Muu päätös 2013/2016

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Interrock Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 19.3.2015 nro 15/0100/1

Asian aikaisempi käsittely

Kouvolan rakennus- ja ympäristölautakunta on 15.5.2013 antamallaan päätöksellä (8.5.2013 § 60) myöntänyt Interrock Oy:lle 31.12.2023 saakka voimassa olevan ympäristöluvan koriste- ja rakennuskiven louhintaan ja kiven murskaamiseen tilalla 286-422-2-187 osoitteessa Lammilantie 160, 46710 Sippola. Päätökseen sisältyy lupa aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta. Toiminnan tulee tapahtua lupahakemuksen ja päätöksestä ilmenevien lupamääräysten 1–20 mukaisesti.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n ja tämän asiakumppanien sekä B:n ja tämän asiakumppanien valituksista kumonnut rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen ja hylännyt Interrock Oy:n lupahakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (4.2.2000/86) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Saman lain 42 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Saman lain 12 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa kivenmurskaamoja, kivenlouhimoja ja muuta kivenlouhintaa koskevia tarkempia säännöksiä ympäristön pilaantumisen vaaran ehkäisemiseksi.

Saman lain 28 §:n 3 momentin mukaan luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä.

Saman asetuksen 14 §:n 1 momentin mukaan asetus tulee voimaan 16 päivänä syyskuuta 2010.

Pykälän 2 momentin mukaan kivenlouhimoon, muuhun kivenlouhintaan ja kivenmurskaukseen, jolla on tämän asetuksen voimaan tullessa ympäristölupa sovelletaan tätä asetusta sen 3 §:ää lukuun ottamatta siitä alkaen, kun: 1) toiminnan olennaiseen muuttamiseen on haettava ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin nojalla; 2) hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on ympäristönsuojelulain 55 §:n 2 momentin mukaisesti tehtävä; tai 3) ympäristölupaa on tarpeen muuttaa ympäristönsuojelulain 58 §:n 1 momentin nojalla.

Pykälän 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, tätä asetusta sovelletaan sanotussa momentissa tarkoitettuihin toimintoihin kuitenkin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2018.

Pykälän 4 momentin mukaan asetuksen voimaan tullessa vireillä olevaan kivenlouhimoa, muuta kivenlouhintaa tai kivenmurskausta koskevaan ympäristölupa-asiaan, jota ei ole kuulutettu, sovelletaan tätä asetusta.

Asiassa saatu selvitys

Asiassa on kyse vuodesta 1984 harjoitetun koriste- ja rakennuskivilouhimon toiminnan jatkamisesta. Toiminnalle on myönnetty ympäristölupa vuonna 2005. Lupa on määräaikainen ja voimassa 31.12.2015 saakka. Aikaisempaan ympäristölupaan verrattuna toiminta laajenee siten, että ottosyvyys alenee +35 metristä +25 metriin mpy ja keskimääräinen vuosiotto nousee 54 000 tonnista 67 500 tonniin. Pohjaveden pintataso on +29 metriä. Laitos on avolouhos, jossa toiminnot, lastausta ja kuljetustöitä lukuun ottamatta, suoritetaan louhosmontun kallioseinämien ja ympäröivän metsän suojissa.

Lupapäätöksen mukaan lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 220–300 metrin päässä. Karttatarkastelun perusteella lähes koko laitosalue sijaitsee alle 300 metrin päässä joko alueen eteläpuolella sijaitsevan tilan Ojala RN:o 2:50 asuinrakennuksen ja piha-alueen tai alueen itäpuolella sijaitsevan tilan Lammila RN:o 2:613 asuintalosta.

Liikenne kulkee Lammilan yksityistien (soratie) kautta edelleen Pien-Liikkalantielle ja tielle numero 15. Raskasta liikennettä kulkee korkeintaan 5 kertaa vuorokaudessa. Karttatarkastelun perusteella Lammilan yksityistie kulkee C:n kuolinpesän tilan Ojala RN:o 2:50 vierestä.

Asemapiirroksen perusteella sivukiven läjitysalue rajoittuu Lammilantiehen siten, että läjitysalueen kaakkoisraja rajoittuu tilan Ojala RN:o 2:50 luoteisrajaan niin, että tie kulkee niiden välissä.

Hakemukseen liitetyn meluselvityksen 7.11.2012 mukaan louhinnan ja murskauksen aiheuttama yhteismelu lähimmissä häiriintyvissä kohteissa on 37–44 dB (LAeq). Arvoihin ei selvityksen perusteella ole tehty 5 dB:n impulssimaisuuskorjausta. Melulähteinä on otettu huomioon rikotin, murskauslaitos, pyöräkuormaaja ja kaivinkone. Alueella on myös 9. ja 31.10.2012 suoritettu louhinnan melumittauksia, joiden aikana toiminnassa oli kaksi poravaunua, kaksi pyöräkuormaajaa, sivukiven lastaus- ja siirtotoiminta sekä tarvekiven siirtotoiminta. Mittaustulokset on otettu huomioon yhteismelua laskettaessa.

Tilalla Ojala RN:o 2:50 on tehty räjäytystärinämittaus 24.10.2013. Mittauspöytäkirjan mukaan mittaustulos oli 1,3 mm/s asuinrakennuksen osalta ja 1,1 mm/s varastorakennuksen osalta. Ohjearvo on asuinrakennuksen osalta 14,4 mm/s ja varastorakennuksen osalta 22 mm/s.

Lupapäätöksen mukaan Interrock Oy:n lupahakemus on tullut vireille 17.12.2012.

Oikeudellinen arviointi

Anjalankosken kaupungin lupalautakunta on 11.5.2005 (3.5.2005 § 45) myöntänyt Interrock Oy:lle ympäristöluvan tarvekiven louhinnalle ja louheen murskaukselle tilalla Lehtola RN:o 2:187. Lupa on myönnetty 31.12.2015 asti voimassa olevana. Interrock Oy on 17.12.2012 pannut vireille uuden lupahakemuksen.

Lupahakemus on tehty määräaikaisen luvan voimassa ollessa. Siinä on katsottava olevan kysymys luvan saamisesta ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentissa tarkoitettuun toiminnan olennaiseen muuttamiseen sikäli kuin lupakausi ei vielä ole päättynyt eli 31.12.2015 saakka. Hakemuksessa on katsottava olevan kysymys kokonaan uuden luvan saamisesta toiminnalle sen jälkeen, kun aikaisempi lupakausi on päättynyt eli 1.1.2016 alkaen.

Louhinta- ja murskausasetus on tullut voimaan 16.9.2010. Asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan kivenlouhimo on sijoitettava siten, että häiriötä aiheuttavan toiminnon etäisyys häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä. Asetuksen 14 §:n voimaantulo- ja siirtymäsäännöksen 2 ja 3 momentin mukaan toimintaan sovelletaan asetusta, lukuun ottamatta asetuksen 3 §:ää, siitä alkaen, kun toiminnan olennaiseen muuttamiseen on haettava lupaa ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin nojalla. Jos toiminnalla oli asetuksen voimaan tullessa ympäristölupa, myös asetuksen 3 §:ää sovelletaan viimeistään 1.1.2018. Sikäli kuin hakemuksessa on kysymys lainvoimaisen ympäristöluvan nojalla harjoitettavan toiminnan olennaisesta muuttamisesta eli toiminnasta 31.12.2015 saakka, toimintaan on sovellettava louhinta- ja murskausasetusta muutoin, mutta ei sen 3 §:ää.

Louhinta- ja murskausasetusta, mukaan lukien sen 3 §:ää, on sovellettava asetuksen voimaantulon jälkeen vireille tulleeseen uutta ympäristölupaa koskevaan hakemukseen ilman siirtymäaikaa. Lupahakemus on tullut vireille 17.12.2012 eli louhinta- ja murskausasetuksen voimaantulon jälkeen. Kysymys on kokonaan uudesta ympäristöluvasta sikäli kuin ympäristölupaa on haettu 1.1.2016 alkaen tapahtuvaan toimintaan.

Sivukiven läjitysalue sijaitsee hyvin lähellä tilaa Ojala RN:o 2:50. Sivukiven läjityksestä aiheutuu iskumaista melua, pölyä ja tärinää. Valitusten mukaan toiminnasta aiheutuva melu ja tärinä on koettu hyvin häiritseväksi erityisesti tilalla Ojala RN:o 2:50. Myös liikenne, josta aiheutuu melua, pölyä ja tärinää, kulkee hyvin lähellä tilan Ojala RN:o 2:50 oleskelupihaa. Vaikka melun ja tärinän raja-arvot eivät edellä selostetun selvityksen perusteella ylity, aiheutuu toiminnasta kuitenkin ennalta arvioiden sellaista eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, joka ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan estää luvan myöntämisen. Haittoja ei ennalta arvioiden ole mahdollista riittävästi poistaa lupamääräyksin. Näin ollen ei ole olemassa edellytyksiä luvan myöntämiselle sikäli kuin kysymys on nykyisen ympäristöluvan olennaisesta muuttamisesta eli 1.1.2016 edeltävän ajanjakson osalta.

Karttatarkastelun perusteella louhinta- ja murskausasetuksen 3 §:n 2 momentin mukainen 300 metrin vähimmäisetäisyys häiriöille alttiisiin kohteisiin alittuu louhoksen luoteisnurkassa sijaitsevaa pientä aluetta lukuun ottamatta. Toimintaa ei ole mahdollista harjoittaa näin pienellä alueella. Edellytyksiä luvan myöntämiselle ei siten ole olemassa myöskään sikäli kuin kysymys on uuden luvan saamisesta 31.12.2015 päättyvän lupakauden jälkeen.

Tämän vuoksi Kouvolan rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös on kumottava ja Interrock Oy:n ympäristölupahakemus hylättävä. Koska päätös kumotaan, kumoutuu samalla siihen liittyvä lupa aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta.

Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus on todennut, että toimintaa voidaan harjoittaa vuonna 2005 myönnetyn ympäristöluvan mukaisesti luvan voimassaoloajan loppuun eli 31.12.2015 saakka.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Sinikka Kangasmaa ja Merja Manninen. Asian esittelijä Patrick Sahlström.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Interrock Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen. Yhtiö on ensisijaisesti vaatinut, että korkein hallinto-oikeus asiaa palauttamatta ratkaisee asian suoraan sallien sivukiven läjityksen toiminnassa olevilla sivukivialueilla ja muun toiminnan niillä alueilla, jotka eivät ole valtioneuvoston asetuksen 800/2010 etäisyysvaatimusten vastaisia siten, että lupa muutoin vastaa rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöstä. Tarvittaessa korkeimman hallinto-oikeuden tulee antaa tarkentavat lupamääräykset. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Selvitykset sivukiven läjityksen ympäristövaikutuksista eivät tue hallinto-oikeuden päätelmää kohtuuttomasta rasituksesta. Hallinto-oikeuden päätöksestä ei käy ilmi, mihin etukäteisarvio toiminnan aiheuttamasta kohtuuttomasta rasituksesta perustuu. Yhtiön asiassa esittämä ja lupaviranomaisen hyväksymä selvitys ja siitä ilmenevät tosiseikat on sivuutettu ratkaisussa. Lupahakemukseen liitetyn meluselvityksen mukaan louhinnan ja murskauksen aiheuttama yhteismelu lähimmissä häiriintyvissä kohteissa on 37–44 dB. Yhteismelua laskettaessa on otettu huomioon louhinnan melumittaukset, joissa on otettu huomioon myös sivukiven lastaus- ja siirtotoiminta. Myös 5 dB:n impulssimaisuuskorjauksella melutaso alittaa selvästi asumiseen käytettäville alueille säädetyn melutason ohjearvon 55 dB. Tältä osin on myös syytä ottaa huomioon, että vuosina 2013–2014 louhinta-alueelle on muodostunut vähintään 10 metriä korkeat seinämät, jotka pienentävät entisestään muodostuvaa kokonaismeluhaittaa. Ohjearvot alittavan melun ei voida katsoa aiheuttavan laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Itä-Suomen hallinto-oikeus on maa-aineslupaa koskevan valituksen johdosta antamassaan lainvoimaisessa ratkaisussa todennut, että toiminta on louhoksen sijainnista huolimatta järjestetty siten, ettei toiminnasta aiheudu sellaista melu-, pöly- tai tärinähaittaa, joka estäisi maa-ainesluvan myöntämisen.

Mikäli lupaa ei ole sivukiven läjityksen osalta mahdollista myöntää rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen mukaisilla, asetusta (800/2010, niin sanottu muraus-asetus) tiukemmilla melua koskevilla lupamääräyksillä, tulee lupa kuitenkin myöntää rajoittamalla kippausajat esimerkiksi aikavälille 8.00–17.00, mikä edelleen vähentäisi toiminnan meluvaikutuksia.

Lammilantiellä liikennöidään enintään viisi kertaa vuorokaudessa arkipäivisin. Tämän kuljetusmäärän ei voida katsoa muodostavan kohtuutonta rasitusta lähikiinteistöille. Pölynsidontaan käytetään vettä tai suolaliuosta. Pölyvaikutusten ehkäisemiseksi on mahdollista antaa lupamääräyksiä.

Hallinto-oikeuden mukaan edellytyksiä luvan myöntämiselle vuodesta 2016 eteenpäin ei ole, sillä muraus-asetuksen mukainen vähimmäisetäisyys häiriöille alttiisiin kohteisiin alittuu louhoksen luoteisnurkassa sijaitsevaa aluetta lukuun ottamatta, eikä toimintaa hallinto-oikeuden mukaan ole mahdollista harjoittaa näin pienellä alueella. Hallinto-oikeuden päätös ei pohjaudu tosiseikkoihin ja on puutteellisesti perusteltu. Toimintaa on harjoitettu alueella jo pitkään ja louhoksessa on edelleenkin mahdollista harjoittaa kiviaineslouhintaa muraus-asetuksen etäisyysrajojen ja siirtymäsäännöstenkin puitteissa. Alueella riittää edelleen louhittavaa kiviainesta ja louhinta on mahdollista toteuttaa jäljelle jäävillä alueilla. Lupahakemus ja ympäristölupapäätös sekä myönnetty maa-aineslupa pohjautuvat suunnitelmaan, jossa louhintaa jatketaan syvemmälle ilman, että louhittava alue laajenisi horisontaalisesti aikaisemmasta. Näin ollen toiminnan jatkoedellytykset eivät muutu, vaikka toiminta-aluetta rajataan itäpuolelta muraus-asetuksen 300 metrin etäisyysvaatimuksen perusteella. Muutokset ovat pieniä ja niiden arviointi on mahdollista ympäristölupahakemuksen liitteinä olleiden louhintasuunnitelmien perusteella. Louhinnan siirtyessä syvemmälle toiminnan ympäristövaikutukset vähenevät entisestään.

Hallinto-oikeuden päätös merkitsee käytännössä sitä, että yhtiön vuosikymmeniä harjoittama ottotoiminta alueella päättyy. Yhtiön oikeusturvan kannalta on kestämätöntä, että hallinto-oikeus ei ole mahdollistanut jatkotoiminnan edellytysten tarkempaa arviointia tai esittänyt perusteluja päätökselle, joka vaikuttaa näin merkittävästi yhtiön liiketoimintaan. Tältä osin lupa tulee myöntää tarvittavin lupamääräyksin tai toissijaisesti palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.

Kouvolan rakennus- ja ympäristölautakunta on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lautakunta on päätöksessään tulkinnut toiminnan jo olemassa olevaksi ja katsonut, että muraus-asetusta sovelletaan vasta siirtymäajan jälkeen 1.1.2018. Toiminta on jatkunut samalla paikalla vuodesta 1984. Avattujen louhosten käyttäminen loppuun on osa kestävää kiviainesten käyttöä. Naapurustolle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi on asetettu lupamääräyksiä. Aiempi ympäristölupa on myönnetty määräaikaisena päättyen 31.12.2015, joten lautakunnalla ei ole lisättävää hallinto-oikeuden tulkintaan muraus-asetuksen soveltamisesta 1.1.2016 alkaen.

B:lle ja hänen asiakumppaneilleen on varattu tilaisuus vastineen antamiseen valituksen ja rakennus- ja ympäristölautakunnan vastineen johdosta.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksen ja rakennus- ja ympäristölautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatineet, että valitus hylätään, sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kymmeniä vuosia jatkuneesta sivukiven siirrosta ja kaatamisesta rinnettä alas aiheutuu kohtuutonta rasitusta naapureille. Aikarajoitus ei vähennä haittaa, koska kiinteistöllä oleskellaan päiväaikaan.

Louhosalue sijaitsee pienellä talojen ja peltojen ympäröimällä metsäalueella. Ojalan kiinteistön asuinrakennus, navetta ja piha-alue sijaitsevat alle 300 metrin etäisyydellä louhoksesta. Lammilan kiinteistön asuinrakennuksen ja louhimon välinen etäisyys on noin 220 metriä.

Louhos voidaan katsoa loppuun käytetyksi, kun ympäristöluvan voimassaoloaika päättyy 31.12.2015.

Interrock Oy on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Muraus-asetuksessa säädettyä 300 metrin etäisyysvaatimusta sovelletaan vain asuinrakennuksiin ja niiden piha-alueisiin, ei esimerkiksi tyhjillään olevaan navettarakennukseen. Häiriölähteen ollessa matalalla louhoksessa pitää ottaa huomioon myös häiriölle alttiin kohteen ja häiriölähteen välinen tosiasiallinen etäisyys. Ympäristölupa-asiassa ei voida antaa painoarvoa kiinteistön kulloisellekin käyttötarkoitukselle eikä sille, oleskellaanko kiinteistöllä täysipäiväisesti.

Muraus-asetus ei aseta estettä tukitoiminta-alueen, kuten sivukiven läjitysalueen sijoittamiselle 300 metriä lähemmäs häiriölle alttiista kohteesta. Sivukiven läjitys ei yleisesti ottaen aiheuta kohtuutonta haittaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Lupahakemus on koskenut lupahakemuksen jättöhetkellä voimassa olleen ympäristöluvan mukaisen toiminnan laajentamista sekä toiminnan jatkamista ympäristöluvan voimassaolon päätyttyä 31.12.2015.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, siltä osin kuin lupahakemus koskee 31.12.2015 jälkeen harjoitettavaa toimintaa, kyse on uudesta hankkeesta, johon sovelletaan kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta ympäristönsuojelulain (86/2000) 12 §:n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen (800/2010) 3 §:ää ilman siirtymäaikaa. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä. Vähimmäisetäisyysvaatimus on kivenlouhimojen ja muun kivenlouhinnan osalta ehdoton.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella alle 300 metrin etäisyydellä louhittavaksi suunnitellusta alueesta sijaitsee asumiseen käytettäviä rakennuksia piha-alueineen. Hakemussuunnitelman mukaan toteutettuna hanke on mainitun asetuksenkohdan vastainen eikä lupaa siten ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentti huomioon ottaen ole voitu myöntää.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on esitetty, ettei toimintaa ole mahdollista harjoittaa alueella, joka sijaitsee yli 300 metrin päässä häiriöille alttiista kohteista. Yhtiö on valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiistänyt, että hanke muuttuisi toteuttamiskelvottomaksi, vaikka louhinta kiellettäisiin alle 300 metrin päässä häiriöille alttiista kohteista. Lupahakemukseen liitettyjen suunnitelmakarttojen mukaan louhintaa harjoitettaisiin kuitenkin ensimmäisten viiden vuoden ajan koko louhinta-alueeksi merkityllä alueella ja viiden vuoden jälkeen louhinta-alueen länsi- ja luoteisosassa, joka sijaitsee yli 300 metrin etäisyydellä asuinrakennuksista. Suunnitelmaa ei ole mahdollista toteuttaa mainittujen etäisyysvaatimusten puitteissa. Hakemusasiakirjojen perusteella ei ole mahdollista arvioida, olisiko hanke mahdollista toteuttaa siten rajattuna, että louhittavan alueen etäisyys asuinkiinteistöihin olisi vähintään 300 metriä. Hakijan tehtävänä on ympäristönsuojelulain 35 § ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 9–10 § huomioon ottaen ollut esittää tällainen suunnitelma. Kun lisäksi otetaan huomioon, että sivukiven läjityksestä ja liikenteen järjestämisestä hakemussuunnitelmassa esitetyllä tavalla aiheutuu eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, joka ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan estää luvan myöntämisen, ei luvan myöntämiselle uudelle hankkeelle ole ollut edellytyksiä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Timo Kairesalo. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.