Muu päätös 827/2016

Asia Valitus ympäristölupa-asiassa

Valittaja Vapo Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 13.11.2014 nro 14/0420/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 19.9.2013 päätöksellään nro 150/2013/1 hylännyt Vapo Oy:n ympäristölupaa koskeneen hakemuksen Parantaisensuon 41,8 hehtaarin suuruisen uuden alueen turvetuotantoon Multian kunnassa.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun muassa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, 3) maaperän tai pohjaveden pilaantumista, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta muun tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista tai 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Parantaisensuolle on suunniteltu vesienkäsittelyksi ympärivuotisesti toimiva pintavalutuskenttä. Pintavalutuskenttä on metsäojitetulla suoalueella, mikä lisää epävarmuutta pintavalutuskentän toiminnasta. Pintavalutuskenttä ei myöskään poista humuskuormitusta ja turvetuotannosta aiheutuva kuormitus on pitkäaikaista.

Keski-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan alueille, joiden vesistöt eivät saavuta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä tai joiden tila uhkaa huonontua hyvästä tai erinomaisesta, ei pääsääntöisesti tulisi ohjata uutta turvetuotantoa, ellei vesiensuojelutoimina käytetä pintavalutuskenttää tehokkaampia vesiensuojelutoimia.

Parantaisensuon suunnitellun turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Roninpuro-Pienivesi-Sahrajärvi. Sahrajärvi on runsashumuksinen ja rehevähkö järvi, jonka väriarvo, kokonaistyppipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus ovat olleet lievästi noususuuntaisia 2000-luvulla. Pieniveden vesi on humuspitoisempaa ja ravinteikkaampaa kuin Sahrajärven. Järvet kuuluvat samaan vesimuodostu³maan ja muodostuman vedenlaatu on luokiteltu vesienhoidon periaatteiden mukaan asiantuntija-arviona luokkaan erinomainen. Tavoitteena on nykyisen tilan säilyminen. Sahrajärven veden kokonaisfosfori- ja kokonaistyppi³pitoisuudet ovat ajoittain olleet erinomaisen ja hyvän rajalla tai sen alapuolella. Kuormituksen lisäys vaarantaa vesien erinomaisen tilan säilymisen.

Sahrajärven-Pieniveden alueella on runsaasti loma-asutusta ja järvien virkistys³käyttöarvo on suuri. Sahrajärvi-Pienivesi ja Sahrajärven alapuolinen Kotajoki ovat kalataloudellisesti arvokkaita vesistöjä. Parantaisensuon turve³tuotannosta aiheutuva kuormitus vaikuttaisi ennalta arvioiden haitallisesti Sahrajärven-Pieniveden kala- ja rapukantaan sekä heikentäisi järvien virkistyskäyttömahdollisuuksia. Kotajoessa on lisäksi tärkeitä taimenen lisääntymis³alueita ja se on tärkeä virkistyskalastuskohde. Kotajoen ekologinen luokittelu on muun asiantuntija-arvion mukaan tyydyttävä.

Turvetuotannon aloittaminen ei esitettyjen selvitysten perusteella ole mahdollista aiheuttamatta merkittävää vesistön pilaantumista tai sen vaaraa alapuolisessa vesistössä. Vesistöjen ollessa kalataloudellisesti sekä virkistys³käyttöarvoltaan merkittäviä on veden laadun huononemisesta aiheutuva haitta erityisen suuri.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Vapo Oy:n aluehallintoviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Saatu selvitys

Parantaisensuon 41,8 ha:n suuruisen uuden turvetuotantoalueen valumavedet käsiteltäisiin Vapo Oy:n hallinto-oikeudelle 3.10.2014 toimittaman ilmoituksen mukaan ympärivuotisesti 2,5 ha kokoisen pintavalutuskentän avulla. Pintavalutuskenttä on ojitettua suota ja sen pinta-ala olisi 5,5 % sen valuma-alueesta.

Puhdistetut kuivatusvedet johdettaisiin reittiä Roninpuro-Pienivesi-Sahrajärvi ja edelleen Kotajokeen ja Mahlunjärveen. Kuivatusvesien purkureitin pituus Pieniveteen on 3,7 km ja Mahlunjärveen 27,3 km.

Turvetuotantoalueen kuivatusvesillä voi olla vaikutusta Roninpuron sekä Pienveden ja Sahrajärven veden laatuun. Hakijan arvion mukaan turvetuotannosta aiheutuvat pitoisuuslisäykset tuotantovaiheessa Pieniveden luusuassa ovat: kiintoaine 0,12 mg/l, kokonaisfosfori 1,5 μg/l, kokonaistyppi 65 μg/l ja CODMn 0,24 mgO2/l. Pitoisuuslisäykset vastaavasti Sahrajärven luusuassa olisivat: kiintoaine 0,063 mg/l, kokonaisfosfori 0,8 μg/l, kokonaistyppi 34 μg/l ja CODMn 0,13 mgO2/l.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan vuoteen 2015 liittyvässä Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa Sahrajärvi-Pienivesi on luokiteltu erinomaiseksi.

Sahrajärven veden kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet ovat ajoittain olleet erinomaisen ja hyvän tilan rajalla tai sen alapuolella. Veden väriarvo, kokonaistyppipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus ovat olleet lievästi noususuuntaisia 2000-luvulla.

Päästöjen vaikutukset Pieniveden ja Sahrajärven veden laatuun

Luvan myöntämisedellytysten kannalta ratkaiseva kysymys on, voiko toiminta aiheuttaa merkittävää Pieniveden ja Sahrajärven pilaantumista. Saadun selvityksen mukaan Parantaisensuon turvetuotantoalueen päästöt vaikuttaisivat Pieniveden ja Sahrajärven veden laatuun. Ottaen huomioon turvetuotantoalueiden kuormituksen huomattavat vaihtelut ja kuormituksen ennalta arvioimiseen liittyvä epävarmuus hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston tavoin, että toiminnan vaikutukset Pieniveden ja Sahrajärven veden laatuun voivat olla merkittäviä ja aiheuttaa pilaantumisen vaaraa. Kun Pieniveden ja Sahrajärven vesienhoidollisen tilan säilyminen nykyisellä tasolla on epävarmaa, Parantaisensuon turvetuotannon aiheuttama lisäkuormitus voi vaarantaa vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden toteuttamista.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että toimenpideohjelman mukaan uutta turvetuotantoa ei pääsääntöisesti tulisi ohjata alueille, joiden vesien tila uhkaa alentua hyvästä tai erinomaisesta tilasta alempaan luokkaan, ellei vesiensuojelutoimina käytetä pintavalutuskenttää tehokkaampia vesiensuojelu³toimia, on katsottava, että hakemuksessa esitetty pintavalutuskenttä ei ole Parantaisensuon olosuhteissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa käsitellä alueen valumavedet. Suunnitelman mukainen toiminta aiheuttaisi lupahakemuksen hylkäämiseen johtavaa vesistön pilaantumisen vaaraa.

Johtopäätös

Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätös ja sen perustelut sekä asiasta saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöstä ole valituksen vuoksi syytä kumota ja palauttaa aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Sinikka Kangasmaa ja Curt Nyman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vapo Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Yhtiö on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Kuormitusarvioinnin mukaan kuivatusvesien johtamisesta Pienivesi-Sahrajärvi vesimuodostumaan aiheutuvat vedenlaadulliset muutokset ovat hyvin vähäiset eivätkä aiheuttaisi muodostuman vesienhoidollisen tilan (luokan) alentumista. Merkittävää ympäristön pilaantumisen vaaraa eikä muutakaan luvan myöntämisen esteenä pidettävää haitallista vaikutusta ei aiheutuisi. Muodostuman vesienhoidollisen nykytilan säilymisen epävarmuutta ei ole mitenkään perusteltu, eikä sellaista ylläpitäviä tekijöitä ole tiedossa. Epävarmuustilaa ei muutoinkaan voida käyttää hakemuksen hylkäämisen perusteena.

Parantaisensuon kuormitusarviointi on asianmukainen ja luotettava, ja se on nyt tehty uudelleen uusimman, ajantasaisempaan aineistoon perustuvan ominaiskuormitusselvityksen perusteella. Tuotantoalueiden kuormituksissa ei ole huomattavan suurta vaihtelua, kun tarkastelu rajataan samanlaisilla puhdistusmenetelmillä varustettuihin alueisiin. Parantaisensuon tapauksessa kuormitusvaikutus olisi niin sanotulla perustasollakin vain hieman suurempi kuin pintavalutuksella, mikä johtuu kuormittavan pinta-alan vähäisyydestä (noin 40 ha), pienestä valuma-alueosuudesta (2,3 %) purkuvesistöön ja hyvistä, purkuvesistön suurehkosta koosta ja muista oloista (noin 190 ha, keskisyvyys noin 3,4 m) johtuvista laimentumisolosuhteista.

Vesienhoidon toimenpideohjelman ei voida katsoa suoranaisesti edellyttävän vesistöalueen uudelta turvetuotannolta pintavalutusta tehokkaampaa kuivatusvesien puhdistusta. Vesimuodostumaa entuudestaan kuormittavaa turvetuotantoa tai muuta pistekuormitusta ei ole, eikä sellaista ole suunnitteilla. Paras käyttökelpoinen tekniikka ratkaistaan tapauskohtaisesti purkuvesistön tilan ja vesistövaikutusarvioinnin perusteella. Edellä lausutun johdosta ja koska purkuvesistön vesienhoidollinen tila ei hankkeen toteuttamisesta johtuen alentuisi hyvästä tai erinomaisesta alempaan luokkaan, pintavalutuksen on katsottava olevan parasta käyttökelpoista tekniikkaa Parantaisensuon olosuhteissa.

Havaintotulosten perusteella Pieniveden veden laatu on vuosina 2012–2014 ollut vuosia 2001-2006 huonompi orgaanisen aineksen (CODMn), pH:n ja veden värin osalta. Fosforipitoisuus ei ole noussut 2000-luvun alusta lukuun ottamatta kesän 2012 yksittäistä havaintoa. Vuosien 2012–2014 havaintokertojen kokonaistyppipitoisuus sijoittuu vuosien 2001–2006 havaintotulosten vaihteluvälille.

Sahrajärven vedenlaatu on tarkkailutulosten perusteella vuosina 2012–2014 ollut vuosien 2001–2006 vedenlaatua huonompi seuraavien tekijöiden osalta: kokonaistyppi, orgaaninen aines (CODMn), rautapitoisuus, pH ja väri. Fosforipitoisuus ei ole noussut 2000-luvun alusta lukuun ottamatta kesän 2012 yksittäistä havaintoa.

Veden laadun kehityssuunnan arviointia vaikeuttaa näytteenottokertojen vähäisyys ja epäsäännöllisyys. Pienivesi-Sahrajärven vedenlaatu vaikuttaa heikentyneen 2000-luvun alkuvuosista useampien vedenlaatutekijöiden osalta. Vesienhoidollisen luokan määrityksessä oleelliset fysikaalis-kemialliset tekijät, kokonaistyppi- ja -fosforipitoisuus, eivät kuitenkaan käytettävissä olevien havaintotulosten perusteella ole Pienivedessä olleet nousussa 2000-luvulla. Sahrajärvessäkään kokonaisfosforipitoisuuden ei voida sanoa kohonneen 2000-luvun alun arvoista.

Hankkeen laskennalliset vuosikuormitukset sekä pitoisuusvaikutukset alapuolisessa vesistössä on esitetty perustuen Bioenergia ry:n teettämään 14.11.2014 valmistuneeseen uuteen turvetuotannon ominaiskuormitusselvitykseen (Pöyry Finland Oy 2014), joka perustuu vuosien 2008–2012 tarkkailuaineistoon. Vuosikuormitukset sekä laskennalliset pitoisuusvaikutukset on määritetty sekä Länsi-Suomen pintavalutuskentällisten (ojitetut ja ojittamattomat) tuotantoalueiden, ojitettujen pintavalutuskenttien että perustason vesienkäsittelyn ominaiskuormituksiin perustuen.

Parantaisensuon kuivatusvesistä tuotantovaiheessa aiheutuvien laskennallisten nettopäästojen vaikutus Pieniveden luusuassa on Länsi-Suomen ojitettujen pintavalutuskenttien ominaiskuormituksiin perustuen vuositasolla keskivirtaamatilanteessa veden kokonaisfosforipitoisuuteen noin 2,2 µg/l, kokonaistyppipitoisuuteen 61 µg/l, kiintoainepitoisuuteen 0,30 mg/l ja orgaanisen aineen pitoisuuteen noin 0,15 mg O2/1. Sahrajärven luusuassa vastaavat pitoisuusvaikutukset ovat kokonaisfosforin osalta 1,2 µg/l, kokonaistypen osalta 33 µg/l,kiintoaineen osalta 0,16 mg/l ja orgaanisen aineksen osalta 0,08 mg O2/1.

Laskennalliset pitoisuusvaikutukset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä arvioidut vuosikuormitukset suoraan laskentakohtaan ottamatta huomioon vesistössä tapahtuvia muutoksia, kuten ravinteiden sitoutumista ja sedimentoitumista. Purkureitin pituus hankealueelta Roninpuroa pitkin Pieniveteen on noin 3,6 km, Pieniveden luusuaan noin 4,2 km ja Sahrajärven luusuaan noin 5,7 km. Pienivesi-Sahrajärven vesiala on 191 ha, rantaviivan pituus 14 km, tilavuus 6 557 000 m3, keskisyvyys 3,43 m ja suurin syvyys 8,8 m. Merkittävä osa kuivatusvesien ravinteista, kiintoaineesta ja orgaanisesta aineksesta sitoutuu ja sedimentoituu jo Roninpuroon ennen Pienivettä. Koska vedet sen jälkeen kulkeutuvat halki yli 2 km:n pituisen vesimuodostuman, ne sekoittuvat tehokkaasti sen vesimassaan. Osaltaan Pieniveden allas toimii puskurina ennen Sahravettä.

Laskennallisten pitoisuusvaikutuksien ja edellä mainitun purkureitin kuormitusta vähentävän vaikutuksen perusteella Parantaisensuon turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtamisesta ei voi aiheutua ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua merkittävää ympäristön pilaantumisen vaaraa Pienivedessä ja Sahrajärvessä.

Ekologisen tilan luokittelussa tarkastelun kohteena ovat ensisijaisesti biologiset laatutekijät. Luokiteltavan vesimuodostuman (esimerkiksi järven) planktonlevien, piilevien, vesikasvien, pohjaeläinten ja kalojen tilaa verrataan olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei ole aiheuttanut havaittua vaikutusta eliöstössä. Mitä vähäisempi ihmisen vaikutus on, sitä parempi on vesistön ekologinen laatu. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon myös veden laatutekijät (kokonaisravinteet, pH, näkösyvyys) ja hydromorfologiset tekijät (muun muassa keskimääräinen talvialenema ja vaellusesteet).

Järvien ekologisen luokan määrityksessä fysikaalis-kemiallisista laatutekijöistä keskeisiä ovat kokonaistyppi ja kokonaisfosfori. Luokkien erinomainen ja hyvä raja-arvo on runsashumuksisilla järvillä (Rh) kokonaisfosforille 30 µg/1 ja kokonaistypelle 590 µg/l. Luokkien hyvä ja tyydyttävä raja-arvona taas on kokonaisfosforille 45 µg/l ja kokonaistypelle 750 µg/l. Raja-arvot ovat kasvukauden (kesä–syyskuu) keskiarvoja syvyydellä 0–2 m. Vesienhoidon 2. luokittelu on toteutettu pääosin vuosien 2006–2012 aineistoilla.

Pieniveden kokonaisfosforipitoisuus ylitti vuosina 2001–2014 erinomaisen luokan rajan, eli oli yli 30 µg/l, kolmella havaintokerralla yhdeksästä. Kaikki nämä kolme havaintokertaa ajoittuivat kasvukauteen. Kokonaistyppipitoisuus ylitti erinomaisen luokan rajan, eli oli yli 590 µg/1, kaikilla havaintokerroilla. Kaikista havaintokerroista kahdella kokonaistyppipitoisuus ylitti myös hyvän luokan rajan eli oli yli 750 µg/l. Nämä ylitykset ajoittuivat kasvukauden ulkopuolelle.

Pieniveden ja Sahrajärven nykyistä kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuutta sekä Parantaisensuon kuormituksen vaikutusta suhteessa järven ekologisen tilan luokitusperusteisiin havainnollistavista kuvaajista havaitaan, että turvetuotannon arvioitu vaikutus ei olisi kokonaisfosforin tai -typen osalta lisännyt erinomaisen tilan raja-arvon ylityksiä Pienivedessä. Kokonaisfosforin osalta turvetuotannon vaikutus ei olisi myöskään johtanut kasvukaudella hyvän tilan raja-arvon ylityksiin. Kokonaistypen osalta hyvän tilan raja-arvo olisi kasvukaudella ylittynyt yhdellä havaintokerralla viidestä.

Pieniveden kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet 2000-luvun havaintokerroilla viittaavat vahvemmin hyvään kuin erinomaiseen ekologiseen luokkaan. Edellä esitetyn tarkastelun perusteella Parantaisensuon turvetuotannon fosfori- ja typpikuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta Pieniveden ekologiseen luokkaan. Parantaisensuon turvetuotannon kuivatusreitillä ennen Sahrajärveä sijaitsevan Pieniveden ekologisen tilaluokan muutos ei myöskään vaikuttaisi suoraan Sahrajärvi-Pienivesi -vesimuodostuman ekologiseen tilaluokkaan, jonka kannalta Sahrajärven tila on määräävä.

Sahrajärven kokonaisfosforipitoisuus ylitti vuosina 2001–2014 erinomaisen luokan rajan, eli oli yli 30 µg/l, yhdellä havaintokerralla 21:stä. Ylitys ajoittui kasvukauden ulkopuolelle. Kokonaistyppipitoisuus ylitti erinomaisen luokan rajan, eli oli yli 590 µg/l, seitsemällä havaintokerralla 17:sta ja oli yhdellä havaintokerralla erinomaisen ja hyvän luokan rajalla. Kokonaisfosfori- ja - typpipitoisuudet alittivat kaikilla havaintokerroilla hyvän luokan raja-arvon eli olivat kokonaisfosforin osalta alle 45 µg/l ja kokonaistypen osalta alle 750 µg/l.

Turvetuotannon arvioitu vaikutus ei olisi kokonaisfosforin tai -typen osalta lisännyt erinomaisen tilan raja-arvon ylityksiä eikä johtanut hyvän tilan raja-arvon ylityksiin kasvukaudella Sahrajärvessä. Näin ollen Parantaisensuon turvetuotannon fosfori- ja typpikuormituksella ei ole vaikutusta Sahrajärven ekologisen luokkaan eikä hankkeen katsota vaarantavan vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista tahi vesienhoidollisen tilan nykyisellään säilymistä.

Parantaisensuon hankealue muodostaa 2,3 % Pienivesi-Sahrajärven valuma-alueesta. Pieniveden ja Sahrajärven nykyinen kuormitus aiheutuu lähinnä metsätaloudesta sekä vakituisesta ja lomaranta-asutuksesta. Ranta-asutuksen tai valuma-alueen peltoviljelyn ei arvioida jatkossa juurikaan laajentuvan nykyisestä. Koska nykyisen kuormituksen arvioidaan jatkossa pysyvän nykyisellä tasolla eikä tiedossa ei ole muuta suunniteltua pistekuormitusta Pieniveteen tai Sahrajärveen, ei Parantaisensuon turvetuotannon arvioida muun maankäytön kuormitus huomioiden vaarantavan vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista.

Länsi-Suomessa ojittamattomien pintavalutuskenttien keskimääräiset ominaiskuormitukset olivat vuositasolla yleisesti ottaen pienempiä kuin ojitettujen kenttien suurimman eron ollessa fosforissa (55% bruttokuormituksesta). Typpikuormitukset olivat samalla tasolla. Fosforia lukuun ottamatta kuormitusten erot olivat suurimmillaan talvella. Fosforikuormitus oli ojittamattomilla kohteilla selvästi pienempi kaikkina vuodenaikoina. Kiintoainekuormitus oli ojittamattomilla pintavalutuskentillä keväällä korkeampi. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta kuormituksissa ei ollut suurta eroa talvea lukuun ottamatta.

Uusimpaan ominaiskuormitusselvitykseen perustuvan tarkastelun mukaan ojittamattomien pintavalutuskenttien kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat vuositasolla pienempiä, mutta typpipitoisuudet ja CODMn-arvot hivenen korkeampia kuin ojitetuilla pintavalutuskentillä. Keskiarvon virhemarginaalitarkastelun mukaan ainoa luotettava ero oli fosforin syksyn pitoisuudessa. Syksyn fosforipitoisuuden mediaani (38 µg/l) ojitetuilla pintavalutuskentillä verrattuna keskiarvoon (57 µg/l) osoittaa, että joukossa on muista havainnoista poikkeavia, mahdollisesti yksittäisiä vesinäytteitä, jotka nostavat keskiarvoa.

Ojitetun pintavalutuskentän toimintatehon epävarmuuteen liitettyjen epäilysten vuoksi Parantaisensuon vesistökuormitukset ja -vaikutukset on arvioitu myös Länsi-Suomen perustason vesienkäsittelyllä varustettujen tuotantosoiden ominaiskuormitusten perusteella. Perustason kuormituksissa ei ole merkittävää vaihtelua eri alueiden välillä.

Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöministeriö 2013) on annettu suosituksia metsäojitetulle suolle perustettavasta pintavalutuskentästä. Suunnitellun pintavalutuskentän turvepaksuus vaihtelee noin 1 m – 3,3 m, joten se täyttää suosituksen vaatimukset. Kenttä on 5,5 % valuma-alueestaan, jolloin myös suositeltu 5 %:n raja ylittyy. Kun turvekerroksen vahvuus on huomattavasti yli suosituksen 50 cm, alueella oleva metsäojitus ei ulotu kivennaismaahan. Vesien kentälle tasaisesti johtamiseksi ei kaiveta jako-ojaa, vaan vesi jaetaan alueelle rei'itetyllä kentän pintaan sijoitettavalla paineputkella kentän paksuturpeisimmalle yläosalle.

Hakemusasiakirjoihin sisältyvän pintavalutuskenttätutkimuksen mukaan turpeen maatuneisuusaste toimivassa kerroksessa on H3 – H6. Maatuneisuusaste H4 – H7 ei osoita toimimattomuutta vaan päinvastoin. Itse asiassa H4 – H6 maatuneisuusaste on hyvin tyypillinen käytössä oleville vastaaville kentille.

Kentän puhdistuskyky tulisi edellä mainittuihin seikkoihin liittyen olemaan hyvä, eikä siihen liity muitakaan epävarmuustekijöitä, joiden vuoksi alueelta merkitsevässä tuotantovaiheessa lähtevä kuormitus ja sen vesistövaikutukset muodostuisivat arvioitua suuremmiksi ja jotka voisivat vaikuttaa luvan myöntämisen edellytysten tarkasteluun edellytyksiä heikentävästi.

Keski-Suomen 5.12.2014 vahvistetussa 3. vaihemaakuntakaavassa Parantaisensuo on merkitty 55 ha:n tuotantokelpoiselta alaltaan turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi (tu). Kaavan valmistelun yhteydessä on erityisselvityksin selvitetty vesistöalueiden tilaa ja turvetuotantoalueiden sijoittamismahdollisuutta kullekin. Potentiaaliset turvetuotantoalueet 1 – 236 kohdetta on muun muassa selvitetty vesistöön kohdistuvan riskin osalta, ja Parantaisensuo on määritetty pienen riskin kohteisiin.

Parantaisensuo on paitsi syrjäinen suoalue myös aivan valuma-alueensa ylärajalle sijoittuva. Alueen kuivatusvesiä ei johdeta pintavalutuskentältä lyhyehköllä laskuojalla suoraan merkittävään vesistöön. Pintavalutuskentältä on laskuojaa ja Roninpuroa myöten matkaa Pieniveteen noin 3,6 km.

Vesistövaikutukset huomioon ottaen Pieniveden ja Sahrajärven käyttö tavanomaiseen virkistyskäyttöön ei Parantaisensuon kuivatusvesien johtamisen vuoksi mitenkään vaikeutuisi sen enempää vesienhoidon periaatteiden mukaisessa erinomaisessa kuin hyvässäkään tilassa olevan vesistön piirissä. Koska hankkeen aiheuttamat vesistövaikutukset olisivat verrattain lievät, eivät myöskään hankkeen kalataloudelliset vaikutukset Sahrajärvi-Pienivedessä voisi olla merkittävät, vaan ne jäisivät hyvin vähäisiksi.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin. Valituksessa ei ole esitetty sellaisia uusia asiaan vaikuttavia seikkoja, jotka antaisivat aiheen arvioida uudelleen annetun päätöksen sisältöä ja perusteita.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa. Lisäksi se on todennut lausunnossa muun ohella seuraavaa:

Parantaisensuon vieressä oleva Hankasuo on Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavassa varustettu merkinnällä luonnonsuojelualue (SL).

Sahrajärvi-Pienivesi on luokiteltu vesienhoidossa myös toisella kaudella erinomaiseen luokkaan. Toisella kaudella vesienhoidossa on arvioitu myös riskiä, saavutetaanko vesien hyvä tila tai heikkeneekö vesien erinomainen tai hyvä tila kaudella 2016–2021. Sahrajärvi-Pieniveden osalta on todettu, että sen vedenlaadulla on riski heikentyä erinomaisesta hyvään hoitokaudella 2016–2021. Perusteluina riskille voidaan todeta, että Sahrajärven kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet ovat melko lähellä erinomaisen ja hyvän raja-arvoa ja ne ovat ajoittain olleet erinomaisen ja hyvä tilan rajalla tai hyvän puolella. Pieniveden vedenlaadusta on tietoja vuodesta 2011–2014. Pieniveden typpipitoisuus ylittää erinomaisen ja hyvän raja-arvon kaikkina näytteenottopäivinä. Myös fosforin raja-arvo on ylittynyt ajoittain.

Otettaessa huomioon Sahrajärven veden väriarvon, typpipitoisuuden sekä kemiallisen hapenkulutuksen lievä noususuuntaisuus 2000-luvulla, erinomaisen ja hyvän tilan raja-arvon läheisyys ja Pieniveden Sahrajärveä huonompi veden laatu sekä Parantaisensuolta tuleva lisäkuormitus ja ojitettuun pintavalutuskenttään liittyvät epävarmuustekijät, on vaarana, että Sahrajärven-Pieniveden erinomainen tila ei tule säilymään. Näin ollen vesienhoidon tavoitteiden toteutuminen vaarantuu.

Turvetuotannon ympäristölupaharkinnassa on otettava huomioon myös turvetuotannon vaikutukset Sahrajärven virkistyskäytölle. Alueella on runsaasti vapaa-ajanasuntoja.

Sahrajärven ja Pieniveden Uuraisten kunnan puoleiset rannat kuuluvat rantayleiskaavaan, jonka kunnanvaltuusto on hyväksynyt vuonna 2010. Rantayleiskaavan muutos on parhaillaan vireillä. Sahrajärven rannoilla maasto on tyypillisesti karua, kivikkoista ja matalaa sekä paikoin erämaista. Rantametsät ovat valtaosin kasvatusmetsiä ja mahdollistavat loma-asutuksen varsin huomaamattoman sijoittamisen. Rantayleiskaavaan on merkitty Uuraisten kunnan puolelle noin 20 olemassa olevaa ja uutta loma-asuntojen rakennuspaikkaa. Lamposaari - Lammaslahti on arvioitu luonnonmaiseman kannalta arvokkaaksi alueeksi ja on merkitty kaavaan MY-merkinnällä maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja.

Sahrajärven Multian puoleiset rannat kuuluvat Multian vesistöjen rantayleiskaavaan, jonka kunnanvaltuusto on hyväksynyt vuonna 2004. Näille rannoille on merkitty noin 30 loma-asunnon rakennuspaikkaa.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikkö on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hakemuksen mukainen turvetuotanto vaikuttaisi kielteisesti Kotajoen kala- ja rapukantoihin. Kotajoen merkitystä taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueena erityisesti tulevaisuudessa sekä merkittävyyttä kotimaisen ravun tuotantoalueena tulee tarkastella varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Koska järvitaimen on todettu tuoreimmassa Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa erittäin uhanalaiseksi napapiirin eteläpuolella, tulisi näitä heikkoja, luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja erityisesti suojella eikä kuormituksen lisäystä alueella tulisi sallia.

Multian kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että Vapo Oy:n valitus tulee hylätä ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Yhtiön arvio Parantaisensuon vesistövaikutuksista perustuu ominaiskuormituslukuihin. Ominaiskuormitusluvut on määritelty vastaavanlaisten soiden mitatuista arvoista. Mittaukset perustuvat manuaaliseen näytteenottoon eli soilta otetaan tietyin väliajoin näytteet, jotka analysoidaan. Ominaiskuormituslukujen määrittelyssä ei käytetä jatkuvatoimisia mittalaitteita.

Manuaalisen näytteenoton heikkoutena on se, että se ei välttämättä havaitse tulvan ja rankkasateiden aikaista kuormitusta. Kuitenkin suuri osa turvetuotantoalueiden vesistökuormituksesta tapahtuu juuri tulvan ja rankkasateiden aikana, jolloin vesienkäsittelymenetelmien kapasiteetit eivät riitä ja joudutaan mahdollisesti turvautumaan ohijuoksutuksiin.

Tämän vuoksi Vapo Oy:n esittämät kuormitusluvut Parantaisensuon osalta voivat olla alimitoitettuja ja Parantaisensuon vesistövaikutukset suuremmat kuin valituksessa esitetään. Sahrajärvi-Pieniveden rannoilla on runsaasti loma-asutusta ja järvien virkistyskäyttöarvo on suuri. Sahrajärvi-Pienivesi ja Sahrajärven alapuolinen Kotajoki ovat kalataloudellisesti arvokkaita vesistöjä. Näiden vesistöjen vedenlaatua ei tule vaarantaa.

Uuraisten kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, ettei turvetuotantoon Parantaisensuolle tule myöntää ympäristölupaa. Lisäksi ympäristönsuojeluviranomainen on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Parantaisensuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdettaisiin laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Roninpuro-Pienivesi-Sahrajärvi. Parantaisensuon ja Pieniveden välinen korkeusero on huomattava (30 metriä). Tämä aiheuttaa Roninpurossa voimakasta virtaamaa, joka edesauttaa kiintoaineiden, liukoisen humuksen ja ravinteiden kulkeutumista Pieniveteen, Sahrajärveen ja näiden kautta Kotajokeen. Roninpuro on lisäksi lähes luonnontilaisen kaltainen puro, joka voidaan lukea kuuluvaksi metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin.

Syksyllä 2013 tehdyssä pintavesien ekologisen tilan luokittelussa Sahrajärvi-Pieniveden tila oli erinomainen. Kalastuskunnan arvion mukaan Sahrajärvi-Pieniveden veden laatu on parantunut huomattavasti 20–30 vuoden aikana. Tämän arvioidaan johtuvan valuma-alueen metsäojitettujen alueiden ojien umpeenkasvamisesta, jolloin ravinne- ja kiintoainekuormitus on vähentynyt. Alueen vapaa-ajan asukkaiden mukaan vielä viime vuosina vesistössä oleva humus on limottanut kalastusvälineitä.

Parantaisensuon suunniteltu pintavalutuskenttä sijoittuu ojitetulle alueelle. Ojitetun pintavalutuskentän toimivuuteen liittyy epävarmuustekijöitä. Jos alue on aikoinaan metsälannoitettu, voi pintavalutustoiminta jopa lisätä voimakkaasti alapuoliseen vesistöön aiheutuvaa fosforikuormitusta verrattuna kuormitukseen tuotantoalueelta ilman pintavalutusta. Pintavalutuskentiltä on todettu huuhtoutuvan humusaineita, rautaa ja fosforia.

Humusvesihankkeen (Pentti Pirkkonen, VTT) tutkimustuloksena arvioitiin puhdistustulosten parantuvan ojitetuilla pintavalutuskentillä, mikäli tähän yhteyteen otettaisiin käyttöön hiekkasuodatinkontit ja kemikaalisaostus.

Ojitetun pintavalutuskentän aikaisemmin kaivetut ojat täytyy ennen käyttöönottoa tukkia joko kokonaan tai käyttää ojatukoksia, jotta pintavalutuskentällä voisi olla puhdistusvaikutusta. Maa-aineksia tukoksiin ei tule ottaa alueella olevien vanhojen ojien välisiltä suopinnoilta, koska näiden rikkominen aiheuttaisi alueelle lisää oikovirtauksia. Rakenne tulisi lisäksi suunnitella siten, etteivät sillä sijaitsevat ojat ole puhdistettavan veden virtaussuunnan mukaisia.

Parantaisensuon turvetuotantoalue tulisi kuormittamaan kala- ja raputaloudellisesti arvokasta Kotajokea, jossa on tärkeitä taimenen lisääntymisalueita. Hankealueen alapuoliset vesistöt kuuluvat koskiensuojelulailla suojeltuun vesistönosaan "Saarijärven reitti Leuhunkosken yläpuolella".

Järvitaimen on todettu Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa erittäin uhanalaiseksi. Kotajoelta sähkökalastuksella saadut taimenen poikaset osoittivat ympäristön sopivan tällä hetkellä luonnolliselle lisääntymiselle. Turvetuotannon aiheuttamilla pienilläkin muutoksilla vesistön kiintoainekuormassa, ravinteisuudessa ja happitilanteessa voidaan aiheuttaa vaaraa taimenten ja rapujen lisääntymis- ja elinolosuhteisiin. Lupapäätöksessä on otettava varovaisuusperiaate huomioon.

Kotajoen vedenlaatuun vaikuttavat myös muut turvetuotantoalueet. Näistä Kuitulan Isosuon (49,9 hehtaaria) ympäristölupa on Vaasan hallinto-oikeuden käsittelyssä. Valuma-alueella vaikuttavat lisäksi Pajumäensuo (114,5 hehtaaria) ja Pirtti-Peurusuo (123,6 hehtaaria).

Myös Roninpurossa elää elinvoimainen rapukanta. Purolla elää myös saukko.

Parantaisensuo on metsäojitettu. Kuitenkin suon pohjoisosassa esiintyy luonnontilaisen kaltaisia suotyyppejä, joista muurainkorpi on Etelä-Suomessa ja koko maassa vaarantunut ja oligotrofinen sarakorpi Etelä-Suomessa vaarantunut ja koko maassa silmällä pidettävä suotyyppi.

Viereinen Hankasuo, jonka osaomistajana on Uuraisten kunta, on mukana soidensuojelun täydennysohjelmassa. Soidensuojelun täydennysohjelman maastorajaus saattaa lopullisessa suojelupäätöksessä olla Hankasuon pohjoisosasta Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavan rajausta laajempi. Hankasuon pohjoisosan jatkona sijaitsee Parantaisensuo.

Multian kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että Vapo Oy:n valitus tulee hylätä.

= = =

Asiassa annetuissa vastineissa oli esitetty valituksen hylkäämistä.

Vapo Oy on antanut vastaselityksen lausuntojen ja vastineiden johdosta ja uudistanut vaatimuksensa. Yhtiö on lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavassa Parantaisensuo on merkitty 55 hehtaarin tuotantokelpoiselta alaltaan turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi (tu) ja Hankasuon alue suojelualueeksi (SL). Koska molemmat aluevaraukset sisältyvät vahvistettuun maakuntakaavaan, eivät ne voi olla keskenään ristiriidassa tai toisensa poissulkevia. Kysymys on kahdesta puustoisen kivennäismaakannaksen toisistaan erottamasta suoaltaasta. Suoaltaat eivät ole hydrologisessa yhteydessä keskenään. Hankasuon kokonaan ojitettu pohjoisosa purkaa vetensä Kapasenpuroon, joka yhtyy Roninpuroon sen keskiosan paikkeilla.

Vastaselitystä varten yhtiö on teettänyt FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:llä erityisselvityksen tuotantoalueen kuormituksen vaikutuksista Pieniveden ja Sahrajärven vedenlaatuun ja ekologisen luokittelun mukaiseen tilaan. Mallinnuksen mukaan vesimuodostuman ekologinen luokitus ei alentuisi hankkeen toteuttamisen johdosta. Kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) nousu kohdistuisi pääosin Pienivedelle ollen alle 2 mg/l. Parantaisensuon kuormituslisäyksen myötä fosforimallin mukaan Sahrajärvi-Pieniveden vuositason keskimääräinen pitoisuus nousisi 0,4 µg/l, kun oletetaan, että kaikki kuormitus tulisi Pieniveteen eikä Roninpurossa tapahtuisi sedimentoitumista.

Koska pitoisuusvaikutukset Sahrajärven luusuassa mallinnuksen mukaan ovat kokonaisfosforin osalta alle 1 µg/l, kokonaistypen osalta alle 10 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta alle 0,5 mg/l eli mittaustarkkuuden tai vuotuisten vaihteluiden rajoissa, hankkeesta ei saata aiheutua sanottavia haitallisia vaikutuksia myöskään Sahrajärven alapuolisen Kotajoen kalataloudelle.

Arvioinnit on suoritettu asianmukaisesti ja parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella. Laskentaperusteina oleva laaja tarkkailuaineisto sisältää myös tuloksia ylivirtaamajaksoilta.

Kun Parantaisensuon pintavalutukseen suunniteltu metsäojitettu suoalue täyttää ympäristönsuojeluohjeessa olevat suositukset, sille rakennettavan pintavalutuskentän voi perustellusti olettaa olevan puhdistuskyvyltään toimiva. Koska Parantaisensuon sijainti on tasossa yli 200 metriä merenpinnasta, alue ei voi olla Litorinanmeren pohjaa eli sulfidiriskialuetta. Suo ei sijoitu myöskään mustaliuskealueelle. Roninpuron, Pieniveden ja Sahrajärven pH ei tule alenemaan hankkeen toteuttamisen johdosta. Kuivatusvesien johtaminen ei myöskään kohota kalojen elohopeapitoisuuksia.

Parantaisensuon ja Pieniveden välinen korkeusero on noin 26 metriä. Purkureitissä Roninpuro on kaksi alavaa yli kilometrin pituista kaltevuudeltaan keskiarvona 0,2 prosenttia olevaa osuutta, jossa tapahtuu kuormituksen sedimentoitumista. Tuotantoalueelta on lyhimmillään matkaa Pienivedelle noin 3 kilometriä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Viranomaisten on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentin mukaan suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena muun ohella (2 kohta), että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on saman pykälän 2 momentin mukaan otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; sekä 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa (2 kohta), eikä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella (4 kohta).

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Toiminnan sijoittamisessa on mainitun momentin mukaan lisäksi noudatettava muun muassa, mitä lain 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 21 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene.

Asiassa saatu selvitys

Vapo Oy on hakenut ympäristölupaa turvetuotantoon Parantaisensuolla Multian kunnassa. Tuotantoalueen pinta-ala on 41,8 hehtaaria. Parantaisensuo on kauttaaltaan metsäojitettu. Turvetuotantoalueen kuntoonpanovaihe kestää 2–5 vuotta. Tuotannon alueella on arvioitu kestävän noin 20–30 vuotta. Vuosittain tuotettavan turpeen määrä olisi noin 20 000 kuutiometriä.

Parantaisensuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet käsiteltäisiin ympärivuotisesti 2,5 hehtaarin kokoisen pintavalutuskentän avulla. Pintavalutuskenttä on ojitettua suota ja sen pinta-ala olisi 5,5 prosenttia valuma-alueestaan. Puhdistetut kuivatusvedet on hakemuksen mukaan suunniteltu johdettaviksi laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Roninpuro-Pienivesi-Sahrajärvi.

Keski-Suomen 5.12.2014 vahvistetussa 3. vaihemaakuntakaavassa Parantaisensuo on merkitty turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi (tu), jota koskee seuraava suunnittelumääräys: "Turvetuotantoon soveltuvan alueen käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon asutus, tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin, turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta sekä tuotantopinta-alan poistumat ja rajoitettava tarpeen vaatiessa samanaikaisesti käytössä olevien alueiden määrää." Ympäristöministeriön vaihemaakuntakaavan vahvistamista koskeva päätös ei ole vielä lainvoimainen, mutta päätös on määrätty noudatettavaksi muutoksenhausta huolimatta. Mainittuun kaavan vahvistamispäätökseen kohdistuvat korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevat valitukset eivät koske nyt puheena olevaa Parantaisensuon turvetuotantovarausta.

Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Pienivesi-Sahrajärven ekologinen tila on erinomainen. Vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa todetaan turvetuotannon vesienhoitotoimenpiteiden osalta, että parasta käyttökelpoista tekniikkaa voivat uusilla tuotantoalueilla olla ympärivuotinen pintavalutus, ympärivuotinen kemikalointi tai jokin muu näiden tehoinen vesienkäsittelymenetelmä. Alapuolisen vesistön tilan niin vaatiessa voidaan edellä mainittuja menetelmiä yhdistää.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Maakuntakaavan turvetuotantovarauksella on oikeudellista merkitystä toiminnan sijoituspaikkaa koskevassa ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaisessa harkinnassa.

Sijoituspaikan sopivuus ei kuitenkaan riitä ympäristöluvan myöntämisen perusteeksi, vaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Arvioitaessa pilaantumisen merkittävyyttä on otettava huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Valtioneuvoston 3.12.2015 hyväksymä uusi Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma ei anna aihetta arvioida hakemuksen mukaisen turvetuotannon vaikutuksia Sahrajärvi-Pieniveden tilaan ja pilaantumisen merkittävyyttä toisin kuin hallinto-oikeus on tehnyt.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja sovelletut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Timo Kairesalo ja Riku Vahala. Asian esittelijä Tuire Taina.