Muu päätös 3760/2015

Asia Valitukset vesitalousasiassa

Valittajat 1. Ranuan Kemihaaran osakaskunta

2. Keski-Lapin Voima Oy

3. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kalatalousryhmä

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 30.6.2014 nro 14/0218/2

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös 21.5.2013 Nro 44/2013/2 sikäli kuin nyt on kysymys

Aluehallintovirasto on käsittelyratkaisussaan todennut käsitelleensä Keski-Lapin Voima Oy:n hakemuksen jo toteutetun vesistön säännöstelyhankkeen jatkamista koskevana uutena lupa-asiana. Vesioikeuden päätöksissä nro 32/75/I ja 12/81/III myönnetyt pysyvät oikeudet ovat edelleen voimassa, eikä aluehallintovirasto ole käsitellyt aiemmin sitovasti ratkaistuja asioita.

- - -

Aluehallintovirasto on, asiassa 30.9.–1.10.2008 suoritetun tarkastuksen jälkeen, myöntänyt Keski-Lapin Voima Oy:lle vesitalousluvan Näskäjärven ja Paattinkijärven säännöstelyyn Rovaniemen kaupungissa ja Ranuan kunnassa jo rakennettuja säännöstelyrakenteita käyttäen hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee.

Säännöstelyssä on noudatettava päätöksessä annettuja lupamääräyksiä, joista lupamääräykset 2, 4, 7 ja 10 kuuluvat täällä kysymyksessä olevilta osin seuraavasti:

2. Säännöstely- ja juoksutusmääräykset

a) Säännöstely

Näskäjärven vedenkorkeus ei saa ylittää korkeutta N₄₃ +193,17 m. Vedenkorkeuden alarajana on N₄₃ +191,17 m lukuun ottamatta 1.6.–15.10., jolloin alarajana N₄₃ +192,67 m.

Paattinkijärven vedenkorkeus ei saa ylittää korkeutta N₄₃ +190,28 m. Vedenkorkeuden alarajana on N₄₃ +188,78 m lukuun ottamatta 1.6.–15.10., jolloin alarajana N₄₃ +189,78 m.

Poikkeuksellisina alivirtaamakausina ja poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa säännöstelyrakenteiden tai -laitteiden kiireellistä korjaus- ja huoltotyötä varten on välttämätöntä, saadaan vedenkorkeus lyhytaikaisesti laskea alarajan alapuolelle.

b) Juoksutukset

Tervaojan säännöstelypadolta ei saa 16.10.–31.3. juoksuttaa yli 1,0 m³/s eikä Paattinkijärven säännöstelypadolta yli 2,0 m³/s. Mikäli vedenkorkeus- ja virtaamaennusteiden mukaan Näskäjärven tai Paattinkijärven säännöstelyn yläraja uhkaa ylittyä, vettä on juoksutettava tarvittaessa myös Näskänjoen luusuan säännöstelypadolta Simojoen vesistöön. Juoksutukset on aloitettava erityistä varovaisuutta noudattaen juoksutusta vähitellen lisäten ja hoidettava niin, että vesi pysyy uomassa ja ettei juoksutuksesta aiheudu vältettävissä olevaa tulvimista maa-alueille tai muutakaan vahinkoa.

Tervaojan säännöstelypadolta tulee juoksuttaa aina vähintään 25 l/s ja Paattinkijärven säännöstelypadolta aina vähintään 25 l/s.

Näskäjärven luusuan padosta on juoksutettava Näskänjoen ja Siikalammen veden laadun ja vesistön virkistyskäytön turvaamiseksi Simojoen vesistöön vähintään 25 l/s lukuun ottamatta 1.6.–31.8., jolloin vähimmäisjuoksutus on 50 l/s.

- - -

4. Venevalkamat, laiturit ja kulkuyhteydet

- - -

Luvan saajan on tilalle Yliniemi RN:o 46:16 rakennettava traktorilla kulkukelpoinen tieyhteys Pitkäniemessä olevalle metsäpalstalle sekä turvattava Näskänjoen rantoja luiskaamalla tai muulla tavoin traktorilla kulku Näskänjoen yli.

- - -

7. Kalatalousmaksu

Luvan saajan on maksettava kalatalousmaksua Lapin ELY-keskukselle vuosittain tammikuun aikana Näskäjärven osalta 1 870 euroa, Paattinkijärven osalta 1 320 euroa ja Piittisjärven osalta 385 euroa säännöstelystä kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ja haittojen ehkäisemiseksi. Kalatalousmaksut voidaan käyttää säännöstelyn vaikutusalueella kalojen istutuksiin, kalojen elinympäristöjen kunnostuksiin, kalastusmahdollisuuksien parantamiseen tai muihin alueen kalastoa ja kalastusta parantaviin toimenpiteisiin.

Kalatalousmaksujen käytöstä on kuultava hankkeen vaikutusalueella toimivia kalastusoikeuden haltijoita ja Metsähallitusta.

Ensimmäiset päätöksen mukaiset kalatalousmaksut on suoritettava päätöksen lainvoimaiseksi tulovuodelta ottaen huomioon kyseisenä vuonna jo tehdyt istutukset. Päätöksen lainvoimaiseksi tuloa edeltävältä ajalta on noudatettava Pohjois-Suomen vesioikeuden 20.5.1981 antaman päätöksen n:o 12/81/III lupamääräystä 10 a) ja siihen 18.10.1991 annetulla päätöksellä nro 85/91/I tehtyä lisäystä.

10. Vahinkojen korvaaminen

- - -

b) Vahinkojen selvittäminen

Luvan saajan on tehtävä selvitys tämän säännöstelyluvan mukaisen säännöstelyn vaikutuksista paannejään ja supon muodostumiseen tilojen Ukonkoski RN:o 19:21 ja Iso Paimenjänkkä RN:o 57:21 sekä muidenkin Paattinkijoen ranta-alueen kiinteistöjen kohdalta, missä säännöstely voi lisätä jään muodostumista. Selvitys ja mahdollinen korvausesitys on toimitettava aluehallintovirastoon säännöstelyluvan tarkistamishakemuksen yhteydessä. Luvan saajan on ennen tämän luvan mukaisen säännöstelyn aloittamista asetettava Lapin aluehallintovirastolle 5 000 euron vakuus. Vakuuden vapauttamisesta päättää Pohjois-Suomen aluehallintovirasto lupaviranomaisena.

- - -

Vanhaan säännöstelylupaan liittyvät korvausvaatimukset

Luvan saaja velvoitetaan tekemään selvitys puusto- ja vettymisvahingoista, jotka ovat mahdollisesti aiheutuneet säännöstelystä johtuneesta paannejään tai supon muodostumisesta Ranuan kunnan Kemihaaran kylässä sijaitsevilla tiloilla Ukonkoski RN:o 19:21, Paimenjänkä RN:o 57:3 ja Iso Paimenjänkkä RN:o 57:21. Vahingot on selvitettävä 1.1.2009 alkaen aluehallintoviraston päätöksen lainvoimaiseksi tuloon asti. Selvitys on liitettävä säännöstelyluvan tarkistamishakemukseen, ellei asiasta ole siihen mennessä sovittu.

Aluehallintovirasto on perustellut käsittelyratkaisuaan seuraavasti:

Kyse on hankkeesta, jonka toteuttamiseen Pohjois-Suomen vesioikeus on 4.6.1975 myöntänyt luvan päätöksellään nro 32/75/I. Luvan saajalle päätöksessä myönnetyt oikeudet ovat säännöstelyoikeutta lukuun ottamatta pääsääntöisesti pysyviä.

Patorakenteiden tekemiseen, perkauksiin, muiden omistaman vesivoiman tai maapohjan käyttöön liittyviä kysymyksiä ei ole tarpeen tämän asian yhteydessä käsitellä, koska mainitussa vesioikeuden päätöksessä annetut oikeudet ja velvollisuudet niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen ovat edelleen voimassa. Päätös sisältää myös sitovan ratkaisun vesilain (264/1961) 8 luvun 2 §:ssä säädetystä osallistumisoikeudesta säännöstelyyn.

Säännöstelyhankkeen jatkaminen on käsitelty voimassa olevien lakien mukaisena uutena säännöstelylupa-asiana. Hakemuksen käsittelyssä on otettu kuitenkin huomioon, ettei kyse ole uudesta vesistön säännöstelystä. Sen vuoksi hankkeen vaikutuksia tarkasteltaessa vesiympäristö on otettu huomioon jo säännöstelykäyttöön otettuna. Aluehallintovirasto on pitänyt sitovina aiemmissa lainvoimaisissa lupapäätöksissä annettuja, pysyviksi katsottavia oikeuksia ja määrättyjä velvoitteita.

Aluehallintovirasto on perustellut vesitalousluparatkaisuaan muun ohella seuraavasti:

Sovellettava laki

Uusi vesilaki on tullut voimaan 1.1.2012. Sen 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Hakemus on tullut vireille 27.12.2007, joten asian ratkaisuun sovelletaan jäljempänä vanhan vesilain (264/1961) säännöksiä.

- - -

Säännöstely- ja juoksutusmääräykset

Hakemussuunnitelman mukaan Näskäjärven valuma-alue on 28,7 km² ja keskivirtaama Näskäjärvestä luonnontilassa on ollut noin 0,35 m³/s. Vastaavat luvut Paattinkijärven osalta ovat 44,5 km² ja 0,55 m³/s. Säännöstelyä koskeneessa katselmustoimituksessa on arvioitu, että keskivirtaama Näskäjärvestä Simojoen vesistöön on ollut noin 0,22 m³/s. Katselmustoimituksen asiakirjoihin liitetyn valuma-aluekartan (Suomen taloudellinen kartta, 1:100 000) ja muiden asiakirjojen mukaan valuma-alueet on määritetty kummallekin järvelle erikseen ja yhteenlaskettu valuma-alue Paattinkijärven luusuassa on 73,2 km².

Hakemussuunnitelman mukaisilla säännöstelyrajoilla Näskäjärven säännöstelytilavuus on 10,4 milj. m³ ja Paattinkijärven säännöstelytilavuus 6,8 milj. m³ eli yhteensä 17,2 milj. m³. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella järvien säännöstelyt on toteutettu niin, että ylärajat ovat metrin luonnontilaisen keskivedenkorkeuden yläpuolella ja alarajat metrin sen alapuolella.

Keskivirtaaman avulla laskettu valuma-alueen vuosivalunta on Näskä³järven valuma-alueelta noin 11,04 milj. m³ ja Paattinkijärven omalta valuma-alueelta noin 17,34 milj. m³ eli yhteensä noin 28,4 milj. m³, jolloin säännöstelyaste on 60,6 %. Vastaavasti Näskäjärven oman valuma-alueen säännöstelyaste on noin 94,2 %.

Kirjallisuudesta saatujen tietojen mukaan Pohjois-Suomessa kevätvalunnan (lumen sulaminen ja kevätsadanta) osuus vuosivalunnasta on noin 50–60 % tai noin 80 % lumen vesiarvon keskimääräisestä maksimista. Näin ollen Näskäjärven kevätvalunta on noin 5,5–6,6 milj. m³. Lumen vesiarvon keskimääräinen maksimi alueella on noin 200 mm. Tämän mukaan määritettynä kevätvalunta on noin 4,5 milj. m³. Vastaavasti Paattinkijärven oman valuma-alueen kevätvalunta on noin 8,7–10,4 milj. m³ tai 7,1 milj. m³. Näin ollen Näskäjärven ja Paattinkijärven koko valuma-alueen kevätvalunta on noin 14,2–17,0 milj. m³ tai noin 11,6 milj. m³.

Hakemussuunnitelman liitteenä 13 olevassa vesistösäännöstelyjä koskevassa Suomen ympäristökeskuksen esiselvityksessä on tarkasteltu Näskäjärven ja Paattinkijärven vedenkorkeuksia vuosina 1980–1995.

Näskäjärven säännöstelyn yläraja on ollut N₄₃ +193,17 m ja alaraja N₄₃ +191,17 m. Toteutetun säännöstelyn aikana vuosina 1980–1995 vedenkorkeuden mediaani (keskimmäinen havaintoarvo) on ollut kevättalvella noin +191,85 m ja kesällä keskimäärin noin +192,85 m. Vedenkorkeus on alkanut nousta huhti-toukokuun vaihteen tienoilla ja on ollut kesävedenkorkeudessa touko-kesäkuun vaihteen tienoilla. Vedenkorkeus on ollut kevättalvella vedenkorkeuden +191,50 m yläpuolella 90 %:n pysyvyydellä.

Paattinkijärvellä säännöstelyn yläraja on ollut N₄₃ +190,28 m ja alaraja N₄₃ +188,28 m. Toteutetun säännöstelyn aikana vuosina 1980–1995 vedenkorkeuden mediaani on ollut kevättalvella noin +189,75 m ja kesällä noin +190,00 m. Vedenkorkeus on alkanut nousta huhti-toukokuun vaihteen tienoilla ja on ollut kesävedenkorkeudessa toukokuun loppupuolella. Vedenkorkeus on ollut kevättalvella vedenkorkeuden +188,55 m yläpuolella 90 %:n pysyvyydellä.

Katselmustoimituksen katselmuskirjan mukaan Näskäjärven pinta-ala säännöstelyn ylärajalla on noin 585 ha ja alarajalla noin 455 ha. Keskivedellä eli ilmeisesti arvioidulla luonnontilaisella keskivedenkorkeudella pinta-ala on noin 560 ha. Katselmuskirjan mukaan Paattinkijärven pinta-ala säännöstelyn ylärajalla on noin 430 ha, keskivedellä noin 345 ha ja säännöstelyn alarajalla noin 250 ha.

Hakemussuunnitelman täydennyksen liitteenä 3 olevaan karttaan on merkitty aiemman luvan mukaisen ja hakemuksessa esitetyn Näskäjärven säännöstelyn ylärajan (N₄₃ +193,17 m) mukainen rantaviiva, säännöstelyn alaraja eli kahden metrin syvyyskäyrä (N₄₃ +191,17 m) ja kolmen metrin syvyyskäyrä (N₄₃ +190,17 m) sekä säännöstelyn ylärajan mukaan määritetty vettymisvahinkokäyrä (N₄₃ +194,17 m). Samoin Paattinkijärveä koskevaan karttaan on merkitty aiemman luvan mukaisen ja hakemuksessa esitetyn Paattinkijärven säännöstelyn ylärajan (N₄₃ +190,28 m) mukainen rantaviiva, säännöstelyn alaraja eli kahden metrin syvyyskäyrä (N₄₃ +188,28 m) ja kolmen metrin syvyyskäyrä (N₄₃ +187,28 m) sekä säännöstelyn ylärajan mukaan määritetty vettymisvahinkokäyrä (N₄₃ +191,28 m).

Näskäjärven vedenkorkeuden laskiessa metrillä toteutuneen säännöstelyn ylärajalta järven pinta-ala pienenee noin 25 hehtaarilla eli noin 4 %:lla ja kahdella metrillä noin 130 hehtaarilla eli noin 22 %:lla. Paattinkijärven vedenkorkeuden laskiessa metrillä toteutuneen säännöstelyn ylärajalta järven pinta-ala pienenee 85 hehtaarilla eli noin 20 %:lla ja kahdella metrillä noin 180 hehtaarilla eli noin 42 %:lla. Edellä olevasta voidaan päätellä, että Näskäjärvellä säännöstelyn ylärajalta metri alaspäin pohjan kaltevuus on suuri. Metriä syvemmällä Näskäjärven sekä Paattinkijärven pohja säännöstelyn vaikutusalueella on loivapiirteinen, minkä vuoksi vedenkorkeuden aletessa järvien pinta-ala pienenee nopeasti.

Aluehallintovirasto on osittain hyväksynyt luvan saajan hakemuksen säännöstelyn jatkamisesta noudattaen aikaisemmin vahvistettuja säännöstely- ja juoksutusmääräyksiä. Luvan saajan esityksestä on poikettu siltä osin kuin se on ollut vahinkojen ja haittojen vähentämiseksi tarpeellista eikä esityksen noudattaminen ole tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi välttämätöntä.

Rantojen käytön parantamiseksi sekä kalasto- ja kalastussyistä Paattinkijärven talviaikaista ja kesäaikaista alarajaa on korotettu 50 cm:llä. Tällöin säännöstelyväli on 1,5 m ja säännöstelytilavuus noin 5,6 milj. m³. Aluehallintovirasto ei ole muuttanut Näskäjärven säännöstelyn ylärajaa ja talviaikaista alarajaa, mutta on nostanut kesäajan säännöstelyn ala³rajaa 0,5 m. Näin ollen Näskäjärven ja Paattinkijärven yhteenlaskettu säännöstelytilavuus on noin 17,4 milj. m³, mikä vastaa likimain keskimääräistä valuma-alueelta kertyvää kevätvaluntaa. Säännöstelyä voidaan hoitaa tämän päätöksen mukaisesti, kun käytetään hyödyksi havaintoja sekä vedenkorkeus- ja virtaamaennusteita.

Juoksutusta Näskäjärvestä Siikalampeen on lisätty vesistön veden laadun ja virkistyskäytön turvaamiseksi. Vanhan säännöstelypäätöksen mukaan Näskäjärvestä Simojoen vesistöön oli talviaikana juoksutettava tarpeellinen vesimäärä, kuitenkin enintään 50 l/s kuuden kuukauden aikana. Vesimäärä on ollut näin ollen enintään 0,78 milj. m³ vuodessa, tosin juoksutuksen suuruus ei ole tarkalleen tiedossa. Juoksutuksen toteuttamisessa on ollut ongelmia Näskänjoen paantamisen (ihistämisen) vuoksi. Juoksutuksen toteuttaminen lupamääräyksessä ilmenevällä tavalla voi edellyttää padon juoksutusrakenteiden muuttamista ja alapuolisen uoman muotoilua niin, ettei paannejäätä synny. Uuden lupamääräyksen mukainen juoksutus on noin 1,17 milj. m³ vuodessa.

Lisäksi on annettu määräys, jonka perusteella luvan saaja on velvollinen hoitamaan juoksutukset siten, etteivät juoksutettavat vedet tulvi maa-alueille Paattinkijärven padon alapuolella, ja juoksuttamaan padolta Paattinkijokeen aina vähintään 25 l/s.

Luvan saaja on esittänyt voivansa säännöstelyssä hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen käytössä olevaa koko Suomen kattavaa vesistömallijärjestelmää, jolla tehdään vesistöjen vedenkorkeus- ja virtaamaennusteet ja varoitetaan tulvista. Aluehallintovirasto on todennut, että juoksutusten ennakkosuunnittelu ja käytettävissä olevan tiedon hyödyntäminen on tullut esille myös Juotasjärven ja Näskäjärven säännöstelyn tilapäistä poikkeamista koskevassa asiassa, josta aluehallintovirasto on 1.6.2011 antanut päätöksensä nro 36/11/2. Ennusteiden käyttöönotto on tarpeen lupamääräysten noudattamiseksi ja säännöstelyn haittojen vähentämiseksi.

- - -

Venevalkamat, laiturit ja kulkuyhteydet

- - -

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella tilan Yliniemi RN:o 46:16 Pitkäniemeen johtava maakulkuyhteys vettyy säännöstelyn seurauksena, minkä vuoksi on tarpeen toimenpitein estää kulkuhaitta.

Paattinkijärven säännöstelyn tarpeisiin on perattu Paattinkijokea tilan Yliniemi RN:o 46:16 kohdalla. Järvien säännöstelyllä siirretään juoksutuksia talvikauteen, minkä seurauksena tilan alueelle Paattinkijokeen ei mitä ilmeisimmin muodostu kantavaa jääkantta tai jokea ei voi traktorilla ylittää uoman poikki. Tästä syystä tulee toimenpitein mahdollistaa joen ylittäminen talvisaikaan.

- - -

Kalatalousmaksu

Aluehallintovirasto on muuttanut Pohjois-Suomen vesioikeuden 20.5.1981 antaman päätöksen nro 12/81/III lupaehdon 10 a) mukaiset siian istutusvelvoitteet kalatalousmaksuiksi käyttäen hintana 0,1 euroa/poi³kanen. Näin saatuun hintaan on lisätty 10 % kalatalousmak³suilla tehtävän toimenpiteen toteutuskuluina. Kalatalousmaksuja ei ole tarkoitettu käytettäväksi lupamääräyksen 8 c) mukaisen kalasto- ja kalastustarkkailun kustannuksiin, koska ei ole tiedossa tarpeellisen tarkkailun sisältö ja tarkkailun kustannukset.

Ensimmäisten kalatalousmaksujen määrissä voidaan ottaa huomioon kyseisenä vuotena jo tehtyjen istutusten rahallinen arvo kalatalousmaksua vähentävänä tekijänä.

Pohjois-Suomen vesioikeus on 20.5.1981 antamassaan päätöksessä katsonut, että katselmustoimituksen toimitusmiesten Näskänjoen ja Paattinkijoen sekä Näskä-, Paattinki- ja Piittisjärven kalastuksen tuoton vähenemisestä ja menetyksestä esittämät korvaukset ovat perusteiltaan ja määriltään oikeat. Vesioikeus on katsonut, että toimitusmiesten esitys siianpoikasten istuttamiseksi oli perusteeltaan ja määrältään oikea. Vesioikeus on katsonut, että Näskä-, Paattinki- ja Piittisjärvessä sekä Piittisjoessa on ennen säännöstelyä ollut niin vähäinen taimenkanta, ettei mainittuihin järviin ja jokeen ole syytä määrätä istutettavaksi taimenenpoikasia.

Vesioikeuden 20.5.1981 antaman päätöksen mukaan luvan saajan on maksettava säännöstelystä aiheutuneesta kalastuksen tuoton vähenemisestä Näskänjoen ja Paattinkijoen vesialueiden omistajille sekä kalastuksen tuoton menetyksestä Näskäjärven, Paattinkijärven, Piittisjärven ja Piittisjoen vesialueiden omistajille kertakaikkiset korvaukset. Näskänjoen ja Paattinkijoen osalta kertakaikkinen korvaus on määrätty kertomalla vuotuisvahinko kertoimella 20. Vuosina 1959–1975 tapahtuneen säännöstelyn täysimääräisiksi vahinkovuosiksi Näskäjärven, Paattinkijärven, Piittisjärven ja Piittisjoen vesialueilla ovat toimitusmiehet arvioineet seitsemän ja kertakaikkinen korvaus ennen vuotta 1975 tapahtuneen luvattoman säännöstelyn aiheuttamasta kalastuksen tuoton menetyksestä on määrätty edellä mainituille vesialueille kertomalla vuotuisvahinko seitsemällä. Pohjois-Suomen vesioikeus on 4.6.1975 antamallaan päätöksellä nro 32/75/I määrännyt hakijan maksamaan maa- ja metsätalousministeriölle ennakkomaksuna kalakannan hoitotoimenpiteiden perustamiskustannuksia varten 45 000 markkaa sekä käyttö- ja hoitokustannuksia varten 15 000 markkaa vuodessa vuodesta 1976 alkaen. Maksut on ministeriön toimesta käytettävä kalanviljelyyn ja kalanpoikasten istutukseen sekä muihin kalakannan säilyttämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin. Katselmustoimituksen avustava virkamies on katsonut 19.4.1977 päivätyssä lausunnossa, että Näskänjoen ja Paattinkijoen kertakaikkisesti korvattavaksi määrättyjä vesialueita lukuun ottamatta muilla vesialueilla ei säännöstelystä ole aiheutunut vuodesta 1975 alkaen korvattavaa vahinkoa, kun otetaan huomioon edellä mainituilla maksuilla tehdyt toimenpiteet.

Aluehallintovirasto on katsonut, että 20.5.1981 annetulla vesioikeuden päätöksellä määrätyt kertakaikkiset korvaukset Näskänjoen ja Paattinkijoen osalta kattavat myös nyt annettavalla päätöksellä tapahtuvasta säännöstelystä aiheutuvat vahingot ja Pohjois-Suomen vesioikeuden 4.6.1975 antamalla päätöksellä määrätyillä maksuilla tehdyillä toimen³piteillä, 20.5.1981 antamalla päätöksellä määrätyllä istutusvelvoitteella sekä sen toteuttamiseen 18.10.1991 tehdyllä muutoksella on ehkäisty säännöstelystä aiheutunut korvattava kalastuksen tuoton menetys ja turvattu kalatalouden yleinen etu Näskäjärven, Paattinkijärven sekä Piittisjärven ja Piittisjoen vesialueilla ja ne vastaavasti ehkäistään ja turvataan uuden säännöstelyn olosuhteissa lupamääräyksen 7 mukaisilla kala³talousmaksuilla tehtävillä toimenpiteillä. Nyt annetun luvan mukainen säännöstely ei aiheuta enempää kalastuksen tuoton vähenemistä tai menetystä ja laajempia toimenpiteitä säännöstelystä aiheutuvan vahingon ja haitan ehkäisemiseksi ja yleisen kalatalousedun turvaamiseksi kuin voimassa olevan vesioikeuden päätöksen mukainen säännöstely. Aluehallintovirasto on katsonut, että kalatalousmaksuilla voidaan tarkoituksenmukaisimmin ehkäistä kalasto- ja kalastusvahinkojen ja -haittojen syntyminen ja turvata yleinen kalatalousetu hankkeen vaikutusalueen olosuhteissa.

Näskä- ja Paattinkijärven säännöstelyn kalasto- ja kalastusvaikutuksia on arvioitu säännöstelyn vahinkoja ja haittoja koskevassa täydentävässä katselmustoimituksessa. Katselmustoimituksen avustava virkamies arvioi kahden metrin säännöstelyn aiheuttavan siian mädin melko totaalisen tuhoutumisen, mikä johtaa siian tuoton laskuun 85 %:lla, mutta muikku kutee ainakin osaksi niin paljon syvemmällä ja kahden metrin säännöstelyn ei ole missään todettu aiheuttavan muikun lisääntymiselle kovin merkittävää haittaa vaikkakin vuotuiset kannan vaihtelut saattavat käydä entistä jyrkemmiksi. Avustavan virkamiehen lausunnon mukaan muiden kalalajien osalta vahinkoa syntyy yleisestä tuotannon alenemisesta, joka ilmenee kalojen kasvun hidastumisena, saaliskalojen koon vähenemisenä ja saaliin kilomääräisenä laskuna.

Hyvät muikkujärvet ovat yleensä kooltaan suurempia kuin Näskä- ja Paattinkijärvi. Muikkukannat vaihtelevat luontaisesti ja monilla säännöstelemättömilläkin järvillä esiintyy pitkiä jaksoja, jolloin muikku on kateissa. Yksiselitteistä syytä muikkukantojen vaihteluun ei tunneta, vaan se on monien tekijöiden yhteisvaikutuksen tulos. Esimerkiksi Kuusamon Irni- ja Kerojärvellä sekä Taivalkosken Kostonjärvellä on 4–5 metrin säännöstelyt ja näillä järvillä on hyvät muikkukannat. Kalatalousviranomaisen 18.5.2009 päivätyn lausunnon liitteenä olevan saalispäiväkirjan mukaan Näskäjärvestä on saatu isorysillä 15.6.–30.7.2008 muikkuja 849 kg eli 1,4 kg/ha. Rysiä oli pyynnissä enimmillään kolme.

Toimitusmiehet esittivät Siikalammesta alavirtaan Näskänjoen kalatuotannon korvattavaksi kertakaikkisesti kokonaan menetettynä. Avustavan virkamiehen mukaan ei Siikalammen osalta ollut näyttöä säännöstelyn aiheuttamasta kalasto- ja kalastusvahingosta. Avustavan virkamiehen 19.4.1977 päivätyn lausunnon mukaan siika on lakannut nousemasta Näskänjoessa jo ennen joen virtaaman vähentämistä. Myös Siikalammesta on siikakanta hävinnyt jo ennen vuotta 1959, jolloin Näskäjärven luusua padottiin. Siikalammessa ei ole vähäisestä juoksutuksesta huolimatta todettu talvisia kalakuolemia, ja lammella kalastavien mukaan Siikalammesta saadaan kesäisin runsaita hauki-, ahven- ja särkisaaliita. Koska Näskänjoen ja Siikalammen virtaama luonnontilassakin on talvikautena ollut erittäin pieni, ja koska Siikalammen vedenkorkeutta on laskettu jo ennen Näskäjärven vesien kääntämistä Kemijoen vesistöön, ja koska lammessa on edellä mainittuihin olosuhteisiin nähden tyydyttävä kalakanta, ei Siikalammen osalta ole vahingoista selvää näyttöä. Mahdollista kalastuksen tuoton alenemista ei voida yksiselitteisesti perustella eikä arvioida. Näskäjärven ja Siikalammen välisellä osuudella ei avustavan virkamiehen lausunnon mukaan ollut kalasto- tai kalastusmerkitystä.

Nyt vireillä olevan hakemuksen käsittelyssä saadun selvityksen perusteella aluehallintovirasto on arvioinut, kuten vesioikeuskin, että Näskäjärven säännöstely ei ole aiheuttanut korvattavaa vahinkoa Siikalammessa. Asianosaisetkaan eivät ole vaatineet korvausta säännöstelyn aiheuttamasta Siikalammen kalastuksen tuoton menetyksestä, vaan vaatineet juoksutettavaksi lisää vettä Näskänjokeen. Nyt annetun päätöksen mukainen juoksutus Näskänjokeen parantaa kalaston ja kalastuksen olo³suhteita Näskänjoessa ja Siikalammessa.

- - -

Aluehallintoviraston lausunto eräistä yksilöidyistä vaatimuksista

Ranuan Kemihaaran osakaskunnan, Paattinkijärven kalastuskunnan ja A:n vaatimuksen Siikalammen kunnostamisesta aluehallintovirasto on ottanut osittain huomioon lupamääräyksestä 2 b) ilmenevästi. Vesilain 2 luvun 27 §:n perusteella voidaan määrätä korvauksia tai toimenpiteitä niin sanotuista ennakoimattomista vahingoista siinä tapauksessa, jos vahinkoa ei ole tunnistettu edeltävässä lupamenettelyssä. Jos taas vahinko on tunnistettu, mutta korvaus on jätetty määräämättä sen vuoksi, ettei korvausvelvollisuutta ole katsottu olevan, kyse ei ole niin sanotusta ennakoimattomasta vahingosta.

Aluehallintovirasto on todennut ympäristölupaviraston maastotarkastuksen perusteella, että Näskänjoen laskukohdan ympäristö Siikalammessa on voimakkaasti kasvittunut ja soistunut. Maastossa havaittavista aikaisemman rantaviivan jäljistä voidaan päätellä, että lammen vedenkorkeus on laskenut. Luvan saajan edustaja on pitänyt rantojen kasvittumista vedenkorkeuden laskuun liittyvänä tyypillisenä ilmiönä. Aikaisemmassa lupakäsittelyssä on mainintoja varhaisemmasta Siikalammen padottamisesta ja vedenkorkeuden sääntelystä. Esimerkiksi täydentävän katselmustoimituksen avustava virkamies on 19.4.1977 päivätyssä lausunnossaan todennut muun ohella, että lammen vesi oli laskenut paikallisten asukkaiden toimien johdosta jo ennen säännöstelyä. Aluehallintovirasto ei ole pitänyt Siikalammen kasvittumista ennakoimattomana seurauksena säännöstelystä. Toisaalta lammen vedenkorkeuden lasku on voinut osittain johtua muustakin kuin säännöstelystä ja siihen liittyneestä vesien kääntämisestä. Edellä olevilla perusteilla aluehallintovirasto on pitänyt päätöksessä määrättyä juoksutusta riittävänä kunnostustoimena. Tämän vuoksi Siikalammen ruoppaamista ja vesikasvuston niittämistä sekä muita lisäkunnostustoimia koskevat vaatimukset on hylätty.

- - -

Hallinto-oikeuden ratkaisu sikäli kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on luvan saajan valituksesta muuttanut lupamääräyksen 2 b) toisen kappaleen ja lupamääräyksen 4 toisen kappaleen kuulumaan seuraavasti:

Paattinkijärven säännöstelypadolta tulee juoksuttaa aina vähintään 25 l/s.

- - -

Luvan saajan on tilalle Yliniemi RN:o 46:16 rakennettava traktorilla kulkukelpoinen tieyhteys Pitkäniemessä olevalle metsäpalstalle niin, että tie on säännöstelyn johdosta veden alle jäävällä ja vettyvällä osuudella vähintään tasolla N₄₃ +190,80 m, sekä turvattava Paattinkijoen rantoja luiskaamalla tai muulla tavoin traktorilla kulku Paattinkijoen yli.

A:n, Siika-Kämän kyläyhdistys ry:n ja Paattinkijärven osakaskunnan sekä B:n valituksista hallinto-oikeus on, hyläten ELY-keskuksen ja Ranuan Kemihaaran osakaskunnan vaatimukset kalatalousmaksun muuttamisesta istutus- tai toimenpidevelvoitteeksi, muuttanut lupamääräyksen 7 ensimmäistä kappaletta ja lisännyt kalasto- ja kalataloustarkkailua koskevaan lupamääräykseen 8 c) uuden toisen kappaleen. Mainitut kappaleet kuuluvat seuraavasti:

Luvan saajan on maksettava kalatalousmaksua Lapin ELY-keskukselle vuosittain tammikuun aikana 8 000 euroa säännöstelystä kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ja haittojen ehkäisemiseksi. Kalatalousmaksut voidaan käyttää säännöstelyn vaikutusalueella kalojen istutuksiin, kalojen elinympäristöjen kunnostuksiin, kalastusmahdollisuuksien parantamiseen tai muihin alueen kalastoa ja kalastusta parantaviin toimenpiteisiin.

Luvan saajan on vuoden 2017 loppuun mennessä tehtävä kalatalousmaksujen käyttöä varten säännöstelyjärvien kalataloutta koskeva ja kalatalousviranomaisen hyväksymiin tutkimuksiin perustuva perusselvitys, joka sisältää esityksen tarvittavista kalataloudellisista hoitotoimen³piteistä.

- - -

Hallinto-oikeus on muuttanut aluehallintoviraston päätöksen kohdan 10. Vahinkojen korvaaminen b) Vahinkojen selvittäminen sekä kohdan Vanhaan säännöstelylupaan liittyvät korvausvaatimukset kuulumaan seuraavasti:

Luvan saajan on tehtävä selvitys tämän säännöstelyluvan mukaisen säännöstelyn vaikutuksista paannejään ja supon muodostumiseen tilan Ukonkoski 683-401-19-21 (poistettu tekstiä) sekä muidenkin Paattinkijoen ranta-alueen kiinteistöjen kohdalta, missä säännöstely voi lisätä jään muodostumista. Selvitys ja mahdollinen korvausesitys, mikäli mahdollisten vahinkojen korvaamisesta ei ole sovittu, on toimitettava aluehallintovirastoon viiden vuoden kuluessa luvan lainvoimaisuudesta. Luvan saajan on ennen tämän luvan mukaisen säännöstelyn aloittamista asetettava Lapin aluehallintovirastolle 5 000 euron vakuus. Vakuuden vapauttamisesta päättää Pohjois-Suomen aluehallintovirasto lupaviranomaisena.

Luvan saaja velvoitetaan tekemään selvitys puusto- ja vettymisvahingoista, jotka ovat mahdollisesti aiheutuneet säännöstelystä johtuneesta paannejään tai supon muodostumisesta tai rannan syöpymisestä Ranuan kunnan Kemihaaran kylässä sijaitsevilla tiloilla Ukonkoski 683-401-19-21 ja Iso Paimenjänkkä 683-401-57-21. Vahingot on selvitettävä 1.1.2009 alkaen tämän päätöksen lainvoimaiseksi tuloon asti. Selvitys korvausesityksineen on toimitettava aluehallintovirastolle yhden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaisuudesta, ellei asiasta ole siihen mennessä sovittu.

Muilta osin valitukset on hylätty.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Sovellettavia säännöksiä

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Sillä on kumottu vanha vesilaki (264/1961). Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa uuden vesilain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä. Edellä oleva huomioon ottaen asiassa sovelletaan asiallisesti vanhan vesilain (264/1961) säännöksiä.

Luvan myöntämisen edellytykset

Aluehallintovirasto on käsitellyt hakemuksen jo toteutetun vesistön säännöstelyhankkeen jatkamista koskevana uutena lupa-asiana. Hallinto-oikeus on todennut, että Pohjois-Suomen vesioikeuden 4.6.1975 antama lupa on katsottava annetun määräaikaisena sen vuoksi, että hakijalla oli osaan tarvittavista maa-alueista vain määräaikainen käyttöoikeus. Myöskin luvan saaja on aluehallintovirastossa 19.5.2010 todennut luvan määräaikaisuuden käyvän ilmi vesioikeuden päätöksen perusteluista. Päätöksessä todetaan muun muassa seuraavaa: "Tämän vuoksi ja ottaen luvan voimassaoloaikaa harkitessa huomioon, että hakijalla on osaan yrityksessä käyttöön otetuista maa-alueista vain sopimukseen perustuva määräaikainen käyttöoikeus." Myöskin vesioikeuden päätöksen lupamääräyksessä 14 edellytettiin nimenomaisesti uuden luvan hakemista, mikäli hakija aikoo jatkaa säännöstelyä. Hallinto-oikeus on todennut edellä lausutun lisäksi, että vesioikeuden myöntäessä säännöstelyluvan vuonna 1975 voimassa ollut vesilaki ei sisältänyt säännöksiä toistaiseksi voimassa olevan säännöstelyluvan lupamääräysten tarkistamismahdollisuudesta.

Hallinto-oikeus on todennut, että kyse on uudesta säännöstelyluvasta tarkoituksena jatkaa säännöstelyä nykyisissä säännöstelyolosuhteissa kuitenkin niin, että lupaharkinta voidaan tehdä voimassa olevan vesilain nojalla ilman, että tähän asti voimassa ollut säännöstelylupa tai noudatettu säännöstelykäytäntö rajoittaisi miltään osin lupaedellytysten arviointia tai asetettavia lupamääräyksiä.

Kemijoen vesistöalueelle vahvistetussa vesienhoitosuunnitelmassa molemmat järvet on nimetty voimakkaasti muutetuiksi järviksi sekä esitetty nykysäännöstelystä johtuvat tiedot järvien tilasta ja käytöstä.

- - -

Säännöstelyrajoja ja juoksutuksia koskevat vaatimukset

Paattinkijärven säännöstelyrajat

Hallinto-oikeus on hylännyt D:n, A:n asiakumppaneineen sekä B:n vaatimukset Paattinkijärven säännöstelyn ylärajan laskemisesta 30 cm:llä nykyisen luvan mukaisesta ylärajasta.

Hallinto-oikeus on todennut, että vuosikymmeniä jo harjoitetun säännöstelyn seurauksena Paattinkijärven rannat ovat sopeutuneet harjoitettuun säännöstelykäytäntöön. Luvan saajalla on ja lisäksi tällä päätöksellä on myönnetty vesilain tarkoittama pysyvä käyttöoikeus säännöstelyn johdosta veden alle jääviin alueisiin. Erityiseen käyttöön otettuja ranta-alueita on luvan velvoitteena suojattu rannan syöpymiseltä ja muulta rannan käyttöä haittaavalta vahingolta. Säännöstelyn ylärajan laskeminen aiheuttaisi haittaa myös kalaston elinolosuhteisiin erityisesti loppusyksyn ja talven jääpeitteisenä aikana. Säännöstelyn rajoittaminen vaaditulla tavalla vähentäisi merkittävästi hankkeesta saatavaa säännöstelyhyötyä.

Luvan saaja on hyväksynyt aluehallintoviraston asettamat Paattinkijärven säännöstelyn alarajat, jotka tarkoittavat voimassa olleeseen lupaan nähden 0,50 metrin alarajan nostoa sekä kesällä että talvella. Hakemussuunnitelman liitteenä 13 olevassa vesistösäännöstelyjä koskevassa Suomen ympäristökeskuksen esiselvityksessä on tarkasteltu Näskäjärven ja Paattinkijärven vedenkorkeuksia vuosina 1980–1995. Paattinkijärven vedenkorkeuden 10 ja 90 % pysyvyyskäyrien perusteella alarajan nosto aluehallintoviraston päätöksen mukaisena ei juuri muuttaisi harjoitettua säännöstelykäytäntöä eikä näin johtaisi sanottavaan hankkeesta saatavan säännöstelyhyödyn menetykseen. D:n sekä A:n asiakumppaneineen valituksissa vaadittu yhden metrin alarajan nosto sitä vastoin merkitsisi säännöstelytilavuuden menetystä noin 40 %:lla. Näin ollen valitukset on tältä osin hylättävä.

Näskäjärven säännöstelyrajat

Hallinto-oikeus on hylännyt D:n vaatimuksen Näskäjärven säännöstelyn ylärajan laskemisesta 30 cm:llä sekä AC:n ja BC:n vaatimuksen ylärajan laskemisesta 20–50 cm:llä nykyisen luvan mukaisesta ylärajasta.

Hallinto-oikeus on todennut, että vuosikymmeniä jo harjoitetun säännöstelyn seurauksena Näskäjärven rannat ovat sopeutuneet harjoitettuun säännöstelykäytäntöön. Luvan saajalla on vesilain tarkoittama pysyvä käyttöoikeus säännöstelyn johdosta veden alle jääviin alueisiin. Erityiseen käyttöön otettuja ranta-alueita on luvan velvoitteena suojattu rannan syöpymiseltä ja muulta rannan käyttöä haittaavalta vahingolta. Säännöstelyn ylärajan laskeminen aiheuttaisi haittaa myös kalaston elinolosuhteisiin erityisesti loppusyksyn ja talven jääpeitteisenä aikana. Säännöstelyn rajoittaminen vaaditulla tavalla vähentäisi merkittävästi hankkeesta saatavaa säännöstelyhyötyä.

Keski-Lapin Voima Oy on vastustanut aluehallintoviraston määräämää Näskäjärven kesäaikaisen alarajan nostamista tasolle N₄₃ +192,67 m. Hakemussuunnitelman liitteenä 13 olevassa vesistösäännöstelyjä koskevassa Suomen ympäristökeskuksen esiselvityksessä on tarkasteltu Näskä³järven ja Paattinkijärven vedenkorkeuksia vuosina 1980–1995. Näskäjärven vedenkorkeuden 10 ja 90 % pysyvyyskäyrien perusteella alarajan nosto aluehallintoviraston päätöksen mukaisena ei juuri muuttaisi harjoitettua säännöstelykäytäntöä, kun tarkastellaan toteutuneita vedenkorkeuksia 1.6.–15.10. välisenä aikana. Sitä vastoin kesäaikaisen uuden alarajan tavoittaminen 1.6. mennessä voi edellyttää keväällä juoksutusten ja näin ollen tuotannon rajoittamista, mikäli lupamääräyksen 2 d) mukaiset vedenkorkeus- ja virtaamaennusteet osoittavat, ettei kesäaikaista alarajaa muutoin saavutettaisi. Kesäaikaisen alarajan nosto ei suoraan vähennä säännöstelytilavuutta, mutta juoksutusta keväällä voi olla tarpeen rajoittaa nykykäytäntöön verrattuna.

Säännöstelylupa on valituksenalaisella päätöksellä myönnetty toistaiseksi voimassa olevana ja olisi tarkistamisenvaraisenakin pitkäaikainen hanke luvan saajalle. Tästä syystä alarajan noston edellyttämät säännöstelyrakenteiden muutostöistä johtuvat kustannukset eivät voi olla esteenä säännöstelyn muuttamiselle. Alarajan nostaminen parantaa rannan virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä parantaa kalaston elinolosuhteita. Hallinto-oikeus on hyläten luvan saajan vaatimuksen katsonut, että aluehallintovirasto on voinut perusteluistaan ilmenevästi muuttaa Näskäjärven alarajan osalta säännöstelyn nykykäytäntöä.

Ranuan Kemihaaran osakaskunnan sekä D:n vaatimus Näskäjärven säännöstelyn alarajan yhden metrin nostosta tarkoittaisi nykykäytännön mukaisen säännöstelytilavuuden puolittumista, ja säännöstelyväliksi jäisi talvella yksi metri. Näin ollen valitukset on tältä osin hylättävä. Osakaskunnan vaatimus Näskäjärven kesäajan alarajaksi on aluehallintoviraston päätöksen mukainen, joka hallinto-oikeuden päätöksellä jää voimaan.

Juoksutus Näskäjärvestä Simojoen vesistöön

Näskänjoen keskivirtaamaksi ennen säännöstelyn aloittamista Näskäjärven luusuassa on arvioitu 0,22 m³/s ja keskialivirtaamaksi 0,1 m3/s (Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös 4.6.1975). Päätöstä edeltäneessä katselmustoimituksessa oli arvioitu Näskäjärven keskivirtaamasta jakautuvan 0,22 m3/s Simojoen suuntaan ja 0,10 m³/s Juotasjoelle.

Vanhan luvan mukaan oli juoksutettava talviaikana, vesistön ollessa jäätyneenä Simojoen vesistöön, kuitenkin enintään 50 l/s kuuden kuukauden aikana. Aluehallintoviraston valituksenalaisen päätöksen mukaan Näskäjärven luusuan padolta Simojärven vesistöön olisi juoksutettava vähintään 25 l/s ja 1.6.–31.8. välisenä aikana vähintään 50 l/s. Vähimmäisjuoksutusta Näskäjärvestä Siikalampeen on lisätty vesistön vedenlaadun ja virkistyskäytön turvaamiseksi.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Näskäjärvi on ennen Näskäjärven säännöstelyn aloittamista ollut niin sanottu bifurkaatiojärvi. Vesiä on johtunut sekä Simojoen että Kemijoen vesistöön. Mainittu virtausominaisuus on todennettu useissa yhteyksissä 1960-luvulla toimitetussa katselmustoimituksessa. Virtausolosuhteita on kuitenkin tuolloin saadun muistitiedon mukaan useaan otteeseen muutettu ihmistoiminnoin jo ennen säännöstelyn aloittamista. Simojoen vesistöön laskevassa Näskänjoessa on aikoinaan ollut kaksikin myllyä, joiden vesimäärän lisäämiseksi Näskäjärvestä Paattinkijärveen johtavaa Tervaojaa oli padottu. Vastaavasti Paattinki- ja Piittisjoen uittoon tarvittavan vesimäärän lisäämiseksi Tervaojaa oli perattu, ja myös Näskänjoen myllypatojen sulkemista on voitu käyttää samaan tarkoitukseen. Myllyjen käytön lakattua on mainittu Siikalammen vedenkorkeutta lasketun. Pääasiallinen luonnontilainen virtaussuunta Näskäjärvestä vielä 1900-luvun alussa on todennäköisesti ollut Simojärven suuntaan niin, että tulvavesiä on virrannut myös Kemijokeen. Kun säännöstely on aloitettu, Näskänjoki Simojärven suuntaan on suljettu padolla, ja vedet käännetty Paattinkijärveen.

Säännöstelykatselmuksen yhteydessä on arvioitu, ettei merkittävää siian nousua Simojärvestä Näskänjokeen ole ollut ennen säännöstelyn aloittamista. Näskänjoella ja ainakin Siikalammella on paikallista kalataloudellista arvoa ja Siikalammella on virkistyskäyttöä. Tästä syystä hallinto-

oikeus on katsonut, että säännöstelyluvassa on voitu määrätä Näskänjoen vähimmäisjuoksutuksesta ensisijaisesti ennen säännöstelyä vallinneiden virtausolosuhteiden palauttamiseksi. Toimenpiteet Näskänjoen padolla eivät ole aluehallintoviraston määräämän vähimmäisjuoksutuksen järjestämiseksi kohtuuttomia, eikä määräys merkittävästi vähennä säännöstelyhyötyä. Luvan saajan valitus ja AC:n ja BC:n valitus enemmälti on tältä osin hylättävä. Ranuan Kemihaaran osakaskunnan vaatimus aluehallintoviraston määräämää suuremmasta juoksutuksesta 1.9.–15.11. väliselle ajalle on hylätty. Aluehallintoviraston päätöksen perusteluista ilmenevästi Siikalammella tai Näskänjoella ei ole hallinto-oikeuden käsityksen mukaan Ranuan Kemihaaran osakaskunnan vaatimaa säännöstelyhankkeesta seurannutta kunnostamistarvetta. Asiakirjoista käy ilmi, että Ranuan kunta on tehnyt Siikalammen kunnostuksesta aloitteen. Lapin ympäristökeskus on aloitteesta 7.1.2003 antamassaan lausunnossa todennut muun muassa, ettei hanke valtion osallistumisen osalta täytä valtioneuvoston periaatepäätöksen ehtoja hyödynsaajien vähäisen lukumäärän vuoksi. Kunnostusvaatimus myös säännöstelyasiaan liittyvänä velvoitteena hylätään.

Paattinkijärven vähimmäisjuoksutus

Paattinkijärven säännöstelypadolta Paattinkijokeen olisi juoksutettava aina vähintään 25 l/s. Vastaavaa vähimmäisjuoksutusmääräystä ei nykyisessä säännöstelyluvassa ole ollut. Aluehallintoviraston määräys juoksutuksesta Paattinkijokeen on katsottava annetun Paattinkijoen ja alapuolisen muun vesistönosan vedenlaadun, kalaston ja virkistyskäytön turvaamiseksi.

Paattinkijoki virtaa Paattinkijärvestä alkaen runsaan viiden kilometrin matkan ennen laskua Piittisjärveen. Vesistöllä on kalataloudellista merkitystä ja Piittisjärvellä on vakituista asutusta sekä vapaa-ajan käytössä olevia rantakiinteistöjä. Hallinto-oikeuden arvion mukaan aluehallinto³virasto on voinut lausumillaan perusteilla määrätä vähimmäisjuoksutusvelvollisuudesta. Paattinkijärven säännöstelypadolta saadaan talviaikana juoksuttaa enintään 2 m³/s, kuten myös vanhan luvan mukaan. Rajoitus on annettu nimenomaan paannejäähaittojen estämiseksi. Aluehallinto³viraston määräämä tasainen vähimmäisjuoksutus ei ennalta arvioiden muuttaisi virtausoloja tältä osin huonommaksi. Luvan saajan vaatimus määräyksen poistamisesta voidaan hylätä.

Tervaojan vähimmäisjuoksutus

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan Tervaojan padolta Paattinkijärveen olisi juoksutettava aina vähintään 25 l/s. Aluehallintovirasto ei ole päätöksessään perustellut tältä osin vähimmäisjuoksutuksen määräämistä. Vastaavaa määräystä vanhassa säännöstelyluvassa ei ole ollut. Tervaoja virtaa Näskäjärvestä noin yhden kilometrin matkan Paattinkijärveen, eikä ojaan näyttäisi liittyvän sen vesialueen tai rannan käyttöön liittyvää vähimmäisvirtaaman järjestämistarvetta. Kun vähimmäisjuoksutuksen määräämiselle ei ole erityistä vesiensuojelullista tai muutakaan perustetta, luvan saajan valitus tältä osin voidaan hyväksyä ja hallinto-oikeus on poistanut Tervaojan padolle asetetun vähimmäisjuoksutusmääräyksen.

Kalatalousvelvoite

Vanhan vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan, jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu (kalatalousvelvoite). Saman lainkohdan 3 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittaminen rakentajan toimesta aiheuttaisi niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hänelle kohtuuttomia kustannuksia taikka kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, rakentaja on määrättävä suorittamaan kalatalousvelvoitteen tai sen osan asemasta siten korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen käytettäväksi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen (kalatalousmaksu) sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu.

Asiakirjoista ilmenee, että vanhaan säännöstelylupaan ei ole sisältynyt kalataloudellista tarkkailuvelvoitetta. Säännöstelyjärvien kalataloutta on selvitetty täydentävän katselmustoimituksen yhteydessä 1970-luvulla, johon mennessä säännöstelyä oli jo harjoitettu noin 20 vuotta. Hakemuksen mukaan luvan saaja on vapaaehtoisesti tarkkaillut lähinnä siikaistukkaiden menestymistä järvissä vuosina 1987–1990 sekä viimeksi vuonna 1995.

Näskä- ja Paattinkijärven säännöstely vaikuttaa aikoinaan pidetyn katselmustoimituksen perusteella monella tavalla säännösteltyjen järvien ja niiden alapuolisten vesistöjen kalakantoihin ja kalastukseen. Nyt ratkaistavan hakemuksen yhteydessä ei ole selvitetty säännöstelyn vaikutusalueen vesistöjen kalatalouden nykytilaa. Säännöstelyä rajoittavien lupamääräysten takia nyt annetun luvan mukaisen säännöstelyn voidaan olettaa aiheuttavan vähemmän kalataloudellista vahinkoa kuin vanha säännöstely. Koska uusi, nyt luvan saanut säännöstely kuitenkin olennaisesti jatkaa vanhaa säännöstelykäytäntöä, asiaa ei ole syytä palauttaa aluehallintovirastoon lisäselvityksen saamiseksi. Hallinto-oikeus on sen sijaan määrännyt luvan saajan selvittämään kyseessä olevien vesistöjen nykyisen kalataloudellisen tilan. Määräys on tarpeen sekä velvoitteena tehtävien kalakantojen hoitotoimenpiteiden suunnittelua varten että näiden toimenpiteiden tulosten arvioimiseksi.

Vesioikeuden vuonna 1981 määräämä istutusvelvoite on perustunut hyvin puutteelliseen selvitykseen ja arvioon säännöstelystä mahdollisesti aiheutuvan vahingon laadusta ja määrästä. Nyt ratkaistavassa asiassa ei ole saatavilla muuta selvitystä säännöstelyn aiheuttamasta kalataloudellisesta vahingosta kuin silloista katselmusta varten vuonna 1976 laadittu selvitys ja avustavan virkamiehen arvio vuodelta 1977. Selvitysten puuttuessa luotettavaa vahingonarviota ei voi tehdä. Koska tieto vesistöjen kalataloudellisesta tilasta ennen säännöstelyä puuttuu, lisäselvityksillä ei ole saatavilla olennaisesti varmempaa tietoa. Tämän takia hallinto-oikeus on ratkaissut myös kalatalousvelvoitteen palauttamatta asiaa aluehallintovirastolle.

Hallinto-oikeus on katsonut, että riittävä tieto säännöstelyn vaikutusalueen vesistöjen kalataloudellisesta tilasta saadaan perusselvityksellä, joka on määrätty lupamääräyksessä 8 c. Vahingonarvion lähtökohtana hallinto-oikeus on pitänyt edellä mainittuja katselmustoimitukseen liittyviä selvityksiä ja arvioita. Vesioikeuden näiden perusteella määräämän istutusvelvoitteen, joka sisältää istukkaiden hinnan ja istutuskulut, nykyarvo on hallinto-oikeuden arvion mukaan noin 6 000 euroa vuodessa. Aluehallintovirasto on valituksenalaisessa päätöksessä määrännyt 3 575 euron maksun vuodessa, joka perustuu istukkaiden hintaan ja istutuksen kuluihin. Hallinto-oikeus on ensinnäkin arvioinut, että aluehallintovirasto on arvioinut nykyisen velvoitteen arvon liian pieneksi ja toisekseen, että nykyinen kalatalousvelvoite on ollut todelliseen vahinkoon nähden alimitoitettu. Tämän takia kalatalousmaksu on korotettu 8 000 euroon. Lisäksi luvan saaja on velvollinen kustannuksellaan tarkkailemaan kalatalousmaksulla tehtyjen toimenpiteiden tuloksellisuutta.

Lapin ELY-keskuksen kalatalousryhmän vaatimuksen noin 1,8 milj. vastakuoriutuneen muikunpoikasen istuttamisesta värimerkittynä hallinto-oikeus on hylännyt, mutta hyväksynyt kuitenkin vaatimuksen velvoitteen lisäämiseksi. Saatavilla olevan puutteellisen tiedon perusteella ei voida varmuudella päätellä, että säännöstelyn aiheuttama vahinko voidaan poistaa vastakuoriutuneiden muikunpoikasten laajamittaisella istutuksella. Hallinto-oikeus on hyväksynyt, että Näskä- ja Paattinkijärven muikkukannalle on voinut aiheutua suurempi menetys säännöstelyn johdosta kuin vesioikeuden vuoden 1981 päätöksessä on arvioitu. Muikunpoikasten istutuksen tuloksellisuuteen liittyy kuitenkin epävarmuutta eikä vaadittua istutusta ja värimerkintää voida hallinto-oikeuden käsityksen mukaan käsillä olevan tiedon perusteella määrätä pysyväksi velvoitteeksi. Koska säännöstelyn aiheuttamien vahinkojen poistamiseksi tehokkaiden toimenpiteiden löytäminen edelleen vaatii erilaisten toimen³piteiden kokeilua, velvoite on syytä määrätä kalatalousmaksuna.

Hallinto-oikeus on todennut, että maksulla toteutetut toimenpiteet yhdessä määrätyn tarkkailuvelvoitteen ja kalataloudellisen perusselvityksen kanssa tuottavat tiedon, jonka perusteella velvoitetta voidaan tarvittaessa muuttaa toimivammaksi joko muuttamalla maksun käyttösuunnitelmaa tai luvassa määrättyä velvoitetta.

Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

- - -

Luvan saaja on valituksessaan todennut, että uusien säännöstely- ja juoksutusmääräysten vaikutusten näkyminen luonnossa ja laajemmin ympäristössä vaatii pitemmän ajan. Vesilain 8 luvun 10 a §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 217/1990) todetaan, että lupamääräysten tarkistamiselle asetettava määräaika tulisi asettaa suhteellisen pitkäksi, esimerkiksi 10–30 vuodeksi. Luvan saaja on esittänyt, että lupamääräykset tulee tarkistaa viidentoista (15) vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaisuudesta. Hallinto-oikeus on todennut, että nyt aluehallintoviraston myöntämässä säännöstelyluvassa on kysymys vuosikymmeniä jatkuneen säännöstelyn jatkamisesta entiseen säännöstelykäytäntöön verrattuna vähäisessä määrin rajoitettuna. Uuden luvan mukaiset säännöstelyn vaikutukset vesiympäristössä ovat tähän asti säännöstelystä saatujen kokemusten perusteella siinä määrin ennakoitavissa, että lupamääräysten tarkistamisen määräaika voidaan hallituksen esityksen tarkoitusta vastaavasti määrätä suhteellisen pitkäksi. Tällä perusteella hallinto-oikeus on hyväksynyt luvan saajan valituksen.

Kun hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräysten tarkistamishakemuksen jättämiselle asetettua määräaikaa, on samalla määrätty, että aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 10 b Vahinkojen selvittäminen tarkoitetut selvitykset mahdollisine korvausesityksineen erikseen on toimitettava aluehallintovirastolle päätöksessä tarkoitetussa viiden vuoden määräajassa sekä kohdassa "Vanhaan säännöstelylupaan liittyvät korvausvaatimukset" tarkoitetut selvitykset mahdollisine korvausesityksineen erikseen on toimitettava aluehallintovirastolle viimeistään yhden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaisuudesta.

Tilakohtaiset vaatimukset

- - -

AE ja BE, Yliniemi 683-401-46-16

Aluehallintovirasto on velvoittanut luvan saajan rakentamaan tilalla Yliniemi tieyhteyden Pitkäniemessä olevalle palstalle Paattinkijärven rannassa. Hakemuksen liitteenä olevan rantakartoituksen mukaan tarkoitetulla tielinjalla olisi veden alle tai vettyvää aluetta noin 200 metrin matkalla. Aluehallintoviraston lausunnon mukaisesti hallinto-oikeus on korjannut kulkuyhteyden järjestämisvelvoitteesta kirjoitusvirheen sekä täsmentänyt luvan saajan valituksesta Pitkäniemen tieyhteyden rakentamisvelvoitetta.

Johtopäätös

Hallinto-oikeuden edellä mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet sekä hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset perusteluineen ja asiassa saatu selvitys, aluehallintoviraston päätöksen kumoamiseen tai muuttamiseen enemmälti valitusten johdosta ei ole perusteita.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Vesilaki (587/2011) 19 luku 3 § 1 momentti

Vesilaki (264/1961) 2 luku 6 § 2 momentti, 22 §, 3 luku 3 § 2 momentti, 8 luku 2 § 2 momentti ja 6 § sekä 11 luku 13 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Yrjänä Honkavaara, Jan Eklund ja Mauri Kerätär, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Ranuan Kemihaaran osakaskunta on valituksessaan vaatinut, että lupamääräysten 2 a kohtaa muutetaan siten, että Näskäjärven säännöstelyn alaraja nostetaan korkeuteen N₄₃ +192,17 m lukuun ottamatta aikaväliä 1.6.–15.10., jolloin alarajana on N₄₃ +192,67 m. Luvan saajalle on määrättävä kalatalousvelvoite ja velvoitettava yhtiö ryhtymään toimenpiteisiin aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Vielä osakaskunta on vaatinut, että yhtiö on velvoitettava kunnostamaan Siikalampi ja Näskänjoki perusteellisesti.

Hallinto-oikeus on päätöksellään hylännyt osakaskunnan vaatimuksen alarajan nostamisesta. Keski-Lapin Voima Oy on ilmoittanut hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa, ettei uutta lupaehdon mukaista alarajaa olisi saavutettu viitenätoista kesänä. Tämä osoittaa, että säännöstelyväli N₄₃ +191,17m – +193,17 m on liian suuri Näskäjärven valuma-alueeseen nähden, jotta järvi täyttyisi lupaehtojen mukaisesti. Koska valuma-alue on liian pieni eikä vettä sen johdosta ole riittävästi, on säännöstelyn alaraja nostettava N₄₃ +192,17 m:iin.

Säännöstelytilavuus ei puolittuisi kuin matemaattisesti, koska luvan saaja ei saa säännöstelyllään alennettua Näskäjärven vedenpintaa lupaehdon mukaiselle alarajalle N₄₃ +191,17 m järven mataluuden johdosta. Asia käy ilmi vuosittaisista säännöstelykäyristä. Varsinaisesti energiatalouteen menevä vesimäärä vähenisi ainoastaan ensimmäisenä vuotena. Koska valuma-alueen pinta-ala ei muutu, ei myöskään sulamisvesien ja muiden sadevesien määrä keskimäärin muutu, vaikka säännöstelyn alarajaa nostettaisiin metrillä.

Luvan saaja on säännöstelyllään aiheuttanut kalakantojen romahtamisen, joten sen täytyy vahingon aiheuttajana olla vastuussa ja hoitaa kalaistutukset ja muut kalastoon liittyvät toimenpidevelvoitteet. Pelkkä kalatalousmaksu ei riitä, eikä istutuksia pidä siirtää vahingon kärsijän vastuulle. Mikäli vaatimukseen ei voida suostua, on hallinto-oikeuden määräämää kalatalousmaksua pidettävä kohtuullisena.

Pelkän juoksutuksen lisääminen Siikalampeen ei ole riittävä toimenpide. Siikalampi ja Näskänjoki on kunnostettava perusteellisesti, jotta Siikalammen kalakannat ja virkistyskäyttömahdollisuudet palautuisivat siihen tilaan, jossa ne olivat luonnontilassa ennen Näskäjärven säännöstelyä. Lammen virkistyskäyttö paranisi samalla.

Siikalammen ja Näskänjoen rehevöitymiseen ja umpeen kasvamiseen sekä vesikasvillisuuden lisääntymiseen ei ole ilmennyt muuta syytä kuin veden pinnan lasku. Siikalammen ja Näskänjoen nykyinen tila ja vedenpinnan lasku johtuu yksinomaan säännöstelystä. Yksistään juoksutuksen lisääminen ei ole riittävä toimenpide.

Katselmustoimituksen avustavan virkamiehen toteama seikka, että Siikalammesta saadaan runsaasti kesäisin hauki-, ahven- ja särkisaaliita, ei pidä Siikalammella kalastavien mukaan paikkansa. Kesäaikaan Siikalammesta kalastetuissa kaloissa on makuhaittoja, joiden johdosta kalat eivät enää ole syömäkelpoisia. Esimerkiksi särki ei enää keväällä nouse kutuaikaan Siikalampeen. Aikaisemmin särki nousi keväällä suurina parvina Siikalampeen kutemaan. Vesikasvillisuus on vallannut Näskänjoen ja Siikalammen. Edellä mainitut asiat voisivat korjaantua kunnostamalla ja puhdistamalla Siikalampi ja Näskänjoki.

Osakaskunta on 11.9.2014 täydentänyt valitustaan Lapin ELY-keskuksen laatimilla Näskäjärven vedenkorkeutta osoittavilla säännöstelykäyrillä.

2. Keski-Lapin Voima Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hanketta käsitellään aikaisemmin myönnetyn säännöstelyluvan jatkolupana eikä uutena säännöstelylupana. Muutetut säännöstely- ja juoksutusmääräykset on kumottava Paattinkijärveä koskevia uusia säännöstelyrajoja lukuun ottamatta. Tilan Yliniemi RN:o 46:16 kulkuyhteyttä koskeva lupamää³räys on poistettava tai sitä on tarkennettava niin, että lupamääräyksestä käy yksiselitteisesti ilmi, että rakentamisvelvoite kohdistuu yksin sille alueelle, joka jää veden alle tai vettyy. Hallinto-oikeuden korottama kalatalousmaksu on palautettava aluehallintoviraston määräämäksi 3 575 euroksi tai määrätty tarkkailuvelvoite on kumottava. Hallinto-oikeuden kalataloudellista perusselvitystä koskeva uusi lupamääräys 8 c on kumottava. Vielä yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeuden edellyttämä selvitys säännöstelyluvan mu³kaisen säännöstelyn vaikutuksista paannejään ja supon muodostumiseen sekä selvitys tästä aiheutuvasta puusto- ja vettymisvahingoista tai rannan syöpymisestä tulee synkronoida aikataulullisesti keskenään niin, että molemmat selvitykset tulee toimittaa aluehallintovirastoon viiden vuoden kuluessa lu³van lainvoimaisuudesta.

Yhtiö on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt, että alkuperäistä lupaa myönnettäessä voimassa ollut vesilaki ei tunnis³tanut määräaikaista säännöstelylupaa. Pohjois-Suomen vesioikeuden 4.6.1975 myöntämän luvan määräaikaisuus koskee vain eräitä hanketta varten tarvittavien kiinteistöjen käyttöoikeutta, mutta ei itse säännöstelyoikeutta, joka on tarkoi³tettu pysyväksi. Vesilain edellyttämä oikeus vesistön säännöstelyyn ja tarvittava käyttöoikeus on ratkaistu edellä mainitulla ja sittemmin lainvoiman saaneella vesioikeuden päätöksellä.

Lupaa haettaessa toiminnanharjoittajalla oli osaan tarvittavista maa-alueista vain määräaikainen käyttöoikeus ja tältä osin myös luparatkaisua on ajallisesti rajattu. Vesioikeuden antamasta lupamääräyksestä käy selkeästi ilmi, että mi³käli toiminnanharjoittaja saa myöhemmin myös loppuosaan tarvittavista kiin³teistöistä pysyvän oikeuden, säännöstelyn jatkaminen tämän jälkeen on lä³hinnä riippuvainen toiminnanharjoittajan omasta tahtotilasta. Myönnetyn säännöstelyoikeuden pysyvyyttä korostaa myös lupamääräyksen loppuosa.

Vastoin hallinto-oikeuden lausumaa säännöstelyolosuhteet muuttuisivat ny³kyisestä ja johtaisivat merkittäviin tuotannonrajoituksiin, mikäli yhtiön valituksessa tarkoitetut juoksutusmää³räykset jäisivät pysyviksi. Juoksutusmääräykset ovat lisäksi ristiriidassa pää³töksessä vahvistettujen rakentamismääräysten kanssa. Vahvistettujen raken³tamismääräysten mukaisilla säännöstelylaitteilla edellä mainittuja juoksutusmääräyksiä ei voida toteuttaa.

Lupaviranomaisella ei myöskään ole oikeudellisia edellytyksiä tarkistaa voi³massa olevia säännöstelymääräyksiä, kuten hallinto-oikeuskin päätöksessään toteaa: "...vesioikeuden myöntäessä säännöstelyluvan vuonna 1975 voimas³sa ollut vesilaki ei sisältänyt säännöksiä toistaiseksi voimassa olevan sään³nöstelyluvan lupamääräysten tarkistamismahdollisuudesta."

Lupaviranomainen voi myöntäessään jatkoluvan asettaa säännöstely- ja juoksutusmääräyksiä koskevan täsmennetyn tarkistamisvelvoitteen. Tällöin myös toiminnanharjoittajalle annetaan mahdollisuus suunnitella muutetun säännöstelyn edellyttämät säännöstelylaitteet ja laskea näiden tarkat kustannusvaikutukset. Samalla yritykselle jäisi riittävästi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, mikäli se katsoo, että sähkönhankinta tulisi jat³kossa toteuttaa jollakin vaihtoehtoisella tavalla.

Hallinto-oikeuden päätöksessä lupamääräyksen 4 toista kappaletta on muutettu yhtiön valituksesta. Erehdys joen nimessä on korjattu, mutta velvoite kulkuyhteyden rakenta³misesta on edelleen kirjattu epäselvästi. Määräys mahdollistaa myös sellaisen tulkin³nan, joka tekee velvoitteesta ankaramman kuin se oli alkuperäisessä muodossaan. Tilan omistajatkin ovat tyytyneet vaatimaan tien rakentamista vain kulkuyhteyden alavalle kohdalle.

Aluehallintoviraston määräämä kalatalousmaksu on suuruusluokaltaan oikea, kun nykyiset suositukset istutustiheydestä otetaan huomioon, vaikka laskel³missa käytettäisiin siianpoikasten korkeampia yksikköhintoja ja istutuskustan³nusta.

Aluehallintovirasto on päätöksessään kalatalousmaksun li³säksi asettanut yhtiölle velvoitteen tarkkailla toimenpiteiden tuloksellisuutta. Vanhan vesilain mukaan tarkkailuvelvoite oli tarkoitettu mää³rättäväksi vain niissä tilanteissa, joissa luvanhaltijalle määrätään kalatalousvelvoite. Sen sijaan tarkkailuvelvoitetta ei ole asetettu silloin, kun luvanhaltijal³le on määrätty kalatalousmaksu.

Koska aluehallintoviraston määräämä kalatalousmaksu oli koh³tuullinen, yhtiö ei valittanut määrätystä tarkkailuvelvoitteesta. Mikäli hallinto-oikeuden määräämä korotettu kalatalousmaksu pysytetään, on lakiin perustumaton tarkkailuvelvoite kumottava.

Kalataloudellisen perusselvityksen määräämiseen toiminnanharjoittajan vel³voitteeksi ei ole oikeudellisia edellytyksiä. Hankkeen aiheutta³mat kalataloudelliset vahingot on selvitetty riit³tävästi alkuperäisen lupamenettelyn yhteydessä. Lupaviranomaisella on ollut hallussa tarpeellinen aineisto, jonka avulla kalastolle ja kalastukselle aiheutuneet vahingot voidaan määrätä korvattavaksi.

Vesioikeudellinen systematiikka ei tunnista menettelyä, jossa ensin määrät³täisiin kalataloudellisten vahinkojen korvaamisesta ja vasta myöhemmässä vaiheessa tehtäisiin vahinkojen arvioimiseen tarvittavat selvitykset. Lupaviranomainen voi määrätä jonkin toimenpiteestä aiheutuvan vahingon korvaamisesta myöhemmin vesilain (264/1961) 16 luvun 24 §:n nojalla, jos siihen tarpeellisen selvityksen puuttuessa on erityistä syytä. Aiheutuneet vahingot on määrätty päätöksen yhteydessä hyvitettäviksi kalatalousmaksulla, eikä vahingon korvaamista ole tässä tapauksessa jätetty ratkai³sematta.

Vesilain mukaan kalatalousvelvoitetta voidaan laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa. Tällöin on mahdollista, että vesistöalueesta tehdään myös kalataloudellinen perusselvi³tys. Tässäkin tapauksessa se tehdään viranomaisresurssein.

Korvausesitystä puusto- ja vettymisvahingoista tai rannan syöpymisestä ei voida tehdä ennen kuin selvitys säännöstelyn vaikutuksista paannejään ja su³pon muodostumiseen on tehty.

3. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kalatalousviranomaisena on valituksessaan vaatinut, että Keski-Lapin Voima Oy:lle määrätään kalataloudellinen toimenpidevelvoite.

Toimenpidevelvoite ja maksuvelvoite ovat luvanhaltijalle ja viranomaisille kuuluvien toimenpiteiden ja vastuiden osalta sisällöllisesti erilaisia. Toimenpidevelvoitteessa toimenpiteiden suunnittelun ja toteutuksen vastuu kustannuksineen on luvan haltijalla. Sen sijaan maksuvelvoitteessa velvoitteen suunnittelu ja toteutus siirtyvät luvan haltijalta viranomaiselle. Lisäksi viranomaistoimintaa ohjaavasta lainsäädännöstä johtuen toimenpiteet tulevat viranomaisten tekeminä kalliimmaksi kuin yksittäisen toiminnanharjoittajan tekeminä. Ristiriita on siinä, että maksuvelvoitteessa toiminnasta aiheutuvien haittojen kompensoinnin kustannuksia siirtyy toiminnanharjoittajalta yhteiskunnan vastattaviksi, eikä aiheuttaja maksaa -periaate tällöin toteudu.

Hallinto-oikeuden päätöksessä asetettu lupaehto luvan saajan velvollisuudesta tehdä vuoden 2017 loppuun mennessä kalatalousmaksujen käyttöä varten säännöstelyjärvien kalataloutta koskeva ja kalatalous³viranomaisen hyväksymiin tutkimuksiin perustuva perusselvitys on tarpeellinen sen vuoksi, että kalanhoidon suunnittelua ja toimenpiteitä vaikeuttaa tiedon puute. Mikäli hakijalle määrätään kalatalousmaksu, luvan saajan on laadittava esitys tarvittavista toimenpiteistä, kuten hallinto-oikeus on päätöksessään todennut.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, etteivät hallinto-oikeuden päätöksistä tehdyt valitukset anna aihetta lausunnon antamiseen.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan esittänyt, että aluehallintoviraston määräämän Näskäjärven, Paattinkijärven, Siikalammen ja Näskänjoen vedenlaadun, rantavyöhykkeen ja vesistön ekologisen tilan tarkkailuohjelman perusteella saadaan tarvittava selvitys Näskänjoen ja Siikalammen tilasta.

Asiakirjoissa viitataan Suomen ympäristökeskuksen selvitykseen Näskäjärven ja Paattinkijärven vedenkorkeuksista vuosina 1980–1995. Ympäristöhallinnon ympäristötiedon hallintajärjestelmään (Hertta) ei ole tallennettu vedenkorkeustietoja Näskäjärvestä eikä Paattinkijärvestä 31.12.1995 jälkeen. Sama koskee myös seitsemää muuta säännösteltyä järveä Lapissa. Syy tallennuksen loppumiseen ei ole tiedossa. Lapin ELY-keskus on aloittanut kyseisten tietojen tallennuksen vuonna 2012. Tallennettujen aineistojen täydennykset ja tarkastus tehdään vuoden 2014 loppuun mennessä. Tiedot Näskäjärven ja Paattinkijärven osalta on tallennettu vuoden 2012 loppuun saakka.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmälle on varattu tilaisuus antaa selitys osakaskunnan ja yhtiön valituksista.

Keski-Lapin Voima Oy on selityksessään muun muassa esittänyt, että Ranuan Kemihaaran osakaskunta on sekoittanut Näskäjärven säännöste³lyn yleisen ja kesäaikaisen säännöstelyrajan viitatessaan yhtiön toteamukseen siitä, ettei uutta lupaehdon mukaista alarajaa olisi saavutettu viitenätoista kesänä. Keski-Lapin Voima Oy ei kyseisessä kohdassa käsittele järven yleistä säännöstelyrajaa, vaan kesäaikaista säännöstelyrajaa. Hallinto-oikeus on pysyttänyt Näskäjärven säännöstelyn alarajan entisellään eikä yhti³öllä sen vuoksi ole ollut tarvetta valittaa päätöksestä tältä osin. Sen si³jaan hallinto-oikeuden määräämän uuden kesäaikaisen alarajan saavuttaminen edellyttäisi usein myös tal³viaikaan kohdistuvia tuotannonrajoituksia. Ajanjaksolla 1987–2013 ei lupaehdon mukaista uutta kesä³aikaista alarajaa olisi viitenätoista kesänä saavutettu 1.6. men³nessä.

Väite siitä, että valuma-alue suhteessa kahden metrin säännöstelyväliin olisi liian pieni, ei pidä paikkansa. Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä on perusteellisesti käsitelty Näskäjärven ja Paattinkijärven valuma-alueiden hydrologiaa sekä niihin liittyviä säännöstelylaskelmia. Näskäjärven ja Paattinkijärven valuma-alueiden vuosivalunta on yhteensä noin 28,4 milj. m³ ja säännöstelytilavuus on 17,2 milj. m³. Säännöstelyaste on näin ollen noin 60,6 %, ja kokonaisuutena voimataloudellinen säännöstely on vesistönosalla toiminut odotetusti. Vaadittu alarajan nosto heikentäisi säännöstelyn edellytyksiä olennai³sesti.

Säännöstelykäyrät osoittavat, ettei Näskäjärveä ole säännöstelty maksimaalisesti lu³pamääräysten äärirajoilla, vaan yllätysten varalle on pyritty jättämään niin sanottua puskuria.

Yhtiö noudattaa juoksutusohjelmassaan varovaisuusperiaatetta. Jo³kainen kevät on erilainen. Säännöstelijä ei voi varauksetta luottaa tilas³tollisiin keskiarvoihin, vaan myös poikkeukselliset tilanteet on huomioitava. Vastuullisella ajotavalla pyritään varmistamaan, ettei asetet³tuja vedenkorkeuden ala- ja ylärajamääräyksiä rikota ja että lupamääräyksen mukainen kesäaikainen alaraja saavutetaan määrättynä kalenteripäivänä. Yhtiön valitsema ajotapa ottaa myös paremmin huomioon vesiympäristön ja vesistön virkistyskäytön. Yhtiö ei pyri yksipuolisesti vain maksimoimaan saavutettavissa olevaa taloudellista hyötyä.

Näskäjärven säännöstely tapahtuu vaakasettien määrää säätelemällä. Säätäminen tapahtuu ihmisvoimin. Säännöstelypadoille ei ole sähkö³yhteyttä ja niiden sijainti on syrjäinen.

Osakaskunnan vaatimus säännöstelyn alarajan nostamisesta tarkoit³taisi nykykäytännön mukaisen säännöstelytilavuuden puolittamista, ja säännöstelytilavuudeksi jäisi tärkeimmälle talvikaudelle vain yksi metri. Säännöstelytilavuuden supistaminen johtaisi vielä uusiin tuotannonrajoituksiin ja heikentäisi merkittä³västi säännöstelyn taloudellista pohjaa.

Kalatalousvelvoitteeseen sovelletaan vanhan vesilain 2 luvun 22 §:n 1 ja 3 momenttia. Kalatalousmaksun määrääminen kalatalousvelvoitteen asemasta ei tar³koita sitä, että vahingonaiheuttaja vapautettaisiin vastuustaan. Lain³säätäjä on edellä mainituilla säännöksillä halunnut antaa lainsoveltajalle tapauskohtaista harkintavaltaa sen suhteen, millä tavalla vahinko³ja voidaan kussakin yksittäistapauksessa parhaiten ehkäistä tai vähen³tää. Toimenpidevelvoitteen määräämisessä ei ole kyse sanktiosta, vaan vahingon korvaamisesta, minkä vuoksi lopputuloksen kannalta on mo³nessa tapauksessa tarkoituksenmukaisempaa määrätä kalatalousmaksu kuin jäykähkö toimenpidevelvoite. Kalatalousmaksun määräämisellä kalanistutuksia ei siirretä vahingonkärsijöiden vastuulle, vaan tässä vaihtoehdossa kalatalousviranomainen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mutta toiminnanhar³joittaja vastaa kustannuksista.

Kyseisen vesistönosan alueella on tehty erilaisia vesistöjärjestelyjä jo ennen voimataloudellisen säännöstelyn aloittamista. Näskänjoessa on ollut mylly noin 200–300 metriä järven luusuasta alavirtaan. Näskänjoen mylly on ra³kennettu vuoden 1900 paikkeilla ja purettu lopullisesti vuonna 1956. Myllypadolla on 1920-luvulla nostettu vettä Näskäjärvessä muun muassa sen vuoksi, että ve³si saatiin virtaamaan Paattinkijärveen uittoa helpottamaan.

Siikalammen luusuan Siikakoskessa on ollut myllypato, joka piti lam³men vesisyvyyden nykyistä suurempana. Suullisen tiedon mukaan Siikalammen patoamisen yhteydessä olisi kaivettu myös vesitysoja Siikalammen pohjoispuolella olevalle Siikajängälle, josta vesi on virrannut heteojaa pitkin Piittisjärveen. Siikakosken mylly on rakennettu ennen Näskän myllyä ja purettu 1940-luvulla. Myllypadon purkamisen jälkeen vedenkorkeus Siikalammella laski. Koska vedenkulkureittinä tärkeän Näskänjoen niska samalla madaltui, syvensivät paikalliset asukkaat vähi³tellen Siikalammen luusuaa saadakseen veneet uimaan. Tästä syystä vesi laski Siikalammessa niin paljon, että esimerkiksi siiat hävisivät lammesta jo paljon ennen Näskäjärven voimataloudellisen säännöstelyn alkamista.

Edellä mainittujen myllyjen rakentamisesta ja muista toimenpiteistä ei juurikaan ole saatavilla asiakirjadokumentteja. Kui³tenkin näitä tapahtumia on aikoinaan käsitelty muun muassa Näskä- ja Paattinkijärven täydentävässä katselmustoimituksessa sekä tähän liittyvässä avustavan virkamiehen lausunnossa.

Uusittu juoksutusmääräys merkitsee käytännössä yli 50 prosentin suuruista kasvua aikaisemmin juoksutettuun määrään nähden ja edellyttää padon juoksutusrakenteiden muuttamista sekä alapuoli³sen uoman muotoilua. Kyse on raskaasta investoinnista eri³tyisesti, kun otetaan huomioon yhtiön koko ja sen taloudellinen kantokyky.

Aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus ovat päätöksiensä perus³teluissa todenneet, että säännöstelyhanke ei edellytä Siikalammen tai Näskänjoen kunnostustarvetta. Osakaskunta ei ole esittänyt riittäviä perusteita sille, minkä vuoksi yhtiö tulisi muutetun juoksutusmääräyksen lisäksi vielä velvoittaa toteuttamaan kyseisten vesistönosien kunnos³tus.

Hallinto-oikeus on määrännyt säännöstelijälle lupamääräykses³sä 8 c yksilöidyn toimenpidevelvoitteen. Tämän lisäksi hallinto-oikeus on pysyttänyt aluehallintoviraston määräämän kalataloudelli³sen tarkkailuvelvoitteen. Edellä mainittujen velvoitteiden lisäksi aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus ovat vesilain mukaisilla perusteilla määränneet säännöstelijälle kalatalousmaksun.

Lapin ELY-keskuksen kalatalousmaksuun kohdistama kritiikki ei koh³distu lupaviranomaisten perusteluihin tässä nimenomaisessa tapauk³sessa, vaan ELY-keskus kritisoi kalatalousmaksua yleisellä tasolla. Kalatalousmaksun määräämiselle asetetut edellytykset täyttyvät.

Ranuan Kemihaaran osakaskunta on vastineessaan esittänyt muun ohella, että Pohjois-Suomen vesioikeuden 4.6.1975 antama päätös oli määräaikainen ja voimassa vuoden 2008 loppuun saakka. Luvan hakijakin on asiakirjojen mukaan myöntänyt luvan määräaikaisuuden aluehallintovirastossa. Hakemusasia on käsiteltävä uutena lupa-asiana.

Näskäjärven säännöstelykäyrät osoittavat, että Näskäjärven säännöstelyväli on liian suuri. Kevättulva sulamisvesineen Näskäjärvessä ei ole riittävä, jotta lupaehdot täyttyisivät, mikä osoittaa, että Näskäjärven valuma-alue on liian pieni säännöstelyväliin nähden.

Säännöstelyn alarajan nostaminen on tärkeää syyskutuisten kalojen luontaisen lisääntymisen kannalta. Juoksutusmääräysten noudattaminen ei ole ongelma nykyisillä säännöstelylaitteilla. Säännöstelyn alarajan nostaminen onnistuu jättämällä tarvittava määrä säännöstelysettejä paikoilleen, jolloin säännöstelykynnys nousee ja estää vedenkorkeuden laskeutumisen liian alas.

Lupaviranomaisella on oltava oikeus tarkistaa lupamääräyksiä. Tällä ehkäistään muun muassa se, että luvan saaja ei voi poiketa lupamääräyksistä esimerkiksi luonnonolosuhteiden, kuten vähälumisen talven tai muun sellaisen vuoksi. On myös tärkeää, että lupaviranomaisella säilyy oikeus valvoa ja muuttaa lupamääräyksiä istutusten osalta sekä tarvittaessa muuttaa kalalajia ja istutusmääriä.

Kalatalousmaksu siirtää vastuuta vahingon kärsijöille eli vesialueiden omistajille. Vesialueiden omistajien täytyy itse huolehtia ja kantaa vastuu istutuksista ja mahdollisista hoitokalastuksista. Kalatalousmaksu ei mene yksistään istutettaviin kalanpoikasiin, vaan ne täytyy myös kuljettaa istutusvesiin. Nykyisellä kustannustasolla kuljetus vie huomattavan osan kalatalousmaksusta. Luvan saajan velvoitteena ja vastuuna tulee olla kalatalousselvitys lupaehtojen mukaisesti, koska luvan saaja on myös vahingon aiheuttaja.

B on vastineessaan vaatinut, että lupa-asia käsitellään uutena lupana. Paattinkijärven alimman vedenkorkeuden nosto puolella metrillä on oikean suuntainen toimenpide, joskaan ei riittävä.

Säännöstelyä on tähän asti harjoitettu lähes ilman mitään tarkistuksia. Paattinkijärven syvyydestä ei ole tarkkoja tietoja. Luvan saajan toimittama kartta veden korkeudesta ei pidä paikkaansa. Veden laskun ja nousun aiheuttamat muutokset eivät ole kenenkään tiedossa. Järven ranta-asukkaiden on saatava tietää vesistön todellinen tila.

Säännöstely vaikeuttaa kutua ja kalakannan säilyvyyttä säännöstellyssä vesistössä. Riittävä kalakanta on tärkeää myös sen vuoksi, että vapaa-ajan kalastus on myös Pohjois-Suomessa lisääntynyt.

Perusselvitys tulisi tehdä viranomaisresurssein, mutta hakijan kustannuksella. Ei ole perusteltua, että yksityinen yritys saa kaiken hyödyn yhteiskunnan kustannuksella.

A, Paattinkijärven osakaskunta ja Siika-Kämän kyläyhdistys ry ovat vastineessaan vaatineet, että säännöstelylupa on käsiteltävä uutena lupana. Luvan saajalle on määrättävä kalataloutta ja järven tilaa koskeva tarkkailuvelvoite. Kalatalousmaksun määrää ei saa alentaa hallinto-oikeuden määräämästä 8 000 eurosta. Järven nykytilaa ei ole selvitetty. Yleisöä varten on asennettava mittari, josta näkee vedenkorkeuden myös matalan veden aikana.

AE:lle ja BE:lle, AC:lle ja BC:lle sekä D:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Keski-Lapin Voima Oy on vastaselityksessään uudistanut aikaisemmin lausumansa ja esittänyt muun muassa, ettei yhtiöllä ole huomauttamista Lapin ELY-keskuksen näkemykseen, jonka mukaan aluehallintoviraston mää³räämän Näskäjärven, Paattinkijärven, Siikalammen ja Näskänjoen ve³denlaadun, rantavyöhykkeen ja vesistön ekologisen tilan tarkkailuohjelman perusteella saadaan tarvittava selvitys Näskänjoen ja Siikalammen tilasta.

Lupaviranomaisella on oikeus asettaa uusi määräys, jonka perusteella lupamääräyksiä on jatkossa mahdollista tarkistaa vesilain asettamien edellytysten rajoissa. Alkupe³räistä säännöstelylupaa myönnettäessä silloinen vesilaki ei sisältänyt säännöksiä toistaiseksi voimassa olevan säännöstelyluvan lupamää³räysten tarkistamisesta.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmä on ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää aikaisemmin lausumaansa.

Ranuan Kemihaaran osakaskunta on vastaselityksessään uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt muun ohella, että vaikka Näskä- ja Paattinkijärven vedenkorkeustietoja ei ole tallennettu vuosien 1995 ja 2012 väliseltä ajalta, ne löytyvät tarvittaessa Keski-Lapin Voima Oy:n arkistosta, sillä vedenkorkeuksien säännöstelyn keski- ja ääriarvojen täytyy perustua johonkin viralliseen aineistoon.

Näskäjärven vedenkorkeuden keskiarvo on vedenkorkeuskäyrien mukaan alimmillaan huhtikuussa noin N₄₃ +191,70 m, alin vedenkorkeus on N₄₃ +191,60 m. Korkeimmillaan syyskuun lopussa keskiarvo on noin N₄₃ +192,80 m. Tämä osoittaa jo sen, että Näskäjärven vedenkorkeuksien säännöstelyväli on todellisuudessa vain keskimäärin 1,10 metriä.

Säännöstely vaakasettien määrää säätelemällä ihmisvoimin ei ole ongelma, koska näin tapahtuu myös muilla luvan hakijan säännöstelypadoilla Näskä- ja Paattinkijärvellä. Säännöstelypadolle kulkeminen ei ole ongelma nykyaikaisilla kulkuvälineillä. Lisäksi säännöstelypato on vain noin yhden kilometrin päässä yleisestä tiestä.

Toimenpiteet ennen säännöstelyn aloittamista perustuvat vain pelkkiin puheisiin. Ainut merkki toimenpiteistä olivat myllypadon jäänteet ennen joen ruoppaamista Näskäjärvestä Siikalampeen laskevassa joessa 200 metriä nykyisestä säännöstelypadosta alaspäin. On vaikea uskoa, että paikalliset asukkaat olisivat laskeneet Siikalammen vedenpintaa, koska lammen maksimisyvyys on vain noin 1,20 metriä.

Aluehallintoviraston määräämät ja hallinto-oikeuden pysyttämät uudet juoksutusmääräykset Näskäjärvestä Siikalampeen on säilytettävä, jotta vesi vaihtuisi edes vähän Siikalammessa. Uudet juoksutusmääräykset eivät aiheuta kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä luvan hakijalle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimus siitä, että yleisöä varten on asennettava mittari, josta näkee vedenkorkeuden myös matalan veden aikana, jätetään tutkimatta.

Muulta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

2. Keski-Lapin Voima Oy:n valitus hyväksytään säännöstelyn vaikutuksista aiheutuvasta puusto- ja vettymisvahingosta tai rannan syöpymisestä tehtävän selvityksen määräajan osalta.

Mainittu päätöksen kohta Vanhaan lupaan liittyvät korvausvaatimukset muutetaan kuulumaan seuraavasti:

Luvan saaja velvoitetaan tekemään selvitys puusto- ja vettymisvahingoista, jotka ovat mahdollisesti aiheutuneet säännöstelystä johtuneesta paannejään tai supon muodostumisesta tai rannan syöpymisestä Ranuan kunnan Kemihaaran kylässä sijaitsevilla tiloilla Ukonkoski 683-401-19-21 ja Iso Paimenjänkkä 683-401-57-21. Vahingot on selvitettävä 1.1.2009 alkaen tämän päätöksen lainvoimaiseksi tuloon asti. Selvitys korvausesityksineen on toimitettava aluehallintovirastolle viiden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaisuudesta, ellei asiasta ole siihen mennessä sovittu.

3. Muilta osin valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen loppu³tulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Vaatimus on esitetty korkeimmalle hallinto-oikeudelle annetussa vastineessa vaatimusten tekemiselle asetetun määräajan jälkeen ja siis liian myöhään. Tämän vuoksi vaatimus on jätettävä tutkimatta.

2. Korvausesitystä puusto- ja vettymisvahingoista tai rannan syöpymisestä ei voida tehdä ennen kuin selvitys säännöstelyn vaikutuksista paannejään ja su³pon muodostumiseen on tehty, koska ensin on selvitettävä säännöstelyn vaikutukset paannejään ja supon muodostumiseen. Vasta tämän jälkeen voidaan selvittää puusto- ja vettymisvahingot, jotka ovat mahdollisesti aiheutuneet säännöstelystä johtuneesta paannejään tai supon muodostumisesta, ja tehdä niitä koskeva korvausesitys. Tämän vuoksi ja eri määräaikojen yhdenmukaistamiseksi määräaika on muutettu päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

3. Kyse on säännöstelyhankkeesta, jonka toteuttamiseen Pohjois-Suomen vesioikeus on myöntänyt luvan päätöksellään 4.6.1975 nro 32/75/I. Päätöksestä ilmenee, että vesioikeus on luvan voimassaoloaikaa harkitessaan ottanut huomioon sen, että hakijalla oli osaan yrityksessä käyttöön otetuista maa-alueista vain sopimukseen perustuva määräaikainen käyttöoikeus. Tästä syystä vesioikeus on päätöksen lupamääräyksessä 14 määrännyt, että päätöksellä myönnetty oikeus oli voimassa vuoden 2008 loppuun saakka. Mikäli hakija aikoi jatkaa säännöstelyä senkin jälkeen, oli sen hyvissä ajoin ennen määräaikaa haettava säännöstelyyn uusi lupa ja esitettävä siinä yhteydessä selvitys oikeudestaan yrityksessä tarvittaviin, hakijalle tuolloin määräaikaisilla sopimuksilla kuuluviin alueisiin.

Luvan saajalle päätöksessä myönnetyt oikeudet säännöstelyoikeutta lukuun ottamatta ovat pääsääntöisesti pysyviä. Lupamääräyksen 14 sanamuodon perusteella nyt puheena olevassa asiassa on kuitenkin kysymys uudesta säännöstelyluvasta, jonka tarkoituksena on jatkaa säännöstelyä aikaisemmassa luvassa myönnetyissä säännöstelyolosuhteissa niin, että lupaharkinta voidaan tehdä tuolloin voimassa olleen vesilain (264/1961) nojalla ilman, että tähän asti voimassa ollut säännöstelylupa tai noudatettu säännöstelykäytäntö rajoittaa miltään osin lupaedellytysten arviointia tai asetettavia lupamääräyksiä.

Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Timo Kairesalo ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Tuulia Träskelin.