Muu päätös 3161/2015
Asia Maakuntakaavan vahvistamista koskevat valitukset
Valittajat 1) Hämeen liitto, Humppilan kunnanhallitus, Jokioisten kunnanhallitus, Tammelan kunnanhallitus ja Ypäjän kunnanhallitus
2) A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, U, V, W, X, Y, Z, Å, Ä, Ö, AA, AB, AC, AD, AE, AF, AG ja AH
3) Forssan kaupunginhallitus
Päätös, jota valitukset koskevat
Ympäristöministeriö 2.4.2014 nro YM5/5222/2012
1 Asian aikaisempi käsittely
Hämeen liiton maakuntavaltuusto on 11.6.2012 (§ 9) hyväksynyt Kanta-Hämeen 1. vaihemaakuntakaavan.
Kanta-Hämeen 1. vaihemaakuntakaava käsittää asumisen, elinkeinojen ja logistiikan alueidenkäyttöratkaisuja sekä kaupallisten palvelujen kokonaisratkaisun.
Hämeen liitto on saattanut maakuntavaltuuston päätöksen ympäristöministeriön vahvistettavaksi.
2 Asian käsittely ympäristöministeriössä
Pro Alhonkulma ry, B, D, C ja hänen asiakumppaninsa sekä A ja hänen asiakumppaninsa ovat muiden ohella valittaneet maakuntavaltuuston päätöksestä ympäristöministeriölle.
Sisäasiainministeriö, puolustusministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat antaneet maakuntakaavasta lausunnon.
Kaavasta on antanut lausuntonsa myös Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (Hämeen ELY-keskus).
Hämeen liitto on antanut selityksen valitusten ja lausuntojen johdosta.
Pro Alhonkulma ry, B, D sekä C ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.
3 Ympäristöministeriön ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys
Ympäristöministeriö on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n, D:n, C:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä A:n ja hänen asiakumppaneidensa valitukset.
Ympäristöministeriö on perustellut ratkaisuaan valitusten hylkäämisen osalta seuraavasti:
Tuulivoimaloiden alue (Tv)
B on ilmoittanut valittavansa valituksen allekirjoittaneiden Tammelan asukkaiden puolesta. Valituksen on allekirjoittanut vain B. Ympäristöministeriö on tutkinut valituksen vain B:n nimissä tehtynä.
D on ilmoittanut valittavansa valituksen allekirjoittaneiden Tammelan Häiviän - Sukulan asukkaiden puolesta. Valituksen on allekirjoittanut vain D. Ympäristöministeriö on tutkinut valituksen vain D:n nimissä tehtynä.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toimivia yhteysverkostoja ja energiahuoltoa koskevien erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä ja alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon muun muassa ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet.
Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa ympäristön ja talouden kannalta kestäviin teknisen huollon järjestelyihin sekä maiseman, luonnonvarojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen. Maakuntakaavassa ratkaistavat asiat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää.
Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n mukaan kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset.
Vaihemaakuntakaavassa on merkinnällä Tuulivoimaloiden alue (Tv) Forssan, Jokioisen ja Tammelan alueelle osoitettu alue, jolle on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Pinta-alaltaan noin 3 000 hehtaarin suuruinen alue sijaitsee Forssan keskustan lounaispuolella, runsaan kilometrin etäisyydellä Torronsuon kansallispuistosta. Torronsuo sisältyy kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen eli Ramsar-kohteiden luetteloon ja se kuuluu Natura 2000 -verkostoon (FI0344002, jäljempänä Natura-alue). Torronsuon sekä alueeseen kuuluvan Talpianjärven suojeluperusteina on muun muassa linnusto.
Tuulivoimaloiden alue -merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset maisemaan, asutukseen ja linnustoon sekä Jokioisten varalaskupaikan aiheuttamat rajoitukset. Merkintä perustuu Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen tuulivoimaesiselvitykseen vuodelta 2010, alueelle suunnitellun tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994, YVA-laki) mukaiseen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVA-menettely) sekä alueella käynnissä olevan kuntien yhteisen osayleiskaavoituksen aineistoon.
Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen tuulivoimaesiselvitys on esiselvitys, joka antaa yleispiirteisen kuvauksen tuulivoiman rakentamismahdollisuuksista, ja jonka tarkoituksena on paikallistaa potentiaalisia maakunnallisesti merkittäviä tuulivoima-alueiden sijoituspaikkoja. Kiimassuon tuulivoima-alue on todettu potentiaaliseksi alueeksi esiselvityksessä, joka osaltaan toimii vaihemaakuntakaavan lähtökohta-aineistona. Vaihemaakuntakaavassa tuulivoimaa ei käsitellä koko maakunnan osalta. Vaihemaakuntakaavan Tuulivoimaloiden alue -merkinnän ensisijaisina lähtökohtina ovat olleet kuntien yhteisen osayleiskaavan aineisto ja Kiimassuon tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointi.
Tuulivoimaloiden alueesta laaditussa YVA-selostuksessa (Kiimassuon tuulivoimapuisto, Ympäristövaikutusten arviointiselostus, Voimavapriikki Oy 2011) on arvioitu vaikutuksia ilmastoon, maankäyttöön ja kaavoitukseen, maisemaan ja kulttuuriperintöön, maa- ja kallioperään, pohja- ja pintavesiin, kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin, linnustoon, luonnonsuojeluun, luonnonalueisiin ja uhanalaisiin lajeihin, luonnonvarojen hyödyntämiseen, metsästykseen ja metsätalouteen, elinkeinoelämään, ihmisen elinoloihin ja viihtyvyyteen, liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen sekä varjostus- ja meluvaikutuksia.
Osana ympäristövaikutusten arviointia on tehty luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:n mukainen arviointi tuulivoimahankkeen vaikutuksista Torronsuon niihin luonnonarvoihin, joiden suojelemiseksi se on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon (Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-vaikutusten arvio vireillä olevan tuulivoimahankkeen vaikutuksista Torronsuo nimiseen Natura 2000 -alueeseen FI0344002. Suomen Luontotieto Oy 36/2011), jäljempänä Natura-arviointi. Arvioinnissa on todettu, ettei hankkeella ole sellaisia suoria tai välillisiä vaikutuksia, jotka merkittävästi heikentäisivät alueen Natura 2000 -verkostoon kulumisen perusteina olevia luontotyyppejä. Arvioinnissa on myös todettu, ettei hankkeella ole sellaisia suoria tai välillisiä vaikutuksia, jotka heikentäisivät alueella esiintyvien Lintudirektiivin liitteen I lajien elinmahdollisuuksia merkittävästi ja ettei tuulivoimahanke uhkaa liito-oravien eikä ilvesten elinmahdollisuuksia Torronsuon Natura-alueella.
Hämeen ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on yhteysviranomaisena antanut lausunnon YVA-selostuksesta. Lausunnossa on todettu, että arviointiselostus antaa hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista riittävän ja ymmärrettävän kokonaiskuvan ja että arviointiselostusta voidaan pitää riittävänä. Lausunnossa on kuitenkin edellytetty melu-, maisema- ja linnustovaikutusten arviointien tarkennus- ja täydentämistarpeita, jotka tulee esittää hankkeen seuraavissa käsittelyvaiheissa sen kaavoitusprosessien yhteydessä ja Natura-arvioinnin täydennyksenä.
YVA-selostukseen sisältyviä lintujen kevät- ja syysmuuton seurantaselvityksiä vuodelta 2011 on täydennetty Natura-arvioinnin mukaisella lintujen kevätmuuton seurantaselvityksellä vuodelta 2012 (Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Natura-arvion täydennys. Laulujoutsenen, hanhien ja kurjen kevätmuuton seurantaselvitys 2012. Suomen Luontotieto Oy 8/2012).
Hämeen ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen luonnonsuojeluyksikkö on antanut lausunnon Voimavapriikki Oy:n tuulivoimahankkeen vaikutuksista Torronsuon Natura-alueeseen. Lausunnossaan ELY-keskus katsoo, että tehty arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että hankkeesta ei aiheudu Torronsuon Natura-alueen luonnonarvoille merkittävää haittaa. ELY-keskus katsoo, että tehtyä arviointia täydennyksineen voidaan pitää sinänsä riittävänä, ja että Natura-alueen eheyttä ja eheyden riittävyyttä koskevaa arviointia voidaan tarpeen mukaan täydentää alueelle laadittavien yleiskaavojen hyväksymisprosessin yhteydessä. Natura-alueen eheyden ja eheyden säilymisen osalta alkuperäisessä vaikutusten arvioinnissa jo todetaan, että tuulivoimahankkeella ei ole sellaisia suoria tai välillisiä vaikutuksia, jotka merkittävästi heikentäisivät Torronsuon Natura-alueen suojelun perusteena olevia luontotyyppejä. Hanke ei sijoitu Natura-alueelle ja lähimmän tuulivoimalaturbiinin etäisyys Natura-alueen rajaan on yli yksi kilometri. Lisäksi todetaan, ettei hankkeen toteutuminen myöskään mahdollista sellaisia toimia, jotka lisäisivät esimerkiksi liikkumista tai yleistä häirintää Natura-alueella. Lisäksi todetaan, ettei hankkeella ole sellaisia suoria tai välillisiä vaikutuksia, jotka heikentäisivät alueella esiintyvien lintudirektiivin liitteen I lajien elinmahdollisuuksia merkittävästi.
Yhteysviranomaisen lausunnossa edellytettyjen maisemallisten vaikutusten arviointien tarkennus- ja täydentämistarpeiden osalta todetaan, että arviointia on tarkennettava alueen kaavojen käsittelyn yhteydessä ELY-keskuksen alueen kaavoista antamista lausunnoista tarkemmin ilmenevällä tavalla. Vaihemaakuntakaavasta antamassa lausunnossa ELY-keskus ei kuitenkaan ole tuonut esille näkemyksiä tuulivoima-alueen maisemavaikutuksista. Lausunnossa todetaan muun muassa, ettei kaavaratkaisuilla ole haitallisia vaikutuksia suojelualuevarausten ja Natura 2000 -verkoston suhteen, ja ettei vaihemaakuntakaavaan näiden osalta ole huomautettavaa.
Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä, eikä vaihemaakuntakaavassa ole esitetty alueelle sijoittuvien tuulivoimaloiden määrää eikä sijaintia. Näin ollen vaihemaakuntakaavan laadinnassa ei myöskään ole ollut mahdollista eikä tarpeen selvittää kaavassa osoitetun tuulivoima-alueen melu- ja välkevaikutuksia. Yhteysviranomaisen lausunnossa edellytetyt meluvaikutusten arviointien tarkennus- ja täydentämistarpeet eivät siten koske yleispiirteistä vaihemaakuntakaavaa, vaan yksityiskohtaisempaa suunnittelua.
Ympäristöministeriö toteaa, että vaihemaakuntakaavan tuulivoimaloiden aluetta koskevan merkinnän lähtökohtana olleessa tuulivoimahankkeen YVA-menettelyn yhteydessä on arvioitu valittajien esille tuomat vaikutukset. YVA-menettelyn arvioinnissa on muun muassa selvitetty tuulivoima-alueen vaikutuksia Torronsuon kansallispuistoon ja Natura-alueen luonnonarvoihin, asuinympäristöön sekä melu- ja välkevaikutuksia. Lintu- ja luontodirektiivin vaatimukset on pantu täytäntöön luonnonsuojelulainsäädännöllä ja siihen perustuvalla Natura-arvioinnilla.
Korkeina rakennelmina tuulivoimalat näkyvät väistämättä maisemassa. Torronsuon kansallispuisto on muodostettu Etelä-Suomen tyypillisen suoluonnon suojelemiseksi sekä ympäristöntutkimusta ja luonnonharrastusta varten. Torronsuon merkitys luonnonsuojelu- ja virkistysalueena on merkittävä.
YVA-menettelyssä on myös käsitelty tuulivoimaloiden alueen ja Jokioisten varalaskupaikan yhteensopivuutta. Ilmavoimien Esikunta on lausunnossaan YVA-selostuksesta todennut, että selostuksessa on otettu huomioon tutkavaikutusselvitysten tarve ja Jokioisten varalaskupaikan vaikutus tuulivoimapuiston toteuttamiseen sekä toimijan velvoite selvittää erikseen kunkin voimalan esteettömyys suhteessa ilmavoimien harjoitustoimintaan.
Yhteysviranomaisena toimivan ELY-keskuksen lausunnossa arviointia on pidetty riittävänä. Maakuntakaava on yleispiirteinen alueidenkäyttöä koskeva suunnitelma eikä se ole YVA-lain 13 §:n tarkoittama hankkeen toteuttamiseen rinnastettava päätös. Mahdollisia YVA-selostuksen tarkennus- ja täydennystarpeita ei voida sellaisenaan käyttää perusteina arvioitaessa yleispiirteisen maakuntakaavan lainmukaisuutta.
Maankäyttö- ja rakennuslain 29 §:n 2 momentin mukaan maakuntakaavan selostuksessa esitetään muun muassa vaikutusten arvioimiseksi tarpeelliset tiedot. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 10 §:n mukaan selostuksessa esitetään muun muassa yhteenveto kaavan vaikutusten arvioimiseksi suoritetuista selvityksistä. Vaihemaakuntakaavan selostuksen liitteeseen 6 sisältyy tiiviisti esitetty tuulivoimaloiden aluetta tarkoittavan merkinnän vaikutusten arviointi ja viittaus alueelle suunniteltua tuulivoimahanketta koskevaan YVA-menettelyyn. Vaihemaakuntakaavaa hyväksyttäessä on ollut käytettävissä hanketta koskeva ympäristövaikutusten arviointiselostus ja sitä koskeva yhteisviranomaisen lausunto. Näissä oloissa ja ottaen huomioon kaavataso vaihemaakuntakaavan vaikutusten arviointia ja kaavaselostusta voidaan tältä osin pitää riittävänä.
Vaihemaakuntakaavan Tuulivoimaloiden alue -merkintä on osoitettu yleispiirteisen maakuntakaavan edellyttämällä tarkkuudella ja varaus täsmentyy tarkempien selvitysten ja arviointien pohjalta yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Tuulivoimaloiden alue -merkintään liittyvään suunnittelumääräykseen sisältyy yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa huomioon otettavat rakentamisen vaikutukset maisemaan, asutukseen ja linnustoon sekä Jokioisten varalaskupaikan aiheuttamat rajoitukset. Maakuntakaavalla ei ole suoraan maanomistajaan kohdistuvia oikeusvaikutuksia. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa otetaan huomioon myös muun muassa pohjavesiolosuhteet ja ympäristönsuojelulain 8 §:n mukainen pohjaveden pilaamiskielto.
Edellä esitetyn perusteella ympäristöministeriö katsoo, että vaihemaakuntakaavassa osoitettu Tuulivoimaloiden alue -merkintä (Tv) perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisesti riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset, muun muassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisen, ympäristön ja talouden kannalta kestävien teknisen huollon järjestelyjen, ekologisen kestävyyden sekä maiseman, luonnonvarojen ja kulttuuriperinnön vaalimisen osalta.
Maakuntakaavasta ei voida myöskään katsoa tältä osin aiheutuvan maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa eikä se ole muutoinkaan lainvastainen.
Ympäristöministeriö on samalla Pro Alhonkulma ry:n valituksen hyväksyen jättänyt vahvistamatta Humppilan lentoliikenteen alueen (LL-1, 780) ja melualueen (me) -merkinnät ja Humppilan työpaikkatoimintojen ja logistiikan alueen (Tp/lt 783) -merkinnät. Lisäksi ministeriö on jättänyt vahvistamatta muun ohella seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkinnän (C-v km) sekä valtatien 2 runkotiemerkinnän.
Ympäristöministeriö on perustellut ratkaisuaan vahvistamatta jättämisen osalta seuraavasti:
Valtatien 2 runkotiemerkintä
Maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin.
Valtatie 2 on vaihemaakuntakaavassa osoitettu runkotieluokkaisena. Maantielain (503/2005) 4 §:n mukaan liikenne- ja viestintäministeriö määrää, miltä osin valta- ja kantatiet ovat valtakunnallisesti merkittäviä runkoteitä. Liikenne- ja viestintäministeriön asettaman työryhmän mietinnössä (LVM 43/2006) on esitetty valtakunnallisesti merkittävät liikenneverkkojen runkoverkot. Esityksen mukaan valtatie 2 ei kuulu maanteiden runkoverkkoon. Työryhmän mietinnössä todetaan muun muassa, että valtatien 2 liikenteellinen merkitys on kohtalainen ja tiejaksolta puuttuu laajempi valtakunnallinen tausta ja helminauhamainen jatkuvuus suurten keskusten välillä. Lisäksi valtatien 2 runkotiestatuksen katsotaan edellyttävän selkeämpää ja laajempaa, useamman suuren keskuksen kattavaa roolia valtakunnallisessa verkossa.
Ympäristöministeriö katsoo, ettei valtatien 2 osoittamiseksi runkotieksi vaihemaakuntakaavassa ole esitetty riittäviä perusteita.
Vahvistamatta jätetty valtatietä 2 koskeva, valtakunnallisesti merkittävää runkotietä tarkoittava merkintä (VT/r) on merkitty kaavakarttaan punaisella.
Humppilan lentoliikenteen alue (LL-1, 780) (- - - )
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan tarvittaviin liikenneyhteyksiin varaudutaan kehittämällä ensisijaisesti olemassa olevia pääliikenneyhteyksiä ja -verkostoja. Alueidenkäytön suunnittelussa on osoitettava sijaintipaikka Helsingin seudun lentokentälle tätä koskeviin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin perustuen. Alueidenkäytössä kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien ennalta ehkäisemiseen ja olemassa olevien haittojen poistamiseen. Alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa haittaa ja pyrittävä vähentämään jo olemassa olevia haittoja. Uusia lentoasemia suunniteltaessa ja olemassa olevia kehitettäessä tulee ottaa huomioon asutus ja muut melulle herkät toiminnot.
Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon siten, että edistetään niiden toteuttamista. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, alueidenkäytön ekologiseen kestävyyteen, ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin sekä maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin.
Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan on perustuttava riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.
Lentoliikenteen alue
Vaihemaakuntakaavassa Humppilan kuntakeskuksen itäpuolelle valtatien 2 varrelle on osoitettu Lentoliikenteen alue (LL-1, 780) ja siihen liittyvä melualue (me). Vaihemaakuntakaavan Lentoliikenteen alue -merkinnän kuvauksen mukaan merkinnällä osoitetaan Humppilaan sijoittuva logistiikka- ja lentoliikenteen aluekokonaisuus. Kohteelle on erikseen osoitettu alueen meluselvitykseen perustuva 55 dB Lden (07-22) mukainen meluvyöhyke. Alueilla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus.
Lentoliikenteen alueen merkintää koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen käyttöönottoa suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota alueen ja alueelle sijoittuvan toiminnan ympäristölle aiheuttamien haittatekijöiden minimointiin sekä erityisesti suojeltavien luonto- ja ympäristöarvojen säilymiseen. Alueen tarkemman suunnittelun ja toteuttamisen tulee perustua riittäviin luontoselvityksiin ja ympäristövaikutusten arviointiin. Merkintää koskevan rakentamismääräyksen mukaan alueelle saa rakentaa alueen lentotoimintaa ja työpaikka-aluetta palvelevia rakennuksia tai rakenteita. Lentoliikenteen alue -merkintään liittyvän suunnittelusuosituksen mukaan aluevarauksen tarpeellisuus tulee arvioida uudelleen viimeistään kymmenen vuoden kuluttua 1. vaihemaakuntakaavan lainvoimaiseksi tulosta, ellei alue ole pääosin toteutunut maakuntakaavan tarkoittamalla tavalla.
Vaihemaakuntakaavassa osoitetun melualuemerkinnän kuvauksen mukaan merkinnällä osoitetaan vyöhykkeitä, joilla melua aiheuttavan toiminnan meluhaittojen vähentämiseksi on tarpeen ohjata tai rajoittaa alueiden käyttöä. Merkinnällä osoitetaan lentokentän Lden (07-22) 55 dB melualueen likimääräinen raja. Merkintään liittyy maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus. Melualuemerkintää koskevan rakentamismääräyksen mukaan osa-alueella on sallittua lentotoimintaan ja tähän kytkeytyvään työpaikka-alueeseen liittyvä rakentaminen. Alueelle ei tule sijoittaa uutta asumista tai muita melulle herkkiä toimintoja. Määräys ei koske olemassa olevaa rakennuskantaa tai maa- ja metsätalouden harjoittamista koskevaa rakentamista.
Lentoliikenteen alueen varaus perustuu kolmeen lentokentän toimintamahdollisuuksia ja liiketoimintamallia tarkastelevaan selvitykseen; Etelä-Suomen lentokenttä Forssan seudulle, SITO Oy 2008, Humppilaan rakennettavan lentokentän liiketoimintasuunnitelma, FCG Planeko Oy 2009 ja Lentoliikenneselvitys 2011 - Humppilan Ekolentokentän mahdollisuudet globaalissa lentoliikenteessä, Airtouch Oy 2011.
Selvitysten perusteella Humppilan lentokentän pääasiallinen tarkoitus olisi toimia kansainvälisen rahtiliikenteen kenttänä. Lentokentän yhteydessä toimisi logistiikka-alue. Rahtilentotoiminnan lisäksi kentällä voisi selvitysten mukaan olla Malmin lentoasemalta siirtyviä harraste- ja koulutuslentotoimintaa sekä liikelentoja. SITO:n selvityksessä toisaalta todetaan, että yleisilmailu, jota Malmin lentoaseman toiminnat pääosin ovat, on luonteeltaan paikallista, eikä sitä voida siirtää pois Helsingin seudulta. Näin ollen Forssan seudulle perustettava lentokenttä ei voisi toimia Malmin lentoasemaa korvaavana kenttänä. Kentän toimintojen käynnistymisessä ja rahoituksessa olisi FCG Planeko Oy:n vuoden 2009 selvityksen mukaan kuitenkin aluksi tarkoitus tukeutua Malmin lentoaseman toimintojen osittaisen Humppilaan siirtymisen mukanaan tuomaan rahoitukseen.
Selvitykset keskittyvät tarkastelemaan lentokentän toimintaedellytyksiä Humppilassa vaihemaakuntakaavassa osoitetulla alueella sekä lentokentälle valittavaa liiketoimintamallia. Selvitysten perusteella vaihemaakuntakaavassa esitetty alue olisi kolmesta tutkitusta vaihtoehdosta (Forssan Isomäen alue, Forssan pohjoisosa maantien 284 varrella sekä Humppila valtatien 2 ja Turku–Toijala-radan lähialue) soveltuvin lentokentän sijaintipaikaksi Forssan seudulla. Selvitysten mukaan Humppilan lentokenttä olisi mahdollista varustaa riittävän pitkällä, yli 3 000 metrin pituisella kiitotiellä, mikä mahdollistaisi suurimpienkin rahtikoneiden operaatiot kentältä.
Suomen lentokenttäverkosto muodostuu 27:sta lentoasemasta, joista 25 on Finavia Oyj:n hallinnassa ja kaksi kunnallisia. Liikenne- ja viestintäministeriössä on parhaillaan käynnissä lentoliikennestrategian laadinta. Strategia valmistunee vuonna 2014, ja siinä arvioidaan muun muassa Suomen lentoasemaverkoston tarkoituksenmukaisuutta. Voimassa olevassa, vuonna 2009 laaditussa lentoliikennestrategiassa ja vuonna 2012 laaditussa liikennepoliittisessa selonteossa todetaan muun muassa, että Suomen lentoasemaverkosto on väestömäärään ja maan kokoon nähden varsin tiheä. Liikennepoliittisen selonteon mukaan jo nykyisen tiheän lentoasemaverkoston säilyttämisessä on haasteita. Strategiasta tai selonteosta ei käy ilmi, että Suomessa olisi tarvetta uusille kansainvälisen liikenteen lentoasemille.
Liikenne- ja viestintäministeriön vaihemaakuntakaavasta antamaan lausuntoon liitetyssä Finavia Oyj:n lausunnossa todetaan, että ennustettavissa olevan kysynnän mukainen kapasiteetti on myös rahtiliikenteen osalta kehitettävissä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Myös muiden Etelä-Suomen lentoasemien kapasiteettia on tarjolla ja kehitettävissä kysynnän mukaisesti ilman suuria investointeja.
Vaihemaakuntakaava-aineistoon kuuluvissa lentokenttävarausta koskevissa selvityksissä on perusteltu kenttävarausta pääasiassa alueen sopivuudella lentokentän sijaintipaikaksi sekä hankkeen positiivisilla vaikutuksilla alueen elinkeinoelämälle. Selvityksissä ei ole tarkasteltu Humppilan lentokentän asemaa Suomen lentoasemaverkostossa.
Humppilan lentoliikenteen aluevarauksen toteuttamisaikataulua ei ole maakuntakaavamääräyksin sidottu sen edellyttämien liikenneverkon parannustoimien toteuttamiseen.
Selvitysten perusteella ei voida arvioida maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n edellyttämällä tavalla, täyttääkö Humppilan lentoliikenteen aluevaraus (LL-1, 780) valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamista koskevat vaatimukset edistämällä niiden toteutumista ja täyttääkö maakuntakaava tältä osin maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset vaatimukset ympäristön ja talouden kannalta kestävien liikenteen järjestelyjen osalta.
Vahvistamatta jätetty lentoliikenteen alue (LL-1, 780) on merkitty kaavakarttaan sekä kaavan Merkinnät, määräykset ja suositukset -osioon punaisella.
Humppilan Työpaikkatoimintojen ja logistiikan alue (Tp/lt 783)
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskevien tavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä edistetään elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä osoittamalla elinkeinotoiminnalle riittävästi sijoittumismahdollisuuksia olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta hyödyntäen. Runsaasti henkilöliikennettä aiheuttavat elinkeinoelämän toiminnot suunnataan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tai muutoin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta.
Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon siten, että edistetään niiden toteuttamista. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen.
Vaihemaakuntakaavassa valtatien 2 varrelle, Humppilaan on osoitettu lentoliikenteen aluevaraukseen rajautuva työpaikkatoimintojen ja logistiikan alue (Tp/lt 783). Vaihemaakuntakaavan työpaikkatoimintojen ja logistiikan alue -merkinnän kuvauksen mukaan merkinnällä osoitetaan monipuoliset työpaikka-alueet, joissa voi olla toimisto- ja palvelutyöpaikkoja sekä ympäristöhäiriöitä aiheuttamatonta teollisuutta, logistiikkaa ja varastointia.
Työpaikkatoimintojen ja logistiikan aluevaraus sijoittuu noin neljä kilometriä Humppilan keskustaajamasta kaakkoon, tukeutuen liikenteellisesti valtateihin 2 ja 9, Turku–Toijala-rataan sekä kaavassa osoitettuun lentoliikenteen aluevaraukseen. Aluevaraus perustuu Forssan seutua ja Humppilaa koskeviin vihreän logistiikan kehittämisen selvityksiin. Raportissa Vihreä logistiikka ja sen kehittäminen Forssan seudulla, Simo Kotoaro, raportti 12.8.2010, on yleisesti käsitelty kestävää kehitystä ja vihreää logistiikkaa, sekä vertailtu Forssan seudun erilaisia logistiikkahankkeita Suomen logistiikkastrategiaehdotukseen. Logistiikan kehittämistä Humppilan alueella on käsitelty verkkosivuaineistossa Humppila Eco Airport ja Logistic Centre - uutta ekologistiikka tulevaisuuden tarpeisiin (www.hea.fi). Aineistossa tarkastellaan eri liikennemuotojen, uusiutuvan energiatuotannon ja innovatiivisen yritysalueen kokonaisuutta. Humppilaan osoitetulle uudelle lentokenttä- ja yritysalueelle on esitetty muun muassa maaliikenneasema, tullialueita ja -varastoja, teollisuus- ja tuotantokeskittymä sekä sisäammunta-areena. Tarkastelussa Humppilan uutta logistiikkakeskusta ja Humppilan uutta lentokenttää on käsitelty toisiaan tukevana kokonaisuutena.
Vaihemaakuntakaavassa osoitettu, noin 400 hehtaarin suuruinen rakentamaton työpaikkatoimintojen ja logistiikan alue on huomattavan laaja alue, joka sijoittuisi irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta eikä siten tukisi yhdyskuntarakenteen eheyttämistä.
Kun lisäksi otetaan huomioon, että ympäristöministeriö vahvistamispäätöksessään on jättänyt vahvistamatta Humppilaan osoitetun lentoliikenteen aluevaruksen (LL-1, 780) ja sen että lentoliikenteen aluevaraus sekä työpaikkatoimintojen ja logistiikan aluevaraus selvitysten perusteella ovat toisiaan tukevia aluevarauksia, työpaikkatoimintojen ja logistiikan aluevarauksen (Tp/lt, 783) osoittamiselle ei ole perusteita.
Vaihemaakuntakaava ei täytä työpaikkatoimintojen ja logistiikan aluevarauksen (Tp/lt, 783) osalta maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisia maakuntakaavan sisältövaatimuksia maakunnan tarkoituksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta. Kaavaratkaisu ei maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla ota valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita huomioon siten, että edistetään niiden toteuttamista.
Vahvistamatta jätetty työpaikkatoimintojen ja logistiikan alue (Tp/lt, 783) on merkitty kaavakarttaan sekä Merkinnät, määräykset ja suositukset -osioon punaisella.
Seutukeskuksen palveluvyöhyke (C-v km) ja eräät vähittäiskaupan suuryksiköt (KM, kme ja KMe)
Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat maankäyttö- ja rakennuslain säännökset
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta koskevien yleistavoitteiden mukaan yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa ja mahdollisuuksien mukaan asuinalueiden läheisyydessä siten, että henkilöautoliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen. Alueidenkäytöllä edistetään elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä osoittamalla elinkeinotoiminnalle riittävästi sijoittumismahdollisuuksia olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta hyödyntäen. Runsaasti henkilöliikennettä aiheuttavat elinkeinoelämän toiminnot suunnataan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tai muutoin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Kaupunkiseutuja kehitetään tasapainoisina kokonaisuuksina siten, että tukeudutaan olemassa oleviin keskuksiin. Keskuksia ja erityisesti niiden keskusta-alueita kehitetään monipuolisina palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueina.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta koskevien erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa ja yleiskaavoituksessa tulee edistää yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja esittää eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Erityisesti kaupunkiseuduilla on varmistettava henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä. Kaupunkiseuduilla on myös varmistettava palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä selvitettävä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen. Alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan tukemaan yhdyskuntarakennetta. Näistä tavoitteista voidaan poiketa, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen pystytään osoittamaan, että alueen käyttöönotto on kestävän kehityksen mukaista.
Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin mukaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, alueidenkäytön ekologiseen kestävyyteen, ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin sekä maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin.
Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 5 momentin nojalla maakuntakaavan sisältövaatimuksiin liittyvät seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää. Selvitysten perusteella on voitava varmistua siitä, että maakuntakaava täyttää sille asetetut sisältövaatimukset.
Maankäyttö- ja rakennuslain 71 a §:n mukaan vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan myymälää. Siirtymäsäännöksen mukaisesti tätä säännöstä sovelletaan paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaan 16.4.2015 alkaen.
Maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n 1 momentin mukaisten vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevien erityisten sisältövaatimusten mukaan, osoitettaessa maakunta- tai yleiskaavassa vähittäiskaupan suuryksiköitä on sen lisäksi, mitä maakunta- ja yleiskaavasta muutoin säädetään, katsottava, että suunnitellulla maankäytöllä ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia keskusta-alueiden kaupallisiin palveluihin ja niiden kehittämiseen; alueelle sijoittuvat palvelut ovat mahdollisuuksien mukaan saavutettavissa joukkoliikenteellä ja kevyellä liikenteellä sekä suunniteltu maankäyttö edistää sellaisen palveluverkon kehitystä, jossa asiointimatkojen pituudet ovat kohtuulliset ja liikenteestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset mahdollisimman vähäiset. Maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n 2 momentin mukaan maakuntakaavassa tulee esittää merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alaraja. Lisäksi vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitus on osoitettava maakuntakaavassa riittävällä tarkkuudella.
Maankäyttö- ja rakennuslain 71 c §:n 1 momentin mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden ensisijainen sijaintipaikka on keskusta-alue, ellei muu sijainti kaupan laatu huomioon ottaen ole perusteltu.
Vähittäiskaupan suuryksiköt vaihemaakuntakaavassa
Vaihemaakuntakaava mahdollistaa merkitykseltään seudullisten vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittamisen kaavassa osoitetuille keskustatoimintojen alueille (C ja Cs), alakeskusalueille (Ckm ja Ckms), alakeskuskohteille (ca) sekä kauppakeskusten vähittäiskaupan suuryksikköalueille (KM), vähittäiskaupan suuryksikkökohteille (km) sekä erikoistavarakaupan suuryksikön tai paljon tilaa vaativan kaupan alueille ja kohteille (KMe ja kme).
Kauppakeskusten vähittäiskaupan suuryksikköalueen KM-merkinnällä on osoitettu Riihimäen Merkos-P-alue ja vähittäiskaupan suuryksikkökohde km-merkinnällä Hämeenlinnan Hätilä ja Tuulonen. KM- ja km-merkinnät mahdollistavat kaikkia kaupan laatuja käsittävän liiketilan toteuttamisen. Erikoistavarakaupan suuryksikön tai paljon tilaa vaativan kaupan alueen KMe-merkinnällä on osoitettu Hämeenlinnan Kirstula ja Harvialantie sekä Riihimäen Portti. Vastaavalla kme-kohdemerkinnällä on osoitettu Riihimäen Merkos-L ja Merkos-I, Lopen kt 54, Janakkalan Rastikangas, Forssan Sortohaka, Pilvenmäki ja Autokeitaan alue, Humppilan Lasitehtaan alue sekä Ypäjän Forssantien liittymä/Ypäjän keskusta.
Keskustatoimintojen alueiden kaupallisten palveluiden enimmäismitoitusta ei ole määritelty Hämeenlinnan maakuntakeskukselle eikä Forssan ja Riihimäen seudullisille kaupunkikeskuksille. Muille keskusta-alueille on määritelty kaupallisten palveluiden enimmäismitoitus, joka vaihtelee keskuksen aseman ja koon mukaan. Keskusta-alueiden ulkopuolisille vähittäiskaupan suuryksiköiden alueille ja kohteille on määritelty kaupallisten palveluiden kerrosalan enimmäismitoitukset, jotka mahdollistavat vähittäiskaupan rakentamisen yhteensä 462 500 kerrosneliömetrillä. Enimmäismitoituksessa ovat mukana sekä olemassa olevat liiketilat että lisärakentamismahdollisuudet.
Vaihemaakuntakaavaa laadittaessa on tehty Kanta-Hämeen vähittäiskaupan palveluverkkoselvitys (FCG Finnish Consulting Group Oy, 24.8.2010). Palveluverkkoselvityksessä on arvioitu Kanta-Hämeen oman väestön ja maakunnan ulkopuolelta tulevan ostovoiman kasvuun perustuva laskennallinen vähittäiskaupan liiketilan lisätarve vuoteen 2035 mennessä. Seutukunnittaisten ostovoiman siirtymien pohjalta laskettu liiketilan lisätarve vuosina 2009–2035 Kanta-Hämeessä on yhteensä noin 458 000–500 000 kerrosneliömetriä, josta päivittäistavarakaupan osuus on noin 58 000–65 000 kerrosneliömetriä, paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan osuus noin 132 000–144 000 kerrosneliömetriä ja muun erikoistavaran kaupan osuus noin 168 000–291 000 kerrosneliömetriä. Liiketilan lisätarve on arvioitu myös seutukunnittain. Forssan seudulla lisätarve on noin 67 000–74 000 kerrosneliömetriä, Hämeenlinnan seudulla noin 264 000–286 000 kerrosneliömetriä ja Riihimäen seudulla noin 127 000–140 000 kerrosneliömetriä. Autokauppa on jätetty tarkastelun ulkopuolelle.
Kaavaselostuksen liitteenä on vähittäiskauppaa koskeva alueittainen suuryksikkötulkinta, joka sisältää keskustatoimintojen kohteiden sekä keskusta-alueiden ulkopuolelle sijoittuvien vähittäiskaupan suuryksiköiden kohdekohtaisen tulkinnan, toteutuneen tilanteen, kaavatilanteen ja vaikutusten arvioinnin.
Suuryksiköiden toteutunut tilanne huomioon ottaen vaihemaakuntakaavassa osoitetut keskusta-alueiden ulkopuoliset vähittäiskaupan suuryksiköt mahdollistavat noin 320 000 kerrosneliömetrin lisärakentamisen. Keskusta-alueille tyypillisesti sijoittuvien kaupan toimialojen lisärakentamisen osuus on noin 152 600 kerrosneliömetriä. Tämä on vajaa puolet palveluverkkoselvityksen mukaisesta laskennallisesta koko maakunnan keskusta-alueille tyypillisesti sijoittuvan vähittäiskaupan liiketilan lisätarpeen määrästä vuoteen 2035 mennessä. Kun otetaan huomioon, että eräille keskusta-alueiden ulkopuolisille vähittäiskaupan suuryksiköiden alueille on toteutettu paljon tilaa vaativan erikoiskaupan liiketilaa, joka kaavaratkaisun mukaan voidaan kehittää keskusta-alueille tyypillisesti sijoittuviksi vähittäiskaupan liiketiloiksi, nousee keskustahakuisen vähittäiskaupan lisärakentamisen määrä maakunnassa noin kahteen kolmasosaan maakunnan laskennallisesta lisätarpeesta.
Vaihemaakuntakaavassa keskustatoimintojen alueiden ulkopuolelle osoitettuja vähittäiskaupan suuryksiköitä on perusteltu muun muassa sillä, että ne pääasiassa sijaitsevat joukkoliikenteellä saavutettavissa olevilla seutukeskusten palveluvyöhykkeillä ja että keskustojen maapinta-ala säästyy asumiselle. Vaihemaakuntakaavan vaikutusten arvioinnissa todetaan muun muassa, että keskusta-alueiden rooli kaupan ja palveluiden keskuksina vahvistuu ja alueiden palveluiden tarjonta lisääntyy.
- Seutukeskuksen palveluvyöhyke (C-v km)
Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu Seutukeskuksen palveluvyöhyke -osa-aluemerkinnällä (C-v km) kehityskäytävät Forssan, Hämeenlinnan ja Riihimäen kaupunkiseuduille. Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkinnän kuvauksen mukaan Seutukeskuksen palveluvyöhyke -osa-aluerajausmerkinnällä osoitetaan keskusta-alueiden välisiä hyviin liikenneyhteysväyliin tukeutuvia maakunnallisia tai seudullisia asumisen ja joukkoliikenteen kehityskäytäviä. Lisäksi kuvauksessa on todettu, että vyöhykkeelle voidaan sijoittaa asemakaavoitukseen perustuen myös keskusta-alueiden ulkopuolisia seudullisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksiköitä.
Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintää koskevassa suunnittelumääräyksessä määritelty seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan suuryksikön koon alaraja on 5 001 kerrosneliömetriä lukuun ottamatta paljon tilaa vaativaa kauppaa, jonka alaraja on 10 001 kerrosneliömetriä. Tilaa vaativalla kaupalla tarkoitetaan rautakauppaa, autokauppaa, puutarhakauppaa tai muuta vastaavaa paljon tilaa vaativaa vähittäiskauppaa. Suunnittelumääräyksessä on myös todettu, että vyöhykkeellä oleviin keskusta-alueiden ulkopuolisiin seudullisesti merkittäviin paljon tilaa vievän vähittäiskaupan suuryksiköihin on osoitettava toimivat joukkoliikenneyhteydet, jotka kytkeytyvät tarvittaessa kevyen liikenteen väylien avulla suuryksikköön.
Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintään liittyvässä suosituksessa on todettu, että yli 2 000 kerrosneliömetrin päivittäistavarakaupan yksiköt tulisi sijoittaa taajamarakenteeseen.
Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintää koskeva suunnittelumääräys ja kuvaus ovat sisällöllisesti keskenään ristiriidassa vaikeuttaen merkinnän tulkintaa. Suunnittelumääräyksessä on maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n mukaisesti määritelty merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alaraja tarkoituksena nostaa maankäyttö- ja rakennuslaissa määritellyn seudullisesti vähittäiskaupan suuryksikön koon alaraja (2 000 kerrosneliömetriä). Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkinnän kuvaus mahdollistaa vyöhykkeelle keskusta-alueiden ulkopuolisten myös seudullisesti merkittävien vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittamisen. Vaikka merkinnän kuvaus ei ole oikeusvaikutteinen, sillä on kuitenkin merkitystä kaavan tulkintaohjeena.
Vähittäiskauppaa koskevien mitoitustarkastelujen ja muun asiaa koskevan kaava-aineiston perusteella on ilmeisesti tarkoitettu, että vyöhykkeelle ei saa sijoittaa seudullisesti merkittäviä, vaan ainoastaan paikallisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksikköjä.
Maakuntakaavassa esitetty merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alarajan tarkoituksena on ohjata kuntakaavoitusta määrittelemällä, minkä koon alittavia vähittäiskaupan suuryksiköitä kunta voi omassa kaavoituksessaan sijoittaa maakuntakaavan keskustatoimintojen alueen ja maakuntakaavaan merkittyjen km-merkintöjen ulkopuolelle, mikäli sijoittamisen muut edellytykset täyttyvät. Vaihemaakuntakaavan seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkinnän kuvauksen mahdollistama keskusta-alueiden ulkopuolisten myös seudullisesti merkittävien vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittaminen aiheuttaa epäselvyyttä suhteessa merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alarajan esittämiseen. Epäselvyyttä lisää myös suunnittelumääräyksen maininta palveluvyöhykkeellä olevista keskusta-alueiden ulkopuolisista seudullisesti merkittävistä paljon tilaa vievän vähittäiskaupan suuryksiköistä.
Vaihemaakuntakaava ei täytä seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkinnän (C-v km) osalta hallintolain 44 §:n mukaista selkeyden vaatimusta.
Vahvistamatta jätetty seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintä (C-v km) on merkitty kaavakarttaan sekä kaavan Merkinnät, määräykset ja suositukset -osioon punaisella.
(- - -)
Maakuntakaavan vahvistaminen
Ympäristöministeriö on katsonut, että Kanta-Hämeen 1. vaihemaakuntakaava muilta kuin edellä vahvistamatta jätetyiltä osin täyttää sille maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä asetetut sisältövaatimukset. Koska maakuntakaavan vahvistamiselle muilta osin ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentista johtuvaa estettä, ympäristöministeriö on vahvistanut vaihemaakuntakaavan. Samalla ympäristöministeriö on vahvistanut vaihemaakuntakaava-aineistoon kuuluvassa Kanta-Hämeen maakuntakaavasta 1. vaihemaakuntakaavalla kumottavat alueet, viivat ja kohteet -kartassa kumottaviksi esitettävät Kanta-Hämeen maakuntakaavan merkinnät.
Sovelletut oikeusohjeet asianomaisilta osin
Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 4 § 3 momentti, 9 §, 17 §, 24 § 2 momentti, 25 §, 27 §, 28 §, 29 §, 30 § 1 momentti, 31 §, 33 §, 62 §, 65 §, 71 b §, 71 c §, 188 § 3 momentti, 197 § 1 momentti ja 201 §
Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 1 §, 9 §, 10 §, 12 §, 30 §, 32 a §, 93 § 1 momentti ja 95 § 1 momentti
Ympäristöministeriön asetus (31.3.2000) maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä
Kuntalaki (365/1995) 52 §, 63 §, 85 §, 90 §, 92 § ja 100 §
Hallintolaki (434/2003) 27 §, 28 §, 44 § 1 momentti
Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 65 § ja 66 §
Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 8 §
4 Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
4.1 Valitukset
1) Hämeen liitto ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa ympäristöministeriön päätöksen seuraavien vahvistamatta jätettyjen alueiden tai merkintöjen osalta:
- Humppilan lentoliikenteen alue (LL-1, 780)
- Työpaikkatoimintojen ja logistiikan alue (TP/lt, 783)
- Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintä (C-v km).
Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että ympäristöministeriön päätös kumotaan työpaikkatoimintojen ja logistiikan aluetta koskevilta osin, vaikka päätös jäisi lentoliikenteen alueen vahvistamatta jättämistä koskevilta osin voimaan.
Valittajat ovat valituksensa perusteluissa esittäneet muun ohella, että lentoliikenteen alue soveltuu maankäytöllisesti ja ympäristövaikutuksiltaan 1. vaihemaakuntakaavassa osoitetulle alueelle. Tämä on osoitettu kaava-aineistoon sisältyvissä selvityksissä. Tähän liittyvien selvitysten riittävyyttä ei ympäristöministeriön päätöksen perusteluissakaan kiistetä. Ympäristöministeriön päätöksessä ei ole todettu maakuntakaavan aluevarausta huonoksi tai epäsopivaksi kyseiseen toimintaan.
Ympäristöministeriö on perusteluissaan kuitenkin viitannut siihen, että kentän asema ja rooli suomalaisessa lentoliikenteessä on epäselvä ja selvittämättä. Kentän ei ole kaavaselostuksen mukaan tarkoituskaan toimia kotimaisessa liikenteessä siten kuin nykyiset kentät, vaan kansainvälisenä rahtiliikennekenttänä.
Maakuntakaavan laadinnassa on selvitetty, että lentokenttä kansainvälistä rahtiliikennettä varten on maankäytöllisesti mahdollista toteuttaa kysymyksessä olevalle paikalle. Se, että kentän tarpeellisuutta ei ministeriön mukaan ole riittävästi arvioitu suhteessa valtakunnalliseen lentoliikennestrategiaan ja kenttäverkostoon, viittaa puolestaan siihen, että vahvistamisen edellytyksiä arvioidessa ympäristöministeriö on maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n vastaisesti nojautunut tarkoituksenmukaisuusperusteisiin.
Ympäristöministeriö on vahvistamatta jättämistä koskevan päätöksensä perusteluissa viitannut muun muassa valmisteilla olevaan lentoliikennestrategiaan ja liikennepoliittiseen selontekoon todeten, että niistä ei käy ilmi, että Suomessa olisi tarvetta uusille kansainvälisen liikenteen lentoasemille. Liikennepoliittinen selonteko laaditaan vaalikausittain eikä viimeisimmässä selonteossa oteta kantaa lentoasemien tarpeeseen puoleen tai toiseen. Lentoliikennestrategia puolestaan on vasta väliraporttivaiheessa ja se valmistuu vuoden 2014 lopussa. Sitä ei voi käyttää perusteena arvioitaessa yksittäisen vaihemaakuntakaavan yksittäisen aluevarauksen lainmukaisuutta.
Myös valituksen liitteenä olevassa ympäristöoikeuden professori Tapio Määtän asiantuntijalausunnossa todetaan muun ohella, että liikennepoliittinen selonteko ja lentoliikennestrategia ovat poliittisia asiakirjoja, jotka eivät perustu mihinkään lakiin. Lähtökohtaisesti niillä lakiin perustumattomina asiakirjoina ei näin ollen ole myöskään oikeusvaikutuksia viranomaisten päätöksenteossa.
Liikenne- ja viestintäministeriö ei lausunnossaan ottanut suoraan kantaa rahtiliikennekentän tarpeeseen. Tämä puoltaa sitä, että tarpeeseen on maakuntakaavatasoisessa suunnittelussa joka tapauksessa varauduttava. Jos tarve ilmenee, mahdollisuus vastata siihen menetetään, mikäli potentiaaliset lentoliikenteen alueet käytetään muuhun tarkoitukseen. Näin ollen ympäristöministeriön johtopäätös lentoasemaan liittyvästä epävarmuudesta on lyhytnäköinen, virheellinen ja vahingollinen alueiden käytön suunnitelmallisuuden ja erilaisiin vaihtoehtoihin varautumisen kannalta.
Mikäli uuden lentokenttäkapasiteetin tarve on vähänkään kyseenalainen, tulisi lentokenttää koskeva aluevaraus epävarmassa tilanteessa vahvistaa maakuntakaavassa. Näin erityisesti, kun aluevaraus on vaihemaakuntakaavassa esitetty suunnittelusuosituksen mukaisesti ehdollisena: "Aluevarauksen tarpeellisuus tulee arvioida uudelleen viimeistään kymmenen vuoden kuluttua 1. vaihemaakuntakaavan lainvoimaiseksi tulosta, ellei alue ole pääosin toteutunut maakuntakaavan tarkoittamalla tavalla."
Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on nimenomaisesti varauduttu myös siihen mahdollisuuteen, että uusiakin lentoasemia on mahdollista maakuntakaavoittaa. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan uusia lentoasemia suunniteltaessa ja olemassa olevia kehitettäessä tulee ottaa huomioon asutus ja muut melulle herkät toiminnot. Toisaalta valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa ei viitata liikennepoliittiseen selontekoon tai lentoliikennestrategiaan eikä siihen, että aluevaraukset lentokentille olisivat niistä riippuvaisia. Lisäksi valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät ole normeja, vaan niihin sisältyvät tavoitteet on maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan otettava maakunnan suunnittelussa huomioon siten, että edistetään niiden toteutumista.
Lentoliikenteen aluevaraus Humppilaan edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista. Alueidenkäyttötavoitteissa ei toisaalta ole lainkaan otettu huomioon kansainvälisen kasvavan rahtiliikennetoiminnan tarpeita, joita puolestaan on selvitetty maakuntakaava-aineistossa Humppilan lentoliikenteen aluetta koskevan aluevaruksen taustaksi. Se, että valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa ei ylipäänsä käsitellä liikennepoliittisia kysymyksiä eikä määritellä niitä koskevia taloudellisia ratkaisuja vaikeuttaa osaltaan tavoitteiden tulkintaa.
Lentoliikennealueen toteutuminen edellyttää yksityiskohtaista kaavoitusta ja asiaan kuuluvia ympäristövaikutusten arviointeja sekä lupamenettelyjä. Maakuntakaavatasoista merkintää vahvistettaessa ei voida ottaa kantaa siihen, miten asiaan näissä myöhemmissä ja yksityiskohtaisemmissa prosessin vaiheissa suhtaudutaan. Tämän ennakointi ei myöskään kuulu maakuntakaavan hyväksymiseen tai vahvistamiseen. Ympäristöministeriö näyttää kuitenkin esittäneen mielipiteensä lentoliikenteen aluetta koskevan varauksen toteutumisen realistisuudesta. Aluevaraus on kuitenkin vahvistettava, ellei sille ole maankäyttö- ja rakennuslain mukaista estettä.
Humppilan olemassa olevan taajamarakenteen sisältä tai siihen liittyen ei ole mahdollista osoittaa suuruusluokaltaan 400 hehtaarin työpaikka-aluetta. Lähtökohtana työpaikkatoimintojen ja logistiikan alueen osoittamiselle on alueen tukeutuminen valtateihin 2 ja 9 sekä Turku–Toijala ratayhteyteen. Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu myös Helsinki–Forssa–Pori-kehityskäytävä, johon kyseinen alue sisältyy. Logistista kokonaisuutta on varauduttu tukemaan ja täydentämään myös tulevaisuudessa uudella raideyhteydellä, jonka sijainti on myös yleispiirteisesti määritetty seudun kuntien yhteisessä maankäytön strategisessa rakennemallissa. Alueen osoittamiselle on kestävän kehityksen mukaiset perusteet. Alueen laajuus perustuu siihen, että sinne on suunniteltu monenlaisia ja erityyppisiä työpaikkatoimintoja, joista osa vaatii runsaasti pinta-alaa. Alueelle on tarkoitus esimerkiksi sijoittaa toimintoja, jotka voisivat hyödyntää alueesta pohjoiseen valmisteilla olevan tuulivoimapuiston energiaa.
On luonnollista, että mahdollinen rahtiliikennekenttä sekä työpaikka- ja logistiikan alueet tukevat toisiaan. Lentokenttä ei kuitenkaan ole työpaikka-alueen toteuttamisen edellytys tai välttämättömyys. Niin ei myöskään kaava-asiakirjoissa esitetä tai väitetä. Työpaikkatoimintojen ja logistiikan alueen sekä lentoliikenteen alueen toiminnallinen yhteys ei ole toisiaan poissulkeva. Ympäristöministeriön ratkaisu ei näiltä osin perustu kaava-asiakirjoihin, vaan ministeriön omaan arvailuun.
Maankäyttö- ja rakennuslain 71 b § edellyttää, että suuryksikön enimmäismitoitus osoitetaan maakuntakaavassa riittävällä tarkkuudella. Tätä varten ja riittävän tarkkuuden muodostamiseksi 1. vaihemaakuntakaavassa mitoituksen kohdentuminen on osoitettu seutukeskuksen palveluvyöhyke merkinnällä (C-v km). Merkintään liittyy selkeä suunnittelumääräys, joka on vahvistuva oikeusvaikutteinen merkintä. Maakuntakaavan oikeusvaikutus ja tulkinta nojautuu siihen. Merkintä on yksiselitteinen ja maakuntakaavan tarkkuustason mukainen. Näin ollen merkintä ei voi olla hallintolain 44 §:n kannalta epäselvä.
Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintä kaavakartalla ja siihen kytketty suunnittelumääräys ilmaisevat selkeästi ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti alueiden käytön periaatteet ja kaupan mitoituksen maakuntakaavaan merkityn vyöhykkeen sisäpuolella. Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintä täyttää siten myös hallintolain edellyttämän selvyyden vaatimuksen. Merkintää ei voi jättää vahvistamatta siitä syystä, että se rakenteeltaan ja idealtaan poikkeaa siitä, mihin vahvistamisviranomainen on mahdollisesti aiemmin tottunut.
Kanta-Häme jäsentyy aluerakenteellisesti kolmesta seutukunnasta eli Forssan, Hämeenlinnan ja Riihimäen seuduista. Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintä (C-v km) tukee ja nojautuu tähän maakunnan aluerakenteeseen. Merkinnän suunnittelumääräys ja suositukset ohjaavat alue- ja yhdyskuntarakennetta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti. Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkinnällä kiinnitetään huomiota juuri Kanta-Hämeen aluerakenteesta johtuviin erityisiin tarpeisiin. Seutukeskuksen palveluvyöhykkeen suunnittelumääräys ja merkintään liittyvä suositus nojautuvat maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n mukaisiin vähittäiskaupan suuryksiköitä koskeviin erityisiin sisältövaatimuksiin ja turvaavat siten lain 71 b §:n vaatimusten toteutumisen vyöhykkeen maankäytön suunnittelussa.
Merkinnän (C-v km) kuvauksen toisen kappaleen mukaan vyöhykkeelle voidaan sijoittaa asemakaavoitukseen perustuen myös keskusta-alueiden ulkopuolisia seudullisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksiköitä. Merkinnän kuvauksen tulkinnassa tältä osin on otettava huomioon, että vyöhykemerkintä kattaa kuvauksen ensimmäisen kappaleen mukaan soveltuvin osin sen sisään jäävät aluemerkinnät. Vyöhykkeen sisäpuolelle jää sekä keskustatoimintojen alueita (C), joihin seudullisesti merkittävä vähittäiskaupan suuryksikkö voi 1. vaihemaakuntakaavassa esitetyn mitoituksen mukaisesti asemakaavalla tarkemmin määriteltynä sijoittua että 1. vaihemaakuntakaavassa erillisillä alue- ja kohdemerkinnöillä osoitettuja vähittäiskaupan suuryksikköjä, joihin myös vaihemaakuntakaavan mitoituksen mukaisesti asemakaavalla voi sijoittua vähittäiskaupan suuryksikköjä.
Merkinnän (C-v km) kuvauksella tarkoitetaan käytännössä maakuntakaavan toteutuksessa seuraavaa:
1. Vyöhykkeen sisäpuolella kunnat voivat asemakaavaan perustuen ratkaista vähittäiskaupan suuryksikön sijoittumisen, mikäli kaupan koko on korkeintaan 5 000 kerros-m2. Jos kyseessä on paljon tilaa vaativa kauppa, kunta voi ratkaista sijoittumisen asemakaavalla, mikäli kaupan koko on korkeintaan 10 000 kerros-m2. Tilaa vaativan kaupan luonne on määritetty suunnittelumääräyksessä.
2. Vyöhykkeen sisään jäävillä Hämeenlinnan, Forssan ja Riihimäen kaupunkien keskustatoimintojen alueilla (C-alueilla) seudullisesti merkittävä vähittäiskauppa voi sijoittua asemakaavaan perustuen ilman enimmäismitoitusta.
3. Vyöhykkeen sisään jäävillä alakeskusalueilla (maakuntakaavan merkintä Ckm ja Ckms) vähittäiskaupan suuryksiköt voivat sijoittua asemakaavaan perustuen siten kuin maakuntakaavan määräyksissä on kyseisen aluemerkinnän kohdalla suunnittelumääräyksissä määritetty (esimerkiksi Turengin Ckm Alakeskusalueella enintään kaksi 20 000 kerros-m2:n yksikköä).
4. Vyöhykkeen sisään jääville, erikseen maakuntakaavassa alue- tai kohdemerkinnällä osoitetuille vähittäiskaupan suuryksikköjen alueille tai kohteille kunta voi asemakaavalla osoittaa merkinnän mukaisen seudullisesti merkittävän kaupan suuryksikön. Yksikön mitoitus ja enimmäiskerrosala on osoitettu maakuntakaavassa kyseisen merkinnän suunnittelumääräyksessä.
Edellä selostettuun, erityisesti kohtaan 4. perustuen Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkinnän (C-v km) kuvauksessa mainitaan, että vyöhykkeelle voidaan sijoittaa asemakaavoitukseen perustuen myös keskusta-alueiden ulkopuolisia seudullisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksiköitä.
Hallintolain 31 §:n 6 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Ympäristöministeriö ei ole vahvistuspäätöstä tehdessään selvittänyt asiaa hallintolain 31 §:n edellyttämällä tavalla. Katsoessaan, että merkintä ei mahdollisesti täytä hallintolain 44 §:n mukaista selvyyden vaatimusta, ministeriön olisi tullut olla yhteydessä Hämeen liittoon ja sopia maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n mukaisesti oikaisuluonteisesta korjauksesta tai antaa vahvistuksen yhteydessä korjauskehotus.
Ympäristöministeriön päätös aiheuttaa epäselvän tilanteen, kun ympäristöministeriö on jättänyt voimaan 1. vaihemaakuntakaavan Kaupan säätelyn yleismääräykset. Niiden mukaan seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan alaraja Kanta-Hämeen seutukeskusten palveluvyöhykkeellä (C-v km) on 5 001 k-m2 ja vyöhykkeen ulkopuolella 2 001 k-m2, lukuun ottamatta paljon tilaa vaativaa kauppaa, jonka alaraja vyöhykkeen sisäpuolella on 10 001 k-m2.
2) A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristöministeriön päätös kumotaan siltä osin kuin sillä on vahvistettu tuulivoimaloiden alue -merkintä (Tv) Forssan ja Tammelan alueelle. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että Hämeen liitto määrätään korvaamaan muutoksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Valittajat ovat valituksensa perusteluissa esittäneet muun ohella, että ympäristöministeriö on torjunut valittajien vaatimusten perustelut todeten, että vaihemaakuntakaavan tuulivoimaloiden aluetta koskevan merkinnän lähtökohtana olleessa tuulivoimahankkeen YVA-menettelyn yhteydessä on arvioitu valittajien esille tuomat vaikutukset. Samoin tuulivoimaloiden vaikutukset Torronsuon kansallispuistoon ja Natura-alueen luonnonarvoihin samoin kuin asuinalueiden olosuhteisiin melu- ja välkevaikutuksineen katsotaan riittävästi arvioiduiksi juuri mainitussa YVA-arvioinnissa. Päätelmiin ei näytä juurikaan vaikuttaneen se, että yhteysviranomainen on lausunnossaan edellyttänyt olennaisia melu-, maisema- ja linnustovaikutusten arviointien täydennyksiä. Vaikutusten täsmällisempää tunnistamista edellytetään siten vasta yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä, vaikka kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.
Valituksenalaisessa päätöksessä omaksuttu tulkinta maakuntakaavan yleispiirteisyydestä ei vastaa oikeuskäytännössä tai oikeuskirjallisuudessa vallitsevaa käsitystä. Maakuntakaavan perustana olevat selvitykset eivät saa olla yleispiirteisiä ja yleisluonteisia, vaan niiltä edellytetään paikkansa pitävyyttä ja tarkkuutta. Kaavaan tulee siten liittyä riittävät selvitykset kaavan toteuttamisen edellytyksistä.
Oikeuskäytännön yhtenäisyyden turvaamiseksi olisi tärkeää selventää, kuka kaavan täytäntöönpanovaiheessa vastaa esimerkiksi ympäristön asumiskäytön edellytyksistä, mikäli esimerkiksi meluvaikutusten ulottuvuus on arvioitu puutteellisesti.
Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoiman yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytönsuunnittelussa on otettava huomioon myös muun muassa ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja alueet sekä maiseman erityispiirteet. Tämä edellyttää jo maakuntakaavoituksessa toiminnan ja sen vaikutusten riittävää tunnistamista. Esimerkiksi meluarvioinnin tulee perustua riittäviin laskennallisiin perustietoihin muun muassa turbiinityypistä ja lähtömelutasosta. Tuulivoiman suunnittelu on myös sovitettava yhteen muun muassa ekologisesti ja virkistyskäytön kannalta merkittävien ja yhtenäisten alueiden sekä hiljaisten alueiden suojelun kanssa. Ilmaus parhaiten soveltuvista alueista viittaa objektiiviseen vaihtoehtovertailuun, jonka tulee perustua avoimesti eri vaihtoehtoisten sijaintipaikkojen vaikutuksia koskeviin selvityksiin. Kaava-aineistosta ei kuitenkaan ilmene todellista sijaintivaihtoehtojen vertailua.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja ei siten tule sijoittaa melualueille varmistamatta riittävää meluntorjuntaa eikä tuulivoimatoiminnalla tule estää olemassa olevien asuinalueiden luontevaa kehitystä, kuten tässä tapauksessa tapahtuu.
Sosiaali- ja terveysministeriö on tarkastellut melun häiritsevyyden vuoksi tarvittavia suojaetäisyyksiä lausunnoissaan ympäristöministeriölle Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavasta sekä Pohjois-Savon tuulivoimavaihemaakuntakaavasta. Melun ohjearvot voivat ylittyä jopa 2 kilometrin etäisyydellä tuulivoimalasta ja voimalaryhmä voimistaa meluvaikutusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuulivoimakaava voi estää asuntorakentamista huomattavan laajalla alueella voimaloiden ympärillä ja myös kaava-alueen ulkopuolella. Tuolla alueella potentiaalinen tonttimaa menettää siten arvonsa, ja mikäli alue on vieläpä vesistön äärellä, menetys on taloudellisesti suuri.
Valituksenalainen päätös ei vastaa alueidenkäyttötavoitteita myöskään luonnon virkistyskäytön osalta. Tuulivoimavarauksen ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset Torronsuon kansallispuistolle ja Natura-alueelle ovat todennäköisesti merkittävällä tavalla haitallisia.
Maakuntakaavan perusteena oleva meluarviointi perustuu keskeisesti YVA-selvitykseen. Yksityiskohtaisen kaavoituksen yhteydessä sitä on kuitenkin jo jouduttu täydentämään Kiimasuon asemakaavaluonnoksen yhteydessä. Alueelle asemakaavaluonnoksessa tarkastellut voimalat ovat jo YVA:n kohteena olleita voimaloita kookkaampia. Mikäli maakuntakaavan tarkoituksena on tosiasiallisesti ohjata asemakaavoitusta, sen tulisi perustua selvityksiin, jotka muodostaisivat riittävän tietopohjan asemakaavoituksen ohjaukseen.
Maakuntakaavan hyväksymisen kannalta meluselvitykset eivät ole riittäviä, eikä kaavasuunnitelma täytä terveydellisiä sisältövaatimuksia. Kaava asettaa melualueen maanomistajille kohtuuttomia rajoituksia, jotka loukkaavat terveydensuojelulainsäädännön tavoitteita ja omistusoikeuden suojaa.
3) Forssan kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa ympäristöministeriön päätöksen siltä osin kuin ympäristöministeriö on jättänyt kaavan vahvistamatta valtatien 2 runkotiemerkinnän (VT/r), Humppilan lentoliikenteen alueen (LL-1, 780) ja Humppilan työpaikkatoimintojen ja logistiikan alueen (TP/lt, 783) osalta.
Kaupunginhallitus on valituksensa perusteluissa esittänyt muun ohella, että vaihemaakuntakaavaan on jätetty kehitettävä liikennekäytävä HFP-merkintä, joka mahdollistaa siihen tukeutuvan maankäytön kehittämisen käytävän varrelle. Merkintä osoittaa Helsingistä ulospäin säteittäisesti jäljellä olevan kehittymissuunnan. Tämän vuoksi myös runkotietä koskeva merkintä VT/r tulee säilyttää valtatien 2 kohdalla. Merkintä mahdollistaa edelleen valtatien 2 vahvistamisen ja sen varrelle tulevan merkittävän maankäytön kehittämisen. Koska valtatie 2 on ainoa suora yhteys pääkaupunkiseudulle, valtatien 2 kehittäminen runkotieluokkaiseksi on sekä Forssan seudun että pääkaupunkiseudun kehittämisen kannalta elintärkeää. Valtatie 2 toimii jo nykyisin runkoväylänä Helsingin ja Porin välillä.
Viimeisin liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän mietintö, jossa on esitetty valtakunnallisesti merkittävät liikenneverkkojen runkoverkot, on lähes kymmenen vuotta vanha. Merkinnän poistamisen perusteluna ei voi olla se, että vanhassa liikenneverkkojen runkoverkoissa ei ole esitetty valtatietä 2. Tämän jälkeen valtatietä 2 on merkittävästi parannettu, ja sen merkitys ja käyttömukavuus ovat sitä myötä kasvaneet. Samalla myös tien liikennemäärät ovat kasvaneet.
Myöskään toteamus siitä, että valtatieltä 2 puuttuu laaja valtakunnallinen tausta tai helminauhamainen jatkuvuus suurten keskusten välillä, ei pidä paikkaansa. Tieyhteys jatkuu Porista rannikkoa pitkin pohjoiseen Vaasaan ja Ouluun. Valtatien 2 varrella on useita kaupunkikeskuksia. Valta-tie 2 täyttää valtatien tavoin maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevassa maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä säädetyt ympäristön ja talouden kannalta kestäviä liikenteen järjestelyjä koskevat vaatimukset.
Forssan seutukunnan niin sanotun strategisen rakennetarkastelun FOSTRA:n yhteydessä vuonna 2011 on tehty liikenteellinen selvitys. Siitä ilmenee valtatien 2 liikennemäärän olevan suurempi kuin valtatien 10 liikennemäärä, etenkin taajama-alueen ulkopuolella. Tämän jälkeen valtatielle 2 on tehty vielä merkittäviä parannuksia. Valtakunnallisen liikennelaskennan mukaan valtatien 2 vuoden 2013 liikennemäärä (KVL 6156) on entisestään kasvanut suhteessa valtatien 10 liikenteeseen (KVL 5065).
Humppilan lentoliikenteen alueen (LL-1, 780) osalta kaupunginhallitus on viitannut Hämeen liiton hankkimaan ympäristöoikeuden professori Tapio Määtän asiantuntijalausuntoon ja perustellut valitustaan tämän alueen sekä työpaikkatoimintojen ja logistiikan alueen (TP/lt, 783) osalta samaan tapaan kuin Hämeen liitto asiakumppaneineen.
4.2 Ympäristöministeriön lausunto
Ympäristöministeriö on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa viitannut päätöksensä perusteluihin ja esittänyt valittajakohtaisesti muun ohella seuraavaa:
1) Hämeen liiton maakuntahallituksen ja sen asiakumppaneiden valitus
Humppilan lentoliikenteen alue (LL-1, 780)
Vaikka vaihemaakuntakaava-aineistoon liittyvissä lentokenttävarausta koskevissa selvityksissä on tarkasteltu Humppilaan osoitetun lentoliikenteen alueen soveltuvuutta lentokentän sijaintipaikaksi, tämä ei ole yksinään riittävä peruste aluevarauksen osoittamiseen kaavassa. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan tarvittaviin liikenneyhteyksiin varaudutaan kehittämällä ensisijaisesti olemassa olevia pääliikenneyhteyksiä ja -verkostoja. Selvityksissä ei ole tarkasteltu eikä kaavaratkaisussa ole perusteltu Humppilan lentokentän tarvetta, vaan on todettu hankkeella olevan positiivisia vaikutuksia elinkeinoelämälle. Tämän vuoksi ei ole voitu arvioida, täyttääkö Humppilan lentoliikenteen aluevaraus valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamista koskevat vaatimukset ja maakuntakaavan sisältövaatimukset ympäristön ja talouden kannalta kestävien liikenteen järjestelyjen osalta.
Liikennepoliittiseen selontekoon ja lentoliikennestrategiaan on ympäristöministeriön päätöksessä viitattu ainoastaan tausta-aineistona, eivätkä ne ole olleet vahvistamatta jättämisen varsinainen peruste. Kaava-asiakirjoista ilmenee, että suunnitellun lentokentän tarkoitus on toimia kansainvälisenä rahtiliikennekenttänä eikä kotimaisessa liikenteessä. Jokaista lentoasemaa on kuitenkin tarkasteltava liikennejärjestelmän kokonaisuuden osana, sen tarkoituksesta riippumatta. Tätä edellyttävät myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Vaihemaakuntakaavassa ei ole selvitetty Humppilan lentokentän asemaa Suomen lentoasemaverkostossa.
Lentoliikenteen alue -merkintään liitetty suunnittelusuositus määräaikaisuudesta ei ole suosituksena yksityiskohtaisempaa suunnittelua oikeudellisesti sitova. Oikeusvaikutteiseen maakuntakaavaan kuuluvat maankäyttö- ja rakennuslain 29 §:n mukaisesti vain kaavakartta, kaavamerkinnät ja -määräykset.
Ympäristöministeriö pyytää maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n mukaisesti maakuntakaavasta niiden ministeriöiden lausunnot, joita asia koskee. Liikenne- ja viestintäministeriö on liittänyt vaihemaakuntakaavasta antamaansa lausuntoon Finavia Oyj:n lausunnon, jossa vahvistamispäätöksessä mainittujen seikkojen ohella muun muassa todetaan, että uudelle lentokenttävaraukselle ei ole toiminnallisia eikä taloudellisia perusteita ja ettei Etelä-Suomeen ole tarpeen varautua rakentamaan pitkälläkään aikavälillä uutta kaupallisen liikenteen lentoasemaa. Finavia Oyj ylläpitää ja huolehtii Suomen lentoasemaverkostosta ja lennonvarmistusjärjestelmästä.
Ympäristöministeriö harkitsee maakuntakaavan vahvistamisedellytykset sille kuuluvan maanäyttö- ja rakennuslain mukaisen ohjaus- ja valvontatehtävän mukaisesti. Kaavan laillisuuden arvioinnissa otetaan huomioon lain 24 §:n mukaiset valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, 28 §:n maakuntakaavan sisältövaatimukset ja 9 §:n mukaiset riittävien selvitysten vaatimukset. Muiden ministeriöiden toimialansa osalta antamat lausunnot otetaan harkinnassa huomioon. Vaikka maakuntakaava on yleispiirteinen alueiden käyttöä koskeva suunnitelma, selvityksin on voitava osoittaa, että maakuntakaava täyttää sille laissa asetetut sisältövaatimukset. Maakuntakaavaratkaisua ei voida perustella sillä, että yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä tehdään selvityksiä ja vaikutusten arviointeja sekä, että hanke edellyttää mahdollisesti eri lupamenettelyjä.
Ympäristöministeriö ei ole selvitysten puutteellisuuden ohella muilta osin ottanut kantaa Humppilan lentoliikenteen alueen laillisuuteen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edistämisen ja maakuntakaavan sisältövaatimusten osalta. Asian ratkaiseminen on tapahtunut maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentin mukaisen laillisuutta koskevan harkintavallan puitteissa eikä asiassa ole käytetty tarkoituksenmukaisuusharkintaa.
Työpaikkatoimintojen ja logistiikan alue (TP/lt, 783)
Vahvistamispäätöksessä on otettu huomioon tältä osin valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä elinkeinoelämän toimintaedellytykset. Vahvistettu vaihemaakuntakaava yhdessä voimassa olevan Kanta-Hämeen maakuntakaavan kanssa mahdollistaa sekä olemassa olevien työpaikkatoimintojen kehittämisen että uusien työpaikkatoimintojen toteuttamisen. Vahvistamatta jätetyn työpaikkatoimintojen ja logistiikan alueen varauksen koko on noin 400 hehtaaria, jota on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen pidettävä huomattavan laajana. Maakuntakaava-aineistossa todettu hyvä liikenteellinen sijainti eivätkä mahdolliset vaikeudet näin laajan työpaikka-alueen osoittamiseen Humppilan olemassa olevaan taajamarakenteeseen, ole riittäviä perusteita sen osoittamiseen valtakunnallisten tavoitteiden vastaisesti irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Kaava-aineistossa ei ole esitetty tarve- tai vaikutusselvityksiä, jotka osoittavat, että suunnitellun työpaikka-alueen käyttöönotto olisi kestävän kehityksen mukaista. Kun valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eri tavoitteet joudutaan kaavoituksessa sovittamaan yhteen, ratkaisut on pyrittävä hakemaan sillä tavoin, että mahdollisesti keskenään ristiriitaisetkin tavoitteet voivat toteutua. Kaavassa ei ole kiinnitetty myöskään erityistä huomiota maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaisesti. Työpaikkatoimintojen ja logistiikan alue sijaitsee noin neljä kilometriä Humppilan keskustaajamasta ja on kokonaan rakentamatonta aluetta.
Työpaikkatoimintojen ja logistiikan alueen vahvistamatta jättämisen perusteena on uuden laajan työpaikka-alueen sijoittuminen irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta, mikä ei tukisi tarkoituksenmukaista alue- ja yhdyskuntarakennetta eikä yhdyskuntarakenteen eheyttämistä maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n ja 24 §:n 2 momentin mukaisesti. Tämä johtopäätös on voitu tehdä harkittaessa työpaikka-alueen vahvistamisedellytyksiä itsenäisenä lentokentästä riippumattomana varauksena.
Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintä (C-v km)
Maakuntakaavan tulkinta ei nojaudu yksinomaan kaavamerkintöihin ja määräyksiin. Myös maakuntakaavamerkinnän kuvauksella on merkitystä kaavan tulkintaohjeena, vaikka merkinnän kuvaus ei ole oikeusvaikutteinen. Merkinnän kuvaus ilmaisee, mitä merkinnän tarkoittamalle alueelle voidaan osoittaa yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja se liittyy olennaisesti merkinnän selitykseen, joka on osa oikeusvaikutteista kaavaa. Tästä syystä on tärkeää, että merkinnän kuvauksen antama viesti merkinnän tarkoituksesta on selkeä eikä se ole ristiriidassa suunnittelumääräyksen kanssa.
Palveluvyöhykemerkinnän kuvauksen lause "Vyöhykkeelle voidaan sijoittaa asemakaavoitukseen perustuen myös keskusta-alueiden ulkopuolisia seudullisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksiköitä" ei viittaa vyöhykkeen sisäpuolelle vaihemaakuntakaavassa osoitettuihin keskustatoimintojen alueisiin ja erillisiin alue- ja kohdemerkinnöillä osoitettuihin vähittäiskaupan suuryksiköihin. Lause on päinvastoin tulkittavissa siten, että koko vyöhykkeen sisäpuolelle voidaan sijoittaa asemakaavoitukseen perustuen myös keskusta-alueiden ulkopuolisia seudullisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksiköitä. Epäselvyyttä lisää myös Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintään liittyvän kolmannen kappaleen suunnittelumääräyksen maininta palveluvyöhykkeellä olevista keskusta-alueiden ulkopuolisista seudullisesti merkittävistä paljon tilaa vievän vähittäiskaupan suuryksiköistä. Vaikka kaavamerkinnän kuvauksella ei ole suunnittelumääräyksen kaltaista oikeusvaikutusta, merkinnän kuvaus ja suunnittelumääräys eivät voi olla sisällöllisesti keskenään ristiriitaisia.
Maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 6 momentin tarkoittama oikaisunluonteinen korjaus on lähinnä vain teknisluonteinen korjaus, kuten kirjoitusvirheen korjaaminen ja se ei voi koskea kaavan sisältöä. Korjausta ei myöskään olisi ollut mahdollista tehdä saman lainkohdan mukaisena vähäisenä muutoksena. Vähäinen muutos koskee kaavan sisältöä, mutta sillä ei voi muuttaa maakuntakaavan keskeisiä ratkaisuperiaatteita ja vähäisen muutoksen vaikutusalueen on oltava yleensä suppea. Vähäisen muutoksen käyttömahdollisuus on siten varsin rajattu, eikä se olisi soveltunut asian merkittävyyden vuoksi vaihemaakuntakaavan Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkinnän kuvauksen ja suunnittelumääräyksen ristiriidan poistamiseen. Korjauskehotuksella ympäristöministeriö voi vahvistamispäätöksessään kiinnittää maakunnan liiton huomiota kaavaselostuksessa tai merkinnän kuvauksessa havaittuun vähäisempään epäjohdonmukaisuuteen tai puutteeseen. Tässä tapauksessa korjauskehotus ei siten ollut käytettävissä. Ympäristöministeriö on vaihemaakuntakaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen ennen kaavan hyväksymistä ollut kyseisessä asiassa yhteydessä Hämeen liittoon, jonka yhteydessä merkinnän kuvauksen ja suunnittelumääräyksen keskinäistä ristiriitaa koskeva ongelma on tuotu esille.
Ministeriö on hallintolain 51 §:n ja 52 §:n nojalla 5.6.2014 korjannut vahvistamispäätökseen liittyvässä Merkinnät, määräykset ja suositukset -asiakirjassa havaitun virheen. Korjatussa asiakirjassa on kaupan säätelyn yleismääräykset yliviivattu, mikä ilmaisee niiden vahvistamatta jättämisen.
2. A ja asiakumppaneiden valitus
AE, AF, AG, AD ja AH eivät ole valittaneet maakuntavaltuuston päätöksestä ympäristöministeriölle, joten heidän osaltaan valitus jätettäneen tutkimatta.
Vaikka maakuntakaava on yleispiirteinen alueidenkäyttöä koskeva suunnitelma, vaikutusarvioinnein on osoitettava, että kaavan sallimien toteuttamisvaihtoehtojen puitteissa on löydettävissä maakuntakaavan sisältö- vaatimukset täyttävä ratkaisu. Vaihemaakuntakaavassa Forssan, Jokioisten ja Tammelan alueelle osoitettu tuulivoimaloiden alue perustuu Kiimassuon tuulivoimahankkeen YVA-menettelyn yhteydessä selvitettyihin vaikutuksiin, jolloin vaikutuksia on selvitetty maakuntatason edellyttämiä selvitystarpeita tarkemminkin. Arviointiselostusta on yhteysviranomaisen lausunnossa pidetty riittävänä. Lausunnossa edellytettyjen melu-, maisema- ja linnustovaikutusten arviointien tarkennus- ja täydentämistarpeiden osalta ympäristöministeriö on viitannut vahvistuspäätökseensä ja sen perusteluihin. Lausunnossa esitetyt tarkennus- ja täydennystarpeet on tarkoitettu huomioon otettavaksi jatkosuunnittelussa.
YVA-menettelyn yhteydessä on tehty myös luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-arviointi, jota on vielä täydennetty lintujen kevätmuuton seurannalla. Hämeen ELY-keskus on Natura-arvioinnista antamassaan lausunnossa todennut, ettei tuulivoimahankkeen toteuttamisesta aiheudu Torronsuon Natura-alueen luonnonarvoille merkittävää haittaa.
Mahdollisia YVA-selostuksen tarkennus- ja täydennystarpeita ei voida sellaisenaan käyttää perusteina arvioitaessa yleispiirteisen maakuntakaavan lainmukaisuutta.
Kiimassuon tuulivoimaloiden alueen merkinnän vahvistamista ei ole vahvistamispäätöksessä perusteltu valtioneuvoston vuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategialla.
Vaihemaakuntakaavassa tuulivoimaa ei käsitellä koko maakunnan osalta, vaan maakuntakaavassa on selvitetty tuulivoimaloiden alueen soveltuminen Kiimassuon alueelle.
Vaihemaakuntakaavassa ei ole esitetty tuulivoimaloiden alueelle sijoittuvien tuulivoimaloiden määrää eikä sijaintia, vaan ne selvitetään yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Samassa yhteydessä selvitetään myös suhde asutukseen muun muassa meluvaikutusten osalta. Näin ollen vaihemaakuntakaavan laadinnassa ei ole ollut mahdollista eikä tarpeen selvittää kaavassa osoitetun tuulivoima-alueen meluvaikutuksia. Ympäristöministeriö toteaa, että vaihemaakuntakaavan Tuulivoimaloiden alue -merkintään on liitetty suunnittelumääräys, jonka mukaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset muun muassa asutukseen. Maakuntakaavalla ei ole suoraan maanomistajaan kohdistuvia oikeusvaikutuksia eikä kaava aseta maanomistajille kohtuuttomia rajoituksia.
3. Forssan kaupunginhallituksen valitus
Valtatien 2 runkotiemerkintä (VT/r)
Vaihemaakuntakaavassa osoitettu Kehitettävä liikennekäytävä HFP -merkintä on luonteeltaan kehittämisperiaatemerkintä, joka osoittaa koko Helsinki–Forssa–Pori -vyöhykkeen käytön yleiset kehittämisperiaatteet. Runkotiemerkinnällä on kaavassa osoitettu valtatie 2 valtakunnallisesti merkittäväksi runkotieksi osana liikenne- ja viestintäministeriön suunnittelemaa valtakunnallisesti merkittävien maanteiden runkoverkkoa. Valtatie 2 ei kuitenkaan kuulu liikenne- ja viestintäministeriön runkoverkkoesitykseen eikä asiassa ole esitetty riittäviä perusteita valtatien 2 osoittamiseksi runkotieksi vaihemaakuntakaavassa.
Humppilan lentoliikenteen alueen (LL-1, 780) ja Humppilan työpaikkatoimintojen ja logistiikan alueen (TP/lt, 783) osalta ympäristöministeriö on viitannut Hämeen liiton maakuntahallituksen ja sen asiakumppaneiden valituksen osalta lausumaansa.
4.3 Maakuntahallituksen lausunto
Hämeen liiton maakuntahallitus on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa Forssan kaupunginhallituksen valituksen osalta viitannut ympäristöministeriössä lausumaansa sekä esittänyt, että runkotiemerkinnän vahvistamatta jättämiselle ei ole ollut perusteita. A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen osalta maakuntahallitus on viitannut ympäristöministeriölle antamaansa lausuntoon ja esittänyt, että valitus hylätään. Lisäksi maakuntahallitus on lausuntonsa yhteenvedossa katsonut muun ohella, että ympäristöministeriön lausunto osoittaa osaltaan, että valituksenalaisten kaavamerkintöjen vahvistamatta jättäminen on keskeisesti perustunut laillisuusharkinnan piiriin kuulumattomaan aineistoon ja argumentteihin sekä tarkoituksenmukaisuusharkintaan.
4.4 Selitykset ja vastaselitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Pro Alhonkulma ry on antanut selityksen.
A ja hänen asiakumppaninsa, Forssan kaupunginhallitus ja Hämeen liiton maakuntahallitus ovat antaneet vastaselitykset.
5 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. A:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus jätetään AD:n, AE:n, AF:n, AG:n ja AH:n tekemänä tutkimatta.
2. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.
Ympäristöministeriön päätös kumotaan Hämeen liiton ja sen asiakumppanien valituksen johdosta siltä osin kuin Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintä (C-v km) on jätetty vahvistamatta ja asia palautetaan tältä osin ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Hämeen liiton ja sen asiakumppanien valitus hylätään muutoin eikä ympäristöministeriön päätöksen lopputulosta siltä osin muuteta.
A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä Forssan kaupunginhallituksen valitukset hylätään. Ympäristöministeriön päätöksen lopputulosta ei niiden osalta muuteta.
3. A:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
Perustelut
1. Tutkimatta jättäminen
AD, AE, AF, AG ja AH eivät ole valittaneet Hämeen liiton maakuntavaltuuston päätöksestä ympäristöministeriölle. Heillä ei siten ole oikeutta tehdä jatkovalitusta ympäristöministeriön päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tämän vuoksi valitus on heidän tekemänään jätettävä tutkimatta.
2. Pääasiaratkaisu
Seutukeskuksen palveluvyöhyke (C-v km)
Maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n 2 momentin mukaan maakuntakaavassa tulee esittää merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alaraja. Vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitus on osoitettava maakuntakaavassa riittävällä tarkkuudella.
Maankäyttö- ja rakennuslain 71 c §:n 1 momentin mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden ensisijainen sijaintipaikka on keskusta-alue, ellei muu sijainti kaupan laatu huomioon ottaen ole perusteltu. Pykälän 2 momentin mukaan merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön sijoittaminen maakuntakaavan keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle edellyttää, että vähittäiskaupan suuryksikön sijoituspaikaksi tarkoitettu alue on maakuntakaavassa erityisesti osoitettu tähän tarkoitukseen.
Maankäyttö- ja rakennuslain 71 d §:n mukaan vähittäiskaupan suuryksikköä ei saa sijoittaa maakunta- tai yleiskaavan keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle, ellei alue ole asemakaavassa erityisesti osoitettu tätä tarkoitusta varten.
Hallintolain 44 §:n 1 momentin mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi:
1) päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta;
2) asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu;
3) päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä
4) sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä.
Maakuntakaavassa osoitettua seutukeskuksen palveluvyöhyke osa-aluerajausmerkintää (C-v km) koskee seuraava suunnittelumääräys:
"C-v km vyöhykkeellä seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan suuryksikön alaraja on 5 001 km2 lukuun ottamatta paljon tilaa vaativaa kauppaa, jonka alaraja on 10 001 km2. Tilaa vaativalla kaupalla tarkoitetaan rautakauppaa, autokauppaa, puutarhakauppaa tai muuta vastaavaa paljon tilaa vaativaa vähittäiskauppaa.
Alueen suunnittelussa ja rakentamisessa tulee kiinnittää huomiota joukkoliikenteen laatukäytävien toteuttamismahdollisuuksien turvaamiseen, niiden palvelutason jatkokehittämisen sekä yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen.
Vyöhykkeellä oleviin keskusta-alueiden ulkopuolisiin seudullisesti merkittäviin paljon tilaa vievän vähittäiskaupan suuryksiköihin on osoitettava toimivat joukkoliikenneyhteydet, jotka kytkeytyvät tarvittaessa kevyen liikenteen väylien avulla suuryksikköön."
Ympäristöministeriö on jättänyt C-v km -merkinnän vahvistamatta katsoen, että vaihemaakuntakaava ei seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkinnän (C-v km) osalta täytä hallintolain 44 §:n mukaista selkeyden vaatimusta. Ministeriö on vahvistamatta jättämistä koskevissa perusteluissaan katsonut muun ohella, että vaihemaakuntakaavan Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkinnän kuvauksen mahdollistama keskusta-alueiden ulkopuolisten myös seudullisesti merkittävien vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittaminen aiheuttaa epäselvyyttä suhteessa merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alarajan esittämiseen. Päätöksen mukaan epäselvyyttä lisää myös suunnittelumääräyksen maininta palveluvyöhykkeellä olevista keskusta-alueiden ulkopuolisista seudullisesti merkittävistä paljon tilaa vievän vähittäiskaupan suuryksiköistä.
Edellä selostetussa suunnittelumääräyksessä on maankäyttö- ja rakennuslain 71 b §:n mukaisesti määritelty seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan suuryksikön koon alaraja laissa määritellystä 2 000 kerrosalaneliömetristä 5 001 kerrosalaneliömetriin ja tilaa vaativan kaupan osalta 10 001 kerrosalaneliömetriin.
C-v km -merkintää koskeva oikeusvaikutteinen suunnittelumääräys ei mahdollista ympäristöministeriön lausunnossa esitetyllä tavalla sitä, että vyöhykkeiden sisäpuoliselle alueelle voitaisiin sijoittaa asemakaavoitukseen perustuen muita kuin kaavassa erikseen osoitettuihin keskustatoimintoja ja kauppaa koskeviin aluevaraus- ja kohdemerkintöihin perustuvia seudullisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksikköjä. Se, että varsin laajoja alueita koskevat osa-aluerajausmerkinnät, joiden sisällä mainittuja kerrosalaneliömetrimääriä pienempien yksiköiden sijoittuminen on jatkossa ratkaistavissa kuntakaavoituksella, voivat tästä huolimatta tosiasiallisesti vaikuttaa kaupan kokonaismitoitukseen, ei tee valituksenalaisesta merkinnästä hallintolain 44 §:n vastaista eikä muutoinkaan oikeudellisesti epäselvää.
Edellä lausuttuun nähden ympäristöministeriö ei ole voinut mainitsemillaan perusteilla jättää Seutukeskuksen palveluvyöhyke -merkintää (C-v km) vahvistamatta. Tämän vuoksi ympäristöministeriön päätös on kumottava ja palautettava edellä ratkaisuosassa tarkoitetuilta osin ympäristöministeriölle uudelleen käsiteltäväksi.
Lentoliikenteen alue (LL-1, 780)
Kuten ympäristöministeriön päätöksessä on todettu, vaihemaakuntakaavaa varten laadituissa selvityksissä kenttävarausta on perusteltu lähinnä alueen sopivuudella lentokentän sijaintipaikaksi sekä hankkeen positiivisilla vaikutuksilla alueen elinkeinoelämälle.
Vaikka maakuntakaavan lainmukaisuuden edellytyksenä ei sinänsä ole eikä voikaan olla se, että maakuntakaavassa osoitetun aluevarauksen asemaa olisi erikseen käsitelty vahvistamispäätöksessä ja valituksissa viitatuissa lentoliikennestrategiassa tai liikennepoliittisessa selonteossa, strategialla tai selonteolla voi osaltaan olla merkitystä arvioitaessa mahdollisten uusien lentoasemien tarvetta ja niiden sijoittumista jonkin tietyn maakunnan tai sen osan alueelle.
Kun kaavaa varten laadituissa eikä muissakaan käytettävissä olleissa selvityksissä ole tarkasteltu Humppilan lentokentän asemaa Suomen lentoasemaverkostossa, selvitysten perusteella ei ole ollut mahdollista arvioida, täyttääkö lentoliikenteen aluevaraus (LL-1, 780) valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamista koskevat vaatimukset edistämällä niiden toteutumista ja täyttääkö maakuntakaava tältä osin maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset vaatimukset ympäristön ja talouden kannalta kestävien liikenteen järjestelyjen osalta.
Koska maakuntavaltuuston päätös on vahvistamatta jätetyn lentoliikenteen alueen merkinnän (LL-1, 780) osalta ollut edellä selostetuilla perusteilla lainvastainen, ympäristöministeriön on maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentti huomioon ottaen tullut jättää maakuntakaava vahvistamatta tältä osin.
Valituksissa ei ole vaadittu ympäristöministeriön päätöksen kumoamista vahvistamatta jätetyn lentoliikenteen alueeseen liittyvän melualueen (me) osalta.
Täydentävät perustelut ja lopputulos
Kun muutoin otetaan huomioon ympäristöministeriön päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet, maankäyttö- ja rakennuslain 31 § ja 188 §:n 3 momentti sekä Hämeen liiton ja sen asiakumppaneiden, A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä Forssan kaupunginhallituksen valituksissa korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, ympäristöministeriön päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei muilta kuin edellä kumotuilta osin ole perusteita.
3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petteri Leppikorpi.