Muu päätös 4211/2016

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. A

2. B

3. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 22.10.2015 nro 15/0495/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 28.2.2014 päätöksellään nro 32/2014/1 myöntänyt Vapo Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Meranevan turvetuotantoon Perhon ja Vimpelin kunnissa Perhonjoen vesistöalueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee. Vaiheittain käyttöön otettavan tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 62 ha.

Aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen 17,5 ha:n osalta.

Aluehallintovirasto on myöntänyt oikeuden johtaa kuivatusvesiä tilan Mäntyranta RN:o 231:0 alueelle kaivettavaan ojaan sekä käyttöoikeuden noin 300 metriä pitkän ojan kaivamiseen tarvittavaan toisen maalla olevaan alueeseen. Ojan kaivuusta aiheutuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on määrätty korvattavaksi lupamääräyksen 20 mukaisesti.

Päätös sisältää lupamääräykset 1–20, joista lupamääräykset 1–8, 15–17 ja 20 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä 3a olevan kartan mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan Lo1 kautta Patanan tekojärveen.

2. Tuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä 3a olevan piirustuksen mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja laskeutusaltaiden kautta sekä käsiteltävä ympärivuotisesti pintavalutuskentällä sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla.

Laskeutusaltailta ei saa rakentaa tuotantosuunnitelmapiirroksen 3a mukaista ohitusojaa.

Pintavalutuskentän sijaintia on muutettava siten, että sen etäisyys Harju A pohjavesialueeseen on vähintään 20 m. Pintavalutuskentän pinta-ala on vähintään 3,4 ha.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset. Eristysojia kaivettaessa on käytettävä kaivukatkoja ja vedet on johdettava pintavaluntana vesistöön, jos se on mahdollista.

3. Pintavalutuskentän puhdistustehon on oltava vähintään seuraava:

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 50 %

Kokonaistyppi 20 %

Puhdistusteho lasketaan vuosikeskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

4. Jos pintavalutuskentän puhdistusteho ei tarkkailun perusteella täytä puhdistustehovaatimuksia, luvan saajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin puhdistustehon parantamiseksi ja ilmoitettava tehtävistä toimenpiteistä kirjallisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos puhdistusteho on seuraavanakin vuonna tehovaatimuksia pienempi, luvan saajan on toimitettava sitä seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä.

5. Jos käsitellyn veden kokonaisfosforipitoisuus on alle 25 μg/l, kokonaistyppipitoisuus alle 600 μg/l tai kiintoainepitoisuus alle 2 mg/l, lupamääräyksessä 3 esitettyä kyseisen parametrin ja käsittelyajan puhdistustehovaatimusta ei ole tarpeen ottaa huomioon.

6. Laskeutusaltaiden ja niiden jälkeisten vesienkäsittelyrakenteiden on oltava käytössä ennen sarkaojitusta ja suon pintakerroksen poistamista. Ne on esitettävä ennen käyttöönottoa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ja saatettava tiedoksi Perhon ja Vimpelin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille.

Kuntoonpanotyöt lohkolla L1 (24,4 ha) saadaan aloittaa kolme vuotta lohkojen L2 ja L3 kuntoonpanon jälkeen ja kun kolmen vuoden päästötarkkailun perusteella on todettu, että vesienkäsittelylle asetetut puhdistustehorajat on saavutettu.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

7. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

Pohjavesi

8. Tuotantoalueen kuivatus ja vesienkäsittelyrakenteet on tehtävä siten, ettei suovesiä suotaudu tai purkaannu pohjaveteen eikä pohjaveden pinta alene haitallisesti luokitelluilla pohjavesialueilla.

(---)

Tarkkailut

15. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

16. Vesistötarkkailu on toteutettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotantoalueiden yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaisen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Kalataloustarkkailu on tehtävä Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla ja tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaisen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Tarkkailusuunnitelmia voidaan muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Perhon ja Vimpelin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle ja Etelä-Pohjanmaan ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Perhon ja Vimpelin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille sekä Perhonjoen kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Kunnossapitovelvoitteet

17. Luvan saajan on osallistuttava laskuojien kunnossapitoon.

(---)

Korvaukset

20. Luvan saajan on maksettava, ellei toisin sovita, ennen ojan tekemisen aloittamista, mutta kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta, ojan tekemisestä tilan Mäntyranta RN:o 231:0 alueelle aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä tilan omistajalle 600 euron korvaus.

Korvaukselle on maksettava maksun viivästyessä eräpäivän jälkeiseltä ajalta vuotuista viivästyskorkoa, joka on korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

(---)

Lupamääräysten tarkistaminen

Luvan saajan on viimeistään 1.3.2024 jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Mikäli hakemusta ei tehdä määräajassa, aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan.

(---)

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Luvan myöntämisen edellytykset

Meraneva on uusi turvetuotantoalue. Suuri osa tuotantoalueesta sijoittuu ojittamattomalle alueelle, mutta tuotantoalueella eikä sen päästöjen vaikutusalueella ole erityisiä luonnonarvoja eikä luonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelumerkitystä omaavia lajeja ja luontotyyppejä.

Kaikki kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella. Pintavalutuskenttä sijoittuu ojittamattomalle alueelle ja turvepaksuus on vähintään 2,5 m. Pintavalutuskentän vesien käsittelyteholle on määrätty raja-arvot. Pintavalutuskentän pinta-ala on noin 5,4 % sen valuma-alueen pinta-alasta. Vesien käsittely täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset Meranevan tuotantoalueen olosuhteissa, erityisesti kun otetaan huomioon, että tuotantoalueen kuntoonpano on tehtävä vaiheistetusti.

Patanan tekojärven vesi on rehevää sekä kokonaisfosforipitoisuuden että levien määrää ilmentävän klorofylli-a-pitoisuuden perusteella arvioituna. Esimerkiksi vuosina 2011 ja 2012 pintaveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 53 μg/l ja a-klorofyllipitoisuus 27 μg/l. Alusvedessä on usein todettu selviä hapenvajeita ja sedimentistä on ainakin ajoittain vapautunut ravinteita. Tekojärvellä on kalastuksen kannalta merkitystä, koska alueella on vähän järviä. Tekojärven eteläosassa, mihin kuivatusvedet lyhyellä (noin 440 m) laskuojalla johdetaan, on ranta-asutusta ja järvellä on siten myös virkistyskäyttöarvoa. Vesienhoidon suunnittelussa Patanan tekojärvi on luokiteltu tyydyttävään tilaan ja hyvä tila on arvioitu saavutettavan vasta vuoteen 2021 mennessä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen vesienkäsittelyn tehokkuuteen ja päästöjen rajoittamiseen on Meranevan olosuhteissa kiinnitettävä erityistä huomiota. Kuntoonpanovaiheessa päästöt ovat suurempia kuin tuotantovaiheessa. Kuntoonpanon vaiheistamisella tasataan Patanan tekojärveen päästöistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Tämän varmistamiseksi pohjoisosan lohkon L1 (24,4 ha) kuntoonpano saadaan aloittaa aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lohkojen L2 ja L3 kuntoonpanon aloittamisesta. Lisäedellytyksenä lohkon L1 kuntoonpanon aloittamiselle on, että tässä päätöksessä pintavalutuskentälle asetetut puhdistustehot on saavutettu kolmena vuotena. Kuntoonpanon vaiheittainen toteutus on tarpeen Patanan tekojärven merkittävän pilaantumisen ehkäisemiseksi.

Lähiasutukselle aiheutuvien kohtuuttomien melu- ja pölyhaittojen ehkäisemiseksi tuotantoaluetta on rajattu siten, että etäisyys lähimpään asuinrakennukseen on noin 600 metriä.

Kalataloudelle aiheutuvia haittoja ehkäistään kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä.

Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti.

Pintavalutuskentän tulee sijaita vähintään 20 m:n etäisyydellä pohjavesialueesta. Varsinainen tuotantoalue sijaitsee lähimmillään 130 m:n etäisyydellä pohjavesialueesta. Kuivatusvesiä ei johdeta pohjavesialueen kautta. Edellä mainituin perustein aluehallintovirasto arvioi, ettei toiminnasta aiheudu haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun tai määrään.

Kun otetaan huomioon Meranevan ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta tämän lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 Patanan tekojärven ekologinen tila on arvioitu olevan tyydyttävä. Tekojärvi on keinotekoinen vesimuodostuma ja päätös tekojärven ekologisesta luokituksesta on suhteutettu parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Tavoitteena on saavuttaa hyvä ekologinen tila nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä. Perhonjoen ja Kälviäjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelmassa pintavalutus mainitaan turvetuotannon ensisijaisesti suositeltavaksi vesiensuojelumenetelmäksi. Kun turvetuotannon vesienkäsittely toteutetaan tämän päätöksen mukaisesti, päästöt eivät ennalta arvioiden vaaranna vesienhoidon suunnittelussa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Lupamääräysten 1–8 ja 15–17 perustelut

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–8. Puhdistustehovaatimuksella varmistetaan, että vesienkäsittely toimii odotetulla tavalla.

(---)

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Lupamääräyksien 15 ja 16 tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten sekä lupamääräysten tarkistamista varten. Pintavalutuskentän puhdistustehoa on tarkkailtava niin, että tarkkailun perusteella voidaan valvoa, toteutuuko kentälle asetettu puhdistustehovaatimus. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesien käsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin sisällytetään selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä.

Lupamääräyksen 17 kunnossapitovelvoite on tarpeen toiminnasta aiheutuvien haittojen poistamiseksi.

Laskuojaa koskevan käyttöoikeuden ja korvauksen perustelut

Turvetuotantoalueen kuivatusvesien tarkoituksenmukaiseen johtamiseen on tarpeen tehdä oja toisen maan kautta. Aluehallintovirasto arvioi, että hakemussuunnitelmassa esitetty korvaus on riittävä. Kuivatusvesien johtamisesta ja ojan tekemisestä toisen omistaman maan kautta ei aiheudu määrätty korvaus huomioon ottaen kohtuutonta haittaa. Aluetta, jolle uusi oja sijoittuu, ei ole otettu erityiseen käyttöön, eikä kuivatusvesistä niiden laadun vuoksi aiheudu alueen omistajalle melkoista haittaa. Laskuoja on määrätty luvan saajan kunnossapidettäväksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hyläten muun muassa B:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n valitukset muutoin, muuttanut osin aluehallintoviraston lupapäätöstä.

Hallinto-oikeus on lisännyt uuden lupamääräyksen 1a ja muuttanut lupapäätöksen liitteenä 3 olevaa tarkkailusuunnitelmaa sekä lisännyt lupamääräykseen 8 uuden toisen kappaleen seuraavasti (lisäykset ja muutokset kursiivilla):

1a. Ennen eristysojan kaivamista ja toimenpiteitä tuotantoalueella luvan saajan tulee vuoden ajan tarkkailla valumavesien kiintoaineen, fosforin ja typen pitoisuuksia sekä kemiallista hapenkulutusta niin, että kuormitus voidaan arvioida. Ennen mittausta luvan saajan tulee tehdä mittauksen järjestämisestä suunnitelma, joka on esitettävä valvontaviranomaiselle hyväksyttäväksi.

Mittausten perusteella luvan saajan tulee tehdä uusi kuormitusarvio, joka on esitettävä valvontaviranomaiselle edellä määrätyn mittausjakson päätyttyä.

Turvetuotannon mahdollisia vaikutuksia pohjaveteen on tarkkailtava seuraamalla turvetuotantoalueen eteläpuolella olevan tarkkailuputken A1 vedenkorkeutta ja vedenlaatua. Jos mainittu putki on käyttökelvoton, on asennettava uusi vastaava putki. Pohjaveden tarkkailu on aloitettava ennen toimenpiteitä suunnitellulla turvetuotantoalueella ja suunnitelma tarkkailusta on esitettävä ELY-keskuksen hyväksyttäväksi ennen tarkkailun aloittamista.

(---)

Meranevan käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelma

Käyttötarkkailu

Käyttötarkkailua varten nimetään vastuuhenkilö, joka ilmoitetaan vuosittain elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja sijaintikunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Käyttötarkkailusta pidetään päiväkirjaa ja se säilytetään koko tuotannon ja jälkihoitovaiheen ajan. Tarvittaessa päiväkirja esitetään valvoville viranomaisille. Päiväkirjamerkinnöistä tehdään vuosittain yhteenveto, joka toimitetaan tarkkailuvuoden loppuun mennessä päästö- ja vaikutustarkkailujen suorittajille ja tarvittaessa viranomaisille.

Käyttöpäiväkirjaan merkitään seuraavat tiedot:

- tuotannon aloittaminen ja lopettaminen sekä tuotantopäivät

- tuotantomenetelmä

- ojitusten ja perkausten tarkat kaivuajat ja -paikat

- kunnostukset ja tuotannon eteneminen

- vesiensuojelurakenteiden valmistuminen, kunnon seuranta, havainnot toimivuudesta

- kemikaalien käyttömäärät

- poikkeamat vesiensuojelusuunnitelmista

- laskeutusaltaiden ja lietesyvennysten tyhjentäminen

- ojastojen puhdistukset

- mittapatojen ja -laitteistojen asennukset, huolto ja korjaukset

- pumppaamojen asennukset, käyttöaika ja häiriöt

- sadanta, haihdunta ja tuulitiedot

- muut huomiot esimerkiksi rankkasateiden kesto ja seuraukset

- jätehuoltoon liittyvät toimet

- kaivannaisjätteiden lajit, määrät, varastointi ja siirrot

- näytteiden ottoajat

- aumojen paikkojen muutokset

- pölyn ja melun seuranta sekä tuulitauot

- muut mahdolliset tapahtumat, joilla voi olla vaikutusta maaperään, vesistöön tai pöly- ja melupäästöihin

- toimintaan kohdistuneet valitukset ja niiden käsittely

Vesiin johdettavien päästöjen tarkkailu

Virtaama mitataan kaikissa tarkkailun vaiheissa jatkuvatoimisesti ympäri vuoden.

Ennen kuntoonpanoa tehtävä tarkkailu

Vesinäytteet otetaan kesä-lokakuussa joka toinen viikko, kevättulvan aikana (yleensä 15.4-15.5) kerran viikossa ja marras-huhtikuussa kerran kuussa. Näytteistä määritetään kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, kemiallinen hapenkulutus, pH ja sameus.

Kuntoonpanovaihe

(Poistettu tekstiä)

Vesinäytteet otetaan ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen laskuojasta Lo1 seuraavasti:

kuntoonpanotöiden aikana ja kesä-lokakuussa 1 kerta/2 vk

kevättulvan aikana (yleensä 15.4. - 15.5.) 1 kerta/vk

marras-huhtikuussa (kun töitä ei tehdä) 1 kerta/vk

Näytteistä määritetään kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, kemiallinen hapenkulutus, pH ja sameus.

Tuotantovaihe

(Poistettu tekstiä)

Vesinäytteet otetaan laskuojaan Lo1 johdettavista vesistä ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen. Vesinäytteet otetaan 1.4. - 31.12. kahden viikon välein ja 1.1. - 31.3. kuukauden välein. Kevättulvan aikaan (pääsääntöisesti 15.4. - 15.5.) näytteet otetaan kerran viikossa. (Poistettu tekstiä)

Näytteistä määritetään kiintoaine, COD_Mn, kok N ja sameus.

Vesienkäsittelyn teho lasketaan vuoden keskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen otettujen näytteiden pitoisuuksien perusteella. Päästöt lasketaan sekä brutto- että nettoarvoina. Nettopäästö lasketaan vähentämällä bruttopäästöstä Meranevan ennen kuntoonpanoa tehdyn tarkkailun perusteella arvioitu päästö. Tehon ja päästöjen laskennassa ovat mukana kaikki näytteet sekä ohijuoksutukset ja muut häiriötilanteet.

Ylivirtaamatilanteiden tarkkailu

Edellä kuvatun aikataulutetun näytteenoton lisäksi otetaan ylivirtaamanäytteet pintavalutuskentän ylä- ja alapuolelta aina, kun yhtäjaksoisen sateen sademäärä ylittää 10 mm tai vuorokauden sademäärä ylittää 20 mm. Näytteistä määritetään kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, kemiallinen hapenkulutus, pH ja sameus.

Näytteenotosta on esitettävä tarkempi suunnitelma elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi.

Jälkihoitovaiheen päästöjä tarkkaillaan ohjelman mukaisesti kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön.

Raportointi

Päästötarkkailun mittausten tulokset toimitetaan niiden valmistuttua Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Perhon ja Vimpelin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Käyttö- ja päästötarkkailun yhteenvetoraportti toimitetaan Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Perhon ja Vimpelin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille tarkkailuvuotta seuraavan helmikuun loppuun mennessä.

Laadunvarmistus

Tarkkailussa käytetään vahvistettuja standardeja. Tarkkailuraporteissa esitetään myös tarkkailua koskevat epävarmuustekijät sekä käytetyt laskentamenetelmät. Raporteissa esitetään tarpeelliset tarkentamis- ja muutossuositukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 38 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tiedotettava lupahakemuksesta kuuluttamalla siitä vähintään 30 päivän ajan asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/1925) säädetään. Saman pykälän 2 momentin mukaan kuulutuksesta on annettava erikseen tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on muun ohella annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Lainkohdan 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan jos jäteveden johtaminen edellyttää viemäriputken sijoittamista tai ojan tekemistä toisen maalle eikä omistaja anna suostumustaan, luvassa on 1 momentissa säädetyin edellytyksin päätettävä käyttöoikeuden myöntämisestä tarvittavaan alueeseen. Vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen korvaamiseen sovelletaan vesilain 13 lukua. Käyttöoikeuteen sovelletaan vesilain 2 luvun 12 ja 13 §:ää ja 17 lukua.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Oikeus johtaa kuivatusvesiä toisen alueella

B ja (---) tilan Mäntyranta omistajina ovat valituksessaan ilmoittaneet, että heitä ei ole lainkaan kuultu siitä seikasta, että heidän omistamalleen maalle kaivetaan oja kuivatusvesien johtamista varten. Valituksen mukaan heidän suostumustaan ojan kaivamiselle ei ole kysytty. Vapo Oy on tarjoutunut ostamaan tai vuokraamaan valittajien kiinteistöstä määräalan, mutta tarjous on otsikoitu "Konetien ostotarjous" eikä kirjeessä mainita ojaa.

Aluehallintovirasto on kuuluttanut Vapo Oy:n lupahakemuksesta ajalla 3.12.2012–18.1.2013. Kuulutukseen on liitetty yhteenveto hakemuksesta. Yhteenvedossa on ilmoitettu, että hakija hakee myös ympäristönsuojelulain 48 §:n mukaista oikeutta johtaa kuivatusvesiä toisen maalla olevaa ojaa pitkin lohkolta 1 lohkolle 2. Ilmoitus kuulutuksesta on lähetetty myös B:n ja (---) valituksessa mainittuun kotiosoitteeseen. B on tehnyt hakemuksesta 13.12.2012 aluehallintovirastolle saapuneen muistutuksen, jossa hän on vastustanut hanketta. Hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksesta on tiedotettu riittävästi eikä asiaa ratkaistessa ole tapahtunut kuulemisvirhettä.

Vesilainsäädännön muuttamiseksi Eduskunnalle annetun hallituksen esityksen (277/2009 vp) ympäristönsuojelulain 48 §:ää koskevan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälä ei koske varsinaista ympäristöllistä harkintaa, vaan kyse olisi oikeuden myöntämisestä osittain kiinteistönmuodostamislainsäädännön rasiteoikeuden tapaisesti. Ympäristöluvassa voitaisiin myöntää oikeus toisen maalla olevan ojan käyttämiseen jäteveden johtamiseen, vaikka tähän ei olisi annettu suostumusta. Edellytyksenä oikeuden myöntämiseen olisi, ettei jäteveden johtamisesta aiheudu kohtuutonta haittaa maanomistajille.

Asiassa saadun selvityksen ja karttatarkastelun perusteella vesien johtaminen Mäntyrannan tilan kautta on teknisesti ja taloudellisesti perusteltua, koska tätä kautta välimatka lohkojen 1 ja 2 välillä on lyhyt ja oja on mahdollista kaivaa suon laiteelle aiheuttaen vain vähän haittaa suoalueelle. Saadun selvityksen mukaan käyttöoikeuden kohteena olevalla Mäntyrannan tilan alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole rakennuspaikkaa tai muuta vastaavaa erityiseen käyttöön otettua aluetta. Vesien johtamisesta tätä kautta ei aiheudu kohtuutonta haittaa Mäntyrannan tilan käytölle. Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus toteaa, että käyttöoikeus koskee ojan tekemistä ja kuivatusvesien johtamista ojaan, ei tien rakentamista.

Toteutettaessa ojitusta toisen omistamalla alueella on noudatettava, mitä vesilain 5 luvun 10 §:ssä on säädetty. Pykälän 2 momentin mukaan maanomistajalla on oikeus käyttää ojasta nostettu maa hyväkseen. Jos maanomistaja ei halua käyttää maata, hankkeesta vastaavan tulee panna maa ojan viereen tai muuhun sellaiseen paikkaan, jossa se ei aiheuta maanomistajalle haittaa eikä estä veden valumista ojaan tai aiheuta ojan luiskan sortumista, taikka viedä maa pois.

Aluehallintoviraston määräämää korvausta on pidettävä riittävänä, kun otetaan huomioon alueen nykyinen käyttötarkoitus.

Pohjavesi

Geologian tutkimuskeskuksen 10.12.2010 päivätystä selvityksestä Perhon Sarvinevan-Meranevan suunnitellun turvetuotantoalueen maaperä- ja pohjavesiselvitys 2010 ilmenee, että Meranevan tuotantoalueen kaakkoiskulma, jossa pintavalutuskenttä sijaitsee, rajoittuu Harju A:n pohjavesialueen länsireunaan noin 130 metrin matkalla Kapulaportaiden alueella. Pääosa Meranevan tuotantoalueesta sijaitsee yli 500 metriä Harju A:n pohjavesialueen ulkorajan länsipuolella. Selvityksen perusteella Meranevan turvetuotanto ei vaikuta pohjavesimuodostumien veden laatuun tai määrään. Selvityksen mukaan Meranevan kuntoonpano- tai tuotantovaiheessa ei tarvita erityisiä pohjaveden tarkkailu- tai suojausjärjestelyitä. Tarvittaessa harjumuodostuman länsireunan pohjavedenpinnan tasoa voidaan kuitenkin tarkkailla 2 - 4 kertaa vuodessa suoritettavilla pinnankorkeusmittauksilla.

Ympäristöluvan lupamääräyksessä 8 on velvoitettu toiminnanharjoittaja tekemään vesienkäsittelyrakenteet siten, ettei pohjaveden pinta alene haitallisesti luokitelluilla pohjavesialueella. Määräyksen varmentamiseksi on tarpeen määrätä myös pohjaveden tarkkailusta. Hallinto-oikeus on lisännyt tätä tarkoittavan määräyksen, joka vastaa hakemuksen liitteenä olevan Geologian tutkimuskeskuksen laatiman pohjavesiselvityksen suositusta.

(---)

Suon luontoarvot

Hakemukseen liitetyistä selvityksistä käy ilmi, että aiottu tuotantoalue on pääosin ojittamatonta suota, joka on maisemallisesti ja ekologisesti edustavaa. Noin puolet tuotantoalueesta on kalvakkanevaa, saranevaa ja lyhytkortista rämettä, jotka ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia suotyyppejä.

Suolla pesii runsas linnusto, jonka joukossa on muun muassa kapustarinta ja liro (lintudirektiivin liitteessä I mainittuja, erityistä suojelua edellyttäviä lajeja) sekä keltavästäräkki (luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4 mainittu uhanalainen laji). Lisäksi suo on teeren (lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji) soidinpaikka ja mahdollisesti maakotkan (lintudirektiivin liitteessä I mainittu sekä luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 mukainen uhanalainen ja erityisesti suojeltava laji) saalistusreviiriä. Meranevalla on vuonna 2010 todettu kolme riekon (uhanalaisuusluokituksen 2010 mukaan silmälläpidettävä laji) pesimäreviiriä. Meranevalla on tavattu myös rämeristihämähäkki ja luumittari (molemmat luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 mukaan uhanalaisia lajeja).

Hankealueella ei kuitenkaan ole sellaisia luonnonsuojelulain tai suoraan lintu- tai luontodirektiivin perusteella suojeltuja luontoarvoja, jotka estäisivät luvan myöntämisen.

Meranevan turvetuotantoalueen vesistövaikutukset

Luvan hakija on hakemuksessa esittänyt tavanomaisen, hakijayhtiön muiden tuotantoalueiden tarkkailutuloksiin perustuvan kuormitusarvion. Valituksessaan Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry on esittänyt, että hakijan arvio on virheellinen muun muassa, koska tarkkailuaineistossa ei ole ylivirtaamatilanteiden mittauksia, jolloin pitoisuudet ja kuormitus ovat erityisen suuria. Turvetuotantoalueelta vesistöön joutuva kuormitus olisi tämän takia valittajan mukaan moninkertainen hakijan arvioon verrattuna. Hallinto-oikeuden pyynnöstä hakija on täydentänyt hakemustaan uudella kuormitusarviolla, joka on perustunut Meranevan lähialueen tuotantoalueiden tarkkailutuloksiin. Uusi arvio on samaa suuruusluokkaa kuin vanhakin ja hakija perustelee, että tarkkailutuloksiin sisältyy mittauksia erilaisissa virtaamatilanteissa. Hallinto-oikeus katsoo, että hakija ei lisäselvityksellään ole osoittanut valittajan väitteitä kuormitusarvion virheellisyyksistä kaikilta osin vääriksi ja pitää mahdollisena, että hakijan arvio on liian pieni. Hallinto-oikeus toteaa hakijan ja valittajan arvioiden perusteella, että Meranevan nykyinen kuormitus ja Meranevan suunnitellun turvetuotantoalueen kuormitus eivät ole varmuudella tiedossa.

Hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että täsmällinen kuormitustieto ei ole olennainen lupaharkinnan kannalta. Kuormitusarvioon liittyy joka tapauksessa epävarmuutta ja kuormituksen vesistövaikutus riippuu muistakin seikoista kuin kuormituksen määrästä. Hallinto-oikeus on ottanut kuormitusarvion ja valittajien väitteet arvion virheellisyyksistä huomioon osana lupaharkinnan kokonaisuutta.

Tuotantoalueen kuormitus kohdistuu Patanan tekojärveen ja sen kautta Perhonjokeen. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 ja siihen liittyvässä Perhonjoen ja Kälviänjoen vesistöalueen toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 Patanan tekojärven on todettu olevan keinotekoinen vesistö. Se on asiantuntija-arvion perusteella luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi ja sitä koskee tavoite ihmistoiminnan aiheuttaman ravinnekuormituksen vähentämisestä 30–50 prosentilla. Tavoitteena on vähentää veden klorofylli-a-pitoisuus alle 25 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuus alle 55 µg/l. Lisäksi tavoitteena on kalojen elohopeapitoisuuden alentuminen ja happitilanteen parantuminen. Tavoitteena on Patanan tilan nostaminen hyväksi vuoteen 2021.

Perhonjoen on todettu olevan voimakkaasti muutettu. Sen tila on asiantuntija-arvion perusteella luokiteltu välttäväksi. Perhonjoen vesistöalueella on turvetuotannolle asetettu tavoite vähentää ravinnekuormitusta vuoteen 2015 mennessä fosforilla ja typellä 50 %.

Perhonjoen osalta vesienhoitosuunnitelman tavoitteena on nostaa joen ekologinen tila hyväksi vuoteen 2021 mennessä. Meranevan turvetuotantoalue lisää vesistökuormitusta, mutta lisäys on pieni verrattuna vesistön muuhun kuormitukseen. Hallinto-oikeus arvioi, että aiottu turvetuotanto ei merkittävästi vaikuta vesistön tilaan tai ekologiseen luokitukseen eikä vaikeuta vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden toteutumista.

Ympäristönsuojelulain 5 § mukaan toiminnanharjoittajan tulee olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Kuormitusarvion epävarmuus voidaan ainakin osaksi poistaa hallinto-oikeuden määräämällä ennakkotarkkailulla. Kokonaisuutena hallinto-oikeus harkitsee, että lupa on epävarmuudesta huolimatta voitu myöntää ja on tämän takia hylännyt luonnonsuojelupiirin vaatimuksen luvan kumoamisesta myös vesistövaikutusten perusteella.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Jan Eklund, Mauri Kerätär ja Sinikka Kangasmaa. Esittelijä Anneli Järvenpää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan kirjelmässä pyytänyt selvittämään, miksi Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen työntekijä, joka valittaa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä koskien Vapo Oy:n ympäristölupaa, lähettää sähköpostinsa myöhässä.

2. B on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin ne koskevat ojan kaivamista kiinteistön Mäntyranta alueelle ja imeytyskentän rakentamista pohjavesialueen viereen.

B on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Tilan Mäntyranta omistajia ei ole kuultu käyttöoikeuden johdosta. Vapo Oy ei ole neuvotellut tilan omistajien kanssa tarpeellisesta oikeudesta. Yhtiö on lähettänyt tilan omistajille kirjeen "Konetien ostotarjous", jossa otsikon mukaisesti on tiedusteltu mahdollisuutta ostaa tai vuokrata 1,5 hehtaaria maata. Kirjeessä ei mainita ojaa, ei myöskään Meranevan turvetuotantohanketta. Kirjeellä ei ollut mitään yhteyttä käyttöoikeuteen.

Aluehallintovirasto on ilmoittanut ympäristölupahakemuksesta kuulutuskirjeellä 27.11.2012. Kirje on lähetetty asianosaisille. Kuulutuskirjeen viimeisessä lauseessa mainitaan lakiin vedoten hakijan tarpeesta saada "oikeus johtaa kuivatusvesiä toisen maalla olevaa ojaa pitkin lohkolta 1 lohkolle 2".

Kuulutuksessa viitattiin siis "toisen maahan" mainitsematta tilaa nimeltä, puhuttiin "olevasta ojasta", ei kaivettavasta ojasta, mainittiin lohkot 1 ja 2, mutta ei nimetty lohkoja karttaan. Hakemusasiakirjat olivat nähtävillä Perhon, Vimpelin ja Vetelin kuntien virastoissa. Asianosaisten ja haitankärsijöiden olisi pitänyt matkustaa yli 400 kilometrin matka Espoosta, voidakseen varmistaa, tarkoittaako "toisen maa" mahdollisesti heidän tilaansa.

Harju A:n ja Harju B:n pohjavesialueen vedenottamo on elintärkeä sekä läheiselle Peltokankaan kylälle että Vimpelille ja sen yhteistyökunnille. Mahdolliset suunnitellun turvetuotannon kielteiset vaikutukset pohjaveden laatuun eivät myöhemmin ole korjattavissa. Pelkkä pohjaveden vaarantaminen ja vähäisenkin haitan aiheuttaminen pohjavesille on yksiselitteisesti kiellettyä. Ympäristöluvan myöntäminen turvetuotannolle näin lähellä tärkeitä pohjavesivaroja on valtava riski, joka toteutuessaan aiheuttaa alueen ihmisille ja elinkeinoille suunnatonta vahinkoa.

3. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset tulee kumota ja Meranevan turvetuotantoaluetta koskeva ympäristölupahakemus hylätä.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeuden päätös on tehty vailla riittävää harkintaa, varovaisuusperiaatetta noudattamatta. Meranevan päätös ei ole linjassa verrattuna luontoarvoiltaan vastaavien soiden lupapäätöksiin.

Turvetuotantoalueeseen kuuluva alue on kokonaisuudessaan ojittamatonta alaa, keskeinen osa Meranevasta. Meraneva on luonnontilaisuusluokkaan 3 kuuluva kohde ja koko tuotantoala on joko silmälläpidettävää (20 hehtaaria) tai vaarantuneeksi luokiteltua (40 hehtaaria) suotyyppiä.

Meraneva on hyvin luonnontilainen, pääosin reunaojittamaton suo, eikä suoallas ole rikkonainen eikä siihen liity sanottavasti ojitettuja alueita. Suo rajautuu lähes kaikkialla kangasmetsäalueisiin luonnollisesti vaihettuen.

Meranevan linnustoon kuuluvat laulujoutsen, teeri, kurki, kapustarinta, liro, pikkukuovi, käki, keltavästäräkki, valkoviklo ja kuovi, jotka kaikki on luokiteltu silmälläpidettäväksi, uhanalaiseksi, alueellisesti uhanalaiseksi tai Suomen erityisvastuulajiksi. Meranevan alueella on tavattu muun muassa sääksi ja maakotka. Meranevalta tavataan riekkoja, jotka ovat voimakkaasti taantuneet koko maassa.

Suolta on tavattu uhanalaisia ja silmälläpidettäviä perhoslajeja, kuten luumittari (VU), suoaamukääriäinen, rämevihersiipi, muurainhopeatäplä ja rahkahopeatäplä. Lisäksi kolmelta alueelta on tavattu rämeristihämähäkkiesiintymä. Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla on hyvin vähän jäljellä soita, joissa on yhtä merkittäviä luontoarvoja. Luokkaan 3 kuuluvat jo suojelemattomat suot ovat varsin vähälukuisia.

Pintavalutuskentän sijoittaminen pohjavesialueen reunaan olisi vaatinut maaperäselvitysten tekemisen suunnittelun yhteydessä. Maastomuotojen mukaan alue saattaa olla hydrologisesti yhteydessä itäpuolen pohjavesialueeseen. Suon ojitus lisää aina turvemaasta lähtevän humuksen ja raskasmetallien kulkeutumista kuivatusvesien mukana vesistöihin. On harkitsematonta sijoittaa pintavalutuskenttä vedenottamokäytössä olevan pohjavesialueen laidalle, mikäli pintavalutuskentältä on hydrologinen yhteys ja pienikin osa pintavalutuskentälle johdettavasta vedestä vajoaa pohjavesimuodostuman alueelle. Pintavalutuskenttää kuormitetaan suurilla vesimäärillä, jolloin kenttä on täysin vettynyt ja päivittäinen vesimäärä voi suurimmillaan vastata satojen millimetrien sademäärää useiden päivien ajan. Siten hydrologisesti suuresta paineesta johtuen vajovettä saattaa kulkeutua myös kentän alapuolisiin maakerroksiin, mikäli edes jonkinlainen virtausyhteys on olemassa.

Turvetuotantokentän valumavesien johtaminen suunnitellulle pintavalutuskentälle saattaa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisen vaaraa, joka on laissa kielletty. Pohjavesialueen vedenottamo sijaitsee alle kilometrin etäisyydellä pintavalutuskentästä sekä turpeenottoalueesta.

Suon keski- ja pohjoisosissa on mahdollisesti vesilain 2 luvun 11 §:n mukaisia alle hehtaarin kokoisia lampia, joiden tuhoaminen ilman vesilain mukaista lupaa on kiellettyä.

Turvetuotannon vesistövaikutukset kohdistuvat Patanajärven tekoaltaaseen lisäten sen kuormitusta ja heikentäen veden laatua ja käyttökelpoisuutta. Meraneva on Perhonjoen alueen ylimpiä turvetuotantoalueita, ja Meranevan turvetuotannon myötä Patananjärven turvetuotannon kuormitus lisääntyisi noin sata prosenttia. Patananjärven tila on esitetty varsin vaatimattomaksi, mutta kun järvessä elää istutettuna kirjolohi, taimen ja kuha, ei veden laadullinen tila ole kovin heikko.

Perhonjoen kehitys uhanalaisen meritaimenen nousujokena on ollut merkityksellinen ja joen odotetaan edelleen tulevan paremmaksi meritaimenten vaellusjoeksi lähitulevaisuudessa. Nykyisin meritaimenella on mahdollisuus nousta jo Ullavanjokeen sekä Perhonjoen haaraa ainakin Kaustisille saakka. Veden laatuun ja sen kemiallisen ja ekologisen tilan parantamiseen on kiinnitettävä huomiota. Perhonjoki on yksi Pohjanlahden ainoista jokialueista, jossa on meritaimenta ja tällä hetkellä ainoa joki, johon sen palauttaminen on onnistumassa erityisen hyvin. Meritaimenen menestyksellinen kannan kasvu ja lisääntyminen edellyttää valuma-alueelta vähintään vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista ja jokiluonnon tilan parantamista nykyisestään.

Hallinto-oikeuden olisi tullut palauttaa asia uudelleen aluehallintoviraston käsiteltäväksi, eikä antaa määräystä 1a. Mikäli hakija olisi huolellisesti valmistellut hakemuksen aluehallintovirastolle, olisi sillä ollut esittää parempia vedenlaatutietoja alueen vesistöistä ja suon nykytilasta. Silloin reduktiotavoitteet olisi voitu määrätä mittaustietojen pohjalta ja lupapäätöksen määräykset olisivat oikeudellisesti tasapuolisia hakijalle.

Kun hallinto-oikeus määräsi hakijan seuraamaan suon kuormitusta luonnontilassa vuoden ajan, jonka jälkeen uusi kuormitusarvio toimitetaan valvontaviranomaiselle, ei määräysten antaminen uudelleen ole mahdollista, koska aluehallintoviraston antama lupa olisi jo voimassa.

Tällaisella menettelyllä jäädään tilanteeseen, jossa toiminnanharjoittajalle on etukäteen määrätty tavoitereduktio, vaikka puhdistettavan veden pitoisuuksia ei tiedetä. Käytettäessä teoreettisia ominaiskuormituslukuja reduktiotason määräämiseen tiedetään teoreettinen lähtötaso, jonka perusteella puhdistusmenetelmät ja määräykset voidaan antaa. Lupamääräysten ja reduktiotason määrääminen mittaustuloksiin perustuen edellyttää, että mittaustulokset ovat käytettävissä ennen reduktiotason määräämistä.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Ominaiskuormituslukuja käytetään säännönmukaisesti lupaharkinnassa, vaikka niiden käyttöön liittyykin epävarmuustekijöitä. Se, että alueella tehdään hallinto-oikeuden päätöksessä edellytetysti ennakkotarkkailua, ei ole peruste palauttaa asiaa uudelleen käsiteltäväksi. Myös hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan kuormitusarvioon liittyy joka tapauksessa epävarmuutta.

Meranevan tuotantoalueen vedet käsitellään ojittamattomalle alueelle sijoittuvalla pintavalutuskentällä, jonka pinta-ala on mitoitusohjeen mukaista suurempi. Turvekerroksen paksuus on vähintään 2,5 metriä eli mitoitusohjeen mukaista paksumpi. Vesienkäsittely on Meranevan olosuhteissa parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista. Jos vesienkäsittely ei edellä mainituista seikoista huolimatta ole luvassa edellytetyn tehokasta, tulee vesienkäsittelyä tehostaa. Vesienkäsittelyn tehoa tarkkaillaan 21 kertaa vuodessa pintavalutuskentän ylä- ja alapuolelta otettavin näyttein. Lisäksi kevättulvan ja ylivirtaamatilanteiden aikaan otetaan lisänäytteitä. Virtaama mitataan jatkuvatoimisesti. Tarkkailu on riittävää vesienkäsittelyn tehon selvittämiseksi.

Alapuolisen Patanan tekojärven vesi on humuspitoista ja ravinteikasta. Tekojärven pinta-ala on noin 1 000 hehtaaria ja valuma-alueen pinta-ala 397 km2. Tekojärven suurin sallittu talvialenema on toimenpideohjelman mukaan 7,5 metriä, ja järven suurin syvyys on 11,5 metriä. Vesienhoidon suunnittelussa tekojärvi on luokiteltu tilaltaan tyydyttäväksi. Tekojärvi on tehty pääosin kuivalle maalle ja se on keinotekoinen vesistö. Vuoteen 2021 ulottuvan toimenpideohjelman mukaan Perhonjoen valuma-alueen tekojärvien suurimmat ongelmat liittyvät niiden käyttöön ja syntyhistoriaan. Järvien pintaa lasketaan talvella runsaasti, mikä aiheuttaa hapen vähyyttä pienentämällä alusveden tilavuutta ja toisaalta kuluttaa rantoja. Järvet ovat syntyhistoriastaan johtuen myös hyvin humuspitoisia ja tummavetisiä. Tämä lisää hapen kulutusta, kuormittaa järviä ja lisää myös alapuolisten vesistöjen kuormitusta. Tavoitteena vuoteen 2021 on säännöstelykäytäntöjen ja tulvasuojelun yhteensovittaminen ekologisen tilan tarpeet huomioiden sekä kalojen elohopeapitoisuuksien laskeminen.

Kun otetaan huomioon tuotantoalueen vesienkäsittely, Patanan tekojärven tila ja tilaan vaikuttavat tekijät sekä tuotantoalueen pinta-alan osuus Patanan tekojärven valuma-alueen pinta-alasta, Meranevalta tuleva kuormitus ei vaikeuta Patanan tekojärven tilalle vesienhoidossa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Vaikka Patanan tekojärveen valuma-alueelta tuleva kuormitus osaltaan vaikuttaa tekojärven tilaan, toimenpideohjelmassa kerrotun perusteella tilaan vaikuttaa merkittävimmin säännöstely.

Pintavalutuskenttä on ympäristölupapäätöksen mukaan sijoitettava vähintään 20 metrin etäisyydelle pohjavesialueesta. Pohjavedelle rakenteista aiheutuvien haittojen estämiseksi on päätöksessä annettu lupamääräys 8, ja hallinto-oikeus on lisännyt määräyksen pohjaveden tarkkailusta. Ympäristölupaa ei tule kumota pohjaveden laadulle ja määrälle toiminnasta aiheutuvien haittojen takia, sillä haitalliset vaikutukset voidaan estää kaivusyvyyttä koskevilla lupamääräyksillä ja pintavalutuskentän sijoittamisella.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa se on katsonut vaatimuksen hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta olevan perusteltu. Lisäksi lausunnossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Meranevalla esiintyy selvitysten mukaan uhanalaisista, vaarantuneiksi (VU) luokitelluista lajeista rämeristihämähäkki ja luumittari. Suo on myös pesimälinnuston kannalta arvokas kokonaisuus, jossa pesii useita luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja lintulajeja. Linnuston kannalta keskeinen alue on sulamis- ja sadevesien muodostama rimpinen alue, mutta linnusto levittäytyy myös etelämmäksi. Suon on todettu kuuluvan myös maakotkan saalistusalueeseen. Ainakin osalla suosta on siten katsottava olevan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettuja erityisiä luonnonolosuhteita. Tämän vuoksi merkittävää vähäisemmänkin pilaantumisen aiheuttaminen on kielletty.

Turpeenottolohkot Meranevalla on sallittu sijoitettavaksi niin, että uhanalaisten lajien elinmahdollisuudet olennaisesti heikkenevät tai kokonaan häviävät. Lupapäätös ei sisällä ehtoja, jotka estäisivät luonnonsuojelulain 39 §:ssä tarkoitetun häirinnän aiheuttamisen suolla pesiville tai siellä levähtäville rauhoitetuille linnuille.

ELY-keskus on lausunnossaan aluehallintovirastolle vaatinut 50 metrin suojavyöhykettä pohjavesialueen rajan ulkopuolelle. Turvekerros pintavalutuskentän kohdalla on ohut, alapuolinen maaperä on hiekkaa ja pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa. Lisäksi eristysojien kaivaminen hakijan suunnittelemalle sijainnille lisää todennäköisesti pohjaveden purkautumista pohjavesialueelta, jolloin hanke muuttaa pohjaveden määrää pohjavesivyöhykkeessä. Turvetuotantosuunnitelmakartan mukaan eristysoja kulkee lähimmillään tukikohta-alueelle rakennettavan tieyhteyden kohdalla pohjavesialueen rajalla. Vaatimus 50 metrin suojavyöhykkeestä koskee kaikkia ojituksia, myös pintavalutuskentän kohdalle toteutettavaa eristysojitusta. Toiminta voi aiheuttaa 20 metrin etäisyydellä pohjavesialueesta pohjavesimuodostuman pohjaveden pilaantumisen vaaraa ja pohjaveden pinnan haitallista alenemista, eikä sitä asetetulla tarkkailumääräyksellä voida ehkäistä.

Hakijalla tulisi olla hakemusta valmistellessaan esimerkiksi alueen ennakkotarkkailun mittaustietoihin perustuvaa vedenlaadun mittaustietoa. Ennakkotarkkailun perusteella nykyinen ja suunnitellun uuden turvetuotantoalueen kuormitus olisi varmimmin tiedossa otettaessa kuormitusarvio huomioon määrättäessä puhdistustehovaatimuksia ja osana lupaharkintaa.

Meranevaa on pidettävä sellaisena pääosin luonnontilaisena ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaana suokokonaisuutena, jollaiselle turpeenottoa ei tulisi suunnata ja joka ei ELY-keskuksen käsityksen mukaan sovi turvetuotantoalueeksi.

Perhon ympäristölautakunta on antanut valitusten johdosta vastineen, jossa se on viitannut aluehallintovirastolle antamaansa lausuntoon. Meranevan ojittamaton luonnontilassa oleva avosuoalue tulee säilyttää koskemattomana luonnon monimuotoisuuden, tärkeän pohjavesialueen sekä vedenottamoiden ja vesistön välittömän läheisyyden vuoksi.

Vapo Oy on antanut valitusten, lausuntojen ja vastineen johdosta selityksen, jossa se on vaatinut valitusten hylkäämistä muilta kuin pintavalutuskentän sijoittamista koskevilta osin. Selityksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

B:n ja (---) kanssa on haluttu ensisijaisesti sopia konetiealueen kaupasta ja toissijaisesti vuokrauksesta. Sopimuksen syntyessä tievarsiojaa olisi ollut mahdollista käyttää kokoojaojana, koska se olisi sijoittunut yhtiön hallussa olevalle alueelle. Koska sopimusta ei syntynyt, Vapo Oy haki oikeutta ojan tekemiseen ja kuivatusvesien johtamiseen B:n ja (---) omistamalle kiinteistölle pakkotoimella. Kokoojaoja on oja, johon tuotantolohkojen vedet kootaan ja jolla ne johdetaan keskitettyyn kuivatusvesien puhdistukseen. Oja on suunniteltu mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi. Ojasta ei aiheudu metsätalouskäytössä olevalle kiinteistölle sanottavaa haittaa, vaan metsätalouden kannalta kuivatushyöty on todennäköistä. Luvan saaja on velvoitettu suorittamaan tilan omistajille ojan tekemisestä aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä 600 euron korvaus.

Pakkotoimipyyntö on kiinteistö- ja omistajakohtaisesti yksilöitynä osa Meranevan ympäristölupahakemusta, josta valittajia on kuultu ympäristönsuojelulain edellyttämällä tavalla. Menettelyvirhettä ei ole tapahtunut.

Koska Meranevan turvetuotannon ympäristölupahakemus on tullut vireille 27.2.2012, asian käsittelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (86/2000) myöhempine muutoksineen. Uutta 1.9.2014 voimaan tullutta ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja sen turvetuotannon sijoittamista koskevaa 13 §:ää sekä 10.9.2014 voimaan tulleen valtioneuvoston asetuksen (713/2014) 44 §:ää ei sovelleta. Geologian tutkimuskeskus on määrittänyt Meranevan geologisen suoaltaan luonnontilaisuusluokaksi 3, joksi yhdistys on luokan myös arvioinut.

Luvan myöntämiselle ei ole ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentissa tarkoitettua estettä. Alueella suoritetuissa inventoinneissa ei ole tavattu luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja eliölajeja ja luontotyyppejä eikä myöskään vesilain nojalla suojeltuja niin sanottuja pienvesiä.

Suon keskiosalla ei ole alle yhden hehtaarin suuruisia luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia lampia. Yhdistyksen valitukseen sisältyvään ilmakuvaan rengastaen merkityt kohteet, jollaisia sijoittuu myös suon eteläosalle ja esiintyy valituksessa esitettyä moninaisemmin suoaltaalla, ovat hakemuksen liitekohdassa 5 olevasta kasvillisuusselvityksestä ilmenevästi oligotrofiselle rimpinevalle muodostuneita pääosin kasvipeitteettömiä rimpialueita. Ne näkyvät kuivina kausina ruskeina turvepintaisina alueina ja mahdollisesti lyhytkestoisina ylivaluntakausina osaksi veden peittäminä alueina. Koska selvitykset sisältävät inventoinnit ja niihin perustuvat tiedot myös niin sanotuista vesilakikohteista, valituksenalaisten päätösten kumoaminen ja asian palauttaminen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ei ole tarpeellista.

Patana on tekojärvi, ei luontainen eikä suurta virkistyskäyttöarvoa omaava järviallas. Tekojärvellä on tavanomainen kalastuksellinen merkitys. Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan II vaihekaavassa ei ole hankealuetta koskevia tai turvetuotannon poissulkevia kaavamerkintöjä. Meraneva sijaitsee turvetuotantovyöhykkeellä (tv-2), jossa turvetuotannon suunnittelun lähtökohtana voi olla myös turvetuotannon vesistölle aiheuttaman kokonaiskuormituksen lisääntyminen.

Pintavalutuskenttää ja siihen liittyvää eristysojitusta siirretään länsi-luoteeseen siinä määrin, että valituksissa pohjavedestä esitetyt vaatimukset tulevat riittävästi huomioiduksi ja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa riittäväksi katsoma 50 metrin suojaetäisyys pohjavesialueeseen täyttyy. Edellä mainituilta osin muutettu tuotantosuunnitelma esitetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ennen alueen kuntoonpanotöiden aloittamista. Pohjaveteen liittyvää kiellettyä tai poikkeuslupaa edellyttävää vaikutusta ei yhtiön käsityksen mukaan aiheudu.

Noin 11 km²:n suuruiseen Patanan tekojärveen johdetaan turvetuotannon kuivatusvesiä verrattain pitkiä purkureittejä myöten jokseenkin vähäiseksi katsottavalta tuotantoalalta. Luvan myöntämisen ajankohtana Meraneva ja muut tuotantoalueet ovat muodostaneet yhteensä 122,7 hehtaarin tuotantoalan, jonka osuus Patanan tekojärveen vaikuttavasta alueesta on alle 0,7 prosenttia.

Meranevan tuotantoalueelta nykytilassaan lähtevän veden laatua ja määrää ei ole mahdollista mitata, koska mittaamisen suorittamisen edellytyksenä oleva tuotantoalueen eristäminen muusta suoalueesta ja sen valunnasta ei ole sallittu toimenpide ennen ympäristöluvan lainvoimaiseksi tulemista. Vertailu arvioidun ja toteutuneen kuormituksen kesken on mahdollista suorittaa pätevästi vain pitkäaikaisia keskiarvoja toisiinsa vertaamalla. Täysin luotettava määrältään vuosittain vaihteleva kuormitustieto on mahdollista saada kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa suoritettavalla kuormitustarkkailulla.

Luonnonsuojelulain 39 §:n mukainen kielto koskee kaikkea häiriötä aiheuttavaa toimintaa riippumatta toiminnan luvanvaraisuudesta. Meranevan turvetuotantoalueen käyttöönotossa on kysymys alueen tilaa kokonaisvaltaisasti muuttavasta kertaalleen tapahtuvasta maanrakennustyöstä. Vaikutuksiltaan vastaavanlaista maanrakennustyötä sekä toimintaa suoritetaan enemmän tai vähemmän laaja-alaisesti kaikenlaisilla maa-alueilla koko valtakunnan alueella. Kuntoonpanon yhteydessä käytännössä entuudestaan puuttomalta Meranevan hankealueelta poistetaan pintakasvillisuus kauttaaltaan, eikä alue sen jälkeen ole lintujen pesintään soveltuvaa maapesinnänkään osalta. Seutukunta on hyvin suovaltaista, mikä mahdollistaa pesinnän jatkumisen läheisillä alueilla. Pesinnän häirintään liittyviä lupamääräyksiä ei turvetuotannon ympäristölupapäätöksissä ole tavanomaisten lintulajien osalta asetettu.

B on antanut lausuntojen, vastineen ja selityksen johdosta vastaselityksen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry on antanut lausuntojen, vastineen ja selityksen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n vaatimusta Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminnan selvittämisestä.

2. Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut asian.

Korkein hallinto-oikeus muuttaa B:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n valitukset enemmälti hyläten luparatkaisun ja lupamääräyksen 2 kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

"Hakijalle myönnetään oikeus johtaa kuivatusvesiä lohkolta 1 lohkolle 2 tilan Mäntyranta 584-401-231-0 alueelle kaivettavaan ojaan sekä käyttöoikeus noin 300 metriä pitkän ojan kaivamiseen tarvittavaan toisen maalla olevaan alueeseen. Oja sijoitetaan kiinteistöjen Mäntyranta ja Peltola 584-401-7-51 välisen rajan ja kiinteistön Mäntyranta poikki pohjois-eteläsuunnassa kulkevan tien väliin siten, että oja-alueen leveys on enintään 6,5 metriä. Ojan kaivuusta aiheutuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on määrätty korvattavaksi lupamääräyksen 20 mukaisesti."

(---)

"2. Tuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä 3a olevan piirustuksen mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja laskeutusaltaiden kautta sekä käsiteltävä ympärivuotisesti pintavalutuskentällä sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla.

Laskeutusaltailta ei saa rakentaa tuotantosuunnitelmapiirroksen 3a mukaista ohitusojaa.

Pintavalutuskentän sijaintia on muutettava siten, että sen etäisyys Harju A pohjavesialueeseen on vähintään 50 m. Pintavalutuskentän pinta-ala on vähintään 3,4 ha.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei enemmälti muuteta.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen virkamiesten toiminnan selvittämistä koskevan vaatimuksen tutkiminen ei korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin nojalla kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Tämän vuoksi A:n, joka ei myöskään ole ollut asiassa muutoksenhakijana, vaatimus on jätettävä tutkimatta.

2. Pääasia

Oikeus johtaa kuivatusvesiä toisen alueella

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 48 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa voidaan myöntää oikeus jäteveden johtamiseen toisen maalla olevaan ojaan tai noroon, jos johtamisesta ei aiheudu kohtuutonta haittaa muille ja johtaminen on teknisesti ja taloudellisesti perusteltua. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos jäteveden johtaminen edellyttää ojan tekemistä toisen maalle eikä omistaja anna suostumustaan, luvassa on 1 momentissa säädetyin edellytyksin päätettävä käyttöoikeuden myöntämisestä tarvittavaan alueeseen.

Vapo Oy on hakenut oikeutta johtaa kuivatusvesiä lohkolta 1 lohkolle 2 kiinteistön Mäntyranta 584-401-231-0 alueelle rakennettavan ojan kautta. Aluehallintovirastolle 16.11.2012 toimitetusta täydennyksestä hakemukseen käy ilmi, että tilan Mäntyranta alueelle kaivettavan kokoojaojan vaatima maa-alue eristysoja mukaan lukien on 0,60 hehtaaria. Oja-alueen leveys on 20 metriä. Kokoojaojan pintaleveys on 3,5–4,5 metriä ja pohjan leveys 0,5 metriä. Täydennyksen liitteenä olleella kartalla on kuvattu ojien sijainti. Kartalle kiinteistön Mäntyranta alueelle on merkitty myös tieyhteys, josta nyt siis kuitenkaan ei ole kysymys.

Lupapäätöksessä on annettu oikeus ojan tekemiseen, ja kyseisestä ojasta on päätöksen perusteluissa käytetty nimitystä laskuoja. Lupapäätöksen liitteenä olevan tuotantoalueen kartan perusteella kysymys olisi myös laskuojasta. Vapo Oy on hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa antamissaan selityksissä kuitenkin edelleen viitannut ojaan kokoojaojana. Tällaisen lasku- tai kokoojaojan tekemistä toisen maalle ja jätevesien johtamista siihen voidaan pitää ympäristönsuojelulain 48 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavoin teknisesti ja taloudellisesti perusteltuna eikä se aiheuta kiinteistön käytölle kohtuutonta haittaa. Myönnetty käyttöoikeus on kuitenkin koskenut kuivatusvesien johtamista varten tarpeellisen ojan kaivamiseen tarvittavaa aluetta, ei useiden ojien tekemistä toisen alueelle. Yhtiön oman ilmoituksen mukaan kokoojaojan pintaleveys olisi enimmillään 4,5 metriä, minkä lisäksi oja-alueeseen voidaan laskea noin metrin piennar kummallakin puolen ojaa. Tällöin ojaa varten tarvittavan alueen leveydeksi saadaan enimmillään 6,5 metriä. Luparatkaisua on B:n valituksen johdosta syytä täsmentää siten, että siitä käy ilmi paitsi toisen maalle kaivettavan ojan pituus myös sen leveys sekä ojan sijainti suoalueen reunan läheisyydessä. Jos ojan kaivamisen yhteydessä aiheutetaan kiinteistöllä Mäntyranta vahinkoa tai haittaa käyttöoikeusalueen ulkopuoliselle alueelle, on tällainen vahinko tai haitta korvattava erikseen.

Lupamääräyksen 2 muutos

Vapo Oy on antamassaan selityksessä ilmoittanut, että pintavalutuskenttää ja siihen liittyvää eristysojitusta voidaan siirtää länsi-luoteeseen siinä määrin, että valituksissa pohjavedestä esitetyt vaatimukset tulevat riittävästi huomioiduksi ja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa riittäväksi katsoma 50 metrin suojaetäisyys pohjavesialueeseen täyttyy. Lupamääräykseen 2 on tehtävä tästä johtuen muutos, joka vastaa yhtiön ilmoittamaa pintavalutuskentän uutta sijaintia.

Valitusten hylkääminen muilta osin

Tässä asiassa on kysymys vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla myönnetystä toistaiseksi voimassa olevasta uudesta luvasta turvetuotantoon. Aluehallintovirasto oli mainitun lain nojalla tekemässään lupapäätöksessä määrännyt luvan saajan viimeistään 1.3.2024 jättämään hakemuksen lupamääräysten tarkistamiseksi. Uuden ympäristönsuojelulain muutoksen johdosta tämä lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite ja siihen liittyvät toiminnan vaikutuksia koskevien selvitysten toimittamista koskevat velvoitteet raukeavat. Lupamääräyksessä 4 on lisäksi asetettu luvan saajalle velvollisuus toimittaa aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jos puhdistusteho on tarkkailun perusteella kahtena peräkkäisenä vuotena luvassa asetettuja puhdistustehovaatimuksia pienempi. Suunnitelman perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä. Tällaista lupamääräysten noudattamiseen liittyvää ehdollista luvan muuttamista koskevaa, nyttemmin uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 54 ja 90 §:ssä tarkoitettua määräystä ei ole pidettävä sellaisena lupamääräysten tarkistamista koskevana velvoitteena, joka raukeaisi ympäristönsuojelulainsäädännön muutoksen johdosta.

Arvioitaessa pilaantumisen merkittävyyttä on ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin nojalla muun ohella otettava huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Meranevan turvetuotantoalueen kuormitus kohdistuu ensisijaisesti Patanan tekojärveen, Patananjoen alaosaan ja niiden kautta Perhonjokeen. Valtioneuvoston 3.12.2015 hyväksymässä uudessa Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa keinotekoiseksi vesimuodostumaksi nimetyn Patanan tekojärven ekologinen tila on todettu tyydyttäväksi ja kemiallinen tila huonoksi. Patananjoen alaosa on ekologiselta tilaltaan välttävä voimakkaasti muutettu vesimuodostuma.

Turvetuotannon osalta vesienhoitosuunnitelmassa todetaan, että uusien turvetuotantoalueiden oikealla sijoittelulla on keskeinen merkitys turvetuotannon haitallisten ympäristövaikutusten vähentämisessä. Turvetuotanto tulee sijoittaa jo ojitetuille alueille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Tuotantoa ei tule sijoittaa tärkeille tai vedenhankintakäyttöön soveltuville pohjavesialueille. Turvetuotanto ei saa huonontaa vaikutusalueensa vesistöjen tilaa eikä vaarantaa hyvän tilan saavuttamista niissä. Uutta turvetuotantoa ei pidä sijoittaa ensisijaisesti herkimpien erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevien vesistöjen valuma-alueille, ja lupakäsittelyssä tulee ottaa huomioon vesistön herkkyys ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormalle.

Meranevan turvetuotantoalue sijoittuisi pääosin luonnontilaiselle suoalueelle varsin lähelle vedenhankintakäytössä olevan pohjavesialueen rajaa. Toisaalta sen kuormitus kohdistuisi ensisijaisesti Patanan tekojärveen, jonka tilatavoitteiden kannalta turvetuotannon aiheuttamaa lisäkuormitusta ei voida pitää merkittävänä. Lupapäätöksessä vesistöpäästöjen rajoittamiseksi annetut määräykset vastaavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia. Meranevan turvetuotannosta aiheutuvan kuormituksen ei voida ennalta arvioiden katsoa vaarantavan vesienhoitosuunnitelmassa asetettujen tilatavoitteiden saavuttamista Patanan tekojärvessä, Patananjoen alaosassa tai Perhonjoessa.

Asiassa sovellettavana olevan vanhan ympäristönsuojelulain mukaan turvetuotannosta aiheutuva luonnon muuttuminen voidaan korkeimman hallinto-oikeuden vakiintuneen ratkaisukäytännön (muun muassa KHO 2005:27) mukaan ottaa huomioon vain siltä osin kuin luontoarvot ovat luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja (ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentti) tai vaikutukset luontoarvoihin ovat seurausta toiminnasta ja sen päästöistä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta. Vaikutukset luontoarvoihin on lisäksi ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla osaltaan otettava huomioon ratkaistaessa sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaisesti. Kun otetaan huomioon kuormituksesta ja alueen luontoarvoista saatu selvitys, ei toiminnasta aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää pilaantumista tai 4 kohdassa tarkoitettua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista eikä turvetuotantoa Meranevalla ole perusteita pitää ympäristönsuojelulain 6 §:n ja 42 §:n 2 momentin vastaisena.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Tuire Taina.