Muu päätös 180/2016
Asia Ympäristölupaa koskeva valitus
Valittajat Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry ja Nousiaisten ja Maskun luonnonsuojeluyhdistys ry, nykyisin Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry
Päätös, jota valitus koskee
Vaasan hallinto-oikeus 28.11.2014 n:o 14/0669/3
Asian aikaisempi käsittely
Nousiaisten ympäristölautakunta kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena on 1.11.2012 (§ 85) tekemällään ja 9.11.2012 antamallaan päätöksellä myöntänyt Veraisen Sora Ky:lle määräaikaisen, 31.12.2022 saakka voimassa olevan ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan kallion louhintaan ja murskaukseen Nousiaisten kunnan Vuorenpään kylässä sijaitsevalla Kotimäki III -nimisellä tilalla RN:o 1:18. Lupaan on liitetty päätöksestä tarkemmin ilmenevät lupamääräykset 1–17, joista lupamääräykset 7 ja 8 sekä 10 ja 11 kuuluvat seuraavasti:
7. Alueella varastoitavan kevyen polttoöljyn varastosäiliön tulee olla kaksivaippainen tai varustettu säiliön tilavuutta vastaavalla valuma-altaalla. Työkoneiden tankkauspaikat tulee suojata siten, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumista.
8. Toiminnasta syntyviä vaarallisia jätteitä ei saa varastoida työmaalla, vaan ne tulee toimittaa asianmukaiset luvat omaavaan paikkaan käsiteltäviksi.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
10. Toiminta, liikennöinti mukaan lukien, on alueella järjestettävä siten, ettei siitä aiheudu pinta- ja pohjavesien eikä maaperän pilaantumista.
11. Toiminta-alueella muodostuvat pintavedet tulee johtaa alueelta pois hallitusti siten, että ne ohjautuvat poispäin luokitellulta pohjavesialueelta.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Nousiaisten ja Maskun luonnonsuojeluyhdistys ry:n katselmuksen toimittamista koskevan vaatimuksen sekä mainittujen yhdistysten valituksen ympäristölautakunnan päätöksestä muilta osin.
Hallinto-oikeus on perustelut päätöstään seuraavasti:
Katselmusvaatimuksen hylkääminen
Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus.
Kun otetaan huomioon asiassa annettu ratkaisu ja se selvitys, joka kirjallisessa menettelyssä on kertynyt, katselmusta on pidettävä asiassa ilmeisen tarpeettomana.
Pääasia
Lupaviranomaisen toimivalta
Ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaan aluehallintovirasto ratkaisee ympäristölupahakemuksen, jos toiminnalla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia tai asian ratkaiseminen aluehallintovirastossa muuten on perusteltua toiminnan laatu tai luonne huomioon ottaen taikka, jos muun kuin 1 kohdassa tarkoitetun toiminnan ympäristövaikutukset saattavat kohdistua huomattavassa määrin sijaintikuntaa laajemmalle alueelle. Saman pykälän 4 momentin mukaan 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista toiminnoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n 1 momentin a ja b kohtien mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ratkaisee ympäristöluvan, jos kyseessä on kivenlouhimo sekä muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää taikka kiinteä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus tai sellainen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus, joiden toiminta-aika on yhteensä vähintään 50 päivää.
Ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n 1 momentin 7 a ja b kohtien mukaan toimivaltainen lupaviranomainen on Nousiaisten ympäristölautakunta. Ympäristönsuojelulain muuttamisesta koskevan hallituksen esityksen (200/2010 vp) perusteella toimivaltajako viranomaisten välillä määräytyy ympäristönsuojeluasetuksen mukaan, vaikka toiminnan ympäristövaikutukset ulottuvat sijaintikuntaa laajemmalle alueelle. Toimivaltaisen lupaviranomaisen määrittämistä ei voida perustaa tapauskohtaiseen harkintaan. Tarkoitus on ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n 1 momentin johtolauseesta huolimatta ollut säätää toimivallasta tyhjentävästi asetuksella. Louhintaa ja murskausta koskevat ympäristöluvat on ympäristönsuojeluasetuksella säädetty kunnan ympäristönsuojelulautakunnassa ratkaistavaksi eikä asiaa voida siirtää aluehallintovirastossa ratkaistavaksi sillä perusteella, että sijaintipaikasta johtuen toiminnan vaikutukset kohdistuisivat huomattavassa määrin sijaintikuntaa laajemmalle alueelle. Näin ollen Nousiaisten ympäristölautakunta on ollut toimivaltainen ratkaisemaan ympäristölupahakemuksen.
Luvan myöntämisen edellytykset
Sovelletut oikeusohjeet
Ympäristölupa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.
Luonnonsuojelulain 3 §:n mukaan luonnonsuojelulailla pannaan täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY, jäljempänä luontodirektiivi.
Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitaan muun muassa liito-orava (pteromys volans).
Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, 3) ympäristönsuojelulain 7-9 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Toimintaa ei ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä ympäristönsuojelulain 6 §:ssä säädetään.
Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.
Pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavista tarpeellisista lupamääräyksistä säädetään ympäristönsuojelulain 43 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.
Hankkeen sijainti ja laatu
Veraisen Sora Ky:n hakemus tarkoittaa kallion louhintaa ja murskausta Nousiaisten kunnan Vuorenpään kylässä sijaitsevalla Kotimäki III -nimisellä tilalla 1:18. Hakemuksen mukaan kiinteistön kokonaispinta-ala on 13,7 hehtaaria, josta ottamisalueen pinta-ala on noin 3,2 hehtaaria. Louhittavan kiviaineksen määrä on noin 190 000 m3 ja kiviainesta louhitaan vuosittain noin 20 000 tonnia. Louhinta alueella tehdään pengerlouhintana. Pengerlouhinnan työvaiheita ovat irrotus, tarvittaessa rikotus, murskaus, seulonta sekä louheen/murskeen lastaus ja kuljetus.
Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 700 metrin etäisyydellä toiminta-alueen kaakkoispuolella Mynämäen kunnan puolella ja noin 900 metrin etäisyydellä toiminta-alueen eteläpuolella Nousiaisten kunnan puolella. Alueella ei ole asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Varsinais-Suomen maakuntakaavassa alue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). Toimintakiinteistö rajoittuu Mynämäen kunnan rajaan. Mynämäen kunnan puolella on voimassa oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jossa toimintakiinteistön viereinen alue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ympäristöarvoja ja ulkoilun ohjaamistarvetta (M-1).
Maisema
Toiminnan maisemavaikutukset eivät ole sellaista ympäristönsuojelulain 3 §:ssä tarkoitettua ympäristön pilaantumista, joka otetaan huomioon ympäristölupakäsittelyssä. Toiminnan maisemalliset vaikutukset arvioidaan maa-aineslain mukaisen ottamishakemuksen lupaharkinnan yhteydessä.
Luontoselvitysten riittävyys ja hankkeen vaikutukset luontoarvoihin
Suunnitellun toiminta-alueen ympäristöolosuhteet on esitetty hakemuksessa ja hakemukseen liitetyssä ottamissuunnitelmassa. Ottamissuunnitelman laatimisen yhteydessä alueella on 16.5.2012 suoritettu maastokäynti ja tuolloin on todettu, että alueen luontoarvot ovat tavanomaiset. Ottamissuunnitelman mukaan lähimmät merkittäväksi luokitellut luontokohteet ja suojelualueet sijaitsevat noin 1,2 kilometriä toiminta-alueesta lounaaseen.
Valituksen johdosta antamansa lausunnon mukaan Nousiaisten ympäristölautakunnalla on ollut ympäristölupaa käsiteltäessä käytettävissään Nousiaisten arvokkaat luontokohteet -selvitys, josta ilmenee, että arvokkaita luontokohteita ei sijaitse toiminta-alueella tai sen läheisyydessä. Edellä mainitun selvityksen mukaan luontaisesti syntyneitä jalopuumetsiköitä kunnan alueella ei esiinny, vaikkakin muutamia tammen ja metsälehmuksen esiintymiä löytyy.
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut Nousiaisten kunnan ympäristölautakunnalle lausunnon samaa hanketta koskevan maa-aineslupa hakemuksen yhteydessä 4.10.2012. Lausunto on ollut käytettävissä ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa. Lausunnossaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on katsonut, ettei hakemuksen tarkoittamalle toiminnalle ole käytettävissä olevien tietojen perusteella ennalta arvioiden luonnon- tai pohjavedensuojelun kannalta esteitä. Lausunnossa on kuitenkin todettu, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja. Mikäli alueelta löytyy lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, tulee ne rajata toiminta-alueen ulkopuolelle.
Metsänhoitoyhdistys on ympäristöluvan myöntämisen jälkeen hakijan pyynnöstä antanut lausunnon, joka on perustunut 3.12.2012 suoritettuun maastokäyntiin. Tuolloin on todettu, että alueella ei ole liito-oraville sopivaa asuin- tai levähdysaluetta. Alueen puuston on todettu olevan pääosin lyhytkasvuista mäntyä.
Muutoksenhakijat ovat esittäneet, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka sijaitsee metsäkeskuksen karttatietojen mukaan louhoksesta noin 220 metriä itään. Louhinnasta aiheutuvat melu- ja pölyhaitat tulevat heikentämään sekä jalopuumetsikön ominaispiirteitä että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa.
Hallinto-oikeus katsoo, vaikka hakemuksessa olleet luontoselvitykset eivät ole olleet kattavat, että lupaviranomaisella on ollut käytettävissään riittävät selvitykset alueen luontoarvoista ympäristönsuojelulain mukaisen lupaharkinnan tekemiseksi eikä hakemusta ole syytä palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.
Toiminnasta aiheutuva pöly- ja muu haitta ei ennalta arvioiden aiheuta luonnonsuojelulain 49 §:ssä kiellettyä seurausta liito-oravan elinympäristölle. Alueen välittömässä läheisyydessä ei ole sellaista luonnonsuojelulain nojalla suojeltavaa jalopuumetsikkö -luontotyyppiä, joka voisi tuhoutua hankkeen päästöjen seurauksena. Toiminnasta ei saadun selvityksen mukaan aiheudu muutakaan luonnonsuojelulaissa kiellettyä haittaa. Näin ollen hakemusta ei voida hylätä ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin perusteella. Muutoksenhakijoiden esittämät mahdolliset haittavaikutukset luonnolle eivät ole merkittävyydeltään ympäristönsuojelulain 42:n § 1 momentin 4 kohdan tarkoittamaa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.
Pohjavesivaikutukset
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 6.2.2013 annetun lausunnon mukaan toiminta-alue ei sijaitse luokitetulla pohjavesialueella. Asiakirjoista ilmenee muutoin, että lähin luokiteltu pohjavesialue sijaitsee noin 900 metrin etäisyydellä Mynämäen kunnan puolella. Suunnitellun toiminta-alueen läheisyydessä ei ole myöskään talousvesikaivoja tai lähteitä.
Lupamääräyksen 10 mukaan toiminta, liikennöinti mukaan lukien, on alueella järjestettävä siten, ettei siitä aiheudu pinta- ja pohjavesien eikä maaperän pilaantumista. Lupamääräyksen 11 mukaan toiminta-alueella muodostuvat pintavedet tulee johtaa alueelta pois hallitusti siten, että ne ohjautuvat poispäin luokitellulta pohjavesialueelta. Lisäksi lupamääräyksissä 7 ja 8 on annettu määräyksiä kevyen polttoöljyn varastoinnista, työkoneiden tankkauspaikoista ja vaarallisista jätteistä.
Näin ollen ja kun otetaan huomioon hankkeen laatu ja laajuus sekä edellytetyt suojatoimenpiteet, hallinto-oikeus katsoo, että toiminnasta ei aiheudu pohjaveden pilaantumiskiellon vastaista seurausta. Kun otetaan huomioon toiminnan laajuus ja se, ettei toiminta sijaitse luokitellulla pohjavesialueella, toiminta ei ennalta arvioiden aiheuta myöskään sellaisia muutoksia pohjaveden laatuun tai määrään, jotka edellyttäisivät vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaista lupaa.
Kaavoitus ja ulkoilureitti
Suunniteltu toiminta-alue ei sijaitse asema- tai yleiskaava-alueella. Alue on merkitty Varsinais-Suomen maakuntakaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Toimintakiinteistö rajoittuu Mynämäen kunnan oikeusvaikutteiseen osayleiskaavaan, jossa toimintakiinteistön viereinen alue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ympäristöarvoja ja ulkoilun ohjaamistarvetta (M-1). Hallinto-oikeus toteaa, että kyseinen osayleiskaava on voimassa Mynämäen kunnan alueella eikä ulotu toimintakiinteistön alueelle. Näin ollen osayleiskaavalla ei ole oikeudellista merkitystä ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa. Lisäksi hallinto-oikeus katsoo, että toiminta ei estä ulkoilua toiminta-alueen lähiympäristössä.
Muinaisjäännökset
Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ottamisalueen läheisyydessä sijaitsee kaksi kiinteää muinaisjäännöstä. Muinaismuistolain 1 §:n 1 momentin mukaan kiinteät muinaismuistot ovat rauhoitettuja. Lainkohdan 2 momentin mukaan kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty ilman kyseisen lain mukaista lupaa.
Kun otetaan huomioon muinaisjäännösten sijainti, hallinto-oikeus katsoo, että toiminnalla ei ole sellaisia vaikutuksia muinaisjäännöksiin, jotka estäisivät ympäristöluvan myöntämisen.
Johtopäätös
Edellä olevan perusteella ja kun erityisesti otetaan huomioon toiminnan vaikutukset ja annetut lupamääräykset, hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta sitä hakemuksen ja lupamääräysten mukaisesti harjoitettaessa ei aiheudu ympäristönsuojelulain 7 - 9 §:ssä kiellettyä seurausta tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai muutakaan ympäristönsuojelulain tarkoittamaa haittaa. Hakemuksen mukaiseen sijoittamiseen ei ole myöskään ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua estettä. Näin ollen ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaiset luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät ja ympäristölautakunta on voinut myöntää haetun ympäristöluvan.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6 §, 31 § 1 momentti 1 ja 2 kohdat sekä 4 momentti, 35 § 2 momentti, 41 §, 42 § 1 ja 2 momentti sekä 43 § 1 ja 3 momentti
Luonnonsuojelulaki 3 § ja 49 § 1 momentti
Muinaismuistolaki 1 §
Hallintolainkäyttölaki 41 §
Ympäristönsuojeluasetus 7 § 1 momentti a ja b kohdat sekä 9 § 1 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riitta Fränti, Riikka Mäki ja Sauli Viitasaari. Esittelijä Maria Mickelsson.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry ja Nousiaisten ja Maskun luonnonsuojeluyhdistys ry ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan.
Mikäli lupapäätöstä ei suoraan kumota, yhdistykset ovat esittäneet, että kaikki korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevat kolmea kiinteistöä 503-453-1-21, 538-453-1-18 ja 538-453-1-17 koskevat hankkeet katsotaan yhdeksi maa-ainestenottohankkeeksi, jonka paloitelluista osista annetut päätökset on kumottava lainvastaisina.
Lisäksi yhdistykset ovat esittäneet, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa asiassa dn:o 93/1/13 vireillä oleva Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n 3.1.2013 päivätty hakemus kiinteistöä 503-453-1-21 koskevan Mynämäen rakennustarkastajan maisematyölupapäätöksen 16.3.2012 (§ 26) sekä siihen liittyvien kahden meluilmoitusta koskevan päätöksen purkamiseksi myös käsitellään yhdessä edellä mainittujen asioiden kanssa.
Yhdistykset ovat vielä esittäneet, jollei ympäristölupaa kumota, että korkein hallinto-oikeus suorittaisi alueella katselmuksen kokonaiskuvan saamiseksi ja suunniteltujen eri hankkeiden yhteisvaikutusten sekä luvattoman louhinnan ja soranoton vaikutusten havaitsemiseksi.
Vaatimustensa tueksi yhdistykset ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi lausuneet muun ohella seuraavaa:
Veraisten 26 200 m3:n maa-ainesten ottamishanke on vain noin 350 metriä länteen ja 35 000 m3:n maa-ainesten ottamishanke noin 300 metriä pohjoiseen nyt kysymyksessä olevalta alueelta sekä Destia Oy:n 200 000 m3:n louhoshanke 300 metriä siitä etelään. Ei ole lainmukaista käsitellä lupa-asiaa erillisenä asiana, kun otetaan huomioon hakijan kaikkien kolmen hankkeen ja niiden liikenteen melu-, pöly-, pohjavesi-, ulkoilu- ja maisemahaitat kokonaisuudessaan. Hankkeiden käsittely yhdessä vaikuttaisi merkittävästi asian ratkaisemiseen, kun nyt paloitellun hankkeen yhteisvaikutuksia arvioitaisiin samalla kertaa. Hakijan kaikki kolme vierekkäistä maa-aineshanketta on käsiteltävä yhtenä maa-ainestenottohankkeena. Ottoalueiden laajuus ja kokonaiskuutiomäärä edellyttäisivät jopa YVA-menettelyä. Lisäksi hakijan kummankin kiinteistön yhteisellä rajakiinteistöllä 538-453-1-17 on vireillä Destia Oy:n 200 000 m3:n louhintahanke, jolle myönnetty ympäristölupa on ratkaistu Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 28.11.2014. Myös sitä koskeva valitus tulee yhdistysten valituksen johdosta korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Kaikkiaan yhtenäisellä kolmen kiinteistön alueella on vireillä yhteensä ainakin 451 200 m3 käsittävä maa-ainestenotto. Ympäristöarvojen ja ulkoilun kannalta tuhoutuva alue on yli 25 hehtaaria ja oleellisesti vahingoittuva alue yli 100 hehtaaria.
Hallinto-oikeus ei ole voinut hylätä katselmusvaatimusta viitaten kirjallisessa menettelyssä kertyneeseen selvitykseen, koska asiakirjoissa oleva selvitys sisältää ristiriitaisia selvityksiä. Päätöksen perustelut eivät tältä osin täytä hallintolainkäyttölain 53 §:n päätöksen perustelemiselle asetettuja vaatimuksia ja paikanpäällä vallitseva asiakirjoista poikkeava asiantila on jäänyt havaitsematta. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös on kumottava.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan ympäristönsuojelulain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (200/2010 vp) perusteella toimivaltajako viranomaisten välillä määräytyy ympäristönsuojeluasetuksen mukaan, vaikka toiminnan ympäristövaikutukset ulottuvat sijaintikuntaa laajemmalle alueelle. Hallinto-oikeuden tulkinta koskien lupaviranomaisen toimivaltaa on lainvastainen. Kunnan viranomainen ei ole oikea viranomainen käsittelemään ja antamaan lupia kunnan rajalle niin, että haittavaikutukset ulottuvat myös naapurikuntaan. Hallinto-oikeuden viittaamaan toimivallan siirtämistä koskevaan lainkohtaan (ympäristönsuojelulain 33 §) yhdistykset eivät ole valituksessaan vedonneet. Lupaviranomaisena tulee olla tässä tapauksessa aluehallintovirasto.
Luontoselvitysten riittävyyden ja hankkeen vaikutuksia luontoarvoihin koskevilta osin yhdistykset ovat viitanneet asiassa aikaisemmin esittämäänsä. Veraisen Sora Ky:n kiinteistöjen hankkeet tuhoavat niiden molemmille puolille sijoittuvien liito-oravien esiintymispaikkojen välisen yhteyden.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kysymyksessä olevan alueen välittömässä läheisyydessä ei ole sellaista luonnonsuojelulain nojalla suojeltavaa jalopuumetsikkö -luontotyyppiä, joka voisi tuhoutua hankkeen päästöjen seurauksena. Inkkiönkalliota kiertävän Litorinameren aikainen ranta ja siellä kasvava tammivyöhyke ovat kuitenkin luonnonesiintyminä arvokkaita. Viereisellä Pitkäsmäellä kallio on murentunut louhoksen ympäriltä. Kallionsisäisen pohjaveden purkautuminen on vauhdittunut ja vanha Litorina-meren rantavyöhyke on jäänyt kuivumaan. Tällaista sietokykynsä rajoilla elävä tammipopulaatio ei kestä, kun samalla vaikuttavat myös pöly, tärinä ja räjäytysjäristykset.
Hallinto-oikeus on päätöksessään pohjavesivaikutusten osalta viitannut muun ohella siihen, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 6.2.2013 antaman lausunnon mukaan toiminta-alue ei sijaitse luokitetulla pohjavesialueella. Alueen kuuluminen luokiteltuun pohjavesialueeseen ei kuitenkaan ole kriteeri vesilain mukaisten pohjavesisäännösten noudattamiselle. ELY-keskuksen lausunto 6.2.2013 on lisäksi annettu toisessa asiassa ja se käsittelee pohjavesiasioita koskien Veraisen Sora Ky:n ja Destia Oy:n toimintoja kiinteistöjä 503-453-1-21, 538-453-1-18 ja 538-453-1-17. Koko Inkkiönkallio on inventoitua pohjavesiesiintymän aluetta ja ottoalueen länsireuna on pohjaveden muodostumisalueella. Alueelta virtaa pohjavettä viereiselle Tursunperän pohjavesialueelle, jolla on muun muassa Tursunperän pohjavedenottamo.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan toiminta ei estä ulkoilua toiminta-alueen lähiympäristössä. Veraisen Sora Ky:n viereisellä kiinteistöllä toteutettu huomattavasti pienempi ainestenotto on jo estänyt pääosan lähiympäristössä aiemmin tapahtuneesta ulkoilusta.
Nousiaisten ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä.
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei se anna valituksen johdosta lausuntoa.
Veraisen Sora Ky on antanut valituksen ja ympäristölautakunnan selityksen johdosta selityksen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Yhtiö ei vastusta katselmuksen toimittamista, mutta ei pidä sitä tarpeellisena. Päätös ei ole lainvastainen sen johdosta, että katselmusta asiassa ei ole toimitettu. Alueelle on tehty maastokäynnit 16.5.2012 ja 3.12.2012. Kysymyksessä oleva 3,2 hehtaarin hanke sijaitsee 13,70 hehtaarin suuruisella tilalla Kotimäki III RN:o 1:18. Sen eteläpuolella tila Nurmela II RN:o 1:17. Länsipuolella on 65,55 hehtaarin suuruinen tila Pitkämäki RN:o 1:21, jolle on haettu lupa 1,68 hehtaarin ottamisalueelle. Ne eivät ole samalla toiminta-alueella ja niiden lupa-asiat on käsitelty erikseen. Hakemukset eivät ole olleet samanaikaisesti vireillä, eikä hanke liity muihin hankkeisiin. Toiminnoilla ei ole ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua teknistä ja toiminnallista yhteyttä.
Laissa ei edellytetä kaiken kattavia perustilaselvityksiä vaan riittäviä selvityksiä. Luontoselvitykset ovat riittäviä. Toiminta-alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella, eikä toiminta vaikuta noin kilometrin etäisyydellä ottoalueesta luoteeseen sijaitsevaan Tursunperän pohjavesialueen veden määrään tai laatuun. Kaavoitus ei ole esteenä sijoituspaikan valinnalle. Toiminta-alueen ympäristössä voi edelleen ulkoilla. Ulkoilureitti perustetaan kaavaan ja ulkoilureittisuunnitelmaan perustuvalla ulkoilureittitoimituksella siten kuin ulkoilulaissa säädetään. Muinaismuistokohteet on osoitettu vuonna 2013 vahvistetussa Varsinais-Suomen maakuntakaavassa. Hankkeessa ei kajota niihin eikä muihinkaan muinaismuistoihin eikä sellaisten suoja-alueisiin.
Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry ja Nousiaisten ja Maskun luonnonsuojeluyhdistys ry ovat antaneet vastaselityksen sekä toimittaneet 11.12.2015 saapuneen lisäkirjoituksen.
Lisäkirjoituksessa on muun muassa alueen maa-ainesasioiden yhdessä käsittelyn vaatimuksen osalta uudistettu aikaisemmin esitetty sekä lisäksi viitattu nimenomaisesti Mynämäen kunnanhallituksen 10.8.2015 (§ 232) tekemään päätökseen, joka koskee Veraisen Sora Ky:n maa-aineslupaa Mynämäen kunnan Sunilan kylässä olevalle Pitkämäen tilalle RN:o 1:21. Asiassa saadun selvityksen mukaan päätöksestä on valitettu Turun hallinto-oikeuteen, joten päätös ei ole lainvoimainen.
Merkinnät
Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 12.1.2015 taltionumero 55 antanut ratkaisun Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n tekemän hakemuksen johdosta, jossa yhdistys oli pyytänyt Mynämäen kunnan rakennustarkastajan maisematyölupaa koskevan päätöksen 16.3.2012 (§ 26) sekä ympäristönsuojelulain (86/2000) 60 §:ssä tarkoi-tettua meluilmoitusta koskevien päätösten 9.8.2012 (§ 175) ja 16.11.2012 (§ 182) purkamista.
Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 12.1.2015 taltionumero 56 antanut ratkaisun Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n valitukseen Turun hallinto-oikeuden 30.5.2014 antamasta päätöksestä n:o 14/0159/1, joka on koskenut Eero ja Birgitta Veraiselle Mynämäen kunnan Sunilan kylässä olevalle Pitkämäen tilalle RN:o 1:21 myönnettyä maa-aineslain mukaista ottamislupaa soran ja kalliokiviaineksen ottamiseen 5 800 m2:n suuruiselta alueelta Pitkämäen tilalta RN:o 1:21 Mynämäen kunnan Sunilan kylässä. Lisäksi on myönnetty lupa entisellä 11 000 m2:n soranottoalueella sijaitsevien sorakasojen ja ojitustöissä syntyneen maa-aineksen ottamiseen. Ottamismäärä on 15 000 m3 irrottamatta olevia maa-aineksia, noin 1 800 m3 alueella jo olevia sorakasoja sekä 9 400 m3 alueen ojitustöiden yhteydessä irrotettuja maa-aineksia.
Korkein hallinto-oikeus on päätöksillään 12.1.2015 taltionumero 57 ja 12.1.2015 taltionumero 58 antanut ratkaisun Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksiin Turun hallinto-oikeuden 30.5.2014 antamista päätöksistä n:ot 14/160/1 ja 14/0161/1, joista ensimmäinen on koskenut Eero ja Birgitta Veraiselle Mynämäen kunnan Sunilan kylässä olevalle Pitkämäen tilalle RN:o 1:21 myönnettyä maa-aineslupaa sekä jälkimmäinen Veraisen Sora Ky:lle saman kunnan Soukon kylässä oleville tiloille Soukon Sora-alue RN:o 1:25 ja Rajamäki RN:o 1:27 myönnettyä maa-aineslupaa.
Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä asiassa dn:o 1874/1/15 antanut ratkaisun Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Nousiaisten ja Maskun luonnonsuojeluyhdistys ry:n, nykyisin Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry, valitukseen Turun hallinto-oikeuden 12.5.2015 antamasta päätöksestä n:o 15/0112/1, joka on koskenut Veraisen Sora Ky:lle myönnettyä maa-aineslupaa kalliokiviaineksen ottamiseen Nousiaisten kunnan Vuorenpään kylässä sijaitsevalla Kotimäki III -nimisellä tilalla RN:o 1:18.
Korkein hallinto-oikeus on niin ikään tänään antamallaan toisella päätöksellä asiassa dn:o 4141/1/14 antanut ratkaisun Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Nousiaisten ja Maskun luonnonsuojeluyhdistys ry:n, nykyisin Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry, valitukseen Vaasan hallinto-oikeuden 28.11.2014 antamasta päätöksestä n:o 14/0668/3, joka on koskenut Destia Oy:lle myönnettyä ympäristölupaa kallion louhintaan ja murskaukseen Nousiaisten kunnan Vuorenpään kylässä sijaitsevalla Nurmela II -nimisellä tilalla RN:o 1:17.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
1. Yhdistysten vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.
2. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
1. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi yhdistykset ovat pyytäneet katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
2. Maa-aineslaissa, sellaisena kuin se voimassa on ennen 1.7.2016 voimaan tulevaa maa-aineslain (424/2015) muutosta, tarkoitetun maa-ainesluvan ja ympäristönsuojelulaissa, sellaisena kuin se on voimassa niin ikään ennen 1.7.2016 voimaan tulevaa ympäristönsuojelulain (423/2015) muutosta, tarkoitetun ympäristöluvan oikeudelliset edellytykset tutkitaan ja ratkaistaan erikseen. Luvat ovat rinnakkaisia ja niiden käsittelyjärjestys on toisistaan riippumaton.
Valituksenalaisessa asiassa on kysymys tilaa Kotimäki III RN:o 1:18 koskevasta ympäristölupa-asiasta. Tuomioistuimen toimivaltaan tässä asiassa kuuluu ainoastaan ympäristölautakunnan myöntämän ympäristöluvan oikeudellisten edellytysten tutkiminen.
Korkein hallinto-oikeus myös toteaa, että valituksessa viitattuja tiloja koskevat maa-aineslupa-asiat on jo lainvoimaisesti ratkaistu lukuun ottamatta tilaa RN:o 1:18 koskevaa maa-aineslupaa. Lisäselvityksessä tarkoitettua muuta maa-aineslupa-asiaa koskeva valitus on asiassa saadun selvityksen mukaan vireillä hallinto-oikeudessa.
Kun muutoin otetaan huomioon Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa viitatut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Olli Dahl. Asian esittelijä Irene Mäenpää.