Muu päätös 1468/2015

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Vapo Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 30.5.2013 nro 13/0143/1

Asian aikaisempi käsittely

Vapo Oy on 1.7.2009 Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella hakenut ympäristölupaa turvetuotantoon 102,2 ha:n alueella Kiiskisuolla Pudasjärven kaupungissa.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, joka 1.1.2010 lukien on tullut Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston sijaan, on päätöksellään 30.10.2012 nro 113/12/1 ympäristönsuojelulain (86/2000) perusteella hylännyt hakemuksen.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Vapo Oy on hakenut ympäristölupaa Iijoen vesistöalueen Livojoen valuma-alueella sijaitsevalle Kiiskisuon turvetuotantoalueelle. Tuotantoalueen koko olisi auma-alueet mukaan lukien noin 94 ha ja alue olisi suurimmaksi osaksi ojitettua suota. Suunnitelman mukaan tuotantoalueen vedet johdettaisiin laskuojan, Kiiskiojan ja Pärjänjoen kautta Livojokeen. Tuotantoalueen vedet käsiteltäisiin ympärivuotisesti toimivalla pintavalutuskentällä. Pintavalutuskentäksi suunniteltu alue on ojitettu ja sen pinta-ala muodostaisi 5,3 % sen valuma-alueen pinta-alasta. Pintavalutuskentän ojat tukittaisiin turvemaalla oikovirtausten estämiseksi.

Lupahakemuksessa on esitetty arvio tulevasta kuormituksesta vesistöön. Kun verrataan kirjallisuudesta saatavia teoreettisia kuormitusarvoja Kiiskisuolta nykytilanteessa lähtevälle kuormitukselle turvetuotantotoiminnan aiheuttamaan arvioituun kuormitukseen, olisivat päästöt kuntoonpanovaiheessa kiintoaineen osalta noin 2,6-kertaiset, typen osalta noin 2,2-kertaiset ja fosforin osalta noin 4,4-kertaiset ja vastaavasti tuotantovaiheessa kiintoaineen ja fosforin osalta noin 1,5-kertaiset sekä typen osalta noin 2-kertaiset nykytilanteeseen verrattuna.

Kiiskiojan suulla ennen laskua Pärjänjokeen turvetuotantoalueen kuntoonpanosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla keskimäärin 9 μg/l, kokonaistyppipitoisuutta 90 μg/l ja kiintoainepitoisuutta 1 mg/l. Kesäaikana pitoisuuslisäykset ovat fosforille 17 μg/l, typelle 190 μg/l ja kiintoaineelle 2 mg/l. Kiiskisuon kuntoonpanovaiheen kuivatusvedet lisäisivät Kiiskiojan fosforipitoisuutta nykyisestä tasosta noin 20–40 %, typpipitoisuutta noin 10–25 % ja kiintoainepitoisuutta noin 13–40 %.

Pärjänjoen suulla kuntoonpanosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla keskimäärin 0,2 μg/l, kokonaistyppipitoisuutta 2 μg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,01 mg/l. Kesäaikana pitoisuuslisäykset ovat fosforin osalta 0,1 μg/l, typen osalta 2 μg/l ja kiintoaineen osalta 0 mg/l. Kiiskisuon kuntoonpanovaiheen kuivatusvedet lisäisivät Pärjänjoen fosforipitoisuutta nykyisestä tasosta noin 1 %, typpipitoisuutta noin 1 % ja kiintoainepitoisuutta noin 0,5 %.

Kiiskiojan suulla ennen laskua Pärjänjokeen turvetuotantoalueen tuotannosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla keskimäärin 3 μg/l, kokonaistyppipitoisuutta 70 μg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,3 mg/l. Kesäaikana pitoisuuslisäykset ovat fosforille 6 μg/l, typelle 135 μg/l ja kiintoaineelle 1 mg/l. Kiiskisuon tuotantovaiheen kuivatusvedet lisäisivät Kiiskiojan fosforipitoisuutta nykyisestä tasosta noin 6–14 %, typpipitoisuutta noin 10–18 % ja kiintoainepitoisuutta noin 6–15 %.

Pärjänjoen suulla tuotannosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla keskimäärin 0,1 μg/l, kokonaistyppipitoisuutta 1 μg/l ja kiintoainepitoisuutta 0 mg/l. Kesäaikana pitoisuuslisäykset ovat fosforille 0,1 μg/l, typelle 1 μg/l ja kiintoaineelle 0 mg/l. Kiiskisuon tuotantovaiheen kuivatusvedet lisäisivät Pärjänjoen fosforipitoisuutta nykyisestä tasosta noin 0,25 %, typpipitoisuutta noin 0,5 % ja kiintoainepitoisuutta noin 0,3 %.

Pärjänjoen ja Livojoen valuma-alueilla ei ole turvetuotantoa. Syötteen matkailukeskuksen jätevedenpuhdistamo on Livojoen valuma-alueen ainoa pistekuormittaja. Puhdistamo johtaa vetensä Pärjänjoen keskiosan valuma-alueella sijaitsevaan Iso-Petäjänsuon varastoaltaaseen, josta vesi imeytyy maaperään.

Sekä Livojoessa että Pärjänjoessa on tehty uittosäännön kumoamispäätöksen mukaiset kunnostukset. Joet ovat ennen Iijoen patoamista kuuluneet merivaelteisten kalojen vaellusalueeseen.

Livojoessa esiintyy jokihelmisimpukkaa. Jokihelmisimpukka on luonnonsuojelulain 38 §:n 2 momentin ja luonnonsuojeluasetuksen 18 §:n nojalla rauhoitettu. Luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminen, pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Jokihelmisimpukka on luonnonsuojelulain 47 §:n 1 momentin ja luonnonsuojeluasetuksen 22 §:n nojalla erityisesti suojeltava laji. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kielto tulee voimaan, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Livojoen jokihelmisimpukan osalta tällaista päätöstä ei ole tehty.

Vuonna 2010 jokihelmisimpukan uhanalaisuusluokitus on muutettu vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi.

Luvan hakijan toimeksiannosta Livojoella on tehty jokihelmisimpukka-kartoitus vuonna 2010. Vuonna 2010 saatujen tietojen sekä aikaisemmin tehdyn kartoituksen perusteella jokihelmisimpukkaselvityksissä on esitetty arvio, jonka mukaan Pärjänjoen alaosalla tai Livojoessa Pärjänjoen suulta alavirtaan ei esiinny jokihelmisimpukkapopulaatioita, vaan ainoastaan yksittäisiä yksilöitä. Arvion mukaan nämä jokialueet eivät luontaisista ominaisuuksistaan johtuen sovellu jokihelmisimpukan elinympäristöiksi, eivätkä turvetuotannon vaikutukset siten vaikuttaisi simpukkakantojen mahdollisiin elvytysyrityksiin.

Suomessa jokihelmisimpukan häviämisen tärkein syy on ollut voimalaitospatojen rakentaminen, mikä on estänyt jokihelmisimpukoiden väli-isäntänä toimivien merivaelteisten lohikalojen nousun alueelle, missä jokihelmisimpukkaa esiintyy. Toinen merkittävä syy simpukkakantojen heikkenemiseen on uittoa varten tehdyt perkaukset. Aikuiset jokihelmisimpukat voivat selviytyä vuosikymmeniä epäsuotuisissa olosuhteissa, mutta eivät pysty lisääntymään. Livojoessa tehdyn kartoitusselvityksen mukaan jokihelmisimpukka ei ole pystynyt lisääntymään riittävässä määrin moneen kymmeneen vuoteen. Tulosten mukaan Livojoen helmisimpukoiden tilanne on erittäin huono ja kannat ovat nopeasti häviämässä sukupuuttoon.

Hakemuksen johdosta lausuntonsa antaneet viranomaiset ovat olleet sitä mieltä, että Livojoen jokihelmisimpukka voidaan vielä pelastaa sukupuuttoon kuolemiselta. Jokihelmisimpukka voi Pohjois-Suomessa elää yli 100-vuotiaaksi. Olemassa olevan simpukkakannan elvytystä tukevat joessa tehdyt perattujen koskien kunnostukset, väli-isäntäkalan istutukset ja ylisiirrot sekä Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpidesuunnitelmaan kirjattu, jokihelmisimpukan suojelemiseksi lähivuosina laadittava toimenpideohjelma.

Pärjänjoen ja Livojoen rannoilla Kiiskiojan suusta alavirtaan Livon kylän alapuolelle noin 30 km:n matkalla on karttatarkastelun perusteella tehdyn arvion mukaan reilusti yli sata asuinrakennusta.

Ympäristöministeriön 17.2.2005 vahvistamassa ja korkeimman hallinto-oikeuden 25.8.2006 antamalla päätöksellä lainvoimaiseksi tulleessa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Livojoen keski- ja yläjuoksu on merkitty arvokkaaksi vesistöksi. Av-merkinnällä osoitetaan lohikannan elvytysohjelmaan sisältyvien jokien pääuomat ja uhanalaisen eliölajiston kannalta erityisen arvokkaita virtavesistöjä. Yleisen suunnittelumääräyksen mukaan vesistön tilaan vaikuttavat toimenpiteet on suunniteltava siten, että arvokkaan vesistöalueen soveltuvuutta varauksen perusteena oleville eliölajeille ei vaaranneta. Livojoella merkintä koskee uhanalaista eliölajistoa. Kaavaselostuksessa on lisäksi todettu, että joet ovat myös muulta luonnontilaltaan poikkeuksellisen arvokkaita.

Iijoen alajuoksulle on rakennettu viisi vesivoimalaitosta. Voimalaitospadot ovat estäneet vuosikymmenten ajan vaelluskalojen nousun kutu- ja poikastuotantoalueille. Vuosina 2008–2010 toteutetun "Vaelluskalat palaavat Iijokeen" -hankkeen päämääränä on ollut vaelluskalojen luonnonvaraisen lisääntymisen ja vesivoimatalouden yhteensovittaminen Iijoen lohikannan ja Perämeren lohisaaliiden turvaamiseksi. Hankkeen päätoteuttajan, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Internet-sivuilla olevan tiedon mukaan Iin, Yli-Iin, Pudasjärven, Taivalkosken ja Kuusamon alueella odotetaan vaelluskalakannalla olevan Iijoen matkailulliselle ja muulle vetovoimaisuudelle suuri taloudellinen merkitys. Hankkeen kustannusarvio on ollut 706 000 euroa, jonka lisäksi useat tahot ovat tehneet työtä hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeen ovat viiden kunnan lisäksi rahoittaneet muun muassa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja Suomen valtio.

Iijoen vesistöalueen lohen ja meritaimenen kotiutusistutukset ja sähkökalastukset -työraportin (Metsähallitus Luontopalvelut 2010) mukaan Iijoen omaa kantaa olevia lohenpoikasia on vuosina 2007–2010 kotiutettu muun muassa Livojoella 18:lle ja Pärjänjoella kuudelle koskialueelle sekä vastakuoriutuneita meritaimenia Pärjänjoen virta-alueille. Iijokeen on istutettu lohia yli 850 000 vastakuoriutuneina ja yli 180 000 yksivuotiaina poikasina. Meritaimenia on istutettu yli 380 000 vastakuoriutuneina. Kotiutusistutukset on tehty hankkeen varoilla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lahjoituksilla, Metsähallituksen uittovelvoitteena sekä muutaman osakaskunnan ja yhdistyksen varoilla. Vuosina 2009 ja 2010 on pyydetty Iijokisuulta ja Raasakan voimalaitoksen alapuolelta emolohia, joita on vapautettu muun muassa Livojokeen.

Käynnissä on vuosille 2011–2013 suunniteltu hanke "Iijoen kalatiet". Sen yleisinä tavoitteina ovat vaelluskalakantojen, erityisesti merilohen, palauttamismenetelmien kehittäminen ja uudet toimintatavat joella, jossa vaelluskalojen esiintyminen luonnonvaraisesti lisääntyvänä kantana on estynyt tai rajoittunut vesivoimatalouden vuoksi.

Pärjänjoen alaosalla harjoitetaan aktiivista vapakalastusta, kuten myös Livojoella. Livojoella kalastetaan myös katiskoilla ja verkoilla. Pärjänjoen keski- ja yläosalla harjoitetaan myös aktiivista virkistyskalastusta. Tärkein saalislaji on harjus. Livojoella on ollut rapukanta. Pärjänjokeen on istutettu harjuksen ja taimenen ohella myös lohta. Kalastuskohteena Livojoella ja Pärjänjoella on paikallista suurempi merkitys.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa vuosille 2010–2015 Livojoen nykytila on luokiteltu erinomaiseksi ja Pärjänjoen hyväksi. Vesienhoitosuunnitelmassa Livojoen ekologinen tila on luokiteltu kalaston, pohjaeläinten ja piilevien sekä niitä tukevien vedenlaatutekijöiden perusteella erinomaiseksi, ja Pärjänjoki on luokiteltu kalaston ja piilevätulosten perusteella hyväksi. Pärjänjoen tilan arvioidaan säilyvän vuoteen 2015 saakka hyvänä ja Livojoen erinomaisena, mikäli toteutetaan nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä. Pärjänjoen tilatavoite on hyvä/Natura. Iijoen vesistöalueen joista Livojoki on ainut, jonka ekologinen tila on arvioitu erinomaiseksi.

Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa yksilöitynä alueellisesti tärkeänä tavoitteena on jokihelmisimpukan elinolosuhteiden turvaaminen Livojoella, Kouvanjoella ja Pärjänjoella. Ohjelman mukaan Iijoen vesistöalueella tulee tehdä toimenpiteitä jokihelmisimpukan suojelemiseksi kohteilla, jotka ovat jo saavuttaneet ympäristötavoitteen. Toimenpiteet tehdään alueellisesti tärkeäksi katsotun tavoitteen saavuttamiseksi. Ehdotusten mukaan tulisi kartoittaa jokihelmisimpukan esiintyminen potentiaalisilla kohteilla, joilta esiintymistietoja ei vielä ole. Jokihelmisimpukkapopulaatioiden suojelulle tulisi laatia toimenpideohjelma ja niiden elinolosuhteet tulisi vesiensuojelutoimenpitein turvata.

Livojoen jokihelmisimpukkakannan elpymismahdollisuuksista ovat esittäneet vastakkaiset käsitykset ympäristönsuojeluviranomainen ja Livojoen jokihelmisimpukkaselvityksen tehnyt asiantuntija. Aluehallintovirasto ei ole ottanut kantaa siihen, voidaanko jokihelmisimpukkakanta saada lähitulevaisuudessa elpymään.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella suunnitellulta Kiiskisuon turvetuotantoalueelta on vesitse matkaa Pärjänjokeen noin 2 km ja Livojokeen noin 5 km.

Suomen vesialueet -jaotuksen mukaan Livojoen keskiosan alaraja on Pärjänjoen laskukohdassa Livojokeen Pärjänjoki pois luettuna.

Vesistö; Valuma-alue (km²); Keskivirtaama (m³/s)

Kiiskioja; 11,5; 0,1

Pärjänjoki; 423; 6,2

Livojoki Pärjänjoen yhtymäkohdassa Pärjänjoki mukaan luettuna; 1 750; 25,6

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lupaa ei saa myöntää, jos toiminnasta aiheutuu erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Säännöksessä tarkoitetaan alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Alueen ei tarvitse täyttää luonnonsuojelulain mukaisen suojelun edellytyksiä, mikäli kyse on toiminnan vaikutusalueella sijaitsevasta luonnonarvojensa ansiosta poikkeuksellisesta kokonaisuudesta.

Elinvoimaista jokihelmisimpukkakantaa pidetään puhtaan veden ja uoman luonnontilaisuuden ilmentäjänä. Livojoella tehdyn kartoituksen tulosten tulkinnan mukaan kanta ei ole elinvoimainen. Ilmeisesti jokihelmisimpukka on voimakkaasti taantumassa ja häviämässä koko Suomen alueelta, jolloin myös Livojoen ei-lisääntyvää kantaa voidaan pitää tärkeänä. Livojoen lohi- ja meritaimenkannan elvyttämiseksi on siirretty sekä viljeltyä alkuperäistä Iijoen kantaa että Iijoelta ja sen suualueelta pyydettyä, luonnossa syntynyttä kantaa. Vaellusyhteyden palauttamisen mahdollisesti toteutuessa jokien kalataloudellinen arvo sekä niiden merkitys yleiselle kalatalousedulle kasvavat. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan on tärkeäksi alueelliseksi tavoitteeksi kirjattu Livojoen ja Pärjänjoen jokihelmisimpukan elinolosuhteiden turvaaminen vesiensuojelutoimenpitein. Livojoen jokihelmisimpukkakannan suojelemiseksi tehdään suojeluohjelma lähivuosina. Livojoen ekologinen tila on todettu erinomaiseksi, eikä sen valuma-alueella ole tällä hetkellä kuin yksi pistekuormittaja. Livojoen sekä Pärjänjoen virkistyskäyttö on merkittävä ja muodostaa tärkeän osan Pudasjärven kaupungin matkailupalvelua, joka on merkittävä työllistäjä ja tulonlähde.

Edellä mainituin perustein Livojokea ja Pärjänjokea voidaan pitää erityisen arvokkaana vesistönä. Livojokea ja Pärjänjokea voitaneen myös pitää arvokkaana vesistönä jokihelmisimpukka- ja lohikalatutkimukselle ja -kannoille. Kiiskisuon suunniteltu turvetuotanto huonontaisi Pärjänjoen ja Livojoen erityisiä luonnonolosuhteita.

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdasta ilmenevästi varovaisuusperiaate voidaan myös ottaa osaltaan huomioon, kun arvioidaan toiminnan päästöjen vaikutusta ja merkitystä lupahakemuksessa esitettyjen selvitysten perusteella.

Edellä olevan perusteella aluehallintovirasto on katsonut, että luvan myöntämisedellytykset puuttuvat, minkä vuoksi hakemus on hylättävä.

Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4 § 1 momentti 2 kohta ja 42 § 1 momentti 4 kohta

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Vapo Oy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate). Hallituksen esityksen (HE 84/1999 vp) mukaan varovaisuusperiaate merkitsee päätöksentekotilanteessa epävarmuuteen liittyvien tekijöiden erityistä huomioon ottamista. Myös ympäristövaikutuksia koskevien tietojen puuttuminen tulee ottaa huomioon lupaharkinnassa.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lupaa ei saa myöntää, jos toiminnasta aiheutuu erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Hallituksen esityksen mukaan erityiset luonnonolosuhteet on määritelty siten, että erityisillä luonnonolosuhteilla tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita.

Asiassa saatu selvitys sekä johtopäätökset

Vapo Oy on hakenut lupaa Kiiskisuon uuden tuotantoalueen turvetuotannolle. Kiiskisuo sijaitsee Iijoen vesistöalueen Livojoen valuma-alueen Pärjänjoen alaosan alueella. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan tuotantoalue muodostuu kuudesta lohkosta, joiden tuotantoala on yhteensä 93,6 ha ja neljästä auma-alueesta, joiden pinta-ala on yhteensä 8,6 ha. Kiiskisuon tuotantoalueesta 84,2 ha on ojitettua ja 18 ha ojittamatonta suota. Hakemuksen mukaan tuotantoalueen kuivatusvedet johdettaisiin ympärivuotisen pintavalutuskentän kautta laskuojalla vesistöön reittiä Kiiskioja–Pärjänjoki–Livojoki.

Ympäristöhallinnon vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen ja pintavesien ekologisen luokittelun mukaan Pärjänjoki kuuluu luokkaan hyvä.

Hakija on arvioinut hankealueen nykyistä ja tulevaa kuormitusta vesistöön ennakkotarkkailunäytteiden ja kirjallisuudesta saatujen kuormitusarvojen avulla. Pärjänjoen suulla kuntoonpanosta aiheutuvat nettopäästöt kohottaisivat veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla keskimäärin 0,2 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 2 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,01 mg/l. Kesäaikana pitoisuuslisäykset olisivat fosforin osalta 0,1 µg/l, typen osalta 2 µg/l ja kiintoaineen osalta 0 mg/l. Kiiskisuon kuntoonpanovaiheen kuivatusvedet lisäisivät Pärjänjoen fosforipitoisuutta nykyisestä tasosta noin 1 %, typpipitoisuutta noin 1 % ja kiintoainepitoisuutta noin 0,5 %. Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että kuormitus Livojokeen olisi vähäistä.

Asiakirjoissa olevan selvityksen perusteella voidaan todeta, että Livojoessa esiintyy jokihelmisimpukkaa. Luonnonsuojelulain ja luonnonsuojeluasetuksen nojalla jokihelmisimpukka on rauhoitettu ja erityisesti suojeltava laji. Lisäksi se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Livojoen oma, mahdollisesti geneettisesti ainutlaatuinen raakkukanta pyritään elvyttämään. Livojokeen on istutettu lohta lohikannan elvyttämiseksi. Sekä Livojoki että Pärjänjoki on kunnostettu uiton jäljiltä.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa vuosille 2010–2015 Livojoen nykytila on luokiteltu erinomaiseksi ja Pärjänjoen hyväksi. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa yksilöitynä alueellisesti tärkeänä tavoitteena on jokihelmisimpukan elinolosuhteiden turvaaminen Livojoella, Kouvanjoella ja Pärjänjoella. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Livojoen keski- ja yläjuoksu on merkitty arvokkaaksi vesistöksi.

Edellä olevan perusteella Livojokea ja Pärjänjokea voidaan pitää erityisen arvokkaana vesistönä. Livojokea ja Pärjänjokea voitaneen myös pitää arvokkaana vesistönä jokihelmisimpukka- ja lohikalatutkimukselle ja -kannoille. Hallinto-oikeus on katsonut samoin kuin aluehallintovirasto, että Livojokea ja Pärjänjokea voidaan pitää ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna erityisenä luonnonolosuhteena.

Pärjänjoen ja Livojoen valuma-alueilla ei ole turvetuotantoa ennestään. Hyvästä vesienkäsittelystä huolimatta turvetuotanto lisää ravinnekuormitusta alapuolisessa vesistössä. Asiakirjoissa olevan selvityksen perusteella voidaan todeta, että Livojoella esiintyy jokihelmisimpukkaa, mutta ei voida todeta kuinka elinvoimaisesta tai suuresta raakkukannasta on kyse. Eri käsityksiä on myös Kiiskisuon turvetuotannon mahdollisista vaikutuksista kantaan. Turvetuotannon vaikutukset alueen erityisiin luonnonarvoihin tulee ottaa huomioon ratkaistaessa turvetuotannon sijoituspaikan soveltuvuutta.

Koska tiedossa ei ole, millä laajuudella Kiiskisuon ottaminen turvetuotantoon vaikuttaisi alapuoliseen vesistöön, sen ekologiaan ja sen raakkukantaan, on päätöksenteossa sovellettava ympäristönsuojelulain 4 §:ssä säädettyä varovaisuusperiaatetta. Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut sekä asiakirjoista saadut selvitykset muun muassa raakkukannasta, alapuolisen vesistön tila ja veden laatu, vesienhoitosuunnitelma ja Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille 2010–2015, Kiiskisuon tuotantoalueelta johdettavista vesistä saattaisi aiheutua erityisesti tuotantoalueen kunnostusvaiheessa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista Livojoessa ja Pärjänjoessa. Valituksessa esitetty vertailu Simojoen tai Luttojoen tilaan ei poista Livojoen erityistä arvoa potentiaalisena arvovesistönä. Lisäkuormitusta ei näissä olosuhteissa voida sallia. Edellytyksiä ympäristöluvan myöntämiselle ei ole.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Raija Uusi-Niemi, Mauri Kerätär ja Curt Nyman. Esittelijä Maria Ingerström.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vapo Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Yhtiö on viitannut Bio Passage Ky:n selvitykseen ja asiassa aikaisemmin lausumaansa ja esittänyt vaatimuksensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Kiiskisuolta tulevan kuormituksen vaikutus Kiiskiojan veden laatuun on selvä. Sen sijaan Pärjänjoessa vaikutus jää vähäiseksi, koska hyvin puhdistetut kuivatusvedet sekoittuvat tehokkaasti joen suureen virtaamaan. Hanke ei sanottavasti vaikuttaisi Pärjänjoen veden laatuun. Livojokeen hanke ei vaikuttaisi lainkaan. Näin ollen se ei voisi vaikuttaa raakkuunkaan. Hankkeen vaikutuksiin tai niiden arviointiin ei liity epävarmuutta, eivätkä niitä koskevat tiedot ole puutteellisia. Varovaisuusperiaatteen soveltamiseen tavalla, jolla se on asiassa tehty, ei ole perusteita. Hakemusta ei voida hylätä epäiltyjen raakkuun kohdistuvien vaikutusten perusteella.

Pärjänjoen hyvä ja Livojoen erinomainen ekologinen tila sekä maakuntakaava eivät sellaisinaan osoita jokien olevan luonnontilassa tai että vesi niissä olisi poikkeuksellisen puhdasta. Kumpikin joki on ihmistoiminnan vaikutusten kohteena. Kunnostukset eivät ole palauttaneet perattujen uomien luonnontilaa siten, että niitä voitaisiin pitää poikkeuksellisen luonnontilaisina. Jokia kuormittavat niiden valuma-alueilla tehdyt metsäojitukset. Jokien rannoilla on noin 30 kilometrin matkalla yli sata asuinrakennusta. Pärjänjoella on lisäksi pistekuormitusta.

Vaikka mainitut joet katsottaisiin erityisiksi luonnonolosuhteiksi, on kuitenkin otettava huomioon, ettei kuivatusvesistä aiheutuvalla hyvin vähäisellä kuormituksella ole jokien tilaa heikentäviä vaikutusta.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, ettei se anna asiassa lausuntoa.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmä on lausunnossaan viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä.

Metsähallitus on selityksessään esittänyt, että valitus hylätään. Selityksessä on lausuttu muun ohella, että turvetuotannosta aiheutuva kuormitus on erityisesti kiintoaineiden osalta hakemuksessa esitettyä suurempi ja vaikutus vesistöön väistämätön. Livojoen raakkualueille on vuodesta 2007 lähtien istutettu satoja tuhansia vastakuoriutuneita Iijoen kantaa olevia lohia ja meritaimenia. Raakkualueilla on ollut ensimmäistä kertaa Iijoen sulkemisen jälkeen riittävästi pienpoikasia, joiden kiduksiin glokidiot voivat tarttua. Kiiskisuon turvetuotantohankkeesta aiheutuva kiintoaine- ja humuskuormitus heikentäisi Livojoen pohjasedimenttiä ja vaikuttaisi kielteisesti raakkuun.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan esittänyt, että valitus hylätään. Vesienhoitosuunnitelman päivitykseen liittyvän, vuonna 2013 tehdyn alustavan toisen kierroksen luokittelun mukaan myös Pärjänjoen ekologinen tila on erinomainen. Joen luokituksen muutos hyvästä erinomaiseksi johtuu kriteerien tarkentumisesta. Hydrologis-morfologiselta tilaltaan sekä Pärjänjoki että Livojoki ovat luokassa erinomainen. Tavoitteena on jokien erinomaisen tilan säilyminen.

Vapo Oy on antanut vastaselityksen, jossa viitaten vuosina 2003–2011 toteutetun tarkkailun tuloksiin perustuvaan kuormitusselvitykseen on muun ohella esitetty, ettei turvetuotannosta Kiiskisuolla aiheutuva kuormitus heikentäisi Pärjänjoen ja Livojoen ekologista tilaa. Livojoen kunnostus on tehty raakun esiintymisen vuoksi varovasti, ei³kä uomaa ole palautettu lähellekään entistä tilaansa. Pärjänjoen kunnostus on tehty perusteellisesti, eikä joessa esiinny raakkua. Livojoessa raakun varsinaiset esiintymisalueet ovat Pärjänjoen yhtymäkohdan yläpuolella, ja alempana Livojoessa raakkuja esiintyy vain satunnaisesti. Iijoen rakentaminen on estänyt raakun isäntäkalan, lohen, nousun Livojokeen. Turvetuotannon vaikutukset Livojoessa olisivat vain vedenlaatua koskevia. Koska joen erinomainen ekologinen tila Kiiskisuon kuivatusvesistä huolimatta säilyisi, turvetuotanto ei vaikuttaisi raakun palauttamista koskevan hankkeen onnistumiseen. Kuivatusvesien vaikutusta Pärjänjoen ja Livojoen vedenlaatuun on selvitetty poikkeuksellisen paljon, ja selvitys on luotettava ja asianmukainen.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lisäselvityksenä ilmoittanut, että maakuntavaltuuston 2.12.2013 hyväksymässä 1. vaihemaakuntakaavassa Livojoen valuma-alueelle ei ole osoitettu varauksia turvetuotantoa varten lukuun ottamatta Livojoen latvoilla sijaitsevia pieniä turvepeltoja sekä etäällä pääuomasta sijaitsevaa Hiisisuo S-Kauhasuota. Poistettujen varausten (Ahosuo, Kiiskisuo-Murtosuo, Ruostesuo N ja S sekä Koivusuo) pinta-ala on yhteensä 90 hehtaaria.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet ja niiden perusteluja

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 1 momentin perusteella luvan myöntämisen edellytyksenä on muun ohella, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa (2 kohta) eikä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista (4 kohta). Pykälän perustelujen (HE 84/1999 vp) mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu pilaantuminen voisi ilmetä muun muassa paikallisesti tärkeän tai uhanalaisen lajin tuhoutumisena. Momentin 4 kohdassa mainituilla erityisillä luonnonolosuhteilla tarkoitettaisiin alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Hakemuksen mukaan Kiiskisuolle sijoitettavan, auma-alueineen noin 102 hehtaarin laajuisen tuotantoalueen kuivatusvedet johdettaisiin ympärivuotisesti toimivalle pintavalutuskentälle, sieltä laskuojaan ja edelleen reittiä Kiiskioja–Pärjänjoki–Livojoki. Tuotantoalueen sijoituspaikka on suurimmaksi osaksi ojitettua suota. Myös pintavalutuskentäksi tarkoitettu alue on ojitettu. Pintavalutuskenttä olisi laajuudeltaan 5,3 prosenttia valuma-alueensa pinta-alasta. Pintavalutuskentän ojat tukittaisiin oikovirtausten estämiseksi.

Asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan etäisyys tuotantoalueelta Pärjänjokeen olisi vesitse noin kaksi kilometriä ja Livojokeen vastaavasti noin viisi kilometriä. Hakemuksen mukaan tuotantoalueen kuntoonpanovaiheen kuivatusvedet lisäisivät Pärjänjoen fosfori- ja typpipitoisuutta noin yhdellä ja kiintoainepitoisuutta noin puolella prosentilla. Näin ollen toiminnan Livojokea kuormittava vaikutus olisi vähäinen.

Livojoessa esiintyy jokihelmisimpukkaa. Jokihelmisimpukka on luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettu, erityisesti suojeltava laji. Vuonna 2010 julkaistussa, oikeudellisesti sitomattomassa mutta lajien tilaa arvioitaessa selvityksenä huomioon otettavassa teoksessa Punainen kirja – Suomen lajien uhanalaisuus (julkaisijat ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus), jokihelmisimpukan tila Suomessa on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Jokihelmisimpukan esiintymistä Pärjänjoessa ei ole tutkittu tarkasti. Asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan Pärjänjoki kuitenkin on jokihelmisimpukan potentiaalista esiintymisaluetta.

Livojoen valuma-alueella ei entuudestaan ole turvetuotantoa eikä ympäristölupia turvetuotantoon ole myönnetty. Livojokeen ja Pärjänjokeen kohdistuva, ihmistoiminnoista johtuva kuormitus on ollut muutoinkin vähäistä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vuoteen 2015 ulottuvan vesienhoitosuunnitelman mukaan Livojoki on erinomaisessa ja Pärjänjoki hyvässä ekologisessa tilassa. Vuonna 2013 tehdyn alustavan, vuoteen 2021 ulottuvan luokittelun mukaan myös Pärjänjoen ekologinen tila on erinomainen. Ekologisen tilan luokitus perustuu biologisista muuttujista (kalat, pohjaeläimet, päällyslevästö) kerättyyn seurantatietoon. Tavoitteena vesienhoidossa on, ettei hyväksi tai erinomaiseksi luokitellun vesimuodostuman tila heikkene.

Vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi laaditun toimenpideohjelman mukaan Iijoen vesistöalueella tulee tehdä toimenpiteitä jokihelmisimpukan suojelemiseksi kohteissa, jotka ovat saavuttaneet ympäristötavoitteen. Näitä toimenpiteitä ovat kartoitukset jokihelmisimpukan esiintymisen kannalta potentiaalisissa kohteissa, joissa esiintymistä ei ole vielä selvitetty, kantojen suojelua koskevan toimenpideohjelman laatiminen sekä kantojen elinolosuhteiden turvaaminen vesiensuojelutoimin.

Livojoki ja Pärjänjoki ovat ennen voimalaitosten rakentamista vesistöalueen pääuomaan Iijokeen olleet merivaelluksen tekevien lohikalojen lisääntymisaluetta. Jokiin on sittemmin uudelleen kotiutettu paikallista kantaa olevia lohikaloja. Lohia on istutettu ja meritaimenia on kotiutettu muun muassa Pärjänjokeen.

Hakemuksen mukaisesta turvetuotannosta aiheutuva kuormitus voisi vaikuttaa veden laatuun lähinnä Pärjänjoessa tavalla, joka heikentäisi lohikalojen, kuten meritaimenen, menestymismahdollisuuksia siinä. Jokia vesienhoitoa silmällä pitäen luokiteltaessa huomioon otettavia osatekijöitä ovat muun muassa lohen ja taimenen poikastiheys sekä herkkien lajien osuus kalastosta. Pärjänjoen taimenkannan heikentyminen muuttaisi näitä tekijöitä, minkä seurauksena voisi olla vesimuodostuman tilaa kuvaavan luokan heikkeneminen tai sen paranemisen vaikeutuminen. Lohet ja taimenet ovat välttämättömiä jokihelmisimpukan lisääntymiselle. Heikentäessään lohikalojen menestymistä turvetuotannosta aiheutuva kuormitus voisi vaikuttaa heikentävästi myös jokihelmisimpukkaan, jota saadun selvityksen mukaan esiintyy ainakin Livojoessa. Lohikalojen elinolosuhteiden heikentyminen Pärjänjoessa puolestaan voi estää jokihelmisimpukan palauttamisen Pärjänjokeen.

Ympäristönsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen mukaan lain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa voi olla myös paikallisesti tärkeän tai uhanalaisen lajin tuhoutuminen. Asiassa on tästä syystä otettava huomioon erityisesti toiminnasta aiheutuva vaikutus mahdollisesti meritaimeneen. Meritaimenen elinolosuhteiden heikentäminen Pärjänjoessa voi vaikeuttaa merkittävästi kannan palauttamista ja vahvistamista sekä Pärjänjoessa että Livojoessa. Hallituksen esityksessä on myös todettu, että lain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa erityisellä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin alueen poikkeuksellisten luontoarvojen kokonaisuutta. Tällainen kokonaisuus voisi tässä tapauksessa olla Livojoen ja sen sivu-uomien, kuten Pärjänjoen, muodostama ekologinen kokonaisuus meritaimenen ja edelleen jokihelmisimpukan kannalta.

Edellä lausutuista syistä ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 4 § sekä 50 §:n 2 momentti, Kiiskisuon ottamisesta turvetuotantoon ja siellä tapahtuvasta turvetuotannon harjoittamisesta, vaikka se tehtäisiin parasta käyttökelpoista tekniikkaa soveltaen, aiheutuisi hakemuksessa esitettyjen selvitysten perusteella arvioituna ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa sekä mahdollisesti 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun erityisen luonnonolosuhteen huonontumista. Tämän vuoksi edellytyksiä ympäristöluvan myöntämiseen ei esitettyjen selvitysten perusteella ole.

Mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Petri Leinonen.