Muu päätös 2631/2016
Asia Valitukset ympäristönsuojelulain mukaisessa korvausasiassa
Valittajat 1. UPM-Kymmene Oyj
2. A ja B
Päätös, jota valitus koskee
Vaasan hallinto-oikeus 20.2.2015 nro 15/0063/1
Asian aikaisempi käsittely
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 14.12.2012 päätöksellään nro 271/2012/2 määrännyt UPM-Kymmene Oyj:n maksamaan Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen nro 11/2009/1 lupamääräysten mukaisesta jätevesien johtamisesta aiheutuneesta ja aiheutuvasta rantakiinteistöjen virkistyskäytön vaikeutumisesta vuodesta 2010 lähtien aluehallintoviraston päätöksen liitteessä 1 määrätyt kertakaikkiset korvaukset korkoineen.
Aluehallintovirasto on samana päivänä tekemillään päätöksillä nro 272–273/2012/2 ratkaissut eräät muut korvausasiat.
Aluehallintovirasto on perustellut päätöksiään rannan käytön vaikeutumisesta määrättyjen korvausten osalta seuraavasti:
Valkeakosken alapuolelle kohdistuva jätevesikuormitus alentaa vesistön virkistyskäyttöarvoa. Virkistyshaitta ilmenee veden korkeampana rehevyytenä, hygieenisenä haittana, vesikasvillisuuden muutoksina ja kalaston heikentyneenä tilana. Vesistön virkistyskäyttöluokitus määritetään vesi- ja ympäristöhallituksen (1988) kriteerien mukaisesti erinomainen I, hyvä II, tyydyttävä III, välttävä IV, huono V ja sopimaton VI. Lievien muutosten ei katsota vaikeuttavan virkistyskäyttöä. Luokkaan III kuuluvilla alueilla virkistyskäyttö vaikeutuu ajoittain tai jatkuvasti. Luokissa IV, V ja VI se vaikeutuu jatkuvasti tai estyy kokonaan. Virkistysarvon alenemaa katsotaan aiheutuvan luokissa III–VI. Virkistyskäyttöluokat ja virkistysarvon alenemaa kuvaavat prosenttiluvut ovat seuraavat:
Virkistyskäyttöluokka, Virkistysarvon alenema
Erinomainen I, 0 %
Hyvä II, 0 %
Tyydyttävä III, 0–30 %
Välttävä IV, 31–60 %
Huono V, 61–80 %
Sopimaton VI, 81–100 %
Purkupaikan yläpuolisen Mallasveden, jota on käytetty vertailualueena, katsotaan kuuluvan virkistyskäyttöluokkaan hyvä II.
Tarkkailutulosten ja hakemuksessa esitetyn arvion perusteella fosforipitoisuus nousee Valkeakosken seudun nykyisen kokonaiskuormituksen vaikutuksesta noin 20 % ja typpipitoisuus noin 11 % verrattuna yläpuoliseen Mallasveteen. Ympäristöhallinnon Herttajärjestelmästä haettujen tietojen perusteella pinnanläheisen veden fosforipitoisuuden keskiarvo on vuosina 2009–2012 ollut Mallasvedessä 13 μg/l, Isovuolteessa 16 μg/l ja Kärjenniemenselän yläosassa 16 μg/l. Tarkkailutulosten perusteella koliformisten lämpökestoisten bakteerien määrä on Isovuolteessa ajoittain selvästi kohonnut (vuosina 2009–2012 maksimi 250 kpl/100 ml, mediaani 66 kpl/100 ml). Osa bakteereista saattaa olla myös muita kuin ulosteperäisiä bakteereja. Ravinnepitoisuuksien kohoamisen lisäksi kohonneet bakteeripitoisuudet heikentävät veden käyttökelpoisuutta virkistyskäyttöön. Klorofyllipitoisuuksien perusteella Kärjenniemenselän rehevyystaso on lievästi rehevä – rehevä. Valkeakosken ja Vuolteiden välisen alueen katsotaan nykyään kuuluvan virkistyskäyttökelpoisuudeltaan luokkaan välttävä IV ja virkistysarvon aleneman olevan 40 %. Edellä mainittu alue on jaettu korvausten osittelua ajatellen alueisiin I a ja I b, jotta oikea pilaantumisen aiheuttaja voidaan määrätä korvausten maksajaksi.
Jätevedet valuvat järvivettä raskaampina Kärjenniemenselän pohjoisosan syvänteeseen, mikä on todettavissa pohjan läheisen vesikerroksen kohonneesta sähkönjohtavuudesta syvännealueella. Kärjenniemenselän pohjoisosan syvänteen alusvesi on edelleen ajoittain hapeton loppukesällä, mutta viime vuosina happitilanne on talvella säilynyt hyvänä tai tyydyttävänä. Happivajeeseen vaikuttaa jäteveden hapenkulutuksen lisäksi pohjan huono tila. Pohjan tilan arvioidaan paranevan tulevaisuudessa ja happitilanteen paranevan, mikäli jätevesikuormitus säilyy nykyisellä tasolla. Kärjenniemenselän pohjoisosan katsotaan kuuluvan virkistyskäyttöluokkaan tyydyttävä III ja virkistysarvon aleneman olevan 20 %.
Kärjenniemenselän eteläosassa pinnanläheisen veden fosforipitoisuus on vuosina 2009–2012 ollut keskimäärin 15 μg/l eli samalla tasolla kuin Mallasvedessä. Pohjanläheisen veden happipitoisuus on ajoittain alentunut, mutta merkittävää fosforin liukenemista pohjasedimentistä ei ole todettu. Kärjenniemenselän eteläosan katsotaan kuuluvan virkistyskäyttöluokkaan hyvä II. Hakijoiden kuormituksen ei katsota aiheuttavan korvattavaa haittaa virkistyskäytölle.
Rauttun- ja Makkaranselän veden laatuun ja kohonneeseen ravinnetasoon vaikuttaa merkittävästi Vanajanselältä tuleva lisävirtaus, eikä hakijoiden kuormituksen katsota aiheuttavan korvattavaa haittaa virkistyskäytölle.
Kuormitustietojen perusteella UPM-Kymmene Oyj:n jätevesien fosforikuormitus on vuosina 2009–2011 ollut noin 5,4 kg/d ja Valkeakosken kaupungin keskuspuhdistamon jätevesien noin 1,5 kg/d. Vuoden 2000 katselmustoimituksessa Mallasvedestä tulevan fosforin ainevirtaaman on arvioitu olevan noin 18 kg/d ja hajakuormituksen jätevesien vaikutusalueella 3,7 kg/d. Siten UPM-Kymmene Oyj:n fosforikuormitus on noin 20 % ja Valkeakosken kaupungin jäteveden keskuspuhdistamon noin 5 % jätevesien vaikutusalueen ainevirtaamasta. Purkualueella haittaa aiheuttaa ravinnekuormituksen lisäksi veden hygieenisen laadun heikentyminen ja tietoisuus jätevesistä. Jätevesihaitta ja hakijoiden osuus haitasta on arvioitu seuraavasti:
Alue, Haitta %, UPM:n osuus haitasta, Valkeakosken kaupungin osuus haitasta
I a, 40 %, 40 %,
I b, 40 %, 30 %, 10 %
II, 20 %, 20 %, 7 %
Vahinkoalueet on esitetty aluehallintoviraston päätöksen liitteessä 2.
Virkistyskäyttöhaitan korvaaminen on tässä tapauksessa perusteltua, koska hakijoiden jätevesistä aiheutuu sellaisia vahingollisia veden laadun muutoksia, jotka vaikeuttavat rantakiinteistöjen käyttöä virkistystarkoituksiin. Korvaukset on laskettu samalla menetelmällä kuin vuoden 2000 katselmustoimituksessa. Kiinteistöselvitys on päivitetty hakijoiden toimesta. Rakentamattoman rantatontin vesistöön perustuvana virkistysarvona on käytetty 80 %. Jätevesien on arvioitu vaikuttavan puoleen veteen perustuvasta virkistysarvosta eli 40 %:iin tontin arvosta. Rakennusten arvo on otettu huomioon vahinkoalueilla I a ja I b, jossa veden laatu on arvioitu välttäväksi. Rakennusten veden laadun muutoksille altistuvana virkistysarvo-osuutena on käytetty 20 %.
Kiinteistöjen maapohjan arvon kehitys on arvioitu Maanmittauslaitoksen kiinteistöjen kauppahintatilaston avulla ja päivitetty vastaamaan vuoden 2012 hintatasoa. Maapohjan arvona hyvällä rantatontilla on käytetty 12,5 €/m2. Tontin hintaan vaikuttavina tekijöinä on otettu huomioon tontin koko seuraavasti:
Tontin koko m2; kerroin
5 000; 1,00
4 000; 1,15
3 000; 1,40
2 000; 1,80
1 000; 1,80
Saaressa sijaitsevilla tonteilla on käytetty kulkuyhteyden kerrointa 0,8. Katselmustoimituksessa käytettyä rannan laadun kerrointa ei ole huomioitu, koska sitä ei ollut käytettävissä uusille rakennuspaikoille. Siten korvaukset on määrätty kaikille kiinteistöille hyvän rannan mukaisesti.
Rakennusten hinnat on päivitetty päivänarvoon korjaamalla vuoden 2000 arvo rakennuskustannusindeksillä ja arviolla rakennuksen kulumisen aiheuttamasta arvon alenemisesta. Rakennuskustannusindeksi on noussut vuodesta 2000 35 % ja iän vaikutuksen on arvioitu laskevan rakennusten hintaa 10 %. Korvauksia on osoitettu niille kiinteistöille, joiden virkistyskäyttö on alkanut ennen vuotta 2010. UPM-Kymmene Oyj:lle on myönnetty 16.3.2009 toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa jätevesien johtamiseen, joten vuoden 2010 alun jälkeen virkistyskäyttöön otettujen rantakiinteistöjen ei ole katsottu olevan oikeutettuja korvauksiin. Kiinteistön on katsottu olevan virkistyskäytössä, jos sillä on rakennuksia alle 100 metrin etäisyydellä rannasta tai muuta rannankäyttöä. Saman omistajan tai haltijan useammat rantatilat on käsitelty yhtenä kokonaisuutena. Vuokratilalla sijaitsevien vuokralaisen omistamien rakennusten osalta korvaukset on osoitettu maksettavaksi rakennusten omistajille. Rantakiinteistön vuokralaiselle ei ole määrätty maksettavaksi korvausta, koska voidaan olettaa, että virkistyskäytön vaikeutuminen on huomioitu vuokran suuruutta määrättäessä. Korvattavuuden ylärajana on käytetty kiinteistöä, jonka pinta-ala on 5000 m2 (62 500 €) ja jolla on 65 brm2 höylähirrestä rakennettu vapaa-ajan käyttöön tarkoitettu rakennus (53 640 €).
Hakijoiden korvattavaksi määrätty virkistyshaitta on laskettu seuraavalla kaavalla:
H = A * B (C + D)
H = hakijan aiheuttama virkistyshaitta (euroa)
A = vesistön virkistysarvon alenema (%)
B = hakijan osuus vesistön virkistysarvon alenemasta (%)
C = tontin vesistöstä johtuva virkistysarvo (euroa)
D = rakennuksen vesistöstä johtuva virkistysarvo (euroa)
Hakijoiden ympäristölupien mukaisesta toiminnasta voimassa olevilla lupamääräyksillä rannan virkistyskäytölle aiheutuvan haitan voidaan ennakoida säilyvän nykyisellä tasolla ja vähenevän, mutta ei loppuvan, tulevaisuudessa, joten korvaukset voidaan määrätä kertakaikkisina. Haitan väheneminen on otettu huomioon haittaprosenteissa.
(---)
Aluehallintoviraston soveltamat säännökset
Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 66, 67 ja 74 §
Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta 1, 5 ja 7 §
Vesilaki 11 luku 14 § ja 14 a § (molemmat 553/1994)
Korkolaki 4 ja 12 §
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n ja B:n valituksen aluehallintoviraston päätöksistä 271/2012/2, 272/2012/2 ja 273/2012/2 ja hylännyt UPM-Kymmene Oyj:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä 271/2012/2.
Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:
1. A:n ja B:n valituksen tutkimatta jättäminen
Valituksenalaiseen aluehallintoviraston päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan A:n ja B:n olisi tullut toimittaa Vaasan hallinto-oikeudelle osoitettu valituskirjelmä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 30 päivän kuluessa päätöksen antopäivästä, sitä päivää lukuun ottamatta. Valituksenalainen päätös on annettu 14.12.2012 julkipanon jälkeen ja valitusaika on päättynyt 14.1.2013. A:n ja B:n valituskirjelmä on saapunut aluehallintovirastoon 15.1.2013 ja siis valitusajan päätyttyä. Tämän vuoksi valitus on jätettävä myöhään tehtynä tutkimatta.
2. Yhtiön valituksen hylkääminen
Valituksenalaisessa aluehallintoviraston päätöksessä UPM-Kymmene Oyj on määrätty maksamaan muun muassa Kärjenniemenselän pohjoisosan (alue II) rantakiinteistöjen omistajille lupapäätöksen mukaisesta jätevesien johtamisesta aiheutuneesta ja aiheutuvasta rantakiinteistöjen virkistyskäytön vaikeutumisesta vuodesta 2010 lähtien määrätyt kertakaikkiset korvaukset.
Valituksessaan yhtiö on tarkkailutuloksiin, veden laatuselvityksiin sekä havaintoihin vedoten vaatinut, että korvauksia ei määrätä alueelle II. Yhtiö on katsonut, ettei Kärjenniemenselän rantojen virkistyskäytölle aiheudu todellista korvattavaa vahinkoa vuonna 2010 tai sen jälkeen.
Aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan Kärjenniemenselän pohjoisosan pinnanläheisen veden fosforipitoisuuden keskiarvo on vuosina 2009–2012 ollut 16 µg/l. Klorofyllipitoisuuksien perusteella Kärjenniemenselän rehevyystaso on lievästi rehevä – rehevä. Aluehallintovirasto on todennut Kärjennimenselän pohjoisosan syvänteen alusveden olevan edelleen ajoittain hapetonta loppukesällä. Kärjenniemenselän pohjoisosan on katsottu kuuluvan virkistyskäyttöluokkaan tyydyttävä III ja virkistysarvon aleneman olevan 20 %.
Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella hallinto-oikeus toteaa, että Valkeakosken jätevesikuormitus on pienentynyt olennaisesti vuoden 2008 jälkeen ja vesistön tila on parantunut. Kärjenniemenselän pohjoisosan veden laatu tai rehevyys eivät tarkkailutulosten perusteella eroa juurikaan Kärjenniemenselän eteläosasta tai Vanajanselästä. Kärjenniemenselän pohjoisosaan sijoittuu kuitenkin syvänne, jonka alusvesi on edelleen ajoittain hapetonta. Hallinto-oikeus katsoo kuten aluehallintovirasto, että happivajeeseen vaikuttaa jäteveden hapenkulutuksen lisäksi pohjan huono tila. Vanhasta kuormituksesta johtuen syvänteessä ilmenee ajoittain hapenpuute ja pohjasta vapautuu fosforia, mikä lisää rehevyyttä. Vesistön tilan parantumisen hitaus huomioon ottaen hallinto-oikeus arvioi, että jätevesien johtamisesta on aiheutunut Kärjenniemenselän pohjoisosan rannanomistajille korvattavaa vahinkoa siitäkin syystä, että asiassa on kysymys pitkäaikaisen jätevesikuormituksen aiheuttamien rantakiinteistöjen virkistyskäytön osin pysyväislaatuisten heikentymisten hyvittämisestä kertakaikkisin rahakorvauksin, joita ei ole pidettävä liiallisina.
Näillä ja muutoin aluehallintoviraston päätöksessä lausutuin perustein hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön valitus on hylättävä.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
1. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 96 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 26 § 1 ja 2 momentti ja 51 § 2 momentti
2. Ympäristönsuojelulaki 66 §
Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta 1, 5 ja 7 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Pirjo Joutsenlahti, joka on myös esitellyt asian, Mauri Kerätär (eri mieltä) ja Jan Eklund.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
1. UPM-Kymmene Oyj on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja yhtiö vapautetaan velvollisuudesta suorittaa korvauksia ja korkoa aluehallintoviraston päätöksen liitteistä 1 ja 2 ilmenevällä virkistyskäytön vahinkoalueella II sijaitsevien rantakiinteistöjen omistajille.
Yhtiö on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:
Kärjenniemen selän pohjoisosan rantojen virkistyskäytölle ei ole vuodesta 2010 lähtien aiheutunut mitään todellista korvattavaa vahinkoa. Kärjenniemenselän pohjoisosa ei erotu vedenlaadultaan eteläosaa huonompilaatuisena, kun tarkastellaan mahdollista jätevesistä johtuvaa rannankäytön vaikeutumista. Jätevesien virtaus ei myöskään erityisesti suuntaudu aluehallintoviraston päätöksen liitteeseen 2 merkitylle alueelle II. Sellun valmistus Tervasaaren tehtaalla on päättynyt vuonna 2008. Jätevesikuormitus on kaikkien seurattavien parametrien osalta ollut vuodesta 2009 alkaen murto-osa aikaisemmasta. Toisen kuormittajan Säteri Oy:n (Kuitu Finland Oy, Avilon Oy) tehtaan toiminnan ja kuormituksen päättyminen on parantanut veden tilaa ja vähentänyt haittoja merkittävästi.
Kärjenniemenselän pohjoisosalla ei tässä tarkoiteta tehtaan purkupaikan lähialuetta (niin sanottu Vuolteiden alue). Syvännettä lukuun ottamatta Kärjenniemenselän etelä- ja pohjoisosan vedenlaadussa ei ole merkitsevää eroa rannan käyttöön vaikuttavissa tekijöissä, kuten rehevyystasossa, kasvillisuudessa tai kalakannassa. Ravinnepitoisuudet ovat lähellä karujen vesien tyyppiarvoja. Tarkkailutulosten mukaan fosforipitoisuus Kärjenniemenselällä oli 14–15 μg/l ja typpipitoisuus 400 μg/l.
Kärjenniemenselän pohjoisosan alue ei ole tehtaiden jätevesien purkupaikka tai sen lähialue eikä pohjan tilaa Kärjenniemenselällä ole selvitetty. Rannoille aiheutuneen ja aiheutuvan virkistyskäyttökelpoisuushaitan arvioinnin kannalta hallinto-oikeuden ratkaisu saattaa rannanomistajat jätevesikuormituksen historia ja haitat huomioon ottaen eriarvoiseen asemaan muun muassa siitä syystä, että veden laadun parantuminen on lisännyt rakentamista ja tuonut sen myötä uusia korvauksen saajia pohjoisosalle. Kauempana tehtaista ja purkupaikasta Rauttunselällä, Makkaraselällä ja Vanajanselällä rehevyystaso nousee ja muun muassa sinilevähaittoja esiintyy.
Virkistyskäytölle aiheutuvan vahingon tulee olla todellinen, jotta korvauksia voidaan ympäristövahinkolain mukaan määrätä maksettavaksi. Tässä korvausvelvollisuuden harkintaan ei ole vaikuttanut todennettu jätevesikuormituksen putoaminen eikä todennettu veden laadun paraneminen.
Kysymys ei ole pitkäaikaisten jätevesien haittavaikutusten korvaamatta jäämisestä, joka tällä ratkaisulla oikaistaisiin.
Tervasaaren jätevesien johtamisesta on maksettu korvauksia rantakiinteistöjen ja vesialueiden omistajille vuodesta 1977 lähtien vuosikymmenien ajan yhteensä yli neljä miljoonaa euroa. Kertakaikkiset korvaukset olisi ollut perusteltua määrätä viimeistään vuonna 2001 annetulla päätöksellä, mutta ne määrättiin vasta vuonna 2012. Jo vuoteen 2001 mennessä jätevesikuormituksen vähentämiseen oli investoitu ja vaikutukset olivat nähtävissä veden laadun paranemisena. Jonkinlainen perinne määräaikaisesta luvasta ja vuosikorvauksista on johtanut jätevesikorvausten maksuvelvoitteiden jatkumiseen, kun muilla Suomen tehtailla on jo kauan sitten hyväksytty korvausten määrääminen kertakaikkisina ja korvauskäsittelyjen lopettaminen.
2. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että heidän asiassa esittämänsä vaatimukset tutkitaan ja heille määrätään heidän vaatimansa korvaukset laillisine korkoineen. Jos pääasian valitusta ei voida tutkia suoraan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, tulee asian käsittely palauttaa hallinto-oikeuteen. Lisäksi A ja B ovat vaatineet, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto määrätään korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkeimman hallinto-oikeuden osalta.
A ja B ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:
Valituskirjelmä hallinto-oikeuteen on lähetetty kirjattuna kirjeenä kolme päivää ennen valitusajan päättymistä. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että valittajien valitus olisi saapunut Etelä-Suomen aluehallintovirastoon valitusajan päätyttyä. Väite on epäuskottava. Kirjattu kirje kulkee yhdessä päivässä lähetyspaikasta vastaanottopaikkaan. Mikäli vastaanottaja laiminlöisi noutaa kirjatun kirjeen, ei tätä voida lukea lähettäjien vahingoksi. Näyttötaakka siitä, että valitus olisi saapunut aluehallintovirastoon myöhässä on aluehallintovirastolla. Mitään selvitystä tästä ei ole esitetty.
Lisäksi sähköpostikirjeenvaihto 23.1.–24.1.2013 A:n ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristöylitarkastajan kesken osoittaa, että asiakirjahallinta aluehallintovirastossa on pettänyt toimiston muuton johdosta. Tätä ei voida lukea valittajien vahingoksi.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on UPM-Kymmene Oyj:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, ettei sillä ole lisättävää siihen, mitä valituksenalaisen päätöksen ratkaisussa ja sen perusteluissa sekä hallinto-oikeudelle annetussa lausunnossa on sanottu.
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut UPM-Kymmene Oyj:n valituksen johdosta lausunnon, jossa se on ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää asiassa aiemmin lausumaansa.
Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikkö on antanut UPM-Kymmene Oyj:n valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:
Kalatalousviranomainen on antamissaan lausunnoissa pitänyt perusteltuna määrätä myös virkistyskäytön vahinkoalue II:lle rantakiinteistökohtaisia vesistön virkistyskäyttökorvauksia. Vaikka fysikaalis-kemiallisessa vedenlaadussa on tapahtunut nopeaa paranemista ja kalaston hoitotoimet tuottavat hyvää tulosta, ovat alueen eliöstön rakenteelliset muutokset pitkän ja voimakkaan jätevesikuormituksen jälkeen hitaita.
Alueen kuormittajien kalataloustarkkailuun sisältyvät kolmen vuoden välein tehtävät koekalastukset UPM-Kymmene Oyj:n Tervasaaren tehtaan yläpuolisessa Mallasvedessä ja alapuolisessa Kärjenniemenselässä. Kärjenniemenselän särkikalaosuudet (vuonna 2008 paino-osuus 57 %, vuonna 2011 58 % ja vuonna 2014 55 %) kuvaavat edelleen Kärjenniemenselän kalaston rakenteellista eroa suhteessa Mallasveteen (vuonna 2008 paino-osuus 33 %, vuonna 2011 27 % ja vuonna 2014 37 %). Mallasveden yksikkösaaliin voi katsoa vastaavan suhteellisen hyväkuntoisen vesistön saalista ja Kärjenniemenselän kalaston rakenne muuttuu hitaasti suotuisaan suuntaan.
Valkeakosken kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on ilmoittanut, että sillä ei ole lausuttavaa UPM-Kymmene Oyj:n valituksen johdosta.
Lempäälän kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on ilmoittanut, että sillä ei ole huomautettavaa UPM-Kymmene Oyj:n valituksen johdosta.
UPM-Kymmene Oyj on antanut lausuntojen johdosta vastaselityksen, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:
Korvausten maksamiselle rannankäyttöhaitasta ei ole perusteita. Edes rantakiinteistöjen omistajat eivät ole esittäneet väitteitä vuonna 2010 tai sen jälkeen aiheutuneesta rannankäyttöhaitasta tai vaatineet korvauksia. Toinen peruste valitukselle on eri alueilla rantakiinteistöjä omistavien tasapuolinen kohtelu. Kysymyksessä ei ole jätevesien purkualue. Valittamisen perusteena on myös toiminnanharjoittajien yhdenvertaisuus, koska minkään muun paperitehtaan jätevesistä ei ole tällä kuormitustasolla katsottu aiheutuneen rannankäyttöhaittaa.
Kärjenniemenselän pohjoisosan rantojen virkistyskäytölle ei ole vuodesta 2010 lähtien aiheutunut eikä aiheudu mitään todellista korvattavaa vahinkoa. Kärjenniemenselän pohjoisosa ei erotu veden laadultaan eteläosaa huonompilaatuisena, kun tarkastellaan mahdollista jätevesistä johtuvaa rannankäytön vaikeutumista.
Pohjoisosalla sijaitsevaa syvännettä lukuun ottamatta Kärjenniemenselän etelä- ja pohjoisosan veden laadussa ei ole merkitsevää eroa rannan käyttöön vaikuttavissa tekijöissä, kuten rehevyystasossa, kasvillisuudessa tai kalakannassa. Ravinnepitoisuudet ovat lähellä karujen vesien tyyppiarvoja. Rehevyys lisääntyy edettäessä kauemmaksi.
Kalatalousviranomaisen lausunnossa on verrattu Kärjenniemenselkää kalavetenä Mallasveteen. Kysymys ei nyt kuitenkaan ole vesialueiden omistajille tai haltijoille maksettavasta kalastuksen tuoton vähenemisestä tai haitasta, joita edelleen kompensoidaan kalatalousviranomaiselle maksettavalla kalatalousmaksulla tehtävillä hoitotoimenpiteillä. Rahallisia korvauksia on määrätty ja myös maksettu vesialueiden omistajille, mutta nyt ei ole niistä kysymys. Kärjenniemenselän pohjoisosan rannat eivät erotu ainakaan huonompina Kärjenniemenselän eteläosan, Rauttunselän ja Makkaranselän rannoista. Mainituille muille ranta-alueille korvauksia ei ole määrätty maksettavaksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut A:n ja B:n valituksen ja hylkää sen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian UPM-Kymmene Oyj:n valituksesta. Yhtiön valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
3. A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
Perustelut
1. Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan määräaika valituksen tekemiseen on päättynyt maanantaina 14.1.2013. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella B on jättänyt valituksen Postin kuljetettavaksi kirjattuna kirjeenä perjantaina 11.1.2013 klo 18.09. Valitus on kirjattu saapuneeksi aluehallintovirastoon tiistaina 15.1.2013 eli valitusajan päättymisen jälkeen.
Hallinto-oikeuden on ratkaisustaan ilmenevien perustelujen ja siinä mainittujen lainkohtien nojalla tullut jättää valitus tutkimatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
2. UPM-Kymmene Oyj on hakenut ympäristölupaa sellu- ja paperitehtaan sekä voimalaitoksen toiminnan jatkamiselle 31.12.2004 ja pyytänyt tuolloin korvausten käsittelyä erillisenä asiana. Yhtiö on toimittanut esityksensä vahinkojen korvaamiseksi ympäristölupavirastolle 17.5.2005. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi ympäristöluvan 16.3.2009 päätöksellään nro 11/2009/1. UPM-Kymmene Oyj on toimittanut Etelä-Suomen aluehallintovirastolle uuden vahinkoarvion 7.1.2010.
Valituksen kohteena olevalla aluehallintoviraston päätöksellä UPM-Kymmene Oyj on muun ohella määrätty maksamaan ympäristölupaviraston päätöksen nro 11/2009/1 lupamääräysten mukaisesta jätevesien johtamisesta aiheutuneesta ja aiheutuvasta rantakiinteistöjen virkistyskäytön vaikeutumisesta vuodesta 2010 lähtien kertakaikkiset korvaukset. Yhtiö on valituksessaan vaatinut päätöksen kumoamista siltä osin kuin se on määrätty maksamaan korvauksia Kärjenniemenselän pohjoisosan vahinkoalueella II sijaitsevien rantakiinteistöjen omistajille.
Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella Kärjenniemenselkään kohdistunut jätevesikuormitus on pienentynyt olennaisesti vuoden 2008 jälkeen ja vesistön tila on parantunut. Kärjenniemenselän pohjoisosan veden laatu eroaa kuitenkin edelleen selvästi jätevesien purkupaikan yläpuolisen Mallasveden veden laadusta. Kärjenniemenselän pohjoisosan on katsottu kuuluvan virkistyskäyttöluokkaan tyydyttävä III ja yläpuolisen Mallasveden virkistyskäyttöluokkaan hyvä II. Koska Kärjenniemenselän pohjoisosan veden laatua tulee verrata ensisijaisesti purkupaikan yläpuolisen vesistön veden laatuun, ei vähäisellä veden laadun erolla Kärjenniemenselän pohjoisosan ja eteläosan välillä ole yhtiön valituksessaan esittämää merkitystä määritettäessä korvauksia vahinkoalueella II.
Pitkäaikaisen jätevesikuormituksen vaikutukset tulevat tulevaisuudessa edelleen vähenemään, mutta vaikutukset näkyvät Kärjenniemenselän veden tilassa vielä pitkään. Kärjenniemenselän pohjoisosan syvänteestä vapautuva fosfori hidastaa osaltaan vesistön tilan parantumista. Korvausten määrääminen kertakaikkisina on tässä tilanteessa ollut perusteltua, ja kuormituksen ja siitä aiheutuvan haitan väheneminen on otettu huomioon korvauksia määritettäessä haittaprosentissa.
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Tuomas Kuokkanen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Juha Kaila ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Tuire Taina.