Muu päätös 3400/2015

Asia Ranta-asemakaavan hyväksymistä koskeva valitus

Valittaja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 14.5.2014 nro 14/5061/3

Asian aikaisempi käsittely

Polvijärven kunnanvaltuusto on 19.12.2012 §:n 47 kohdalla tekemällään päätöksellä hyväksynyt Syvälahden ranta-asemakaavan. Ranta-asemakaava käsittää Polvijärven kunnan Niskaniemen kylässä sijaitsevan Syvälahden tilan RN:o 55:3 alueen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksen kunnanvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa:

Asiassa saatu selvitys

Ranta-asemakaava-alue ja kaavan tarkoitus

Kaava-alue sijaitsee Höytiäisen Syvälahden länsirannalla Polvijärven kunnan itäosassa Niskaniemen kylässä. Kaava on laadittu Syvälahden tilan RN:o 55:3 alueelle. Tilan koko on noin 14 hehtaaria.

Asiassa on riidatonta, että kaava-alueella on valituksenalaista päätöstä tehtäessä ollut voimassa valtioneuvoston 20.12.2007 vahvistama Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 1. vaihe ja ympäristöministeriön 10.6.2010 vahvistama 2. vaihe. Voimassa olleessa maakuntakaavassa ranta-asemakaava-alueeseen ei ole kohdistunut varauksia eikä niitä ole esitetty sittemmin 5.3.2014 vahvistetuksi tulleessa 3. vaiheen maakuntakaavassakaan.

Kaava-alueella on myös voimassa oikeusvaikutteinen Joensuun seudun yleiskaava 2020. Yleiskaavassa ranta-asemakaavan alue on osoitettu M-alueeksi.

Rantojen rakentamisen mitoitukseen liittyen yleiskaavassa on annettu kehittämistavoitemerkintöjä. Rantoja on jaoteltu kolmeen eri vyöhykkeeseen. Syvälahden ranta-asemakaavan ranta on yleiskaavassa osoitettu normaalin mitoituksen rantarakentamisen vyöhykkeeksi (ra-2). Tämän vyöhykkeen piirissä olevilla rannoilla on keskimääräiset edellytyksen rantavyöhykkeellä tapahtuvaan rakentamiseen verrattuna vastaavan tyyppisiin vesistöihin tai saman vesistön muihin osiin. Rantoja koskevan suunnittelumääräyksen mukaan yksityiskohtaisemmassa maankäytön suunnittelussa on huolehdittava riittävästä yleiseen virkistykseen soveltuvien alueiden määrästä rannalla. Näiden alueiden on muodostettava käytön kannalta riittävän laajoja kokonaisuuksia.

Yleiskaavassa on kaavoittamattomia ranta-alueita koskeva rakentamismääräys, jonka mukaan rakennuksen etäisyyden keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta on oltava vähintään 40 metriä, mistä voidaan maasto-olosuhteista johtuvista syistä vähäisesti poiketa.

Ranta-asemakaavan tarkoituksena on osoittaa Syväniemen tilan RN:o 55:3 alueelle omarantaisia lomarakennuspaikkoja.

Ranta-asemakaavan sisältö ja mitoitus

Kaava-alueelle on tilan eteläosaan osoitettu erillispientalojen korttelialue (AO-1), jossa on yksi rakennuspaikka. Erillispientalojen korttelin pohjoispuolella on loma-asuntojen korttelialue (RA-1), jossa on neljä rakennuspaikkaa. Muilta osin tilan alue on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi (M). Kunnanhallituksen vastineen osana olevan ranta-asemakaavan laatijan lausuman mukaan vapaaksi jäävän rantaviivan osuus on noin 70 prosenttia.

Syvälahden tilan RN:o 55:3 emätilaksi on ranta-asemakaavaa laadittaessa katsottu tila Syvälahti RN:o 55:0. Kaavaselostuksen mukaan emätilan luonnollisen rantaviivan pituus on 1 750 metriä ja muunnetun rantaviivan pituus 1 260 metriä. Emätilan alue muodostuu tämänhetkisen kiinteistöjaotuksen mukaan tiloista RN:o 55:2, 55:3, 55:4 ja 55:5. Tiloilla RN:o 55:2, 55:3, 55:4 ja 55:5 on lomarakennukset. Emätilan alueen mitoitus on 6,35 rakennuspaikkaa kilometrille. Syvälahden tilan RN:o 55:3 luonnollisen rantaviivan pituus on noin 1 150 metriä ja muunnetun rantaviivan pituus 760 metriä. Tilalla on valituksen mukaan jo olemassa kaksi rakennuspaikkaa. Kaavakartasta on havaittavissa, että tilalle on rakennettu ranta-asemakaavassa osoitetulle erillispientalojen korttelialueelle ja loma-asuntojen korttelialueelle rakennuspaikalle 3.

Valituksen mukaan emätilan luonnollisen rantaviivan pituus on noin 1 895 metriä ja muunnetun rantaviivan pituus noin 1 030 metriä. Valituksen mukaan rantaviivaa muunnettaessa siihen ei tule lukea mukaan rantaviivan pituutta siltä osin kuin tilan syvyys rantaviivasta lukien on alle 50 metriä. Joensuun seudun yleiskaava 2020:n mukaan rakennuksen etäisyyden keskiveden mukaisesta rantaviivasta tulee olla vähintään 40 metriä. Näin ollen, jos tilan syvyys on alle 50 metriä, ei paikalle voida rakentaa, eikä tämän vuoksi rantaviivan osuuttakaan voida ottaa mukaan mitoituslaskelmaan. Mitoitus emätilan alueella nousee 7,77 rakennuspaikkaan kilometrille valittajan käyttämällä muunnetun rantaviivan laskentaperiaatteella.

Oikeudellinen arviointi

Rantaviivan muuntaminen

Edellä selostettu Joensuun seudun yleiskaava 2020:n määräys rakennuksen 40 metrin vähimmäisetäisyydestä keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta kohdistuu kaavoittamattomiin ranta-alueisiin. Kaavamääräyksestä ei ilmene, että sitä olisi tarkoitettu ohjaamaan esimerkiksi ranta-asemakaavalla tapahtuvaa ranta-alueen yksityiskohtaisempaa maankäytön suunnittelua. Tällä kaavamääräyksellä ei ole merkitystä nyt käsiteltävän ranta-asemakaavan rantaviivan muuntamisen kannalta. Karttatarkastelun perusteella emätilan alueella on sellaisia alueita, jossa tilan syvyys on alle 50 metriä. Emätilan rantaviivan kokonaispituuteen nähden näiden alueiden osuus ei kuitenkaan ole merkittävä. Lisäksi osa näistä alueista sijaitsee jo rakennettujen alueiden läheisyydessä. Se seikka, että Syvälahden tilan RN:o 55:3 tai emätilan RN:o 55:0 alueen syvyys paikoin on alle 50 metriä rantaviivasta, ei näissä olosuhteissa ole peruste jättää rantaviivaa tältä osin mitoituslaskelmassa huomiotta. Valittaja ei ole osoittanut perustetta sille, että kaavaa hyväksyttäessä rantaviivan muuntamista ei olisi voitu tehdä nyt tehdyin tavoin.

Mitoitus

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:ssä ja perustuslain 6 §:ssä säädetään rantarakentamista ohjaamaan tarkoitetun asema- tai yleiskaavan sisältövaatimuksista. Voimassa olevassa laissa ei ole säädetty lomarakennusten enimmäismäärästä rantaviivakilometriä kohden. Maanomistajalle ei ole toisaalta myöskään säädetty oikeutta saada alueelleen tiettyä rakennusoikeutta, kunhan maanomistajan mahdollisuus käyttää aluettaan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla turvataan. Näin ollen kunnalla on laaja liikkumavara päättäessään ranta-alueille sijoitettavan lomarakentamisen määrästä. Kunta voi hyväksyä kaavan laadinnan perustaksi yleiset mitoitusperusteet. Näissä mitoitusperusteissa voidaan päättää esimerkiksi emätilavertailun poikkileikkausajankohdasta, lomarakennuspaikkojen enimmäismäärästä joko koko kaava-alueella tai mitoitusvyöhykkeittäin ja tietynlaisesta rantaviivan mittaustavasta. Mitoitusperusteiden suhteen kunnalla on edellä lausutun mukaisesti laaja liikkumavara, kunhan mitoitusperusteita soveltaen laadittu kaava täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:ssä ja perustuslain 6 §:ssä säädetyt vaatimukset.

Valituksenalaisessa ranta-asemakaavassa ei ole suoranaisesti päätetty emätilavertailun poikkileikkausajankohdasta, lomarakennuspaikkojen enimmäismäärästä rantaviivakilometriä kohden tai rantaviivan muuntamistavasta. Kaavaselostuksesta ilmenee, että kaavaa laadittaessa on ainoastaan tehty erilaisia laskelmia mitoitusluvuilla 5 ja 6 sekä päädytty siihen, että mitoitusta luvulla 6 voidaan pitää kohtuullisena huomioon ottaen alueen sijainti ja vapaaksi jäävä rantaviiva, jota on 70 prosenttia. Toisaalta valituksessa ei ole millään lailla tarkemmin yksilöity sitä, miten tai miksi käytetty mitoitus johtaisi maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaarantumiseen tai sitä, miten tai miksi kaava ei täytä luonnonsuojeluun, maisema-arvoihin, virkistystarpeisiin sekä maaston ja luonnon ominaispiirteisiin liittyviä ranta-alueiden kaavoilta edellytettyjä sisältövaatimuksia. Valituksessa ei ole millään lailla tarkasteltu konkreettisesti sen paremmin kaava-alueen kuin laajemmankaan ranta-alueen luonnonoloja tai ominaisuuksia tai arvioitu vaikutuksia toisten maanomistajien rakennusmahdollisuuksiin. Valitus perustuu tältä osin suoraan vain siihen, että käytetyn mitoituksen määrä sellaisenaan osoittaa maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaarantumisen sekä edellä lueteltujen sisältövaatimusten täyttymättä jättämisen.

Maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun toteutumista on vakiintuneesti tarkasteltu emätiloittain. Emätilan alueen mitoitukseksi muodostuu, kun rantaviivan pituus lasketaan kaavaselostuksen mukaisesti, 6,35 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohden. Kun otetaan huomioon edellä lausuttu kunnan laajasta liikkumavarasta sen päättäessä ranta-alueille sijoitettavan lomarakentamisen määrästä, ei ranta-asemakaavan alueelle osoitettu rakentamisen määrä, joka tarkoittaa kaavaselostuksen ja valituksen mukaisesti kahden desimaalin tarkkuudella tarkasteltuna 6,58 rakennuspaikan mukaista mitoitusta muunnettua rantaviivakilometriä kohden yksin kaava-aluetta tarkasteltaessa, hallinto-oikeuden arvion mukaan sellaisenaan osoita ranta-asemakaavan olevan maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:ssä säädettyjen erityisten sisältövaatimusten tai maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen vastainen.

Yhtenäiset rakentamattomat ranta-alueet

Valituksen mukaan ranta-alueille olisi tullut jättää pidempiä yhtenäisiä rakentamattomia alueita kuin nyt jätetyt yhden tai kahden tontin levyiset vapaa-alueet. Rakentamisesta vapaita alueita tarkasteltaessa niitä kaava-alueen osia, jotka ovat alle 50 metrin syvyisiä, ei tule ottaa huomioon. Valituksen sisällöstä ilmenee näin ollen, että tässä yhteydessä yhtenäisten rakentamisesta vapaiden alueiden osalta on tarkoitettu tarkastella alueita vain kaava-alueen puitteissa ja että rakentamiselta vapaaksi jätettynä alueena ei ole pidetty alle 50 metrin syvyistä kaava-alueen osaa.

Valittaja ei ole kiistänyt, että vapaan rantaviivan osuus ei olisi 70 prosenttia ranta-asemakaava-alueen rantaviivasta. Myös karttatarkastelun perusteella ranta-asemakaava-alueella vapaan rantaviivan osuus on selvästi suurempi kuin rakentamiseen osoitetun rantaviivan osuus. Asiassa ei ilmene lakiin tai vakiintuneeseen käytäntöön perustuvaa syytä, jonka vuoksi alle 50 metrin syvyistä kaava-alueen osaa ei tässä tapauksessa voitaisi ottaa huomioon rakentamiselta vapaaksi jätettynä alueena. Valitusta ei myöskään ole perustettu siihen, että koko emätilan tai Syvälahden vesistön alueelle ei jäisi riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Kun otetaan huomioon ranta-asemakaava-alueelle osoitetun rakentamisen määrä rakentamattomaksi jätettyihin alueisiin verrattuna sekä asemakaava-alueen rantaviivan pituus, hallinto-oikeus arvioi, että ranta-asemakaavassa ei voida katsoa jätetyn ranta-asemakaava-alueelle liian vähän rakentamisesta vapaita yhtenäisiä alueita etenkin, kun valituksen mukaan tarkastellaan pelkästään vapaa-alueita ranta-asemakaava-alueen puitteissa.

Yhteenveto

Valittajan esittämät valitusperusteet eivät osoita, että valituksenalainen ranta-asemakaava olisi sisällöltään maankäyttö- ja rakennuslain vastainen. Valituksenalainen päätös ei ole valituksen sisältö huomioon ottaen kumottavissa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki 90 § 2 ja 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Helttunen ja Jaana Malinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja kunnanvaltuuston kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen.

ELY-keskus on valituksensa perusteluissa uudistanut aiemmin lausumansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ranta-asemakaavaa laadittaessa yleiskaavan ohjausvaikutus ei vaadi yleiskaavan ehdotonta noudattamista. Joensuun seudun yleiskaava 2020:ssä on kuitenkin vähimmäisetäisyysvaatimuksena rakennusten sijoittaminen 40 metrin päähän keskiveden korkeuden mukaisesta rantaviivasta. Valituksenalaisessa ranta-asemakaavassa lomarakennukset on sallittu tuoda 30 metrin etäisyydelle keskiveden korkeuden mukaisesta rantaviivasta. Kaava-alueen alle 50 metrin syvyys tekee näistä kohdista niin kapeita, ettei niihin käytännössä voida sijoittaa rakennuspaikkaa, joka täyttää etäisyysvaatimuksen naapurikiinteistöistä ja keskivedenkorkeiden mukaisesta rantaviivasta. Näin ollen alle 50 metriä syvien kaava-alueen kohtien ei olisi tullut olla mitoituksessa mukana samalla periaatteella kuin käytäntö on kapeissa niemissä sen vuoksi, ettei niihin ole mahdollista perustaa rakennuspaikkaa.

Näin toteutettaessa mitoitus nousee emätilan alueella 7,77 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohden. Korkea mitoitus aiheuttaa sen, ettei alueelle jää riittävästi yhtenäistä vapaata rantaviivaa.

Maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimus ei toteudu. Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus edellyttäisi, että muilla emätiloilla vastaavassa asemassa oleville maanomistajille tulisi sallia mahdollisessa kaavoituksessa yhtä suuri mitoitus kuin Syvälahti-tilan ranta-asemakaavassa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen toteutumiseksi ei voida tarkastella ainoastaan kaavoitettavan alueen emätilasta lohkottujen tilojen omistajien rakentamismahdollisuuksia, vaan myös muista emätiloista muodostuneiden tilojen rakentamismahdollisuuksia. Syvälahti ei ole kooltaan suuri, joten jo tästä syystä muut emätilat tulisi ottaa huomioon aluetta kaavoitettaessa. Syvälahden alueen laajempi karttatarkastelu osoittaa, että alueella ei ole enää jäljellä paljon yhtenäistä rantaviivaa, jota voitaisiin maaston muodot huomioiden käyttää muun ohella virkistykseen.

Syvälahti-tilan ranta-asemakaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain ranta-asemakaavalle asetettuja sisältövaatimuksia ja on maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen vastainen.

Polvijärven kunnanhallitus on antanut selityksen. Kunnanhallitus on yhtynyt kaavan laatijan laatimaan selitykseen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Viittaus niemen kapeuteen on ontuva, koska kapean tilan takana on maata, jota voi tarvittaessa ostaa lisämaaksi rakennuspaikkoihin. Kapeassa niemessä tätä mahdollisuutta ei olisi. Valituksessa ei ole esitetty muitakaan perusteita, joiden vuoksi rantaviivan muunnossa pitäisi poiketa yleisesti kaavoja laadittaessa käytetyistä periaatteista. Ranta-asemakaavalla ei vaaranneta muiden lähialueen emätilojen rakentamismahdollisuuksia. Vastarannalla Kontiolahden on oikeusvaikutteiden rakentamista ohjaava Kunnanniemen osayleiskaava, joka on hyväksytty 19.3.2012. Ranta-asemakaavalla ei ole vaikutusta yleiskaavaan. Ranta-asemakaavan mitoitus ei muutoinkaan aseta maanomistajia eriarvoiseen asemaan tai vaikuta muiden emätilojen maankäyttöä, kun niille voitaisiin osoittaa rakentamista samoilla periaatteilla kuin ranta-asemakaavassa on osoitettu. Mitoitusluku 6 (mitoitusluvun 5 sijasta) vaikuttaa ainoastaan siihen, että tilalle RN:o 24:2 tulisi rakennusoikeus.

A:n kuolinpesän osakkaat ovat antaneet selityksen. Selityksessä on muun ohella todettu, että ranta-asemakaavan tarkoituksena on saada jokaiselle A:n perilliselle rantatontti. Mitoitus ei poikkea Polvijärvellä aiemmin hyväksyttyjen ranta-asemakaavojen mitoituksesta.

B:n edunvalvojalle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut vastaselityksen. ELY-keskus on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Päätettäessä muun ohessa kaava-alueen mitoitusperusteista, kiinteistöjen ominaispiirteitä tulee ELY-keskuksen käsityksen mukaan tarkastella kaavan laadintahetkellä olevan tilanteen mukaisesti. Mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvilla lisämaahankinnoilla tai muilla kiinteistöihin kohdistuvilla muutoksilla ei ole merkitystä laskettaessa mitoituksessa huomioon otettavaa rantaviivan pituutta.

Kaavoituskäytännössä muilla kuin pienten vesistöjen rannoilla käytetään Pohjois-Karjalan maakunnan alueella mitoituksena yleisesti noin 4–5 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden. Pienillä järvi- ja lampialueilla käytettävän mitoituksen tulee olla muita rantoja pienempi, koska pienten vesistöjen mitoitus perustuu niiden herkkyyteen. Alle 50 metriä leveiden kaava-alueiden laskeminen mukaan muunnetun rantaviivan pituuteen voi tietyissä tapauksissa, kuten Syvälahden ranta-asemakaavassa, johtaa lopulta siihen, että rakennuspaikkoja joudutaan sijoittamaan joko luonnonsuojelullisesti tai maisemallisesti arvokkaille alueille, sekä myös virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden vähyyteen.

Ranta-asemakaavassa käytetty mitoitusluku on poikkeuksellisen suuri ottaen huomioon voimassa olevan yleiskaavan ja sen kaavamääräykset sekä erityisesti kaava-alueen pohjoisosassa sijaitsevan maakunnallisesti arvokkaan Syvälahdenvaaran kallioalueen. Muuntamalla rantaviivaa ranta-asemakaavassa tehdyllä tavalla ja käyttämällä samalla muista Pohjois-Karjalan maakunnan ranta-asemakaavoissa poikkeavaa mitoituslukua emätilan Syvälahti RN:o 55:0 alueen mitoitukseksi muodostuu jo tällä laskentatavalla korkea 6,35 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohden (ELY-keskuksen laskelman mukaisesti emätilan mitoitukseksi muodostuisi 7,77). Kaavaselostuksen mukaan rakennuspaikat on sijoitettu mahdollisimman kauaksi vastarannan rakennuspaikoista. ELY-keskuksen tulkinnan mukaan rakennuspaikkojen sijoittelun ensisijaisena tarkoituksena on se, ettei rakennuspaikkojen viihtyisyys kärsisi vastarannan rakennuspaikkojen takia. Erityisesti muunnetun rantaviivan laskentatavasta ja alueen ominaispiirteisiin nähden korkeasta mitoitusluvusta johtuen osa suunnitelluista rakennuspaikoista on jouduttu sijoittamaan osittain arvokkaalle kallioalueelle. Ranta-asemakaava ei tältä osin täytä maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentissa säädettyjä sisältövaatimuksia, erityisesti maisema-arvojen näkökulmasta.

Syvälahdessa on myös tiloja, jotka ovat muodostuneet muista emätiloista kuin tilasta Syvälahti RN:o 55:0. Tässä tapauksessa kaikki Polvijärven puolella sijaitsevat emätilat olisi ELY-keskuksen näkemyksen pitänyt ottaa huomioon jo kaavavalmistelussa arvioitaessa kyseessä olevan ranta-asemakaava-alueen ominaispiirteisiin soveltuvia mitoitusperusteita ja vesistön kokonaiskuormitusta. Näissä olosuhteissa, kun kysymys on pienestä vesistöstä ja poikkeuksellisen korkeasta mitoitusluvusta, pelkästään yhtä tilaa koskeva mitoitustarkastelu ei ole riittävä arvioitaessa ranta-asemakaavalle maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:ssä säädettyjen erityisten sisältövaatimuksien, erityisesti yhtenäisten rakentamattomien alueiden riittävyyden tai maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen täyttymistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ole valituksessaan esittänyt sellaisia perusteita, että ranta-asemakaavan hyväksymistä koskeva päätös olisi kuntalain (365/1995) 90 §:ssä tarkoitetulla tavoin lainvastainen.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Petteri Leppikorpi.