Muu päätös 3722/2015

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1) A ym.

2) Morenia Oy

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 11.12.2014 nro 14/0698/3

Asian aikaisempi käsittely

Vihdin ympäristölautakunta on päätöksellään 21.8.2013 (§ 23) myöntänyt Morenia Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Vihdin kunnan Härköilän kylässä sijaitsevalla Nummelanportin tilalla RN:o 5:160 harjoitettavaan kalliokiviaineksen louhintaan ja murskaukseen hankkeen ottamissuunnitelmaan merkitylle vaiheelle 1. Toiminta on sijoitettava ja mitoitettava sekä toimintaa harjoitettava hakemuksessa ja hakemuksen liitteissä esitetyn mukaisesti, ellei lupamääräyksissä toisin määrätä.

Ympäristölautakunta on hylännyt hakemuksen hankkeen ottamissuunnitelmaan merkityn vaiheen 2 osalta. Hakemus on hylätty myös siltä osin kuin siinä on haettu lupaa toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta.

Lupaan on liitetty 70 lupamääräystä, joista lupamääräykset 1–4, 15–24 ja 47–55 kuuluvat seuraavasti:

Louhinnan ja murskauksen toiminta-ajat

1. Kalliokiviaineksen louhintaa ja käsittelyä saa harjoittaa seuraavasti:

– murskaus arkisin klo 7–21, pois lukien arkipyhät

– poraaminen arkisin klo 8–18, pois lukien arkipyhät

– rikotus arkisin klo 8–18, pois lukien arkipyhät

– räjäytykset arkisin klo 8–18, pois lukien arkipyhät

– kuormaaminen ja kuljetus arkisin klo 7–22, pois lukien arkipyhät

– kuormausta ja kuljetusta lukuun ottamatta edellä mainittuja töitä ei saa tehdä heinäkuussa

Melu ja tärinä

2. Porauksesta aiheutuvaa melua tulee vähentää käyttämällä esimerkiksi porauslaitteiston ympärillä suojauksia, vaimennettua porauslaitteistoa ja/tai siirrettäviä meluseiniä.

3. Murskausta suoritettaessa murskain on sijoitettava niin, että voimakkain ääni ei lähde melulle alttiiden kohteiden suuntaan. Murskattavat materiaalit sekä valmiit tuotekasat on sijoitettava niin, että ne estävät melun leviämisen melulle alttiiden kohteiden suuntaan. Kasojen koko on pidettävä koko murskaustoiminnan ajan riittävän suurena melun haitallisen leviämisen estämiseksi.

Koneiden ja laitteiden kunnossapidosta on huolehdittava.

4. Räjäytyksistä aiheutuvaa melua ja tärinää on ehkäistävä räjäytysteknisin toimenpitein, kuten räjäytettävien kenttien kokoa rajoittamalla ja muita työ- ja toimintatapoja kehittämällä.

Tavoitteellisesta räjäytysajasta tulee hyvissä ajoin ennakkoon tiedottaa lähiseudun asukkaille ja valvontaviranomaiselle.

(= = =)

Päästöt ilmaan

15. Laitoksen toiminnan aiheuttama ilman hengitettävien hiukkasten pitoisuus (PM10) saa olla enintään 50 µg/ m3 vuorokausikeskiarvona (24 h) laskettuna ja 40 µg/ m3 kalenterivuoden keskiarvona laskettuna häiriintyvien kohteiden piha-alueella. Pienhiukkasten pitoisuus (PM2,5) saa olla enintään 25 µg/ m3 kalenterivuoden keskiarvona laskettuna.

16. Poraus on tehtävä tehokkain pölynpoistolaittein varustetuin porakonein ja muutenkin niin, ettei pöly aiheuta haittaa asutukselle ja ympäristölle. Tarvittaessa poraukset on ajoitettava niin, että ne tehdään tuulen suuntautuessa pois häiriintyviltä alueilta.

17. Murskattavan kiviaineksen on oltava kosteaa. Murskauksen pölyhaittoja on ehkäistävä kastelulla, koteloinneilla tai käyttämällä muuta pölyn leviämisen estämisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

18. Kiven porauksessa syntyvän pölyn leviämistä on estettävä sijoittamalla porausvaunuihin pölynkeräyslaitteet tai käyttämällä muuta pölyn leviämisen estämisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

19. Murskeiden varastokasoja on hoidettava siten, että pölyäminen jää mahdollisimman vähäiseksi esimerkiksi kastelemalla. Alueelta lähtevien ajoneuvojen kuormat on kasteltava tai peitettävä, mikäli kuormien siirtämisestä aiheutuu pölyämistä.

20. Alueelle johtava tie ja muut toiminta-alueella olevat tiet sekä alueet, joilla työkoneet liikkuvat, on hoidettava siten, että pölyäminen jää mahdollisimman vähäiseksi.

21. Suolan ja muiden pohjavedelle tai maaperälle haitallisten aineiden käyttö pölynsidonnassa on kielletty.

22. Pölylähteet on sijoitettava teknisten mahdollisuuksien mukaan toiminta-alueen alimmalle kohdalle.

23. Pölyn torjuntaan käytettävien menetelmien tai käytettävän pölyntorjuntajärjestelmän kuntoa ja toimintaa on tarkkailtava silmämääräisesti päivittäin. Päästöjä olennaisesti lisäävän häiriön sattuessa on laitoksen päästöjä aiheuttava toiminta välittömästi keskeytettävä, kunnes laitteisto on korjattu tai häiriö on poistettu.

24. Kuormattavan ja murskauslaitteiston kuljettimelta varastokasaan putoavan kiviaineksen pölyämistä on estettävä säätämällä putoamiskorkeus mahdollisimman pieneksi, kiinnittämällä murskauslaitteiston kuljettimien päähän pölyämistä estävät suojat tai käyttämällä muuta pölyn leviämisen estämisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

(= = =)

Melun ja pölyn tarkkailu

47. Toiminnan aiheuttama ekvivalenttimelutaso lähimmissä melulle alttiissa kohteissa asutukseen käytettävillä alueilla on mitattava vähintään neljässä mittauspisteessä. Mittaukset on tehtävä heti toiminnan alkuvaiheessa (viimeistään 2 viikon kuluessa toiminnan aloittamisesta), jolloin mahdollisimman moni melua aiheuttava toiminta on samanaikaisesti käynnissä. Melumittaus on suoritettava ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 "Ympäristömelun mittaaminen" mukaisesti.

48. Melun tarkkailuohjelma on toimitettava vähintään kuukausi ennen toiminnan aloittamista ja mittaussuunnitelma viimeistään kaksi viikkoa ennen ensimmäisen mittauksen suorittamista valvontaviranomaiselle. Ohjelmassa ja suunnitelmassa on esitettävä mittausmenetelmät ja kartta mittauspisteistä. Mittausten suorittamisessa on käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa. Mittaustulokset on toimitettava välittömästi mittausten suorittamisesta valvontaviranomaiselle, joka antaa tarvittaessa tehdyn melumittausten perusteella lisämääräyksiä mahdollisesti tarvittavista melun vähentämistoimenpiteistä. Tarkkailuohjelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla.

49. Toiminnanharjoittajan tulee tehdä alueella kokonaisleijumamittaus. Mittaukset on tehtävä vähintään kahdessa mittapisteessä, joista toinen pisteistä on sijoitettava louhinta-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen ja toinen vallitseva tuulensuunta huomioiden lähimpään häiriintyvään kohteeseen. Mittaus on aloitettava heti toiminnan alkuvaiheessa (viimeistään kahden viikon kuluessa toiminnan aloittamisesta), jolloin mahdollisimman moni pölyä aiheuttava toiminta on samanaikaisesti käynnissä. Mittausjakson pituuden tulee olla vähintään 60 vuorokautta.

50. Pölyn tarkkailuohjelma on toimitettava vähintään kuukausi ennen toiminnan aloittamista ja mittaussuunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen mittaustausten aloittamista valvontaviranomaiselle. Suunnitelmassa on esitettävä mittausmenetelmät ja kartta mittauspisteistä. Mittausten suorittamisessa on käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa. Mittaukset on tehtävä standardin SFS 3863 mukaisesti. Raportti mittausten tuloksista on toimitettava välittömästi mittausten valmistumistuttua valvontaviranomaiselle, joka antaa tarvittaessa tehtyjen mittausten perusteella lisämääräyksiä mahdollisesti tarvittavista pölyn vähentämistoimenpiteistä.

51. Toiminnan aiheuttamien hengitettävien hiukkasten (PM10) vaikutus ilmanlaatuun lähimpien häiriintyvien kohteiden piha-alueella on mitattava toiminnan käynnistyttyä. Tarkkailutulosten perusteella päätetään mahdollisista jatkotarkkailutarpeista.

52. Ilmanlaadun tarkkailusta tulee laatia asiantuntevan tahon toimesta tarkkailusuunnitelma toiminnan aloittamiseen mennessä. Tarkkailusuunnitelma tulee toimittaa Vihdin ympäristönsuojeluviranomaiselle hyväksyttäväksi.

53. Ympäristövaikutusten tarkkailua voidaan tarkentaa Vihdin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla.

Tärinä

54. Ennen louhinnan aloittamista alueella ja sen ympäristössä on tarkastettava vähintään 500 metrin etäisyydellä ottamisalueesta (ottamisalueen reunasta mitattuna) sijaitsevat rakennukset, kaivot sekä tärinälle herkät laitteet tärinää aiheuttavien toimintojen turvallisen suorittamisen varmistamiseksi. Tärinälle herkille kohteille on annettava tärinän raja-arvot, joissa pysymistä seurataan säännöllisin mittauksin louhintatyön ajan erikseen hyväksytyn seurantasuunnitelman mukaisesti. Louhinnan päätyttyä ja myös sen aikana on järjestettävä kuntotarkastuksia mahdollisten vaurioiden toteamiseksi.

55. Tärinäanalyysi ja raja-arvojen antaminen, seurantamittaukset sekä tarkastukset on teetettävä puolueettomalla ulkopuolisella asiantuntijalla. Tarkastusten, analyysin ja seurantamittausten tekemisestä on sovittava kohteen omistajan tai haltijan kanssa. Tulokset tärinämittauksista tulee toimittaa välittömästi niiden valmistuttua myös tarkkailtavien kiinteistöjen omistajille/haltijoille.

(= = =)

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään B:n ym. sekä C:n ym. valituksesta kumonnut Vihdin ympäristölautakunnan päätöksen ja hylännyt Morenia Oy:n ympäristölupahakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) maaperän tai pohjaveden pilaantumista; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Hankkeen laatu ja sijainti

Suunniteltu toiminta-alue sijaitsee Vanhan Turuntien ja Turunväylän välisellä Hankasalonmäen kallioalueella noin neljä kilometriä etelään Vihdin kunnan Nummelan kunnanosakeskuksesta Nummelanportin tilalla 5:160. Alueen ympäristö on maa- ja metsätalousvaltaista haja-asutusaluetta. Toiminta-alueella ei ole asemakaavaa eikä oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Nummelan eteläosia koskevassa osayleiskaavaehdotuksessa Nummelanportin tilan eteläinen osa on osoitettu teollisuustoimintojen alueeksi (T) ja pohjoinen osa maa- ja metsätalousalueeksi (M). Voimajohtolinja kulkee suunnitellun toiminta-alueen itäpuolitse rajautuen välittömästi louhittavaan alueeseen.

Lupaa on haettu vuonna 2007 vireille tulleella lupahakemuksella siten, että hanke toteutettaisiin kaksivaiheisena. Lupa on kuitenkin myönnetty vain hakemuksessa esitetylle läntiselle toimintavaiheelle 1. Vaihetta 2 koskevilta osin hakemus on hylätty. Vaiheen 1 ottamisalueen pinta-ala on noin 5,7 hehtaaria ja otettava määrä 790 000 m3³ktr. Ottaminen ulottuisi tasoon +59 - +61. Ympäristölautakunta on myöntänyt toiminnalle 21.8.2013 § 23 myös maa-ainesten ottamisluvan, jonka Helsingin hallinto-oikeus on 23.9.2014 antamallaan päätöksellä kuitenkin kumonnut. Hallinto-oikeuden päätökseen on haettu muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Alueella ei ole aiemmin harjoitettu maa-ainesten ottamistoimintaa.

Hakemusasiakirjojen mukaan lähin häiriintyvä kohde on B:n ym. suunnitellun toiminta-alueen itäpuolella sijaitseva asuinrakennus, jonka pihapiiristä etäisyys vaiheen 1 ottamisalueeseen on alle 200 metriä. D:n ja E:n hankealueesta pohjoiseen olevan asuinrakennuksen etäisyys vaiheen 1 ottamisalueeseen on noin 300 metriä. C:n samoin pohjoispuolella oleva asuinrakennus sijaitsee runsaan 350 metrin etäisyydellä vaiheen 1 ottamisalueen rajasta. Muut valituksissa tarkoitetut häiriintyvät kohteet sijaitsevat etäämpänä.

Vuodelta 2008 olevan meluselvityksen mukaan suunniteltu maa-ainestenotto ei räjäytyksiä lukuun ottamatta aiheuta melutason ohjearvojen ylityksiä ympäristön häiriintyvissä kohteissa kuin tietyissä tilanteissa panostusreikien porauksen aikana. Näissä tilanteissa melun leviämistä voidaan selvityksen mukaan hallita siirrettävien meluseinien avulla niin, että 55 dB:n ohjearvo ei ylittyisi häiriölle alttiissa kohteissa. Morenia Oy:n hallinto-oikeudelle valitusten johdosta antamassa vastineessa meluselvitystä on täydennetty laskentamallilla, jossa murskauksen ja kuormauksen meluun on lisätty ylisuuria louhekappaleita rikottavaan kaivinkoneeseen liitetyn hydraulivasaran melu. Mallin mukaan melutaso häiriölle alttiissa kohteissa jäisi tällöinkin alle 55 dB:n ohjearvon.

Vuonna 2008 tehdyssä luontoselvityksessä on todettu muun muassa, että suunnittelualue ei sijaitse luonnonsuojelualueella tai sellaisen läheisyydessä. Kaksi aiemmissa selvityksissä tunnistettua liito-oravien elinympäristöä sijaitsee noin 400 - 600 metrin etäisyydellä ottamisalueen länsipuolella. Selvityksen johtopäätöksissä on esitetty, että ottamisesta aiheutuva pölyäminen voi jossain määrin vaikuttaa kielteisesti ympäristön ilmanlaatuun ja puiden kasvuun toiminta-alueen välittömässä läheisyydessä. Pölyämisestä ei kuitenkaan aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia lähialueen luonnolle.

Suunniteltu toiminta-alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Vuonna 2008 laaditun pinta- ja pohjavesiselvityksen mukaan hakemuksen mukaisella ottamisella ei ole vaikutusta ottamisalueen pohjoispuolella sijaitseviin talousvesikaivoihin. Mikäli alueen kallioperä osoittautuu rikkonaiseksi ja maaperän pohjavesi olisi yhteydessä kalliopohjaveteen, saattaisi B:n kaivon veden pinta ottamisen myötä hieman laskea. Ottamisella ei ole arvioitu olevan vaikutusta kaivon antoisuuteen tai veden laatuun.

Suunnittelualueen länsipuolella sijaitsee maakunnallisesti arvokas lähteikköalue noin 200 metrin etäisyydellä ottamisalueesta. Selvityksen mukaan ottamistoiminnalla ei oleteta olevan merkittävää vaikutusta lähteikön vedenpinnan tasoon tai veden esiintymiselle, sillä lähteikkö sijaitsee huomattavasti ottamistasoa alempana. Louhinnan seurauksena tapahtuva valuma-alueen pienenemisen vaikutus lähteikön vesitasapainoon on arvioitu pieneksi, koska lähteikkö kerää vetensä laajalta alueelta. Edelleen 28.11.2011 päivätyn hydrogeologisen lähdeselvityksen mukaan hakemuksen mukaisen ottamistoiminnan vaikutus lähteikön alueella purkautuvan pohjaveden määrään on vähäinen. Ottamistoiminnalla ei ole arvioitu olevan vaikutusta lähteikön säilymiseen luonnontilaisena.

Oikeudellinen arviointi

Ympäristönsuojelulain mukaisessa toimintaa koskevassa lupaharkinnassa ei käsitellä toiminnan vaikutuksia ympäristön liikenneturvallisuuteen. Kysymykset toiminta-alueelle johtavasta tiestä on ratkaistu tietoimituksessa eikä niitäkään käsitellä ympäristöluvassa. Näin ollen sillä, mitä valituksissa on esitetty muun muassa yleisillä teillä tapahtuvasta liikennöinnistä ja liikenneturvallisuudesta, toiminta-alueelle johtavan tien mahdollisista vaikutuksista lähteikköön tai liito-oravaan, ei ole merkitystä arvioitaessa ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä.

Esitettyjen selvitysten mukaan ottamisen vaikutukset ottamisalueen länsipuolisen lähteikön antoisuuteen olisivat vähäisiä. Valituksessa väitetystä louhintavaiheen 1B alueella sijaitsevasta lähteestä ei ole mainintaa luontoselvityksessä eikä sen olemassaolosta ja sijainnista ole muutoinkaan saatu muuta selvitystä, kuin hakijan vastineessa esittämä toteamus, että kyseinen alue ei todennäköisesti ole lähde, vaan maanpainanne, johon kerääntyy sadevesiä ja purkautuu ajoittain maaperän vajovettä ja kyseinen alue sijaitsee varsinaisen ottamisalueen ulkopuolella. Alue 1B sijaitsee suunnitellun louhinta-alueen pohjoisosassa. Kun toiminta-alueelta tulevat pinta- ja louhosvedet on suunniteltu ohjattavaksi lähteikköalueen alapuolelle, ei ottamisella olisi vaikutusta myöskään veden laatuun. Toiminnan vaikutukset B:n kiinteistön talousvesikaivoon olisivat todennäköisesti arvioituakin vähäisempiä, kun otetaan huomioon, että lupaa ei ole myönnetty hakemuksessa esitetylle vaiheelle 2. Muihin lähialueen kaivoihin toiminnalla ei selvitysten mukaan olisi vaikutuksia.

Toiminta-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei esitettyjen selvitysten mukaan ole myöskään liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Toiminnasta ei voida muutoinkaan arvioida aiheutuvan olennaisia vaikutuksia ympäristön liito-oravien elinolosuhteisiin tai kulkuyhteyksiin. Luonnontilaisen lähteen luonnontilan vaarantaminen on edellä todetusta riippumatta joka tapauksessa kiellettyä vesilain 2 luvun 11 §:n perusteella samoin kuin luonnossa esiintyvien liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin perusteella. Kieltojen turvaamiseksi asianomainen valvova viranomainen voi käyttää vesilain ja luonnonsuojelulain mukaisia pakkokeinoja.

Suunnitellun ottamisalueen etäisyys lähimpään häiriintyvään kohteeseen olisi alle 200 metriä, josta huomattava osa on voimajohtolinjan vaatimaa avointa ja puuttomana pidettävää aluetta. Kun otetaan lisäksi huomioon toiminnan laatu, kesto ja laajuus, muun muassa rikotuksesta, seulonnasta ja aineksen lastauksesta aiheutuvat erityisen häiritseviksi koetut melupiikit sekä muut naapurustolle haittaa aiheuttavat tekijät, kuten räjäytykset, pöly ja tärinä, hallinto-oikeus katsoo, että lupapäätöksen mukaisesta toiminnasta aiheutuisi ympäristölle ja erityisesti B:lle eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Lupamääräyksin ei voida riittävissä määrin vähentää lähimmälle häiriintyvälle kohteelle aiheutuvaa haittaa. Hakemuksen mukainen hanke ei edellä mainituista syistä täytä ympäristönsuojelulain 6 §:ssä säädettyjä sijoituspaikan valintaa koskevia vaatimuksia eikä siten myöskään saman lain 42 §:n 2 momentissa säädettyjä ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä. Näin ollen ympäristölautakunnan päätös on kumottava ja Morenia Oy:n hakemus on hylättävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6 §, 41 § 1 momentti sekä 42 § 1 ja 2 momentti

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Petri Forma, joka on myös esitellyt asian, Riikka Mäki ja Merja Manninen (eri mieltä).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A ym. ovat ottamisalueen maanomistajina tekemässään valituksessa vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Vaa³san hallinto-oikeuden päätöksen.

Vaatimuksensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Vihdin ympäristölautakunnan päätös on hyvin perusteltu ja siinä on otettu huomioon kaikki lain asettamat vaatimukset ympäristö- ja muiden vaikutusten kannalta.

Vihti on kehittyvä ja kasvava alue, jossa rakentamiseen tarvittavien kiviainesten pula hidastaa alueen kehittämistä. Tällä hetkellä Vihtiin tuodaan kiviaineista Lahden alueelta asti. Tämä ei voi olla lainsäätäjän tarkoitus. Pitkät kuljetusmatkat raskaalla kalustolla rasittavat ympäristöä moninkertaisesti enemmän kuin Suomen liikennöidymmässä moottoritiessä kiinni oleva maa-ainesottamo. Lisäksi isot, raskaassa lastissa olevat kuorma-autot aiheuttavat tiestölle vahinkoa ja liikenneturvallisuusriskejä. Myös kuljetuksesta johtuvat korkeat kustannukset on otettava huomioon.

2) Morenia Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Vaa³san hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa voimaan Vihdin ympäristölautakunnan päätöksen, jolla hakijalle myönnettiin ympäristölupa. Vaatimuksensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Nummelan eteläosien osayleiskaavaehdotuksessa ottamisalueen eteläosa on varat³tu teollisuustoimintojen alueeksi (T). Alueen pohjoisosa sijaitsee maa- ja metsäta³lousvaltaiseksi alueeksi varatulla alueella. Teollisuusalueen toteuttaminen edellyttää hallinto-oikeuden kumoaman päätöksen mukaisen ympäristöluvan mukaista louhintaa. Kaavaehdotuksessa lähin talo ottamisalueen pohjois-koillispuolella sijaitsee 150 metrin etäisyydellä T-alueesta. Louhin³tatyöt mitoitetaan ympäristön mukaan niin, että etäisyys otetaan huomioon muun muassa panostuksessa. Vihdin kaavoitustoimen mukaan louhinta tukee kaavoitusta. Toiminnan naapuruusoikeudellinen arviointi on osittain otettu huomioon louhin³taa edellyttävässä kaavoituksessa.

Valtioneuvoston asetusta 800/2010 ei sovelleta tässä lupa-asiassa. Näin ollen ei ole merkitystä sillä, että louhin³ta-alueen etäisyys lähimpään asuttuun kiinteistöön on alle 300 metriä. Naa³puruusoikeudellinen vaikutusarvio tulisi tehdä ympäristölautakunnan tavoin todel³listen vaikutusten perusteella. Selvitys³ten perusteella kohtuutonta rasitusta ei aiheudu ja luvan myöntämisedellytykset täytty³vät.

Vain luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari olisi sovelta³nut lakia oikein. Mainittu asetus on annettu ympäristön pilaantumisen vaaran ehkäisemiseksi. Ympäristöluvan myöntämisedellytyksissä on erotettu ympäristön pilaantuminen tai sen vaara eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetus³ta kohtuuttomasta rasituksesta. Lainkohdalla ei ole osaksikaan tarkoitettu tai pyrit³ty täsmentämään naapuruusoikeudellista arviointia. Kuitenkin hallinto-oikeus il³man lain tukea ja selvitysten vastaisesti teki niin. Se sovelsi lakia väärin ja oikeu³dellisten perusperiaatteiden vastaisesti taannehtivasti.

Mainittu 300 metrin suojaetäisyys hakijan ottamisalueelta täyttyy kaikkiin asuintaloi³hin lukuun ottamatta yhtä ottamisalueen itäpuolella sijaitsevaa kiinteistöä (RN:o 5:60). Sen kohdalla suojaetäisyys on vähimmillään noin 200 metriä. Ottamistoiminta on kuitenkin suunniteltu siten, että kyseiselle asutukselle ei ai³heudu kohtuutonta haittaa. Ottotoiminta alkaa alueen eteläosasta, josta kyseiseen taloon on noin 400 metrin etäisyys. Kuljetusliikenne suuntautuu aloituskohdasta raken³nettavaa tietä pitkin länteen eli poispäin talosta. Murskauslaitos sijoittuu alueella niin, että 300 metrin etäisyys taloon täyttyy joka tilanteessa, vaikka etäisyysvaatimusta ei tässä lupa-asiassa sovelletakaan. Kallion poraus alittaa 300 metrin etäi³syyden alle kahden hehtaarin alueella koillisosassa; muuten porauksenkin etäisyys asutukseen on vähintään 300 metriä. Poraus ei ole jatkuvaa ja sen aiheuttama melu on hyvin hal³littavissa. Tämä on osoitettu myös hankkeen meluselvityksessä.

Louhosalueen suojaavat kallioseinämät ovat jopa poikkeuksellisen korkeat ja tar³joavat hyvän suojan muun muassa murskaus- ja rikotusmelun kantautumiselle häiriintyviin kohteisiin (pohjois- ja itäpuoli). Vaihe 1 on jaettu kahteen osaan (A ja B). Tällä varmistettiin, että melun kantautuminen erityisesti pohjoiseen saadaan mahdollisimman pieneksi. Lähimmän häiriintyvän kohteen (itäpuolen asuintalo) ja murskauslaitoksen välissä on koko toiminnan ajan 15–30 metriä korkea kallio, joka toimii tehokkaana melu- ja pölysuojana. Vaiheen 1A toiminta-aikana suojaava kallioseinämä on vähintään 20 metriä korkea myös pohjoispuolen asutuksen suuntaan.

Vaiheen 1B toiminta-aikana luoteisosaan sijoitettava pintamaavalli vä³hentää tehokkaasti melun kantautumista pohjoisen asutuksen suuntaan. Murskauslaitosta ei haittojen vähentämiseksi sijoiteta vaiheen 1B alueelle lainkaan.

Hallinto-oikeus perustelee kielteistä päätöstään myös sillä, että huomattava osa suojavyöhykkeestä on voimajohtolinjan vaatimaa avointa ja puuttomana pidettävää aluetta. Puuton voimajohtokäytävä on leveydel³tään noin 30 metriä. Voimalinjan itäpuolelle jää edelleen riittävästi suojapuustoa. Melumallinnuksessa ei ole huomioitu suojapuuston vaikutusta, mutta silti melun raja-arvot eivät ylit³tyneet. Lisäksi on huomioitava, että ottoalueen (vaihe 1) koillis- ja pohjoisosaan rakennetaan suunnitelmapiirustuksen mukaisesti pintamaista meluvalli, joka osaltaan vähentää melun kantautumista asutuksen suuntaan tehokkaam³min kuin suojapuusto.

Toiminnan naapuruusoikeudellisessa arvioinnissa otetaan lisäksi huomioon toi³minnan kesto. Louhinta-aika alle 300 metrin etäisyydellä on lyhyt.

Suojaetäisyys ei ole liian lyhyt eikä rasitus kohtuutonta. Jos suojaetäisyyttä pidettäisiin liian lyhyenä, se tulisi hallintovalituksen johdosta määrätä pitemmäksi. Nyt hallinto-oikeuden päätöksellä hylättiin koko hakemus selvityksistä ja niiden aiheuttamista kustannuksista ja lainsäädännöstä välittämättä.

Tehdyllä meluselvityksellä on osoitettu, ettei ottotoiminnasta aiheudu eräistä naapuruus³suhteista annetun lain tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta. Melun raja-arvot eivät ylity ja vaikutukset ovat hyvin hallittavissa. Korkei³den kallioseinämien vuoksi murskauksen melupäästöt saadaan jopa poikkeukselli³sen hyvin torjuttua. Koska kohteen louhittava kallio on paksuudeltaan suuri, louhinta jou³dutaan suorittamaan kerroksittain. Tämä tarkoittaa, että toisen kerroksen porauskin tapahtuu kallioseinämien suojassa. Kalliomäen päällä tehtävä poraus on suhteellisen lyhytaikaista.

Toiminta-alue sijaitsee moottoritien (valtatie 1) melualueella. Meluselvityksessä on todettu, että kalliomäen louhinta ei juurikaan lisää moottoritien liikenneme³lun kantautumista pohjoispuolen asutuksen suuntaan.

Ympäristölupapäätöksessä on annettu lukuisia määräyksiä haitallisten melu- ja pölyvaikutusten torjumiseksi. Lisäksi melu- ja pölytarkkailuvelvoitteet ovat jopa poikkeuksellisen tiukat. Lupapäätöksessä on muun muassa edellytetty sekä pölyn kokonais³leijuman että hengitettävien hiukkasten (PM10) mittauksia. Tarkkailulla varmiste³taan, etteivät toiminnan aiheuttamien päästöjen raja-arvot ylity. Jo hakemusvai³heessa on erillisten selvitysten tulosten perusteella voitu riittävällä varmuudella osoittaa, ettei toiminta aiheuta ympäristönsuojelulain 42 §:n tarkoittamia seurauksia. Näin ollen lupa on tullut myöntää.

Valtioneuvoston asettamien ilmanlaadun ohje- ja raja-arvojen ylittyminen kohteessa on mahdotonta, vaikka hakija harjoittaa ottotoiminnan lisäksi murskaustoimintaa. Pölymittauksilla valvo³taan pölynehkäisytoimenpiteiden tehokkuutta niin, että sekä otto- että murskaustoiminnan päästöjen yhteisvaikutuk³set pysyvät alle pölylle ympäristönsuojelulaissa asetettujen ohje- ja raja-arvojen.

Toiminta ei aiheuta kohtuutonta rasitusta senkään takia, että toiminta ei ole jatku³vaa. Hakemuksessa on esitetty, että toiminta saattaa olla urakkaluonteista. Ennakkoon on mahdotonta arvioida kiviainestuotannon kestoa, sillä se riippuu pitkälti kiviaineksen markkinatilanteesta, mutta toiminnan pitkittyminen tarkoittaisi samalla sitä, että urakoiden välillä on pidem³piä taukoja.

Räjäytyksiä suoritetaan hakemuksen mukaan korkeintaan kerran tai kaksi viikossa. Rä³jäytys on lyhyt, muutaman sekunnin kestävä tapahtuma, joten räjäytyksetkään ei³vät aiheuta kohtuutonta rasitusta. Tärinästä ei yleensä tehdä selvityksiä lupavaiheessa, vaan selvitykset tehdään ennen toiminnan aloittamista. Räjäytykset mitoi³tetaan ympäristön rakenteiden mukaan, jolloin tärinä ei häiritse naapu³reita eikä vahinkoja pääse syntymään. Talokatselmukset tehdään ennen räjäytyk³siä. Muut toiminnot eivät juuri aiheuta tärinää.

Toisin kun hallinto-oikeus päätöksessään antaa ymmärtää, ympäristölautakunta on erittäin tiukoilla lupamääräyksillä varmistanut, että pilaantuminen ehkäistään eikä naapurille aiheudu kohtuutonta rasitusta. Pilaantumista ehkäistään parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla ja haittavaikutuksia vähennetään tehokkaasti.

Vihdin ympäristölautakunta on valitusten johdosta antamassaan vastineessa yhtynyt valittajien vaatimukseen hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta. Lautakunta on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt lisäksi seuraavaa:

Hallinto-oikeus on päätöksessään viitannut naapuruussuhdelain tarkoittamaan kohtuuttomaan rasitukseen, jota hallinto-oikeuden mukaan syntyy muun muassa rikotuksesta, seulonnasta ja aineksen lastauksesta aiheutuvista melupiikeistä sekä räjäytyksistä, pölystä ja tärinästä. Hallinto-oikeus ei ole enempää perustellut väitettään.

Meluselvitys koskee sekä vaihetta 1 että vaihetta 2. Lautakunta on lupaharkintaa tehdessään ottanut muun ohella huomioon sen seikan, että toiminta rajoittuu meluselvityksestä poiketen alueen länsipuolelle, jolloin meluvaikutukset jäävät mallinnuk³sessa esitettyä pienemmiksi, ja että vaiheen 2 alue korkeine kallioseinämineen suojaa lähiasutusta naapuruussuhdelain tarkoittamalta kohtuuttomalta rasitukselta, kun lisäksi otetaan huomioon hakemuksessa esitetyt muut rasitusta vähentävät seikat ja annetut lupamääräykset.

Lohjan rakennus- ja ympäristölautakunta on valitusten johdosta antamassaan vastineessa esittänyt, ettei suunnitellulla hankkeella ole sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka ulottuisivat Lohjan kaupungin puolelle. Tästä syystä lautakunta ei ota kantaa hallinto-oikeuden päätökseen tai valituksiin.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valitusten johdosta.

B ym. ovat valitusten ja vastineen johdosta antamassaan selityksessä vaatineet valitusten hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Vaatimustensa tueksi B ym. on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on ratkaissut asian oikein eikä päätöksen kumoamiselle ole perusteita. Kuten hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, toiminnasta aiheutuisi ympäristölle asutukselle, erityisesti B:lle, jonka talo sijaitsee lähimpänä suunniteltua ottamisaluetta, naapuruussuhdelain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Rasitus aiheutuu erityisesti louhintatoiminnasta syntyvästä melusta ja pölystä sekä rakennustyömaaliikenteen synnyttämästä melusta, turvallisuusriskeistä ja pakokaasupäästöistä. Lisäksi toiminta aiheuttaisi, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, yksinään ja yhdessä muiden toimintojen kanssa asianosaisille terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa sekä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella. Lisäksi louhintatoiminnan aloittaminen vaarantaisi ympäröivän luonnon monimuotoisuuden siten, ettei luonnontilaa ole mahdollista saattaa ennalleen toiminnan päätyttyä.

Toisin kuin yhtiö on esittänyt, alle 300 metrin säteellä ottamisalueesta sijaitsee kartan mukaan kaksi taloa. Lähimpään taloon on louhoksen reunasta vain noin 180 metrin suojaetäisyys, ja sen pihapiiriin on noin 160 metrin etäisyys. Lisäksi kartan mukaan 300–700 metrin säteellä sijaitsee 24 taloa ja 700–1 000 metrin päässä 32 taloa. Huomattava on myös, että alue on avointa.

Lainsäädäntö selkeästi edellyttää riittäviä suojaetäisyyksiä vaaraa aiheuttavien kohteiden ja asumisen välillä. Vaikka niin sanottua Muraus-asetusta (800/2010) ei sovelletakaan tässä lupa-asiassa, on asetuksessa säädetty vähimmäissuojaetäisyys otettava asiassa huomioon. Myös ympäristöhallinnon julkaisussa 1/2009 (Maa-ainesten kestävä käyttö, Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten) on asetettu kalliokiven ottamisalueilla vähimmäisetäisyydeksi asuttuun rakennukseen vähintään 300–600 metriä. Oppaassa todetaan myös, että tehdyt tutkimukset ja vakiintunut käytäntö ovat osoittaneet mainitut suojaetäisyydet tarkoituksenmukaisiksi. Myös oikeuskirjallisuudessa on todettu 300–600 metrin suojaetäisyys asuttuun rakennukseen kalliokiven ottamisalueilla käytännössä yleisesti noudatettujen ohjeiden mukaiseksi vähimmäisetäisyydeksi. Lakia ei siten ole tässä tapauksessa sovellettu miltään osin väärin. Muutoksenhakijat eivät ole valituksissaan esittäneet mitään perusteita edellä mainituista suojaetäisyyksistä poikkeamiselle.

Valtioneuvoston päätöksessä melutason ohjearvoista (993/1992) on asetettu melutason ohjearvot. Nämä arvot eivät määritä sitovasti sitä, mitä voidaan pitää ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaisena haittana ja naapuruussuhdelain 17 §:n mukaisen kohtuuttoman melurasituksen rajana. Meluhaitan kohtuuttomuutta on arvioitava ottaen huomioon yksittäistapauksen erityispiirteet. Valtioneuvoston ohjearvojen voidaan katsoa kuvastavan lähinnä sitä, minkä asteista melua ainakin voidaan pitää liian häiritsevänä. Terveys- ja viihtyvyyshaittoja voi aiheutua alueen asukkaille silloinkin, jos melutaso jää alle ohjearvojen.

Arvioitaessa melun aiheuttaman rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon muun muassa paikalliset olosuhteet ja rasituksen kesto. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa asianosaisten asunnot sijaitsevat hiljaisella ja luonnonläheisellä seudulla. Usealta alueen talolta on esteetön näköyhteys louhokselle. Alueen ympäristö on varsin rauhallista ja rinnastuu pikemminkin valtioneuvoston ohjearvojen kannalta taajaman ulkopuolisiin virkistysalueisiin kuin taajamassa sijaitseviin asuinalueisiin. Vaikka kiven louhinnasta ja murskaamisesta aiheutuva meluhaitta ei ylittäisi valtioneuvoston ohjearvoja, se muuttaisi käytännössä ympäristön rauhallista idylliä merkittävästi, eikä luonnon rauha säilyisi entisellään.

Seutu on suurimmilta osin hyvin tasaista, jolloin ääni kantautuu hyvin voimakkaana asutusalueille. Lisäksi lähellä olevilla taloilla ei ole suojaavaa meluestettä. Meluselvityksessä asutuksen etäisyys on arvioitu väärin.

Arvio melun lisääntymisestä vain yhdellä desibelillä ei voi olla oikea, sillä kallio tulee louhinnan seurauksena madaltumaan ottoalueen länsipuolelta 15 metriä ja itäpuolelta 30 metriä. Yhtiön mukaan luvan rajoittuessa vain alueen länsipuolelle meluvaikutukset ovat alueen itäpuolella mallinnuksessa esitettyä pienempiä. Murskauksesta aiheutuva melu saattaa kuitenkin kantautua useiden kilometrien päähän ja heijastua kallionseinämistä ja rakennuksista. Tämän lisäksi kulloinenkin tuulen suunta vaikuttaa melun kantautumiseen eri alueille. Meluselvityksessä on otettu huomioon ainoastaan tietyissä tuuliolosuhteissa syntyvä melu. Ilmatieteen laitoksen selvityksen mukaan kolmasosa louhoksen tuulista suuntautuu pohjoiseen ja koilliseen eli siihen suuntaan, missä suurin osa lähialueen asutuksesta sijaitsee.

Lisäksi selvityksessä on jätetty kokonaan huomioimatta hydraulisella iskuvasaralla tehtävistä rikotustöistä sekä räjäytystöistä aiheutuva melu, jota on pidettävä merkittävänä. Selvityksessä ei ole myöskään tarkasteltu maantieliikenteestä ja louhinta- ja murskaustöistä aiheutuvaa melun määrää kokonaisuutena. Melumalleissa louhinta-alueen ja Vanhan Turuntien välisellä alueella melu on tien varressa 60–65 dB. Rekkojen kiihdyttäessä Vanhalla Turuntiellä melu on huomattavasti kovempi.

Toisin kuin Morenia Oy on valituksessaan väittänyt, louhinta ja murskaus eivät tapahtuisi kaiken aikaa kalliorintauksen takana häiriintyviin kohteisiin nähden. Kalliorintaus pienentyisi louhinnan edetessä, jolloin melu- ja pölysuoja häiriintyviin kohteisiin käytännössä häviäisi kokonaan. Louhinnalla olisi siis toiminnan kestoaikaa huomattavasti pidemmälle ulottuvia vaikutuksia alueen melutasoon. Lisäksi poraus, räjäytys ja ilmeisesti myös rikotus siirtyvät koko ajan pohjoisemmaksi kohti asutusta. Meluesteiden vaikutusta vähentää myös se, että lähellä olevat häiriintyvät kohteet sijaitsevat toiminta-alueeseen nähden melko korkealla. Melurasitusta lisää myös kalliomäen päällä tehtävä poraus.

Kallion poistaminen lisää merkittävästi sen takana sijaitsevan moottoritien meluhaittaa asukkaille. Louhinta-alue louhitaan alueen eteläosassa tasolle 59 metriä merenpinnasta ja pohjoisosassa tasolle 60,5 metriä merenpinnasta. Louhoksen pohjoispuolella – Vanhan Turuntien eteläpuolella – olevat talot sijaitsevat tasolla 60–85 metriä merenpinnasta, joten etenkin pohjoispuolta louhittaessa kallioseinämän suoja pienenee nopeasti louhinnan edetessä. Moottoritie on tasolla noin 50–55 metriä merenpinnasta. Louhoksen lopputaso on noin 60 metriä ja pohjoispuolen asutuksen taso 60–85 metriä. Tällöin moottoritieltä kantautuvan melun määrä lisääntyy. Tästä johtuvaa melusuojauksen tarvetta ei ole miltään osin otettu huomioon. Moottoritien melun suojaaminen edellyttäisi silloin vähintäänkin kattavan meluaidan rakentamista.

Kaikkia toiminnasta aiheutuvia hiukkasia ei pystytä sitomaan, minkä vuoksi kiviaineksen louhinta- ja murskaustoimintaa ei tulisi aloittaa näin lähellä asuinaluetta, jossa pölyllä on esteetön pääsy asuinympäristöön. Altistuminen pölylle voi aiheuttaa hengityselinsairauksia sekä muita terveydellisiä ja ympäristöllisiä vaikutuksia, jotka jatkuvat vielä pitkään louhintatoiminnan päätyttyä.

Lupapäätöksessä on otettu puutteellisesti huomioon räjäytystöistä aiheutuvan tärinän vaikutus alueen ympäristöön. Lupahakemukseen ei ole sisältynyt asiantuntijan tekemää tärinäanalyysiä. Räjähdevaraston vaaran ja onnettomuuksien seurausten arvioinnissa olisi tullut ottaa huomioon räjähteiden määrät ja vaarallisuusluokat, niiden käsittely, varastointi ja kuljetus sekä muu toiminta. Lisäksi on jätetty ottamatta huomioon sirpale-, paineaalto- ja tärinähaitta asutukselle.

Tärinä voi aiheuttaa asumismukavuuden vähentymisen lisäksi myös vaurioita läheisten talojen rakennuksille ja kaivoille. Tärinä voi aiheuttaa veden huonontumista, mistä seuraa pitkäaikaisia vaikutuksia alueen asumisviihtyvyydelle. Tärinän lisäksi räjäytystyöt voivat aiheuttaa lohkareiden sinkoutumista lähiympäristöön, mistä voi aiheutua mittavia vahinkoja. Toisin kuin yhtiö on esittänyt, myös muut louhimon toiminnot aiheuttavat tärinää. Raskas liikenne aiheuttaa niin voimakasta lähialueen asukkaita haittaavaa tärinää, että sen lisääntyminen työmaaliikenteen myötä muodostaisi kohtuuttoman rasituksen asukkaille.

Ottotoiminnasta aiheutuu aina riski vesien likaantumiselle. Alueella on rikkonainen kallioperä, mikä vaikuttaa porakaivoihin ja jätekaivoihin. Tämän vuoksi veden pilaantumisen riski on korkeampi kuin tavallisesti. Erityisesti vain noin 200 metrin etäisyydellä louhinta-alueelta sijaitseva talousvesikaivo on suuressa pilaantumisvaarassa.

Suunnitellun tielinjauksen vaikutusalueella sijaitsee luonnontilainen, vuonna 2010 Metso-ohjelmassa suojeltu, kahdeksan lähteen lähteikkö³alue, johon louhintatoiminta varmuudella vaikuttaa. Louhinta-alueella 1B sijaitsee myös lähde. Lähteet on mainittu metsälain 10 §:ssä erityistä suojelua vaativina, luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeinä elinympäristöinä. Suunnitellun toiminnan aloittaminen lähteen vaikutusalueella tuhoaisi alueen ekosysteemin siten, että sen ennallistaminen toiminnan loputtua ei käytännössä onnistuisi. Louhintatoimintaa on lähteen ympäristössä lähes mahdotonta tehdä siten, että kyseinen elinympäristö säilyisi alkuperäisessä tilassaan ja metsän biologinen monimuotoisuus varmistuisi. Lisäksi louhinta-alueella sijaitsee mitä todennäköisimmin useita lähteitä, jotka eivät ole näkyvillä.

Suunnittelualueella on havaittu liito-oravan pesäpuu, minkä vuoksi kaavoituksen yhteydessä suunniteltua tietä on jouduttu siirtämään. Tämän lisäksi Uudenmaan ELY-keskus on toukokuussa 2013 löytänyt alueelta uusia liito-oravaesiintymiä. Liito-orava-alue sijaitsee aivan suunnitellun louhinta-alueen reunalla länsipuolella kohdassa, jossa kallio laskee metsään päin. Toteutuessaan louhinta katkaisisi liito-oravan kulkureitit itään, sillä liito-orava-alueen eteläpuolella sijaitsee moottoritie, jonka yli liito-orava ei pääse, ja alueen pohjoispuolella on peltoaluetta.

Maa-ainesten ottamisesta aiheutuva raskas liikenne aiheuttaa vaaraa liikenneturvallisuudelle. Moottoritie pitää mahdollisesti sulkea räjäytysten ajaksi, mistä aiheutuu haittaa sekä lähialueen asukkaille että muille kyseisen tien käyttäjille. Murskauksesta aiheutuisi onnettomuusriski moottoritien käyttäjille, sillä murskauslaitos sijaitsisi aivan moottoritien läheisyydessä, vain noin 80 metrin päässä tiestä. Murskauslaitoksesta lentävä kiviaines voi siten aiheuttaa merkittävän onnettomuusriskin autoilijoille. Liikenneturvallisuuden vaarantuminen on otettava huomioon muuna seikkana arvioitaessa toiminnasta aiheutuvan rasituksen kohtuuttomuutta.

Alueen osayleiskaavassa Kattilamäentie on suunniteltu kevyen liikenteen väyläksi ja alueen asukkaat tulevat varmastikin käyttämään sitä muun muassa lenkkipolkunaan. Louhoksesta ja sen ympärillä tapahtuvasta liikenteestä syntyvä melu, pöly ja muu häiriö aiheuttaa kevyen liikenteen väylän käyttäjille huomattavaa haittaa ja huonontamaan siten olennaisesti alueen asukkaiden virkistys- ja liikuntamahdollisuuksia.

Morenia Oy on valituksessaan vedonnut Nummelan eteläosien osayleiskaavaehdotukseen. Helsingin hallinto-oikeus on Uudenmaan ELY-keskuksen valituksen johdosta kumonnut 6.2.2015 Vihdin kunnanvaltuuston päätöksen hyväksyä osayleiskaava (osa-alue C) sillä perusteella, että maakuntakaava ei ole ollut ohjeena yleiskaavaa laadittaessa siten kuin maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentissa säädetään, sekä sillä perusteella, ettei osayleiskaava ole lain 39 §:n 2 momentin sisältövaatimusten mukainen liikenteen järjestämisen osalta. Helsingin hallinto-oikeuden päätös on tällä hetkellä käsiteltävänä korkeimmassa hallinto-oikeudessa Vihdin kunnan tekemän valituksen johdosta. Ympäristölupapäätös on joka tapauksessa suunnitellun yleiskaavan vastainen, sillä ottotoiminnan aluetta ei ole kaavoitettu maa-ainesten ottotoimintaan kaavamerkinnällä EO. Toisin kuin Morenia Oy on valituksessaan väittänyt, ei teollisuusalueen toteuttaminen edellytä ympäristöluvan mukaista louhintaa, eikä suunniteltu yleiskaava edes mahdollistaisi tällaista toimintaa.

C ym. ja B ym. ovat valitusten ja vastineen johdosta antamassaan selityksessä vaatineet valitusten hylkäämistä ja ilmoittaneet yhtyvänsä B:n ym. selityksessä esitettyyn.

A ym. on antanut vastaselityksen.

Morenia Oy on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Alle 300 metrin etäisyydellä ottoalueesta sijaitsee vain yksi talo kiinteistöllä Rytömäki 927-406-5-60 (B). Pohjoisessa kiinteistöllä Lehtimäki 927-406-5-61 oleva asuinrakennus on lähimmästä ottoalueen kulmasta mitattuna 300 metrin päässä. Louhinta-alueen pohjoispuolella on joitakin asuinra³kennuksia 300-600 metrin etäisyydellä.

Ottoaluekiinteistön Nummelanportti 927-406-5-160 ja lähimmän häiriintyvän kohteen (Rytömäki) välille koskematta jäävä kallio nousee korkeammalle. Lou³hinta-alue ei ole B:n kiinteistöllä Rytömäki 927-406-5-60 sijaitsevan talon ja Tarvontien (valtatie 1) välissä, joten ottotoiminta ei lisää myöskään maantien meluvaikutuksia B:n kiinteistöön.

Louhinta-alueen ja sen ympäristön korkeuserot muodostavat luonnollisia esteitä. Melumallinnuksen perusteella muun muassa tiemelu ei lisäänny lainkaan eli korkeuserot jäävät riittäviksi. Maaston muodot antavat muutenkin riittävästi suojaa asutuksen suuntaan. Naapurit ja muu ympäristö on otettu huomioon myös louhintasuunnassa, sillä louhinta alkaa eteläosasta, jolloin jää kallioseinämä murskauslaitoksen ja asutuksen väliin. Melua ehkäisevät seinämät ja muut meluntorjunta³toimenpiteet vähentävät melun impulssimaisuutta.

Murskauslaitos on sijoitettu riittävän etäälle häiriintyvistä kohteista, joten pölyvaikutukset minimoidaan ottaen huomioon myös lupahakemus sekä lupamääräyk³set. Työmaaliikenne suuntautuu poispäin lähimmästä häiriintyvästä kohteesta. Po³rissa on pölynkeräimet eikä porauspöly leviä toiminta-alueen ulkopuolelle.

Räjäytyksiä on suhteellisen harvoin eikä niistä aiheudu viihtyvyyshaittaa eikä kohtuutonta rasitusta. Paineaalto saattaa vaikuttaa epämukavalta, mutta se ei ole vaarallinen. Räjäytykset mitoitetaan lähimmän häiriintyvän kohteen mukaan. Tärinä ei vaikuta kaivoihin, luomuviljelyyn, kotieläimiin tms.

Nummelan eteläosien osayleiskaavaehdotuksessa suunnitellun Härköilän kylän Hankasalonmäen alueella sijaitsevan louhinta-alueen pohjoisosa on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) ja eteläinen osa teollisuustoimintojen alu³eeksi (T). Maa- ja metsätalousvaltaisuus mahdollistaa moninaiskäytön eikä se poista alueen muita mahdollisia käyttömuotoja. Teollisuus- ja muiden alueiden rakentaminen edellyttää kohteessa maanrakennustöitä ja louhintaa. Vireillä oleva yleiskaava ei missään ta³pauksessa ole este ympäristöluvan myöntämiselle.

Vastaselitykset on annettu tiedoksi B:lle ym. sekä C:lle ym.

B ym. on antanut lisävastineen.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä ratkaissut A:n ym. sekä Morenia Oy:n valitukset Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä 23.9.2014 nro 14/0702/5, joka koski nyt kyseessä olevalle hankkeelle myönnettyä maa-aineslupaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n ym. valitusta.

Korkein hallinto-oikeus on Morenia Oy:n valituksesta tutkinut asian.

2. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Vihdin ympäristölautakunnan päätös saatetaan voimaan siten muutettuna, että päätökseen lisätään seuraava lupamääräys 1 a:

1 a) Toiminnasta aiheutuva melutaso ei saa ylittää A-painotettua ekvivalenttitasoa 55 dB klo 7.00–22.00 välisenä aikana asuinkiinteistöjen piha-alueilla. Loma-asumiseen käytettävien alueiden piha-alueella melutaso ei saa ylittää A-painotettua ekvivalenttitasoa 45 dB klo 7.00–22.00.

3. B:n ym. oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. A:n ym. valituksen tutkimatta jättäminen

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Vihdin ympäristölautakunnan päätöksen, jolla Morenia Oy:lle oli myönnetty ympäristölupa, ja hylännyt yhtiön hakemuksen. Asiakirjoista ilmenee, että A ym. ovat ottamisalueen sisältävän kiinteistön omistajina valtuuttaneet yhtiön hakemaan lupaa ottamistoimintaan mainitulla kiinteistöllä.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 97 §:n 1 momentissa on lueteltu ne tahot, joilla on valitusoikeus ympäristölupa-asiassa. Momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus on sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Momentin yksityiskohtaisten perustelujen (hallituksen esitys ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi, HE 84/1999 vp) mukaan pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus olisi asianosaisilla, joita olisivat luvan hakija sekä haitankärsijät, joiden etua tai oikeutta päätös koskee. Asianosaisina voisivat olla jakamattomien vesialueiden osakaskunnat ja kalastuskunnat sekä erilaiset luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt. Valitusoikeus ei riippuisi pelkästään kiinteistön omistusoikeudesta tai muusta oikeudesta kiinteään omaisuuteen. Myös muu etu, kuten omaisuuden omistuksesta riippumaton terveydellinen intressi voisi olla riittävä peruste asianosaisasemaan. Asianosaisasema voisi perustua myös yleiskäyttöön. Puhevalta voisi siten olla yleiskäyttöoikeuden perusteella kalastavilla ammattikalastajilla sekä esimerkiksi matkailutoimintaa harjoittavalla toiminnanharjoittajalla. Asianosaisia voisivat olla myös valtion viranomaiset, kunnat hankkeen toteuttajina tai luvan haltijoina tai vedenhankintaa harjoittavat vesioikeudelliset yritykset.

Momentin perusteluista ilmenee, että ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momenttia laajempi asianosaiskäsite on tarkoitettu turvaamaan nimenomaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta haittaa kärsivien tahojen puhevallan. Korkein hallinto-oikeus on 12.6.2012 tekemällään, lyhyenä ratkaisuselosteena julkaistulla päätöksellään taltionumero 1542 katsonut, että kiinteistön eräälle yhtiölle jakeluasematoimintaan vuokrannut kiinteistönomistaja, joka oli valittanut ympäristölautakunnan päätöksestä sillä perusteella, että lupahakemuksen hylkääminen vaikuttaisi hänen luvan hakijalta saamiensa vuokratulojen määrään, ei ollut ympäristönsuojelulain (86/2000) 97 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu valittamaan oikeutettu asianosainen.

Käsillä olevassa asiassa A:n ym. valituksessa on vaadittu kumotun ympäristölupapäätöksen saattamista voimaan. Valitusta ei ole perustettu siihen, että toiminta aiheuttaisi heille kiinteistönomistajina haittaa. Korkein hallinto-oikeus toteaa myös, että tilanteessa, jossa kumotusta ympäristölupapäätöksestä valittaisi ainoastaan kiinteistönomistaja eikä lainkaan luvanhakija, lupapäätöksen saattaminen voimaan ei olisi ajateltavissa.

Edellä lausutuilla perusteilla A ym. eivät valittaessaan hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ole sellaisessa asemassa, että hallinto-oikeuden päätös, jolla ympäristölupapäätös on kumottu ja hakemus on hylätty, saattaisi koskea heidän oikeuttaan tai etuaan ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin ottaa A:n ym. asiassa esittämän huomioon yhtiön valitusta tukevina kirjelminä.

2. Morenia Oy:n valitus

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) edellä 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (800/2010) 14 §:n 1 momentin mukaan asetus on tullut voimaan 16 päivänä syyskuuta 2010.

Saman pykälän 2 momentin mukaan kivenlouhimoon, muuhun kivenlouhintaan ja kivenmurskaukseen, jolla on asetuksen voimaan tullessa ympäristölupa sovelletaan asetusta sen 3 §:ää lukuun ottamatta siitä alkaen, kun: 1) toiminnan olennaiseen muuttamiseen on haettava ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin nojalla; 2) hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on ympäristönsuojelulain 55 §:n 2 momentin mukaisesti tehtävä; tai 3) ympäristölupaa on tarpeen muuttaa ympäristönsuojelulain 58 §:n 1 momentin nojalla.

Saman pykälän 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, asetusta sovelletaan sanotussa momentissa tarkoitettuihin toimintoihin kuitenkin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2018.

Saman pykälän 5 momentin mukaan asetuksen voimaan tullessa vireillä olevaan kivenlouhimoa, muuta kivenlouhintaa tai kivenmurskausta koskevaan ympäristölupa-asiaan, joka on kuulutettu, sovelletaan mainitun asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB. Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei kuitenkaan sovelleta yöohjearvoja.

Saman pykälän 2 momentin mukaan loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa 1 momentissa mainittuja ohjearvoja. Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä.

Tosiseikat

Suunniteltu toiminta-alue sijaitsee Vanhan Turuntien ja Turunväylän välisellä Hankasalonmäen kallioalueella tilalla Nummelanportti RN:o 5:160. Alueen ympäristö on maa- ja metsätalousvaltaista haja-asutusaluetta. Toiminta-alueella ei ole asemakaavaa eikä oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Nummelan eteläosia koskevassa osayleiskaavaehdotuksessa Nummelanportin tilan eteläinen osa on osoitettu teollisuustoimintojen alueeksi (T) ja pohjoinen osa maa- ja metsätalousalueeksi (M).

Lupaa on haettu vuonna 2007 vireille tulleella lupahakemuksella siten, että hanke toteutettaisiin kaksivaiheisena. Lupa on kuitenkin myönnetty vain vaiheelle 1. Vaihetta 2 koskevilta osin hakemus on hylätty. Vaiheen 1 ottamisalueen pinta-ala on noin 5,7 hehtaaria ja otettava määrä 790 000 m³3ktr.

Suunnitellun toiminta-alueen itäpuolella sijaitsee asuinrakennus, jonka pihapiiristä etäisyys vaiheen 1 ottamisalueeseen on alle 200 metriä. Noin 300 metriä hankealueesta pohjoiseen on kaksi asuinrakennusta, joiden etäisyydet vaiheen 1 ottamisalueeseen ovat noin 300 metriä ja 350 metriä.

Vuodelta 2008 olevan meluselvityksen mukaan suunniteltu maa-ainestenotto ei räjäytyksiä lukuun ottamatta aiheuta melutason ohjearvojen ylityksiä ympäristön häiriintyvissä kohteissa kuin tietyissä tilanteissa panostusreikien porauksen aikana. Näissä tilanteissa melun leviämistä voidaan selvityksen mukaan hallita siirrettävien meluseinien avulla niin, että 55 dB:n ohjearvo ei ylittyisi häiriölle alttiissa kohteissa. Morenia Oy on hallinto-oikeudessa täydentänyt meluselvitystä laskentamallilla, jossa murskauksen ja kuormauksen meluun on lisätty kaivinkoneeseen liitetyn hydraulivasaran melu. Mallin mukaan melutaso häiriölle alttiissa kohteissa jäisi tällöinkin alle 55 dB:n ohjearvon.

Ympäristölupahakemus on kuulutettu ennen valtioneuvoston asetuksen 800/2010 voimaantuloa.

Lupamääräyksen 1 a lisääminen

Ympäristölautakunnan lupapäätöksessä ei ole määrätty toiminnasta aiheutuvan melun suurimmasta sallitusta tasosta lähimpien asuinrakennusten kohdalla. Valvonnan helpottamiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei toiminnasta aiheudu eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, on lupapäätökseen lisättävä ratkaisuosasta ilmenevä lupamääräys.

Lupamääräyksen 1 a melutason arvot on asetettu vastaamaan valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 asetettuja melutason ohjearvoja. Yöajan melutasoista ei ole tarpeen määrätä, koska lupamääräyksen 1 mukaan louhintaan ja kiven käsittelyyn liittyviä melua aiheuttavia työvaiheita ei saa suorittaa yöaikaan. Hakija on ilmoittanut, että lupamääräyksen mukainen melutaso voidaan alittaa kaikissa toimintavaiheissa. Meluselvitysten perusteella tämä on mahdollista.

Luvan myöntämisen edellytykset

Toiminta-alueella ei ole voimassa asemakaavaa eikä oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Kun otetaan huomioon toiminta-alueen luonne ja sen ympäristön kaavassa osoitettu käyttötarkoitus, hankealueen sijainti moottoritien läheisyydessä ja ympäröivän alueen muu maankäyttö sekä se, että murskaus tapahtuu lähinnä olevaan asutukseen nähden kalliorintauksen takana, ei hankkeen sijaintipaikkaa ole pidettävä ympäristönsuojelulain 6 §:n vastaisena. Luvan myöntämiselle ei siten ole ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua estettä.

Toiminta-alueen ja lähimmän asutuksen välinen etäisyys ja maastonmuodot huomioon ottaen toiminnan pölypäästöistä ei voida arvioida aiheutuvan naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Hakemukseen liitetyn selvityksen mukaan toiminnasta aiheutuva melu ei asutuksen kohdalla ylitä valtioneuvoston päätöksellä asetettuja melutason ohjearvoja. Korkein hallinto-oikeus on lisännyt lupapäätökseen melutasoa koskevan lupamääräyksen 1 a sen varmistamiseksi, ettei toiminnasta aiheudu lähialueen asukkaille ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Edellä lausuttuun nähden ja muilta osin hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin viitaten korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei ympäristöluvan myöntämiselle ole muutakaan ympäristönsuojelulain 41 ja 42 §:ssä tarkoitettua estettä.

Lopputulos

Koska lupahakemuksen hyväksymiselle ei edellä sanotun perusteella ole ympäristönsuojelulain mukaista estettä, on hallinto-oikeuden päätös kumottava ja ympäristölautakunnan päätös saatettava muutettuna voimaan.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että vaikka nyt kysymyksessä olevan hankkeen lupaharkintaan ei sovelleta valtioneuvoston asetusta 800/2010, jossa on säädetty muun ohella louhinta-alueen ja asutuksen välisistä vähimmäisetäisyyksistä, tulee kyseinen asetus kuitenkin asetuksen 14 §:n 3 momentin perusteella sovellettavaksi viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2018.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ym. ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.