Muu päätös 3411/2015

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja A, B, C, D, E, F ja G

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 20.4.2015 nro 15/0105/2

Asian aikaisempi käsittely

Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen ympäristötarkastaja on päätöksellään 6.5.2013 (§ 1) myöntänyt Haapajärven Ampumaseura ry:lle ympäristöluvan ulkona sijaitsevalle ampumaradalle Haapajärven kaupungin Haapajärven kylässä Antinkallion Sukkasalmelle, kiinteistölle Honkala 69-401-37-11. Toimintaa tulee harjoittaa lupahakemuksen ja sen täydennyksen mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee.

Toiminnassa on noudatettava muun muassa seuraavia lupamääräyksiä:

Ampumaratatoiminta

1. Ampumarata-alueella saa olla 5.1.2010 päivätyn asemapiirroksen mukaisesti haulikkorata (jossa skeet, trap sekä lisäksi compak-sporting), kaksi kiväärirataa (200 ja 300 m kasa-ammuntaradat), pienois- ja ilmakiväärirata (25 m), pistoolirata (25 m) sekä 50 m rata pienoiskiväärille, vapaapistoolille, pienoishirvi- ja villikarju- ja riistamaaliammunnalle.

2. Ampumarataa saa käyttää harjoitusammuntoihin seuraavasti:

- arkisin klo 8.00–21.00

- lauantaisin klo 8.00–18.00 kilpailuja lukuun ottamatta

- sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 10.00–18.00 kilpailuja lukuun ottamatta.

3. Kilpailuammuntoihin rataa saa käyttää klo 9.00–20.00. Kilpailuammuntoja saa järjestää viikonloppuina. Mikäli kilpailuajoista joudutaan poikkeamaan, siitä tulee ilmoittaa kirjallisesti valvontaviranomaiselle vähintään 14 vrk ennen kilpailuajankohtaa.

4. Ampumaradan käyttöajat ja toiminnasta vastaavan henkilön yhteystiedot on tiedotettava ampumarata-alueelle sijoitettavin tauluin, ampumaseuran verkkosivuilla ja muilla tarpeellisilla tavoilla siten, että kaikki rataa käyttävät ja sen läheisyydessä asuvat ovat niistä tietoisia.

5. Ampumarata-alue on eristettävä ja merkittävä maastoon poliisiviranomaisen edellyttämällä tavalla. Merkinnät ja varoitustaulut on pidettävä kunnossa.

Melu

6. Toiminnasta syntyvä melu ei saa ylittää A-painotettuna enimmäistasona impulssiaikavakiolla määritettyä arvoa 65 dB (L_AImax) asumiseen käytettävillä alueilla eikä 60 dB (L_AImax) loma-asumiseen käytettävillä alueilla, lukuun ottamatta vapaa-ajan asuinkiinteistöä Tauskangas, 69-401-37-19, johon em. ohjearvoja ei sovelleta.

7. Toiminnanharjoittajan on varustettava hakemuksessa esitetyt ampumapaikat melua vaimentaviksi. Tausta- ja sivuvallit ja/tai sivumuurit sekä meluaidat on rakennettava hakijan esittämien 20.11.2012 päivättyjen kuvien mukaisesti riittävän korkeiksi. Vallien, muurien ja meluaitojen on oltava melua heijastamattomia.

8. Melutasoa tulee mitata valvontaviranomaisen määräyksestä, mikäli on syytä epäillä, että toiminnasta aiheutuva melu ylittää ohjearvot. Mikäli radalla suoritetaan rakenteellisia tai toiminnallisia muutoksia, on niiden vaikutukset melutilanteeseen mitattava.

Melumittauksen tekijällä on oltava riittävä asiantuntemus ja mittaukset on tehtävä todellisissa ammuntatilanteissa noudattaen ympäristöministeriön antamia ohjeita ampumaratamelun mittaamisesta (Ympäristöministeriö, ympäristöopas 61/1999). Mittaustulokset on toimitettava valvontaviranomaiselle. Valvontaviranomainen voi antaa mittaustulosten perusteella määräyksiä meluntorjuntatoimien parantamisesta.

= = =

Tarkkailu, kirjanpito ja raportointi

17. Ampumaradalle on nimettävä vastaava hoitaja, joka vastaa ampumaradan toiminnasta, syntyvistä jätteistä, tarvittavasta maanvaihdosta, vaihdettavien maiden käsittelystä ja kirjanpidosta. Vastaava hoitaja vastaa, että ampumaradan käyttö on lupamääräysten mukaista ja pitää päiväkirjaa ampumamääristä sekä ampumaradalla tapahtuvista toiminnoista. Luvan saajan tulee ilmoittaa vastaavan hoitajan yhteystiedot valvontaviranomaiselle kirjallisesti. Kyseisen henkilön vaihtumisesta on ilmoitettava kuukauden kuluessa valvontaviranomaiselle.

18. Ampumaradan pitäjän on pidettävä kirjaa ympäristönsuojelun kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja toimenpiteistä ampumaradoittain eriteltynä:

- laukausten lukumääristä

- ammuntapäivien lukumääristä

- käytetyistä aseista ja panoksista

- kilpailuista ja muista järjestetyistä tapahtumista

- tiedot vuoden aikana sattuneista häiriötilanteista ja muista poikkeuksellisista tilanteista ja niiden johdosta suoritetuista toimenpiteistä

- tiedot toiminnasta aiheutuneista valituksista ja niiden seurauksena tehdyistä toimenpiteistä

- vuoden aikana toiminnasta syntyneistä jätteistä, niiden määristä, laadusta ja toimituspaikoista.

Yhteenveto kunkin vuoden kirjanpidosta ja tarkkailujen tuloksista on toimitettava valvontaviranomaiselle seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. Lisäksi helmikuun loppuun mennessä tehtävän vuosiraportoinnin yhteydessä on valvontaviranomaiselle ilmoitettava tiedossa olevat kuluvan vuoden kilpailutapahtumat.

Tarkkailukertomuksen perusteena olevat asiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan.

19. Ampumaradan pitäjän on oltava riittävästi selvillä toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä (BAT) ja varautua sen käyttöönottoon soveltuvin osin.

= = =

Ympäristötarkastaja on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kun toimintaa harjoitetaan päätöksessä esitetyllä tavalla ja annettuja määräyksiä noudattaen, toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä luonnonsuojelulain ja sen nojalla säädetyt vaatimukset.

Annetut lupamääräykset huomioon ottaen ampumaradan toiminnasta käytettävissä olevien tietojen perusteella ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta muun tärkeän pohjaveden käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta naapureille. Määräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski sekä alueen kaavamääräykset.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaisesti on ollut tarpeellista antaa määräyksiä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi on lupapäätöksessä annettu määräyksiä, jotka liittyvät melun torjuntaan, maaperään ja vesistöön mahdollisesti aiheutuvan kuormituksen ehkäisemiseksi sekä jätehuoltoon. Ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon mm. toiminnan luonne ja lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta naapureille. Toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti.

Luvan voimassaolo

Tämä päätös on voimassa 10 vuotta. Jos lupavelvollinen toiminta oleellisesti muuttuu, on toiminnalle haettava uusi ympäristölupa. Tämä päätös on voimassa siihen saakka, kunnes uudesta lupahakemuksesta tehty päätös saa lainvoiman.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristösuojelulaki (86/2000) 2–5, 7–8, 21–23, 27 b, 28, 31, 35–38,

41–43, 45–46, 52–58, 75–76, 78, 81, 83, 90, 96–97 ja 105 §

Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 7, 9, 16–19, 23, 30 ja 37 §

Jätelaki (1072/1993) 4, 6, 15, 17, 19, 51 ja 52 §

Jäteasetus (1390/1993) 8 ja 22 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 4 ja 17 §

Valtioneuvoston päätös ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvosta (53/1997)

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2 ja 3 §

Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista arvioinnista (1022/2006) 7 §

Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) 6 ja 7 §

Vesilaki (587/2011) 5 luku 7 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, jättänyt tutkimatta A:n ja B:n vastaselityksessään esittämän vaatimuksen ympäristöluvan välittömästä peruuttamisesta sekä hylännyt muun ohella A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen ympäristötarkastajan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti siltä osin kuin nyt on kysymys:

A:n ja B:n vastaselityksessä esitetty vaatimus

A:n ja B:n vastaselityksessään esittämä vaatimus ympäristöluvan välittömästä peruuttamisesta on hallintopakon luonteinen eikä sitä voida lupa-asian yhteydessä tutkia. Näin ollen hallinto-oikeus jättää kyseisen vaatimuksen hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla tutkimatta.

Pääasiaratkaisu

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon

1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan lupahakemuksen tulee sisältää muun muassa tiedot toiminnan aiheuttamasta melusta. Saman pykälän 2 momentin mukaan lupahakemuksen tulee lisäksi sisältää, ottaen huomioon toiminnan luonne ja sen vaikutukset, muun muassa yksilöidyt tiedot toiminnan päästölähteistä ja niiden melutasosta sekä selvitys päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevista toimista.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönne³tään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Lainkohdan 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edel³lyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnon³olosuhteiden huonontumista; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteis³töä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu koh³tuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, ha³justa, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Pykälän 2 momentin mukaan on rasituksen kohtuut³tomuutta arvioitaessa otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen ajan³kohta sekä muut vastaavat seikat.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tar³peelliset lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi. Saman pykälän 3 mo³mentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitet³tujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja ta³loudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä pääs³töjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Asiassa saatu selvitys

Kysymyksessä on uuden ampumaradan ympäristölupaa koskeva asia. Ampumaradan alue kiinteistöllä Honkala 69-401-37-11 ja sen ympäristö on metsämaata ja metsätalouskäytössä. Alue ei sijaitse pohjavesialueella. Lähin vapaa-ajan asuinkiinteistö sijaitsee noin 0,9 km etäisyydellä alueen koillispuolella ja lähin vakituinen asuinkiinteistö noin 2,0 km alueesta itä-kaakkoon. Viereisellä kiinteistöllä, hankealueen itäpuolella sijaitsee Haapajärven-Reisjärven Riistanhoitoyhdistyksen ampumarata.

Valituksissa painotetaan ampumaradasta aiheutuvaa meluhaittaa ja esitetään, että melumittaukset on tehty epäedulliseen aikaan. Hallinto-oikeus toteaa asiakirjoista saadun selvityksen perusteella, että Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen ympäristötarkastajat ovat suorittaneet kolme melumittausta 4.8.2011, 18.11.2011 ja 15.11.2012 melutason kartoittamiseksi lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Mittauksia varten ammutut laukaukset on ammuttu paikoilta joissa ei ollut melua vaimentavia rakenteita. Lähimmän vapaa-ajan asuinkiinteistön Tauskangas 69-401-37-19 omistajat ovat hyväksyneet melumittauksessa ylittyneen ohjearvon. Muissa mitatuissa kohteissa loma-asumiseen käytettävä ohjearvo 60 dB tai vakituiselle asumiselle käytettävien alueiden ohjearvo 65 dB on alittunut mittaushetkillä.

Valtioneuvosto on antanut päätöksen ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista (16.1.1997/53). Sen mukaan ampumaradan aiheuttamien meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää A-painotettuna enimmäisäänitasona impulssiaikavakiolla (L_AImax) määritettynä muun muassa asumiseen käytettävillä alueilla melutasoa 65 dB ja loma-asumiseen käytettävillä alueilla 60 dB. Muualla kuin edellä tarkoitetuilla alueilla on soveltuvin osin ohjearvona alueen luonnetta vastaavan alueen ohjearvo. Ohjearvoja sovellettaessa on otettava huomioon ampumaratatoiminnan luonne, kuten ampuma-ajat, laukausmäärät ja ampumalajit sekä lähialueen todellinen tai suunniteltu käyttö ja merkitys.

Hallinto-oikeus katsoo, että kolmeen eri aikaan tehdyissä melumittauksissa on riittävästi huomioitu eri ampumaratojen yhteiskäyttö, ampumamäärät ja siitä aiheutuva meluhaitta sekä ratojen sijainti ja mahdolliset meluntorjuntatoimenpiteet. Lupamääräyksessä 7 on määrätty, että toiminnanharjoittajan on varustettava hakemuksessa esitetyt ampumapaikat melua vaimentaviksi ja melumittaukset on tehty ennen kuin luvassa määrätyt meluntorjuntatoimenpiteet on rakennettu. Näin ollen on odotettavissa, että melutaso rakentamisen jälkeen vielä alenee mittauksissa todetusta. Hallinto-oikeus toteaa, että hakemus ei sisällä melumallinnusta melun leviämisestä, joten toiminnasta aiheutuvan melun vaikutuksia ei voida valittajien kiinteistöjen osalta arvioida suoraan meluselvityksen perusteella. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella melumittaukset on kuitenkin tehty asianmukaisesti ja mittausolosuhteet ovat olleet riittävän hyvät. Kun otetaan huomioon melumittauspisteet, kiinteistöjen etäisyys ampumarataan ja toiminnasta aiheutuvat lähtömelutasot, hallinto-oikeus katsoo, että suoritettuja melumittauksia voidaan pitää riittävänä ja luotettavana selvityksenä toiminnan aiheuttamasta ampumamelusta ja ettei toiminnasta saata aiheutua viihtyvyyden vähentymistä valittajien kiinteistöillä valituksissa esitetyllä tavalla. Radan rakentamisen tarkoituksenmukaisuutta ei voida tutkia nyt kun kysymys on lupapäätöksen ympäristönsuojelulain mukaisesta arviosta. Terveydensuojelulaki ei tule suoraan sovellettavaksi kyseisessä asiassa. Luvan myöntämisen edellytyksissä tulee kuitenkin ottaa huomioon ettei toiminnasta aiheudu ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitettua terveyshaittaa.

= = =

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja asiakirjoista saatu selvitys sekä ympäristölupapäätöksen lupamääräykset, hakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta lupamääräysten mukaisesti toimittaessa ei ennalta arvioiden aiheudu terveyshaittaa taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta tai muutakaan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiellettyä seurausta. Ympäristönsuojelulain 42 §:ssä säädetyt luvan myöntämisen edellytykset ympäristölupahakemuksen mukaiselle toiminnalle ovat täyttyneet ja ympäristölupa on voitu myöntää.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Marjatta Korsbäck ja Varpu Kujanpää. Asian esittelijä Maria Ingerström.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja peruspalvelukuntayhtymä Selänteen ympäristötarkastajan päätökset kumotaan ja Haapajärven Ampumaseura ry:n lupahakemus hylätään. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että Haapajärven Ampumaseura ry velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vaatimuksensa tueksi he ovat esittäneet seuraavaa:

Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta A:n ja B:n vaatimuksen ympäristöluvan välittömästä peruuttamisesta koskien villikarjurataa (karhurata), koska mainittu vaatimus on hallintopakon luonteinen. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon, että villikarjurata on rakennettu vuonna 2013 laittomasti, koska ympäristöluvasta oli valitus vireillä hallinto-oikeudessa. Villikarjurata kuuluu luvan tarkoittamaan ampumarata-alueeseen, mutta lupapäätös ei ole ollut lainvoimainen.

Hallinto-oikeus on katsonut, että suoritettuja melumittauksia voidaan pitää riittävinä, vaikka melun leviämisestä ei ole tehty melumallinnusta eikä myöskään luotettavia melumittauksia. Laukausäänien leviämiseen vaikuttavat voimakkaasti sääolot, erityisesti tuulen suunta. Vaimentuminen on vähäisintä myötätuuleen ja voimakkainta vastatuuleen. Yli sadan metrin etäisyydellä sääolojen aiheuttama vaihtelu voi olla 20 dB (ympäristöministeriö, 1995). Kilometrin etäisyydellä vaihtelu voi olla jopa 40 dB (ympäristöministeriö 1999). Melumittauksia ei ole tehty luotettavalla tavalla. Mittauksissa ei ole käytetty kaikkia ampumaradalla käytettäväksi sallittuja aseita. Melumittaus A:n ja B:n tilalla Kala-Maja osoitteessa Reisjärventie 296 tehtiin kasa-ammuntakiväärillä 6 PPC 6 mm ja tulokseksi saatiin 57,3 dB. Jos melumittaus olisi tehty isomman kaliiperin aseilla, esimerkiksi 9.3 mm, niin tulos olisi ylittänyt 65 dB:n. 200–300 metrin ampumaradoilla tullaan ampumaan 6–12 mm:n aseilla.

Melumittauksessa ei ole otettu huomioon kaikkia sallittujen kaliiperien mukaisia aseita, aseen piipun pituutta (mitä lyhempi piippu, sitä isompi melutaso), sallittuja panosvoimakkuuksia aseille, mikrofonin korkeutta ja mittauskohteen tuulen voimakkuutta. Kiväärien osalta kaikki edellä mainitut seikat vaikuttavat meluun 5–15 dB. Puutteellisten melumittauksien vuoksi ympäristöluvassa vaaditut melutorjuntatoimenpiteet eivät ole riittäviä. Siten hallinto-oikeuden päätöksen toteamus, että melutaso alentuisi rakentamisen jälkeen, on virheellinen. Hallinto-oikeuden päätös ei ole perustunut oikeaan tietoon, eikä asiaa ole myöskään arvioitu oikein.

Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen ympäristötarkastaja on antanut valituksen johdosta selityksen. Ympäristötarkastaja on esittänyt valituksen hylkäämistä ja lisäksi lausunut seuraavaa:

Valituksessa viitattu villikarju-/karhurata on rakennettu Haapajärven-Reisjärven riistanhoitoyhdistyksen olemassa olevan hirviradan yhteyteen (asemapiirros selityksen liitteenä). Kysymyksessä oleva karhurata ei liity valituksen kohteena olevaan ympäristölupaan. Koska karhurataa ja hirvirataa ei voida käyttää samanaikaisesti, karhuradan rakentamisesta ei aiheudu sellaista toiminnan olennaista muutosta, joka edellyttäisi ympäristölupaa.

Melumittaukset on selvitetty 1.8.2013 päivätyssä vastineessa hallinto-oikeudelle. Kivääriammunnassa (melumittaus 15.11.2012) käytettiin lyhytpiippuista (500 mm), 7.62 x 53R kaliiperin kivääriä. Haulikko oli Valmet 412 S, piipun pituus 24 tuumaa. Aseiden valinnalla pyrittiin hakemaan mittaushetkelle melutaso, joka olisi pahin mahdollinen, sillä niistä aiheutuva melutaso on suurempi kuin ratojen ympäristöluvan mukaisessa käyttötarkoituksessa käytettävillä aseilla.

Ampumasuojan vaikutusta kiväärin lähtömelutasoon selvitettiin 21.2.2013 tehdyillä mittauksilla. Tulokset on esitetty selityksen liitteessä. Ampumakatos on lautarakenteinen ja äänieristämätön. Mittaustulosten mukaan katoksen vaimentava vaikutus 20 metrin etäisyydellä ampumapaikasta oli 12,2 dB(Al).

Vuonna 2005 laaditun ampumaratojen suunnittelu- ja rakennusohjeita koskevan ampumarataoppaan (Opetusministeriö, liikuntapaikkajulkaisu 87) mukaan ympäristömelun etenemiseen vaikuttavat maasto, sääolot (erityisesti tuulen suunta), esteet, rakenteet ja puusto. Esimerkiksi kilometrin etäisyydellä ampumaradasta melun enimmäistasot voivat vaihdella yli 20 dB tuulen suunnasta ja lämpötilasta riippuen. Tyypillinen ampumakatos vaimentaa ehjän rakenteen osalta melua taaksepäin jopa 10–20 dB.

Ampumamelun leviämismalleja eri asetyypeille ilman maastovaikutusta on esitetty edellä mainitun ampumarataoppaan sivulla 74 (oppaan liite 4.1). Lupaharkinnassa luvan myöntämisen edellytyksiä on arvioitu edellä mainittujen melun leviämismallien lisäksi kolmella eri mittauksella, joista on tarkempi selvitys hallinto-oikeudelle toimitetuissa mittauspöytäkirjoissa ja 1.8.2013 päivätyssä vastineessa.

Edellä mainitun ampumarataoppaan (s. 59) mukaan esimerkiksi .308 ja .458 kaliiperin aseilla on sama äänitaso. Mittaustulos 21.2.2013 osoitti, että pelkkä kevyt lautaseinä vaimensi melutasoa 12,2 dB(Al). Äänitasomittarin mikrofonin korkeus oli kaikissa mittauksissa noin 140 cm maan pinnasta.

Haapajärven Ampumaseura ry on antanut valituksen ja ympäristötarkastajan selityksen johdosta selityksen. Haapajärven-Reisjärven riistanhoitoyhdistyksen omistama hirvi- ja karhurata ei liity nyt kysymyksessä olevaan ympäristölupaan, vaan riistanhoitoyhdistyksen rata on oma itsenäinen ratakokonaisuutensa, joka sijoittuu ampumaseuran noin 14 hehtaarin ampumarata-alueen rajalle. Yhdistys on esittänyt valituksen hylkäämistä ja vaatinut, että A ja hänen asiakumppaninsa velvoitetaan korvaamaan yhdistykselle selityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen. He ovat vaatineet, että Haapajärven Ampumaseura ry velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. Osapuolten oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja sen laatuun nähden, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, osapuolille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Irene Mäenpää.