyttämisestä. Toiminnan haitat aiheuttavat naapurustoon myös taloudellisia menetyksiä esimerkiksi kiinteistöjen arvonalennuksina, mutta niihin ei ole vielä vedottu. Se, että asiat paranisivat aktiivisesti tietoja vaihtamalla ei ole toiminut, vaikka sitäkin on yritetty yli 20 vuotta.

Vehkosuon Komposti Oy on A:n ja B:n selityksen johdosta antamassaan vastaselityksessä viitannut asiassa aiemmin lausumaansa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. A:n ja B:n sekä Vehkosuon Komposti Oy:n valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Lupamääräyksen 11 toiseen kappaleeseen sisältyvää määräaikaa kuitenkin pidennetään ajan kulumisen vuoksi seuraavasti (muutos kursiivilla):

"Toiminnanharjoittajan on teetettävä 30.9.2015 mennessä hajuselvitys ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. Hajuselvityksen tulee sisältää hajumittaukset, leviämismalliin perustuvat hajun leviämislaskelmat toiminnan eri vaiheissa sekä tarvittaessa esitys hajuhaittojen vähentämistoimenpiteistä. Selvityksestä tulee käydä ilmi, mitkä työvaiheet ovat hajun suhteen ongelmallisimpia ja kuinka monta viikkoa vuodessa nämä työvaiheet yhteensä kestävät. Toiminnanharjoittajan tulee lisäksi teettää hajuhaittojen seurantajärjestelmä. Selvitykset tulee toimittaa lupa- ja valvontaviranomaisille. Lupaviranomainen voi tarvittaessa täydentää lupaa selvitysten perusteella."

2. Vehkosuon Komposti Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että broilerkasvattamoiden lannan tuominen alueelle tulee kieltää salmonellariskin vuoksi. Broilerkasvattamot ovat velvoitettuja valvomaan salmonellatilannetta ja on epätodennäköistä, että salmonellan saastuttamaa lantaa päätyisi nyt kyseessä olevalle kompostointialueelle. Kun lisäksi otetaan huomioon, että lupamääräyksissä on kielletty sellaisen jätteen vastaanottaminen, johon liittyy vakavan tartuntataudin leviämisriski, ja toiminnanharjoittaja on velvoitettu varautumaan tartuntavaarallisten taudinaiheuttajien esiintymiseen ja niiden leviämisen estämiseen, broilerkasvattamoiden lannan käsittelyn kieltäminen nyt kyseessä olevalla kompostointialueella ei ole perusteltua.

Jätehuollon järjestäminen on jätelainsäädännön nojalla jätteen haltijan vastuulla, joten kompostitoiminnan ympäristöluvan yhteydessä ei ole tarpeen määrätä, mihin jäte on toimitettava poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi kompostointilaitoksen ollessa suljettuna.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen A:n ja B:n sekä Vehkosuon Komposti Oy:n valitusten johdosta ei ole perusteita.

Hallinto-oikeuden päätöksellään lisäämän lupamääräyksen 11 toiseen kappaleeseen sisältyvää määräaikaa on kuitenkin syytä pidentää muutoksenhakumenettelyyn kuluneen ajan vuoksi ratkaisuosasta tarkemmin ilmenevällä tavalla.

Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain (701/1993) 9 §:n 1 momentin perusteella oikeudenkäyntimaksun määrää ja mainitun lain 10 §:n perusteella oikeudenkäyntimaksua koskevan oikaisuvaatimuksen ratkaisee asian esittelijä.

Korkein hallinto-oikeus myös toteaa, että A:n ja B:n selityksessä tarkoitetun korvausvaatimuksen tutkiminen ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Vehkosuon Komposti Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Olli Dahl. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.