Muu päätös 1551/2015

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 31.1.2014 nro 14/0045/3

Asian aikaisempi käsittely

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on päätöksellään 23.4.2012 (17.4.2012 § 40) hylännyt A:n ympäristölupahakemuksen, joka koskee soran murskausta Tuusulan kunnan Ruskealankylän tilalla Tapiola II (858-412-5-4).

Ympäristölautakunta on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Kiinteistö Tapiola II sijoittuu koko Keski-Uudenmaan vedenhankinnan kannalta erittäin tärkeälle Jäniksenlinnan I luokan pohjavesialueelle. Etäisyys lupahakemusta koskevalta kiinteistöltä Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymän Jäniksenlinnan pohjavesilaitokselle on alle 500 metriä (kaivoalueelle 700 metriä). Alueen maaperä on hyvin vettä läpäisevää hiekkaa ja soraa. Lupahakemuksessa esitetty pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on vähintään 10 metriä. Pohjaveden virtaus alueelta on kohti vedenottamoa.

Tuusulan seudun vesilaitoskuntayhtymä toimittaa talousvettä Järvenpään ja Keravan kaupungeille sekä Tuusulan ja Sipoon kunnille.

= = =

Vesilaitoskuntayhtymä on hakenut Etelä-Suomen aluehallintovirastolta lupaa muuttaa imeytysjärjestelyjä Tönölänmäen alueella hakijan omista³mil³la kiinteistöillä siten, että uusia järjestelyjä käyttäen olisi mahdollista muodostaa tekopohjavettä voimassa olevan tekopohjavesiluvan tarkoit³ta³mat 17 000 m3/vrk. Uudet imeytysaltaat on esitetty sijoitettavaksi noin 100–200 metrin etäisyydelle kiinteistön Tapiola II rajoista.

= = =

Polttonesteitä käyttävän murskauslaitteiston sijoittaminen ko. alueelle aiheuttaa pohjaveden pilaantumisen vaaraa yhdelle Keski-Uudenmaan tärkeimmistä pohjavesivarannoista.

= = =

Ympäristölupahakemuksessa toiminnalle on esitetty erilaisia pohjaveden suojaustoimia. Esitetyistä suojaustoimista huolimatta ei voida kuitenkaan riittävän luotettavasti päätellä, ovatko esitetyt suojaustoimenpiteet ja -raken³teet riittävän tehokkaita estämään polttonesteiden varastoinnin, säiliöiden tankkauksen ja muun polttonesteiden käsittelyn aiheuttamaa pohjaveden pilaantumisen vaaraa kaikissa mahdollisissa tilanteissa (mukaan lukien ilkivalta-, onnettomuus- ja vuototapaukset).

Hakemusasiakirjojen mukaan murskauslaitteiston käyttäminen sähköverkosta saatavalla sähköllä ei ole taloudellisesti kannattavaa, jolloin laitteiston määrääminen ympäristöluvassa täysin sähkökäyttöiseksi ei ole ympäristönsuojelulain (86/2000) 43 §:n 3 momentin perusteella mahdollista. Toiminnan luonne ja alueen ominaisuudet huomioon ottaen asiassa ei ole muutenkaan mahdollista kohtuullisin lupamääräyksin varmistaa ympäristöluvan myöntämisedellytyksiä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ympäristölautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentin mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) edellä 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; eikä 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Asiassa saatu selvitys

Suunniteltu toiminta-alue sijaitsee Jäniksenlinnan I luokan pohjavesialueella vedenottamon kaukosuojavyöhykkeellä. Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitoksen imeytysalueet sijaitsevat ottoalueen luoteispuolella noin 500 metrin etäisyydellä ja ottokaivot noin 700 metrin etäisyydellä.

Lupaharkinnan aikana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on ollut vireillä Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymän hakemus muun muassa tekopohjavesilaitoksen laajentamiseksi uusilla imeytysalueilla tiloilla Sorala (55-412-5-7), Valtionummi (858-412-1-12) ja Sorapaikka (858-412-4-9). Kyseiset tilat rajoittuvat tilaan Tapiola II sijaiten sen luoteis-, pohjois-, kaakkois- ja itäpuolilla. Hakemus on koskenut myös olemassa olevan imeytysalueen laajentamista ja uuden pohjavedenottamon rakentamista. Aluehallintovirasto on myöntänyt luvan 26.11.2012 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä. A:ta on kuultu lupaharkinnan yhteydessä. Aluehallintoviraston päätöksen mukaisesti nykyistä laitosta voidaan tehostaa niin, että imeytettävän tekopohjaveden määrä voi olla 17 000 m3³/vrk ja otettavan pohjaveden kokonaismäärä 19 000 m/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna.

Pohjavesi virtaa soranottoalueelta vedenottamon suuntaan myös imeytysolosuhteissa. Pohjaveden pinnantasot ovat 51,67–53,97. Alueen maaperä on hyvin vettä läpäisevää hiekkaa ja soraa. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan 8.6.2010 § 49 myöntämän maa-ainesluvan mukaan alin sallittu ottotaso vaiheessa I on +63,5.

Ympäristölupahakemuksen mukaan murskausta tehdään keskimäärin yksi päivä viikossa talviaikaa lukuun ottamatta, yhteensä korkeintaan 30 päivää vuodessa. Murskattavan soran määrä on keskimäärin 20 000 tonnia ja korkeintaan 50 000 tonnia vuodessa.

Murskauslaitos saa käyttövoimansa aggregaatista. Aggregaatin polttoaine säilytetään lukittavaan konttiin sijoitetussa kaksoisvaippasäiliössä, jonka tilavuus on 2 000 litraa. Säiliö täytetään noin neljä kertaa vuodessa tankkiautosta. Työkoneita tai niiden polttoaineita ei säilytetä alueella. Alueella ei myöskään säilytetä voiteluaineita, öljyjä tai ongelmajätteitä. Alueelle varataan imeytysmateriaalia vuotojen varalta.

Oikeudellinen arviointi

Ympäristölautakunta on hylännyt ympäristölupahakemuksen sillä perusteella, että murskauksen toteuttaminen sähkökäyttöisellä murskauslaitoksella ei ole taloudellisesti mahdollista ja polttonesteitä käyttävän laitteiston käyttö aiheuttaisi vaaran pohjavedelle.

Ympäristönsuojelulaki ei ehdottomasti kiellä polttonesteitä käyttävän laitoksen sijoittamista pohjavesialueelle. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin 27.6.2013 antamassaan ratkaisussa KHO 2013:116 katsonut, että ympäristöluvassa voitiin edellyttää, että murskaukseen käytetään sähköverkosta energian saavaa laitteistoa. Korkein hallinto-oikeus perusteli kantaansa laitoksen sijainnilla I luokan pohjavesialueella, maaperän vedenjohtavuudesta ja pohjaveden virtaussuunnasta saadulla näytöllä, luvan voimassaoloajalla, sallitulla vuosittaisella toiminta-ajalla ja murskattavan kiviaineksen määrällä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella polttoöljykäyttöisen laitteiston sijoittaminen pohjavesialueelle on ratkaistava tapauskohtaisesti.

Suunniteltu toiminta-alue sijaitsee pohjavesialueella 500–700 metrin päässä olemassa olevasta vedenottamosta. Pohjavesi virtaa toiminta-alueelta vedenottamon suuntaan, minkä vuoksi mahdolliset polttoainevuodot muodostavat riskin pohjaveden lisäksi laajaa kuluttajajoukkoa palvelevalle yhteiskunnalliselle vesihuollolle. Tekopohjavesilaitoksen laajentamishanke tarkoittaa, että tekopohjavesilaitos laajenee A:n hankealueen suuntaan, mikä lisää pohjaveden pilaantumisvaaraa entisestään.

Murskaustoimintaa tullaan harjoittamaan korkeintaan 30 päivää vuodessa, eikä alueella säilytetä muita kuin murskauslaitoksen tarvitsemia polttonesteitä. Polttonesteet säilytettäisiin kaksoisvaippasäiliössä, jota puolestaan säilytettäisiin kontissa. Lisäksi pohjaveden pintatason yläpuolelle tulisi jäämään myös laajennetun tekopohjavesilaitoksen käyttöolosuhteissa noin kymmenen metriä paksu suojakerros. Tavanomaisissa olosuhteissa toimenpiteet olisivat sinänsä riittävät pohjaveden pilaantumisen estämiseksi. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että vedenottamon ja tekopohjavesilaitoksen läheisyys huomioon ottaen ympäristönsuojeluoikeudellinen varovaisuusperiaate edellyttää, että nyt kysymyksessä olevalla alueella ei käytetä polttomoottorikäyttöistä murskauslaitteistoa. Saadun selvityksen perusteella A ei taloudellisista syistä voi käyttää sähköverkosta käyttövoimaansa saavaa murskauslaitosta, eikä tätä mahdollisuutta ole hakemuksessa tuotu esille. Näissä olosuhteissa Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on voinut hylätä hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pertti Raikio, Kari Hauru, Mauri Kerätär ja Pirjo-Liisa Saloranta. Asian esittelijä Patrick Sahlström.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja asia palautetaan lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Valittaja on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Murskauslaitoksen käyttäminen sähköllä on pienimuotoisessa toiminnassa taloudellisesti mahdotonta. Varovaisuusperiaate tarkoittaa lupamääräyksillä säädeltyä varovaista toimintaa vahinkojen ehkäisemiseksi, ei elinkeinon harjoittamisen vapauden ja omaisuuden suojan piiriin kuuluvan toiminnan ehkäisemistä. Varovaisuusperiaate ei tarkoita varmuuden vuoksi kielteisiä päätöksiä. Varovaisuusperiaatetta noudatetaan, kun hakija säilyttää polttoaineet turvallisesti pohjavesialueen ulkopuolella ja käyttää niitä huolellisesti niin, ettei ole vaaraa polttoaineen pääsemisestä maaperään. Valittaja on hakemuksessaan esittänyt näin tekevänsä. Maapohja voidaan lisäksi suojata altaalla tai muilla nesteen kestävillä turvarakenteilla. Luvattomien käyntien estämiseksi ottoalueella on lukittava portti ja automaattinen hälytysjärjestelmä.

Pienimuotoinen murskaus öljykäyttöinen aggregaatti voimanlähteenä pitäisi sallia, koska polttoaineita ei varastoida ja koska toimintaa harjoitetaan kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (800/2010) vaatimusten mukaisesti. Aggregaateissa olevan öljyn määrä on tutkimusten mukaan vain murto-osa soranottoalueella käytettävissä työkoneissa olevan öljyn kokonaismäärästä. Se on myös vähäisempi kuin vesilaitosten omissa ajoneuvoissa pohjavesialueella kuljetettavat tai säilytettävät öljymäärät.

Toimintaa on harjoitettu huolellisesti vuosikymmeniä. Valittaja on lupahakemuksessa esittänyt lukuisia uusia parasta käyttökelpoista tekniikkaa tai parhaita ympäristökäytänteitä edustavia teknisiä ratkaisuja. Kun lisäksi päätöksen KHO 2013:116 mukaisesti otetaan huomioon murskattavan kiviaineksen vähäinen määrä ja lyhyt vuotuinen murskaus, edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa.

Hakemuksen hylkäämistä ei voida pätevästi perustella vireillä olevilla muilla hakemuksilla, suunnitelmilla tai linjauksilla. Vesilaitoksilla on lainvoimaisia lupia yli tarpeen. Vedenhankintaa turvataan varavedenottamoilla ja imeytysluvilla. Veden tukkumyynnistä vesilaitoksille maksetaan arvonlisäveroa, eli se on liiketoimintaa. Vaikka jäsenkunnat käyttäisivät vettä, tukkuhinnan noustessa vettä purkautuu käyttämättömänä.

Olennaista on, ettei valittajan toiminta ole ristiriidassa tukkuvesikuntayhtymän toiminnan kanssa. Murskauslaitos sijoitetaan noin 100 metrin päähän kiinteistörajasta, jolloin etäisyys mahdollisiin imeytysaltaisiin on vähintään 200–300 metriä. Suojaetäisyys on riittävä. Ottoalue ei kuulu vedenottamon lähisuoja-alueeseen. Olemassa oleviin imeytysaltaisiin jää etäisyyttä yli 600 metriä. Laajennetun tekopohjavesilaitoksen imeytysalueiden ja vedenottokaivojen etäisyys murskauslaitokseen ei lisää riskiä. Vaikka imeytysalue sijaitsee luokitellulla pohjavesialueella, tuolla toiminnalla ei ole lainsäädännöllistä yhteyttä pohjavesialueen luokittelu- tai suojeluperusteisiin tai suoja-alueisiin. Tuo toiminta ei myöskään lisää murskauksesta sille tai pohjaveden otolle aiheutuvaa vaaraa.

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on lausunnossaan esittänyt, että valitus hylätään.

B ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet selityksen.

C:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Petri Leinonen.