Muu päätös 3463/2016

Asia Maa-aineslupaa koskevat valitukset

Valittajat 1) Kintauden vesiosuuskunta

2) A ja hänen asiakumppaneinaan olevat yksityishenkilöt ja yhteisöt

Päätös, jota valitukset koskevat

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 12.5.2015 nro 15/0181/2

Asian aikaisempi käsittely

Petäjäveden teknisen lautakunnan lupajaosto on päätöksellään 24.6.2014 § 31 myöntänyt Koskelan Koneet Oy:lle maa-aineslain mukaisen luvan kalliokiviainesten ottamiseen Petäjäveden kunnan Kintauden kylässä sijaitsevalta tilalta Mäenpäälä 38:0. Maa-aineksia saa ottaa yhteensä 193 000 k-m³. Lupa on voimassa 1.8.2024 saakka. Lupa on myönnetty ottamissuunnitelman mukaisesti muun muassa seuraavin lupamääräyksin:

(= = =)

2. Kalliokiviaineksen alin ottosyvyys on +192,0 (N60), kuitenkin vähintään 2 metriä havaitun pohjavesipinnan yläpuolella. Pohjaveden asemaa muuttavaa kaivua ei hyväksytä.

3. Luvan hakijan tulee ennen ottamistoiminnan aloittamista ja ensimmäisen louhintajakson jälkeen tutkia veden laatu ja vedenpinnan korkeus tilojen Rajakulma RN:o 10:15, Riihelä RN:o 12:32 ja Metsärinne RN:o 6:57 kaivoista ja porakaivoista. Vedestä tulee tutkia escherichia coli, suolistoperäiset enterokokit, ammoniumtyppi (NH₄-N), nitriittityppi (NO₂-N), nitraattityppi (NO₃-N), KMnO₄-luku, kovuus, mangaani, rauta, arseeni, fluoridi, kloridi, radon, pH, sähkönjohtavuus, sameus, väriluku, ulkonäkö, haju ja maku.

Vedenlaatututkimukset on toistettava tarvittaessa. Vesinäytteiden otossa tulee käyttää sertifioitua näytteenottajaa ja analysoinnissa akkreditoitua laboratoriota.

4. Louhoksen pohja muotoillaan siten, ettei alueelle pääse lammikoitumaan pinta- ja pohjavesiä. Vedet tulee johtaa laskeutusaltaan kautta hallitusti maastoon.

(= = =)

8. Poltto- ja voiteluaineiden sekä ympäristölle haitallisten kemikaalien varastointi sekä autojen ja koneiden säilytys ja huolto on alueella kielletty, ellei ympäristön pilaantumisvaaraa ole poistettu asianmukaisilla tiloilla tai suojarakenteilla. Myös koneiden ja autojen tankkaus tulee järjestää siten, ettei siitä aiheudu öljy- tai polttoainepäästöjen vaaraa. Lisäksi pohjaveden puhtaana säilymiseksi on huolehdittava siitä, että pohjavedelle vahingollisten aineiden käsittelyssä noudatetaan erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta.

(= = =)

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n ja hänen asiakumppaneidensa vastaselityksessä esitetyt toimivaltaan liittyvät valitusperusteet ja Kintauden vesiosuuskunnan vastaselityksessä esitetyn niin sanottuun ekotaajamaan liittyvän valitusperusteen. Muilta osin hallinto-oikeus on tutkinut valitukset ja hylännyt ne.

Hallinto-oikeus on perustellut seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan valittajan tulee esittää valituksensa perusteet ennen valitusajan päättymistä.

A on esittänyt toimivaltaan liittyvät valitusperusteet vastaselityksessä. Kintauden vesiosuuskunta on esittänyt ekotaajamaa koskevan valitusperusteen hallinto-oikeudelle antamassaan vastaselityksessä. Vastaselitykset ovat saapuneet hallinto-oikeuteen valitusajan päättymisen jälkeen. Hallinto-oikeus jättää valitusperusteet liian myöhään tehtyinä tutkimatta.

Kuulemisvirhettä koskeva väite

Koskelan Koneet Oy:n maa-aineslupahakemuksesta on ilmoitettu Petäjäveden kunnan ilmoitustaululla 6.2. - 7.3.2014 ja varattu tilaisuus muistutuksen esittämiseen. Päätöksessä mainituille 12 naapurille on lähetetty lisäksi erityistiedoksianto. Maa-aineslaki ei edellytä kirjeitse tapahtuvaa kuulemista muiden kuin ottamisalueen sisältävään kiinteistöön rajoittuvien kiinteistöjen ja muiden alueiden omistajien osalta, paitsi milloin se on ilmeisen tarpeetonta. Tähän nähden asian käsittelyssä ei ole menetelty virheellisesti sillä A:n valituksessa esitetyllä perusteella, että kaikille lähialueen asukkaille ja yrittäjille ei ole lähetetty kuulemiskirjettä. Päätös ei ole tältä osin syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA)

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 §:n 2 b kohdan mukaan kiven, soran tai hiekan ottoon sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla silloin, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Kun otetaan huomioon puheena olevan ottamisalueen pinta-ala ja ottamismäärä, lupahakemuksen hyväksyminen ei ole yksin eikä yhdessä muiden hankkeiden kanssa edellyttänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn suorittamista.

Keskeiset sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan on vähäinen. Ottamissuunnitelman sisällöstä ja rakenteesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Kuvaus hankkeesta ja saadusta selvityksestä

Asiassa on kysymys kalliokiviainesten ottamisesta Petäjäveden kunnan Kintauden kylässä sijaitsevalta tilalta Mäenpäälä RN:o 38:0. Aineksia on tarkoitus ottaa kolmessa eri vaiheessa noin 6,4 hehtaarin kokoiselta alueelta yhteensä 581 000 k-m³³. Nyt puheena oleva lupahakemus koskee ensimmäistä vaihetta, jossa maa-aineksia on tarkoitus ottaa 10 vuoden aikana noin 3,4 hehtaarin suuruiselta alueelta 193 000 k-m³³. Kuljetuksia varten ottamisalueelle aiotaan rakentaa tie, joka yhdistyy Rekolan yksityistiehen, jolta on edelleen yhteys Hirvimäki–Kintauden paikallistielle numero 16606.

Alueella ei ole voimassa olevaa asema- tai yleiskaavaa. Keski-Suomen maakuntakaavassa alueeseen ei kohdistu varauksia.

Hankkeesta on saatu lausunnot muun muassa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja Jyväskylän ympäristöterveysjaostolta. Ympäristösihteeri on tehnyt alueella tarkastuksen. ELY-keskuksen lausunnon mukaan alueella ei ole luonnonsuojelukohteita, eikä kulttuuriympäristöön tai maisemaan liittyviä arvoja. Lausunnon valmisteluun on osallistunut hydrogeologi.

Ottamistoimintaa koskeva ympäristölupa

Petäjäveden teknisen lautakunnan lupajaosto on 24.6.2014 § 32 myöntänyt luvan saajalle ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen ympäristöluvan nyt kysymyksessä olevaa kallion louhintaa ja murskausta varten. Lupapäätöksessä on käsitelty muun muassa toiminnasta ympäristölle aiheutuvia melu-, pöly- ja tärinähaittoja sekä vesistövaikutuksia ja annettu näiltä osin lupamääräyksiä. Lupaan sisältyy lisäksi toiminta-aikoja koskevia rajoituksia. Lupapäätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Valituksen käsittely on kesken.

Vaikutukset maankäyttöön

Se, ettei ottamisaluetta ole osoitettu maakuntakaavassa, ei estä maa-ainesluvan myöntämistä. Kunnan mahdollisilla maaseutumaisen asumisen tukemiseen tähtäävillä strategioilla, kalliokiviainesten kysynnällä tai sen puutteella tai sillä, sijaitseeko kunnan alueella muita ainesten ottamiseen soveltuvia alueita, ei ole merkitystä luvan myöntämisedellytysten kannalta.

A:n ja asiakumppanien valituksessa mainitussa ekokylähankkeessa on kysymys Petäjäveden kunnan Palvalahti-Kintauden osayleiskaavaan sisältyvästä ekotaajamasta. Osayleiskaava sijaitsee noin 30 metrin etäisyydellä ottamisalueesta. Ekotaajama sijoittuu lähimmillään noin 750 metrin etäisyydelle 1. vaiheen ottoalueesta ja suunniteltu asutus noin kilometrin etäisyydelle. Alueen rakentaminen ei ole alkanut. Se, että ottamisalue sijoittuu mainitun osayleiskaavan läheisyyteen, ei estä maa-ainesluvan myöntämistä.

Maa-ainesten ottaminen rajatulla paikalla ei estä lähialueiden käyttämistä virkistykseen.

Vaikutukset maisemaan

Maa-ainesten ottaminen muuttaa aina jossain määrin ottamisaluetta ja sen lähiympäristöä. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa maisemakuvalla ei kuitenkaan tarkoiteta mitä tahansa, yleensä subjektiiviseen arvioon perustuvaa maisemakuvaa, vaan maisemakuvalla tulee olla objektiiviseen arviointiin perustuvia erityisiä kauneusarvoja. Ympäristöhallinnon ohjeen 1/2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö" mukaan kauniilla maisemakuvalla ja luonnon merkittävillä kauneusarvoilla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen tai sitä ympäröivän maiseman kauneutta. Maiseman kauneutta voidaan tarkastella kohteesta ympäristöön päin ja ympäristöstä kohteeseen päin. Geologisen kohteen kuten kallion kauneuden tärkeimpiä visuaalisia tekijöitä voivat olla muodostuman hahmottuminen ja rajautuminen ympäristössään. Kaunista maisemakuvaa tai luonnon merkittäviä kauneusarvoja voivat maisemassa edustaa esimerkiksi harju, moreenikumpu tai kallio, joka on luonnon- tai kulttuurimaisemassa selvästi erottuva ja jolta on laaja näköala ympäristöön.

Ottamisalue ja sen lähiympäristö on osittain kalliomaata ja osittain puolukka- ja kanervatyypin metsämaata, jolla sijaitsee noin 30–40 vuoden ikäinen havumetsä. Ottamisalueen korkein kohta on noin 220 metriä merenpinnan yläpuolella ja ottaminen ulotetaan tasoon, joka on noin 192 metriä merenpinnan yläpuolella. Ottamissuunnitelmassa on selostettu, ettei ottamisalueelta ole esteetöntä näkymää laajalle alueelle ja ettei ottamisalue ole irrallinen erotettavissa oleva kallioalue. Edellä esitetyn perusteella kysymys on tavanomaisesta kallioalueesta, jota ympäröi talousmetsä. Alueella ei ole laissa tarkoitettua kaunista maisemakuvaa tai luonnon merkittäviä kauneusarvoja.

Vaikutukset luontoarvoihin

Maa-ainesten ottamisalue sijaitsee tilalla Mäenpäälä RN: 38:0, jonka pinta-ala on lähes 300 hehtaaria. Ottaminen vaikuttaa aina jossain määrin ympäröivän luonnon olosuhteisiin. ELY-keskuksen lausunnon perusteella alueella ei ole tiedossa erityisiä luontoarvoja eikä tarkempia selvityksiä ole siten ollut tarpeen tehdä. Pelkästään se seikka, että ottamisalueen läheisyydessä on havaittu runsaasti erilaisia eläinlajeja tai että ottamisalueen läheisyydessä on jollekin suojellulle lajille soveltuvaa elinympäristöä, ei ole peruste kumota päätöstä.

Vaikutukset pohjaveteen ja pintavesiin

Ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Kaistinmäen I-luokan pohjavesialue sijaitsee noin 650 metrin etäisyydellä ottoalueelta koilliseen. Alue ei ole vedentuotantokäytössä, mutta Kintauden vesiosuuskunnan valitukseensa liittämän vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan vedenottamon rakentamismahdollisuus Kaistinmäen pohjavesialueelle on selvitettävä. Lisäksi Kuohun Kirkkaan porakaivot sijaitsevat noin 1,6 kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta koilliseen.

Ottamissuunnitelman mukaan ottamisalue porrastetaan lammikoitumisen estämiseksi ja vesien ohjaamiseksi ottamisalueen lounaispuolella sijaitsevaan laskeutusaltaaseen. Pintavedet laskeutuvat kiintoaineista puhdistettuna suo-ojia pitkin lounaassa sijaitsevaan Iso Koisjärveen. Tähän nähden ottamisella ei ennalta arvioiden ole vaikutusta Ala-Kintauden järveen ja Vehkasuon lähteeseen, jotka sijaitsevat noin kahden kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta pohjoiseen. Kun edellä mainittujen seikkojen lisäksi otetaan huomioon, että hakija on velvoitettu tutkimaan ja seuraamaan veden laatua ja vedenpinnan korkeutta, sekä lupamääräyksissä asetetut pohjaveden suojelemiseksi annetut määräykset, toiminnasta ei ottamissuunnitelman mukaisesti toimittaessa ja lupamääräyksiä noudatettaessa ennalta arvioiden aiheudu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista tai muuta vesistöön kohdistuvaa haittaa, jota ei varotoimenpitein ja lupamääräyksin pystytä torjumaan. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon ELY-keskuksen lausunto, kalliopohjaveden virtaamista ei ole tarvinnut erikseen selvittää.

Vaikutukset asutukselle (melu, tärinä ja pöly)

Maa-ainesluvan myöntämisen yhtenä edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asiaa ratkaistaessa tulee kiinnittää huomioita muun muassa ottamisalueen ja häiriintyvän kohteen väliin jääviin suojaetäisyyksiin. Ottamisesta aiheutuvaan haittaan voidaan vaikuttaa myös lupamääräyksillä.

Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole nimenomaisia säännöksiä ottamisalueiden ympärille jätettävistä suojaetäisyyksistä. Ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö" on esitetty suositukset ottamisalueen ympärille tarvittavista suojaetäisyyksistä. Suositusten mukaan etäisyyden asuttuun rakennukseen tulee kalliokiven ottamisalueilla olla 300–600 metriä. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti.

Hankealueen kaakkoispuolella noin 400 metrin etäisyydellä ottamisalueen rajasta sijaitsee vapaa-ajankiinteistö Kurkela RN:o 10:17. Vastaavasti luoteessa noin 480 metrin etäisyydellä ottamisalueen rajasta sijaitsee vapaa-ajan kiinteistö Rajakulma RN:o 10:15. Myös pohjoisessa noin 720 metrin etäisyydellä sijaitsee vapaa-ajan asutusta. Lähin vakituisesti asuttu kiinteistö sijaitsee noin 1,1 kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta. Seuraavat asutut kiinteistöt sijaitseva tätä kauempana ottamisalueesta.

Ottamisen toiminta-aikaa on ympäristölupapäätöksessä rajattu määräämällä muun muassa, että murskaaminen ja louhinta on kielletty 1.5.–15.8. välisenä aikana. Toimintajaksojen aikana murskaus, poraaminen, rikotus ja räjäytykset ovat sallittuja ainoastaan arkisin. Melun osalta ympäristölupapäätöksessä on määrätty, ettei toiminnasta aiheutuva A painotettu ekvivalenttitaso (L_Aeq) saa lähimpien asuinkiinteistöjen pihalla ylittää päiväohjearvoa (7.00–22.00) 55 dB ja yöohjearvoa (22.00–7.00) 50 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla ohjeena on, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Meluohjearvot vastaavat valtioneuvoston päätöksessä melutasojen ohjearvoista (993/1992) annettuja ohjearvoja. Lisäksi luvansaaja on velvoitettu tekemään melumittaus tilan Metsärinne RN:o 6:57 alueella. Edelleen ympäristölupapäätöksessä luvan saaja on velvoitettu estämään pölyn joutumista ympäristöön muun muassa kastelemalla tai koteloimalla päästölähteet ja kastelemalla laitoksen sisäisiä teitä. Päätöksessä on määräyksiä myös tärinän osalta.

Kun otetaan huomioon asutuksen etäisyys ottamisalueesta, ottamisaluetta ympäröivä metsäinen vyöhyke, ottamistoiminnalle asetetut toiminta-aikaa koskevat rajoitukset sekä se, että toiminnan aiheuttamat melu-, pöly- ja tärinähaitat on tarkemmin käsitelty ja niiden torjumiseksi on annettu määräykset toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä, ei ottamistoiminnasta ennalta arvioiden aiheudu asutukselle, ympäristölle eikä myöskään valituksessa mainituille marjatiloille maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Vaikutukset liikenneturvallisuuteen

Ottamistoiminnan seurauksena liikenteen määrä lisääntyy väistämättä jonkin verran. Tämä ei kuitenkaan ole peruste hylätä lupahakemusta eikä ottamistoiminnasta aiheutuva liikennöinti yleisellä tiellä sinänsä voi muodostaa estettä maa-ainesluvan myöntämiselle. Myöskään liikenneturvallisuus sellaisenaan ei voi tulla maa-ainesluvan myöntämisen yhteydessä tutkittavaksi. Yksityistien käyttöä ja kunnossapitoa koskevat asiat ratkaistaan yksityisistä teistä annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

Maa-aineslupa on myönnettävä, jos maa-aineslaissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät. Luvan saajat ovat esittäneet lainmukaisen ottamissuunnitelman, eikä ottaminen edellä tässä päätöksessä selostetut seikat huomioon ottaen ole ristiriidassa lain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Valituksenalaista päätöstä ei ole valituksissa esitetyillä perusteilla syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 13 § 1 momentti

Kuntalaki 90 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta 2 § 3 momentti 2 kohta

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 17 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Elina Tanskanen (eri mieltä) ja Paula Pihlava. Esittelijä Ria Savolainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Kintauden vesiosuuskunta on valituksessaan vaatinut lupahakemuksen hylkäämistä. Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Alue on erittäin hyväksi luokiteltua pohjavesialuetta. Alueella ei ole tehty geologista selvitystä kallion rakenteesta eikä pohjavesiolosuhteista ja -varannoista.

Kintauden vesiosuuskunta toimii kyseisellä kylällä ja toimittaa vettä noin 180 kiinteistölle. Vesiosuuskunta on yhteistyössä Petäjäveden kunnan kanssa tehnyt vesihuollon kehittämissuunnitelman, jossa on varauduttu hyödyntämään hyvälaatuista pohjavettä alueelta.

2) A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että lupajaoston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan.

Valittajat ovat viitanneet hallinto-oikeustuomarin äänestyslausuntoon sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Tähän mennessä esitetyn selvityksen perusteella ei voida varmuudella todentaa, ettei suunniteltu kalliokiviaineksen ottaminen vaaranna nykyisiä veden virtauksia kallioperässä ja pohjaveden saantoa. Asiaan on sovellettava YVA-menettelyä ja tehtävä tarkat kallioperustan geologiset tutkimukset. Lupaa ei tule myöntää, jos ei ole täyttä varmuutta siitä, etteivät räjäytystoimet vaikuta haitallisesti alueen kallisarvoisiin pohjavesivarantoihin, joita hyödynnetään myös taloudellisesti.

Alue rajautuu liito-oravalle suotuisiin kulkuväyliin. Ottamisalueen lähistön liito-oravan suojelumerkintöjä on valtuuston päätöksellä jo aiemmin heikennetty. Liito-oravan esiintyminen on selvitettävä.

Valittajien hallinto-oikeudelle toimittamassa vastaselityksessä on tuotu esiin kunnan itsehallintoon ja toimivaltaan liittyviä seikkoja. Nämä seikat liittyvät olennaisesti nyt kyseessä olevan asian käsittelyyn.

Kuuleminen olisi tullut toteuttaa laajemmalla alueella, koska ottamisalueen lähistöllä on paljon vakituista ja loma-asutusta.

Mahdollisesti uusiksi asioiksi tulkittavien seikkojen ei tule estää valituksen käsittelyä muilta osin.

Ympäristöluvassa, josta on valitettu hallinto-oikeuteen, on asetettu riittämättömät aikarajoitukset toiminnalle. Elokuun puolivälin ja syyskuun aikana toiminnasta aiheutuva pöly voi pilata lähialueen luomumarja- ja hedelmätilojen sadon.

Palvalahti-Kintaus-osayleiskaavaan suunnitellun Ekotaajaman kehittäminen on pysähdyksissä Koskelan Koneet Oy:n lupahakemuksen vuoksi.

Ympäristöhallinnon ohjeiden mukaan ottamisalueen ja asutuksen välisen suojaetäisyyden tulisi olla 300–600 metriä. Lähimmät rakennukset sijaitsevat 400 ja 480 metrin päässä ottamisalueesta. Etäisyys on liian pieni.

Kintauden liikenneturvallisuuden parantamiseksi on tehty työtä jo vuosien ajan. Luvanhakijan tulisi osaltaan vastata liikenneturvallisuudesta.

Valittajat ovat vaatineet vahingonkorvausta mahdollisen vedensaannin heikentymisestä. Lisäksi vahingonkorvaus saattaa tulla kyseeseen marja- ja hedelmätilallisten osalta.

Valituksessa olivat mukana 159 Petäjäveden kunnan asukasta, 23 kunnan ulkopuolista asukasta, sekä Vihreä Keurusseutu ry, Suomen Luontoliiton Petäjäveden yhdistys Petäjäveden luonto ry, Suomen omakotiliiton Jyvässeudun omakotiyhdistys ry sekä Eerojen Erä ry ja Maaseutu- ja Erävihreät.

Petäjäveden kunnan ympäristösihteeri on Petäjäveden kunnan teknisen lautakunnan lupajaoston puolesta valitusten johdosta antamassaan vastineessa esittänyt, että valitukset tulee hylätä ja hallinto-oikeuden päätös pysyttää voimassa.

Teknisen lautakunnan lupajaosto on katsonut, että Koskelan Koneet Oy:n hanke ei ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:n vaatimusten kanssa. Valituksissa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella tätä kantaa tulisi muuttaa.

Keski-Suomen liiton 1-vaihemaakuntakaavassa etsittiin sijoituspaikkaa Jyväskylän seudun jätteenkäsittelykeskukselle. Yhtenä vaihtoehtona oli Petäjäveden Vahtivuori, joka sijaitsee Kaistinmäen länsipuolella. Koskelan Koneet Oy:n ottoalue sijaitsee Kaistinmäen lounaisrinteessä. Suunniteltu jätteenkäsittelykeskus sijoittui osittain samalle alueelle kuin Koskelan Koneet Oy:n maa-ainesten ottoalue. Kaavatyön yhteydessä alueelle tehtiin ympäristövaikutusten arviointi vuonna 2006. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (Paavo Ristola Oy, 2006) mukaan Kaistinmäen I luokan pohjavesialue (0959206) on kallio-moreenimäkeä ja muodostettu suojaamaan Kuohun Kirkas Terveysvesi Oy:n viittä kallioporakaivoa. Alueella ei ole varsinaisia vettä johtavia maakerroksia.

Arviointiselostuksen mukaan jätteenkäsittelykeskuksen ja pohjavesialueen välillä on massiivinen kalliomäki. Käsittelyalueella muodostuvilla pohjavesillä ja edellä mainitulla I luokan pohjavesialueella ei arvioida olevan maaperässä esiintyvän pohjaveden tai kalliopohjaveden virtausyhtyettä. Jätteenkäsittelykeskuksen alueella tapahtuva louhinta voi vaikuttaa paikallisesti pohjaveden virtaussuuntiin, mutta ei vaikuta alueen pohjavesien päävirtaussuuntiin. Jätteenkäsittely keskus suunniteltiin noin 10 m alemmaksi kuin Koskelan Kone Oy:n kalliokiven ottoalue: jätteenkäsittelykeskus suunniteltiin korkeuteen +180 – +186 m, kun taas Koskelan Koneet Oy:n ottoalueen alin ottotaso on +192 m.

Samaan kaavatyöhön liittyen Vahtivuoren alueelle on tehty luontoselvitys (Jyväskylän yliopisto ympäristötutkimuskeskus, 2007). Sen mukaan alue oli hakkuin ja harvennuksin käsiteltyä mänty- tai kuusivaltaista sekametsää. Inventointialueen rajoista 1,5 kilometrin etäisyydellä oli olemassa kolme vanhaa liito-oravahavaintoa, mutta itse inventointialueelta ei tehty liito-oravahavaintoja. Suunniteltu jätteenkäsittelyalue oli laajempi kuin nyt kyseessä oleva maa-ainesten ottoalue. Koskelan Koneet Oy:n maa-ainesten ottoalue kasvaa nuorta mäntyvaltaista kasvatusmetsää, mikä ei ole liito-oravan todennäköistä esiintymisaluetta.

Koskelan Koneet Oy on valitusten ja ympäristösihteerin vastineen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että hallinto-oikeuden päätöksen kumoamiselle ei ole oikeudellisia perusteita. Yhtiö on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Alue ei sijaitse pohjaveden muodostumisen kannalta tärkeällä tai luokitetulla pohjavesialueella. Ottoalue 1 sijaitsee noin 700 m etäisyydellä Kaistinmäen I-luokan pohjavesialueesta, joka ei ole vedenhankintakäytössä. Kuohun Kirkkaan porakaivot sijaitsevat noin 1,6 km etäisyydellä ottamisalueesta. Alimpana ottamistasona käytetään tasoa +192,0 m, kun alueen länsipuolella sijaitsevan suoalueen ojituksen vedenpinta on noin +189,5 m tasossa. Lupapäätöksen lupamääräyksen 2 nojalla alimman ottosyvyyden tulee kuitenkin aina olla vähintään 2 m havaitun pohjavesipinnan yläpuolella, ja pohjaveden asemaa muuttava kaivu on kielletty. Ottamissuunnitelman ja lupamääräyksen 4 mukaisesti ottamisalue porrastetaan lammikoitumisen estämiseksi ja vesien ohjaamiseksi ottamisalueen lounaispuolella sijaitsevaan laskeutusaltaaseen. Pintavedet laskeutuvat kiintoaineista puhdistettuina suo-ojia pitkin 2,8 km matkan Iso-Koisjärveen.

Lupapäätöksen lupamääräyksen 3 mukaisesti hakijan on ennen toiminnan aloittamista ja ensimmäisen louhintajakson jälkeen tutkittava vedenlaatu ja vedenpinnan korkeus lähialueen kiinteistöjen kaivoista ja porakaivoista. Vedenlaatututkimukset on lisäksi toistettava tarvittaessa. Myös lupamääräyksillä 8 ja 9 on osaltaan haluttu turvata pohjaveden suojelu kieltämällä ympäristölle haitallisten aineiden säilytys ja varastointi alueella ilman asianmukaisia suojarakenteita sekä määräämällä onnettomuustilanteissa vaadittavista toimenpiteistä.

Kaistinmäen länsipuolella sijaitsevalle Petäjäveden Vahtivuorelle on Keski-Suomen liiton 1. vaihemaakuntakaavan valmistelun yhteydessä esitetty sijoituspaikkaa Jyväskylän seudun jätteenkäsittelykeskukselle. Keskus olisi sijoittunut osin nyt kyseessä olevalle hankealueelle. Kaavatyön yhteydessä alueella on suoritettu YVA-menettely vuonna 2006. Tässä yhteydessä suoritettuja tutkimuksia on voitu hyödyntää käsillä olevan lupa-asian ympäristövaikutuksia arvioitaessa. YVA-selostuksen mukaan pohjaveden virtausta tapahtuu kallioraoissa ja irtomaakerroksessa, mutta alueella ei karttatarkastelun perusteella esiinny voimakkaita kallioruhjeita. Maaperän moreeni on vettä heikosti tai kohtalaisesti johtavaa, pohjaveden muodostuminen on vähäistä ja pohjaveden virtausnopeus hidas. Pohjaveden virtausmatkat ovat arviolta lyhyitä, sillä maan pintaan ulottuvat kalliokynnykset jakavat pohjaveden pieniin altaisiin, joista pohjavesi purkautuu pintavedeksi. Alueella ei arvioida olevan paksuja maakerroksia tai voimakkaita kallioruhjeita, joissa pohjavesi kulkeutuisi pitkiä matkoja ennen purkautumista pintavedeksi. Kaistinmäen pohjavesialueella ei ole varsinaisia vettä johtavia maakerroksia. Jätteenkäsittelykeskuksen ja pohjavesialueen välillä on massiivinen kalliomäki, eikä käsittelyalueella muodostuvilla pohjavesillä ja Kaistinmäen pohjavesialueella arvioida olevan maaperässä esiintyvän pohjaveden tai kalliopohjaveden virtausyhteyttä. YVA-selostuksessa on todettu paikan soveltuvan maaperä- ja pohjavesiolosuhteiltaan jätteenkäsittelykeskuksen toimintoihin.

Geologiset selvitykset on siten suoritettu alueella vuoden 2006 YVA-menettelyn yhteydessä ja ne on otettu huomioon käsillä olevassa lupaprosessissa. Myös Keski-Suomen ELY-keskus on lupahakemuksesta antamassaan lausunnossa 16.4.2014 katsonut kalliokiven ottamisen alueella mahdolliseksi.

Jätteenkäsittelykeskuksen sijoittamista koskevan hankkeen yhteydessä laaditussa luontoselvityksessä todetaan, että Vahtivuoren alue on hakkuin ja harvennuksin käsiteltyä mänty‐ tai kuusivaltaista sekametsää. Inventointialueen rajoista 1,5 kilometrin etäisyydellä on selvityksen mukaan olemassa kolme vanhaa liito‐oravahavaintoa, mutta itse inventointialueelta ei selvityksen yhteydessä tehty liito‐oravahavaintoja. ELY-keskus on maa-aineslupahakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, ettei alueella ole tiedossa olevia erityisiä luontoarvoja.

Erityisille selvityksille ei ole käytettävissä olevien tietojen pohjalta tarvetta. Se seikka, että hankealueen lähistöllä saattaa olla liito-oravalle suotuisia kulkuväyliä, ei muodosta maa-aineslain mukaista luvan myöntämisen estettä.

Toimivaltaan liittyvä valitusperuste, jonka A asiakumppaneineen on esittänyt hallinto-oikeuteen toimittamassaan vastaselityksessä, on tullut jättää tutkimatta.

Hakijan maa-aineslupahakemuksesta on ilmoitettu Petäjäveden kunnan ilmoitustaululla 6.2.–7.3.2014 ja varattu tilaisuus muistutuksen esittämiseen. Lisäksi 1 000 metrin etäisyydellä sijaitseville naapureille on lähetetty erityistiedoksianto. Asiassa ei ole tapahtunut kuulemisvirhettä.

Hankkeen otettava ainesmäärä on noin 19 300 m³ktr vuodessa ja otettavan alueen pinta-ala 3,40 ha. Hanke jää siis sekä pinta-alaltaan että otettavalta ainesmäärältään kauas YVA-asetuksen mukaisista soveltamisrajoista, eikä hanke siten edellytä YVA-menettelyn soveltamista. Keski-Suomen ELY-keskus on lupahakemuksesta antamassaan lausunnossa 16.4.2014 todennut, että asiaan ei sovelleta YVA-menettelyä. YVA-menettelyn tarvetta harkittaessa tulee lisäksi ottaa huomioon, että Suomen ennakkovalvonnallisessa ympäristölupajärjestelmässä YVA-menettelyn soveltamatta jättäminen ei tarkoita, että hankkeen ympäristövaikutuksia ei selvitettäisi. Hankkeen ympäristövaikutukset tulevat selvitetyiksi ympäristölupaprosessin yhteydessä YVA-menettelystä riippumatta. Petäjäveden kunta on myöntänyt hankkeelle ympäristöluvan päätöksellään 2.7.2014. Ympäristölupapäätöstä koskeva valitusprosessi on vireillä Vaasan hallinto-oikeudessa.

Harkittaessa hankkeesta vastaavien selvitysvelvollisuuden laajuutta on otettava huomioon hallintolain 6 §:stä ilmenevä suhteellisuusperiaate. Vaadittavien selvitysten tulee olla kulloisenkin hankkeen vaikutusten kannalta oleellisia ja laajuudeltaan oikeasuhtaisia suhteessa toiminnan ympäristöllisiin riskeihin.

Hankkeella ei ole vaikutusta ekotaajaman toteuttamiseen. Hankealue ei sijaitse kaava-alueella. Ekotaajama sijoittuu noin 750 metrin etäisyydelle 1. vaiheen ottoalueesta, ja suunniteltu asutus noin kilometrin etäisyydelle. Alueen rakentamista ei ole vielä aloitettu. Palvalahti-Kintauksen osayleiskaavan mukaan alueen suunnitteluratkaisuilla tulee pyrkiä korkeaan ekotehokkuuteen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää rakennusten energiankulutukseen, paikalliseen energiantuotantoon, jätemäärien pienentämiseen, jätteiden kierrätykseen sekä ekologisiin vesi-, jätevesi- ja hulevesiratkaisuihin. Hakijan hankkeella ei ole vaikutusta kaavassa esitettyihin suunnitteluratkaisuihin, eikä sen siten voida katsoa vaikeuttavan alueen käyttöä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Pelkkä ottamisalueen sijoittuminen osayleiskaava-alueen läheisyyteen ei muodosta maa-aineslain mukaista luvan myöntämisen estettä.

Ympäristöhallinnon ohjeen 1/2009 mukaiset suojaetäisyydet eivät ole oikeudellisesti sitovia. Ohjeen julkaisemisen jälkeen voimaan tulleen kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä. Hankealuetta lähin vapaa-ajan kiinteistö sijaitsee noin 400 metrin etäisyydellä ja lähin vakituisesti asuttu kiinteistö noin 1,1 kilometrin etäisyydellä ottamisalueen rajasta. Asetuksen mukainen suojaetäisyys täyttyy siis reilusti myös lähimpien kiinteistöjen osalta, eikä toiminnan sijoittamiselle ole tältä osin estettä.

Melun leviämisestä tehdyissä selvityksissä toiminnan melun on todettu vaimenevan tasolle 55 dB keskimäärin 350 m etäisyydellä. Melutaso ei siten ylitä melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisia ohjearvoja lähimmillä kiinteistöillä. Lisäksi on huomioitava, että louhintaa ja murskausta tehdään vain 2–3 kuukautta vuodessa, ja hankkeelle myönnetyn ympäristölupapäätöksen mukaisesti louhinta ja murskaus on kielletty aikavälillä 1.5.–15.8. Toiminta-aika on ympäristölupapäätöksessä lisäksi rajattu arkipäiville. Ympäristöluvassa on edelleen määrätty, että toiminnassa tulee noudattaa valtioneuvoston päätöksen mukaisia melutason ohjearvoja, ja velvoitettu hakija suorittamaan melumittaus lähimmän vakituisesti asutun kiinteistön piha-alueella.

Toiminnasta aiheutuvia melu-, pöly-, ja tärinähaittoja ehkäistään ympäristöluvassa annettavin määräyksin. Pölyhaittojen osalta on tarkoitus hyödyntää esimerkiksi ottoalueen kastelua ja meluhaittojen osalta melulähteiden koteloimista.

Toiminnan sijoittaminen täyttää suojaetäisyyksien osalta säädetyt edellytykset, eikä ottamistoiminnasta voida muutoinkaan katsoa aiheutuvan asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu maa-aineslain mukaista korvattavaa haittaa lähistöllä sijaitseville kiinteistöille. Kaupallisen vedensaannin estymistä ja marjatiloille aiheutuvia pölyvaikutuksia ei voida katsoa maa-aineslain nojalla korvattaviksi kiinteistön arvoon tai käyttämiseen kohdistuviksi muiksi kuin vähäisiksi haittavaikutuksiksi.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vastaselityksessään muun ohella pyytäneet suullista käsittelyä sekä katselmusta. Lisäksi valittajat ovat ilmoittaneet, että valittajiin ovat liittyneet B ja C.

Kintauden vesiosuuskunnalle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n ja hänen asiakumppaneidensa valitusta B:n ja C:n tekemänä.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. A:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimukset suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. B ja C eivät ole valittaneet teknisen lautakunnan lupajaoston päätöksestä hallinto-oikeuteen. Koska hallinto-oikeus ei ole muuttanut päätöstä heidän vahingokseen, heillä ei ole valitusoikeutta hallinto-oikeuden päätöksestä. Tämän vuoksi valitus on jätettävä heidän tekemänään tutkimatta.

2. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A ja hänen asiakumppaninsa ovat pyytäneet suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamista, selvitys, jota he ovat ilmoittaneet siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

3. A ja hänen asiakumppaninsa ovat hallinto-oikeudelle toimittamassaan vastaselityksessä esittäneet teknisen lautakunnan lupajaoston toimivaltaan liittyvän valitusperusteen. Kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan valituksen perusteet tulee esittää ennen valitusajan päättymistä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden on tullut jättää toimivaltaan liittyvä valitusperuste myöhästyneenä tutkimatta.

Siltä osin kuin valittajat ovat vaatineet korvausta maa-ainesten ottamisesta aiheutuvista vahingoista, korkein hallinto-oikeus viittaa maa-aineslain 9 §:ään, jonka mukaan kiinteistön omistajalla ja haltijalla on oikeus saada ainesten ottajalta täysi korvaus haitasta, joka ainesten ottamisesta hänelle aiheutuu, jos ainesten ottaminen alentaa viereisen tai lähistöllä sijaitsevan kiinteistön arvoa tai aiheuttaa muuta sellaista vahinkoa tai haittaa kiinteistön käyttämiselle, mitä ei ole pidettävä vähäisenä. Korvausta on vaadittava viiden vuoden kuluessa vahingon tai haitan aiheutumisesta. Jollei korvauksesta sovita, kysymys oikeudesta korvaukseen ratkaistaan ja korvaus määrätään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia noudattaen toimituksessa, jota haetaan Maanmittauslaitokselta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.