Muu päätös 2201/2016

Asia Valitukset ympäristönsuojelulain ja vesilain yhteiskäsittelyn piiriin kuuluvassa lupa-asiassa

Valittajat 1. Agnico Eagle Finland Oy

2. Lapin luonnonsuojelupiiri ry

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 24.4.2015 nro 15/0107/2

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 26.6.2013 nro 72/2013/1 myöntänyt Agnico Eagle Finland Oy:lle ympäristönsuojelulaissa (86/2000) tarkoitetun ympäristöluvan Kittilän kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen. Toiminnan olennainen muuttaminen koskee tuotannon (rikastettavan malmimäärän) nostamista noin 1,1 miljoonasta tonnista noin 1,6 miljoonaan tonniin, rikastushiekka-altaiden käytön muutosta, rikastushiekan käyttämistä pastatäytössä, maanpäällistä polttoainesäiliötä ja maanalaisen polttoaineen jakeluasemaa sekä betoniasemaa.

Samalla aluehallintovirasto on tarkistanut kokonaisuudessaan 1.11.2002 toistaiseksi voimassa olevaksi myönnetyn ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräykset korkeimman hallinto-oikeuden 25.1.2006 (taltionumero 114) siihen tekemine muutoksineen, 1.2.2007 toistaiseksi voimassa olevaksi myönnetyn ympäristöluvan nro 13/07/1 lupamääräykset, 11.6.2008 toistaiseksi voimassa olevaksi myönnetyn ympäristöluvan nro 29/08/1 lupamääräykset, 22.12.2008 toistaiseksi voimassa olevaksi myönnetyn ympäristöluvan nro 69/08/1 lupamääräykset, 2.12.2009 toistaiseksi voimassa olevaksi myönnetyn ympäristöluvan nro 66/09/1 lupamääräykset, 2.7.2010 määräaikaiseksi myönnetyn ympäristöluvan nro 61/10/1 lupamääräykset, 10.5.2011 määräaikaiseksi myönnetyn ympäristöluvan nro 28/11/1 lupamääräykset sekä 16.3.2012 myönnetyt päätökset nro 22/12/1 ja 23/12/1. Päätökset koskevat kultapitoisen malmin ja sivukiven louhintaa, rikastustoimintaa, toiminnassa syntyvien mineraalisten jätteiden käsittelyä ja näissä muodostuvien jätevesien johtamista Seurujokeen, talousjätevesien käsittelyä Suurikuusikon alueella ja polttoaineiden jakeluasemaa Kittilän kunnassa.

Kaivosalueelta johdettavista jätevesistä Seurujoen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan vahingon ehkäisemiseksi aluehallintovirasto on määrännyt kalatalousvelvoitteen ja kalatalousmaksun. Toiminnan päästöistä ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vesistöön tai sen käyttöön kohdistuvaa ympäristönsuojelulain mukaisesti toimenpitein estettävää, hyvitettävää tai korvattavaa vahinkoa.

Aluehallintovirasto on samalla päätöksellä myöntänyt Agnico Eagle Finland Oy:lle vesilaissa (264/1961) tarkoitetun luvan veden ottamiseen Seurujoesta ja pohjaveden pumppaamiseen kaivosalueelta Kittilän Suurikuusikon alueella.

Aluehallintoviraston päätös sisältää lupamääräykset 1–78, joista lupamääräykset 1–25, 32–44 sekä 62–75 ovat kuuluneet seuraavasti:

Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi

Yleiset määräykset

1. Luvan saajan on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi päätöksen toteuttamisen edellyttämien rakenteiden ympäristönsuojelurakenteita koskevat rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmat ja työselostukset ennen niiden rakentamisen aloittamista.

Patorakenteet ja niiden korotukset on toteutettava patoturvallisuusviranomaisen (Kainuun ELY-keskus) vaatimusten mukaisina. Patoja koskevat suunnitelmat on toimitettava patoturvallisuusviranomaiselle hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista, patoturvallisuusviranomaisen kanssa sovittavana ajankohtana.

Ympäristönsuojelurakenteet voidaan ottaa käyttöön, kun Lapin ELY-keskus on riippumattoman valvojan yhteenvedon ja laadunvalvontakokeiden tulosten perusteella todennut tehtyjen rakenteiden täyttävän niille tässä lupapäätöksessä asetetut vaatimukset. Padot voidaan ottaa käyttöön, kun Kainuun ELY-keskus patoturvallisuusviranomaisena on patoturvallisuuslain mukaisesti luokitellut padot ja hyväksynyt vahingonvaaraselvityksen ja tarkkailuohjelman.

2. Luvan saajan on oltava jatkuvasti riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Aluehallintoviraston päätöksessä määrätyn käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailun lisäksi luvan saajan on muun muassa tuotantoprosessia ja sen tarkkailua jatkuvasti kehittämällä, malmin, sivukiven ja prosessiliuosten, tuotannossa muodostuvien sakkojen, räjähdysaineiden ja kemikaalien ominaisuuksia koskevaa tietoa lisäämällä sekä toimialakohtaista tietoa ja alan teknistä kehitystä hyödyntämällä varmistettava, etteivät toiminnan päästöt ja haitalliset vaikutukset poikkea siitä, mille lupa on myönnetty tai mitä lupahakemuksessa on ennakoitu.

Tuotantoprosessien sekä vesienkäsittely- ja hallintajärjestelmien ohjaus- ja seurantajärjestelmiä on kehitettävä siten, että ne tuottavat luvan saajalle sellaista reaaliaikaista tietoa, jonka perusteella pystytään arvioimaan myös päätöksellä asetettujen toiminnan ympäristönsuojeluvaatimusten täyttyminen.

Jos toiminnasta aiheutuu tai uhkaa aiheutua päästöjä tai ympäristövaikutuksia, joihin päätöksellä ei ole lupaa myönnetty tai joita lupahakemuksen päästö- tai vaikutusarvioissa ei ole ennakoitu, asiasta on viipymättä ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle ja Kittilän kunnan ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille.

Luvan saajan on lisäksi viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi tai jos pilaantumista on jo aiheutunut, sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi. Mikäli päästöjen tai niiden vaikutusten muutos on merkittävä lupahakemukseen ja lupapäätökseen nähden, luvan saajan on lisäksi laitettava tältä osin aluehallintovirastossa vireille luvan muuttamista koskeva hakemus.

3. Päätöksen mukaisen toiminnan edellyttämät rakennesuunnitelmat, mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin.

4. Rakentamisessa ja ympäristönsuojelurakenteiden toteutuksessa on noudatettava rakentamista ja käytettyjä materiaaleja koskevia standardeja sekä yleisesti käytettyjä ja hyväksyttäjä rakennus- ja työtapoja niin, että laadukkaan rakentamisen ja hyvän rakentamiskäytännön vaatimukset täyttyvät. Rakentamiseen vaadittavan ammattitaidon, työmaajärjestelyjen ja rakentamisen osalta on noudatettava soveltuvin osin kaatopaikkojen tiivistysrakenteista annetun Suomen ympäristökeskuksen ympäristöoppaan 36/2002 periaatteita ja muita alaa koskevia yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä, standardeja tai normeja.

5. Luvan saajan on järjestettävä ympäristönsuojelu- ja patorakenteiden oikean toteuttamisen varmistamiseksi riippumaton laadunvalvonta. Laadunvalvojan on oltava ympäristönsuojelurakenteiden osalta Lapin ELY-keskuksen ja patorakenteiden osalta Kainuun ELY-keskuksen (patoturvallisuusviranomainen) hyväksymä asiantuntijataho, joka ei ole kyseisen kohteen suunnittelija tai toteuttaja ja jonka asiantuntemus ympäristönsuojelu- ja patorakenteiden toteuttamisessa tai niiden valvonnassa on yleisesti tunnustettu tai osoitettu.

Valitun laadunvalvojan on oltava rakennustyömaalla jatkuvasti tai käytävä rakennuskohteissa vähintään toimivaltansa mukaisesti (ympäristönsuojelurakenteet ja padot) ELY-keskuksen hyväksymän laadunvalvontasuunnitelman mukaisesti tai muuten ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla niin, että laadunvalvojan on mahdollista todeta keskeisten työvaiheiden toteutuminen hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti ja niiden laadunvarmennuksen toimivuus, tarkastaa laadunvalvonnan tulokset, puuttua mahdollisiin epäkohtiin sekä varmistaa, että todetut puutteet ja virheet on korjattu asianmukaisesti.

Laadunvalvojan havaitsemista puutteista ja virheistä on ilmoitettava viipymättä ELY-keskukselle.

Laadunvalvojan on laadittava kunkin kohteen rakentamisen laadunvalvonnasta yhteenvetoraportti, joka sisältää laadunvalvonnan tulokset. Raportista on käytävä ilmi muun muassa todetut poikkeamiset asetetuista vaatimuksista ja laadunvalvontasuunnitelmasta sekä toteutetut toimenpiteet puutteiden ja virheiden korjaamiseksi.

6. Kaikista toiminnan muutoksista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle ja ne on annettava tiedoksi Kittilän kunnan ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille. Ilmoituksiin on liitettävä arvio muutoksen vaikutuksista päästöihin ja niiden ympäristövaikutuksiin tarkasteltuna kaikkien päästöelementtien osalta sekä luvan saajan oma arvio, edellyttääkö muutos ympäristöluvan muuttamista tai tarkkailun tarkentamista.

7. Luvan saajan on nimettävä ympäristönsuojeluasioiden ja kaivannaisjätteiden jätealueiden vastaava hoitaja ja ilmoitettava hänen yhteystietonsa Lapin ELY-keskukselle ja Kittilän kunnan ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille. Luvan saajan on huolehdittava jätealueen henkilökunnan riittävästä kouluttamisesta ja pätevyyden ylläpitämisestä.

8. Kaivospiirin ympärillä oleva aita on pidettävä kunnossa. Toimintojen rakentamisessa on säilytettävä mahdollisimman suuri osa olemassa olevasta puustosta.

Muualta vastaanotettava malmi

9. Toiminnassa saadaan murskata ja rikastaa Kittilän kaivokselta louhittavaa malmia ja sen kanssa laadultaan vastaavia malmeja, joiden käsittelystä ja rikastamisesta ei aiheudu olennaisia muutoksia toiminnasta aiheutuviin päästöihin. Muualta tuotavan malmin rikastamisesta on tehtävä lupamääräyksen 6 tarkoittama ilmoitus Lapin ELY-keskukselle viimeistään kuusi kuukautta ennen käsittelyn aloittamista.

Päästöt vesiin

10. Toiminta-alueella muodostuvat puhtaat sade-, sulamis-, valumavedet sekä muut vedet, joista ei aiheudu päästöjä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa, on erotettava likaantuneista vesistä.

Kokonaisvaltainen suunnitelma tehdyistä, toteutettavista ja suunnitelluista toimenpiteistä puhtaiden vesien erottamiseksi on toimitettava viimeistään 1.11.2013 Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi.

Puhtaiksi todetut vedet saa johtaa maastoon tai vesistöihin. Kyseisten vesien likaantumattomuus on tarvittaessa osoitettava vedenlaatuselvityksin ja -mittauksin Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Uusissa rakentamiskohteissa kiintoainesta sisältävät, mutta muuten likaantumattomat valumavedet, on mahdollisuuksien mukaan johdettava pintavalutuskentän tai vähintään valuma-alueen koon mukaan mitoitetun selkeytysaltaan kautta maastoon tai vesistöön. Johdettavan veden kiintoainepitoisuuden on oltava alle 30 mg/l. Suunnitelmat näiden vesien johtamisjärjestelyistä on toimitettava ennen niiden rakentamista Lapin ELY-keskukseen.

11. Prosessivedet, louhitun malmin, rikkipitoisen sivukiven tai läjitetyn kaivannaisjätteen kanssa kosketuksiin joutuvat sade- ja valumavedet, avolouhosten ja maanalaisen kaivoksen kuivatusvedet, tehdasalueen likaantuneet hulevedet ja rikastushiekka-altaan patojen suotovedet sekä muut vastaavat likaantuneet vedet on palautettava kaivoksen vesikiertoon tai puhdistettava ennen pintavalutuskentille johtamista siten, että lupamääräyksessä 12 määrätyt pitoisuusraja-arvot eivät ylity.

12. Kaikki pintavalutuskentille johdettavat lupamääräyksessä 11 tarkoitetut likaantuneet vedet on puhdistettava niin, että jokaisesta käsittelykohteesta pintavalutuskentälle johdettavan veden kokonaispitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna seuraavat raja-arvot:

Nikkeli 0,3 mg/l

Arseeni 0,5 mg/l

Antimoni 0,5 mg/l

Sulfaatti (30.6.2014 lähtien) 2 000 mg/l

Epäorgaaninen typpi

(ammonium, nitriitti ja nitraatti) yhteenlaskettuna 30 mg/l

Yksittäisen näytteen arseenipitoisuus ei saa olla yli 1,0 mg/l eikä nikkeli- ja antimonipitoisuus yli 0,8 mg/l. Sulfaattipäästöjen osalta luvan saajan on kehitettävä puhdistustekniikkaa siten, että tavoitearvona on käsiteltyjen jätevesien alle 1 000 mg/l:n sulfaattipitoisuus vuodesta 2017 alkaen.

Pintavalutuskentille johdettavan veden WAD-syanidipitoisuus saa olla enintään 0,4 mg/l. Syanidipitoisuuden ylittäessä raja-arvon on jätevesien johtaminen keskeytettävä.

Pintavalutuskentille johdettavan veden pH:n virtaamapainotteisen kuukausikeskiarvon on oltava alle 10. Veden pH ei saa ylittää arvoa 10,5.

Kiintoaineen hehkutusjäännöksen on oltava johtamisvuorokausien virtaamapainotteisena vuosikeskiarvona laskettuna alle 10 mg/l. Kiintoainepitoisuuden ylittäessä 40 mg/l on jätevesien johtaminen keskeytettävä.

Pintavalutuskentille johdettavan veden elohopea- ja kadmiumpitoisuutta koskevat lisäksi seuraavat vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1 B) määrätyt raja-arvot:

liukoinen elohopea 5 μg/l

liukoinen kadmium 10 μg/l

Muilta osin pintavalutuskentille johdettavan veden pitoisuuksien on oltava hakemukseen liitetyssä vesienkäsittelysuunnitelmassa (aluehallintoviraston päätöksen kertoelmaosan kohta "Alkuperäisen hakemuksen mukaiset ja toiminnassa toteutuneet päästöt") esitetyllä tasolla. Jos pitoisuudet poikkeavat hakemuksessa esitetystä olennaisesti, luvan saajan on toimittava lupamääräyksen 2 edellyttämällä tavalla.

13. Veden liukoinen nikkeli-, kadmium- ja lyijypitoisuus sekä ahvenen (lihaksen) elohopeapitoisuus eivät luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen saa ylittää purkupaikkojen alapuolisissa vesistöissä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 C) sisämaan pintavesille säädettyjä ympäristönlaatunormeja (AA–EQS).

14. Kaivosalueelta pintavalutuskentille johdettavien, lupamääräysten 11 ja 12 tarkoittamien käsiteltyjen jätevesien aiheuttama yhteenlaskettu antimoni- ja sulfaattipäästö vesiin saa olla enintään:

Tuotanto laajenee, Tuotanto ei laajene

Vuonna 2013

Antimoni, 900 kg, 900 kg

Sulfaatti 12 500 t 12 500 t

Vuonna 2014

Antimoni, 700 kg, 700 kg

Sulfaatti, 8 000 t 8 000 t

Vuodesta 2015 alkaen

Antimoni, 700 kg/vuosi, 500 kg/vuosi

Sulfaatti, 5 500 t/vuosi, 4 000 t/vuosi

15. Rikastamolta CIL2-altaaseen johdettavan veden WAD-syanidipitoisuuden on oltava alle 10 mg/l. CIL2-altaalle johdettava jätevesi on kierrätettävä takaisin prosessivedeksi.

16. Pintavalutuskentälle 4 ja sieltä hakemussuunnitelman mukaiseen kohtaan Seurujoessa johdettavan käsitellyn prosessiveden virtaaman ohjeellinen enimmäisvirtaama saa olla seuraava:

Kuukausi, NP3-altaalta johdettava enimmäisvirtaama, m^3³/tunti

nykyisin, 30.6.2014 jälkeen

Joulukuu, tammikuu ja helmikuu, 150, 200

Maaliskuu ja huhtikuu, 100, 100

Toukokuu ja kesäkuu, 300, 700

Heinäkuu, elokuu ja syyskuu, 90, 90

Lokakuu ja marraskuu, 200, 300

Johdettavan prosessijäteveden määrää on lisäksi rajoitettava Seurujoen virtaamanmittausten perusteella keskimääräistä alhaisemmat virtaamat mahdollisimman hyvin ennakoiden siten, että johdettavan prosessijäteveden osuus Seurujoen virtaamasta ei ylitä ohjeellista enimmäisarvoa 2 %.

Tilanteissa, joissa Seurujoen virtaamat ovat poikkeuksellisen suuret tai pienet, edellä mainituista prosessiveden virtaaman ohjeellisista enimmäisarvoista ja ohjeellisesta kahden prosentin enimmäisarvosta voidaan poiketa. Kaikista poikkeamisista ja niiden syistä on ilmoitettava viivyttelemättä Lapin ELY-keskukselle.

Luvan saajan on kunnossapidettävä Seurujoen virtaaman mittaamiseksi asennetut laitteet.

Käsitellyt vedet on johdettava Seurujokeen siten, että ne sekoittuvat tehokkaasti jokiveteen. Vesistöön johdettavan käsitellyn prosessijäteveden määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä veden kierrätyksen avulla.

17. Luvan saajan on selvitettävä mahdollisuuksia pienentää laitosmaisella käsittelyllä kaivoksella syntyvien jätevesien aiheuttamaa typpikuormitusta siten, että vuosittaisen kokonaiskuormituksen tavoitetaso on alle 40 tonnia vuodessa.

Lisäksi luvan saajan on selvitettävä mahdollisuuksia vähentää likaisen kuivatusveden määrää pumppaamalla louhosten ympärille rakennettavista porakaivoista puhdas kalliopohjavesi hyötykäyttöön tai vesistöön sekä keräämällä ja pumppaamalla maanalaiseen kaivokseen tulevia puhtaita kalliopohjavesiä maan pinnalle.

Edellä mainittuja asioita koskeva teknistaloudellinen selvitys toteuttamisaikatauluineen on toimitettava aluehallintovirastoon 31.12.2014. mennessä. Aluehallintovirasto voi selvityksen perusteella tarkentaa lupaa.

18. Seurujokeen saa johtaa määräyksen 11 tarkoittamien käsiteltyjen prosessivesien lisäksi louhosten kuivatusvesiä ja jätealueiden suotovesiä. Niiden virtaama saa olla enintään 5 % Seurujoen virtaamasta. Ne on johdettava pintavalutuskenttien 3 ja 1 kautta Seurujokeen. Vesiä on hyödynnettävä rikastusprosessissa, mikäli niiden laatu ei aseta sille estettä.

Kuivatusvesien ja suotovesien haitta-ainepitoisuuksien on ennen pintavalutuskentille johtamista täytettävä lupamääräyksen 12 vaatimukset ja sisällyttävä määräyksen 14 kuormitukseen.

19. Jätevesien laskeutustulosta heikentävä ylijäämäliete on poistettava selkeytysaltaista. Lietteen kertymistä selkeytysaltaisiin on seurattava. Liete saadaan sijoittaa NP3- tai CIL2-rikastushiekka-altaaseen.

20. Louhinnassa on käytettävä räjähdysaineita, jotka eivät liukene helposti veteen. Reikien panostus ja kenttien räjäytys on tehtävä siten, että räjähtämättömän räjähdysaineen määrä on mahdollisimman pieni.

Luvan saajan on toimitettava räjähdysaineita ja niiden käytön optimointia sekä räjähdysaineperäisen typen vesistöön kohdistuvien päästöjen vähentämistä koskeva suunnitelma (räjähdysaineen hallintasuunnitelma) Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 30.10.2013 mennessä.

21. Talousjätevedet on käsiteltävä biologisesti tai vastaavalla tavalla siten, että saavutettava puhdistusteho on vuosikeskiarvona BHK7:n osalta 90 %, kokonaisfosforin osalta 90 % ja kokonaistypen osalta vähintään 40 %. Käsitelty vesi saadaan imeyttää maahan kaivospiirin alueella. Lisäksi jätevedenpuhdistamon toiminnan ja tarkkailun osalta on noudatettava yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen nro 888/2006 vaatimuksia.

Päästöt ilmaan

22. Toiminnasta muodostuvia hajapölypäästöjä, kuten lastauksesta ja kuljetuksesta aiheutuvaa pölyämistä sekä tiestön ja varasto- ja jätealueiden pölyämistä on rajoitettava suunnitelmallisesti ja ennakoivasti toteutetulla pölynsidonnalla ja toimintatapoja kehittämällä. Kunnossapitosuunnitelmaa on jatkuvasti päivitettävä toiminnasta saadun kokemuksen mukaan. Rikastushiekka-altaan pinta on pidettävä jatkuvasti kauttaaltaan kosteana tai muulla tavoin ennakoivasti estettävä altaan pölyäminen.

Toteutetuista pölyn torjuntatoimenpiteistä on raportoitava ympäristönsuojelun vuosiyhteenvedossa.

Yksityiskohtainen jätealueiden hajapölypäästöjen rajoittamissuunnitelma toimintaohjeineen on yhdistettävä kaivannaisjätealueiden jätehuoltosuunnitelmaan.

23. Autoklaavin höyrynkehittimien polttoaineena on käytettävä rikitöntä kevyttä polttoöljyä. Höyrynkehittimien savukaasut on johdettava ulkoilmaan vähintään 12 metriä korkean piipun kautta.

24. Autoklaavin jälkeisestä puskusäiliöstä pesurin kautta ulkoilmaan johdettavan poistokaasun hiukkaspitoisuus saa olla enintään 20 mg/m³³(n) kosteassa kaasussa. Luvan saajan on 31.12.2013 mennessä esitettävä aluehallintovirastolle puhdistuksen tehostamissuunnitelma toteutusaikatauluineen. Suunnitelmassa on oltava tavoitearvona 10 mg/m^3³(n) kosteassa kaasussa. Suunnitelmassa on esitettävä myös ilmapäästöjen mittausmenetelmät. Aluehallintovirasto voi tarvittaessa täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa.

25. Uusitun malmimurskaimen pölynpoistojärjestelmästä pois johdettavan ilman hiukkaspitoisuus saa olla enintään 10 mg/m^3³(n). Hiukkaspäästöjä on mitattava jatkuvatoimisesti. Suunnitelma pölynpoistojärjestelmästä on esitettävä hyväksyttäväksi Lapin ELY-keskukselle 31.3.2014 mennessä ja järjestelmän on oltava käytössä 30.6.2014 mennessä.

(---)

Jätteet ja niiden haitallisuuden vähentäminen, käsittely ja hyödyntäminen

32. Toiminnassa muodostuvien ympäristönsuojelulain 45 a §:ssä tarkoitettujen kaivannaisjätteiden nimikkeet ovat jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (179/2012) mukaisesti:

Jae, Jäteluokitus, Jätteen luokitus

Sivukivi, 01 01 01, jäte

Pintamaat, 01 01 01, jäte

NP-rikastushiekka, 01 03 05*, vaarallinen jäte

CIL-rikastushiekka, 01 03 05*, vaarallinen jäte

Vedenpuhdistuksen lietteet, 19 08 14, jäte

Louhittava sivukivi ei ole jätettä, jos se välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi, sen sulfidisen rikin pitoisuus on alle 0,5 %, se ei omaa haponmuodostuspotentiaalia ja se täyttää muutoinkin rakennuskivelle asetettavat vaatimukset.

Kaikista muodostuvista kaivannaisjätejakeista on tehtävä niiden ominaisuuksien määrittely kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen nro 190/2013 mukaisesti ja muista luokitelluista jätteistä (vedenpuhdistuksen lietteet ja rikastushiekat) kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen nro 331/2013 mukaisesti. Määrittely on tehtävä aina, kun malmin laadussa tapahtuu jätteiden laatuun vaikuttavia muutoksia ja vähintään neljä kertaa vuodessa. Ominaisuuksien määrittelyn tulokset on toimitettava niiden valmistuttua Lapin ELY-keskukselle.

NP-rikastushiekka, joka hyödynnetään maanalaisen kaivoksen kovettuvissa täytöissä, ei ole jätettä.

Rakentamistoiminnassa alueella poistettavat kivennäismaat eivät ole jätettä, jos ne toimitetaan välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi ja niiden metallipitoisuudet eivät ylitä valtioneuvoston asetuksessa nro 214/2007 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annettua alempaa ohjearvoa.

Tässä tarkoitetut vaatimukset täyttävää kivennäismaata saadaan hyödyntää kaivospiirin sisällä tapahtuvassa rakentamisessa.

Kivennäismaat, joiden metallipitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon, mutta eivät ylempää ohjearvoa, voidaan hyödyntää kaivannaisjätealueiden pohjarakenteissa tiivistyskerroksen yläpuolisissa kerroksissa tai rakenteissa, joissa materiaali jää pysyvästi maavesi- tai pohjavesipinnan alapuolelle.

33. Rikastushiekka ja muodostuva sivukivi on ensisijaisesti hyötykäytettävä, mikäli niiden tekniset ja ympäristöominaisuudet sen mahdollistavat.

34. Kaivoksen rikastushiekka-altaat, CIL, CIL2 ja NP3, luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaviksi kaivannaisjätteen jätealueiksi ja sivukivialueet sekä marginaalimalmialue muiksi kaivannaisjätteen jätealueiksi.

35. NP3-rikastushiekka-altaalle saa sijoittaa vain kaivoksen toiminnassa muodostuvan rikastusprosessista vesilietteenä pumpattavan NP-rikastushiekan, joka muodostuu vaahdotuksen rikastushiekasta ja neutraloinnin sakasta. Ne on sekoitettava mahdollisimman tehokkaasti ennen altaaseen johtamista.

36. CIL2-rikastushiekka-altaaseen (entinen NP-allas) saa sijoittaa kaivoksen toiminnassa muodostuvan vesilietteenä olevan syanidiliuotuksen sakan.

37. Autoklaavin muurausjätteet on toimitettava käsiteltäväksi tai loppusijoitettavaksi määräyksen 42 mukaisesti.

Muurausjätteitä ei saa sijoittaa rikastushiekka-altaisiin. Muurausjätteiden sijoittaminen maanalaiseen sijoituspaikkaan edellyttää, että toiminnalle on ympäristölupa.

38. Sivukivien läjitysalueille saa sijoittaa louhittua sivukiveä ja marginaalimalmia, jota ei voida rikastusprosessissa hyödyntää. Sivukivien läjittämisessä on käytettävä enintään 10 metriä paksua kerroksittaista täyttöä, joka etenee poispäin Rouravaaran kylän asutuksesta. Sivukiven läjitysalueiden ylin täyttötaso maisemointikerrokset mukaan lukien saa olla enintään +255 metriä, läjitysalueiden reunaluiskat on muotoiltava kaltevuuteen 1:2,5 tai loivemmiksi ja niiden lakiosat on rakennettava reunoja kohti viettäviksi.

39. Luvan saajan on oltava selvillä sivukiven rikkipitoisuudesta ennen läjittämistä. Sivukivi, jonka rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja hapon neutralointi- ja muodostuspotentiaalin suhde (NP/AP) alle 3, on sijoitettava siten, että etäisyys sivukivikasan reunoihin ja pohjaveden pintaan on vähintään viisi metriä. Mahdollisesti happoa muodostavan sivukiven ylä- ja alapuolelle on sijoitettava neutralointipotentiaalia omaavaa kiveä paksuudelta, joka laskennallisesti riittää estämään haponmuodostuksen. Mahdollisesti happoa tuottava sivukivi on louhittava siten, että läjitettävän sivukiven palakoko on mahdollisimman suuri.

40. Toiminnassa muodostuvien kaivannaisjätteiden jätehuollosta on huolehdittava toiminnalle laaditun jätehuoltosuunnitelman ja aluehallintoviraston päätöksessä määrätyn mukaisesti. Luvan saajan on huolehdittava, että ympäristönsuojelulain 103 b §:n mukaisesti suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavalla kaivannaisjätteen jätealueella toimitaan toimintaperiaateasiakirjan, turvallisuusjohtamisjärjestelmän ja sisäisen pelastussuunnitelman mukaisesti.

Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma ja sisäinen pelastussuunnitelma on päivitettävä vastaamaan aluehallintoviraston päätöksen ja lainsäädännön vaatimuksia. Päivitetyt suunnitelmat on toimitettava aluehallintovirastolle hyväksyttäväksi 30.6.2014 mennessä.

Päivitettyyn jätehuoltosuunnitelmaan on sisällytettävä kaivannaisjäteasetuksen liitteen 5 mukaisesti tarkennettu suunnitelma kustannusarvioineen etenkin jätealueiden pintarakenteista ja toiminnan lopettamisen jälkeisestä vesien käsittelystä sekä esitys vakuuden määrän tarkistamiseksi.

Jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua aluehallintoviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tai sitä ennen, jos toimintaa koskien on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista ja sen tuloksista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle.

Sisäinen pelastussuunnitelma on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava vähintään kolmen vuoden välein tai kun kaivannaisjätteistä annettua valtioneuvoston asetusta täydennetään tai muutetaan kaivannaisjätteen jätealueen luokitusta koskevilla määräyksillä tai sitä ennen, jos toimintaa koskien on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle.

Jos kaivannaisjätteen määrä, laatu taikka jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat merkittävästi, kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on muutettava. Lupaa on tällöin muutettava siten kuin ympäristönsuojelulain 103 a §:n 4 momentissa säädetään.

Luvan saajan on ylläpidettävä laatimaansa yksityiskohtaista kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hallintasuunnitelmaa osana kaivannais-jätteiden jätehuoltosuunnitelmaa. Suunnitelman on katettava kaikki alueella muodostuvat kiviainekset ja kaivannaisjätteet. Tiedot on tallennettava siten, että loppusijoitettujen kaivannaisjätteiden ja kaivospiirin alueella hyödynnettyjen kiviainesten sijainti ja määrä on tiedossa toiminnan aikana ja sen loppumisen jälkeen.

41. Luvan saaja vastaa alueella olevien kaivannaisjätteen jätealueiden jälkihoidosta, tarkkailusta ja suotovesien käsittelystä niin kauan kuin on tarpeen varmistaa, ettei jätealueista aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ja ettei päästöjä ja niiden vaikutuksia ole tarpeen tarkkailla. Mainittujen vastuiden loppumisesta päättää aluehallintovirasto.

42. Toiminnassa muodostuvat jätteet, joiden käsittelystä ei ole erikseen määrätty, on lajiteltava ja säilytettävä toisistaan erillään, ettei jätteiden hyödyntämismahdollisuuksia heikennetä jätteitä sekoittamalla. Jätteet on varastoitava ja käsiteltävä siten, että niistä ei aiheudu roskaantumista, hajuhaittaa tai muutakaan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Hyötykäyttökelpoiset jätteet on toimitettava hyödynnettäväksi ja muut jätteet loppusijoitettavaksi laitokseen, käyttökohteeseen tai kaatopaikalle, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen hyödyntäminen tai loppukäsittely.

Toiminnassa muodostuvat ongelmajätteet (vaaralliset jätteet) on toimitettava käsiteltäväksi toimijoille, joilla on lupa kyseisten jätteiden vastaanottoon. Luovutettaessa ongelmajätteitä ne on pakattava tiiviiseen ja jätteen vaaraominaisuuksilla merkittyyn pakkaukseen. Ongelmajätteitä luovuttaessa on laadittava siirtoasiakirja.

Räjähdysainejäämiä sisältävien jätteiden käsittelyssä on lisäksi noudatettava räjähdysaineita koskevia säädöksiä.

Jätealueiden patoja ja pohjarakenteita koskevat määräykset

43. NP3-altaan rakennettavan loppuosan pohjalta on poistettava kasvillisuus ja pintamaa. Rakennettavan altaan pohjan ja patoalueiden pohjamoreenin laatu on selvitettävä kattavin maaperätutkimuksin. Keinotekoisen eristeen alapuolisen tiiviin moreenikerroksen on vedenläpäisevyyden ja paksuuden osalta täytettävä ne vaatimukset, jotka NP3-altaan jo toteutetussa rakentamisessa on hyväksytty. Kairausten ja rakentamisen yhteydessä havaitut vettä hyvin läpäisevät kerrokset on poistettava ja korvattava tiiviillä pohjamoreenilla.

Tiivistetyn ja tasatun pohjamoreenin päälle, reunapatojen alle ja välipadon reunaluiskiin on asennettava yhtenäinen, kaatopaikan tiivistämiseen tarkoitetusta 2 mm:n HDPE-muovista tai Teranap 331 TP:stä tehty keinotekoinen eriste. Eristeen soveltuminen padon alle asennettavaksi ja sen vaikutus padon stabiliteettiin on osoitettava patoturvallisuusviranomaiselle.

Keinotekoinen eriste voidaan tehdä myös muusta materiaalista edellyttäen, että vaihtoehtoisella rakenteella saavutetaan kestävyys-, käyttö- ja tiiviysominaisuuksiltaan määräyksen mukaista eristettä vastaava suojataso ympäristön pilaantumista vastaan. Keinotekoisen eristeen ylä- ja alapinta on suojattava tuotteen valmistajan vaatimusten mukaisesti eristeeseen kohdistuvien haitallisten pistemäisten kuormien estämiseksi. Suojausrakenteilla ei saa heikentää yhdistelmärakenteen toimintaa kokonaisuutena.

NP3-altaan rakennettavien patokorotusten tai uusien patojen materiaalina voidaan hyödyntää sellaista happoa mahdollisesti muodostavaa sivukiveä (PRW-kivi), jonka ominaisuudet eivät pitkänkään ajan kuluessa muutu niin paljon, että sillä olisi merkitystä patorakenteen pysyvyyden kannalta. Tiedot käytettävän sivukiven laatukriteereistä ja niiden perusteista on toimitettava patoturvallisuusviranomaiselle. Sivukiven käyttömääristä on raportoitava ympäristönsuojelun vuosiraportoinnissa.

Alavirtaan korotettaessa padon sisäluiskan rakenteen on oltava vastaava kuin jo rakennetuissa padoissa.

44. Rikastushiekan läjitys on tehtävä siten, että rikastushiekka leviää kerroksittain koko pohjan alueelle eikä rikastushiekan johtamisella vaurioiteta tiivistysrakenteita.

(---)

Vesitalousluvan lupamääräykset

62. Luvan saaja saa lisätä käyttöveden oton Seurujoesta toiminnan laajentuessa nykyisestä 180 m³³:stä enintään 250 m^3³:iin tunnissa nykyisten rakenteiden kautta. Otettavan veden määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä prosessivettä kierrättämällä.

Rouravaaran avolouhosta saa käyttää puhtaiden vesien ja lupamääräyksen 12 mukaisesti käsiteltyjen jätevesien varastoimiseen.

63. Luvan saaja saa pumpata avolouhokseen ja kaivokseen kertyviä pohja- ja pintavesiä siinä määrin, kuin kuivanapito edellyttää. Pumppauksen vaikutuksia alueen pohjavesitasoon tulee seurata vähintään neljästä avolouhoksen ympärille asennetusta pohjavesiputkesta.

64. Mikäli kaivosvesien pumppaamisesta on seurauksena jollakin alueella veden saannin estyminen tai huomattava vaikeutuminen, luvan saajan on, ellei asiasta ole sovittu, viipymättä korvattava aiheuttamansa vahinko tai korvaukseen oikeutetun alueen omistajan tai muun erityisen oikeuden nojalla vettä ottavan niin vaatiessa hyvitettävä vahinko vesilain (264/1961) 11 luvun 12 §:ssä säädetyin toimenpitein. Mikäli korvauksista tai toimenpiteistä ei sovita, voivat asianosaiset saattaa asian aluehallintoviraston ratkaistavaksi jäljempänä olevassa ohjauksessa mainitulla tavalla.

65. Luvan saajan on pidettävä rakenteet ja laitteet kunnossa.

66. Vesitalousrakenteisiin saa tehdä sellaisia Lapin ELY-keskuksen hyväksymiä muutoksia tai lisäyksiä, joilla ei ole haitallista vaikutusta rakenteiden toimintaan suunnitellulla tavalla tai haitallisia vaikutuksia yksityiseen tai yleiseen etuun.

Tarkkailu- ja raportointimääräykset

67. Luvan saajan on tarkkailtava toimintaa, sen päästöjä ja näiden vaikutuksia ja raportoitava tulokset niin, että toiminnasta, päästöistä ja ympäristövaikutuksista saadaan luotettava ja kattava tieto. Luvan saajan on käytettävä sertifioituja näytteenottajia.

68. Täydennetty yksityiskohtainen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 31.10.2013 mennessä.

Lapin ELY-keskus voi myöhemmin tarkentaa tarkkailusuunnitelmaa.

69. Luvan saajan on päivittäin seurattava rakenteiden kestävyyttä, rikastamon puhdistinlaitteiden toimintaa, tiestön ja läjitysalueiden pölyämistä sekä muita kohteita, joissa toimintahäiriöt, vahingot tai muut normaalista toiminnasta poikkeavat tilanteet voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Luvan saajan on pidettävä kirjaa muodostuvien sivukivien, rikastushiekkojen ja muiden jätteiden määrästä, toiminnassa käytettävän veden kulutuksesta ja kiertoveden osuudesta kokonais-kulutuksesta sekä muista ympäristöön vaikuttavista tekijöistä.

70. Luvan saajan on seurattava kuukausittain pintavalutuskenttien toimintaa. Yhteenveto tuloksista on liitettävä ympäristönsuojelun vuosiraporttiin. Mikäli pintavalutuskenttien toiminnassa ilmenee ongelmia, on toimittava lupamääräyksen 6 mukaisesti.

71. Luvan saajan on seurattava polttoaineen ja energian kulutusta ja laskennallisesti ominaispäästötietojen perusteella arvioitava niistä aiheutuvat päästöt.

72. Hakemukseen liitettyä 1.12.2010 päivättyä tarkkailusuunnitelmaa, joka on esitetty aluehallintoviraston päätöksen kertoelmaosan kappaleessa "Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu", on täydennettävä vastaamaan olemassa olevaa tarkkailua ja lisäksi ainakin seuraavasti:

- Rikastuksessa käytettävät suolat, muun muassa Ca, K, Na ja Mg, on lisättävä prosessi- ja kuivatusvesien päästötarkkailuun ja vesistötarkkailuun.

- CIL2-altaalle menevän veden WAD-syanidin pitoisuuksia on mitattava jatkuvatoimisesti.

- Pintavalutuskentille 1 ja 4 johdettavan veden kiintoainepitoisuutta, virtaamaa ja pH-arvoa on seurattava jatkuvatoimisesti.

- Pintavalutuskentältä 4 poistuvasta vedestä on analysoitava kokonais- ja WAD-syanidi.

- Kaivosalueella muodostuvien jätevesien kemikaalien jäämät on analysoitava ja niin sanottu full water scan -tarkkailu on tehtävä kerran vuodessa.

- Jätevesistä on määritettävä myrkyllisyys (vesikirpputesti) kerran vuodessa.

- Päästö- ja vesistötarkkailussa tulee ottaa huomioon vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) mukaiset aineet, muun muassa Pb, Cd, Ni ja Hg.

- Pintavesien vaikutuksien seuraamiseksi on julkisen valvonnan alaisen konsultin otettava vesinäytteet, analysoitava ne ja raportoitava vähintään 12 kertaa vuodessa tasaisin väliajoin.

- Päästöjen vaikutusalueen kehittymistä vesistössä on tarkkailtava seuraamalla ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla veden sähkönjohtavuutta eri etäisyyksillä jätevesien purkupisteestä.

- Seurujoen vesistötarkkailun näytteenottopisteitä on lisättävä.

- Jätevesien vaikutusalueelta Seurujoesta pyydystettyjen kalojen käyttökelpoisuuden arviointi ja raskasmetallien analysointi on sisällytettävä tarkkailuun.

- Piilevätarkkailu on tehtävä vuosittain.

- Biologiseen tarkkailuun on lisättävä uhanalaisen (VU) päiväkorentolajin (puolansukeltajasurviainen, Baetis liebenauae) tarkkailu.

- Kalasto- ja kalastustarkkailuun on lisättävä kalatalousvelvoitteen ja kalatalousmaksulla tehtyjen toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu.

- Käsiteltyjen jätevesien vaikutusta syyskutuisten kalojen mädin hautoutumiseen on selvitettävä mädin hautomiskokein.

- Pohjavesitarkkailupisteet on muutettava vastaamaan nykyistä ja laajentuvaa toimintaa. Mahdollisuuksien mukaan tarkkailua on täydennettävä ottamalla mukaan lähteitä kaivosalueelta tai sen läheisyydestä.

- NP- ja CIL-hiekkojen määrät erikseen ja rikastushiekka-allastilavuus on ilmoitettava vuosiraportoinnissa.

73. Lämpölaitoksen kattilan savukaasujen hiukkaspitoisuus on mitattava joka viides vuosi. Mittaukset on tehtävä myös päästöjen kannalta merkittävien muutosten yhteydessä.

Mittaustilanteen on vastattava mahdollisimman hyvin normaalia käyttötilannetta muun muassa polttoaineen laadun ja palamisolosuhteiden suhteen. Mittauksissa hiukkaspäästöt on mitattava kertamittauksin. Hiukkaspäästöjen mittaussarjassa on oltava vähintään kolme kertamittausta. Mittaussarjan yksikään raja-arvoon verrattava pitoisuus ei saa ylittää raja-arvoa. Mittaukset on suoritettava voimassa olevien standardien mukaisesti.

Mittausraportissa on esitettävä tiedot polttoaineen laadusta, mittaustulokset yksikössä mg/m³(n) kuivaa savukaasua redusoituna 3 %:n happipitoisuuteen. Lisäksi mittausraportissa on esitettävä mittaustulokset yksikössä mg/MJ sisään syötettyä energiayksikköä kohti laskentakaavoineen, yksiköissä kg/h ja t/a sekä arvio tulosten luotettavuudesta. Mittausraportit on toimitettava Lapin ELY-keskukselle mittausvuotta koskevassa vuosiraportissa. Kertaluonteisia mittauksia koskevat suunnitelmat on toimitettava kuukautta ennen mittauksia ELY-keskukselle.

74. Öljyn- ja hiekanerottimien täyttöaste sekä öljynerottimen hälytysjärjestelmän toimintakunto on tarkistettava kahden kuukauden välein. Kaivoksen pohjavesitarkkailun vesinäytteistä on analysoitava öljyhiilivedyt niistä pohjavesiputkista, joihin maaperään mahdollisesti päässyt öljy voi kulkeutua.

75. Luvan saajan on mitattava ulkoilman hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksia kahdessa tarkkailupisteessä jatkuvatoimisilla analysaattoreilla vähintään kuuden kuukauden jakso. Hiukkasmittaukset on tehtävä ajanjaksona, jolloin korkeimpien pitoisuuksien muodostuminen on todennäköisintä. Mittausasemien paikat on valittava ilmanlaatuasetuksessa (38/2011) mainitut mittauspaikkojen sijoittamista ja väestön altistumista koskevat kriteerit huomioiden siten, että toinen mittauspaikka on läheinen altistuva kohde (lähin asutus) ja toinen kaivosalueella yleisen pölyämisen arvioimiseksi. Seuranta-asemien paikat on hyväksytettävä Lapin ELY-keskuksella. Tuloksia on verrattava voimassa oleviin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia koskeviin raja-arvoihin (asetus 38/2011) ja hengitettävien hiukkasten pitoisuutta koskevaan ohjearvoon (valtioneuvoston asetus 480/1996). Mittaukset on tehtävä niin, että niillä saadaan arvioitua kaivosalueen ympäristössä sekä kesäajan pölyämistä edustava että syksyn ja lumisen ajan tilannetta indikoiva hiukkaskuormituksen taso. Hiukkasmittauksiin on yhdistettävä tuulen nopeuden ja suunnan mittaukset päästövaikutusten tunnistamista ja tulosten tulkintaa varten. Mittaustulokset ilmoitetaan viikkokeskiarvoina ja maksimi- ja minimipitoisuutena.

Toiminnan laajentuessa luvan saajan on määritettävä hengitettävien (PM10) hiukkasten arseeni- ja nikkelipitoisuus (muutkin aineet mahdollisia) siten, että tuloksia voidaan verrata valtioneuvoston asetuksessa ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (164/2007) annettuihin tavoitearvoihin. Hiukkasnäytteistä tehtävät ainemääritykset tulee tehdä niin herkin menetelmin, että todelliset pienetkin pitoisuudet saadaan luotettavasti selville. Mittausten ajankohdasta on sovittava Lapin ELY-keskuksen kanssa.

(---)

Aluehallintovirasto on perustellut ratkaisuaan muun ohella seuraavasti:

Ympäristölupaharkinnan perusteet ja luvan myöntämisen edellytykset

Lupamääräysten mukaisessa toiminnassa päästöjen rajoittaminen perustuu parhaiden käyttökelpoisten tekniikoiden (BAT) ja ympäristön kannalta parhaiden käytäntöjen (BEP) soveltamiseen. Luvan saajalla on riittävä asiantuntemus jätteiden käsittelyn ja hyödyntämisen osalta.

Pintavalutuskenttiä tai rikastushiekka-altaita ei voida pitää ensisijaisina vesienkäsittelyjärjestelminä kaivoksen arvioitu elinkaari huomioon ottaen. Toiminnan alkuvaiheessa rikastushiekka-altaat toimivat tehokkaasti kiintoaineen poistossa, mutta vesitilavuuden vähentyessä altailla ei voida katsoa olevan enää vedenpuhdistusyksiköltä vaadittavia ominaisuuksia. Kittilän kaivos on laajaa teollista toimintaa harjoittava laitos, jossa muodostuu merkittäviä määriä jätevesiä. Kaivokselle tulee suunnitella ja ottaa käyttöön riittävän tehokkaat ja ohjattavat teolliset tai vastaavat jätevesien käsittelyjärjestelmät, jotta päätöksessä määrätyt kaivokselta pois johdettavien vesien haitta-aineille annetut raja-arvot alitetaan. Keskeisiä epäpuhtauksia, joiden hallintaa on tehostettava, ovat sulfaatti- ja typpiyhdisteet, metallit (arseeni, antimoni ja nikkeli) ja kiintoaine.

Toiminnan muuttamisen seurauksena ei arvioida aiheutuvan sellaista aiemmassa luparatkaisussa arvioidusta poikkeavaa pintavesien pilaantumisesta johtuvaa vahinkoa, josta olisi maksettava kiinteistökohtaisia korvauksia. Kalatalousmaksua on sen sijaan korotettu aiemmasta tuotannon laajentumisen vuoksi.

Kittilän kaivoksen toiminnan laajentamisen ympäristövaikutuksista on laadittu arviointiselostus ja yhteysviranomainen on antanut siitä lausunnon. YVA-menettelyn tuottama tieto on yhdessä muiden asiakirjoissa olevien selvitysten kanssa otettu huomioon ympäristöluvan myöntämisen edellytysten harkinnassa sekä lupamääräyksissä ja niiden perusteluissa. Ounasjoen osalta laaditusta Natura 2000 -tarveharkinnasta ei yhteysviranomainen ole vielä antanut lausuntoa. Luvan mukaisesti toimittaessa kaivoksen päästöt vesistöön pienenevät, eikä luvan mukaisella toiminnalla ole vaikutusta Ounasjoen Natura-alueeseen.

Lupaa harkittaessa on otettu huomioon Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Suunnitelman mukaan Seurujoen ekologinen tila on hyvä ja sen alapuolisen Loukisen erinomainen. Molempien kemiallinen tila on hyvä. Seurujoen ekologisen tilan luokitus perustuu alustavaan asiantuntija-arvioon tai muiden vesimuodostumien perusteella tehtyyn arvioon. Loukisella on tehty suppeaan aineistoon perustuva ekologinen luokitus. Luokitus on tehty vuosien 2000–2007 vedenlaatuaineiston perusteella. Kittilän kaivoksen rakentaminen ja sivukiven louhinta on alkanut vuonna 2006 ja kullan tuotanto vuonna 2008. Kemijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan kuormituksen vähentäminen nykytasosta on tarpeen erityisesti vesistöissä, jotka ovat hyvää huonommassa tilassa tai joissa hyvä tai erinomainen tila uhkaa heikentyä rehevöittävän ravinnekuormituksen vuoksi. Kittilän kaivoksen vaikutustarkkailun mukaan toiminnan vaikutukset Seurujoen ekologiseen tilaan eivät ole olleet merkittävät. Toiminnasta aiheutuva typpi- ja muu kuormitus voi kuitenkin nykyisellä tasolla jatkuessaan pitkän ajan kuluessa jossain määrin heikentää Seurujoen ekologista tilaa. Päätöksessä luvan saaja on velvoitettu vähentämään ravinnekuormitusta nykytasosta. Kittilän kaivoksen toiminnasta ei lupamääräyksien mukaan toimittaessa aiheudu sellaisia päästöjä, että Seurujoen veden kemiallinen tila voisi muuttua hyvää huonommaksi.

Toiminnalle on asetettu päästöjä ehkäisevät ja rajoittavat lupamääräykset, joiden asettamisessa on otettu huomioon toiminnan luonne ja paikalliset ympäristöolosuhteet. Päätöksen mukainen toiminta ei aiheuta luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maan tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huononemista, yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista ympäristössä tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaista kohtuutonta rasitusta toiminnan vaikutusalueella.

Aluehallintoviraston päätökseen on koottu tarpeellisilta osin Kittilän kaivoksen toimintoja koskevat lupamääräykset toiminnan aikana annetuista päätöksistä valvontaa ja toimintaa koskevien määräysten ja vaatimusten selkeyttämiseksi.

(---)

Lupamääräysten perusteluja

1. Luvan saajan on tehtävä ennen päätöksen mukaisia toimenpiteitä riittävät rakentamis- ja laadunvalvontasuunnitelmat ja niihin liittyvät työselostukset ympäristönsuojelu- ja patorakenteille. Suunnitelmien hyväksyttämisellä ELY-keskuksella varmistetaan, että ympäristönsuojelurakenteet ja -ratkaisut otetaan käyttöön lupamääräysten mukaisena. Patorakenteiden osalta patoturvallisuusviranomaisella ei ole varsinaista hyväksymismenettelyä. Kun suunnitelmat toimitetaan viranomaiselle ennen patojen käyttöönottoa, se voi varmistaa, että padot toteutetaan asianmukaisesti.

2. Toiminta on järjestettävä niin, että aluehallintoviraston päätöksessä asetettujen ympäristönsuojeluvaatimusten täyttyminen voidaan arvioida. Luvan saajan selvilläolovelvollisuus ja pilaantumisen torjuntavelvollisuus perustuvat ympäristönsuojelulain 5 §:än. Lupamääräyksessä asetetut velvoitteet tarkentavat näiden velvollisuuksien noudattamista mukaan lukien poikkeuksellisista tilanteista ilmoittaminen ja tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtyminen.

3. Velvoite on annettu ympäristönsuojelulain 108 §:n nojalla.

4. Ympäristönsuojelurakenteet on toteutettava laadukkaasti ja siten, että ne täyttävät niille asetetut vaatimukset. Yleismääräyksellä korostetaan luvan saajan velvollisuutta huolehtia, että vaatimukset täyttyvät ja rakentamisessa noudatetaan alan yleisiä vaatimuksia.

5. Ympäristön pilaantumisen ja sen vaaran estämisen kannalta on tärkeää, että rakentaminen tapahtuu laadukkaasti ja hyväksyttyjen suunnitelmien mukaan.

Rakenteiden toteuttaminen luvan mukaisesti ja laadukkaasti on lähtökohtaisesti luvan saajan velvollisuus. Tämän noudattamista valvoo ELY-keskus.

Ympäristönsuojelurakenteiden ja patojen asianmukaisen rakentamisen varmistaminen edellyttää erityiskalustoa, syvällistä osaamista ympäristönsuojelurakenteiden ja patojen rakentamistekniikoista ja lähes päivittäistä ja ajoittain jatkuvaa valvontaa paikan päällä. Tämä ei ole mahdollista pelkkänä viranomaisvalvontana. ELY-keskuksen suorittamaa valvontaa täydentämään on annettu määräys käyttää lisäksi ulkopuolista ja riippumatonta laadunvalvojaa. Laadunvalvojan tulee tuottaa tietoa ELY:lle siitä, että rakenteet tehdään oikein. Laadunvalvoja toimii myös luvan saajan hyväksi varmistaessaan, että rakenteet tehdään määräysten mukaisina. Laadunvalvontataho on määrätty hyväksyttäväksi ELY-keskuksella, joka voi tässä yhteydessä tarkistaa valvojan resurssien ja osaamisen riittävyyden.

Laadunvalvontaan liittyvällä raportointivelvollisuudella varmistetaan, että ELY-keskus saa ajantasaista tietoa rakentamiskohteiden etenemisestä ja mahdollisista puutteista.

6. Toiminnan muutoksiin liittyvällä ilmoitusvelvollisuudella varmistetaan, että valvontaviranomaiset saavat tiedon toiminnan muutoksista ja että tässä yhteydessä luvan saaja arvioi aina kattavasti, mitä vaikutuksia muutoksella on mahdollisesti päästöihin ja niistä aiheutuvaan pilaantumisen tai sen vaaraan. Määräyksellä vähennetään riskiä, että toiminnan muutoksilla lisättäisiin päästöjä sitä tiedostamatta. Ilmoituksen perusteella ELY-keskus voi velvoittaa luvan saajan laittamaan vireille toiminnan muuttamista koskevan lupahakemuksen aluehallintovirastoon tai tarkentaa toiminnan tarkkailua vastaamaan paremmin muuttuvan toiminnan tarpeita.

7. Määräyksellä varmistetaan, että luvan saaja on järjestänyt organisaatiossaan tehtävät siten, että ympäristönsuojelun ja jätehuollon vastuut on kohdennettu osaavalle henkilölle ja valvontaviranomaisilla on henkilön yhteystiedot.

8. Kaivospiirin ympärillä oleva aita estää ihmisten ja eläinten kulkemisen kaivosalueelle. Puuston säilyttämisellä vähennetään toiminnanaikaista maisemallista haittaa ja rajoitetaan melun ja pölyn leviämistä.

9. Ominaisuuksiltaan Kittilän kaivokselta louhittavaan malmiin rinnastettavat kultamalmit on mahdollista käsitellä kaivoksella ilman, että toiminnasta aiheutuva pilaantumisen vaara olennaisesti muuttuisi nykyisestä. Hakemuksen mukaan ulkopuolelta tulevat malmit sovitetaan nykyiseen tuotantomäärään, joten ne eivät tule lisäämään vuosittaisia tonnimääriä. Luvan saaja on velvoitettu ilmoittamaan hyvissä ajoin ennen suunnitellun rikastamisen aloittamista tiedot ulkopuolisesta malmista valvovalle viranomaiselle, joka varmistaa, että rikastettavaksi suunniteltu malmi täyttää lupamääräyksen vaatimukset. Nykyisestä malmista laadultaan olennaisesti poikkeavien malmien rikastamin edellyttää ympäristölupaa. Ulkopuolisen malmin määrää ei ole tällä päätöksellä rajattu, mutta lähtökohtana on, että rikastamo käyttää pääasiassa Kittilän kaivosalueelta louhittavaa malmia. Rikastamolla käsiteltävän ulkopuolisen malmin määrän nostaminen niin suureksi, että se muodostaa merkittävän osuuden rikastamon kapasiteetista, on toiminnan olennainen muutos, johon on haettava ympäristölupa. Tällöin muun muassa malmikuljetukset muodostavat merkittävän liikennevirran.

10. Määräyksellä varmistetaan, että luvan saaja vähentää likaantuneiden vesien määrää keräämällä tehokkaasti kaivostoiminnan ulkopuoliset puhtaat vedet ja johtamalla ne maastoon tai alueen vesistöihin. Suunnitelman toimittamisvelvoitteella varmistetaan, että kaikki tehdyt ja suunnitellut toimet tulevat lupa- ja valvontaviranomaisten tietoon. Suunnitelma mahdollistaa myös tarkkailuvaatimusten kohdentamisen vesien puhtauden varmistavaan tarkkailuun. Puhtaille vesille ei ole annettu erillisiä laatuvaatimuksia.

Koska rakentamistoiminta jatkuu edelleen kaivosalueella, määräyksessä on annettu tarvittavat määräykset erityisesti maanrakennuskohteissa muodostuvien kiintoainesta sisältävien, mutta muuten puhtaiksi katsottavien valumavesien käsittelystä ja johtamisesta maastoon tai vesistöön. Raja-arvo on alitettavissa pintavalutuskentän lisäksi muun muassa riittävän väljästi mitoitetulla selkeytysaltaalla ja tarvittaessa kemikaloinnilla. Jos nämä vedet sisältävät myös esimerkiksi metalleja tai sulfaatteja, vedet ovat lupamääräyksessä 11 tarkoitettuja likaantuneita vesiä.

11. Määräyksellä varmistetaan, että kaikki likaantuneet vedet joko käytetään prosessivetenä tai puhdistetaan tehokkaasti ennen johtamista pintavalutuskenttien kautta vesistöön. Määräyksellä varmistetaan, että myös kaivosten likaantuneet, kiintoaineen ohella muun muassa antimonia ja sulfaattia sisältävät kuivatusvedet tulevat alkuperäisen luvan tarkoituksen mukaisesti asetettujen raja-arvojen soveltamisalan piiriin.

12.–14. Lupamääräyksissä on asetettu raja-arvot pintavalutuskentille johdettavan käsitellyn jäteveden pitoisuuksille. Raja-arvot on asetettu keskeisille vesistön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville aineille. Lisäksi keskeisille haitta-aineille on määrätty vuosittaiset enimmäispäästöt. Luvan saajan on määräyksen 2 selvilläolovelvollisuutensa mukaisesti seurattava laajasti vesien laatua ja haettava lupaan muutoksia, mikäli jokin muu jätevesissä mukana oleva aine tai yhdiste aiheuttaa vesistön pilaantumista tai sen vaaraa.

Raja-arvoja noudattamalla ei vesistössä ennalta arvioiden aiheudu jätevesien johtamisesta haitallisia vaikutuksia.

Toiminnan sulfaattipäästöt ovat olleet merkittävästi suuremmat kuin luvan saaja on alun perin arvioinut. Vaikutustarkkailun perusteella sulfaattipäästöt ovat aiheuttaneet Seurujoessa lajimuutoksia. Sulfaattipäästöt näkyvät kohonneina sähkönjohtavuuksina koko Seurujoessa ja osin sen alapuolellakin. Päätöksessä on annettu sulfaatille raja-arvo, joka perustuu sulfaatin poistoon kalkilla kipsiksi saostamalla. Tällä päästään alle 2 g/l sulfaattipitoisuuksiin, mikäli jätevesissä olevat muut aineet eivät saostamista haittaa. Taso on minimivaatimustaso arvioitaessa pitkään toimintaansa jatkavan kaivoksen parasta käyttökelpoista tekniikkaa sulfaatin poistossa. Sulfaattikuormitusta voidaan vähentää lisäksi likaantunen veden määrää vähentämällä. Tämä on mahdollista etenkin vähentämällä puhtaiden vesien kulkeutumista maanalaiseen kaivokseen tai avolouhoksiin.

Kokemukset sulfaattikuormituksen pitkäaikaisista vaikutuksista jokivesien ekologiaan ovat vähäiset. Todettujen lajimuutosten ja mitattujen veden laadun muutosten ohella sulfaattikuorma saattaa alentaa veden pH:ta ja siten lisätä kationisten metallien, kuten alumiinin, kuormitusta. Vuoden 2010 seurannassa ei ollut havaittavissa merkkejä happamoitumiskehityksestä, mutta vuonna 2011 havaittiin pintavalutuskentältä 4 lähteneen veden pH:n laskeneen ajoittain alle 5:n. Vuonna 2012 lähtevän veden pH oli alhaisimmillaan noin 6. On mahdollista, että pidemmällä aikavälillä tilanne heikkenee esimerkiksi pintavalutuskenttien metallipitoisuuden (kyllästyneisyyden) kasvaessa ja purkuvesien sulfaattikuormituksen kasvaessa toiminnan laajentuessa. Sulfaattipäästöt saattavat vaikuttaa syyskutuisten lohikalojen lisääntymismenestykseen, sillä kyseisten lajien elinkierron herkimmät vaiheet (mäti, ruskuaispussivaihe) ajoittuvat tälle samalle ajanjaksolle. Pysyvästi kohonneella sulfaattipitoisuudella yhdistyneenä kohonneen typpipitoisuuden aiheuttamaan rehevyystason kasvuun ja mahdollisesti kasvavaan metallialtistukseen voi olla pidemmällä aikavälillä laajempaakin vaikutusta alapuolisten jokialueiden eliöyhteisöön kuormitusta sietävien lajien yleistyessä ja herkkien lajien taantuessa.

Toiminnasta aiheutunut antimonikuormitus on kasvanut toiminnan edetessä. Pääosa antimonikuormasta on tullut louhosten kuivatusvesistä, joiden määrän hakija on laajennusten myötä arvioinut kasvavan merkittävästi. Antimoni on poistettavissa tehokkaasti likaantuneista vesistä. Vesien määrän lisääntyessä on pitoisuusraja-arvon lisäksi annettu kokonaiskuormitusraja-arvo.

Toiminnasta aiheutuu merkittävää typpikuormitusta Seurujokeen. Pilaantumisen estämiseksi epäorgaanisen typen pitoisuudelle on annettu raja-arvo ja typpipäästöjen edelleen vähentämiseksi selvitysvelvoite.

Valtioneuvoston asetuksen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) tarkoituksena on muun muassa suojella pintavesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Tämän vuoksi luvassa on määrätty liukoiselle elohopealle ja kadmiumille raja-arvot. Lisäksi tiettyjen haitta-aineiden on alitettava asetuksessa pintavesille säädetyt ympäristölaatunormit.

15. CIL2-altaaseen johdettavan veden WAD-syanidipitoisuuden raja-arvo perustuu kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (190/2013) 9 §:ään.

16. Seurujoen keskivirtaama on hakemuksen mukaan noin 4,5 m³/s, joten jätevesien johtaminen on lupamääräyksen mukaisesti mahdollista lähinnä kevään ja syksyn ylivirtaamatilanteissa. Tulva-aikana tapahtuvalla jätevesien johtamisella vähennetään etenkin ravinteista aiheutuvia vaikutuksia, kun vedet ovat kylmiä, eikä biologinen perustuotanto ole käynnistynyt. Seurujokeen johdettavien prosessivesien enimmäisvirtaamat eri vuodenajoille ja osuus Seurujoen virtaamasta on annettu ohjeellisena, koska käsitellyn jäteveden keskeisille haitta-aineille on annettu enimmäispäästömäärät. Nykyisen tuotannon ja laajennuksen jälkeisen tuotannon vesimäärät perustuvat laitoksen nykyiseen vedenkäyttöön ja kierrätysasteeseen.

17. Luvan saajan arvion mukaan jätevesien typpipitoisuus ei toiminnan laajentamisen myötä kasva muun muassa siksi, että toiminnassa on vuonna 2012 siirrytty maanalaiseen louhintaan ja vuodesta 2011 lähtien on käytetty veteen hyvin niukkaliukoista emulsioräjähdysainetta. Kuitenkin jätevesien määrän kasvaessa kokonaistyppikuormitus kasvaa noin 30 %, jolloin vuosikuormitus on noin 65 tonnia. Seurujoen typpipitoisuus on tarkkailutulosten mukaan merkittävästi kasvanut. Haitallisten vaikutusten estämiseksi luvan saajan on varauduttava typen poistoon. Tämän vuoksi lupamääräyksessä on annettu selvitysvelvoite.

Velvoite kuivatusvesien vähentämiseksi on määrätty päätöksessä nro 61/10/1 (2.7.2010). Luvan saajan selvitysten mukaan silloisessa tilanteessa ei katsottu olevan järkevää esimerkiksi maanalaisen kirkkaan veden erillispumppaukseen. Louhinnan edistyessä on tarpeen tarkastella asiaa uudelleen. Erityisesti maanpinnalta pumpattavien kalliopohjavesien vaikutusta likaantuneen kuivatusveden määrän vähentämiseen on tutkittava. Puhtaiden maanalaisten louhostiloista syntyvien kuivatusvesien tai maanpinnalta pumpattavien kalliopohjavesien käyttö kaivostoimintaan vähentäisi tuoreveden määrää.

18. Verrattuna aikaisempiin lupiin kuivatusvesille on annettu raja-arvot kiintoaineen lisäksi myös muun muassa arseenille, antimonille ja nikkelille, koska vedet saattavat sisältää myös näitä haitta-aineita. Ympäristön kannalta kaivoksen kokonaiskuormitus on keskeistä, joten kuivatusvesien osuus on otettava huomioon laskettaessa toiminnan aiheuttamia vuosipäästöjä.

19. Lietteen poistamisella altaista varmistetaan, että laskeutuskäsittely tapahtuu mahdollisimman tehokkaasti.

20. Vesistöön päätyviä räjähdysaineperäisiä, lähinnä rehevöitymishaittoja aiheuttavia, typpipäästöjä voidaan rajoittaa käyttämällä niukkaliukoisia räjähdysaineita ja huolellisella räjäytyskenttien suunnittelulla ja panostuksella. Tämän vuoksi luvan saajan on esitettävä räjähdysaineperäisen typen vesistöön kohdistuvien päästöjen vähentämistä koskeva suunnitelma ELY-keskuksen hyväksyttäväksi.

21. Yhdyskuntajätevesien käsittelyvaatimukset on asetettu tasolle, jotka ovat saavutettavissa parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) mukaisilla pienillä biologisilla puhdistamoilla ottaen huomioon yhdyskuntavesistä annetun valtioneuvoston asetuksen (888/2006) puhdistusteho- ja tarkkailuvaatimukset.

22. Kaivosalueelle on laadittu kunnossapitosuunnitelma hajapäästöjen rajoittamiseksi, jota on päivitettävä toimintojen muuttuessa.

23. Autoklaavin tarvitsemat höyrynkehittimet käyttävät rikitöntä polttoainetta, ja niiden vuosittaisen käyntiajan on arvioitu olevan hyvin lyhyt, ajoittuen lähinnä prosessin käynnistämiseen ja mahdollisiin häiriöihin. Höyrynkehittimistä ei ennalta arvioiden aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, eikä niistä ilmaan johdettaville päästöille ole tarpeen asettaa lupamääräyksellä raja-arvoja.

24. Poistettava höyry käsitellään pesurissa, jolle on asetettu parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasoinen hiukkaspitoisuusraja-arvo. Autoklaavin pesuri ei toimi erityisen hyvin, eikä ilmapäästöjen mittaus ole asianmukainen, joten luvan saajan on esitettävä suunnitelma aluehallintovirastolle. Tarvittaessa pesurin uusimiseen on varauduttava.

25. Malmin murskaamolle on tehty muutoksia ja vanha pölynpoistojärjestelmä on todettu riittämättömäksi. Pölynpoistolle on annettu vastaava raja-arvo kuin alkuperäisessä ympäristöluvassa.

(---)

32. Jätelain mukaisesti jätettä on aine, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä. Aikaisempaan lupaan verrattuna toiminnan jäteluetteloon on lisätty pintamaat ja vedenpuhdistuksen lietteet.

33. Määräys on annettu jätteiden määrän vähentämiseksi. NP-rikastushiekkaa hyötykäytetään jo nykyisin pastatäyttöihin.

34. Jätealueiden luokittelu on tehty ympäristönsuojelulain 103 b §:n ja valtioneuvoston asetuksen kaivannaisjätteistä (190/2013) mukaisesti.

35. Uusi NP3-allas on rakennettu vuonna 2010. NP-hiekan pumppaus altaaseen on aloitettu maaliskuussa 2011. NP3-altaaseen voidaan sijoittaa jätettä hakemuksen mukaisesti. Jotta haponmuodostus estettäisiin, jätejakeiden tehokkaasta sekoittamisesta on annettu määräys.

36. CIL2-altaaseen voidaan sijoittaa jätettä hakemuksen mukaisesti. CIL-hiekkaa on varastoitu 15.7.2011 lähtien entiseen NP-altaaseen (CIL2-allas) Lapin ELY-keskuksen 22.6.2011 antaman luvan nojalla siihen asti, kunnes aluehallintoviraston päätös on lainvoimainen.

37. Rikastushiekka-altaat ovat kaivannaisjätteen jätealueita, joille saa sijoittaa vain toiminnassa muodostuvia kaivannaisjätteitä. Rikastamon prosessilaitteiden kunnostustoiminnassa muodostuvat autoklaavin muurausjätteet eivät ole kaivannaisjätteitä. Muurausjätteiden sijoittamista kaivannaisjätteen jätealueille ei ole hyväksytty. Muurausjätteistä ei ole tehty kaatopaikkakelpoisuuden määrittelyjä, eikä niiden sijoittamisesta rikastushiekka-altaaseen aiheutuvista päästöistä ole tehty tarkempia selvityksiä.

Autoklaavin muurausjätteiden suunniteltu maanalainen sijoitusratkaisu on ennalta arvioiden ympäristön kannalta turvallisempi loppusijoitustapa kuin sijoittaminen rikastushiekka-altaaseen tai muulle kaatopaikalle. Maanalaisen sijoituspaikan osalta hakemuksessa ei kuitenkaan ole ollut valtioneuvoston kaatopaikoista antaman asetuksen edellyttämiä tietoja, joten lupaa ei ole tässä yhteydessä voitu myöntää. Maanalaista sijoittamista koskevassa ympäristölupahakemuksessa on esitettävä kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 33 §:n mukainen turvallisuusarviointi, jonka tekemisessä on noudatettava neuvoston päätöksen 2003/33/EY maanalaista varastoa koskevia liitteessä A säädettyjä vaatimuksia ja tehtävä asetuksen 4 luvun mukainen kaatopaikkakelpoisuuden arviointi.

38. Sivukivien läjitysalueiden korkeus ja reunaluiskien kaltevuus on määrätty 22.12.2008 päätöksessä nro 69/08/1. Päätöksessä todettiin muun muassa, että sivukivialueen korkeus ja reunojen jyrkkyys ei muuta merkittävästi alueen kaukomaisemaa. Kaltevuus 1:2,5 mahdollistaa vielä pintarakenteiden tekemisen, mutta edellyttää hyvää kasvittumista eroosion välttämiseksi. Sivukivialueella onkin todennäköisesti tehtävä sen sulkemistoimien jälkeen paikallisia korjaavia toimenpiteitä valumavesien aiheuttamien eroosiovaurioiden vuoksi. Tarkemmat sivukivialueen sulkemistoimet on esitetty lupamääräyksessä 60.

39. Määräys on annettu sivukivien luokittelua, sen läjityksen toteuttamista ja valvontaa varten. Rikkipitoisuudeltaan alhainen kiviaines katsotaan happoa muodostamattomaksi.

40. Kaivannaisjätteistä ja kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelmasta on erityiset säännökset ympäristönsuojelulain 45 a, 103 a ja 103 b §:ssä sekä valtioneuvoston asetuksessa kaivannaisjätteistä.

Sisäinen pelastussuunnitelma on laadittu ympäristönsuojelulain 103 b §:n mukaisesti suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaville kaivannaisjätealueille. Suunnitelma on määrätty päivitettäväksi jätealueilla tapahtuneiden muutosten vuoksi.

41. Määräyksellä varmistetaan riittävän pitkä jälkihoitovaihe ja sen aikainen tarkkailu.

42. Jätehuollon asianmukaisella toteuttamisella estetään maaperän ja vesistön pilaantuminen ja ehkäistään roskaantumista.

43 ja 44. NP3-altaan viimeistä rakennusvaihetta koskevat määräykset on annettu vastaavina kuin aiemmissa ympäristölupapäätöksissä.

(---)

62. Aiempaa käyttöveden ottomäärää, 180 m³ tunnissa, voidaan toiminnan laajentuessa kasvattaa 250 m^3³:iin. Tämä sisältää myös Rouravaaran avolouhokseen (vesientasausallas) mahdollisesti johdettavan jokiveden. Takaisin jokeen purettavien kuivatus- ja prosessivesien määrä on samaa luokkaa tai suurempi kuin vedenoton riippuen kierrätetyn kuivatusveden määrästä ja ilmasto-olosuhteista. Siksi laajentuva toiminta ei vaikuta merkittävästi Seurujoen veden määrään ja vuodenaikaiseen virtaamarytmiin, joskin alivirtaama-aikainen virtaama nousee hieman kuivatusvesien purkamisesta johtuen.

68. Hakemuksessa esitetty tarkkailusuunnitelma edellyttää täydentämistä ja tarkentamista, eikä sitä ole voitu aluehallintoviraston päätöksellä hyväksyä. Luvan saaja on velvoitettu laatimaan yksityiskohtainen tarkkailusuunnitelma ELY-keskuksen hyväksyttäväksi hakemuksessa esitetyn tarkkailusuunnitelman (hakemuksen tekstiliite 31) pohjalta niin, että lupamääräyksessä 72 esitetyt vaatimukset ja näkökohdat otetaan huomioon. Yksityiskohtaista tarkkailusuunnitelmaan koskevaan ELY-keskuksen päätökseen voidaan hakea oikaisua aluehallintovirastolta ympäristönsuojelulain 46 §:n mukaisesti.

70. Luvassa nro 61/10/1 (2.7.2010) pintavalutuskentälle 4 määrättyä jako-ojan rakentamista lykättiin Lapin ELY-keskuksen hyväksynnällä, koska Oulun yliopiston pintavalutuskentän 4 toimintaa koskevan tutkimuksen mukaan jako-ojalla ei olisi saatu aikaan haluttua vaikutusta. Pintavalutuskentän 4 jakokamman kärjestä lähtevä oikovirtaus tukittiin keväällä 2012, mikä hakijan mukaan vaikuttaa parantavasti pintavalutuskentän tilanteeseen. Tällöin vesi ei pakkaudu kosteikon itäreunalle, vaan leviää tasaisemmin myös talviaikaan. Sulan maan aikana veden tasainen leviäminen auttaa kosteikon pysymään tasaisessa kuormituksessa ja vältytään alivirtaamien aiheuttamilta turpeen kuivumisilta ja ylivirtaamien aiheuttamilta kosteikon kulumisilta.

Oulun yliopiston tutkimuksessa on todettu, että jako-oja saattaisi ohjata prosessivesiä ylemmäksi kosteikolla, jolloin vedet saattaisivat kosteikon tasaisuudesta johtuen ohjautua luonnon oikovirtausuomalle alueen länsireunalla tai kohti Seurujokea. Aluehallintovirasto ei ole edellyttänyt jako-ojan tekemistä, mutta pintavalutuskentän tehokkaamman toimimisen turvaamiseksi kentän toiminnalle on annettu seurantavelvoite, jonka perusteella voidaan ryhtyä tarvittaessa toimiin.

67, 69 ja 71. Toiminnanharjoittajan on ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaisesti oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista.

72. Tarkkailusuunnitelmaa on syytä päivittää, koska luvan saajan hakemuksessaan esittämä ei täysin vastaa nykyistä tarkkailua. Lisäksi tarkkailuun on lisättävä kaivoksen ympäristölle mahdollisesti aiheutuvien haittavaikutusten seuraamiseksi haitta-aineita. Useiden rikastuksessa käytettävien kemikaalien määrät tulevat kasvamaan tuotannon laajentuessa. Tämän vuoksi tarkkailuun on lisättävä suolat. Lisäksi hakijan jo viime vuosina tekemää full water scan –tarkkailua on jatkettava.

Valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) esitettyjä vesiympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita on otettava tarkkailuun mukaan, koska niille on asetuksessa annettu ympäristönlaatunormit. Asetuksessa on vaatimukset käytetyille määritysmenetelmille.

Pintavalutuskentältä 4 poistuvasta vedestä on analysoitava kokonais- ja WAD-syanidi, koska hakijan esittämien tarkkailutulosten mukaan nämä on määritetty, mutta tarkkailusuunnitelmasta nämä puuttuvat.

Vaikutusalueen vesistön sähkönjohtavuusseurannalla saadaan selville toiminnan jätevesien vaikutusalue. Kun tarkkailu tehdään vuosittain, toiminnan vaikutuksia ja niiden laajuutta sekä jäteveden haitta-ainepäästöjen muuttunutta tilannetta vesistössä voidaan seurata koko toiminnan ajan.

Seurujoen vesistötarkkailun näytteenottopisteitä on lisättävä, koska mahdollisessa häiriötilanteessa on helpompaa selvittää ongelmatilanne, kun joessa on näytteenottopisteitä nykyistä tiheämmin. Piilevätarkkailu on ELY-keskuksen kanssa sovittu tehtäväksi vuosittain Ounasjokeen asti. Tarkkailua on syytä jatkaa tällä tiheydellä, koska piileväyhteisössä on havaittu muutoksia kaivoksen toiminnan aloittamisen jälkeen.

Jätevesien vaikutusta syyskutuisten kalojen mädin hautoutumiseen on tarpeen selvittää, koska Seurujoessa on sopivia kutu- ja pienpoikasalueita, joilla oleviin mätiin ja poikasiin saattaa jätevesillä olla vaikutusta.

Osa nykyisistä pohjavesitarkkailupisteistä on sopimattomissa paikoissa, jolloin tulokset ovat epäluotettavia tai niitä ei ole saatu lainkaan.

73. Määräyksen mukainen tarkkailu on valtioneuvoston asetuksen (445/2010) mukainen.

74. Määräys on annettu ympäristön pilaantumisen estämiseksi.

75. Määräyksellä varmistetaan riittävä tieto toiminnan päästöistä ja niiden vaikutuksista. Selvitys on tehty päätöksen nro 29/08/1 mukaisesti, mutta toiminnan laajentuessa se on uusittava.

(---)

Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

Lupapäätös on voimassa toistaiseksi.

Tarvittaessa aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 58 ja 59 pykälissä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa tai valvontaviranomaisen aloitteesta peruuttaa luvan.

Luvan saajan on toimitettava lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus aluehallintovirastoon kolmen vuoden kuluttua siitä, kun tuotannon laajennus on otettu käyttöön, kuitenkin viimeistään 30.6.2020 mennessä uhalla, että aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan.

Hakemuksessa tulee esittää, mitä ympäristönsuojeluasetuksessa hakemuksen sisällöstä määrätään ja kattava yhteenveto toiminnan päästö- ja vaikutustarkkailusta. Hakemuksessa on lisäksi esitettävä tarkastelu vaihtoehtoisista käsiteltyjen jätevesien purkupaikoista.

Tämä päätös korvaa lainvoimaiseksi tultuaan seuraavat päätökset:

- 1.11.2002 annettu päätös nro 69/02/1 korkeimman hallinto-oikeuden 25.1.2006 antamalla päätöksellä taltionumero 114 siihen tekemine muutoksineen. Vedenottorakenteille myönnetty lupamääräys jää voi-maan.

- 1.2.2007 annettu päätös nro 13/07/1

- 14.5.2007 annettu päätös nro 47/07/1

- 11.6.2008 annettu päätös nro 29/08/1

- 22.12.2008 annettu päätös nro 69/08/1

- 2.12.2009 annettu päätös nro 66/09/1

- 2.7.2010 annettu päätös nro 61/10/1

- 10.5.2011 annettu päätös nro 28/11/1

- 16.3.2012 annettu päätös nro 22/12/1

- 16.3.2012 annettu päätös nro 23/12/1.

Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräyksiä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, asetusta on noudatettava ympäristönsuojelulain 56 §:n mukaisesti.

Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus

Päätös on täytäntöönpanokelpoinen sen saatua lainvoiman.

Aluehallintoviraston soveltamat säännökset

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 35 § 4 momentti, 40–42 §, 43 § 1 ja 3 momentti, 43 a–43 c §, 44 §, 45 § 1 momentti, 45 a §, 46 § 1 ja 4 momentti, 52 § 1 ja 3 momentti, 55 § 2 ja 3 momentti, 103 a § ja 103 b §

Vesilaki (264/1961) 1 luku 18 §, 2 luku 5 § ja 6 § 2 momentti, 22 § 1 momentti ja 26 §, 9 luku 2 §, 7 § ja 8 §

Jätelaki (1072/1993) 4, 6 ja 15 §

Jätelaki (646/2011) 149 §

Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992)

Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta (480/1996)

Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006)

Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006)

Valtioneuvoston asetus nestemäisten polttoaineiden jakeluasemien ympäristönsuojeluvaatimuksista (444/2010)

Valtioneuvoston asetus polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista (445/2010)

Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta 38/2011

Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012)

Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä (190/2013)

Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013)

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, muuttanut Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valituksesta lupamääräyksiä 12 ja 14 sekä Agnico Eagle Finland Oy:n valituksesta lupamääräyksiä 12, 14, 15, 27, 49 ja kaivannaisjätealueiden vakuutta koskevaa kohtaa. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt valitukset.

Muutettuina lupamääräykset 12 ja 14 kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

Nikkeli 0,3 mg/l

Arseeni 0,3 mg/l

Antimoni 0,3 mg/l

Sulfaatti 1.1.2016 lähtien 3 000 mg/l

1.1.2018 lähtien 2 000 mg/l

Epäorgaaninen typpi

(ammonium, nitriitti ja nitraatti) yhteenlaskettuna 30 mg/l

Pintavalutuskentille johdettavan veden WAD-syanidipitoisuus saa olla enintään 0,4 mg/l. Syanidipitoisuuden ylittäessä raja-arvon on jätevesien johtaminen keskeytettävä.

Pintavalutuskentille johdettavan veden pH:n virtaamapainotteisen kuukausikeskiarvon on oltava alle 10. Veden pH ei saa ylittää arvoa 10,5.

Pintavalutuskentiltä vesistöön johdettavan veden elohopea- ja kadmiumpitoisuutta koskevat lisäksi seuraavat vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1 B) määrätyt raja-arvot:

liukoinen elohopea 5 μg/l

liukoinen kadmium 10 μg/l

Elohopean ja kadmiumin pitoisuusarvot ovat tavoitteellisia pintavalutuskentälle johdettavassa jätevedessä.

Tuotanto laajenee, Tuotanto ei laajene

Vuonna 2013

Antimoni, 900 kg, 900 kg

Sulfaatti, 12 500 t, 12 500 t

Vuonna 2014 - 2015

Antimoni, 700 kg, 700 kg

Sulfaatti, 8 000 t/vuosi, 8 000 t/vuosi

Vuonna 2016 – 2017

Antimoni, 700 kg, 700 kg

Sulfaatti, 6 500 t/vuosi, 6 500 t/vuosi

Vuodesta 2018 alkaen

Antimoni, 700 kg, 500 kg

Sulfaatti, 5 500 t/vuosi, 4 000 t/vuosi

Antimonille asetetut vuosikuormitusrajat ovat tavoitteellisia. Jos antimonin vuosikuormitus ylittää 700 kg vuodessa, hakijan on esitettävä Lapin ELY-keskukselle seuraavan vuosiraportoinnin yhteydessä teknis-taloudellinen selvitys antimonipäästöjen vähentämiseksi.

Jos kaivosalueelta pintavalutuskentille johdettava mangaanin vuosikuormitus ylittää 5 t vuodessa, hakijan on esitettävä Lapin ELY-keskukselle seuraavan vuosiraportoinnin yhteydessä teknis-taloudellinen selvitys mangaanipäästöjen vähentämiseksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään täällä kysymyksessä olevilta osin seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate).

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, 3) ympäristönsuojelulain 7-9 §:ssä kiellettyä seurausta 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 § 1 momentin 1 kohdan mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, niiden ehkäisemisestä ja muusta rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista.

Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin (273/2011) mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava muun muassa huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Hallituksen esitykseen (HE 120/2004 vp) sisältyvien ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaisesti vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisenaan ole luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttavat siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioidaan. Toiminnan vaikutuksia tulee arvioida vertaamalla vaikutuksia ympäristötavoitteisiin.

(---)

Hankkeen kuvaus

Lupahakemuksessa on kyse vuonna 2008 aloitetun kultamalmin louhintaa ja rikastamista koskevan toiminnan laajentamisesta. Kaivoksen nykyistä louhintamäärää kasvatetaan 1,1 miljoonasta tonnista 1,6 miljoonaan tonniin vuodessa. Seurujoesta otettava ja prosessivetenä takaisin palautettava vesimäärä kasvaa jotakuinkin laajennuksen suhteessa. Kuivanapitovesien määrä kasvaa maanalaisen louhinnan laajetessa. Kuivanapitovesien määräksi on arvioitu enintään 4,3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli määrän oletetaan kaksin- tai kolminkertaistuvan. Prosessivedet johdetaan edelleen pintavalutuskentän 4 ja kuivanapitovedet pintavalutuskenttien 1 ja 3 kautta Seurujokeen. Kaivannaisjätealueelle ei rakenneta uusia rikastusjätealtaita.

Hankkeen ympäristövaikutukset

Kaivostoiminnan laajentamisesta on laadittu ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukainen arviointiselostus. Arviointiselostuksen ja ympäristölupahakemuksen asiakirjojen perusteella merkittävin ympäristöhaitta kohdistuu vesistöjen tilaan. Tarkkailutulosten perusteella kaivoksen toiminta on vaikuttanut merkittävimmin Seurujoen typpi-, sulfaatti-, antimoni- ja mangaanipitoisuuksiin sekä lievemmin useiden muiden metallien pitoisuuksiin. Vaikutuksia on havaittavissa Seurujoen lisäksi Loukisessa. Merkittävin vaikutus kaivoksen toiminnalla on vesistön typpipitoisuuteen, myös sulfaattipitoisuuden lisääntyminen on selvää. Metallipitoisuuksien ei arvioida nousevan vesieliöstölle haitalliselle tasolle lukuun ottamatta alumiinia, jonka pitoisuus saattaa satunnaisesti olla vesieliöstölle haitallisella tasolla, mikä kuitenkin osin johtuu luontaisista tekijöistä.

Pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Suunnitelman mukaan Seurujoen ekologinen tila on hyvä ja sen alapuolisen Loukisen erinomainen. Molempien kemiallinen tila on hyvä. Suunnitelma on kuitenkin laadittu ennen kaivostoiminnan aloittamista, joten suunnitelmassa ei ole tarkasteltu kaivoksen vaikutuksia Seurujoen ja Loukisen tilaan. Kemijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan kuormituksen vähentäminen on tarpeen muun muassa vesistöissä, joissa hyvä tai erinomainen tila uhkaa heikentyä rehevöittävän ravinnekuormituksen vuoksi. Uutta vuoteen 2021 ulottuvaa vesienhoitosuunnitelmaa valmistellaan parhaillaan.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valitus

(---)

Prosessivesien suljettu kierto

Rikastamo käyttää nykyisin vettä noin 3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, josta 1,1 miljoonaa kuutiometriä otetaan Seurujoesta ja loput on kierrätysvettä.

Hakemusasiakirjoissa on selvitys (Kittilä Plant Water Management, 27.7.2011) tuoreveden käytöstä ja mahdollisuuksista kierrätysveden lisäämiseen. Selvityksen mukaan rikastamon merkittävin veden käyttö liittyy autoklaavin jäähdytykseen. Kierrätysveden käyttöä kyseisessä kohteessa rajoittaa kohonnut kloridipitoisuus.

Hallinto-oikeus katsoo hakemuksessa esitetyn perusteella, että vaikka kaivostoiminnassa on pyrittävä mahdollisimman suureen kierrätysveden käyttöosuuteen, Kittilän kaivosta ei ole tässä vaiheessa kohtuullista määrätä valituksessa vaadittuun suljettuun vesikiertoon, kun otetaan huomioon prosessiveden laatu, kierrätysveden laatuvaatimukset ja suljetun kierron järjestämiseksi tarpeelliset toimenpiteet.

Arseenin ja antimonin pitoisuusraja-arvot

Yhdistys on pitänyt arseenille ja antimonille asetettuja raja-arvoja liian korkeina. Päätöksen mukaiset raja-arvot aiheuttavat yhdistyksen mukaan vaaraa ihmiselle ja ympäristölle.

Arseenille ja antimonille on valituksenalaisessa päätöksessä asetettu raja-arvopitoisuus 0,5 mg/l, joka on saavutettava virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona.

Arseenin pitoisuus prosessijätevesissä on ollut vuosien 2010–2012 tarkkailutulosten perusteella keskimäärin alle 0,1 mg/l. Antimonipitoisuus kuivanapitovesissä on ollut keskimäärin noin 0,25 mg/l. Hakemuksen mukaan pitoisuuksien ei oleteta laajennuksen myötä kasvavan.

Asiakirjoissa on vain vähän selvitystä antimonin vaikutuksista vesiekosysteemiin. Kun verrataan sallittua päästöpitoisuutta ja lupamääräyksessä 18 sallittua kuivanapitovesien juoksutusmäärää antimonille asetettuun talousveden kemialliseen laatuvaatimukseen 0,005 mg/l (asetus 461/2000), on todettavissa, että talousvesinormi voi ylittyä Seurujoessa. Vaikka tämä ei yksistään ole peruste rajoittaa antimonipäästöä vesistöön, niin yhdessä ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaatteen kanssa se antaa perustan tarkastella yhtiön mahdollisuuksia alentaa vesistöön johdettavaa antimonipitoisuutta. Asiakirjojen mukaan raja-arvon tuntumassa olevat pitoisuudet ovat peräisin Suurkuusikon avolouhoksesta. Hakemuksen mukaan laajennuksen myötä ei ole odotettavissa, että yhtä suuria antimonipitoisuuksia olisi muissa kuivanapitovesissä. Antimonipitoisuutta voidaan alentaa esimerkiksi kemikaalisaostuksella.

Hallinto-oikeus on luonnonsuojelupiirin valituksen johdosta alentanut antimonin ylimmän sallitun pitoisuuden tasolle 0,3 mg/l. Raja-arvon tiukentaminen ei asiakirjojen perusteella johda välttämättä toimenpiteisiin antimonipitoisuuden alentamiseksi. Yhtiön tulee kuitenkin olla tietoinen antimonin esiintymisestä kaivoksen vesissä ja varautua pitoisuuden alentamiseen ainakin niissä kuivanapitovesissä, joissa pitoisuus on korkea.

Vastaavasti hallinto-oikeus on tiukentanut arseenille asetetun raja-arvon tasolle 0,3 mg/l. Arseenilla on taipumus kertyä eliöihin kuten kaloihin, joten arseenipäästöä on rajoitettava mahdollisuuksien mukaan. Hallinto-oikeus katsoo, että raja-arvon suuruinen arseenipäästö voisi aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Prosessijätevesien arseenipitoisuus on alittanut selvästi aluehallintoviraston asettaman raja-arvon. Asiakirjojen mukaan arseenipitoisuuden ei oleteta kasvavan laajennuksen myötä. Hallinto-oikeuden tekemä muutos ei ennalta arvioiden aiheuta jätevesien käsittelyn tehostamistarvetta, mutta yhtiön on oltava selvillä arseenin esiintymisestä kaivoksen vesissä ja otettava raja-arvo huomioon prosessijätevesien käsittelyssä.

Raudan ja mangaanin päästöt

Raudan pitoisuudet niin prosessi- kuin kuivanapitovesissä ovat olleet alhaiset. Hakemusasiakirjoissa raudan kuormituksen on kuitenkin arvioitu laajennuksen myötä kasvavan. Tarkempaa selvitystä raudan mahdolliseen lisääntyneeseen kuormitukseen ei ole esitetty. Hallinto-oikeus katsoo, että mahdollisesta rautakuormituksen kasvusta huolimatta on arvioitavissa, etteivät pitoisuudet poisjohdettavassa vedessä nouse niin korkeiksi, että päästöä olisi vesistön pilaantumisen estämiseksi rajoitettava asettamalla raudalle päästöraja-arvo valituksessa vaaditun mukaisesti.

Mangaanikuormitus on ollut keskimäärin noin 3,5 t vuodessa. Mangaani on peräisin pääosin prosessijätevesistä, joissa pitoisuus on ollut keskimäärin noin 3 mg/l. Hakemusasiakirjojen mukaan mangaanikuormitus voisi nousta laajennuksen seurauksena tasolle 6,5 t vuodessa. Kuormituksen arvioitu kasvu voisi johtaa siihen, että purkuvesistössä talousvedelle asetettu mangaanin laatusuositus ylittyisi ja että kohonnut pitoisuus aiheuttaisi esteettisiä haittoja. Nämä eivät kuitenkaan ole riittäviä perusteita sille, että mangaanille olisi asetettava vaatimuksen mukaisesti päästöraja-arvo. Hallinto-oikeus pitää kuitenkin tarpeellisena, että yhtiö selvittää mangaanipäästöä ja mahdollisuuksia sen vähentämiseen, jos vuosikuormitus ylittää tason 5 t vuodessa. Tätä koskeva selvitysvelvollisuus on lisätty lupamääräykseen 14.

Ammoniumtypen päästöt

Yhdistys on valituksessaan todennut, että ammoniumtypen pitoisuudet ovat liian korkeita. Ammoniumtypen (NH4-N) pitoisuus prosessivesissä on vaihdellut vuosina 2010–2012 välillä 4–17 mg/l. Kuivanapitovesien ammoniumtyppipitoisuus on ollut samalla ajanjaksolla 2–4 mg/l. Hakemusasiakirjojen mukaan pitoisuuksien ei arvioida nousevan laajennuksen myötä.

Lupamääräyksessä 12 on epäorgaaniselle typelle (ammonium, nitriitti ja nitraatti) määrätty päästöraja-arvo 30 mg/l. Lupamääräyksessä 21 on talousjätevesissä olevan kokonaistypen poistolle annettu 40 % puhdistustehovaatimus.

Lupamääräyksessä 17 yhtiölle on asetettu velvoite selvittää mahdollisuuksia pienentää laitosmaisella käsittelyllä kaivoksella syntyvien jätevesien aiheuttamaa typpikuormitusta siten, että vuosittainen kokonaiskuormituksen tavoitetaso on alle 40 tonnia vuodessa. Lisäksi yhtiön on lupamääräyksen 20 mukaisesti toimitettava räjähdysaineita ja niiden käytön optimointia sekä räjähdysaineperäisen typen vesistöön kohdistuvien päästöjen vähentämistä koskeva suunnitelma.

Hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön on tarpeen jatkaa selvityksiä toiminnasta aiheutuvan typpikuormituksen alentamiseksi. Kun kuitenkin otetaan huomioon lupamääräyksissä 12, 17, 20 ja 21 yhtiölle asetetut velvoitteet, ammoniumtypen poistamiseksi vesistä ei ole tarpeen tässä vaiheessa valituksessa esitetyllä perusteella antaa lisämääräyksiä.

Sulfaattipäästö

Valituksessa on todettu, että Seurujoessa esiintyvät yli 50 mg/l sulfaattipitoisuudet vaarantavat kalojen, kuten lohen lisääntymisen. Hallinto-oikeus toteaa, että väitettä ei ole perusteltu luonnontieteellisellä tutkimuksella eikä muullakaan asianmukaisella perusteella. Näin ollen vaatimus sulfaattikuormituksen vähentämiseksi valituksessa esitetyllä perusteella on hylätty. Muut valituskirjelmässä esitetyt seikat on otettu huomioon ratkaistaessa yhtiön vaatimusta sulfaatin päästörajaa koskevan määräyksen muuttamiseksi.

(---)

Vaikutusten tarkkailu

Valituksessa on vaadittu, että kalojen, vesilintujen ja pohjaeläinten raskasmetalli-, uraani- ja arseenipitoisuuksia ja kalojen kidusten alumiinisaostumia tulee seurata. Lisäksi on todettu, että sammaleiden arseenipitoisuuden kasvu on otettava huomioon.

Seurujoesta pyydettyjen kalojen käyttökelpoisuuden arviointi ja raskasmetallien analysointi on sisällytetty kaivoksen vaikutustarkkailuohjelmaan. Pohjaeläintutkimuksia on määrätty tehtäväksi kolmen vuoden välein.

Sammalnäytteitä tutkitaan tarkkailuohjelman mukaan joka kolmas vuosi. Myös leijuvan pölyn ja hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) mittauksia tehdään joka kolmas vuosi mittausjakson kestäessä vähintään 6 kuukautta. Hiukkasista määritetään ainakin arseeni- ja nikkelipitoisuus.

Hallinto-oikeus katsoo, että edellä mainittu vaikutustarkkailu on vesistöön ja ilmaan johdettava kuormitus huomioon ottaen ennalta arvioiden riittävä. ELY-keskus voi määrätä muun muassa laajemmasta pohjaeläinten ja sedimentin haitta-ainepitoisuuksien selvittämisestä, jos se tarkkailutulosten perusteella tai muusta syystä on tarpeen. Koska alumiinin ja uraanin pitoisuudet kaivokselta pois johdettavassa vedessä ovat päästötarkkailutulosten perusteella olleet alhaiset, niitä ei ole tarpeen tässä vaiheessa sisällyttää vaikutustarkkailuun.

Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma

Valituksessa on vaadittu, että kaivannaisjätteen loppusijoitussuunnitelman tulee sisältää pysyvä ratkaisu ongelmajätteiden luontoon leviämisen estämiseksi.

Lupamääräyksessä 40 on määrätty päivitetyn kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman esittämisestä aluehallintovirastolle 30.6.2014 mennessä. Suunnitelmaan on sisällytettävä kaivannaisjäteasetuksen liitteen 5 mukaisesti tarkennettu suunnitelma kustannusarvioineen etenkin jätealueiden pintarakenteista ja toiminnan lopettamisen jälkeisestä vesien käsittelystä sekä esitys vakuuden määrän tarkistamiseksi.

Hallinto-oikeus katsoo kaivostoiminnan suunniteltu pitkäaikainen kesto huomioon ottaen, että kaivannaisjätealueen suotovesien pitkän aikavälin hallinta on voitu jättää lupamääräyksessä 40 edellytetyn suunnitelman ja siitä myöhemmin tehtävän päätöksen varaan eikä asiasta ole tässä vaiheessa ollut tarpeen antaa lisämääräyksiä.

(---)

Agnico Eagle Finland Oy:n valitus

Sulfaatin päästöraja-arvot

Pitoisuusraja-arvo

Aluehallintovirasto on määrännyt sulfaatin pitoisuusrajaksi 30.6.2014 alkaen 2 000 mg/l. Hakija on vaatinut lupamääräystä 12 muutettavaksi ensisijaisesti siten, että sulfaatin päästörajaksi asetetaan 5 000 mg/l.

Vuosien 2010–2012 päästötarkkailutietojen perusteella prosessijäteveden keskimääräinen sulfaattipitoisuus on ollut noin 7 300 mg/l ja vuosikuormitus yhdessä kuivanapitovesien (noin 1 000 tonnia vuodessa) kanssa noin 7 400 tonnia vuodessa. Toiminnan laajentamista koskevassa hakemuksessa kuormituksen on arvioitu kasvavan tasolle 10 000 tonnia vuodessa johtuen lisääntyvistä prosessi- ja kuivanapitovesien määristä.

Aikaisemmassa ympäristölupapäätöksessä (nro 61/10/1, 2.7.2010) hakijalle oli asetettu selvitysvelvoite sulfaattipäästöjen vähentämiseksi. Lupapäätöksessä ollut lupamääräys 7 b kuului seuraavasti: Luvanhaltijan on liitettävä lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävään hakemukseen yksityiskohtainen teknis-taloudellinen selvitys toteuttamisaikatauluineen kaivoksen prosessi- ja kuivanapitovesien tehokkaamman käsittelyn järjestämiseksi. Suunnitelmissa on erityisesti selvitettävä kiintoaineen, haitallisten metallien, typpiyhdisteiden ja sulfaatin poistomahdollisuuksia. Hakemuksessa on lisäksi esitettävä vaikutustarkkailuun ja kirjallisuustietoihin pohjautuvat arviot vesiin johdettavien päästöjen vähentämisen vaikutuksista vesiekosysteemiin.

Hakemusasiakirjoissa olleiden selvitysten lisäksi hakija on toimittanut hallinto-oikeudelle 14.11.2014 selvityksen sulfaatinpoistoon liittyvistä hankevalmisteluista. Selvitysten mukaan mahdollisia tekniikoita sulfaatin poistossa ovat kalkkisaostus, ettringiittisaostus, membraanitekniikat ja biologiset menetelmät. Hakija on vuoden 2014 aikana selvittänyt yhdessä VTT:n kanssa sekä laboratorio- että tehdasmittakaavaisia kokeita sulfaatin poistamiseksi muun muassa kalkkisaostuksella. Tulosten perusteella kalkkisaostuksella päästään optimiolosuhteissa lähelle 2 000 mg/l pitoisuutta lähtötason ollessa noin 9 000 mg/l. Lisäksi hakija on vuoden 2014 aikana aloittanut koeajot molekyylisuodatuksen ja haihdutustekniikan käyttämiseksi sulfaatin poistossa. Lyhyellä aikavälillä yhtiö on ilmoittanut selvitystyön keskittyvän kuitenkin kalkkisaostustekniikkaan.

Aluehallintoviraston määräämä sulfaatin pitoisuusraja 2 000 mg/l perustuu lupamääräyksen perusteluiden mukaan sulfaatin poistoon kalkilla kipsiksi saostamalla. Perusteluissa todetaan lisäksi, että tekniikalla päästään alle 2 000 mg/l sulfaattipitoisuuksiin, mikäli jätevesissä olevat muut aineet eivät saostamista haittaa.

Lapin ELY-keskus on lausunnossaan aluehallintovirastolle todennut, että sulfaattikuormitusta on rajoitettava. Se ei kuitenkaan ole esittänyt päästötasoa, joka olisi tarpeen vesistön pilaantumisen estämiseksi. ELY-keskus ei ole antanut lausuntoa yhtiön valituksessaan vaatimasta 5 000 mg/l päästötasosta. Tarkkailutulosten perusteella nykyisensuuruisella sulfaattikuormituksella on ollut jonkin verran haitallisia vaikutuksia Seurujoessa. Kokemukset ja selvitykset sulfaattikuormituksen pitkäaikaisista vaikutuksista jokivesistön ekologiaan ovat vähäiset.

Hallinto-oikeus katsoo, että päästöraja-arvo on asetettava parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisena, jollei vastaanottavan vesistön pilaantumisen estäminen edellytä parempaa puhdistamista. Ottaen huomioon sulfaatin määrä prosessivesissä, nykyinen prosessivesien käsittelyjärjestelmä ja vastaanottavan vesistön tila, sulfaatin pitoisuutta kaivoksen jätevesissä on alennettava ottamalla käyttöön siihen soveltuvia parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia ratkaisuja. Asiakirjojen perusteella on arvioitavissa, että lyhyellä aikavälillä sulfaattipäästöjä on kustannustehokkaimmin alennettavissa kipsiksi saostamalla. Tätä tekniikkaa voidaan toistaiseksi pitää parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisena. Tekniikalla saavutetaan optimiolosuhteissa 2 000 mg/l taso. Tämän tason saavuttamiseen on tehdasmittakaavaisessa ratkaisussa kuitenkin varattava aikaa eikä tasoa 2 000 mg/l voida edellyttää saavutettavaksi nopeassa aikataulussa.

Kun sulfaattipäästöllä ei tällä hetkellä ole raja-arvoa, on vesistön pilaantumisen estämiseksi asetettava välivaiheen ajaksi taso, johon valitulla tekniikalla päästään. Hallinto-oikeus on arvioinut, että sulfaatin poistossa on vesistön pilaantumisen estämiseksi ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen noudattamiseksi saavutettava viivytyksettä taso 3 000 mg/l pintavalutuskentälle johdettavassa prosessivedessä.

Vaikka parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista raja-arvoa tiukempaa raja-arvoa ei voida perustella käytettävissä olevien tietojen perusteella vesistön pilaantumisella, on asiassa kuitenkin otettava huomioon ympäristönsuojelulain 4 §:n mukainen ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate. Edellä sanotun perusteella hakijan on edelleen pyrittävä vähentämään sulfaattikuormitusta ja seurattava sulfaatin vaikutuksia vesistössä. Hallinto-oikeus katsoo, että hakijan on jatkettava suunnittelua sulfaatin poiston edelleen tehostamiseksi siten, että sulfaatin pitoisuus saadaan lyhyellä aikavälillä alle 2 000 mg/l, tavoitetason ollessa 1 000 mg/l.

Aikataulu

Hakija on valituksessaan katsonut, että tasoa 5 000 mg/l alhaisempi päästöraja voisi tulla voimaan aikaisintaan 1.1.2017. Kun otetaan huomioon, että sulfaattipäästöt ovat olleet suuremmat kuin alkuperäisessä hakemuksessa arvioitiin ja että yhtiölle oli jo aikaisemmassa lupapäätöksessä määrätty sulfaattipäästöjen vähentämisen selvittämisestä ja muut yllä olevassa kappaleessa mainitut seikat, hallinto-oikeus katsoo, että hakijan on nopeutettava sulfaatin poistamiseksi tarpeellisen puhdistusjärjestelmän käyttöönottoa siten, että sulfaatin päästöä voidaan merkittävästi alentaa jo 1.1.2016 lähtien. Näin ollen hallinto-oikeus on asettanut raja-arvon 3 000 mg/l voimaan edellä mainitusta päivämäärästä lukien.

Raja-arvon 2 000 mg/l saavuttaminen edellyttää valitun kalkkisaostustekniikan optimointia käyttökokemusten kautta ja mahdollisesti myös muiden tehokkaampien tekniikoiden suunnittelua ja käyttöönottoa. Tarvittaville toimenpiteille on varattava kohtuulliseksi katsottava aika. Hallinto-oikeus katsoo edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että pitoisuusarvo 2 000 mg/l on asetettavissa raja-arvoksi 1.1.2018 lähtien.

Vuosikuormitus

Yhtiö on vaatinut lupamääräyksessä 14 sulfaatille asetetun vuosikuormituksen poistamista tai ainakin korottamista siten, että ne ovat linjassa lupamääräyksessä 12 asetettujen raja-arvojen kanssa.

Hallinto-oikeus katsoo, että sulfaattikuormituksen sääntely on tarpeen pitoisuusrajan lisäksi myös vuotuisena kokonaispäästönä, kun otetaan huomioon kaivoksen vesitaseeseen liittyvät epävarmuustekijät, tavoite vesien mahdollisimman suuresta kierrätysasteesta ja kokonaiskuormituksen aiheuttamat vaikutukset purkuvesistön ekologiseen tilaan.

Aluehallintovirasto on asettanut sulfaatin vuosikuormituksen rajaksi vuodesta 2015 lähtien 5 500 t vuodessa ylimmän sallitun pitoisuuden ollessa 2 000 mg/l virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona.

Tarkkailutulosten perusteella sulfaatti esiintyy lähinnä prosessijätevesissä. Vuosien 2010–2012 perusteella keskimääräinen prosessivesien määrä on ollut noin 0,9 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Kuivanapitovesien sulfaattipitoisuus on ollut vuosina 2011 ja 2012 noin 500 mg/l ja vesien aiheuttama sulfaattikuormitus noin 1 000 t vuodessa. Prosessivesien ja kuivanapitovesien yhteenlaskettu vuosikuormitus on ollut keskimäärin noin 7 400 t vuodessa.

Poisjohdettavien prosessivesien ohjeellinen enimmäismäärä saa lupamääräyksen 16 mukaisesti olla noin 2,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston asettama pitoisuusraja-arvo, poisjohdettavien prosessivesien ylin sallittu määrä ja sulfaatin esiintyminen lähinnä prosessivesissä, sulfaatin vuosikuormitusrajaa ei ole asetettu valituksessa esitetyllä tavalla virheellisesti.

Hallinto-oikeus on asettanut vuosikuormitusrajaksi vuosille 2016 ja 2017 6 500 t vuodessa. Raja-arvon määrittämisessä on otettava huomioon muitakin seikkoja kuin lupapäätöksessä asetettu pitoisuusraja ja yhtiölle ohjeellisena asetettu jätevesien johtamismäärä. Vuosikuormitusrajaa asetettaessa on otettava huomioon vesistön pilaantumisen vaara ja yhtiön teknis-taloudelliset mahdollisuudet vuosikuormituksen alentamiseen. Raja-arvon asettamista on tarkasteltava myös ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaatteen valossa. Näin erityisesti kun otetaan huomioon asiakirjoissa olevat vesistön sietokykyä koskevat osin puutteelliset selvitykset. Vuosien 2016 ja 2017 vuosikuormituksen osalta hallinto-oikeus on ottanut huomioon edellä mainittujen seikkojen ohella hakemusasiakirjoissa olevan nykyisen prosessijäteveden ominaiskäyttömäärän (noin 1,2 m3/malmitonnia kohden), hakemuksessa esitetyn arvion laajennettua toimintaa koskevasta prosessijätevesimäärästä (1,75 miljoonaa kuutiometriä vuodessa), kuivanapitovesien määrän asteittaisen kasvun sekä kuukausikeskiarvona asetetun 3 000 mg/l pitoisuusrajan lisäksi tavoitearvona asetetun 1 000 mg/l pitoisuuden. Vuodesta 2018 alkaen vuosikuormitusrajana on pysytetty aluehallintoviraston määräämä 5 500 tonnia vuodessa.

Elohopean ja kadmiumin päästöraja-arvot (lupamääräys 12)

Asiassa on kyse siitä, onko vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006, muutettu 868/2010) mukaiset raja-arvot elohopealle ja kadmiumille asetettava pintavalutuskentälle johdettavalle jätevedelle vai pintavalutuskentältä vesistöön purkautuvalle jätevedelle.

Asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan liitteen 1 B kohdassa tarkoitetun aineen päästö kohdassa, jossa päästö johdetaan pintaveteen, ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä päästöraja-arvoa. Päästöraja-arvo määrätään ympäristöluvassa ja sen tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Toisen momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset tiukemmista päästöraja-arvoista kuin liitteen 1 B kohdassa esitetyt siten kuin ympäristönsuojelulain 43 ja 51 §:ssä säädetään.

Koska aluehallintovirasto on perustellut päätöstään vain asetuksen (1022/2006, muutettu 868/2010) nojalla, hallinto-oikeus on muuttanut määräystä valituksessa vaaditun mukaisesti siten, että asetuksen mukaiset raja-arvot on saavutettava pintavalutuskentältä vesistöön johdettavassa vedessä. Koska pintavalutuskentän poistotehokkuudesta pitkällä aikavälillä ei ole luotettavaa tietoa ja koska raja-arvon saavuttamisen todentamisessa ei asetuksen mukaan oteta laimentumista huomioon, hallinto-oikeus on pitänyt pintavalutuskentälle johdettavat pitoisuudet voimassa tavoitteellisina arvoina.

Ympäristölaatunormin poistamista koskeva vaatimus (lupamääräys 13)

Asiassa on kyse siitä, onko aluehallintovirasto voinut asettaa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006, muutettu 868/2010) mukaisten ympäristölaatunormien täyttymisen purkupaikan alapuolisessa vesistössä yhtiötä velvoittavana.

Asetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus pintavedessä tai kalassa ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä ympäristönlaatunormia.

Toisen momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa esitettävä toimenpiteet, joilla estetään muusta kuin luvanvaraisesta toiminnasta johtuva ympäristönlaatunormin ylittyminen ottaen huomioon ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate.

Asetuksen 6 b §:n 1 momentin (868/2010) mukaan ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla yhden tai useamman liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus voi ylittää mainitussa kohdassa esitetyn ympäristönlaatunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen.

Toisen momentin mukaan sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla ja että noudatetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan sovellettavia ympäristönsuojelulain 4 §:n mukaisia yleisiä periaatteita.

Asiakirjojen perusteella puheena olevien vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästö Seurujokeen ja siitä mahdollisesti aiheutuva ympäristölaatunormin ylittyminen on lähes yksinomaan seurausta kaivoksen toiminnasta. Edellä sanotun perusteella ja kun otetaan huomioon yllä mainittujen lainkohtien lisäksi ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentti, jonka mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, että toiminta täyttää muun muassa ympäristönsuojelulain nojalla annettujen asetusten vaatimukset, hallinto-oikeus katsoo, että perusteita valituksen hyväksymiselle ei ole. Lupamääräystä 13 ei näin ollen ole tarpeen muuttaa.

Antimonin vuosipäästörajan poistaminen (lupamääräys 14)

Yhtiö on vaatinut lupamääräyksessä 14 antimonille asetetun vuosikuormituksen poistamista tai ainakin korottamista siten, että ne ovat linjassa lupamääräyksessä 12 asetetun raja-arvon kanssa.

Vuosien 2010–2012 tarkkailutulosten perusteella antimonin päästö vesistöön on aiheutunut lähes yksinomaan kuivanapitovesistä. Antimonin keskimääräinen pitoisuus vesissä on ollut noin 0,25 mg/l. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella antimonia on ollut erityisesti Suurkuusikon avolouhoksen kuivanapitovesissä. Antimonin pitoisuuden kuivatusvesissä ei arvioida nousevan laajennuksen myötä. Kokonaiskuormitus voi kuitenkin kasvaa kuivanapitovesien määrän kasvusta johtuen. Asiakirjoissa olevat arviot kuivanapitovesien määrän lisääntymisestä vaihtelevat.

Antimonin kuormitusta vesistöön sääntelee omalta osaltaan lupamääräyksessä 12 oleva ylin sallittu pitoisuus. ELY-keskus on hakemuksesta antamassaan lausunnossa todennut, että asiassa olisi syytä arvioida tarve asettaa raja-arvo kuivanapitovesien antimonipitoisuudelle. Aluehallintovirasto on asettanut antimonille pitoisuusraja-arvon lisäksi myös vuosipäästöraja-arvon.

Hallinto-oikeus katsoo, että vuosipäästöraja-arvon asettaminen antimonille ei ole tarpeen vesistön pilaantumisen estämiseksi, kun otetaan huomioon lupamääräyksessä 12 asetettu pitoisuusraja-arvo hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa ja asiakirjoista saatava selvitys antimonin esiintymisestä kaivoksen vesissä. Raja-arvo ei myöskään olisi asetettavissa riittävän yksiselitteisesti, kun otetaan huomioon kuivanapitovesien määrän arvioitu vaihteluväli. Näin ollen ja kun lisäksi otetaan huomioon asiassa annetut lausunnot ja aluehallintoviraston perustelut lupamääräyksen asettamiselle, hallinto-oikeus on muuttanut antimonille asetetun vuosipäästörajan tavoitteelliseksi ja lisännyt lupamääräykseen hakijaa sitovan selvitysvelvoitteen antimonipäästöjen vähentämisestä, jos vuosipäästö ylittää 700 kg vuodessa. Tämä on tarpeen erityisesti siltä varalta, että maanalaisen kaivoksen kuivanapitovesien sisältämä keskimääräinen antimonipitoisuus ja kuivanapitovesien määrä osoittautuvat hakemuksessa esitettyä korkeammiksi. Selvityksessä on tarkasteltava ainakin mahdollisuutta poistaa antimonia kuivanapitovesistä, lisätä kuivanapitovesien kierrätystä tai muulla tavoin vähentää pintavalutuskentälle johdettavaa kuormitusta.

(---)

Prosessiveden enimmäisvirtaama (lupamääräys 16)

Yhtiö on vaatinut, että prosessijätevesien juoksutusmäärä pintavalutuskentältä Seurujokeen myönnetään hakemuksen mukaisena. Yhtiö on perustellut valitustaan sillä, että rajoitusten seurauksena yhtiöllä ei ole mahdollista johtaa lupamääräyksen 62 mukaista määrää prosessiin otettavaa tuorevettä käsittelyn jälkeen vesistöön vaan alueelle syntyy tarve varastoida vesiä.

Aluehallintovirasto on antanut lupamääräyksessä 16 ohjeelliset enimmäismäärät Seurujokeen juoksutettavalle prosessijätevedelle. Määräys poikkeaa hakemuksesta heinä-, elo- ja syyskuun osalta. Näiden kuukausien kohdalla juoksutusmääräksi on asetettu 120 m³/h asemesta 90 m³/h. Aluehallintovirasto on perustellut kesäkauden alhaisia juoksutusmääriä Seurujoen pienellä keskivirtaamalla (4,5 m³/s), minkä vuoksi jätevesien johtaminen on tarpeen ajoittaa kevään ja syksyn ylivirtaamatilanteeseen.

Hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintoviraston asettamien rajoitusten jälkeenkin hakijalla on oikeus johtaa vuositasolla prosessijätevettä pois alueelta yhtä paljon kuin sillä on oikeus lupamääräyksen 62 mukaisesti ottaa tuorevettä prosessiin. Kun lisäksi otetaan huomioon lupamääräyksen 16 ohjeellinen luonne ja aluehallintoviraston perustelut, lupamääräystä ei ole tarpeen valituksen johdosta muuttaa.

(---)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Raija Uusi-Niemi, Sauli Viitasaari ja Merja Manninen. Esittelijä Sauli Viitasaari.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Agnico Eagle Finland Oy on valituksessaan vaatinut, että

- hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on muutettu lupamääräyksen 12 mukaisia antimonin ja arseenin pitoisuusraja-arvoja ja aluehallintoviraston päätöksen mukaiset antimonin ja arseenin pitoisuusraja-arvot palautetaan voimaan,

- hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksiä muutetaan siten, että lupamääräyksessä 12 sulfaatin osalta raja-arvoksi asetetaan 5 000 mg/l, tai toissijaisesti raja-arvon käyttöönottamisen siirtymäaika määrätään siten, että raja-arvoa sovelletaan aikaisintaan 1.1.2017 lähtien,

- aluehallintoviraston päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on lupamääräyksessä 12 asetettu sulfaatin tavoitearvoksi alle 1 000 mg/l 1.1.2017 alkaen,

- aluehallintoviraston päätöksen lupamääräys 13 kumotaan,

- aluehallintoviraston päätöksen lupamääräys 14 kumotaan tai toissijaisesti muutetaan hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksiä siten, että lupamääräyksessä 14 sulfaatin enimmäismääriä korotetaan niin, että ne ovat lupamääräyksessä 12 asetettujen raja-arvojen kanssa linjassa eikä määräys aiheuta haitallista vesien kertymistä kaivoksen prosesseihin,

- lupamääräystä 16 muutetaan siten, että heinäkuun, elokuun ja syyskuun osalta NP3-altaasta johdettava ohjeellinen enimmäisvirtaama korotetaan tasolle 120 m³/h ja siten, että Seurujokeen johdettavan prosessijäteveden ohjeellinen enimmäisosuus lokakuun ja kesäkuun välillä korotetaan kolmeen prosenttiin,

- aluehallintoviraston päätökseen sisältyviä muita kuin varsinaisen muutoksenhaun kohteena olevia määräaikoja pidennetään siten, että yhtiöllä on kohtuullinen aika suorittaa tarvittavat toimenpiteet lupapäätöksen lainvoimaistuttua,

valitus käsitellään kiireellisesti ja asia ratkaistaan suoraan palauttamatta sitä hallinto-oikeudelle tai aluehallintovirastolle, koska tuotantokapasiteetin nosto on toteutettu ja lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulon viivästyminen johtaisi tuotantoseisokkeihin.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lupamääräys 12 (sulfaatin raja-arvot)

Kun otetaan huomioon purkuvesistönä toimivan Seurujoen lähtökohtainen sietokyky sekä sulfaattipäästöjen todetut ja arvioidut vaikutukset, riskiä Seurujoen tai sen alapuolisten vesistöjen pilaantumisesta ei olisi, vaikka sulfaattia koskeva pitoisuusraja-arvo asetettaisiin hakijan esittämälle tasolle.

Kittilän kaivoksen prosessi- ja kuivatusvedet johdetaan Seurujokeen. Seurujoki on profiililtaan matala ja sen viipymä on lyhyt. Tämän vuoksi sulfaatin laimeneminen on tehokasta eikä kerrostuminen ole todennäköistä. Ottaen huomioon Seurujoen ominaispiirteet, purkuvesistön sietokyky on siten varsin hyvä. Myös Seurujoen alapuolisessa vesistössä, kuten Loukisessa, sulfaatin pitoisuudet laimenevat ja sekoittuvat tehokkaasti, eikä kaivoksen prosessivesien vaikutuksia pystytä enää havaitsemaan Ounasjoen tasolla.

Yhtiön toimintaa koskevissa aikaisemmissa ympäristöluvissa ei ole lainkaan määritelty raja-arvoja toiminnan sulfaattipäästöille. Vuosina 2010–2012 kaivoksen prosessivesien keskimääräinen sulfaattipitoisuus on vaihdellut 5 067 ja 8 864 mg/l välillä. YVA-menettelyn yhteydessä arvioitiin kaivoksen toiminnanaikaisen tarkkailun perusteella kaivostoiminnan vaikutuksia kaivoksen prosessi- ja kuivatusvesien purkuvesistönä toimivaan Seurujokeen sekä sen alapuoliseen Loukiseen. Selvityksen perusteella Seurujoen ja Loukisen ekologinen tila on säilynyt kaikilta osin ja kaikilla mittareilla arvioituna joko erinomaisena tai hyvänä kaivostoiminnan aloittamisen jälkeenkin rajoittamattomista sulfaattipitoisuuksista huolimatta.

Arvioitaessa YVA-menettelyn yhteydessä toiminnan laajentamisen vaikutuksia Seurujoen ekologiseen tilaan on todettu, että lievää heikkenemistä voi tapahtua. Seurujoen tila tulee kuitenkin laajennuksesta huolimattakin säilymään vähintään hyvänä. Mahdollinen ekologisen tilan heikkeneminen erinomaisesta hyväksi liittyisi lähinnä eräiden piilevälajien runsastumiseen. Myöskään Seurujoen tai Loukisen kemiallinen hyvä tila ei ole kaivostoiminnan laajentamisen vuoksi uhattuna.

Kaikenlaiset negatiiviset muutokset ympäristössä eivät ole kiellettyjä, vaan lupa tietynasteiselle pilaavalle toiminnalle voidaan myöntää, kunhan pilaantuminen ei ole merkittävää eikä toiminnasta aiheudu merkittävän pilaantumisen vaaraa. Luvan myöntämisen edellytysten käsilläoloa harkittaessa on otettava huomioon toiminnalle asetettavat lupamääräykset sekä toiminnan sijoituspaikka. Lupamääräysten tehtävänä on siis varmistaa luvan myöntämisen edellytysten täyttyminen eli esimerkiksi se, että toiminnan aiheuttama pilaantuminen ei ylitä merkittävän pilaantumisen kynnystä tai aiheuta merkittävän pilaantumisen vaaraa. Lupamääräyksillä ei tulisi rajoittaa toimintaa enempää kuin on tarpeen luvan myöntämisedellytysten täyttymiseksi.

Kittilän kaivoksen toiminnalla ei ole ollut merkittäviä vaikutuksia purkuvesistönä toimivaan Seurujokeen tai sen alapuolisiin Loukiseen ja Ounasjokeen. Vesistöjen tila ei Kittilän kaivoksen toiminnan seurauksena olennaisesti heikkene vaan säilyy erinomaisena tai hyvänä. Vaikutukset liittyvät lähinnä tiettyjen levälajien runsastumiseen. Vaikutusta ei voida pitää sillä tavalla merkittävänä, että luvanmyöntämisen edellytysten täyttämiseksi olisi asetettava suhteettoman tiukka raja-arvo, jota ei teknisesti ole mahdollista saavuttaa asetetussa aikataulussa.

Yhtiön sulfaatille ehdottama raja-arvo 5 000 mg/l tarkoittaa noin 40 prosenttia vuosien 2009–2012 toteutumasta, eli toteutuneiden sulfaattipäästöjen leikkaamista noin 60 prosentilla tilanteessa, jossa toimintaa samalla olennaisesti laajennetaan. Ottaen huomioon kaivoksen toiminnasta aiheutuneiden sulfaattipäästöjen vähäiset tunnetut ja arvioidut vaikutukset, ympäristönsuojelullisia syitä sulfaatin raja-arvon asettamiselle aluehallintoviraston tai hallinto-oikeuden määräämälle tasolle ei ole. Hakijan ehdottama raja-arvo on katsottava riittäväksi ja varovaisuusperiaatteen mukaiseksi tasoksi, jolla varmistetaan, että toiminnasta ei aiheudu merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa.

Lupamääräysten asettamisen lähtökohtana on, että määräysten tulee olla sellaisia, että toiminnanharjoittajan on niitä mahdollista noudattaa. Tämä edellyttää, että lupamääräyksen mukaiseen puhdistustulokseen pääsemiseksi on saatavilla tekniikkaa, joka soveltuu käytettäväksi kyseiseen tarkoitukseen kyseisessä toiminnassa ja on vieläpä taloudellisesti toteuttamiskelpoista eli ei kohtuuttoman kallista suhteessa tavoiteltuun hyötyyn. Vain siinä tapauksessa, että luvan myöntämisen edellytyksiä ei muutoin saada täytettyä, voitaisiin vaatia parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla saavutettavaa puhdistustasoa tiukempia päästörajoja. Nyt käsillä ei ole tilanne, jossa purkuvesistöä uhkaisi merkittävä pilaantuminen tai sen vaara.

Aluehallintovirasto edellytti varsinaisessa lupapäätöksessä, että sulfaattipitoisuudet olisi tullut rajoittaa tasolle 2 000 mg/l noin vuoden kuluessa päätöksen antamisesta. Hallinto-oikeus kohtuullisti aluehallintoviraston päätöstä asettamalla sulfaattirajaksi 3 000 mg/l 1.1.2016 alkaen ja 2 000 mg/l 1.1.2018 alkaen. Myöskään hallinto-oikeuden asettamia raja-arvoja ei ole hallinto-oikeuden asettamassa aikataulussa teknisesti mahdollista saavuttaa ja ne edellyttävät siten parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla saavutettavan puhdistustuloksen ylittämistä. Jos edellytetään alhaisempaa sulfaattirajaa kuin hakijan esittämä 5 000 mg/l, voidaan tällaista raja-arvoa kohtuudella vaatia noudattamaan vasta aikaisintaan 1.1.2017 alkaen.

Kalkkisaostus on lyhyellä aikavälillä ainoa käyttökelpoinen menetelmä, jolla päästäisiin edes laboratorio-olosuhteissa pitoisuusrajaan 2 000 mg/l. Sekä aluehallintovirasto että hallinto-oikeus ovat katsoneet, että sulfaatinpoiston osalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustaa kalkkisaostus. Kalkkisaostuksenkin soveltaminen tehdasmittakaavassa Kittilän kaivoksella edellyttää huolellista suunnittelua, testausta ja optimointia ennen kuin on mahdollista luotettavasti saavuttaa varmuudella luparajat alittava puhdistustulos. Suurimittakaavaisen kaivoksen prosessissa on lukuisia muuttujia, muun muassa käytettävien kemikaalien määrä, kiviaineksen laadunvaihtelu, lämpötila, vaihteleva sadanta sekä muita vielä tarkemmin identifioimattomia tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävästi saavutettavaan puhdistustulokseen.

Lisäksi tulee ottaa huomioon se, että puhdistustekniikka on sovitettava yhteen toimintakokonaisuuden ja muiden lupamääräysten kanssa. Esimerkiksi käytettäessä kalkkisaostusta nousisi ulos purettavan veden pH tasolle 11–12 ja siten ylittäisi jäteveden pH:lle lupamääräyksessä 12 asetetun raja-arvon 10. Tästä aiheutuisi kohtuuton tilanne, kun yhden raja-arvon noudattaminen aiheuttaisi kuitenkin toisen raja-arvon ylittämisen. Tasolla 2 000 mg sulfaattia/l pH nousee niin korkeaksi, että sitä on laskettava hapolla, jotta päästään luparajan mukaiselle pH-tasolle. Tämä johtaisi käytännössä siihen, että sulfaattia poistettaisiin kalkilla, jonka poistamiseksi taas lisätään happoa sillä seurauksella, että sulfaattipitoisuus nousee. Tämä ei ole ympäristönsuojelullisesti perusteltua. Vesistöön päästettävien vesien korkealla pH:lla on todennetusti suurempi haitallinen vaikutus vastaanottavaan vesistöön kuin sulfaatilla. Siten liian korkea pH voisi johtaa Seurujoen ja sen alapuolisten vesistöjen ekologisen tilan muuttumiseen ja välillisesti niiden rehevöitymiseen. On myös mahdollista, että pH:n nosto vaikuttaisi muiden aineiden, esimerkiksi arseenin ja nikkelin, liukoisuuteen. Ennen kalkkisaostuksen käyttöönottoa asia tulee tutkia, jotta puhdistustekniikan käyttöönotosta ei aiheudu yllättäviä seurauksia. Kalkkisaostuksen käyttöönotto aiheuttaa muutoksia myös prosessijätteen määrässä ja laadussa. Näihin muutoksiin varautumiseen tulee varata riittävästi aikaa.

Yhtiö on valmis investoimaan tarvittavaan vesienpuhdistustekniikkaan ja on vienyt hanketta määrätietoisesti eteenpäin. Puhdistusjärjestelmää ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa hallinto-oikeuden edellyttämässä aikataulussa eikä ole varmuutta siitä, päästäänkö parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustavalla kalkkisaostuksellakaan teollisessa mittakaavassa luotettavasti laboratoriokokeita vastaaviin puhdistustuloksiin. Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten mukaiset päästörajat siirtymäaikoineen eivät näin ollen edusta BAT:ia, vaan huomattavasti tätä tiukempaa päästönormitusta. Lupahakemuksessa esitetty 5 000 mg/l taso on saavutettavissa käyttöolosuhteissa BAT:n mukaisella kalkkisaostuksella.

Lupamääräys 12 (antimonin ja arseenin raja-arvot)

Arvioitaessa antimonia koskevia lupamääräyksiä on otettava huomioon, että aikaisemmin esiintynyt antimonipitoisuuden nousu kuivatusvesissä on johtunut avolouhoksen länsipuolella olevasta antimonivyöhykkeestä, joka on ollut kontaktissa louhittavan malmilinssin kanssa. Kaivoksen kuivatusvesien keskimääräinen antimonipitoisuus vuosina 2010–2012 on ollut 0,188–0,340 mg/l. Antimonin määrä vaihtelee voimakkaasti riippuen siitä, minkä laatuista kiveä kulloinkin joutuu kosketuksiin kuivatus- ja valumavesien kanssa. Antimonikuormitus kertyy siis epätasaisesti vuoden mittaan ja vaihtelee vuosittain, mistä syystä tiukan päästöraja-arvon asettaminen antimonille on epätarkoituksenmukaista. Kun otetaan huomioon antimonin kokonaiskuormitus, antimonille asetettua raja-arvoa ei ole tarpeen kiristää.

Antimonin saostusta kuivanapitovesistä tullaan tehostamaan siten, että tuotannon lisääntyessä päästöt eivät kasva. Kaivoksen laajentamista koskevan YVA-selostuksen mukaan antimonin pitoisuuslisäys mahdollisen tuotannon laajennuksen jälkeen Seurujoessa olisi korkeintaan 16 μg/l. Antimonin LC50-arvo (keskimääräinen tappava pitoisuus) vuorokauden alistuksella on kirjolohelle 660 μg/l ja vesikirpulle 530 mg/l. Antimoni ei rikastu vesiympäristössä. Vaikka antimonipitoisuus jonkin verran kohoaa Seurujoessa kaivostoiminnan vaikutuksesta, jäävät pitoisuudet kuitenkin huomattavasti alle vesieliöstölle haitallisen tason. Ympäristönsuojelullisiin syihin perustumaton raja-arvon kiristys voi louhinnan siirtyessä uusille alueille kuitenkin johtaa ajoittaisiin raja-arvojen ylityksiin. Myös arseenin pitoisuudet vaihtelevat riippuen kulloinkin louhittavasta esiintymän osasta, joten sama koskee myös arseenia.

Lupamääräys 13

Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 §:ssä säädetään, että liitteen 1 C kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus pintavedessä tai kalassa ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä ympäristönlaatunormia. Pykälä asettaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle velvollisuuden esittää vesienhoitosuunnitelmissa toimenpiteet, joilla estetään muusta kuin luvanvaraisesta toiminnasta johtuva ympäristönlaatunormin ylittyminen ottaen huomioon ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteen. Siltä osin kuin kysymys on luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä ja päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamisesta sekä muusta vesiympäristön muutoksen ehkäisemisestä, siitä säädetään erikseen.

Ympäristölaatunormeja ei voida käyttää absoluuttisina raja-arvoina ympäristölupaharkinnassa. Siten ympäristölaatunormeilla ei ole välitöntä vaikutusta yksittäisiin toiminnanharjoittajiin. Asetuksen perustelumuistion mukaan ympäristölaatunormeja olisi mahdollista käyttää lupaharkinnassa päästömääräyksiä mitoitettaessa. Ympäristölaatunormit koskevat pintavesien pitoisuuksia, eivät ympäristöluvanvaraisten toimintojen päästöjä. Kun huomioidaan yksittäisen toiminnanharjoittajan päästöjen sekoittuminen ja laimeneminen vesistössä, ympäristölaatunormeja ei voida sellaisenaan asettaa toiminnanharjoittajan lupavelvoitteiksi.

Aluehallintovirasto on siten lainvastaisesti asettanut lupamääräyksen, joka muodostaisi hakijalle vastuun valvoa Seurujoen ympäristölaatunormien mukaisia pitoisuuksia. Lupaviranomaisen toimivaltaan kuuluu ainoastaan yksilöllisten päästömääräyksien asettaminen alueen toiminnanharjoittajille siten, että ympäristölaatunormien mukaiset pitoisuudet toteutuvat. Seurujoki kulkee malmialueella, jossa myös luontaiset pitoisuudet voivat olla korkealla tasolla eikä hakijalla ole mahdollisuutta vaikuttaa niihin.

Lupamääräys 14

Hallinto-oikeus on muuttanut antimonin raja-arvon tavoitteellisiksi ja korottanut osin sulfaatin sitovia vuosittaisia kuormitusrajoja sekä lisännyt mangaania koskevan selvitysvelvollisuuden. Vuosikuormitusta koskevia raja-arvoja ei kuitenkaan ole tarpeen lainkaan asettaa ottaen huomioon, että lupapäätökseen sisältyy pitoisuusraja-arvot haitta-aineille ja toisaalta lupamääräyksissä 16 ja 18 määrätään Seurujokeen purettavien vesien enimmäismääristä sekä sen, että toiminnasta ei ole mallinnusten perusteella odotettavissa haitallisia muutoksia purkuvesistössä eikä siitä ole seurantatietojen perusteella aiheutunut aikaisemmastakaan toiminnasta. Näin ollen lupamääräys 14 tulee kokonaan kumota.

Toissijaisesti vuosikuormitusrajat on määrättävä siten, että sulfaatille asetetut pitoisuusrajat ja kokonaiskuormitusraja-arvo korreloivat keskenään. Pitoisuus- ja kokonaiskuormitusrajat on sovitettava yhteen siten, etteivät ne rajoita vesijärjestelmästä poistettavan veden määrää keinotekoisesti ja aiheuta siten vesitaseen vääristymistä ja veden kumuloitumista altaisiin. Jos vuosikuormitusraja ja pitoisuusrajat eivät korreloi keskenään, määräysten ristiriidasta seuraa, että tosiasiallinen pitoisuusraja-arvo muodostuu luvassa säädettyä alhaisemmaksi tai vaihtoehtoisesti prosessivesiä ei voida purkaa kaivosalueelta suunnitellusti. Jo edellä on todettu, että lupamääräyksen 12 mukaiset sulfaattipitoisuudet ovat kohtuuttomia eivätkä ne ole saavutettavissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa käyttäen. Pitoisuusrajan tosiasiallinen laskeminen vielä alhaisemmalle tasolle olisi toiminnanharjoittajan kannalta täysin kestämätöntä. Vuosittainen sulfaatin kokonaiskuormitusraja ei saa myöskään rajoittaa kaivosalueelta purettavaa vesimäärää. Kuten yleisesti on tiedossa, ylimääräisten vesien varastoiminen voi aiheuttaa paljon suurempia riskejä kuin vesien johtaminen pois kaivosalueelta hallitusti asianmukaisia päästörajoja noudattaen.

Lupamääräys 16

Aluehallintovirasto on antanut lupamääräyksessä 16 ohjeelliset enimmäismäärät Seurujokeen juoksutettavalle prosessijätevedelle. Määräys poikkeaa lupahakemuksesta heinä-, elo- ja syyskuun osalta. Näiden kuukausien kohdalla juoksutusmääräksi on asetettu 120 m³/h:n asemesta 90 m³/h. Lisäksi lupamääräys sisältää rajoituksen, jonka mukaan johdettavan prosessijäteveden osuus Seurujoen virtaamasta ei saa ylittää ohjeellista enimmäisarvoa 2 %.

Vaikka lupamääräys on luonteeltaan ohjeellinen, etenkin purkuvesien enimmäismäärän sitominen Seurujoen virtaamaan ohjaa tosiasiassa purkuvesien johtamista varsin tiukasti. Heinäkuun, elokuun ja syyskuun osalta NP3-altaasta johdettava ohjeellinen enimmäisvirtaama tulee korottaa tasolle 120 m³/h ja suurinta sallittua johdettavan prosessiveden osuutta Seurujoen virtaamasta korotetaan siten, että se ei lokakuun ja kesäkuun väillä saa ylittää ohjeellista enimmäisarvoa 3 %.

Hakijan tarve käyttövedelle kasvaa toiminnan laajentuessa, jolloin hakijalla tulee olla mahdollisuus vastaavasti poistaa vettä kaivosalueelta. Luvan mukaiset purkumäärät eivät ole linjassa ympäristölupapäätöksessä sallitun sisään otettavan veden määrän kanssa. Lupamääräyksessä 62 on toiminnan laajentumisen takia korotettu sallittua käyttöveden oton määrää 250 kuutioon tunnissa. Lupamääräyksen 16 mukaiset juoksutusmäärät alittavat sisäänottoveden määrän kahdeksan kuukauden ajan vuodessa. Lisäksi on otettava huomioon, että kaivosalueelle kertyy vesiä myös sadantana ja pintavaluntana sekä kuivatusvesinä. Myös tällaisten vesien johtamiselle on asetettu lupapäätöksessä rajoituksia (lupamääräys 18). Hallinto-oikeuden perustelut sivuuttavat sen, että vettä kertyy kaivosalueelle myös muista lähteistä kun itse veden oton johdosta. Yhdessä lupamääräykset johtavat kaivoksen vesitaseen kannalta kestämättömään tilanteeseen.

Haetuille prosessivesien purkumäärille ei ole YVA:n yhteydessä tehtyjen selvitysten perusteella ympäristönsuojelullista estettä. Myös suhteessa muiden vastaavien toimintojen ympäristölupiin aluehallintoviraston määräämät virtaamarajoitteet ovat suhteettoman ankarat. Kun verrataan lupamääräystä kaivosalan muiden toimijoiden ympäristölupiin, enimmäisvirtaamat on niissä tyypillisesti asetettu tasolle 5–7 % eli merkittävästi korkeammiksi kuin 2 %.

Määräaikojen pidentäminen

Varsinaisesti muutoksenhaun kohteena olevien lupamääräysten lisäksi lupapäätös sisältää useita muitakin lupamääräyksiä, joihin liittyy jonkinlainen määräaika (ainakin lupamääräykset 10, 17, 20, 24, 25, 40, 68). Lupapäätös ei toistaiseksi ole ollut täytäntöönpanokelpoinen, ja koko päätöksen kumoamista oli vaadittu hallinto-oikeudessa. Suurin osa lupapäätöksessä asetetuista määräpäivistä on jo ohitettu. Kun lupa tulee lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen, tällaisten lupamääräysten mukaiset toimenpiteet ovat käytännössä myöhässä. Toiminnanharjoittaja on tosiasiassa valmistautunut tällaisiin tuleviin toimenpiteisiin, mutta tilanteen selkeyttämiseksi hakija esittää, että korkein hallinto-oikeus pidentää kaikkia lupapäätökseen sisältyviä määräaikoja siten, että niiden määräpäivät siirretään kuuden kuukauden päähän lupapäätöksen lainvoimaistumisesta.

2. Lapin luonnonsuojelupiiri ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan lupamääräysten 12, 13 ja 14 osalta ja lupamääräyksiä muutetaan siten kuin yhdistys on valituksessaan esittänyt.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lupamääräys 12

Vuoden 2016 alusta lähtien sulfaattipäästöjen tavoitetasona tulee pitää 200 mg/l, joka muuttuu sitovaksi tasoksi vuoden 2017 alusta.

Alkuperäisessä ja voimassa olevassa ympäristöluvassa on asetettu alhaisempi sulfaattitaso, jota kaivos on rikkonut vuosikausia aiheuttaen ympäristöriskejä. Näiden päästöjen vaikutuksista ei ole tehty riittäviä ympäristöselvityksiä. Aikaisemmasta oikeuskäsittelystä käy myös ilmi, että kaivos on edistynyt sulfaatin poistossa esimerkiksi haihdutuksen avulla. Sulfaatinpoisto on teollisuuden rutiiniteknologiaa, johon on useita menetelmiä mukaan lukien ettringitiitti-saostus, biologiset menetelmät, Talvivaarassa käytetty käänteisosmoosi (haihdutus-rejektille), haihdutus, sähköiset menetelmät ja jäädytysmenetelmät. Taso 200 mg/l on mahdollinen useilla menetelmillä muun muassa käänteisosmoosilla, mistä on esimerkkinä Talvivaaran ympäristölupa 2013–2014. Sulfaatinpoisto edistää myös muiden haitallisten aineiden poistoa. Sulfaatti kertyy syvänteisiin ja muualle seisovaan veteen, jossa voi muodostua rikkivetyä ja metyylielohopeaa. Talvivaarassa kohonneita sulfaattipitoisuuksia on havaittu myös rannoilla.

Pintavalutuskentälle johdettavan veden antimonin ja arseenin raja-arvoja tulee tiukentaa edelleen tasolle 30 mikrogrammaa litralle, joka on saavutettavissa useimmilla sulfaatin poistomenetelmillä. Kaivoksella on käytössä myös arseenin poisto ja sitä pitää soveltaa kaikkiin vesiin. Esimerkiksi GTK:n MINERA-hankkeen tapaustutkimuksen raportissa 125/2013 on maininta antimonin saastuttamista sedimenteistä, jossa todetaan terveysperusteiseksi suurimmaksi hyväksyttäväksi pitoisuudeksi antimonille 9 mg/kg. Taulukon perusteella voidaan myös sanoa, että antimoni on paljon myrkyllisempää kuin arseeni, kadmium ja elohopea. Näitten tietojen perusteella voidaan arvioida, että antimoni on myös vedessä myrkyllinen aine.

Myös arseeni on kertyvä ja syöpävaarallinen aine ja sitä on havaittu Kylylahden sedimenteissä ongelmajätemääriä (jopa 807 mg/kg dw), kun päästötaso on ollut mikrogrammoja litrassa. Lisäksi arseenia on havaittu kaloissa ja sille on laskettu kohonnut syöpäriski. Lupamääräyksissä tulee edellyttää rantamaan ja sedimenttinäytteiden analyysia vuosittain ainakin antimonin ja arseenin osalta.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei luonnonsuojelupiirin väitettä 50 mg/l sulfaattitason haitallisuudesta ollut perusteltu luonnontieteellisellä tutkimuksella. Yhdistyksen viittaaman artikkelin mukaan jo alinkin tutkittu pitoisuus eli 50 mg/l sulfaattia heikensi valkosilmäkuhan selviytymistä kalanpoikaseksi asti.

Lupamääräys 13

Lupamääräyksen mukaan nikkeli-, kadmium- ja lyijypitoisuus sekä ahvenen (lihaksen) elohopeapitoisuus eivät luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen saa ylittyä purkupaikkojen alapuolisissa vesistöissä. Määräystä tulee muuttaa niin, että purkuvesien pitoisuudet eivät saa ylittää vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtionneuvoston asetuksen liitteessä 1 C säädettyjä laatunormeja. Lisäksi kaikkien kalojen raskasmetalli- ja elohopeapitoisuuksia tulee tarkkailla.

Lupamääräys 14

Mangaanin talousvesinormin ylityksestä ei tutkimusten mukaan aiheudu vain esteettisiä haittoja. Mangaani on hermomyrkky erityisesti lapsille. Suuret mangaanipitoisuudet ovat terveysriski esimerkiksi jokivettä käyttäville paikallisille tai retkeilijöille. Yhdistyksen viittaamat tutkimustulokset tulee ottaa huomioon ja mangaanillekin määritellä raja-arvot.

Muuta

Hallinto-oikeus ei päätöksessään puuttunut ammoniumtypen eikä nitriittitypen päästöihin, vaikka myös ne voivat olla riski vesistössä. Myös uraania ja alumiinia pitäisi mitata sedimenteistä, koska näistä alkuaineista on aiheutunut ongelmia lähes jokaisella kaivoksella. Jatkuvatoimisia mittauksia pitäisi ottaa käyttöön kaikista alkuaineista, joita nykytekniikalla voidaan tehdä (esimerkiksi nikkelistä). Lisäksi jatkuvaa mittausta tulisi määrätä tehtäväksi erityisesti tulvahuippujen aikana kaikista myrkyllisistä alkuaineista.

Rikastushiekka-altaan pölyäminen ja autoklaavin mahdolliset päästöt pitää selvittää kunnolla. Hallinto-oikeus lisää pölyämismahdollisuutta sallimalla maanalaisen malmin murskauksen maan päällä. Kaivoksen sammalkartoituksissa vuosilta 2009–2012 arseenin ja raskasmetallien pölykertymät ovat kehittyneet erittäin huolestuttavasti. Ratkaisujen tulee olla sellaisia, ettei rikastushiekka-altaan pölyäminen ole enää mahdollista.

Kaivannaisjäteasetuksen (190/2013) mukaan jätealueilta ei saa tulla pitkänkään ajan kuluessa vesipuitedirektiivin normit ylittäviä pitoisuuksia. Kaivosyhtiön on kiinteytettävä pysyvästi maanpäällisiin altaisiin suunniteltu jäte, koska altaat aikojen kuluessa kuitenkin vuotavat yli.

Kaivoksen vesissä on useita haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja, harvinaisia maametalleja, radioaktiivisia aineita sekä vesissä syanidin poiston INCO-prosessin tuottotasolla haitallista tiosyanaatti/syanaattia. Kaikki nämä aineet tulee selvittää ja antaa myös niistä tarkat lupamääräykset.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on todettu muun muassa seuraavaa:

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 26.6.2013 antamallaan päätöksellä nro 72/2013/1 myöntänyt ympäristöluvan Kittilän kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen (lähinnä toiminnan kapasiteetin ja tuotannon muutos). Samalla päätöksellä on tarkistettu muutkin toimintaa koskevat lupamääräykset.

Lupahakemuksen liitteessä 10 on esitetty vuonna 2010 annetun päätöksen lupamääräyksen 7 b edellyttämä selvitys, joka on perustunut lähinnä kirjallisuustietoihin ja laitevalmistajilta saataviin tietoihin. Selvityksen loppuyhteenvedossa on todettu seuraavasti: "Sulfaatinpoiston toteuttamiselle ei ole suunnitelmia olemassa. Tehtyjen selvitysten mukaan kaikki tiedossa olevat prosessit ovat sekä monimutkaisia että erittäin kalliita rakentaa. Lisäksi niiden käyttökustannukset ovat myös erittäin korkeat. Käytössä olevilla laimennussuhteilla prosessijäteveden vaikutus Seurujoen veden sulfaattipitoisuuteen on niin vähäinen, että sillä ei katsota olevan sanottavaa merkitystä."

Lisäksi varsinaisessa hakemustekstissä on todettu, että "Sulfaatin poistoon liittyen kaivosyhtiö tulee tekemään pilot-kokeita vuoden 2014 loppuun mennessä."

Lupaprosessin aikana hakijaa on pyydetty täydentämään hakemustaan muun muassa tiedoilla siitä, miksi kaivoksen jätevesien sulfaattipitoisuus on ollut selvästi korkeampi kuin aiemmin on esitetty, onko kalkin syöttö riittävän tehokasta sulfaatin poistamiseksi ja arviolla sulfaattipäästöjen vaikutuksista vesistössä sekä selvityksellä päästöjen ja vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Luvansaaja täydensi hakemustaan 31.5.2012. Täydennyksessä on todettu muun muassa, että syksyllä 2009 nikkelin poistamiseksi tehdyillä kalkituskokeiluilla ei ole ollut vaikutusta sulfaattipitoisuuksiin. Sulfaattipäästöjen osalta täydennyksessä on todettu, että niillä on vaikutusta Seurujoen levälajistoon, mutta sulfaattipäästöt eivät aiheuta pysyvää kerrostumista ja siitä johtuvaa hapettomuutta. Täydennyksessä on lisäksi todettu kaivoksen selvittävän erilaisten puhdistusteknologioiden käyttöä, mutta tarkempaa tietoa niistä ei ole annettu.

Kaivoksella 4.4.2013 pidetyllä tarkastuskäynnillä lupaviranomainen on tuonut esiin tarpeen jätevesien käsittelyn tehostamisesta ja sulfaattipäästöjen vähentämisestä sekä todennut, että tuolloin käytössä olleet vesienkäsittelytekniikat, selkeytys rikastushiekka-altaassa ja pintavalutuskenttä, eivät ole enää BAT:n mukaista tekniikkaa Kittilän kaivoksella. Tarkastuksella todettiin erityisesti sulfaattipäästöjen olevan korkeat.

Hakemuksesta ilmenevästi luvanhakija ei ole siten tehnyt tai ainakaan toimittanut aluehallintoviraston käyttöön tietoja kalkkisaostukseen perustuvan sulfaatinpoiston tehokkuudesta ja sillä saavutettavista jäännöspitoisuuksista. Näin ollen aluehallintovirasto on perustanut ratkaisunsa yleisesti saatavilla olevaan kirjallisuustietoon sulfaatin poistosta sekä muilta Suomen kaivoksilta saatuihin kokemuksiin. Päätöksessä annettu määräaika on asetettu siten, että kohtuullisen yksinkertaisen laitteiston hankkiminen, asentaminen ja käyttöönotto ovat olleet siinä ajassa mahdollista.

Agnico Eagle Finland Oy:n edustajat ovat 22.5.2015 käyneet aluehallintovirastossa esittelemässä kaivoksen suunnitelmia sulfaatinpoiston tehostamisesta. Tilaisuudessa saadun tiedon perusteella kaivoksella on tehty vasta aluehallintoviraston päätöksen antamisen jälkeen aktiivisesti työtä puhdistusmenetelmien kartoittamisesta ja niiden käyttökelpoisuuden selvittämisestä. Toimivimmaksi ja käyttövarmimmaksi ratkaisuksi on osoittautunut kaksivaiheiseen kalkkisaostukseen perustuva puhdistuslaitos. Hankkeen tekninen suunnittelu on käynnistynyt. Saatujen tietojen mukaan puhdistinlaitos on suunnittelun, kilpailuttamisen ja rakentamisen jälkeen otettavissa käyttöön noin puolentoista vuoden kuluttua. Puhdistinlaitteella päästään keskimäärin pitoisuustasoihin alle 2 000 mg/l sulfaattia. Suunniteltu puhdistinlaiteratkaisu on kaksivaiheisena toteutettuna monimutkaisempi kuin aluehallintovirasto päätöstä tehdessään arvioi.

Sulfaatinpoiston tehostamisen tarkempi suunnittelu on käynnistynyt kaivoksella lupahistorian valossa hitaasti. Saatujen tietojen mukaan laitossuunnittelu on kuitenkin nyt käynnissä ja etenee nopealla aikataululla. Suunnittelun ja toteuttamisen vaatiman ajan ja aluehallintoviraston käytössä olevien pilot-ajojen tulosten perusteella aluehallintovirasto puoltaa osittain valittajan valituskirjelmän esittämää lupamääräykseen 12 liittyvää näkemystä, ja toteaa, että sulfaattiraja (3 000 mg/l) voi tulla sovellettavaksi 1.1.2017 lähtien ja 2 000 mg/l 1.1.2018 lähtien.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Sulfaatin poisto

Kaivoksen ympäristöön laskettavien käsiteltyjen prosessivesien sulfaattipitoisuus on säilynyt korkealla tasolla. Kaivosyhtiön todettu sulfaattikuormitus on vuosina 2010–2012 vaihdellut välillä 6 600–8 700 tonnia. Vuonna 2013 sulfaattikuormitus oli 9 312 tonnia ja vuonna 2014 kuormituksen määrä oli 8 567 tonnia. Vaikka korkealla sulfaattipitoisuudella ei olekaan ollut havaittavissa Seurujoen jokivesistössä haitallisia ympäristövaikutuksia, on sulfaatin määrän vähentäminen tärkeää. Korkea sulfaattipitoisuus on Seurujoen tarkkailutulosten mukaan muuttanut jokiveden piileväyhteisöjen lajistoa suolaista vettä suosivaan suuntaan, mikä sinällään on herkässä jokivesiympäristössä häiritsevä muutos. Vuoden 2011 jälkeen ei ole havaintoja pintavalutuskentältä lähteneen veden alhaisista pH-arvoista, millä saattaisi olla yhdessä korkean sulfaattipitoisuuden kanssa vaikutusta syyskutuisten lohikalojen lisääntymismenestykseen. Seurujoki on virtaamaltaan pieni, matala joki ja kaivoksen käsiteltyjen jätevesien sekoittuminen jokiveteen on aiemmin arvioitua hitaampaa.

Lupapäätöksessä edellytetty sulfaatin vähentämistavoite on tärkeä ja perusteltu. Kaivosyhtiö on selvittänyt mahdollisuuksia sulfaatin poistoon teollisessa mittakaavassa ja on edennyt menetelmän valinnassa. On tärkeää, että sulfaatin poiston osalta päästäisiin mahdollisimman nopeasti konkreettisiin toimenpiteisiin.

Kaivosyhtiön ilmoituksen mukaan alustava kokonaisaikataulu sulfaatinpoistoprosessin käyttöönotolle on noin 19 kuukautta. Lapin ELY-keskuksen käsitys on edelleen, että sulfaatin poiston osalta on teollisesti mahdollista päästä tasoon 2 000 mg/l. Ottaen huomioon menetelmän sisäänajovaihe ja täysimittainen käyttö voi olla, ettei päästötasoa ole mahdollista saavuttaa välittömästi puhdistusmenetelmän käyttöönottovaiheessa. Tällöin raja-arvon porrastaminen on perusteltua. Ottaen huomioon kaivoksen tämänhetkinen tilanne sulfaatin poiston osalta raja-arvon asettaminen 1.1.2017 alkaen on kohtuullinen. Muutoin esitetyt raja-arvot ovat saavutettavissa.

Antimonin ja arseenin raja-arvot

Kittilän kaivoksen antimonikuormitus on kehittynyt vuodesta 2010 vuoteen 2014 siten, että vuonna 2010 kuormitus oli 880 kg, vuonna 2011 463 kg, vuonna 2012 377 kg, vuonna 2013 472 kg ja vuonna 2014 767 kg. Arseenikuormitus puolestaan oli vuonna 2010 237 kg, vuonna 2011 126 kg, vuonna 2012 172 kg, vuonna 2013 177 kg ja vuonna 2014 167 kg. Arseeni näyttäisi pidättyvän vuosien 2013 ja 2014 tulosten perusteella antimonia paremmin pintavalutuskentälle 1, mitä kautta maanalaisen kaivoksen kuivatusvedet johdetaan Seurujokeen. Arseenikuormitus ei näytä juurikaan nostaneen arseenipitoisuuksia Seurujoessa toisin kuin antimonin osalta tapahtuu. Kaivoksen vuoden 2014 ympäristönsuojeluraportin mukaan arseenipitoisuus ei keskimäärin muuttunut Seurujoessa kaivoksen kohdalla eikä Loukisen pitoisuus Seurujoen laskukohdan alapuolella. Kohonneita antimonipitoisuuksia voidaan sen sijaan havaita kaivoksen vaikutusalueella Loukisessa asti. Vuoden 2014 ympäristönsuojeluraportin mukaan havaittiin kohonneita antimonipitoisuuksia Loukisella Seurujoen laskupaikan alapuolisella pisteellä.

Kaivoksen antimonikuormitus on pääasiassa maanalaisen kaivoksen kuivatusvesien aiheuttamaa. Lapin ELY-keskus on 14.1.2013 Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle antamassaan lausunnossaan esittänyt harkittavaksi erillisen lupaehdon asettamista kaivoksen kuivatusvesien antimonipitoisuudelle, ja pitää raja-arvon asettamista kuivatusvesien antimonipitoisuudelle edelleen tarpeellisena.

Ottaen huomioon antimonin kokonaiskuormituksen määrän muuttamisen tavoitteelliseksi (700 kg/v) asetettu pitoisuusraja-arvo (0,3 mg/l) on kohtuullinen myös toiminnanharjoittajan kannalta. Ympäristönsuojelun kannalta kuormituksen vähentämisen tulee olla tavoitteena antimonin osalta, joten vuosiraportoinnin yhteyteen asetettu teknis-taloudellista selvitysvelvollisuus on hyvä. Tämä edellyttää toiminnanharjoittajalta kuormituksen kehityksen seurantaa ja ennakointia ympäristönsuojelun periaatteiden mukaisesti.

Mangaani

Kaivoksen mangaanikuormitus on kehittynyt seuraavasti: vuonna 2010 3 044 kg, vuonna 2011 4 474 kg, vuonna 2012 2 928 kg, vuonna 2013 1 390 kg ja vuonna 2014 1 421 kg. Kaivoksen vuoden 2014 ympäristönsuojeluraportin mukaan mangaanipitoisuudet ovat kaikilla näytteenottopaikoilla olleet selvästi vesieliöstölle haitalliseksi tiedettyjä tasoja alhaisempia.

Ympäristölaatunormien noudattaminen

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on sisällyttänyt lupapäätökseensä määräyksen ympäristölaatunormien noudattamisesta luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen veden liukoisen nikkeli-, kadmium- ja lyijypitoisuuden sekä ahvenen (lihaksen) elohopeapitoisuuden osalta. Määräys perustuu ympäristönsuojelulain perusteella vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettuun valtioneuvoston asetukseen (1022/2006, vaarallisten aineiden asetus), ja on sellaisenaan ymmärrettävä ja sovellettavissa kaivoksen jätevesipäästöjen arvioimiseen. Alueella ei ole tällä hetkellä muita merkittäviä kuormittajia. Seurujoen latvavesistöön sijoittuvaa Kuotkon satelliittimalmiota koskeva YVA-menettely on käynnissä ja alueen mahdollinen käyttöönotto voi tulevaisuudessa osaltaan muuttaa Seurujoen vedenlaatua ja haitallisten aineiden pitoisuuksia kaivoksen kohdalla.

Sedimenttitutkimukset

Seurujoen rantasedimenttien analyysi raskasmetallien osalta tulisi toteuttaa kertaluontaisesti kaivoksen vuosikausia yhtäjaksoisesti kestävän toiminnan ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Tulosten perusteella tulee arvioida tarve säännölliselle seurannalle tai muille toimenpiteille.

Kuivatusvesien määrä

Voimassa olevan ympäristöluvan ehtojen mukaan kuivatusvesien määrä ei saa ylittää 5 % Seurujoen virtaamasta. Maanalaisen kaivoksen kuivatusvesien määrä on useana kuukautena ollut yli 5 %. Vuositasolla laskettuna kuivatusvesien määrä on kuitenkin pysynyt alle 5 %:n tason. Kaivosyhtiö on vuosien 2014 ja 2015 aikana tehnyt useita poikkeamailmoituksia koskien ympäristöluvassa esitetyn kuivatusvesien määrän ylitystä. Poikkeamailmoitusten mukaan kuivatusvesien määrä on ollut helmikuussa 2014 5,8 %, maaliskuussa 2014 5,2 %, huhtikuussa 5,2 %, heinäkuussa 2014 5,8 %, tammikuussa 2015 6,1 %, helmikuussa 2015 7 %, maaliskuussa 2015 11,1 % ja huhtikuussa 2015 6,2 % Seurujoen virtaamasta.

Maanalaisen kaivostoiminnan laajentuminen on lisännyt kuivatusvesien määrää. Suurikuusikon ja Rouravaaran malmiot sijaitsevat kallioperän rikkonaisuusvyöhykkeessä, mistä johtuen kaivosyhtiön mukaan kuivatusvesien määrä voi kaivoksen edetessä edelleen kasvaa. Yhtenä syynä kuivatusvesien määrän kasvulle on ollut kesän 2013 aikana aloitetun Suurikuusikon avolouhoksen pohjan louhinta sekä syksyllä 2014 alkanut Rimpi-työmaan louhintatyöt. Kaivosyhtiö on raportoinut kuivatusvesien määrän ylitykseen johtaneita syitä ja on esittänyt keinoja tilanteen korjaamiseksi.

Lapin ELY-keskus on tehnyt 18.3.2015 kaivosyhtiölle selvityspyynnön koskien maanalaisen kaivoksen kuivatusvesien määrää. Selvityspyynnön mukaan kaivosyhtiön on ryhdyttävä toteuttamaan toimenpiteitä kuivatusvesien määrän saamiseksi ympäristöluvan edellyttämälle tasolle ja kaivosyhtiön on esitettävä selvitys siitä, millä konkreettisilla toimenpiteillä kaivosyhtiö aikoo saada kuivatusvesien määrän pysymään sille ympäristöluvassa esitetyllä tasolla. Kaivosyhtiö on antanut 27.4.2015 selvityksen kaivoksen kuivatusvesien määrän vähentämisestä. Asia on ollut esillä myös 6.5.2014 ja 28.5.2015 pidetyissä Kittilän kaivoksen määräaikaistarkastuksissa.

Kaivosyhtiö ja Lapin ELY-keskus pitivät kuivatusvesien määrää koskevan neuvottelun 15.4.2015. Keskustelussa todettiin, että kallioperän ruhjeisuus ja kallioperässä esiintyvän veden määrä on osoittautunut suuremmaksi kuin kaivoksen luvitusvaiheessa on arvioitu. Tämän seurauksena kaivoksen tarve purkaa maanalaisen kaivoksen kuivatusvesiä Seurujokeen on kasvanut. Kyse on rakenteellisesta pitkäaikaisesta tilanteesta.

Neuvottelun tuloksena todettiin, ettei jatkuva luparajan ylitys (5 % Seurujoen virtaamasta) ole mahdollista, vaan luparajalle tulee hakea Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta muutosta tai vaihtoehtoisesti ympäristöluvan tulkinnan tarkistamista.

Kaivosyhtiö on aloittanut hydrogeologisten tutkimusten teettämisen konsultilla. Tutkimuksen avulla on tarkoitus ennustaa kaivosvesien määrää kaivoksen edetessä ja saada tietoa kaivoksen kuivatuksen suunnittelemiseksi tulevaisuudessa.

Jatkossa kaivosyhtiön tulee erityisesti kiinnittää huomiota kaivoksen vesitaseeseen ja maanalaisen kaivoksen kuivatusvesien määrän hallintaan, jotta kuivatusvesi saadaan paitsi laadultaan myös määrältään ympäristöluvan edellyttämälle tasolle.

Prosessiveden määrä

Lapin ELY-keskus on antanut kahdesti päätöksen lyhytaikaista poikkeamista koskevassa asiassa kaivoksen prosessiveden osalta: 22.6.2011 ja 21.10.2013. Kaivoksen vesitaseen suunnittelu ja ennakointi on tärkeää, jotta voidaan välttää poikkeuksellisten tilanteiden syntyminen ja veden kertyminen rikastushiekka-altaille. Kaivoksen rakenteilla oleva vesivarastoallas helpottanee omalta osaltaan kaivoksen vesien hallintaa. Suunnitelmien mukaan vesivarastoaltaan tulisi valmistua vuonna 2015.

Prosessiveden osuuden kasvattaminen Seurujoen virtaamaan nähden lisää jokiympäristön ympäristöriskejä, minkä vuoksi Lapin ELY-keskus ei pidä sitä tarkoituksenmukaisena. Kaivosyhtiön tulee kehittää prosessivesien ennakoivaa kokonaishallintaa. Annetun ohjeellisen enimmäisarvon (2 %) muuttamiselle ei ole perusteluja.

Rikastushiekan pölyäminen

Kaivosyhtiö on tehnyt Lapin ELY-keskukselle kaksi häiriöilmoitusta CIL2-altaan rikastushiekan pölyämisestä. Pölyämistä on tapahtunut 23.10.2014 ja 2.2.2015. Pölyämisen ehkäisemiseksi kaivosyhtiö on rakentanut rikastushiekka-altaille kastelujärjestelmät, joiden tarkoitus on pitää rikastushiekka-altaan pinta kosteana.

Määräaikojen pidentäminen

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lupapäätös sisältää useita lupamääräyksiä, joihin liittyy jonkinlainen määräaika. Käytännössä lupapäätöksessä esitetyt määräajat ovat voineet jo umpeutua.

Kaivosyhtiö on toimittanut 7.11.2014 Lapin ELY-keskukselle selvityksen lupamääräysten toteutumistilanteesta. Useat selvitettävät toimenpiteet, joille on asetettu määräaika, tulisi toteuttaa mahdollisimman pian ja osittain kaivosyhtiö on jo toteuttanutkin esitettyjä selvityksiä ja toimenpiteitä. Kaivosyhtiö on esittänyt Lapin ELY-keskukselle 18.12.2014 laaditun räjähdysaineiden hallintasuunnitelman (lupamääräys 20). Kaasupesurin rakentaminen on käynnissä ja suunnitelmien mukaan se tulee olemaan valmis vuoden 2015 lopussa (lupamääräys 24). Malmimurskaimen pölynpoistojärjestelmä on toteutettu (lupamääräys 25). Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman ja rikastushiekka-altaiden sisäisen pelastussuunnitelman päivittäminen valmistuvat vuoden 2015 loppuun mennessä (lupamääräys 40). Merkittäville riskeille on vuoden 2014 aikana suoritettu yhtiön sisäinen katselmointi ja auditointi (lupamääräys 57).

Kokonaisvaltaisen suunnitelman tekeminen toimenpiteistä, joilla puhtaat vedet voidaan erottaa likaantuneista vesistä, on vesitaseen hallinnan vuoksi kiireellistä (lupamääräykset 10, 17). Lapin ELY-keskus on korostanut myös typpikuormituksen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä (lupamääräys 17). Täydennetyn yksityiskohtaisen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelman käyttöönotto mahdollisimman pian lupapäätöksen jälkeen on lupaehtojen seurannan kannalta tärkeää (lupamääräys 68).

Kaivosyhtiön tulisi yksilöidä ja perustella tarpeensa määräaikojen pidentämiselle.

Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on antanut valitusten johdosta vastineen, jossa on todettu seuraavaa:

Aiemmin annetut vastineet ja lausunnot huomioon ottaen prosessivesien käsittelyjärjestelmillä tulee päästä aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden määräämiin päästörajoihin määräajoissa. Prosessivesien johtamisessa Seurujokeen on otettava huomioon paikalliset olosuhteet eikä Seurujokeen johdettavien prosessivesien enimmäismäärää ja osuutta Seurujoen virtaamassa tule nostaa.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikölle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valitusten johdosta.

Agnico Eagle Finland Oy on antanut Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valituksen johdosta vastineen sekä lausuntojen ja vastineen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Sulfaatin päästörajan asettaminen tasolle 3 000 mg/l edellyttää, että sulfaatinpoistotekniikka toimisi teollisessa mittakaavassa yhtä hyvin kuin laboratorio-olosuhteissa. Kaivostoimintaan liittyvistä epävarmuustekijöistä (käytettävien kemikaalien määrä, kiviaineksen laadunvaihtelu, lämpötila, vaihteleva sadanta) johtuen puhdistamon toiminnasta teollisessa mittakaavassa ei ole täyttä varmuutta ennen laitoksen käyttöönottoa ja riittävää käyttökokemusta. Ensisijassa raja-arvo tuleekin asettaa tasolle 5 000 mg/l.

Yhtiö on käynnistänyt investoinnin sellaisen parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) edustavan laitoksen hankkimiseksi, jolla päästään optimitilanteessa sulfaattipitoisuuteen 3 000–2 000 mg/l, ja joka voidaan ottaa käyttöön vuoden 2017 alusta alkaen. Tästä johtuen myös hakijan ensi³sijassa vaatima sulfaattiraja 5 000 mg/l voidaan määrätä tulevaksi voimaan aikaisintaan 1.1.2017 alkaen, jolloin puhdistuslaitos on valmistunut ja saatu otettua käyttöön.

Lupamääräyksestä 13 aiheutuvan velvollisuuden alueellinen ulottuvuus on määritelty epämääräisesti "purkupaikkojen alapuolisiksi vesistöiksi". Kittilän kaivoksen purkuvedet johdetaan Seurujokeen, joka laskee Loukiseen, joka puolestaan laskee Ounasjokeen. Lupamääräyksen sanamuodon perusteella hakija ei voi arvioida, mitä alueita lupamääräys koskee. Lupamääräys ei myöskään ota huomioon tilannetta, jossa saman purkuvesistön varrelle sijoitettaisiin muita vesistöjä kuormittavia toimintoja.

Antimonin ja arseenin pitoisuudet purkuvesissä vaihtelevat kulloinkin louhittavan malmin ominaisuuksien perusteella. Tästä johtuen nimenomaan pitoisuusraja-arvojen kiristäminen on hakijan näkökulmasta ongelmallista, koska pitoisuudet purkuvesissä kasvavat louhinnan osuessa alueelle, jossa antimoni tai arseenia esiintyy. Vastaavasti muualla louhittaessa arseeni- ja antimonipitoisuudet purkuvesissä voivat olla huomattavasti raja-arvoa alhaisemmat. Antimoni- ja arseenipäästöjen hallinnassa tulisikin säilyttää riittävä liikkumavara pitoisuusrajojen suhteen.

Ylimääräisten vesien varastointi kaivosalueella on omiaan aiheuttamaan ongelmia vesitaseen hallinnassa. Varastoinnin sijasta tulee ylimääräiset vedet johtaa hallitusti purkuvesiin, joiden pilaantumista ehkäistään ensisijassa toiminnalle asetetuilla päästöraja-arvoilla.

Yhtiö on pyrkinyt aktiivisesti ja ennakoiden toteuttamaan jo ennen muutoksenhaun kohteena olevan lupapäätöksen lainvoimaistumista niitä toimenpiteitä, joille päätöksessä on asetettu jokin määräaika. Koska korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisajankohtaa ei etukäteen voida tarkoin arvioida, on tarpeen varmistaa, että hakijalle jää riittävä aika reagoida lupapäätöksen lainvoimaistumiseen. Tästä johtuen päätökseen liittyviä määräaikoja tulee pidentää.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valituksessa viitatut sulfaatinpoistoteknologiat eivät edusta parasta käyttökelpoista tekniikkaa eikä niitä ole käytetä sulfaatin poistoon teollisessa mittakaavassa kaivos- tai muussakaan teollisuudessa.

Yhdistyksen valitukseensa liittämässä artikkelissa on viitattu amerikkalaiseen tutkimukseen, jossa sulfaattipitoisuuden 50 mg/l olisi todettu vaikuttaneen valkosilmäkuha-nimisen kalalajin selviytymistä poikaseksi asti. Vastaavaa vaikutusta ei kuitenkaan ilmeisesti havaittu tutkimuksessa mukana olleilla hauella ja ahvenella, jotka ovat myös Suomessa esiintyviä lajeja toisin kuin valkosilmäkuha. Sulfaatin vaikutukset Kittilän kaivoksen purkuvesissä eivät siten ole luonteeltaan sellaisia, että ne edellyttäisivät parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset ylittävien puhdistustekniikoiden käyttöönottoa.

Kittilän kaivoksen aiheuttaman kuormituksen vaikutus sedimentin laatuun on toiminnan laajentamista koskevassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa arvioitu hyvistä laimentumisolosuhteista ja lyhyestä viipymästä johtuen vähäiseksi eikä kaivoksen laajennuksella arvioida olevan merkittävää vaikutusta sedimenttien laatuun. Tässä arvioinnissa on otettu huomioon myös toiminnasta aiheutuva antimoni- ja arseenikuormitus.

Mangaanille ei ole tarpeen asettaa raja-arvoa, vaikka purkuvesistössä talousvettä koskeva mangaanipitoisuussuositus voikin ylittyä. Seurujoen vettä, kuten muitakaan pintavesiä, ei käytetä sellaisenaan talousvetenä. Mangaanipitoisuudet Seurujoessa ovat kaikilla näytteenottopaikoilla olleet selvästi vesieliöstölle haitallisiksi tiedettyjä tasoja alhaisempia.

Luvanvaraisen toiminnan tarkkailun laajuus harkitaan tapauskohtaisesti ja harkinnassa tulee keskittyä kunkin toiminnan olennaisiin ympäristövaikutuksiin ja sellaisiin aineisiin, joiden arvioidaan olevan haitallisia tai myrkyllisiä. Koska Kittilän kaivoksen osalta on jo tiedossa, mitkä aineet ovat ympäristövaikutusten kannalta keskeisiä, kaikkien alkuaineiden jatkuvatoiminen mittaus ei ole tarpeen toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuden toteuttamiseksi. Jatkuvatoimisten mittausten osalta on myös huomioitava, että kaupallisia toimintavarmoja sovelluksia jatkuvatoimisista mittauksista ei ole saatavilla läheskään kaikille aineille. Jatkuvatoimiset mittaukset ovat myös kalliita ja niillä saavutettava hyöty on vähäinen suhteessa aiheutuviin kustannuksiin. Varsinaisten laiteinvestointien lisäksi kustannuksia aiheuttavat lisäksi myös mittauslaitteistojen käyttökulut, kuten huollot, puhdistukset ja laitteissa käytettävät reagenssit.

Kittilän kaivoksen tarkkailuohjelman hyväksyy Lapin ELY-keskus ja nyt muutoksenhaun kohteena olevassa lupapäätöksessä on yleisellä tasolla määrätty, mitä tarkkailun tulee sisältää. Kittilän kaivoksen tarkkailu on varsin kattava. Lupapäätöksen mukaan tarkkailussa tulee kiinnittää huomiota myös luonnonsuojelupiirin nimenomaisesti mainitsemaan nikkeliin. Lupapäätöksessä edellytetään jatkettavaksi niin sanottuja Full Water Scan -tutkimuksia, joka on toteutettu vuosina 2010–2011. Full Water Scan on noin vuoden kestävä vesien laajennettu tarkkailuohjelma, joka koskee myös prosessin sisäisiä vesijakeita ja jossa mitataan kaikkiaan 65 eri parametria. Lupapäätöksen mukainen tarkkailu varmistaa, että Kittilän kaivoksen vesipäästöt ovat varsin hyvin selvillä.

Toiminnan jätevesien koostumusta seurataan useiden eri aineiden osalta. Pintavalutuskentälle johdettavasta vedestä mitataan kiintoaineen ja sulfaatin sekä 20 eri alkuaineen pitoisuus. Lisäksi vedestä mitataan sähkönjohtavuus, sameus ja pH. Luonnonsuojelupiirin väite riittämättömistä selvityksistä on virheellinen. YVA- ja lupahakemusprosessien sekä toiminnan aikaisen tarkkailun perusteella on tunnistettu ympäristövaikutusten kannalta olennaiset aineet, jotka on tullut sisällyttää kaivoksen tarkkailuohjelmaan.

Rikastushiekka-altaan pölyäminen estetään pitämällä altaan pinta jatkuvasti kosteana. Lupamääräyksen 22 mukaan näin tuleekin toimia, joten syytä muuttaa lupapäätöstä ei ole.

Toiminnan päättyessä jätealueille rakennetaan asianmukaiset pintarakenteet, jotka estävät veden pääsyn jätetäyttöön toiminnan päättymisen jälkeen. Lisäksi rikastushiekka-altaiden vesiä on toiminnan päättyessä kierrätettävä syanidin tuhoamisprosessin lävitse, kunnes veden WAD-syanidipitoisuus alittaa tason 0,4 mg/l (lupamääräys 60). Lupamääräyksillä on siten varmistettu, ettei rikastushiekka-altaista toiminnan päättymisen jälkeen aiheudu haittaa ympäristölle. Toiminnan aikana rikastushiekka-altaat on pidettävä kosteina pölyämisen ehkäisemiseksi.

Lisäksi hakija on sitoutunut vapaaehtoiseen kansainväliseen syanidinhallintakoodiin (International Cyanide Management Code, "ICMC"). Toimintaketju syanidin kuljetukseen liittyvä logistiikka mukaan lukien on auditoitu ja sertifioitu helmikuussa 2015. Koodi asettaa syanidin hallinnalle lainsäädäntöä tiukemmat velvoitteet.

Kittilän kaivoksen laajennuksen mahdollistava ympäristö- ja vesitalouslupa on annettu jo 26.6.2013. Toiminnan laajentamisen mahdollistava noin 80 miljoonan euron suuruinen investointi valmistui vuodenvaihteessa 2014/2015 ja tulisi voida ottaa käyttöön mahdollisimman pikaisesti, jotta voidaan välttyä tuotannon rajoittamiselta ja siitä muun muassa henkilöstöön aiheutuvilta työllisyysvaikutuksilta. Puhdistuslaitosinvestointia on edistetty mahdollisimman nopealla aikataululla. Laitoksen suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöönottoon kuluva aika huomioon ottaen realistinen ajankohta sulfaattipäästöjä koskevan raja-arvon voimaantulolle on aikaisintaan 1.1.2017.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry:lle on 15.7.2015 varattu tilaisuus antaa selitys Agnico Eagle Finland Oy:n valituksesta sekä sen johdosta annetuista lausunnoista ja vastineesta. Yhdistys on 6.10.2015 antanut Agnico Eagle Finland Oy:n vastineen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Sulfaatti sinänsä ei ole haitallista. Sen vaikutukset ovat välillisiä, esimerkiksi sen aiheuttaman kemiallisen kerrostumisen ja siitä seuraavan pohjan hapettomuuden kautta. Hapettomassa pohjassa tapahtuvat reaktiot puolestaan tuottavat sedimenteistä myrkyllisiä tai haitallisia aineita, kuten metyylielohopeaa. Päästörajoja määrättäessä on huomioitava koko vaikutusketju. Edes parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttö ei ole peruste merkittävien ympäristöhaittojen aiheuttamiselle. Päästörajat on asetettava ensisijaisesti ympäristön sietokyvyn mukaan.

Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa "Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt", Suomen ympäristö 29/2011, todetaan sulfaatin poistossa parhaista ympäristökäytännöistä seuraavaa: "Sulfaattipitoisuutta voidaan jossain määrin vähentää kalkkisaostuksella (muodostuu kipsiä, Ca-sulfaattia). Tätä tehokkaampia sulfaatin poistomenetelmiä ovat sulfaatin saostaminen bariumsuolalla tai nostamalla jäteveden pH:ta ja saostamalla sulfaatti alumiinioksidilla (ettringiittisaostaminen). Uudempaa tekniikkaa edustavat kalvosuodatukseen perustuvat puhdistusmenetelmät (käänteisosmoosio/nano-suodatus). Sulfaatin poistoon voivat soveltua myös biologiset menetelmät, kuten sulfaatin saostaminen metallisulfideiksi sulfaattia pelkistävillä bakteereilla." Pelkkää kalkkisaostusta ei voi pitää tässä tapauksessa riittävänä. Parempia menetelmiä on olemassa ja ne soveltuvat myös kyseessä olevalle kaivokselle. Mahdollinen kustannusero on pienempi kuin niillä saavutettava ympäristöhyöty.

Vaatimus sulfaatin päästörajasta 200 mg/l perustuu siihen, että vesien tilan heikentäminen (huonompaan luokkaan) on kielletty. Asiasta on Euroopan unionin tuomioistuin tehnyt 1.7.2015 ennakkoratkaisun. Sulfaattipäästöt aiheuttavat suoraan tai välillisesti vesien tilan muutoksia ja rehevöitymistä. Sulfaattikuormitus on näkynyt kaivoksen alapuolella sähkönjohtavuuden nousuna ja tietyn levälajin runsastumisena. Sulfaattikuormitus vaikuttaa rehevöitymiseen epäsuorasti fosforikierron kautta.

Korkea sulfaatin päästöraja aiheuttaa mahdollisen kerrostumisen lisäksi muutoksia vesiympäristössä. Pitkän ajan kuluessa sen aiheuttama rehevöityminen on todennäköisesti sen suuruista, että vastaanottavan vesistön tila huononee EU:n vesipolitiikan puitteista annetussa direktiivissä kuvatusta luokituksesta huonompaan. Asiassa on huomioitava myös varovaisuusperiaate.

Mikäli purkuputkesta haluttaisiin päästää ympäristölaatunormia korkeampia haitallisten aineiden pitoisuuksia sisältäviä vesiä vesistöön, hakijan olisi tullut hakea sekoittumisvyöhykettä. Silloin purkuputken veden pitoisuudet voitaisiin määrittää sellaisiksi, että sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella laatunormi ei ylittyisi. Koska sekoittumisvyöhykettä ei ole, laatunormin tulee täyttyä jo putken suulla. Lupamääräyksen 13 tulee siis olla voimassa purkuputkessa johdettavissa vesissä.

Agnico Eagle Finland Oy on 22.1.2016 toimittanut Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n vastaselityksen johdosta lisäselvitystä. Lisäselvityksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

Sulfaattipitoisuuden nousun on ensinnäkin todettu aiheuttavan fosforin sisäisen kuormituksen kasvua järvissä ja lammissa. Toiseksi sulfaatin pelkistyminen on mahdollista vain voimakkaasti kerrostuneissa vesistöissä. Kerrostuneisuusilmiö ei ole mahdollinen virtavesistöissä, kuten Seurujoki ja Loukinen, joissa veden vaihtuminen on nopeaa, eikä merkittäviä suvantopaikkoja esiinny. Luonnonsuojelupiirin väittämät vaikutukset eivät näin ole mahdollisia kaivoksen nykyisissä purkuvesistöissä. Kaivoshankkeen vaikutukset vastaanottavien vesistöjen eli Seurujoen ja Loukisen tilaan eivät muutenkaan ole sellaisia, että ne aiheuttaisivat kiellettyjä seurauksia, jotka olisivat luvan myöntämisen esteenä.

Kaivostoiminnan laajentamisen tulevia vaikutuksia pintavesiin, erityisesti purkuvesistönä toimivaan Seurujokeen, on arvioitu ympäristölupahakemuksen liitteenä olleessa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostus). YVA-selostuksen johtopäätöksenä on, että Seurujoen tilaluokitus tulee säilymään vähintään hyvänä. Kiellettyjä vaikutuksia ei tule aiheutumaan myöskään Euroopan unionin tuomioistuimen vesipuitedirektiivin tulkinnan valossa.

Vuonna 2012 laaditussa YVA-selostuksessa esitetty arvio kaivostoiminnan vaikutuksista perustuu toimintaan, joka aiheuttaisi olennaisesti suurempaa sulfaattikuormitusta kuin nyt kyseessä oleva toiminta. Hankkeen lähtökohdat ovat YVA-selostuksen laatimisen jälkeen muuttuneet siten, että yhtiö käynnisti sulfaatinpoistolaitosinvestoinnin välittömästi saatuaan tietää, että ympäristöluvassa määrätään päästöraja-arvot sulfaatille. Puhdistuslaitosinvestointi ei ollut tiedossa YVA-selostusta laadittaessa eikä sitä ole otettu huomioon, kun on arvioitu toiminnan vaikutuksia Seurujoen ekologiseen tilaan.

YVA-selostuksessa on varovaisuusperiaatteeseen nojaten todettu, että ei voida täysin poissulkea mahdollisuutta, että muutoksia tapahtuisi tulevaisuudessa. Pohjaeläimistön osalta on todettu, että ei voida tehdä varmoja päätelmiä tilan muutoksesta, mutta jonkinasteinen heikkeneminen on mahdollista. Toisin sanoen mahdolliset sulfaattipäästöjen osalta rajoittamattoman toiminnan yksittäisiä luokittelukriteereitä koskevat vaikutukset liittyisivät piilevästöön tai pohjaeläimiin, mutta nekin olisivat hyvin epävarmoja. Kun otetaan huomioon se, että toiminta tulee joka tapauksessa toteutumaan sulfaattipäästöiltään rajoitettuna, varteenotettavaa riskiä edes yksittäisten arviointikriteereiden sisällä tapahtuvasta tilaluokituksen muutoksesta ei ole.

Liukoisen elohopean ja liukoisen kadmiumin osalta on säädetty päästöraja-arvoista, jotka koskevat hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti muutettuna pintavalutuskentän jälkeen vesistöön purettavaa vettä. Muutoin toiminnalle asetetut päästöraja-arvot mitataan pintavalutuskentälle johdettavasta vedestä. Purkuvesistöön johdettavat vedet päätyvät Seurujokeen pintavaluntana, eivätkä purkuputkesta yksittäisestä pisteestä. Pintavalutuskenttä on osa kaivoksen jätevesien käsittelyä ja kentällä eri aineiden pitoisuudet laimenevat. Luonnonsuojelupiirin vaatimusta ei siten tule missään tapauksessa tulkita ja hyväksyä siten, että edellytettäisiin kaivoksen purkuvesien täyttävän pintavesille säädetyt ympäristölaatunormit jo ennen pintavalutuskentälle johtamista.

Myös muiden päästörajojen (sulfaatti, antimoni, arseeni) asianmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että pitoisuudet mitataan nimenomaan pintavalutuskentälle johdettavasta vedestä, ei suoraan purkuvesistöön johdettavasta vedestä. Seurujokeen tosiasiassa purettavien vesien pitoisuudet ovat siten päästörajoissa esitettyjä pienempiä.

Agnico Eagle Finland Oy:n lisäselvitys on lähetetty tiedoksi Lapin luonnonsuojelupiiri ry:lle.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry on 12.4.2016 täydentänyt antamaansa vastaselitystä.

Agnico Eagle Finland Oy on 28.4.2016 ilmoittanut, että sillä ei ole tarvetta antaa lausuntoa Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n täydennyksen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valitus hylätään. Agnico Eagle Finland Oy:n valituksesta lupamääräyksiä 12, 13 ja 14 muutetaan. Lisäksi lupamääräyksissä 10, 16, 17, 24, 40 ja 68 asetettuja määräaikoja pidennetään. Yhtiön valitus hylätään muilta osin. Muilta kuin edellä mainituilta osin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Lupamääräykset 10, 12, 13, 14, 16, 17, 24, 40 ja 68 kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

10. Toiminta-alueella muodostuvat puhtaat sade-, sulamis-, valumavedet sekä muut vedet, joista ei aiheudu päästöjä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa, on erotettava likaantuneista vesistä.

Kokonaisvaltainen suunnitelma tehdyistä, toteutettavista ja suunnitelluista toimenpiteistä puhtaiden vesien erottamiseksi on toimitettava viimeistään 1.11.2016 Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi.

Nikkeli 0,3 mg/l

Arseeni 0,3 mg/l

Antimoni 0,3 mg/l

Sulfaatti 1.1.2017 lähtien 3 000 mg/l

1.1.2018 lähtien 2 000 mg/l

Epäorgaaninen typpi

(ammonium, nitriitti ja nitraatti) yhteenlaskettuna 30 mg/l

Yksittäisen näytteen arseenipitoisuus ei saa olla yli 1,0 mg/l eikä nikkeli- ja antimonipitoisuus yli 0,8 mg/l.

Luvan saajan on toimitettava aluehallintovirastolle suunnitelma, jossa esitetään selvitys pintavalutuskentiltä vesistöön johdettavien käsiteltyjen jätevesien aiheuttamasta kuormituksesta ja jätevesien vaihtoehtoisista purkupaikoista.

Sulfaattipäästöjen osalta luvan saajan on toimitettava aluehallintovirastoon pintavalutuskentille johdettavien vesien puhdistuksen tehostamissuunnitelma. Suunnitelmassa on oltava tavoitearvona käsiteltyjen jätevesien alle 1 000 mg/l:n sulfaattipitoisuus.

Edellä mainitut suunnitelmat on toimitettava aluehallintovirastolle 30.6.2020 mennessä. Aluehallintovirasto voi suunnitelmien perusteella muuttaa lupaa.

Pintavalutuskentille johdettavan veden WAD-syanidipitoisuus saa olla enintään 0,4 mg/l. Syanidipitoisuuden ylittäessä raja-arvon on jätevesien johtaminen keskeytettävä.

Pintavalutuskentille johdettavan veden pH:n virtaamapainotteisen kuukausikeskiarvon on oltava alle 10. Veden pH ei saa ylittää arvoa 10,5.

Pintavalutuskentiltä vesistöön johdettavan veden elohopea- ja kadmiumpitoisuutta koskevat lisäksi seuraavat vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1 B) määrätyt raja-arvot:

liukoinen elohopea 5 μg/l

liukoinen kadmium 10 μg/l

Elohopean ja kadmiumin pitoisuusarvot ovat tavoitteellisia pintavalutuskentälle johdettavassa jätevedessä.

13. Veden liukoinen nikkeli-, kadmium- ja lyijypitoisuus sekä ahvenen (lihaksen) elohopeapitoisuus eivät luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen saa ylittää purkupaikkojen alapuolisessa Seurujoessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 C) sisämaan pintavesille säädettyjä ympäristönlaatunormeja (AA–EQS).

Tuotanto laajenee, Tuotanto ei laajene

Vuonna 2013–2016

Antimoni, 900 kg, 900 kg

Sulfaatti, 12 500 t/vuosi, 12 500 t/vuosi

Vuonna 2017

Antimoni, 700 kg, 700 kg

Sulfaatti, 8 000 t/vuosi, 8 000 t/vuosi

Vuodesta 2018 alkaen

Antimoni, 700 kg, 500 kg

Sulfaatti, 5 500 t/vuosi, 4 000 t/vuosi

16. Pintavalutuskentälle 4 ja sieltä hakemussuunnitelman mukaiseen kohtaan Seurujoessa johdettavan käsitellyn prosessiveden virtaaman ohjeellinen enimmäisvirtaama saa olla seuraava:

Kuukausi, NP3-altaalta johdettava enimmäisvirtaama, m³³/tunti

nykyisin, 30.6.2016 jälkeen

Joulukuu, tammikuu ja helmikuu, 150, 200

Maaliskuu ja huhtikuu, 100, 100

Toukokuu ja kesäkuu 300, 700

Heinäkuu, elokuu ja syyskuu 90, 90

Lokakuu ja marraskuu 200, 300

Luvan saajan on kunnossapidettävä Seurujoen virtaaman mittaamiseksi asennetut laitteet.

Edellä mainittuja asioita koskeva teknistaloudellinen selvitys toteuttamisaikatauluineen on toimitettava aluehallintovirastoon 31.12.2016 mennessä. Aluehallintovirasto voi selvityksen perusteella tarkentaa lupaa.

24. Autoklaavin jälkeisestä puskusäiliöstä pesurin kautta ulkoilmaan johdettavan poistokaasun hiukkaspitoisuus saa olla enintään 20 mg/m³(n) kosteassa kaasussa. Luvan saajan on 31.12.2016 mennessä esitettävä aluehallintovirastolle puhdistuksen tehostamissuunnitelma toteutusaikatauluineen. Suunnitelmassa on oltava tavoitearvona 10 mg/m³(n) kosteassa kaasussa. Suunnitelmassa on esitettävä myös ilmapäästöjen mittausmenetelmät. Aluehallintovirasto voi tarvittaessa täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa.

40. Toiminnassa muodostuvien kaivannaisjätteiden jätehuollosta on huolehdittava toiminnalle laaditun jätehuoltosuunnitelman ja tässä päätöksessä määrätyn mukaisesti. Luvan saajan on huolehdittava, että ympäristönsuojelulain 103 b §:n mukaisesti suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavalla kaivannaisjätteen jätealueella toimitaan toimintaperiaateasiakirjan, turvallisuusjohtamisjärjestelmän ja sisäisen pelastussuunnitelman mukaisesti.

Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma ja sisäinen pelastussuunnitelma on päivitettävä vastaamaan tämän päätöksen ja lainsäädännön vaatimuksia. Päivitetyt suunnitelmat on toimitettava aluehallintovirastolle hyväksyttäväksi 31.12.2016 mennessä.

Jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tai sitä ennen, jos toimintaa koskien on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista ja sen tuloksista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle.

Sisäinen pelastussuunnitelma on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava vähintään kolmen vuoden välein tai kun kaivannaisjätteistä annettua valtioneuvoston asetusta täydennetään tai muutetaan kaivannais-jätteen jätealueen luokitusta koskevilla määräyksillä tai sitä ennen, jos toimintaa koskien on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle.

Luvan saajan on ylläpidettävä laatimaansa yksityiskohtaista kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hallintasuunnitelmaa osana kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelmaa. Suunnitelman on katettava kaikki alueella muodostuvat kiviainekset ja kaivannaisjätteet. Tiedot on tallennettava siten, että loppusijoitettujen kaivannaisjätteiden ja kaivospiirin alueella hyödynnettyjen kiviainesten sijainti ja määrä on tiedossa toiminnan aikana ja sen loppumisen jälkeen.

68. Täydennetty yksityiskohtainen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 1.11.2016 mennessä.

Lapin ELY-keskus voi myöhemmin tarkentaa tarkkailusuunnitelmaa.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Pykälän 2 momentin mukaan tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa (1 kohta), merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa (2 kohta), ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta (3 kohta) eikä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella (4 kohta).

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan lupa myönnetään asian laadun mukaan toistaiseksi tai määräajaksi. Luvan voimassaoloa ja tarkistamista koskevan ympäristönsuojelulain 55 §:n 2 momentissa on säädetty, että luvan määräaikaisuutta harkittaessa on otettava huomioon vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat ja merenhoitosuunnitelma sekä niiden toimenpideohjelmat.

Ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu lainsäädännöstä 1.5.2015 voimaan tulleella ympäristönsuojelulain (527/2014) muutoksella (423/2015). Mainitun muutoslain (423/2015) voimaantulosäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Valvontaviranomaisen on säännöllisessä valvonnassa arvioitava uuden lain 89 §:n (423/2015) mukaisesti tällaisen luvan muuttamisen tarve viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle. Ennen muutoslain voimaantuloa vireille tullut lupa-asia käsitellään muutoin noudattaen ennen lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä, ei kuitenkaan kumottavaa 71 §:ää.

Ympäristönsuojelulain, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain sekä vesihuoltolain nojalla vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 §:n 1 momentin mukaan asetuksen liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus pintavedessä tai kalassa ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä ympäristönlaatunormia. Pykälän 3 momentin mukaan luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä ja päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamisesta sekä muusta vesiympäristön muutoksen ehkäisemisestä säädetään erikseen.

Valtioneuvoston asetuksen 6 b §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla yhden tai useamman liitteen 1 kohdissa C2 ja D tarkoitetun aineen pitoisuus vedessä voi ylittää aineelle säädetyn ympäristönlaatunormin, jollei normi ylity muussa pintavesimuodostuman osassa. Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla.

Asetuksen liitteessä 1 C on asetettu ympäristönlaatunormit muun ohella nikkelille, kadmiumille, lyijylle ja elohopealle. Arvioitaessa näiden metallien seurantatuloksia suhteessa ympäristönlaatunormeihin voidaan liitteen 1 C mukaan ottaa huomioon metallien luonnolliset taustapitoisuudet lisäämällä ympäristönlaatunormiin arvio luontaisesta taustapitoisuudesta liitteessä esitetyn taulukon mukaisesti. Kohteissa, joissa pitoisuudet ovat geologisista syistä korkeita, voidaan asiantuntija-arviolla poiketa taustapitoisuuden arvoista.

Saatu selvitys

Kittilän kaivoksen rakentaminen ja sivukiven louhinta on alkanut vuonna 2006 ja kullan tuotanto vuonna 2008. Asiassa on nyt kysymys kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamisesta ja lupahakemuksesta toiminnan laajentamiseksi 1,1 miljoonasta tonnista 1,6 miljoonaan tonniin vuodessa. Tuotannon kasvattaminen edellyttää hakemuksen mukaan vedenoton lisäämistä voimassa olevan vesitalousluvan mukaisesta enintään 180 m^³3/h:sta tasolle 250 m³³/h eli noin 2,2 Mm^3³ vuodessa. Vesistöön johdettavan jätevesimäärän kasvaessa myös kuormitus vastaanottaviin vesistöihin lisääntyy.

Kittilän kaivoksen toiminnassa muodostuu vesistöön johdettavia kuivanapitovesiä, teollisuusalueen pintavesiä, sivukiven läjitysalueen valumavesiä, rikastamon prosessijätevesiä sekä pesu- ja huoltotilojen talousjätevesiä. Kaivoksen kuivatusvedet ja jätevedet johdetaan pintavalutuskenttien kautta Seurujokeen ja edelleen Loukiseen ja Ounasjokeen. Prosessijätevesiä johdetaan ympäristöön NP- ja NP3-altaalta pintavalutuskentän 4 kautta. Kuivanapitovedet ohjataan pintavalutuskenttien 3 ja 1 kautta, ja teollisuusalueen valumavedet pintavalutuskentän 2 kautta.

Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021. Valtioneuvoston päätös ei ole vielä lainvoimainen. Seurujoen ekologinen tila on hyvä ja se kuuluu pintavesityyppiin keskisuuret turvemaiden joet. Loukisen ekologinen tila on myös hyvä ja se kuuluu pintavesityyppiin suuret turvemaiden joet. Molempien jokien kemiallinen tila on hyvä. Vesienhoitosuunnitelmassa todetaan muun ohella, että kaivosteollisuuden kasvu on lisännyt sulfaattikuormitusta. Sulfaattipäästöjen vaikutuksia on nähtävissä paikallisesti päästölähteiden alapuolisissa vesistöissä. Kaivosten alapuolisissa vesistöissä ei ole kuitenkaan havaittu vesiympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden ympäristölaatunormeja ylittäviä pitoisuustasoja.

Yleistä lupamääräysten asettamisesta ja tarkistamisesta

Tässä asiassa on kysymys vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) ja vanhan vesilain (264/1961) nojalla myönnetystä toistaiseksi voimassa olevasta ympäristö- ja vesitalousluvasta ja lupamääräysten tarkistamisesta sekä toiminnan laajentamista koskevasta uudesta lupahakemuksesta. Aluehallintovirasto oli tekemässään lupapäätöksessä ympäristönsuojelulain nojalla määrännyt luvan saajan viimeistään 30.6.2020 jättämään hakemuksen lupamääräysten tarkistamiseksi. Aluehallintoviraston määräyksen mukaan hakemuksessa tulee esittää kattava yhteenveto toiminnan päästö- ja vaikutustarkkailusta ja tarkastelu vaihtoehtoisista käsiteltyjen jätevesien purkupaikoista. Uuden ympäristönsuojelulain muutoksen johdosta tämä lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite sekä siihen liittyvät velvoitteet raukeavat. Muilta osin asiassa sovelletaan kuitenkin edelleen vanhan ympäristönsuojelulain säännöksiä.

Ympäristöluvan lupamääräykset muodostavat kokonaisuuden, jossa myös luvan tarkistamista koskevalla määräyksellä voi olla olennaistakin vaikutusta luvan edellytyksiä ja muita lupamääräyksiä koskevaan harkintaan. Lupamääräysten muodostaman kokonaisuuden perusteella varmistetaan muun ohella, että luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa. Myös lupamääräysten tarkistamista koskevassa päätöksessä lupamääräykset on asetettava siten, että luvan myöntämisen edellytykset edelleen täyttyvät, vaikka luvan myöntämisen edellytyksiä ei muutoin arvioida siten kuin haettaessa lupaa uudelle toiminnalle.

Aluehallintoviraston päätöksestä käy erityisesti ympäristölupaharkinnan perusteita ja luvan myöntämisen edellytyksiä sekä lupamääräyksiä 12–14 koskevista perusteluista ilmi, että kaivoksen vesistökuormituksen vaikutuksista ja vesienkäsittelyrakenteiden toimivuudesta pidemmällä aikavälillä on ollut epävarmuutta. Osin tätä epävarmuutta on pyritty hallitsemaan erilaisilla tavoitteellisilla lupamääräyksillä ja selvitysvelvoitteilla. Lähtökohtana aluehallintovirastossa lupaa myönnettäessä on kuitenkin ollut, että vesistövaikutuksia tarkastellaan uudelleen lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä vuonna 2020. Tätä osoittaa erityisesti määräys vaihtoehtoisia purkupaikkoja koskevan tarkastelun liittämisestä luvan tarkistamista koskevaan hakemukseen. Luvan tarkistamista koskevalla määräyksellä voidaan siten katsoa olleen tässä tapauksessa tärkeä asema arvioitaessa vesienkäsittelyä koskevien määräysten riittävyyttä.

Sulfaatin päästöraja-arvot

Agnico Eagle Finland Oy on vaatinut lupamääräyksen 12 sulfaattia koskevan raja-arvon nostamista tasoon 5 000 mg/l tai vaihtoehtoisesti raja-arvon soveltamista aikaisintaan 1.1.2017 alkaen sekä aluehallintoviraston asettaman tavoitearvon kumoamista. Yhtiö on lisäksi vaatinut lupamääräyksessä 14 asetettujen sulfaatin vuosikuormitusrajojen kumoamista tai toissijaisesti niiden muuttamista siten, että ne ovat linjassa lupamääräyksessä 12 asetettujen raja-arvojen kanssa. Lapin luonnonsuojelupiiri ry on puolestaan vaatinut sulfaatin tavoitetason ja vuodesta 2017 alkaen myös raja-arvon laskemista tasoon 200 mg/l.

Seurujoki on virtaamaltaan pieni, matala joki, jonka ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä. Seurujoen hyvän tilan turvaamisen kannalta päästöraja-arvon asettamista kaivostoiminnan sulfaattipäästöille voidaan pitää perusteltuna. Saadun selvityksen perusteella lupamääräyksessä 12 asetettuun sulfaatin raja-arvoon 2 000 mg/l on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista päästä, mutta sulfaatinpoiston tehostaminen vaatii pidemmän ajan kuin lupapäätöstä tehtäessä ennakoitiin. Lupamääräyksessä 12 asetettujen sulfaatin raja-arvojen soveltamiseen liittyviä määräaikoja on näin ollen syytä muuttaa. Lupamääräyksessä 14 asetettujen sulfaatin vuosikuormitusrajojen soveltamiseen liittyviä määräaikoja on tällöin muutettava vastaavasti.

Lupamääräyksessä 12 asetetun, vuoteen 2017 kytketyn sulfaatin tavoitetason säilyttäminen ennallaan ei raja-arvojen soveltamiseen liittyvien määräaikojen muutoksen jälkeen ole enää perusteltua. Koska vesienkäsittelyrakenteiden toimivuuteen ja sulfaattikuormituksen vesistövaikutuksiin liittyy kuitenkin edellä kuvatuilla tavoin epävarmuutta, tulee tavoitetasoa koskeva lupamääräys korvata velvoitteella esittää 30.6.2020 mennessä suunnitelma sulfaatinpoiston edelleen tehostamiseksi. Samassa yhteydessä tulee esittää myös aluehallintoviraston päätöksessä edellytetty selvitys pintavalutuskentiltä vesistöön johdettavien käsiteltyjen jätevesien aiheuttamasta kuormituksesta ja vaihtoehtoisista purkupaikoista, jotta sulfaatinpoiston tehostamistarvetta ja mahdollisia vaihtoehtoisia tapoja vähentää Seurujokeen kohdistuvaa kuormitusta voidaan arvioida kokonaisuutena. Kuormitusta koskevan selvityksen tulee päästöjä koskevien tietojen lisäksi sisältää myös riittävät tiedot pintavalutuskentiltä vesistöön johdettavien vesien virtaamien vaihteluista ja arvio näiden virtaamia koskevien tietojen luotettavuudesta.

Metallien ympäristönlaatuvaatimukset

Lupamääräyksen 13 mukaan veden liukoinen nikkeli-, kadmium- ja lyijypitoisuus sekä ahvenen elohopeapitoisuus eivät luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen saa ylittää purkupaikkojen alapuolisissa vesistöissä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 C sisämaan pintavesille säädettyjä ympäristönlaatunormeja. Lupamääräyksessä 12 on lisäksi asetettu pintavalutuskentälle johdettavan veden liukoisen elohopean ja liukoisen kadmiumin pitoisuuksille valtioneuvoston asetuksen liitteen 1 B mukaiset raja-arvot.

Agnico Eagle Finland Oy on vaatinut lupamääräyksen kumoamista. Lapin luonnonsuojelupiiri ry on puolestaan vaatinut lupamääräyksen muuttamista siten, että kaivoksen purkuvesien pitoisuudet eivät saa ylittää asetuksella säädettyjä laatunormeja.

Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 3 momentin mukaan luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä ja päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamisesta sekä muusta vesiympäristön muutoksen ehkäisemisestä säädetään erikseen. Viittaus kattaa muun ohella ympäristönsuojelulain 43 §:ssä lupamääräysten asettamisesta pilaantumisen ehkäisemiseksi säädetyn. Asetuksella säädettyjen ympäristönlaatuvaatimusten noudattaminen varmistetaan ympäristöluvassa pääsääntöisesti ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisilla päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista annettavilla lupamääräyksillä. Lupamääräyksiä asetettaessa otetaan ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaisesti huomioon myös muun ohella sen vesistön ominaisuudet, joihin toiminnan vaikutukset kohdistuvat, ja kyseiseen vesistöön kohdistuva muu kuormitus.

Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 b §:ssä säädetään poikkeamisesta ympäristönlaatunormeista ympäristöluvassa määrätyllä, päästölähteen läheisyyteen rajatulla sekoittumisvyöhykkeellä. Sekoittumisvyöhykkeen määräämisen edellytyksenä on, että asetuksella säädetty ympäristönlaatunormi ei ylity kyseisen pintavesimuodostuman muussa osassa. Sekoittumisvyöhykkeen osalta ympäristöluvassa voidaan siten edellä mainitusta pääsäännöstä poiketen määrätä päästöraja-arvojen sijasta vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksista purkuvesistössä. Nyt käsillä olevassa lupa-asiassa toiminnanharjoittaja ei ole hakenut sekoittumisvyöhykkeen määräämistä, joten siitä ei nyt ole kysymys.

Seurujokeen ei saadun selvityksen mukaan tällä hetkellä kohdistu Kittilän kaivokselta tulevan kuormituksen lisäksi muuta merkittävää kuormitusta. Tällaisessa tilanteessa on poikkeuksellisesti mahdollista edellä mainittujen metallien ympäristönlaatuvaatimusten turvaamiseksi asettaa päästöraja-arvoa koskevan lupamääräyksen sijasta tai lisäksi myös sellainen lupamääräys, joka koskee suoraan metallien pitoisuutta purkuvesistössä. Lupamääräys tulee kuitenkin rajata koskemaan purkuvesistöä päästölähteen läheisyydessä. Lupamääräystä 13 on täsmennettävä siten, että se kohdistuu nimenomaan kaivokselta johdettavien vesien purkupaikkojen alapuoliseen Seurujokeen.

Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen liitteen 1 C ja vastaavasti lupamääräyksen 13 mukaan metallien luontaiset taustapitoisuudet otetaan huomioon arvioitaessa niiden tarkkailutuloksia. Jos metallien laatunormit taustapitoisuudet huomioon ottaenkin ylittyisivät ja tarkkailun perusteella voitaisiin todeta, että yhtiön osuus metallien kuormituksesta ei selittäisi laatunormin ylitystä, on yhtiöllä ympäristönsuojelulain (527/2014) 89 §:n 1 momentin nojalla mahdollisuus hakea ympäristöluvan lupamääräyksen 13 muuttamista.

Prosessiveden enimmäisvirtaama

Lupamääräyksessä 16 on asetettu pintavalutuskentälle 4 ja sieltä Seurujokeen johdettavan käsitellyn prosessiveden virtaamalle ohjeellisen enimmäisvirtaaman arvot eri kalenterikuukausille. Heinäkuun, elokuun ja syyskuun ohjeellinen enimmäisvirtaama on aluehallintoviraston päätöksen mukaan 90 m³³/h. Lupamääräyksen 16 mukaan prosessiveden ohjeellinen enimmäisvirtaama on suurimmillaan touko- ja kesäkuussa 700 m³/h ja pienimmillään heinä-, elo- ja syyskuussa. Johdettavan prosessiveden määrää on lisäksi rajoitettava siten, että sen osuus Seurujoen virtaamasta ei ylitä ohjeellista enimmäisarvoa kaksi prosenttia. Tilanteissa, joissa Seurujoen virtaamat ovat poikkeuksellisen suuret tai pienet, edellä mainituista ohjeellisista enimmäisarvoista voidaan poiketa.

Lupamääräys 16 koskee pintavalutuskentälle 4 johdettavan käsitellyn prosessiveden ohjeellista enimmäisvirtaamaa. Lupamääräyksen 18 mukaan Seurujokeen saa johtaa käsiteltyjen prosessivesien lisäksi pintavalutuskenttien 3 ja 1 kautta louhosten kuivatusvesiä ja jätealueiden suotovesiä. Näitä vesiä on hyödynnettävä rikastusprosessissa, mikäli niiden laatu ei aseta sille estettä.

Agnico Eagle Finland Oy on vaatinut enimmäisvirtaaman korottamista heinäkuun, elokuun ja syyskuun osalta tasolle 120 m³/h ja jäteveden osuuden korottamista kolmeen prosenttiin Seurujoen virtaamasta lokakuun ja kesäkuun välillä. Yhtiö on vedonnut siihen, että lupamääräyksen 16 mukaiset juoksutusmäärät eivät ole yhteen sopivat sallittujen vedenottomäärien kanssa, vaan alittavat vedenottomäärät kahdeksan kuukauden ajan vuodessa. Lisäksi kaivosalueelle kertyy vesiä myös sadantana, pintavaluntana ja kuivatusvesinä.

Lupamääräyksen 16 mukaan jätevesiä johdetaan Seurujokeen pääosin kevään ja syksyn ylivirtaamatilanteissa. Aluehallintovirasto on perustellut tätä sillä, että tulva-aikana tapahtuvalla jätevesien johtamisella vähennetään etenkin ravinteista aiheutuvia vaikutuksia keskivirtaamaltaan pienessä Seurujoessa. Hallinto-oikeus on lisäksi todennut, että lupamääräyksen 16 perusteella luvanhakijalla on mahdollisuus johtaa vuositasolla prosessijätevettä pois alueelta yhtä paljon kuin sillä on vesitalousluvan nojalla oikeus ottaa tuorevettä prosessiin.

Asiakirjoista käy ilmi, että Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on jo kolme kertaa eli 22.6.2011, 21.10.2013 ja 23.10.2015 tehnyt Agnico Eagle Finland Oy:n ilmoituksen perusteella päätöksen kaivoksen prosessijätevesien johtamista koskevasta lupamääräyksestä poikkeamisesta. Poikkeaminen on koskenut voimassa olevan ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräystä 3, jossa NP-altaalta pintavalutuskentälle 4 johdettavan käsitellyn prosessiveden enimmäisvirtaamat ovat alhaisemmat kuin nyt käsiteltävänä olevassa lupamääräyksessä 16. Kaivoksen vesien hallintaa helpottava vesivarastoallas ei edellä mainittuja päätöksiä tehtäessä myöskään ole vielä ollut valmis.

Kaivostoiminnan vesistöpäästöjen rajoittamisen kannalta on tärkeää vähentää käsiteltävien vesien määrää erottamalla ympäristöä pilaavat vedet puhtausasteen mukaan erillisiin käsittelyihin. On näin ollen perusteltua, että prosessivesien ja kuivatusvesien enimmäisvirtaamista on määrätty erikseen lupamääräyksissä 16 ja 18. Kaivoksen vesitaseen suunnittelulla ja ennakoinnilla voidaan välttää veden kertymistä kaivosalueelle, kun otetaan huomioon, että vesitalousluvan nojalla otettavan veden ja Seurujokeen johdettavan prosessiveden kokonaismäärät vuositasolla vastaavat toisiaan. Lupamääräystä 16 ei näin ollen ole perusteita muuttaa muutoin kuin siihen sisältyvän määräajan osalta.

Lupamääräyksiin sisältyvien määräaikojen jatkaminen

Ajan kulumisen vuoksi lupamääräyksissä asetettuja määräaikoja on pidennettävä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antaman lausunnon mukaan toiminnanharjoittaja on jo täyttänyt sille lupamääräyksissä 20, 25 ja 57 asetetut velvoitteet, mistä syystä määräaikojen jatkaminen ei näiden lupamääräysten osalta ole tarpeen.

Valitusten hylkääminen muilta osin

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Timo Kairesalo. Asian esittelijä Tuire Taina.