Muu päätös 2942/2016

Asia Kirkollisasiaa koskeva valitus

Valittaja Kallion seurakunnan seurakuntaneuvosto

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 25.6.2014 nro 14/0518/2

Asian aikaisempi käsittely

Kallion seurakunnan seurakuntaneuvosto on päätöksellään 14.6.2011 (§ 10) hyväksynyt kolehtisuunnitelman ajalle 26.6.–31.12.2011 seuraavin muutoksin: Kirkkohallituksen määräämät kolehdit 14.8. ja 21.8. on muutettu kerättäviksi siten, että 14.8. kerätään opiskelijoiden hengellisen kasvun, kristillisen vastuun ja laupeudentyön edistämiseen Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto ry:lle ja 21.8. Kirkon Ulkomaanavun kautta Venäjällä tehtävään työhön.

Seurakuntaneuvosto on päätöksellään 6.9.2011 (§ 6) päättänyt, ettei se ota 14.6.2011 tehtyyn päätökseen kohdistuvaa oikaisuvaatimusta tutkittavakseen. Päätös on syntynyt äänestyksen jälkeen, ja äänestyksessä voittaneen kannan perusteluina on esitetty, että kirkkoherra ei ole pannut toimeen seurakuntaneuvoston päätöstä, vaan molemmat kolehdit on kerätty kirkkohallituksen määräämällä tavalla, minkä vuoksi oikaisuvaatimuksen tekijöiden tarkoitus on jo toteutunut ja asia rauennut.

Helsingin hallinto-oikeus on päätöksellään 30.10.2012 numero 12/1012/2 kumonnut ja poistanut seurakuntaneuvoston päätöksen 6.9.2011 § 6 ja palauttanut asian seurakuntaneuvostolle A:n, B:n ja C:n oikaisuvaatimuksen edelleen käsittelemistä ja, jollei estettä siihen muutoin ilmene, tutkimista varten.

Seurakuntaneuvosto on päätöksellään 22.1.2013 (§ 10) hylännyt päätöksestä 14.6.2011 § 10 tehdyn oikaisuvaatimuksen.

A, B ja C ovat yhteisessä Helsingin hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituksessa vaatineet, että seurakuntaneuvoston päätös 14.6.2011 § 10 on kumottava.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Kallion seurakunnan seurakuntaneuvoston päätökset 22.1.2013 § 10 ja 14.6.2011 § 10.

Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa:

Kirkkohallitus on kirkkolain 22 luvun 2 §:n nojalla määrännyt yleiskirjeessään 1.11.2010 Nro 37/2010, että vuoden 2011 aikana on koottava yleiskirjeessä luetellut kolehdit. Kirkkohallitus on määrännyt, että päivään sidotut kolehdit kerätään, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

"14.8. Opiskelijoiden ja koululaisten tavoittamiseen ja kouluttamiseen, Suomen Evankelisluterilainen Opiskelija- ja Koululaislähetys ry;

21.8. Venäjän lähetykselle seurakuntatyöhön; opetus ja diakonia, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys r.y."

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on kysymys siitä, onko Kallion seurakunnan seurakuntaneuvosto ylittänyt toimivaltansa päättäessään, että niin sanotut viralliset kolehdit kerätään seuraavasti:

"14.8. opiskelijoiden hengellisen kasvun, kristillisen vastuun ja laupeudentyön edistämiseen Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto ry:lle;

21.8. Kirkon Ulkomaanavun kautta Venäjällä tehtävään työhön."

Valituksenalaisen päätöksen mukaan kirkkohallituksen toimivaltaan ei voida kirkkolain 22 luvun 2 §:n 9 kohdan perusteella katsoa kuuluvan määrätä yksityiskohtaisesti mille toimijoille, minä päivinä ja mihin yksittäisiin projekteihin kolehdit on kerättävä. Kirkkohallituksen yleiskirjeellä annettuja yksityiskohtaisia ohjeita kolehdinsaajista voidaan pitää vain suosituksina. Sitä paitsi Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto ry ja Kirkon Ulkomaanapu on yleiskirjeessä hyväksytty kolehdinsaajiksi. Yleiskirjeessä on määrätty kolehteja kerättäväksi myös sellaisille yhdistyksille, jotka eivät hyväksy naispappeutta ja joiden suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin poikkeaa kirkon virallisesta linjasta. Valituksenalaisen päätöksen mukaan kirkkohallituksen kirkkolain 22 luvun 2 §:n mukaista toimivaltaa rajoittavat kirkkolain säännökset sekä kirkolliskokouksen ja piispojen päätökset. Seurakuntaneuvosto on kirkkolain 4 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla kerännyt kolehdit tahoille, joiden toiminta ei ole kirkkolain, kirkon päätösten, Suomen perustuslain tai yhdenvertaisuuslain vastaista.

Hallinto-oikeus toteaa, että kirkkolain 4 luvun 2 §:n 2 momentti on jumalanpalveluksia koskeva yleissäännös. Sen mukaan jumalanpalveluksissa sekä muissa kirkollisissa ja seurakunnallisissa tilaisuuksissa voidaan kerätä kolehti kirkon ja seurakunnan toiminnan sekä niiden tehtävää vastaavien tarkoitusten tukemiseksi.

Kirkkohallituksen tehtävistä säädetään kirkkolain 22 luvun 2 §:ssä. Mainitun pykälän 1 momentin 9 kohdan (1054/1993) mukaan kirkkohallituksen tehtävänä on, jollei mainitussa laissa tai kirkkojärjestyksessä toisin säädetä, määrätä, mihin yleisiin tarkoituksiin kolehteja on päiväjumalanpalveluksissa kannettava.

Seurakunnan kolehtisuunnitelman vahvistamisesta säädetään kirkkojärjestyksen 2 luvun 8 §:ssä. Sen mukaan kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto vahvistaa suunnitelman niistä päiväjumalanpalveluksissa kannettavista kolehdeista, joista ei ole määrätty kirkkolain 22 luvun 2 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisesti.

Ottaen huomioon toisaalta kirkkohallitukselle kirkkolain 22 luvun 2 §:n 1 momentin 9 kohdassa uskottu tehtävä ja toisaalta seurakuntaneuvoston kirkkojärjestyksen 2 luvun 8 §:n mukaisen toimivallan nimenomainen rajaus, hallinto-oikeus katsoo, että Kallion seurakuntaneuvosto on ylittänyt toimivaltansa asiassa.

Kallion seurakuntaneuvoston päätökset 22.1.2013 § 10 ja 14.6.2011 § 10 on siten kumottava.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi

Kirkkolaki 24 luku 4 § 1 ja 2 momentti (1274/2003)

Asian ovat rat³kais³seet hal³lin³to-oi³keu³den jä³se³net Anja Sahla, Rita Ruuhimäki ja Monica Gullans, jo³ka on myös esi³tel³lyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kallion seurakunnan seurakuntaneuvosto on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. Seurakuntaneuvosto on perustellut vaatimustaan seuraavasti:

Seurakuntaneuvosto on 14.6.2011 tehnyt päätöksen kolehtisuunnitelmasta kirkkolain 4 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti käyttäen sille kuuluvaa toimi- ja harkintavaltaa. Kirkkohallitukselle on kirkkolain 22 luvun 2 §:n 9 kohdassa annettu oikeus määrätä, mihin yleisiin tarkoituksiin kolehteja on päiväjumalanpalveluksissa kannettava. Kirkkohallituksen toimivaltaan ei voida katsoa kuuluvan määrätä yksityiskohtaisesti, mille toimijoille, minä päivinä ja mihin yksittäisiin projekteihin kolehdit on kerättävä. Kirkkohallituksen yleiskirjeellä annettuja yksityiskohtaisia ohjeita kolehdinsaajista voidaan siten pitää suosituksina eikä seurakuntaneuvostoa juridisesti sitovina määräyksinä. Kirkkohallituksen toimivaltaa ei voida perustella ja laajentaa sen omilla päätöksillä.

Kirkkohallitus oli määrännyt yleiskirjeessä nro 37/2010 kolehteja kerättäväksi yhdistyksille, jotka eivät hyväksy kirkkolaissa säädettyä naispappeutta ja joiden suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin poikkeaa kirkon virallisesta linjasta, mitkä asiat näkyvät myös näiden yhdistysten toiminnassa. Suomen Evankelisluterilainen Opiskelija- ja Koululaislähetys ry ja Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry ovat tällaisia järjestöjä. Seurakuntaneuvosto on halunnut päätöksellään 14.6.2011 kirkkolain 4 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti kerätä kolehdit tahoille, jotka eivät toimi kirkkolain ja kirkon päätösten vastaisesti ja joiden toiminta ei myöskään ole ristiriidassa Suomen perustuslaissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto ry ja Kirkon Ulkomaanapu ovat tällaisia toimijoita.

Seurakuntaneuvoston tekemän päätöksen mukaiset kolehdinsaajat Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto ry ja Kirkon Ulkomaanapu ovat olleet kirkkohallituksen yleiskirjeessään nro 37/2010 kolehdinsaajiksi hyväksymiä ja suosittamia järjestöjä. Näin ollen seurakuntaneuvoston päätös valita ne kolehdinsaajiksi ei ole rikkonut kirkkohallitukselle kirkkolain 22 luvun 2 §:n 9 kohdassa ja kirkkojärjestyksen 2 luvun 8 §:n annettua toimivaltaa määrätä niistä yleisistä tarkoituksista, joihin kolehteja kannetaan.

Kirkkoherra on vastoin seurakuntaneuvoston 14.6.2011 tekemää päätöstä pannut Kallion seurakunnassa täytäntöön kolehdit 14.8.2011 ja 21.8.2011 kirkkohallituksen yleiskirjeen nro 37/2010 mukaisesti. Kirkkohallituksen kolehdinsaajiksi määräämät yhdistykset Suomen Evankelisluterilainen Opiskelija- ja Koululaislähetys ry ja Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry ovat siten saaneet niille kerättyjen kolehtien tuoton.

A, B ja C ovat yhteisessä selityksessään vaatineet, että valitus hylätään.

He ovat uudistaneet vaatimuksensa perusteeksi hallinto-oikeudessa esittämänsä ja lausuneet lisäksi muun ohella seuraavaa:

Kirkkohallituksella on oikeus sitovasti määrätä yleiset niin sanotut viralliset kolehdit. Seurakuntaneuvosto ei voi laillisesti poiketa kirkkohallituksen kirkkolain nojalla tekemistä kolehtipäätöksistä. Seurakuntaneuvosto voi päättää vain niistä päiväjumalanpalveluksessa kannettavista kolehdeista, joita kirkkohallitus ei ole määrännyt. Seurakuntaneuvoston päätös poiketa kirkkohallituksen kolehtipäätöksistä tarkoittaa seurakuntaneuvoston toimivallan ylittämistä.

Kirkkohallituksen päätös kolehdinsaajista ei ole suositus. Kirkkohallituksen päätös on lainvoimainen. Päätökseen olisi voinut aikanaan hakea muutosta. Kirkollisten oppiriita-asioiden käsittelyfoorumi on kirkolliskokous, ei seurakuntaneuvosto.

Se, että kirkkoherra on määrännyt pakolliset kolehdit kannettaviksi vastoin seurakuntaneuvoston enemmistöpäätöstä, ei tee mainittua päätöstä lainmukaiseksi.

Kallion seurakunnan seurakuntaneuvostolle on annettu tiedoksi A:n, B:n ja C:n yhteinen selitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Heikki Harjula ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.