Muu päätös 1272/2015

Asia

Rakennuslupaa koskeva valitus ja valituslupahakemukset

Valittajat

1) EPV Tuulivoima Oy

2) A

3) B

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 19.5.2014 nro 14/0270/3

Asian aikaisempi käsittely

Kristiinankaupungin tekninen lautakunta on 29.5.2013 tekemillään päätöksillä (§:t 108-141) myön³tänyt EPV Tuulivoima Oy:lle rakennusluvat 34 tuulivoimalalle, joiden napakorkeus on 155 metriä ja kokonaiskorkeus 210 metriä. Rakennuslupia myönnettäessä on maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:ssä tarkoitettuina vähäisinä poikkeamisina hyväksytty osayleiskaavassa määrätyn tornikorkeuden ylittäminen. Lisäksi päätöksessä on annettu mahdollisuus tuulivoimaloiden siirtämiseen tv-1-alueella. Päätöksen mukaan rakennustarkastaja voi päättää vähäisemmistä poikkeamisista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n valituksen ja B:n valituksen lukuun ottamatta voimaloita 32 ja 46 tarkoittavia lautakunnan päätöksiä § 132 ja 131. Hallinto-oikeus on asiassa tehtyjen valitusten johdosta kumonnut tuulivoimaloita 15, 20, 23, 25, 32–35, 37, 46 ja 48 koskevat teknisen lautakunnan päätökset § 110, § 122, § 123, § 127, § 128, § 131–133, § 135, § 136 ja § 139.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa:

Perustelut

(- - -)

Valitusoikeudet

Sovellettuja säännöksiä

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus rakennuslupapäätöksestä on muun muassa:

1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;

2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;

3) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä ja kunnan viranomaisen suunnittelutarveasiassa tekemästä 137 §:n mukaisesta päätöksestä on muun muassa:

1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;

2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;

3) sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa;

4) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Valitusoikeusharkintaan vaikuttaneita seikkoja

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (KHO 2002:47, KHO 2003:2 ja KHO 2009:48), jos rakennuslupa myönnetään sellaiselle hankkeelle, joka edellyttäisi myös maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaisen poikkeamisen myöntämistä, valitusoikeuden rakennuslupaa koskevasta päätöksestä on tulkittava määräytyvän maankäyttö- ja rakennuslain poikkeamista koskevan 193 §:n mukaisesti siltä osin kuin valitusoikeutta ei lain 192 §:n 1 momentin nojalla ole.

Tuulivoimaloiden keskeisimpiä haitallisiksi koettuja ympäristövaikutuksia ovat melu, välke ja vaikutus maisemaan sekä jäävaara. Jäävaara ulottuu rajoitetusti voimalan ympäristöön. Sen sijaan melun, välkkeen ja maiseman muutoksen vaikutukset ulottuvat laajemmalle. Erityisesti voimaloiden aiheuttama matalataajuinen melu koetaan häiritsevänä ja se voi kantautua muun muassa maasto-olosuhteista riippuen hyvinkin kauas voimalan rakennuspaikasta.

Arvioitaessa maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 1 kohtaan perustuvaa valitusoikeutta on erotettava kiinteistön ja alueen käsitteet. Kun rakennuspaikan käsittävä alue sijaitsee laajalla kiinteistöllä, joka voi rajoittua rakennuspaikasta kaukanakin olevaan naapurikiinteistöön, ei rakentamisen välttämättä voida katsoa tapahtuvan lainkohdassa tarkoitetulla viereisellä tai vastapäisellä alueella. Hallinto-oikeus on edellä mainitun johdosta katsonut eräissä kohdin, ettei pelkkä kiinteistöjen naapuruussuhde ole ollut riittävä peruste valitusoikeudelle.

Arvioitaessa maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 2 kohtaan sekä 193 §:n 1 momentin 3 kohtaan perustuvaa valitusoikeutta hallinto-oikeus on ottanut huomioon muun ohella valitusoikeuden perusteeksi esitettyjen kiinteistöjen käyttötarkoitukset, jolloin rakennuslupien tarkoittaman rakentamisen vaikutusten kiinteistöjen käyttöön ja rakentamiseen sekä muutoksenhakijoiden asumiseen, työntekoon ja muihin oloihin on katsottava olevan käyttötarkoitusten mukaan merkitykseltään erilaisia. Vakituisten asuntojen ja vapaa-ajan asuntojen rakennuspaikkojen kyseessä ollessa hallinto-oikeus on ottanut valitusoikeuden rajaavan etäisyyden määrittämisessä lähtökohdaksi tuulivoimaloiden suunnitellun napakorkeuden kymmenellä kerrottuna. Tuulivoimaloiden ja asuntojen rakennuspaikkojen väliin jäävän alueen ollessa osaksi avointa vesistöä valitusoikeutta rajaavaa etäisyyttä on pidennetty tapauskohtaisesti. Tällöin se etäisyys, jonka perusteella muutoksenhakijoilla on katsottu olevan valitusoikeus, on voinut määräytyä eri tavoin eri muutoksenhakijoiden kohdalla.

Valitusoikeutta koskevat tosiseikat, oikeudellinen harkinta ja johtopäätökset

1) A on valituksessaan vaatinut kaikkien nyt kysymyksessä olevia tuulivoimaloita koskevien rakennuslupien kumoamista.

Muutoksenhakijan omistama kiinteistö 287-417-1-256 on metsätila, jolla sijaitsee muun muassa kerrosalaltaan 12,4 m²:n suuruinen hirsirakennus. Rakennuslupapiirustusten mukaan rakennuksen käyttötarkoitus on taukotupa. Kiinteistö sijaitsee Metsälän tuulivoimapuiston osayleiskaavan mukaisella maa- ja metsätalousvaltaisella alueella. Etäisyys A:n kiinteistöltä lähimpiin tuulivoimaloihin olisi tuulivoimalan 20 osalta noin 400 metriä, tuulivoimalan 25 osalta noin 500 metriä ja tuulivoimalan 18 osalta noin 600 metriä. Kiinteistö 287-417-1-200, jolla sijaitsee tuulivoimalan 25 rakennuspaikka, ja kiinteistö 287-417-1-198, jolla sijaitsee tuulivoimalan 18 rakennuspaikka, ovat A:n kiinteistön naapurikiinteistöjä.

A:lla ei, kun otetaan huomioon yllä mainitut etäisyydet suunniteltuihin tuulivoimaloihin, tuulivoimaloiden arvioidut vaikutukset metsätalouskiinteistön käyttöön ja rakentamiseen sekä muutoksenhakijan muihin oloihin, ole katsottava olevan asiassa valitusoikeutta.

2) C ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet tuulivoimalaa 48 koskevan rakennusluvan kumoamista.

Muutoksenhakijoiden selvityksessään ilmoittama kiinteistö 287-409-5-39 muodostuu kahdesta palstasta, joista toisella sijaitsee kaksi vapaa-ajan asuinrakennusta ja toinen on metsäpalsta. Kiinteistön lainhuuto on F:llä joka on kuollut vuonna 2009. Väestötietojärjestelmän mukaan F oli G:n aviopuoliso. C ja H ovat heidän lapsiaan ja I H:n aviopuoliso. Kiinteistön metsäpalsta on kiinteistön 287-409-5-47, jolla tuulivoimalan 48 rakennuspaikka sijaitsee, naapuri. Vapaa-ajan asuntojen rakennuspaikan etäisyys tuulivoimalasta 48 olisi noin 1,5 kilometriä.

C:llä ja hänen asiakumppaneillaan on, kun otetaan huomioon yllä mainitut etäisyydet suunniteltuihin tuulivoimaloihin, tuulivoimaloiden arvioidut vaikutukset vapaa-ajan asuntojen rakennuspaikan käyttöön ja rakentamiseen sekä muutoksenhakijoiden muihin oloihinsa, katsottava olevan asiassa valitusoikeus tuulivoimalaa 48 koskevasta rakennuslupapäätöksestä.

3) D ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet tuulivoimaloita 32–40, 46 ja 47 koskevien rakennuslupien kumoamista.

Muutoksenhakijat harjoittavat metsätaloutta kiinteistöillä 287-417-6-6 ja 287-417-2-139. Kiinteistöjen lainhuudot ovat J:llä ja D:llä. K, L, M ja N ovat J:n ja D:n lapsia. Väestötietojärjestelmän mukaan J on kuollut vuonna 2006. Kiinteistö sijaitsee Metsälän tuulivoimapuiston osayleiskaavan mukaisella maa- ja metsätalousvaltaisella alueella. Etäisyys kiinteistöltä 287-417-6-6 tuulivoimalaan 32 olisi noin 100 metriä, tuulivoimalaan 33 runsaat 100 metriä, tuulivoimalaan 34 noin 50 metriä, tuulivoimalaan 35 runsaat 100 metriä, tuulivoimalaan 36 noin 650 metriä, tuulivoimalaan 37 noin 80 metriä, tuulivoimalaan 38 noin 700 metriä, tuulivoimalaan 39 noin 450 metriä, tuulivoimalaan 40 noin 350 metriä, tuulivoimalaan 46 vajaa 200 metriä ja tuulivoimalaan 47 noin 400 metriä. Kiinteistöä 287-417-2-139 lähinnä sijaitsisi tuulivoimala 32, jonka etäisyys kiinteistöön olisi noin 1,1 kilometriä. D:n ja J:n kiinteistö 287-417-6-6 on kiinteistöjen 287-417-6-5, 287-417-6-28, 287-417-6-27 ja 287-417-6-29, joilla kysymyksessä olevat tuulivoimalat sijaitsevat, naapurikiinteistö.

D:llä ja hänen asiakumppaneillaan on, kun otetaan huomioon edellä mainitut etäisyydet suunniteltuihin tuulivoimaloihin, tuulivoimaloiden arvioidut vaikutukset metsätalouskiinteistöjen käyttöön ja rakentamiseen sekä muutoksenhakijoiden muihin oloihin, katsottava olevan asiassa valitusoikeus tuulivoimaloita 32, 33, 34, 35, 37 ja 46 koskevista rakennuslupapäätöksistä. Muita valituksessa tarkoitettuja tuulivoimaloita koskevilta osin muutoksenhakijoilla ei sanotuin perustein ole valitusoikeutta.

4) O ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet tuulivoimaloita 15 ja 23 koskevien rakennuslupien kumoamista. Iso Santajärvi sijaitsee osittain O:n ja hänen asiakumppaneidensa selvityksissään ilmoittamien kiinteistöjen ja tuulivoimaloiden suunniteltujen rakennuspaikkojen välissä. Hallinto-oikeus on valitusoikeuksia ratkaistessaan ottanut huomioon, että tuulivoimaloiden vaikutukset ulottuvat avoimessa järvimaisemassa suljettua metsämaastoa kauemmas.

O ja P omistavat Ison Santajärven eteläisellä ranta-alueella sijaitsevan rakennetun vapaa-ajan asuinkiinteistön 287-409-7-18 sekä O, P ja Q siihen rajoittuvan rakentamattoman kiinteistön 287-409-7-23. R on Q:n puoliso. Viimeksi mainitulle kiinteistölle on Kristiinankaupungin rantayleiskaavassa osoitettu vapaa-ajan asunnon rantarakennuspaikka. Etäisyys kiinteistöiltä tuulivoimalaan 15 olisi noin 2,3 kilometriä ja tuulivoimalaan 23 noin 1,8 kilometriä.

O:lla, P:llä ja Q:lla ja R:llä on, kun otetaan huomioon etäisyydet suunniteltuihin tuulivoimaloihin, tuulivoimaloiden arvioidut vaikutukset muutoksenhakijoiden vapaa-ajan kiinteistöjen käyttöön ja rakentamiseen sekä muutoksenhakijoiden muihin oloihin, katsottava olevan asiassa valitusoikeus tuulivoimalaa 23 koskevasta rakennuslupapäätöksestä. Kauempana sijaitsevaa tuulivoimalaa 15 koskevan rakennuslupapäätöksen osalta valitusoikeutta ei ole katsottava olevan.

(- - -)

S ja T omistavat Ison Santajärven eteläisellä ranta-alueella kokonaan tai osittain sijaitsevat kiinteistöt 287-409-7-11 ja 287-409-7-16. Ensiksi mainitulla kiinteistöllä sijaitsee Kristiinankaupungin rantayleiskaavassa osoitettu rakennettu vapaa-ajan asunnon rantarakennuspaikka. Kiinteistöä käyttää myös U. Etäisyys tältä kiinteistöltä tuulivoimalaan 15 olisi noin 2,3 kilometriä ja tuulivoimalaan 23 noin 1,8 kilometriä.

S:llä, T:llä ja U:lla on, kun otetaan huomioon etäisyydet suunniteltuihin tuulivoimaloihin, tuulivoimaloiden arvioidut vaikutukset muutoksenhakijoiden vapaa-ajan kiinteistöjen käyttöön ja rakentamiseen sekä muutoksenhakijoiden muihin oloihin, katsottava olevan asiassa valitusoikeus tuulivoimalaa 23 koskevasta rakennuslupapäätöksestä. Kauempana sijaitsevaa tuulivoimalaa 15 koskevan rakennuslupapäätöksen osalta valitusoikeutta ei ole katsottava olevan.

E omistaa Ison Santajärven länsirannalla sijaitsevan rakennetun kiinteistön 287-409-6-43. Kiinteistöllä sijaitsee Kristiinankaupungin rantayleiskaavassa osoitettu rakennettu vapaa-ajan asunnon rantarakennuspaikka. Kiinteistöä käyttävät myös E:n puoliso V sekä E:n vanhemmat W ja X. Kiinteistön etäisyys tuulivoimalaan 15 olisi noin 1,3 kilometriä ja tuulivoimalaan 23 noin 950 metriä.

E:llä, V:llä, W:llä ja X:llä on, kun otetaan huomioon etäisyydet suunniteltuihin tuulivoimaloihin, tuulivoimaloiden arvioidut vaikutukset muutoksenhakijoiden vapaa-ajan kiinteistön käyttöön ja rakentamiseen sekä muutoksenhakijoiden muihin oloihin, katsottava olevan asiassa valitusoikeus tuulivoimaloita 15 ja 23 koskevista rakennuslupapäätöksistä.

Y omistaa Ison Santajärven itärannalla sijaitsevan kiinteistön 287-409-7-14. Kiinteistöllä sijaitsee Kristiinankaupungin rantayleiskaavassa osoitettu rakennettu vapaa-ajan asunnon rakennuspaikka. Kiinteistöä käyttävät myös Y:n puoliso Z sekä heidän tyttärensä Å ja tyttären aviopuoliso Ä. Kiinteistön etäisyys tuulivoimalaan 15 olisi noin 2,1 kilometriä ja tuulivoimalaan 23 noin 1,6 kilometriä.

Y:llä, Z:lla, Å:lla ja Ä:llä on, kun otetaan huomioon etäisyydet suunniteltuihin tuulivoimaloihin, tuulivoimaloiden arvioidut vaikutukset muutoksenhakijoiden vapaa-ajan kiinteistön käyttöön ja rakentamiseen sekä muutoksenhakijoiden muihin oloihin, katsottava olevan asiassa valitusoikeus tuulivoimalaa 23 koskevasta rakennuslupapäätöksestä. (- - -)

(- - -)

5) Ö on valituksessaan vaatinut kaikkien nyt kysymyksessä olevia tuulivoimaloita koskevien rakennuslupien kumoamista.

Muutoksenhakija omistaa yhdessä vaimonsa kanssa kiinteistöt 287-409-6-31 ja 287-409-6-38. Ensin mainittu kiinteistö sijaitsee Pienen Santajärven läntisellä ranta-alueella ja sillä sijaitsee Kristiinankaupungin rantayleiskaavassa osoitettu rakennettu vapaa-ajan asunnon rakennuspaikka sekä neljä rakentamatonta vapaa-ajan asunnon rakennuspaikkaa. Kiinteistöt muodostavat A1:sen selvityksen mukaan metsätalousyksikön. Kiinteistö 287-409-6-38 on kartta-aineiston mukaan rakentamaton. Etäisyydet kiinteistöllä 287-409-6-31 sijaitsevalta lähimmältä vapaa-ajan asunnon rakennuspaikalta tuulivoimaloihin 15 ja 23 olisi noin 2,3 kilometriä, tuulivoimaloihin 18, 21 ja 24 noin 1,8 kilometriä, tuulivoimalaan 20 noin 1,5 kilometriä ja tuulivoimalaan 25 noin 1,4 kilometriä. Etäisyydet muihin suunniteltuihin tuulivoimaloihin ovat suurempia. Vapaa-ajan asuntojen rakennuspaikkojen ja tuulivoimaloiden 15 ja 23 väliin jää Pikku Santajärven vesialuetta ja metsämaastoa. Vapaa-ajan asuntojen rakennuspaikkojen ja muiden tuulivoimaloiden väliin jäävä maasto on pääasiassa metsämaastoa. Kiinteistö 287-409-6-38 sijaitsisi hieman lähempänä tuulivoimaloita kuin edellä mainitut rakennuspaikat kiinteistöllä 287-409-6-31.

Ö:llä on, kun otetaan huomioon mainitut etäisyydet suunniteltuihin tuulivoimaloihin, tuulivoimaloiden arvioidut vaikutukset vapaa-ajan asuntojen rakennuspaikkojen sekä metsätalousmaan käyttöön ja rakentamiseen sekä muutoksenhakijan muihin oloihin, katsottava olevan asiassa valitusoikeus tuulivoimaloita 20 ja 25 koskevista rakennuslupapäätöksistä. Muita tuulivoimaloita koskevien rakennuslupapäätösten osalta valitusoikeutta ei ole katsottava olevan.

6) B on valituksessaan vaatinut kaikkien nyt kysymyksessä olevia tuulivoimaloita koskevien rakennuslupien kumoamista.

B omistaa muun muassa kiinteistöt 287-417-2-334, 287-417-2-74, 287-417-2-121, 287-417-4-47 ja 287-417-2-277. Selvityksessä mainittu kiinteistö 287-417-1-44 on kiinteistötietojärjestelmän mukaan lakannut ja siitä on muodostunut muun muassa B:n omistama kiinteistö 287-417-1-217. Yksi kiinteistön 287-417-2-334 palstoista rajoittuu yhdestä kulmastaan valtatien 8 liikennealueeseen, jonka toisella puolella on tuulivoimalan 46 suunnitellun rakennuspaikan käsittävä kiinteistö 287-417-6-29.

B:n vakituinen asunto ja vapaa-ajan asunnot sijaitsevat valtatien 8 länsipuolella. Lähimmäksi B:n vakituista asuntoa ja vapaa-ajan asuntoja sijoittuisivat tuulivoimalat 32 ja 46. Etäisyydet B:n vakituisesta asunnosta tuulivoimalaan 32 olisivat noin 1,6 kilometriä ja tuulivoimalaan 46 noin 1,5 kilometriä. Etäisyydet B:n vapaa-ajan asunnoista tuulivoimalaan 46 olisivat noin 1,3–1,5 kilometriä ja tuulivoimalaan 32 noin 1,5 kilometriä. Seuraavaksi lähimpänä asuntoja olisivat tuulivoimalat 33 ja 47, joihin etäisyydet vakituisesta asunnosta olisivat noin 2,2 kilometriä ja vapaa-ajan asunnoista noin 2 kilometriä.

B:n omistamat kiinteistöt 287-417-1-217 ja 287-417-2-277 sekä kiinteistöön 287-417-2-334 kuuluva palsta sijaitsevat Pikku Santajärven itäisellä ranta-alueella. Kullakin kiinteistöllä on Kristiinankaupungin rantayleiskaavassa osoitettu rakentamaton vapaa-ajan asunnon rakennuspaikka. Lähimpänä suunniteltuja tuulivoimaloita olisi kiinteistöön 287-417-2-334 kuuluvalla palstalla sijaitseva rakennuspaikka, jonka etäisyys tuulivoimalaan 32 olisi noin 1,8 kilometriä väliin jäävän alueen ollessa osaksi avointa järvialuetta ja osaksi suljettua metsämaastoa. Etäisyydet tuulivoimaloihin 33 ja 34 olisivat noin 1,8 ja 1,9 kilometriä väliin jäävän alueen ollessa kokonaan suljettua metsämaastoa.

B:llä on, kun otetaan huomioon mainitut etäisyydet suunniteltuihin tuulivoimaloihin, tuulivoimaloiden arvioidut vaikutukset vakituisen asunnon ja vapaa-ajan asuntojen rakennuspaikkojen käyttöön ja rakentamiseen sekä muutoksenhakijan muihin oloihin, katsottava olevan asiassa valitusoikeus tuulivoimaloita 32 ja 46 koskevista rakennuslupapäätöksistä. Muita tuulivoimaloita koskevien rakennuslupapäätösten osalta valitusoikeutta ei ole katsottava olevan.

Sovelletut lainkohdat

Maankäyttö- ja rakennuslaki 192 § 1 momentti ja 193 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Rakennuslupien myöntämisen edellytykset

Sovellettuja säännöksiä

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus).

Maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n 3 momentin mukaan yleiskaavan käytöstä tuulivoimaloiden rakennusluvan perusteena säädetään 77 a §:ssä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaan rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voidaan 137 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 136 §:n 1 momentin mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueen ulkopuolella on, että:

1) rakennuspaikka täyttää 116 §:n vaatimukset;

2) rakentaminen täyttää sille 117 §:ssä säädetyt sekä muut tämän lain mukaiset tai sen nojalla asetetut vaatimukset;

3) rakentaminen täyttää 135 §:n 3–6 kohdassa asetetut vaatimukset;

4) teiden rakentaminen tai vedensaannin taikka viemäröinnin järjestäminen ei saa aiheuttaa kunnalle erityisiä kustannuksia; sekä

5) maakuntakaavasta tai yleiskaavasta johtuvat 33 ja 43 §:n mukaiset mahdolliset rajoitukset otetaan huomioon.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen tässä laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin mukaan poikkeaminen ei saa:

1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;

2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; eikä

3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Lainkohdan 2 momentin mukaan poikkeusta ei saa myöntää, jos se johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n 1 momentin mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi 171 ja 172 §:ssä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin myöntää rakennusluvan, milloin on kysymys vähäisestä poikkeamisesta rakentamista koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista tai muista rajoituksista.

Kaavamääräykset ja rakennusluvat

Kristiinankaupungin kaupunginvaltuuston 3.9.2012 hyväksymän oikeusvaikutteisen Metsälän tuulivoimapuiston osayleiskaavan aluerajausmerkinnöillä tv ja tv-1 osoitetuille alueille saa kaavamääräysten mukaan rakentaa kullekin tuulivoimalan, jonka tornin korkeus on enintään 140 metriä ja kokonaiskorkeus enintään 210 metriä. Tuulivoimaloiden sijainti ja alue, jossa tuulivoimalan lavat voivat yltää alimmillaan 60 metrin korkeuteen, on mainituilla osa-alueilla osoitettu ohjeellisilla ristimerkinnöillä ja ympyrärajauksilla. Yleisten kaavamääräysten mukaan osayleiskaavaa saa käyttää tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Tekninen lautakunta on myöntänyt rakennusluvat napakorkeudeltaan 155 metrin korkuisille tuulivoimaloille, joiden kokonaiskorkeus on 210 metriä. Lisäksi rakennusluvissa on osayleiskaavan tv-1-osa-alueiden osalta myönnetty oikeus siirtää tuulivoimaloiden rakennuspaikkaa osa-alueen sisällä.

Oikeudellinen harkinta ja johtopäätökset

Rakennuslupahakemuksissa tarkoitetut tuulivoimalat sijaitsevat alueella, jolla on voimassa vuonna 2012 hyväksytty tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava. Tuulivoimaloiden rakennusluvat voidaan siten myöntää yleiskaavan perusteella. Näin ollen ja kun otetaan huomioon tuulivoimarakentamista ohjaavalta yleiskaavalta edellytettävät selvitykset ja tällaiselle yleiskaavalle asetetut sisältövaatimukset, Metsälän tuulivoimapuiston osayleiskaavan määräys tuulivoimaloiden napakorkeudesta on maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettu ehdoton rakentamisrajoitus. Kyseinen määräys on otettava huomioon rakennuslupia myönnettäessä. Yllä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, että rakennusluvan myöntäminen napakorkeudeltaan 15 metriä kaavassa sallittua korkeammalle tuulivoimalalle vaikeuttaa osayleiskaavan toteuttamista ja edellyttää näin ollen poikkeamisen osayleiskaavasta aiheutuvasta rakentamisrajoituksesta.

Rakennusluvasta päättävän viranomaisen toimivaltaa poikkeamisen myöntämisessä rakennusluvan yhteydessä ei ole maankäyttö- ja rakennuslaissa tai -asetuksessa määritelty tyhjentävästi, vaan toimivalta on harkittava kussakin tapauksessa erikseen. Rakennusluvan yhteydessä myönnettävällä poikkeamisella ei voida syrjäyttää kaavan ratkaisuperiaatteita tai kaavallisia lähtökohtia. Poikkeuksen vähäisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että kun poikkeus myönnetään rakennusluvassa, syrjäytyy kaavoitukseen liittyvä kunnan jäsenten laajempi kuuleminen. Poikkeusta ei voida pitää vähäisenä, mikäli sillä arvioidaan olevan vaikutuksia ympäristöön.

Tuulivoimaloiden keskeisimpiin haitallisiksi koettuihin ympäristövaikutuksiin kuuluvat niiden vaikutus maisemaan ja melu. Voimalakoneistojen aiheuttaman melun voidaan yleisesti ottaen arvioida kantautuvan sitä kauemmas, mitä korkeammalle voimaloiden koneistotila sijoitetaan. Rakennuslupien yhteydessä esitetty uusi 17.4.2013 päivätty melumallinnus ei ole ollut ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn tai kaavoitukseen verrattavan vuorovaikutusmenettelyn kohteena. Voimalatornien rakentaminen rakennuslupien mahdollistamaan enimmäisnapakorkeuteen aiheuttaa myös ympäristövaikutusten arviointi- ja osayleiskaavamenettelyssä arvioitua voimakkaampia vaikutuksia kaukomaisemaan voimaloiden koneistohuoneen korottamisen myötä. Voimaloiden napakorkeuden korottamisella rakennusluvissa myönnetyllä poikkeamisella on näin ollen vaikutuksia ympäristöön laajemmin. Rakennusluvissa myönnettyä poikkeamista osayleiskaavan voimaloiden korkeutta tarkoittavista määräyksistä ei mainituin perustein voida pitää vähäisenä. Poikkeamista ei näin ollen ole voitu myöntää maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n mukaisessa menettelyssä, vaan asia olisi tullut ratkaista lain 171 §:n 173 §:n mukaisessa poikkeamista koskevassa menettelyssä.

Tuulivoimaloiden 18 ja 25, oikeastaan tuulivoimaloiden 20, 23 ja 25, rakennuspaikat sijoittuvat osayleiskaavassa osoitetuille tv-1-osa-alueille. Näiltä osin myönnetyissä rakennusluvissa on määrätty, että voimaloiden sijoitusta voidaan muuttaa hakemuksissa esitetystä yllä selostetulla tavalla. Hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että rakennusluvassa on määrättävä yksiselitteisesti rakennuksen sijoituksesta. Oikeutta siirtää osayleiskaavan tv-1-osa-alueille rakennettavia voimaloita rakennusluvassa määrätystä sijoituksesta poiketen ei voida myöntää rakennusluvassa teknisen lautakunnan päättämällä tavalla. Rakennusluvassa ei myöskään voida määrätä suunnitelmasta poikkeamisen edellytyksistä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 79 §:stä poikkeavasti.

Yllä mainitun johdosta ratkaisuosassa mainitut teknisen lautakunnan päätökset on kumottava ja mainittuja voimaloita koskevat rakennuslupahakemukset hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Päivi Jokela ja Petri Forma, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) EPV Tuulivoima Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus ensisijaisesti kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen todeten, että hallinto-oikeuteen valituksen tehneillä ei ole asiassa valitusoikeutta ja saattaa rakennuslupapäätökset voimaan. Toissijaisesti hallinto-oikeudelle tehdyt valitukset tulee hylätä ja rakennuslupapäätökset saattaa voimaan.

Yhtiö on valituksensa perusteluissa esittänyt muun ohella, että Metsälän tuulivoimapuistosta on tehty ympäristövaikutusten arviointi, ja alueelle on tehty tuulivoimarakentamisen mahdollistava kaava. Rakennuslupien hakeminen perustuu siten maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaiseen tuulivoimaosayleiskaavaan.

Rakennuslupahakemuksen mukaisen laitoksen kokonaiskorkeus (konehuoneen keskikohta + lapa) on kaavan mukainen 210 metriä. Laitoksen lavat ovat pituudeltaan 55 metriä, eli 15 metriä lyhyemmät kuin suurimmassa kaavan sallimassa laitoksessa, jossa ne voisivat olla hiukan yli 70 metriä. Näin ollen tornin korkeus ylittää kaavan mukaisen enimmäiskorkeuden 13 metrillä eli noin 9 prosentilla ja laitoksen kokonaiskorkeus on kaavan mukainen.

Tornin korkeutta koskeva kaavamääräys on todennäköistä rakentamista kuvaileva kaavamääräys, jolla ei ole pyritty hallitsemaan rakentamisen ympäristövaikutuksia.

Tuulivoimarakentamista koskevissa kaavoissa määritellään useimmiten yksin laitosten kokonaiskorkeus. Myös ympäristöministeriön tuulivoimalaitosten rakentamisen suunnittelua koskevan oppaassa on painotettu kokonaiskorkeuden merkitystä, eikä erillistä määräystä tornin korkeudesta ehdoteta annettavan kaavoissa. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset pitävät ympäristöministeriön tapaan kokonaiskorkeutta merkittävimpänä ympäristöön vaikuttavana seikkana. Metsälän tuulivoimapuiston kaavaselostuksessa tai kaavamateriaalissa ei ole esitetty syitä, miksi tornin korkeudella olisi asiassa erityistä merkitystä.

Tornin korkeutta koskeva kaavamääräys kuvaa kaavan laatimishetkellä teknis-taloudellisesti todennäköisiä ja toteuttamiskelpoisia voimalaitoksia. Sillä ei ole pyritty rajoittamaan tuulivoimalaitosten ympäristövaikutuksia, eikä se sellaiseen sovellu. Tornin korkeuden lisääminen kokonaiskorkeuden pysyessä muuttumattomana ei tee laitoksesta suurempaa tai massiivisempaa.

Tornin korkeudella ei ole tuulivoimarakentamisessa sellaista merkitystä, että korkeampi torni tarkoittaisi automaattisesti suurempaa laitosta. Osa kaavamääräyksen mukaisista laitoksista voi siten olla teholtaan suurempia kuin rakennusluvan mukaiset laitokset.

Tornin korkeudessa on kysymys teknis-taloudellisesta seikasta, jossa kaavalla ja sen uutuudella ei ole samanlaista merkitystä kuin rakentamiseen liittyvillä kaavamääräyksillä. Laitosten kehittyminen heijastuu siihen, millainen tuulivoimalaitosten lapojen pituus ja millainen tornin korkeus on missäkin tuuliolosuhteissa optimaalinen. Kaavaa laadittaessa teknistaloudellisesti paras laitostyyppi ei käytännössä usein ole sopivin enää rakennuslupaa haettaessa.

Tuulivoimaloiden melusta merkittävä osa tulee muualta kuin tornin huipulla olevasta generaattorista. Laitosten torni sijaitsee myös niin korkealla maanpinnasta, että korkeuden edelleen lisäämisellä ei ole samanlaista vaikutusta melutason lisäämiseen kuin vaikkapa muutaman kymmenen metrin korkeudella maanpinnasta olevissa kohteissa. Paikoin tuulivoimalaitosten korkeuden lisääminen päinvastoin alentaa melua, kun etäisyys melulähteen ja häiriintyvän kohteen välillä kasvaa.

Kun tornin korkeus kasvaa, neljän hallinto-oikeudessa tutkitun valituksen tekijöiden kiinteistön kohdalla melutaso kasvaa valitusta varten laaditun mallinnuksen mukaan 0,1 dB, yhdellä paikalla vähenee 0,1 dB ja lopuilla kolmella kiinteistöllä ero melutasossa on tätä pienempi. Toisin kuin hallinto-oikeus on katsonut, tornin korkeuden kasvattaminen kaavamääräyksen mukaisesta ei käytännössä vaikuta aiheutuvaan meluun.

Laitosten kokonaiskorkeus on sama kuin kaavan mukainen kokonaiskorkeus. Muutosta laitosten näkyvyydessä ei siis tapahdu, kun tornin korkeus muuttuu kokonaiskorkeuden pysyessä samana. Havainnekuvat osoittavat, että kaukomaisemassa on käytännössä lähes mahdotonta erottaa noin 13 metrin eroa tuulivoimalaitosten tornien korkeudessa.

Hallinto-oikeus ei ole tarkemmin perustellut sitä, mitä vaikutuksia tuulivoimalaitoksilla olisi 950 metrin–1,8 kilometrin etäisyydellä tuulivoimalaitoksista. Hallinto-oikeuden esittämä rajaus valitusoikeuden ulottamisesta kymmenen kertaa tornin korkeutta vastaavalle etäisyydelle ei perustu mihinkään lähteeseen. Se on jo lähtökohtaisesti väärä, koska tuulivoimalaitoksen vaikutukset eivät lisäänny lineaarisesti tuulivoimalaitoksen korkeuden kasvaessa.

Oikeuskäytännön perustella maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaista valitusoikeutta ei pääsääntöisesti ole edes noin kilometrin päässä tuulivoimalaitoksista olevilla kiinteistön omistajilla. Vielä vähemmän valitusoikeus voi olla maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n perusteella.

Valittajista D ja hänen asiakumppaninsa omistavat kiinteistön, joka on sellaisen kiinteistön naapurissa, jossa tuulivoimalaitos sijaitsee. Alueet ovat metsätalouskäytössä, eivätkä tuulivoimalaitokset vaikuta niihin. Valitusoikeutta tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon hallinto-oikeudenkin tekemällä tavalla, että rakentamisen ei voida katsoa tapahtuvan viereisellä alueella, jos tuulivoimalaitosten rakennuspaikka ei sijaitse lähellä kiinteistön rajaa.

Rakennuslupien yhteydessä on tornin korkeudesta voitu myöntää maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n mukainen vähäinen poikkeus, eikä päätöstä voi tällä perusteella kumota.

Luvan hakija ei ole hakenut oikeutta siirtää tv-1-alueilla olevien tuulivoimalaitosten paikkoja. Tekninen lautakunta on päättänyt asiasta omasta aloitteestaan. Yhtiön käsityksen mukaan maininnalla on todettu mahdollisuus rakennustyön aikaiseen suunnitelmasta poikkeamiseen tätä mahdollisuutta laajentamatta. Jos korkein hallinto-oikeus katsoo lupapäätökseen sisältyvän maininnan lainvastaiseksi, se voi todeta, että määräys on vaikutusta vailla taikka poistaa kyseisen määräyksen. Lupahakemuksen hylkääminen kokonaan tämän takia ei ole perusteltua.

Hallinto-oikeuteen tehdyissä valituksissa on käsitelty erityisesti melua ja muita kysymyksiä, jotka on ratkaistu jo täytäntöönpanokelpoisessa osayleiskaavassa. Yhtiö on antanut valituksista selityksen Vaasan hallinto-oikeudelle 7.10.2013, ja vastannut valituksiin tuossa selityksessä sekä sen liitteenä olevassa kunnalle annetussa selityksessä. Asian palauttaminen Vaasan hallinto-oikeuteen on siten tarpeetonta.

2) A on valituslupahakemuksestaan ilmenevin perustein pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

3) B on valituslupahakemuksestaan ilmenevin perustein pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

Kristiinankaupungin tekninen lautakunta on lausunnossaan ilmoittanut, ettei sillä ole uutta lisättävää.

C ja hänen asiakumppaninsa, K ja hänen asiakumppaninsa, O ja hänen asiakumppaninsa, Ö ja B ovat antaneet selitykset, joissa on vaadittu EPV Tuulivoima Oy:n valituksen hylkäämistä.

EPV Tuulivoima Oy on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi selityksen antaneille.

Merkitään, että Kristiinankaupungin kaupunginhallitus on 12.11.2012 (§ 255) määrännyt, että Metsälän tuulivoimapuiston osayleiskaava tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman lukuun ottamatta voimaloita 1, 2 ja 41.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellään hylännyt XX:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 20.12.2013 nro 13/0788/2. Hallinto-oikeus oli mainitulla päätöksellään hylännyt XX:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen Metsälän tuulivoimapuiston osayleiskaavan hyväksymistä koskevasta Kristiinankaupungin kaupunginvaltuuston päätöksestä 3.9.2012 § 48. Valitus koski tuulivoimaloita 15 ja 23.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. EPV Tuulivoima Oy:n valitus hyväksytään ja Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on C:n ja hänen asiakumppaneidensa, D:n ja hänen asiakumppaneidensa, O:n ja hänen asiakumppaneidensa ja Ö:n sekä B:n valituksista kumonnut voimaloita 15, 20, 23, 25, 32–35, 37, 46, ja 48 koskevat Kristiinankaupungin teknisen lautakunnan päätökset § 110, § 122, § 123, § 127, § 128, § 131–133, § 135, § 136 ja § 139.

D:n ja hänen asiakumppaniensa valitus otetaan tuulivoimaloiden 32, 33, 34, 35, 37 ja 46 osalta viivästyksen välttämiseksi asiaa hallinto-oikeudelle miltään osin palauttamatta välittömästi tutkittavaksi. Valitus hylätään mainittujen tuulivoimaloiden osalta.

2. A:n ja B:n valituslupahakemukset hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua A:n ja B:n valituksiin.

Perustelut

1. EPV Tuulivoima Oy:n valitus

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n 3 momentin mukaan yleiskaavan käytöstä tuulivoimaloiden rakennusluvan perusteena säädetään 77 a §:ssä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 136 §:n 1 momentin mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueen ulkopuolella on, että:

1) rakennuspaikka täyttää 116 §:n vaatimukset;

2) rakentaminen täyttää sille 117 §:ssä säädetyt sekä muut tämän lain mukaiset tai sen nojalla asetetut vaatimukset;

3) rakentaminen täyttää 135 §:n 3–6 kohdassa asetetut vaatimukset;

4) teiden rakentaminen tai vedensaannin taikka viemäröinnin järjestäminen ei saa aiheuttaa kunnalle erityisiä kustannuksia; sekä

5) maakuntakaavasta tai yleiskaavasta johtuvat 33 ja 43 §:n mukaiset mahdolliset rajoitukset otetaan huomioon.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen mainitussa laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin mukaan poikkeaminen ei saa:

1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;

2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; eikä

3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus rakennuslupapäätöksestä on muun ohella:

1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;

2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;

3) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä ja kunnan viranomaisen suunnittelutarveasiassa tekemästä 137 §:n mukaisesta päätöksestä on muun ohella:

1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;

2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;

3) sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa;

4) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Valitusoikeus vähäisen poikkeamisen sisältävistä rakennuslupapäätöksistä

Valitusoikeus maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähäisen poikkeuksen sisältävästä rakennusluvasta ratkaistaan valitusoikeutta rakennusluvasta koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n mukaisesti. Jos rakennuslupa kuitenkin myönnetään sellaiselle hankkeelle, joka edellyttäisi rakennusluvan lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaista poikkeamista, valitusoikeus rakennuslupaa koskevasta päätöksestä määräytyy maankäyttö- ja rakennuslain poikkeamista koskevan 193 §:n mukaisesti.

Ratkaistavat oikeuskysymykset

Asiassa on EPV Tuulivoima Oy:n valituksesta ensin ratkaistava, onko rakennusluvan yhteydessä voitu vähäisenä poikkeuksena myöntää poikkeaminen osayleiskaavassa osoitetusta 140 metrin tornikorkeudesta poiketen napakorkeudeltaan 155 metriä korkeille voimaloille voimaloiden kokonaiskorkeuden pysyessä samana eli 210 metrissä.

Toiseksi on ratkaistava, onko niillä hallinto-oikeuteen valittaneilla tahoilla, joiden valitukset on tutkittu, sovellettava säännös huomioon ottaen ollut oikeus valittaa teknisen lautakunnan päätöksistä hallinto-oikeuteen.

Tuulivoimaloiden napa- ja kokonaiskorkeutta koskevat kaavamääräyksen ja myönnetyt rakennusluvat

Vähäinen poikkeaminen vai maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä tarkoitettu poikkeaminen?

Tuulivoimaloiden aiheuttama häiritsevänä koettava matalataajuinen melu ei aiheudu voimalan koneistossa vaan lapojen pyörimisestä. Napakorkeuden nostosta aiheutuva vaikutus melupäästöihin on vähäinen ja melun leviämisen kannalta muutoksen vaikutus kohdistuu enintäänkin varsin suppealle alueelle. Vaikka enimmäisnapakorkeus poikkeaa 15 metrillä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja osayleiskaavassa lähtökohtana olleesta korkeudesta, voimalan kokonaiskorkeuteen vaikuttamattomalla muutoksella ei voimalan lapojen aiheuttamat välke- tai maisemavaikutukset huomioon ottaen voida katsoa olevan sellaisia vaikutuksia kaukomaisemassa, että poikkeamista ei tämän vuoksi voitaisi pitää vähäisenä. Näin ollen ja kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät tuulivoimaloiden etäisyydet asuinkäytössä olevista tai tällaiseen käyttöön kaavassa osoitetuista kiinteistöistä korkein hallinto-oikeus katsoo, että rakennusluvissa osayleiskaavasta myönnetty poikkeaminen napakorkeutta koskevasta kaavamääräyksestä on hankekokonaisuuteen ja sen muusta kuin napakorkeudesta johtuviin vaikutuksiin verrattuna niin vähäinen, että se on voitu myöntää maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n 1 momentin nojalla rakennusluvan yhteydessä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että rakennuksen sijainti on määritettävä yksiselitteisesti rakennusluvassa. Kun muu kuin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 79 §:n 1 momentissa tarkoitettu suunnitelmasta poikkeaminen edellyttää rakennusluvan muuttamista tai uutta rakennuslupaa, rakennuspaikan siirtämistä koskevalla määräyksellä ei kuitenkaan ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa kaavassa osoitetusta napakorkeudesta poikkeamisen vähäisyyttä.

Asuinkäytössä olevien kiinteistöjen omistajien tai haltijoiden valitusoikeus vähäisen poikkeamisen sisältävästä rakennusluvasta

Kun otetaan huomioon rakennuslupapäätösten perustuminen täytäntöönpanokelpoiseen osayleiskaavaan, jonka yhteydessä on tullut tutkia muun ohella kaavan toteuttamisesta aiheutuvat melu-, välke- ja maisemavaikutukset, rakennuslupapäätösten ei voida katsoa vaikuttavan olennaisesti lähimmilläänkin noin 950 metrin päähän sijoittuvien muutoksenhakijoiden kiinteistöjen rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen. Päätösten ei voida myöskään katsoa vaikuttavan välittömästi heidän oikeuksiinsa, velvollisuuksiinsa tai etuihinsa. Valitusoikeuden puuttuessa rakennusluvista hallinto-oikeudelle tehdyt valitukset olisi tämän johdosta tullut jättää tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätös on siten kumottava siltä osin kuin hallinto-oikeus on tutkinut C:n ja hänen asiakumppaneidensa, O:n ja hänen asiakumppaneidensa, Ö:n ja B:n valitukset.

D:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen tutkiminen, täydentävät perustelut ja lopputulos

Hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät etäisyydet ja hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät perustelut huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeus, että D:llä ja hänen asiakumppaneillaan on ollut valitusoikeus tuulivoimaloita 32, 33, 34, 35, 37 ja 46 koskevista rakennuslupapäätöksistä.

Kun hallinto-oikeudella on kuitenkin ollut toinen käsitys maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä tarkoitetun poikkeamisen tarpeesta ja teknisen lautakunnan päätökset on kumottu poikkeamisen puuttumiseen viitaten, hallinto-oikeuden päätös on kumottava myös tältä osin ja D:n ja hänen asiakumppaneidensa hallinto-oikeudelle tekemä valitus otettava asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta välittömästi tutkittavaksi.

Kun otetaan huomioon, että valituksessa tarkoitettujen tuulivoimaloiden 32, 33, 34, 35, 37 ja 46 läheisyydessä sijaitseva maa- ja metsätalouskäytössä oleva kiinteistö RN:o 6:6 sijoittuu osayleiskaavassa maa- ja metsätalouskäyttöön osoitetulle alueelle (M-1), kiinteistölle ulottuvat vaikutukset eivät muodosta estettä rakennusluvan myöntämiselle tornikorkeutta koskevaa vähäistä poikkeamista lukuun ottamatta muutoin osayleiskaavan mukaiselle hankkeelle. Valitus on sen vuoksi hylättävä.

Edellä lausutuilla perusteilla teknisen lautakunnan tuulivoimaloita 15, 20, 23, 25, 32–35, 37, 46 ja 48 koskevat päätökset § 110, § 122, § 123, § 127, § 128, § 131–133, § 135, § 136 ja § 139 on saatettava voimaan.

2. A:n ja B:n valituslupahakemukset

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 3 momentissa ja hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petteri Leppikorpi.