Muu päätös 1655/2015

Asia Purkamislupaa koskeva valitus

Valittaja Nurkkakivi ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 1.7.2014 nro 14/0394/3

Asian aikaisempi käsittely

Lapuan rakennustarkastaja on 4.12.2012 tekemällään päätöksellä (§ 563) myöntänyt Lapuan kaupungille luvan Keskustan kaupunginosassa korttelin 122 tontilla 4 sijaitsevan Lapuan linja-autoasemarakennuksen purkamiseen.

Lapuan ympäristölautakunta on 30.1.2013 tekemällään päätöksellä (§ 37) hylännyt Nurkkakivi ry:n oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhdistyksen valituksen ympäristölautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiaa koskevia säännöksiä

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Asiassa saatu selvitys

Purkamislupahakemuksen kohteena on vuonna 1964 valmistunut Lapuan kaupungin kaupunkikeskustassa sijaitseva 2-kerroksinen betonirakenteinen entinen linja-autoasemarakennus. Rakennuksen kerrosala on 499 m² ja tilavuus 2 404 m. Hakemuksen mukaan rakennus on saavuttanut teknisen käyttöikänsä ja sen energiatalous on heikko.

Rakennus sijaitsee vuonna 1999 hyväksytyssä ja vuonna 2002 voimaan tulleessa asemakaavan muutoksessa liikerakennusten korttelialueeksi KL-3 osoitetulla alueella. Kaavamääräysten mukaan alueelle saa sijoittaa 3 350 kerros-m²:n kokoisen vähittäiskaupan suuryksikön purettavaksi suunnitellun linja-autoasemarakennuksen paikalle. Purettavaksi suunniteltua rakennusta ei ole asemakaavan muutoksessa osoitettu suojeltavaksi.

Museoviraston 10.12.2009 päivätyn lausunnon mukaan arkkitehti Ahti Korhosen suunnittelema Lapuan linja-autoasema on tyylikäs ja varhainen esimerkki 1960-luvun selkeän puhdaslinjaisesta, konstruktiivisesta arkkitehtuurista. Vähäeleinen, huolellisesti suunniteltu rakennus sopeutuu erinomaisesti ympäristöönsä, jota dominoi monumentaalinen kaupungintalo. Rakennus kuvastaa Lapuan keskustan kehitystä perinteisestä eteläpohjalaisesta kirkonkylästä kaupunkimaiseksi taajamaksi. Aikansa korkealuokkaisena edustajana linja-autoasema on maakunnallisesti ainutlaatuinen. Rakennus ansaitsee tulla huomioiduksi myös valtakunnallisella tasolla 1960-luvun pienimittakaavaisen tasokkaan liikennearkkitehtuurin edustajana. Lausunnon mukaan linja-autoasemarakennuksella on rakennussuojelulain 2 §:n tarkoittamaa kulttuurihistoriallista merkitystä rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen ja rakennuksen käytön kannalta.

Länsi-Suomen ympäristökeskus on Nurkkakivi ry:n esityksen johdosta 25.2.2009 antamallaan päätöksellä päättänyt olla suojelematta linja-autoasemarakennusta. Ympäristöministeriö on 15.10.2010 antamallaan päätöksellä hylännyt yhdistyksen ympäristökeskuksen päätöksestä tekemän valituksen. Päätöksen perustelujen mukaan rakennusta voidaan pitää kulttuurihistoriallisen merkityksensä vuoksi sellaisena kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojeltavana kohteena, jota rakennussuojelulain 1 ja 2 §:ssä tarkoitetaan. Koska rakennuksen säilyttäminen ja suojelu voidaan selvittää maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla asemakaavassa, sen suojelemiseen rakennussuojelulain nojalla ei ole perusteita.

Oikeudellinen harkinta ja johtopäätökset

Rakennusperinnön suojelemisesta annettua lakia (498/2010) koskevan hallituksen esityksen 101/2009 yksityiskohtaisten perustelujen, sivu 24, mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella huolehdittaisiin edelleen ensisijaisesti kaavoituksella. Asemakaava-alueilla ja asemakaavoitettaviksi päätetyillä alueilla, joille on annettu rakennuskielto, lakia rakennusperinnön suojelemisesta (myöhemmin erityislaki) sovellettaisiin ainoastaan, jos suojelua ei voitaisi toteuttaa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla tai jos suojelu erityislain nojalla muutoin olisi tarpeellista. Kun rakennuksen suojelu ei ole mahdollista, riittävää tai tarkoituksenmukaista asemakaavoituksen keinoin, olisi mahdollista soveltaa erityislakia. Tällaisena perusteena on esityksessä todettu rakennuksen valtakunnallinen merkitys, kaavoituksen keinojen riittämättömyys suojelun tarpeeseen verrattuna sekä jos suojeluun on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi. Erityislakia voitaisiin soveltaa asemakaavoitustilanteen vuoksi esimerkiksi silloin, kun asemakaavaa voidaan pitää rakennusperinnön huomioon ottamisen kannalta vanhentuneena eikä asian selvittäminen ja ratkaiseminen asemakaavanmuutoksella käynnisty. Erityisenä syynä voidaan pitää myös kaavoituksen viivästymistä joko kunnan ottaman kannan tai kaavoituksen resurssien vuoksi niin, että rakennuksen purkaminen tai ajan kulumisesta johtuva kunnon rappeutuminen uhkaavat. Rakennusperinnön suojelemisesta annettu laki on tullut voimaan 1.7.2010.

Rakennuksen suojelu asemakaava-alueella ratkaistaan edellä mainitun mukaisesti ensi sijassa asemakaavalla. Aluetta koskevan asemakaavan merkitystä arvioitaessa hallinto-oikeus on ottanut huomioon, että asemakaavan muutos on laadittu ja vahvistettu sen jälkeen kun rakennuslain (370/1958) silloisiin säännöksiin oli rakennussuojelulain (60/1985) säätämisen yhteydessä sisällytetty rakennussuojelua koskevat kaavan laatimissäännöt. Alueen uudelleen kaavoittaminen ei ole vireillä.

Maankäyttö- ja rakennuslakiin otettujen purkamislupasäännösten tarkoituksena ei ole ollut varsinaisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen, vaan varmistaa, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennussuojelulain mukaisella suojelupäätöksellä. Asiassa saadun selvityksen mukaan linja-autoasemarakennuksella ei ole valtakunnallista rakennusperintömerkitystä, vaikka rakennuksella onkin rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa ja maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettuja arvoja Museoviraston lausunnossa esitetyllä tavalla. Kaavoituksen keinoja on kuitenkin pidettävä sinänsä riittävinä suojelun tarpeeseen nähden.

Linja-autoasemarakennusta ei ole osoitettu suojeltavaksi alueella voimassa olevassa asemakaavassa. Rakennuksen rakennussuojelua koskevat kysymykset on tutkittu ja ratkaistu asemakaavan muutoksen yhteydessä eikä rakennuksen purkaminen haittaa kaavoituksen toteuttamista. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella vuonna 2002 voimaan tulleen asemakaavan muutoksen tulisi katsoa olevan vanhentunut eikä sen ajanmukaisuuden arviointi ole ollut tarpeen maankäyttö- ja rakennuslain 60 §:n 2 momentin nojalla. Kysymys rakennuksen suojelusta on näin ollen harkittu rakennussuojelua koskevien säännösten edellyttämällä tavalla eikä rakennuksen purkamiselle ole laissa säädettyjä esteitä. Rakennustarkastajan on näin ollen tullut myöntää haettu lupa rakennuksen purkamiseen.

Rakennustarkastajan ja ympäristölautakunnan päätösten kumoamiseen ja purkamislupahakemuksen hylkäämiseen ei edellä esitetyn perusteella ole syytä, joten Nurkkakivi ry:n valitus on hylättävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat

Laki rakennusperinnön suojelemisesta 2 § 2 momentti

Maankäyttö- ja rakennuslaki 127 § 1 momentti ja 139 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman ja Petri Forma, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Nurkkakivi ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan selostamalla rakennuksen historiaa ja purkamisasian taustaa ja lausumalla lisäksi muun ohella seuraavaa:

Lapuan linja-autoasemarakennuksen kulttuurihistoriallinen arvostus on kasvanut vuosien kuluessa. Kunta on maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:n mukaan velvollinen huolehtimaan asemakaavojen ajantasaisuudesta. Asemakaava ei enää vastaa nykyisiä vaatimuksia, koska purkamislupahakemuksen kohteena olevan rakennuksen arvostuksessa on tapahtunut muutos. Asemakaavaa laadittaessa ja asemakaavaa koskeneessa valitusprosessissa ei ollut käytettävissä Museoviraston ja ympäristöministeriön myöhemmin esittämiä kannanottoja, joiden mukaan linja-autoasemarakennusta voidaan pitää kulttuurihistoriallisen merkityksensä vuoksi kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojeltavana kohteena.

Kun nämä asiantuntijaviranomaisten lausunnot on saatu vasta vuosina 2009 ja 2010, on asiaan on saatu sellaista uutta selvitystä, jota ei voida sivuuttaa kaavoituksessa eikä asemakaavan ajantasaisuutta arvioitaessa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Valituksenalainen purkamislupa on myönnetty siitä huolimatta, että kumpikaan edellytys ei täyty. Koska sekä Museovirasto että ympäristöministeriö ovat todenneet purku-uhan alaisen rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon, merkitsisi purkaminen ympäristöön sisältyvien arvojen hävittämistä.

Voimassa oleva linja-autoaseman alueen asemakaava ei ilmeisestikään ole enää ajan tasalla. Linja-autoaseman alueen asemakaavan ajanmukaisuuden tarkistaminen voi johtaa asemakaavan muuttamiseen sillä tavalla, että entinen linja-autoasemarakennus suojellaan sen kulttuurihistoriallisen merkityksen takia. Suojeleminen ei olisi mahdollista, jos rakennus olisi jo purettu.

Linja-autoasemarakennuksen purkaminen haittaisi kaavoituksen toteuttamista maankäyttö- ja rakennuslain 5 §:n kohdan 3 tarkoittamalla tavalla.

Lainkohdan mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteeksi asetetaan rakennetun ympäristön kauneuden ja kulttuuriarvojen vaalimisen edistäminen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 60 §:n 2 momentin mukaan asemakaavan ajanmukaisuuden arviointi on tarpeen, jos asemakaava on ollut voimassa yli 13 vuotta ja on se on jäänyt merkittävältä osalta toteutumatta. Mitään muuta syytä asemakaavan mahdolliseen vanhentumiseen maankäyttö- ja rakennuslain 60 § ei esitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muita syitä ei voisi olla. Ympäristöministeriön ja Kuntaliiton julkaisussa "Ajankohtaista kaavoituksesta" sivulla 2 mainitaan eräiden muiden syiden ohella että "Myös rakennusperinnön suojeluun liittyvillä kysymyksillä voi olla merkittävä vaikutus: asemakaavan vanhentuminen voi johtua suojelumääräysten puuttumisesta tai suojelun tavoitteiden muuttumisesta".

Linja-autoaseman mahdollista suojelua koskevat reunaehdot ovat suuresti muuttuneet sen jälkeen, kun alueen asemakaava on saanut lainvoiman. Vuosina 1999–2002 rakennuksen suojelu ei tullut ollenkaan kysymykseen, koska suojelu olisi estänyt rakennuttajan kanssa sovitun kerrosalan sijoittamisen rakennusalalle. Rakennusta ei olisi suojeltu, vaikka silloin olisi ollut käytettävissä suojelua asemakaavallisin keinoin voimakkaasti puoltanut Museoviraston 10.12.2009 antama lausunto, johon ympäristöministeriö on 15.10.2010 yhtynyt. Lausunto osoittaa suojelun tavoitteiden muuttuneen vuosikymmenessä merkittävästi.

Lapuan ympäristölautakunta on antanut selityksen, jossa se on viitannut hallinto-oikeudelle esittämäänsä.

Lapuan kaupunki on antanut selityksen.

Nurkkakivi ry on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Janne Aer ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Esa Hakkola.