Muu päätös 2447/2015

Asia Rakennuslupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. Rovaniemen ympäristölautakunta

2. Lemminkäinen Talo Oy

Päätös, jota valitukset koskevat

Rovaniemen hallinto-oikeus 27.3.2014 nro 14/0101/1

Asian aikaisempi käsittely

Rovaniemen ympäristölautakunta on 26.6.2013 tekemällään päätöksellä (§ 105) myöntänyt Lemminkäinen Talo Oy:lle rakennusluvan Rovaniemen kaupungin 1. kaupunginosan korttelin 21 tontille 6 rakennettavalle asuin- ja liikekerrostalolle. Rakennusluvan yhteydessä on myönnetty lupa purkaa tontilla sijaitseva toimisto-, liike-, kuntosali- ja ravintolarakennus (Valistustalo).

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Rovaniemen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksesta kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen.

Hallinto-oikeus on pääasian osalta perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:n mukaan asemakaava on laadittava ja pidettävä ajan tasalla sitä mukaa kuin kunnan kehitys, erityisesti asuntotuotannon tarve, taikka maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää.

Lain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.

Lain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on muun ohella rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia.

Lain 60 §:n 1 momentin mukaan kunnan tulee seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi.

Lain 118 §:n mukaan rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.

Lain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla on voimassa 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi. Lupa on myös tarpeen, jos yleiskaavassa niin määrätään.

Lain 135 §:n 3 momentin mukaan, jos rakennuslupahakemuksen mukainen rakentaminen edellyttää rakennuksen purkamista, luvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, mitä 139 §:ssä säädetään purkamisluvan edellytyksistä.

Lain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä.

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemiseen sovelletaan tätä lakia, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Pykälän 2 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella sekä alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimista varten, säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999).

Pykälän 3 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan kuitenkin 2 momentin estämättä myös 2 momentissa tarkoitetulla alueella, jos:

1) kohteella on valtakunnallista merkitystä;

2) kohteen säilymistä ja suojelua ei voida turvata maankäyttö- ja rakennuslailla ja sen nojalla annetuilla säännöksillä tai määräyksillä; tai

3) kohteen suojeluun tämän lain mukaisesti on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi.

Lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää rakennuksen kulttuurihistoriallista merkitystä vaarantaviin toimenpiteisiin ryhtymisen (vaarantamiskielto). Vaarantamiskielto on kuitenkin määrättävä aina, kun suojelun turvaaminen sitä välttämättä edellyttää. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi lisäksi velvoittaa rakennuksen omistajan tai haltijan ryhtymään tarpeellisiin suojaamistoimenpiteisiin rakennuksen suojelun turvaamiseksi.

Pykälän 2 momentin mukaan vaarantamiskielto voidaan antaa, kun rakennuksen suojelua koskeva asia on vireillä. Jos vaarantamiskielto ei riittävällä tavalla turvaa rakennuksen säilymistä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi antaa vaarantamiskieltoa täydentäviä välttämättömiä määräyksiä.

Pykälän 3 momentin mukaan kielto tulee voimaan, kun sitä koskeva päätös on annettu tiedoksi. Kielto on voimassa, kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Pykälän 4 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa vaarantamiskiellon antamisesta.

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen suojelemisesta päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Suojeltavaksi määräämistä koskeva päätös toimitetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Asian oikeudellinen arviointi

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaisesti rakennussuojelu toteutetaan asemakaava-alueella pääsääntöisesti kaavoituksen yhteydessä. Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteutumista. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen. Pykälän tarkoituksena on varmistaa, ettei suojelun arvoisia rakennuksia pureta ennen kuin suojelukysymys saadaan ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisella suojelupäätöksellä.

Valistustaloa ei ole suojeltu asemakaavalla. Koska asemakaava on vahvistettu vuonna 1975, eli ennen rakennuslain (370/1958) silloiseen asemakaavan sisältövaatimuksia koskeneeseen 34 §:n 3 momenttiin tehtyä rakennetun ympäristön perinne-, kauneus- ja muiden arvojen hävittämistä koskevaa säännöstä, rakennuksen suojelua ei ole asemakaavalla tutkittu. Rovaniemen yleiskaava 2015 -kaavan määräyksen mukaan yleiskaavan suojelumääräykset eivät ole rakennetun ympäristön, kauneuden ja kulttuuriarvojen vaalimisen osalta kattavia, vaan rakennetun ympäristön tai maiseman suojelutarve on aina tarkasteltava asemakaavoituksen yhteydessä.

Lautakunta on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, ettei purkamisluvan myöntäminen merkitse maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettujen arvojen hävittämistä. Lautakunnan lausunnosta käy ilmi, että lupakäsittelyssä on otettu huomioon tehty rakennushistoriaselvitys (Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy, 29.5.2013), selvitys korjauskustannuksista ja rakennuksen kuntoarvio. Valituksenalaisen päätöksen perusteluista tai asiakirjoista muutoinkaan eivät kuitenkaan käy ilmi hallintolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ne edellä mainittuihin selvityksiin sisältyvät seikat, joiden perusteella lautakunta on päätynyt valituksenalaiseen ratkaisuun.

Rovaniemen keskustan yleiskaavaa varten laadittuun kulttuuriympäristöä koskevaan selvitykseen sisältyy rakennuksen osalta tieto rakennuksen tyypistä, rakennusvuodesta, suunnittelijasta ja suppea kuvaus rakennuksesta. Valistustalolla on todettu olevan kulttuurihistoriallista ja kaupunkikuvallista arvoa. Museovirasto on 24.1.2012 päivätyssä lausunnossaan katsonut, että Valistustalon purkaminen merkitsee maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettujen arvojen hävittämistä. Rakennuksen suojelu on saatettu vireille rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla 9.7.2013 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen saapuneella hakemuksella.

Purkamislupajärjestelmän tarkoituksena on varmistaa suojelun arvoisten rakennusten säilyminen kohtuullisen ajan ensisijaisten suojelukeinojen käytön mahdollistamiseksi, joten rakennusten suojeluarvot tulee olla selvitettynä ennen purkamisen mahdollistavan rakennusluvan myöntämistä.

Edellä lausuttu huomioon ottaen on mahdollista, että Valistustalo on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukainen suojelukohde. Rakennusluvan myöntäminen saattaisi näin ollen merkitä edellä mainitussa laissa tarkoitetun suojelukohteen hävittämistä. Näissä olosuhteissa ja kun myös otetaan huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:ssä ja 60 §:ssä säädetään kunnan velvollisuudesta huolehtia asemakaavojen pitämisestä ajan tasalla, maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettuja rakennusluvan myöntämisen edellytyksiäkään ei voida katsoa olevan olemassa, ennen kuin rakennuksen suojelemisesta on päätetty rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla tai asemakaavaa muuttamalla. Tämän vuoksi hallinto-oikeus harkitsee oikeaksi kumota valituksenalaisen päätöksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirkko Wesslin-Nenonen, Marja-Riitta Tuisku ja Aila Kovala. Esittelijä Ville Lääkkölä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Rovaniemen ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristölautakunnan päätös saatetaan voimaan

Lautakunta on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus on perustellut rakennuslupapäätöksen kumoamista muun ohella sillä, ettei rakennusluvan kohteena olevan maa-alueen asemakaavan ajantasaisuutta ole huomioitu maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:ssä tai maankäyttö- ja rakennuslain 60 §:ssä edellytetyn mukaisesti.

Rakennuslupahakemusasiaa, johon Valistustalon purku liittyy, on käsitelty Rovaniemen kaupunginhallituksessa 24.6.2013. Rovaniemen kaupunginhallitus on tuolloin yksimielisellä päätöksellään merkinnyt tiedoksi lausunnot muun ohella Museovirastolta sekä kaavoittajalta. Kaavan ajantasaisuutta on siten arvioitu asian käsittelyn yhteydessä.

Valistustaloa ei ole suojeltu kaavalla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla. Valistustalon suojeluasia on kolmannen osapuolen toimesta saatettu Lapin ELY-keskuksessa vireille rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla 9.7.2013. Lapin ELY-keskus on tähän liittyen antanut 18.2.2014 eli tämän muutoksenhakuprosessin aikana erillisen vaarantamiskieltopäätöksen.

Sille, että kolmas osapuoli on saattanut ELY-keskukseen vireille rakennusperinnön suojelemisesta annettuun lakiin perustuvan hakemuksen, ei tule antaa merkitystä asian ratkaisussa. Lapin ELY-keskus on rakennuslupapäätöksen valittaja. Valistustalon suojelua koskeva asia ei ole ollut Lapin ELY-keskuksessa vireillä ympäristölautakunnan päättäessä rakennusluvan myöntämisestä 2.7.2013. Hallinto-oikeuden olisi päätöksenteossaan tullut pitäytyä niissä tosiseikoissa, jotka olivat olemassa rakennuslupapäätöksen tekemisen hetkellä eli 2.7.2013.

Museoviraston ja Rovaniemen kaupungin välillä on 10.3.2011 pidetty neuvottelutavoitteena käydä läpi keskustan osayleiskaava-alueen kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennuskanta ja sen suojelutilanne ja -tavoitteet. Neuvottelussa on käyty läpi 3.11.2010 laadittua "Rakennetun kulttuuriympäristön selvitys" - asiakirjaa, jonka liitteenä on ollut 15.11.2010 laadittu esitys kulttuuriympäristön suojelukohteiksi.

Mainitun arvostusselvityksen rakennussuojeluesitykseen sisältyy 58 suojeltavaa kohdetta. Jälleenrakennuskauden (1945–1959) esimerkkeinä mainitaan 18 kohdetta, joista yksi sijaitsee Valistustalon välittömässä läheisyydessä. Valistustaloa ei sisällytetty neuvottelussa suojeltaviin kohteisiin. Valistustalon välittömään läheisyyteen sijoittuu merkittävä rakennettu ympäristö, joka on päätetty säilyttää ja suojella. Valistustalon purkaminen ei merkitse tähän rakennettuun ympäristöön sisältyvien arvojen hävittämistä.

Museoviraston ja Rovaniemen kaupungin välillä on käyty toinen neuvottelu 19.4.2012. Museovirasto ei tuolloinkaan ole esittänyt Valistustaloa otettavaksi mukaan arvostusselvityksen suojelukohteeksi, vaikka Valistustalo kohteena on neuvottelumuistiossa mainittu.

Museovirastolla ei ole ollut käytettävissä purkamisluvan arvioinnissa tarvittavia tietoja Valistustalon käyttö- ja rakennushistoriasta, kulttuurihistoriallisesta merkityksestä tai kaupunkikuvallisesta asemasta. Pelkästään se, että Valistustalon paikalla on joskus sijainnut tuhoutunut VPK:n talo tai että Valistustalo on l980-luvulle asti ollut lähiliikuntapaikka, ei voi tehdä Valistustalosta suojelukohdetta.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on lausuttu, ettei valituksenalaisen päätöksen perusteluista tai asiakirjoista muutoinkaan käy hallintolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmi ne erillisiin rakennushistoria-, korjauskustannus- ja kuntoarvioselvityksiin sisältyvät seikat, joiden perusteella lautakunta on päättänyt myöntää haetun rakennusluvan.

Rakennuslupapäätöksessä on todettu, että rakennus on laaditun korjausraportin 2.5.2010 perusteella huonokuntoinen ja että se vaatii laajoja korjaustoimenpiteitä. Edelleen päätöksessä on todettu, että rakennusta ei ole suojelumerkinnällä suojeltu, ja että inventoinneissa Valistustalolla ei ole todettu olevan erityisiä arvoja. Päätöksessä on vielä todettu, että Valistustalosta on laadittu rakennushistoriaselvitys arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy:n toimesta. Edelleen päätöksessä on mainittu asiassa sovelletut oikeusohjeet. Rakennushistoriaselvitys ja korjausraportti on erikseen kirjattu kuulumaan rakennuslupahakemukseen sen liitteinä. Kuntoarviosta on voitu seikkaperäisesti todeta rakennuksen huono kunto ja mittavat korjaustarpeet, sekä seikkaperäinen kustannusarvio korjaustoimenpiteiden kustannuksista euromääräisesti arvioituina.

Rakennushistoriaselvityksestä voidaan todeta ne perusteet, joiden mukaisesti ulkopuolinen taho on todennut Valistustalon suojelullisen tilanteen niin kaavojen, inventointien kuin valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjenkin (RKY 2009) osalta. Edelleen lupapäätöksessä on viitattu yleiskaavaprosessin yhteydessä tehtyihin rakennuskannan inventointeihin sekä näihin perustuviin arvostusselvityksiin ja todettu, ettei Valistustalolla ole todettu olevan erityisiä arvoja. Ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja selvitykset ovat siten lupapäätöksestä ilmenevällä tavalla tulleet päätöksen perusteluissa ilmoitetuiksi.

Rovaniemen kaupunginvaltuuston 12.11.2012 hyväksymästä, mutta vielä lainvoimaa vailla olevassa Rovaniemen keskustan oikeusvaikutteisessa osayleiskaavassa Valistustaloa ei ole luokiteltu suojeltavaksi kohteeksi. Edelleen Rovaniemen keskustan osayleiskaavasta käy ilmi, että useassa korttelissa Valistustalon välittömässä läheisyydessä on useita suojeltuja tai suojeltaviksi tulevia kohteita. Lapin ELY-keskus tai Museovirasto eivät ole valittaneet Rovaniemen keskustan oikeusvaikutteisen osayleiskaavan hyväksymispäätöksestä.

Rakennuksen omistajalla ei ole käytännössä mahdollisuutta huolehtia Valistustalon peruskorjaamisesta eikä suojelun asettamista vaatimuksista. Kenenkään etua ei palvele se, että rakennus käytön ja ylläpidon puuttuessa ränsistyy ja todennäköisen ilkivallan seurauksena muuttuu ympäristölleen vaaralliseksi ja kaupunkikuvaan sopimattomaksi.

Luvan epääminen ei ole yhteensovitettavissa rakennusluvan myöntämisedellytysten tai perustuslain 15 §:n mukaisen omaisuuden suojan periaatteen kanssa. Hallinto-oikeuden ratkaisun hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että myönnetty rakennuslupa lähtökohtaisesti kumoutuisi, jos joku rakennuslupapäätöksen tekemisen jälkeen saattaisi hanketta koskevan suojeluasian vireille.

2. Lemminkäinen Talo Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristölautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus on kumonnut rakennuslupaa koskevan päätöksen, muun ohella koska se on katsonut, että rakennuksen suojeluarvoa ei ole selvitetty ennen purkamisen mahdollistavan rakennusluvan myöntämistä. Tämä ei pidä paikkaansa. Valistustaloa ei ole voimassa olevassa asemakaavassa tai voimassa olevassa yleiskaavassa määritelty suojeltavaksi kohteeksi eikä sitä ole suojeltu rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla.

Voimassa olevan asemakaavan vahvistamisen aikaan ei ole tutkittu rakennuksen suojelua. Kaavan ajantasaisuutta ja rakennusten suojelutarvetta on sittemmin harkittu Rovaniemen keskustan osayleiskaavaprosessin (2010–2013) yhteydessä. Tuolloin on tehty laajoja selvityksiä, joilla on kartoitettu suojeltavat tai muutoin osayleiskaavassa huomioon otettavat alueen arvokkaat rakennukset ja rakennusryhmät.

Kaupunki on laadituttanut muun muassa rakennetun kulttuuriympäristön selvityksen sekä käynyt eri rakennuskohteiden suojelutarpeesta keskustelua museoviraston kanssa. Valistustaloa ei tästä huolimatta ole määrätty suojelukohteeksi uudessa osayleiskaavassa, eikä siltä osin mikään taho ole valittanut asiasta, ei myöskään museovirasto.

Rovaniemen ympäristölautakunnalla on ollut rakennuslupa-asiaa harkitessaan käytössään muun muassa tehty rakennushistoriaselvitys (Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy 29.5.2013), selvitys Valistustalon korjauskustannuksista ja rakennuksen kuntoarvio eli huomattavan laaja asiantuntijoiden toimesta laadittu materiaali rakennuslupaharkinnan ja -päätöksen tekemiseksi.

Hallinto-oikeus on antanut painoarvoa museoviraston 24.1.2012 antamalle lausunnolle. Kyseinen lausunto ei vastaa museoviraston lopulta osayleiskaavaprosessin yhteydessä ottamaa kantaa Valistustalon suojelutarpeesta.

Lemminkäinen Talo Oy on vasta hallinto-oikeuden päätöksestä saanut tietää rakennuksen suojelua koskevan hakemuksen vireille tulosta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Kyseinen hakemus on tullut vireille vasta rakennuslupapäätöksen antamisen jälkeen eikä se siten ole voinut vaikuttaa rakennusluvan myöntämiseen. Hakemukselle ei saa valitusasteessakaan antaa painoarvoa asian harkinnassa.

Hallinto-oikeus on jättänyt huomioon ottamatta myös ratkaisun vaikutukset rakennuksen omistajaan. Rakennuksen omistaja ei ole hakenut tai vaatinut missään vaiheessa rakennuksen suojelua, mutta on sen sijaan tuonut hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa selkeästi ilmi käsityksensä mahdollisen suojelun kohtuuttomuudesta omistajan kannalta.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut lausunnon. Valistustalon säilyttämisen edellytykset tulisi tutkia asemakaavalla.

Rovaniemen ympäristölautakunta on antanut vastaselityksen.

Lemminkäinen Talo Oy:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Rovaniemen ympäristölautakunnan ja Lemminkäinen Talo Oy:n valitukset hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Rovaniemen ympäristölautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

1. Asiaan liittyvät oikeusohjeet, lain esityöt ja oikeuskäytäntö

Maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa muun ohella asemakaava-alueella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 3 momentin mukaan jos rakennuslupahakemuksen mukainen rakentaminen edellyttää rakennuksen purkamista, luvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, mitä 139 §:ssä säädetään purkamisluvan edellytyksistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa.

Pykälän 3 momentin mukaan lakia sovelletaan kuitenkin 2 momentin estämättä myös 2 momentissa tarkoitetulla alueella, jos: 1) kohteella on valtakunnallista merkitystä; 2) kohteen säilymistä ja suojelua ei voida turvata maankäyttö- ja rakennuslailla ja sen nojalla annetuilla säännöksillä tai määräyksillä; tai 3) kohteen suojeluun tämän lain mukaisesti on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi.

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain esitöissä (HE 101/2009 vp, 2 §:n yksityiskohtaiset perustelut) lausutun mukaan lakia voitaisiin soveltaa asemakaavoitustilanteen vuoksi esimerkiksi silloin, kun asemakaavaa voidaan pitää rakennusperinnön huomioon ottamisen kannalta vanhentuneena eikä asian selvittäminen ja ratkaiseminen asemakaavanmuutoksella käynnisty. Erityisenä syynä voidaan pitää myös kaavoituksen viivästymistä joko kunnan ottaman kannan tai kaavoituksen resurssien vuoksi niin, että rakennuksen purkaminen tai ajan kulumisesta johtuva kunnon rappeutuminen uhkaavat.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2002:73 lausunut muun ohella, että purkamislupajärjestelmä liittyy läheisesti rakennussuojeluun. Tarkoituksena on varmistaa, ettei suojelun arvoisia rakennuksia pureta, ennen kuin suojelukysymys saadaan ratkaistuksi joko ajanmukaisella kaavalla tai rakennussuojelulain mukaisella suojelulla. Tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennussuojelulain mukaisella suojelupäätöksellä. Jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennussuojelulain nojalla päätetä suojella, sen purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä.

2. Kysymyksenasettelu ja asiassa saatu selvitys

Asiassa on Rovaniemen ympäristölautakunnan ja Lemminkäinen Talo Oy:n valituksesta arvioitava, onko Rovaniemen ympäristölautakunta voinut myöntää rakennuksen purkamisen käsittävän rakennusluvan Rovaniemen kaupungin 1. kaupunginosan korttelin 21 tontille 6 rakennettavalle asuin- ja liikekerrostalolle. Luvan myöntämisen edellytyksenä on tällöin myös se, että tontilla sijaitsevan Valistustalon osalta täyttyvät säädetyt purkamisluvan myöntämisen edellytykset.

Valistustalo on vuosina 1957–1958 rakennettu liike- ja toimistorakennus, jossa on eri aikoina sijainnut liiketilaa, liikuntatiloja, huvitiloja, erilaisten yhdistysten ja järjestöjen toimitiloja sekä muun ohella ravintolatiloja.

Asiakirjojen mukaan asian käsittelyn yhteydessä on otettu muun ohella huomioon arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy:n laatima rakennushistoriaselvitys (29.5.2013), selvitys korjauskustannuksista ja rakennuksen kuntoarvio.

Valistustaloa ei ole suojeltu vuodelta 1975 olevassa asemakaavassa. Rakennusta ei myöskään ole suojeltu purkamisluvan myöntämisajankohtana voimassaolleessa Rovaniemen yleiskaava 2015:ssä eikä liioin 12.11.2012 Rovaniemen kaupunginvaltuuston hyväksymässä Rovaniemen keskustan osayleiskaavassa, joka on tullut lainvoimaiseksi sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus on 30.6.2015 antamallaan päätöksellä taltionumero 1881 hylännyt yleiskaavan hyväksymispäätöksestä tehdyn valituksen.

Lapin ELY-keskuksessa on Rovaniemen ympäristölautakunnan purkamislupaa koskevan päätöksen tekemisen jälkeen 9.7.2013 saatettu vireille rakennusperinnön suojelusta annetun lain mukainen suojeluasia. ELY-keskus on 18.2.2014 tehnyt päätöksen mainitun lain 6 §:ssä tarkoitetusta vaarantamiskiellosta. Päätöksen mukaan ELY-keskus kieltää toistaiseksi tai enintään siihen asti, kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu, ryhtymästä purkamis-, muutos- tai muihin sellaisiin toimenpiteisiin, jotka vaarantavat puheena olevan rakennuksen kulttuurihistoriallista merkitystä.

Museovirasto on 24.1.2012 antanut lausunnon Valistustaloa koskevasta purkamislupahakemuksesta. Lausunnossa on selostettu rakennuksen ja samalla paikalla aikaisemmin sijainneen VPK-talon historiaa ja rakennuksessa eri aikoina harjoitettua toimintaa. Lausunnon mukaan rakennuksen purkaminen merkitsee maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:ssä tarkoitettujen rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä.

3. Oikeudellinen arviointi

Korkein hallinto-oikeus katsoo toisin kuin hallinto-oikeus, että asian ratkaisuun vaikuttavat seikat ilmenevät hallintolain 45 §:n mukaisesti ympäristölautakunnan päätöksestä.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, alueen asemakaava on vahvistettu vuonna 1975 eikä asemakaavan hyväksymisen yhteydessä ole tutkittu Valistustalon suojelua koskevaa kysymystä. Asiakirjoista on kuitenkin pääteltävissä, ettei kaupungin tarkoituksena ole suojella rakennusta. Esimerkiksi Rovaniemen keskustan osayleiskaavassa, jonka yhteydessä rakennusten suojelua on tutkittu laajasti, ei Valistustaloa ole osoitettu suojeltavaksi. Näissä oloissa ja kun otetaan huomioon se, mitä edellä on lausuttu purkamislupajärjestelmän tarkoituksesta, eivät kaavoitukselliset seikat ole esteenä purkamisluvan myöntämiselle.

Asiassa saadun selvityksen mukaan rakennussuojeluasian käsittely on kesken Lapin ELY-keskuksessa ja ELY-keskus on tehnyt edellä mainitun päätöksen vaarantamiskiellosta. Purkamisluvan myöntäminen ei oikeudellisesti vaikuta rakennuksen mahdolliseen suojelemiseen rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla eikä ELY-keskuksen antaman vaarantamiskiellon voimassaoloon. Perusteita maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen purkamisluvan epäämiseen ei siten ole.

Valistustalon mahdollinen suojeleminen rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla ratkaistaan eri menettelyssä.

4. Yhteenveto ja lopputulos

Edellä esitetyistä syistä on hallinto-oikeuden päätös kumottava ja ympäristölautakunnan päätös saatettava voimaan.

Selvyyden vuoksi korkein hallinto-oikeus toteaa, että rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 6 §:n mukainen vaarantamiskielto estää rakennuksen purkamisen tämän asian käsittelystä riippumatta. Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 6 §:n 3 momentin mukaan kielto on voimassa, kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Lapin ELY-keskuksella on niin halutessaan tämän päätöksen estämättä muutoinkin oikeus ryhtyä tarpeellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin rakennussuojeluasiassa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Esa Hakkola.