Muu päätös 182/2016
Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus
Valittaja Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry ja Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry
Päätös, jota valitus koskee
Turun hallinto-oikeus 12.5.2015 n:o 15/0112/1
Asian aikaisempi käsittely
Nousiaisten ympäristölautakunta on päätöksellään 20.2.2014 myöntänyt Veraisen Sora Ky:lle maa-aineslain mukaisen luvan kalliokiviaineksen ottamiselle 10 vuodeksi Kotimäki III -nimiseltä kiinteistöltä RN:o 1:18 Nousiaisten kunnan Vuorenpään kylässä. Ottamisalueen pinta-ala on 3,2 hehtaaria ja otettava kokonaismäärä on 190 000 k-m3.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan asiassa 22.4.2015 katselmuksen, hylännyt Nousiaisten ja Maskun luonnonsuojeluyhdistys ry:n, nykyisin Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry, ja Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksen ympäristölautakunnan päätöksestä.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Menettely ympäristölautakunnassa
Katselmuksen toimittaminen
Hallintolain 38 §:n mukaan viranomainen voi toimittaa asiassa katselmuksen, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Asianosaisille on varattava tilaisuus olla läsnä katselmuksessa ja esittää mielipiteensä esille tulleista seikoista. Katselmuksesta on pidettävä pöytäkirjaa, josta tulee käydä ilmi viranomaisen tekemät keskeiset havainnot ja asianosaisen esittämät huomautukset.
Ympäristölautakunta on valituksenalaisen päätöksen esittelyosassa todennut suorittaneensa alueella katselmuksen 25.4.2013. Lautakunnan hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole ollut katselmus, vaan tutustuminen kohteeseen. Tutustumisen tarkoitus oli saada lisäselvitystä päätöksen tueksi. Lautakunnan mukaan asianosaisilla on tässä tapauksessa tarkoitettu lautakunnan jäseniä sekä luvan hakijaa. Maa-aineslaissa ja -asetuksessa ei edellytetä katselmuksen pitämistä. Edelleen lautakunnan mukaan mikään ei estä lupaviranomaista käymästä alueella epävirallisemmin ja tässä tapauksessa näin on tehty. Tutustumisen epävirallisen luonteen vuoksi katselmuspöytäkirjan laatiminen ei ole ollut tarpeen.
Hallinto-oikeus toteaa, että maa-aineslaissa ei säädetä katselmuksesta, joten tältä osin asiassa noudatetaan hallintolakia. Hallintolaissa ei säädetä muusta viranomaisen järjestämästä tutustumisesta kohteeseen kuin katselmuksesta. Hallinto-oikeus katsoo, että ympäristölautakunnan tutustumiskäynti alueella on ollut hallintolain tarkoittama katselmus, johon asianosaiset on kutsuttava. Asianosaisiksi on tässä tapauksessa katsottava myös valittajina olevat muutoksenhakuun oikeutetut rekisteröidyt yhdistykset, jotka ovat jättäneet muistutuksen asiassa ja erikseen pyytäneet kutsua katselmukseen. Näin ollen asian käsittelyssä on menetelty väärin, kun yhdistyksiä ei ole kutsuttu katselmukseen. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että valittajat ovat sekä ennen katselmusta tekemässään muistutuksessa että valituksessaan hallinto-oikeudelle sekä hallinto-oikeuden toimittamassa katselmuksessa saaneet tuoda esille mielipiteensä asiassa, hallinto-oikeus katsoo, ettei katselmukseen kutsumatta jättämistä ole syytä pitää tässä tapauksessa sellaisena menettelyvirheenä, että päätös tulisi sen johdosta kumota.
Päätöksen perusteleminen
Hallintolain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun, sekä mainittava sovelletut säännökset.
Ympäristölautakunnan päätös koostuu esittely- ja ratkaisuosasta. Esittelyosassa on selvitetty hakemuksen sisältö, hakemuksen kohteena olevasta alueesta saatu selvitys sekä asian käsittely ympäristölautakunnassa. Ratkaisuosa sisältää myönteisen luparatkaisun sekä lupamääräykset 1-11.
Asia on ratkaistu esittelijän ehdotuksen mukaisesti. Näin ollen päätöksen perustelut sisältyvät esittelyosaan. Vaikka ratkaisuosaan ei olekaan erikseen kirjoitettu perusteluja, päätös täyttää hallintolain asettamat vaatimukset päätöksen perustelemiselle.
Päätöksen sisällön lainmukaisuuden arviointi
Sovellettavat oikeusohjeet
Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.
Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa säädetään, että alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.
Maa-ainesten ottamisessa on maa-aineslain 1 §:n 2 momentin mukaan noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.
Muinaismuistolain 1 §:n 1 momentin mukaan kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta.
Asiassa saatu selvitys
Ottamisalue sijaitsee kiinteistöllä Kotimäki III Nousiaisten kunnan Vuorenpään kylässä Inkkiönkallion alueella. Kiinteistö rajoittuu Mynämäen kunnan rajaan. Kiinteistön kokonaispinta-ala on noin 13,7 hehtaaria, josta ottamisaluetta on noin 3,2 hehtaaria. Lähin asutus sijaitsee noin 800 metrin etäisyydellä. Ottamisalueen itä- ja pohjoispuolella kulkee valtatie 8 lähimmillään noin 450 metrin etäisyydellä ja länsipuolella ja Vanha Turuntie lähimmillään noin 450 metrin etäisyydellä.
Varsinais-Suomen maakuntakaavassa alue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaisen alueeksi (M). Suunnitellulla ottamisalueella ei ole voimassa asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Mynämäen kunnan puolella on voimassa oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jossa ottamisalueen viereinen alue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ympäristöarvoja ja ulkoilun ohjaamistarvetta (M-1).
Ottamissuunnitelmaa laadittaessa Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä on 16.5.2012 suorittanut ottamisalueella maastokäynnin. Hän on arvioinut alueen luontoarvot tavanomaisiksi. Ottamissuunnitelman mukaan lähimmät merkittäviksi luokitellut luontokohteet ja suojelualueet sijaitsevat Kallavuoren alueella noin 1,2 km ottamisalueesta luoteeseen.
Nousiaisten kunta on tilannut hakemuksen johdosta Suomen Luontotieto Oy:ltä syksyllä 2012 liito-oravaselvityksen Inkkiönkallion alueesta. Sen mukaan alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä ja suurin osa alueesta oli liito-oravalle sopimatonta.
Maakuntamuseon ympäristölautakunnalle antaman lausunnon mukaan ottamisalueen läheisyydessä on kaksi muinaismuistolain rauhoittamaa kivikautista asuinpaikkaa, Sunilan metsä 1 ja Sunilan metsä 2. Tästä syystä maakuntamuseon tutkija on hakemuksen johdosta tehnyt suunnitellulle ottamisalueelle tarkastuskäynnin. Lausunnossa todetaan, että mikäli ottamisalueelle kulkevaa metsätietä tullaan ottamistoiminnan vuoksi suojeltujen asuinpaikkojen kohdalla parantamaan tai leventämään, se edellyttää etukäteen tehtäviä arkeologisia kaivaustutkimuksia. Tarkastuksessa ei havaittu varsinaisella ottamisalueella mitään kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa.
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) 4.10.2012 ympäristölautakunnalle antaman lausunnon mukaan ottamisalue sijaitsee noin 200 metriä pohjoiseen Inkkiönkallion maisemallisesti merkittävästä lakialueesta, jonka eteläreunalla on noin 150 m pitkä edustava muinaisranta. Ottamisalue ei kuulu arvokkaaseen maisemakokonaisuuteen tai kallioalueeseen. Ottamistoimintaa ei tule jatkossakaan ulottaa tämän lähemmäksi Inkkiönkallion lakialuetta maisema-arvojen säilyttämisen kannalta. Lähin luokiteltu pohjavesialue Tursunperä (I) sijaitsee noin 900 m:n päässä Mynämäen kunnan puolella ja Mynämäen kunnan pohjavedenottamo noin 1,4 km ottamisalueelta luoteeseen. Kohteen läheisyydessä ei ole vesistöjä. Alueen pinta- ja kuivatusvedet kulkeutuvat tilan itäosassa oleviin ojiin, joista ne virtaavat pohjoiseen. Toiminnalle ei ELY-keskuksen mukaan ole ennalta arvioiden luonnonsuojelun eikä pohjaveden suojelun kannalta estettä.
Hallinto-oikeuden 22.4.2015 toimittamassa katselmuksessa todettiin, että kiinteistö Kotimäki III on luonnontilainen. Ottamisalueen maasto on melko vaihtelevaa. Varsinkin alueen eteläosa on karua kalliota, jolla kasvaa jäkälää ja harvaa, osittain kitukasvuista mäntymetsää. Ottamisalueen pohjoisreunalla ja sen pohjoispuolella kasvaa nuorta sekametsää. Alueen alavammassa itäosassa on järeämpää metsää. Kiinteistö ei erotu suurmaisemassa muuta maisemaa korkeampana maastonkohtana. Suunniteltu ottamisalue on selvästi alempana kuin läheinen Inkkiönkallion harvapuustoinen lakialue, jolta avautuu laajoja maisemia varsinkin pohjoiseen, ottamisalueen yli. Inkkiönkallion laelta on näköyhteys suunnitellulle ottamisalueelle, mutta ainakaan pääosin itse louhos ei katselmushavaintojen perusteella tule näkymään kallion laelle. Ottamisalueen ja lakialueen välillä on harvahkoa mäntymetsää, joka osaltaan estää näkyvyyttä. Katselmushavaintojen mukaan suunniteltu ottamisalue edustaa kaunista, mutta kuitenkin tavanomaista suomalaista kallioista metsämaisemaa. Ottamisalueella ei havaittu jalopuita.
Oikeudellinen arviointi
Maa-aineslupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää maa-aineslaissa määritellyt edellytykset.
Inkkiönkallion lakialue, jota sekä ELY-keskus että ympäristölautakunta ovat pitäneet maisemallisesti merkittävänä, sijaitsee noin 150 metrin etäisyydellä ottamisalueesta. Itse ottamisalue ei kuitenkaan ole maisemallisesti yhtä merkittävä kuin kallion lakiosat. Hallinto-oikeuden katselmushavaintojen perusteella varsinainen ottamisalue on tavanomaista luonnontilaista kaunista metsämaisemaa. Ottamisalueen ja Inkkiönkallion lakialueen välisellä alueella on jonkin verran puustoa. Ottamisalue ei erotu kaukomaisemassa eikä suunniteltu louhos vaikuttaisi ottamistoiminnan päätyttyä ainakaan merkittävästi kallion laelta avautuvaan kaukomaisemaan. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, ettei ottamistoiminnasta aiheudu maa-aineslaissa tarkoitetun kauniin maisemakuvan turmeltumista.
Valituksessa mainittu muinaisranta pirunpeltoineen ja jalopuureunuksineen sijoittuu pääosin Inkkiönkallion eteläreunalle eikä miltään osin ottamisalueelle. Asiassa ei ole tullut esiin muitakaan perusteita, joiden vuoksi maa-ainesten ottaminen alueelta olisi vastoin maa-aineslaissa säädettyä kieltoa aiheuttaa luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista.
Kun otetaan huomioon lautakunnan alueen luontoarvoista saama selvitys, jonka mukaan alueen luonnonolot ovat tavanomaiset, luontoarvojen yksityiskohtaisempi selvittäminen ennen päätöksentekoa ei ole ollut tarpeen. Alueella ei ole todettu esiintyvän erityisesti suojeltavia lajeja. Ottamisalueella ei myöskään sijaitse luonnonsuojelulain nojalla rajattuja luontotyyppejä. Siten luvan myöntämiselle ei voida katsoa olevan myöskään luonnonsuojelulaista tai metsälaista johtuvaa estettä.
Suunniteltu ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Hankkeesta ei siten voida katsoa aiheutuvan ennalta arvioiden tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista hankkeen laatu ja laajuus sekä maa-ainesluvassa edellytetyt suojatoimenpiteet huomioon ottaen. Maa-aineslupa on voitu myöntää ilman, että hankkeelle on myönnetty vesilain mukainen lupa.
Suunniteltu ottamisalue ei sijaitse asema- tai yleiskaava-alueella. Mynämäen kunnan alueella voimassa olevan osayleiskaavan oikeusvaikutukset eivät ulotu Nousiaisten kunnan puolella sijaitsevalle ottamisalueelle. Maa-aineksen ottamiselle ei näin ollen ole maa-aineslain 3 §:n 2 momentin tarkoittamaa kaavasta johtuvaa estettä. Ulkoilun estyminen maa-ainesten ottamisalueella ei ole maa-aineslain mukainen luvan myöntämisen este.
Valittajat eivät ole väittäneetkään, että ottamisalueella olisi muinaismuistoja. Kun otetaan huomioon maakuntamuseon ja ELY-keskuksen lausunnoista saatu selvitys tunnettujen muinaismuistojen sijainnista ottamisalueen ulkopuolella, ottamistoiminnalla ei ole sellaisia vaikutuksia muinaismuistoihin, että ne muodostaisivat muinaismuistolaissa tarkoitetun esteen hakemuksen mukaisen maa-ainesluvan myöntämiselle.
Hakemuksessa tarkoitettu maa-ainesten ottaminen ei ole vastoin laissa sille säädettyjä rajoituksia. Ympäristölautakunnan päätös ei ole lainvastainen.
Lisäksi hallinto-oikeus toteaa valituksessa esitetyn yhteiskäsittelyä koskevan vaatimuksen osalta, että valituksessa tarkoitetuttuja lähialueille myönnettyjä maa-aineslupia koskevat valitukset on jo lainvoimaisesti ratkaistu.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Hallintolaki 38 § ja 45 § 1 momentti
Maa-aineslaki 1 § 2 momentti, 3 § 1 ja 2 momentti sekä 6 § 1 momentti
Muinaismuistolaki 1 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ritva Isomoisio, Hannamaija Falck ja Heikki Toivanen. Esittelijä Elina Nyholm.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry ja Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan.
Mikäli lupapäätöstä ei suoraan kumota, yhdistykset ovat esittäneet, että kysymyksessä oleva hanke ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä oleva Veraisen Sora Ky:n samaa hanketta koskevaa ympäristölupavalitus (dn:o 4140/1/14) sekä Inkkiönkallion vierekkäistä aluetta koskeva Destia Oy:n ympäristölupavalitus (dn:o 4141/1/14) käsitellään yhdessä ja hankkeet katsotaan yhdeksi hankekokonaisuudeksi, jonka paloitelluista osista annetut päätökset on kumottava lainvastaisina ottaen huomioon myös nähtävillä ollut viereisen kallion ottamishanke kiinteistöllä 503-453-1-21.
Yhdistykset ovat vielä esittäneet, jollei lupaa kumota, että korkein hallinto-oikeus suorittaisi alueella katselmuksen kokonaiskuvan saamiseksi ja suunniteltujen eri hankkeiden yhteisvaikutusten havainnoimiseksi.
Vaatimustensa tueksi yhdistykset ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esitetyn ja lisäksi lausuneet muun ohella seuraavaa:
Hallinto-oikeus on myöntänyt, että asiassa ei ympäristölautakunnan katselmuksen osalta ole menetelty hallintolain mukaisesti. Asiaa ei ole kuitenkaan palautettu lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi hallintolain 38 §:n mukaisen katselmuksen toimittamiseksi maa-aineslain 3 §:n mukaisten luvan myöntämisen edellytysten selvittämiseksi. Sen sijaan hallinto-oikeus on itse toimittanut alueella katselmuksen. Katselmuksessa ottamisaluetta ei ollut merkitty maastoon. Katselmuksessa käytettiin apuna muutoksenhakijan suunnistuskarttaa, jossa ei ollut kiinteistörajoja eikä ottamisalueen rajaa. Vasta katselmuksen lopulla saatiin paikannusta hakijan edustajan GPS-laitteesta. Edellä mainittujen katselmuksen puutteiden vuoksi hallinto-oikeus on merkinnyt valokuviensa ottopaikat karttaan osittain vääriin paikkoihin.
Katselmus kohdistui vain kiinteistön 538-453-1-18 suunnitelman mukaiseen ainestenottoalueeseen, jota katsottiin myös Destia Oy:n puoleiselta lakialueen kohdalta. Pääosa Inkkiönkallion lakialueesta ei sisältynyt katselmukseen, vaikka kyse on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 4.10.2012 lausunnon mukaan Inkkiönkallion maisemallisesti merkittävästä lakialueesta. Maisemallinen merkittävyys on toisaalta lähes avoimen lakialueen maisematilan poikkeuksellisessa laajuudessa, toisaalta lakialueelta Veraisen Sora Ky:n suunnitellun louhosalueen suuntaan sen yli avautuvassa maisemassa. Tämä maisema muuttuisi pääosin louhokseksi ja louhoskasoiksi. Myös ottamisalueiden väliin jäävä lakialue, jolla katselmuksellakin käytiin, on Destia Oy:n maa-aineslupahakemuksessa merkitty pääosin ottamisalueeksi (8,15 hehtaaria).
Katselmuksesta huolimatta maa-aineslain mukaiset luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista voitaisiin arvioida katselmuksessa otettujen valokuvien perusteella, jos niihin olisi merkitty poistettava puusto ja muu kasvillisuus, suunnitelman mukainen louhosalue ja sen pohjoisreunalle nousevat louhosläjitykset. Näin ei ole tehty ja kuvia on otettu vain lakialueen yhdeltä kohdalta. Näin ollen hallinto-oikeuden ottamat kuvat eivät valaise luvan myöntämisen edellytysten arviointia. Valittajat ovat merkinneet suunnitellun ottamisalueen suuntaan otettuihin valokuviin ottamisalueen vaikutukset maisemaan. Muut hallinto-oikeuden valokuvat eivät ole louhoksen suuntaan otettuja. Valitukseen on liitetty myös valittajien ottamia valokuvia ottamisaluetta koskevin merkinnöin.
Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdissa tarkoitettuihin luvan edellytyksiin kohdistuvat vahingolliset muutokset ilmenevät erityisesti vierialueilla sekä Destia Oy:n ja Veraisen Sora Oy:n maa-ainesten ottamisen yhteisvaikutuksina. Katselmus ei kohdistunut vierialueisiin lukuun ottamatta pistäytymistä lakialueen yhdellä kohdalla. Näin ollen katselmuksen perusteella ei voida ottaa kantaa näiden alueiden luvan myöntämisen edellytysten osalta.
Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan edellytysten selvittämiseen katselmus ei kohdistunut lainkaan. Koska pohjavesi ei ole näkyvissä ympäristöään korkeammalla ottamisalueella eikä katselmus kohdistunut Veraisen Sora Ky:n viereisellä kiinteistöllä näkyvissä olevaan pohjavesiesiintymään, katselmuksen perusteella ei voida todeta mitään tämän luvan myöntämisen edellytyksen osalta.
Hallinto-oikeuden katselmus ei vastaa hallintolain mukaista oikeuden jäsenten, päätöksentekijöiden (ympäristölautakunnan jäsenten) ja osapuolten yhteistä katselmusta. Hallinto-oikeuden katselmuksessa mukana oli vain ympäristölautakunnan puheenjohtaja, mutta ei päätöksen tekemisen aikaisia eikä nykyisiä lautakunnan jäseniä. Päätöksentekijät ja muutoksenhakijat eivät siis vieläkään ole osallistuneet yhdessä katselmukseen hallintolain mukaisesti. Hallinto-oikeuden päätös, jonka mukaan yhdistyksien tekemä muistutus ja valitus oikeuttaisivat lautakunnan pitämään katselmuksen ilman muutoksenhakijoita ei ole hallintolainkäyttölain mukainen katselmuksen tarkoitus huomioon ottaen.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lautakunnan päätöksen perustelut sisältyvät esittelyosaan. Vaikka ratkaisuosaan ei ole erikseen kirjoitettu perusteluja, päätös täyttää hallinto-oikeuden mukaan hallintolain vaatimukset päätöksen perustelemiselle. Hallinto-oikeuden näkemys päätöksen perustelemisesta ei ole hallintolain mukainen. Viiden sivun "perusteluosa" sisältää kaiken muun pohjatiedon paitsi hallintolain edellyttämiä perusteluja.
Asiassa on selvityksenä esitetty Jyrki Matikaisen (Suomen Luontotieto Oy) maastokäynti ottamisalueelle 16.5.2012. Käynti on sen johtopäätöksistäkin päätellen kohdistunut vain 3,2 hehtaarin ottamisalueeseen, koska edes ELY-keskuksen lausunnoissa mainittuja Inkkiönkallion lakialuetta koskevia maisemallisia, geologisia ja luontoarvoja ei ole havaittu. Käyntiä ottamisalueelle ei voida pitää riittävänä selvityksenä koko Inkkiönkalliota koskevista luontoarvoista. Kyseessä on myös liito-oravan esiintymispaikkojen väliin jäävä alue, jonka kulkuyhteyden kannalta merkityksellistä on mikä tahansa puustoisuus, siis myös suunnitellun ottamisalueen karu mäntyvaltainen metsä. Esitettyä selvitystä ei voida pitää maa-aineslain 5 §:n 2 momentissa edellytettynä luontoselvityksenä.
Koska luontoarvoja koskeva selvitys on ollut puutteellista, myöskään luontoarvojen tavanomaisuutta ja niiden selvittämisen tarpeettomuutta ei voida päätellä. Saaduksi selvitykseksi on nimetty yksi käynti ja yksi havaittu lintudirektiivin liitteen laji, kangaskiuru. Hakemuksen vireille tulon ja hallinto-oikeuden katselmuksen välillä oli jo muutamalla käynnillä havaittu teeri, metso ja palokärki ja itse katselmuksella havaittiin jo viides lintudirektiivin liitteen I lintulaji, harmaapäätikka. Viisi lintudirektiivin liitteen I lajia osoittaa luonnontilaisen Inkkiönkallion luonnonolojen erinomaisuutta eikä tavanomaisuutta. Inkkiönkalliota kiertävä jalopuukehä tosin katkeaa juuri ottamisalueen kohdalla, mutta maa-ainesten ottamisen toteutuminen yhdessä Destia Oy:n hankkeen kanssa johtaisi sekä luontotyypin että koko luontotyyppiäkin arvokkaamman Litorina-meren muinaisrannan jalopuukehän tuhoutumiseen. Muinaisrannat ovat maa-aineslain 3 §:n mukaisia erikoisia luonnonesiintymiä. Myös nyt lupaprosessin kohteena olevien alueiden välialue eli Inkkiönkallion laki on Destia Oy:n maa-aineslupa-asiakirjojen mukaan aikomus louhia. Kallioalue tulisi lopulta hanke hankkeelta tuhoutumaan käytännössä kokonaan. Hallinto-oikeuden käsitys muinaisrannan alueesta ei vastaa Litorina-meren rantavoimien maastossa ilmeneviä vaikutuksia. Muinaisrantaan kuuluu pirunpeltojen ja ravinteisen jalopuureunuksen lisäksi myös koko Litorina-meren aaltovoimien paljaaksi huuhtoma lakialue.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan suunniteltu ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Alueen kuuluminen luokiteltuun pohjavesialueeseen ei kuitenkaan ole kriteeri vesilain mukaisten pohjavesisäännösten noudattamiselle. Koko Inkkiönkallio on inventoitua pohjavesi-esiintymän aluetta. Alueelta virtaa pohjavettä alempana olevalle Tursunperän pohjavesialueelle. Oikeudellinen arviointi ei tältä osin ole vesilain eikä maa-aineslain mukainen.
Kiinteiden muinaisjäännösten osalta hallinto-oikeus on todennut, että Museoviraston tarkastuksessa ei havaittu varsinaisella ottamisalueella mitään kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa. Jos katselmukseen olisi sisällytetty suunnitellun ottamisalueen viereinen lakialue, olisi voitu havaita Destia Oy:n ja Veraisen Sora Ky:n hankkeiden väliseltä lakialueelta aiemmin löytynyt muinaisjäännös sekä hankkeiden väliseltä alueelta löydetty muinaisjäännös.
Hallinto-oikeuden katselmuksen perusteella muodostama käsitys suunnitellun ottamisalueen näkymättömyydestä Inkkiönkallion lakialueelta avautuvan maiseman kannalta ei pidä paikkaansa. Tämä ilmenee valitukseen liitetyistä hallinto-oikeuden ja yhdistysten valokuvista. Hallinto-oikeuden esittämä kuvaus maisemasta on harhaanjohtava ja näin ollen siihen perustuva oikeudellinen arviointi on väärä. Maisemallinen merkittävyys sisältää sekä avoimen lakialueen että siltä avautuvan näköalan, jotka maa-ainesten ottaminen ja louheen varastointialue hävittävät.
Vastoin hallinto-oikeuden kantaa maa-aluetta ei saa viranomaisen toimesta hyväksyä käytettäväksi niin, että sen vieressä olevan alueen käyttö lainvoimaisessa kaavassa osoitettuun tarkoitukseen vahingoittuu tai estyy.
Yhdistykset ovat valituksensa lopuksi pyytäneet myös, että Nousiaisten ympäristölautakunnan 20.8.2009 (§ 70) tekemä päätös ja 27.8.2009 antama päätös, jolla Destia Oy:lle on myönnetty maa-aineslain mukainen ottamislupa kalliokiviaineksen (200 000 k-m3) ottamiseen 8,15 hehtaarin suuruiselta ottamisalueelta tilalta Nurmela II RN:o 1:17 (538-453-1-17), purettaisiin. Mainittu purkuasia on erotettu valituksenalaisesta asiasta erilliseksi asiaksi dn:olla 3738/1/15.
Nousiaisten ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Lautakunta on asian käsittelyn yhteydessä suorittanut tutustumiskäynnin alueelle, mutta siitä ei laadittu pöytäkirjaa. Tutustumiskäynnistä on harhaanjohtavasti käytetty nimitystä katselmus. Virallista katselmusta ei tuolloin katsottu tarpeelliseksi toimittaa.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 4.10.2012 antaman lausunnon perusteella ottamisalue ei kuulu arvokkaaseen maisemakokonaisuuteen tai kallioalueeseen, eikä ottamisalue sijaitse luokitellulla pohjavesialueella.
Lausunnossa todetaan, että ottamisalueen läheisyydessä on tavattu liito-orava, minkä vuoksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen esiintyminen tulee selvittää ja ne tulee rajata toiminta-alueen ulkopuolelle. Suomen Luontotieto Oy:n liito-oravaselvityksessä 2012 todetaan, että tutkitulla alueella ei tehty havaintoja liito-oravasta ja varsinainen louhosalue on liito-oravalle sopimatonta kuivaa kalliomännikköä.
Varsinais-Suomen maakuntamuseon lausunnossa 17.9.2012 todetaan, että ottoalueen läheisyydestä tunnetaan kaksi muinaismuistolain (295/63) rauhoittamaa kivikautista asuinpaikkaa. Tästä syystä maakuntamuseon tutkija teki suunnitellulle ottoalueelle tarkastuskäynnin 21.9.2012. Sen perusteella varsinainen ottoalue on kalliota, jolta ei tarkastuksessa havaittu mitään kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa. Edellä mainitut kivikautiset asuinpaikat tulee ottaa huomioon, mikäli metsätietä ottotoimintaa varten parannetaan tai levennetään.
Valittajat ovat vaatineet, että alueella sekä sen lähistöllä tapahtuva muu maa-ainesten ottaminen tulisi käsitellä yhtenä toimintana. Nousiaisten ympäristölautakunta on myöntänyt Destia Oy:lle maa-aineksen ottoluvan vuonna 2009 ja se on voimassa vuoteen 2019. Toistaiseksi kyseisellä alueella ei ole ollut maa-aineksen ottamistoimintaa. Valituksenalaisen alueen vieressä on lisäksi muita hankkeita Mynämäen kunnan puolella. Kaikki alueen maa-ainesten ottoalueet yhdessä muodostavat laajan alueen, joka varmasti näkyy maastossa. Arvokkaita luontoarvoja ei kuitenkaan olla tuhoamassa. Nyt toiminnat ovat keskittyneet yhdelle alueelle eikä pysyviä jälkiä luontoon synny hajautetusti.
Veraisen Sora Ky on antanut valituksen ja ympäristölautakunnan selityksen johdosta selityksen, jossa yhtiö on vaatinut valituksen hylkäämistä ja että valittajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan yhtiölle selityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kohtuullisella määrällä. Yhtiö ei vastusta katselmuksen toimittamista, mutta pitää sitä tarpeettomana, koska uutta selvitystä ei saataisi. Hallinto-oikeuden toimittaman katselmuksen perusteella vahvistui käsitys ympäristölautakunnan päätöksen lainmukaisuudesta. Hallinto-oikeus kävi kallion lakialueella ja selvitti muinaisjäännösten sijainnin. Hanketta ei ollut katselmuksessa tarvinnut merkitä maastoon, vaikka se pyynnöstä olisi voitu merkitä. Hallinto-oikeus kuitenkin tarkasti kaikki rajat ja pisteet niin, että hakija ja valittaja olivat niistä yhtä mieltä. Katselmuksessa olivat käytettävissä hankkeeseen liittyvä ottamissuunnitelma, kiinteistökartat ja muut asiakirjat. Alueella ja sen ympäristössä on kartoitettu ja suojeltu maisemallisesti arvokkaat alueet, joihin hakijan aluetta ei ole sisällytetty. Katselmuksessa selvitettiin muun muassa jalopuiden sijaintia. Alueen reunamilla oli muutamia kapeita jalopuita. Edellytyksiä luontotyyppirajaukselle ei ole.
Inkkiönkalliota ei ole luokiteltu arvokkaaksi. Hakijan hanke on kuitenkin suunniteltu niin, että kaukomaiseman ja maiseman ominaispiirteet muutoinkin säilyvät. Hanke ei vaikuta luonnonsuojelulaissa tai kaavassa suojeltuihin luontoarvoihin. Hakemukseen on liitetty lupaharkinnan kannalta riittävä luontoselvitys toiminnasta ja sen vaikutuksista.
Hanke ei liity muihin hankkeisiin niin, että niitä voitaisiin käsitellä yhdessä. Destia Oy:n hanke ei liity Veraisen Sora Ky:n hankkeeseen, eikä hankkeilla ole yhteisiä maisemavaikutuksia.
Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry ja Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry ovat antaneet vastaselityksen, jossa ne ovat esittäneet yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä. Yhdistykset ovat vielä toimittaneet 11.12.2015 saapuneen lisäkirjoituksen, jossa on muun muassa alueen lupa-asioiden yhdessä käsittelyn vaatimuksen osalta uudistettu aikaisemmin esitetty sekä lisäksi viitattu nimenomaisesti Mynämäen kunnanhallituksen 10.8.2015 (§ 232) tekemään päätökseen, joka koskee Veraisen Sora Ky:n maa-aineslupaa Mynämäen kunnan Sunilan kylässä olevalle Pitkämäen tilalle RN:o 1:21. Asiassa saadun selvityksen mukaan päätöksestä on valitettu Turun hallinto-oikeuteen, joten päätös ei ole lainvoimainen.
Merkitään
Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä asiassa dn:o 4040/1/14 antanut ratkaisun Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Nousiaisten ja Maskun luonnonsuojeluyhdistys ry:n, nykyisin Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry, valitukseen Vaasan hallinto-oikeuden 28.11.2014 antamasta päätöksestä n:o 14/0669/3, joka on koskenut Veraisen Sora Ky:lle myönnettyä ympäristölupaa kallion louhintaan ja murskaukseen Nousiaisten kunnan Vuorenpään kylässä sijaitsevalla Kotimäki III -nimisellä tilalla 1:18.
Korkein hallinto-oikeus on niin ikään tänään antamallaan toisella päätöksellä asiassa dn:o 4041/1/14 antanut ratkaisun Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Nousiaisten ja Maskun luonnonsuojeluyhdistys ry:n, nykyisin Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry, valitukseen Vaasan hallinto-oikeuden 28.11.2014 antamasta päätöksestä n:o 14/0668/3, joka on koskenut Destia Oy:lle myönnettyä ympäristölupaa kallion louhintaan ja murskaukseen Nousiaisten kunnan Vuorenpään kylässä sijaitsevalla Nurmela II -nimisellä tilalla 1:17.
Korkein hallinto-oikeus on niin ikään tänään antamallaan toisella päätöksellä asiassa dn:o 3738/1/15 antanut ratkaisun Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry:n ja Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n tekemän hakemuksen johdosta, jossa yhdistykset ovat pyytäneet Nousiaisten ympäristölautakunnan 20.8.2009 (§ 70) tekemän ja 27.8.2009 antaman päätöksen purkamista. Purettavaksi pyydetyllä päätöksellä Destia Oy:lle on myönnetty maa-aineslain mukainen ottamislupa kalliokiviaineksen (200 000 k-m3) ottamiseen 8,15 hehtaarin suuruiselta ottamisalueelta Nousiaisten kunnan Vuorenpään kylässä olevalta tilalta Nurmela II RN:o 1:17.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
1. Yhdistysten vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.
2. Valitus hylätään. Turun hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
3. Veraisen Sora Ky:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
Perustelut
1. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi yhdistykset ovat pyytäneet katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
2. Maa-aineslaissa, sellaisena kuin se voimassa on ennen 1.7.2016 voimaan tulevaa maa-aineslain (424/2015) muutosta, tarkoitetun maa-ainesluvan ja ympäristönsuojelulaissa, sellaisena kuin se on voimassa niin ikään ennen 1.7.2016 voimaan tulevaa ympäristönsuojelulain (423/2015) muutosta, tarkoitetun ympäristöluvan oikeudelliset edellytykset tutkitaan ja ratkaistaan erikseen. Luvat ovat rinnakkaisia ja niiden käsittelyjärjestys on toisistaan riippumaton.
Valituksenalaisessa asiassa on kysymys tilaa Kotimäki III RN:o 1:18 koskevasta maa-aineslupa-asiasta. Tuomioistuimen toimivaltaan tässä asiassa kuuluu ainoastaan ympäristölautakunnan myöntämän maa-ainesluvan oikeudellisten edellytysten tutkiminen.
Kun muutoin otetaan huomioon Turun hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
3. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Veraisen Sora Ky:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.