Muu päätös 5425/2016

Asia Suunnittelutarveratkaisua koskeva valitus

Valittajat A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 15.1.2016 nro 16/0021/5

Asian aikaisempi käsittely

A ja B ovat hakeneet suunnittelutarveratkaisua 100 k-m²:n suuruisen lomarakennuksen ja 30 k-m²:n suuruisen saunarakennuksen rakentamiseksi Askolan kunnan Tiilään kylässä sijaitsevalle 0,53 hehtaarin suuruiselle kiinteistölle Pääskynpesä RN:o 1:88.

Askolan rakennus- ja ympäristölautakunta on päätöksellään 16.4.2015 (§ 19) hyväksynyt hakemuksen. Rakennuspaikka on kunnan rakennusjärjestyksen mukainen sekä sijainniltaan, muodoltaan ja maaperältään rakentamiseen sovelias. Rakennuspaikka on vajaan 200 metrin etäisyydellä Koukjärvestä. Kiinteistöltä ei ole näköyhteyttä Koukjärvelle maaston muodon ja metsäisyyden vuoksi. Kiinteistöllä tulee jättää riittävä suojapuusto rakennusten ympärille.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valituksesta kumonnut rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen ja hylännyt A:n ja B:n hakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Rantavyöhyke ja ranta-alue

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Kyseisen pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös ranta-aluetta, jolla rakentamisen tai muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi.

Maankäyttö- ja rakennuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 101/1998) on 72 §:n osalta todettu, että säännöksen 1 momentti vastaa rakennuslain 6 a §:ää ja 2 momentti rakennuslain 123 a §:n säännöstä rantakaavan tarpeesta. Rakennuslain 6 a §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 79/1996) todetaan muun ohessa, että rantavyöhykkeen käsitettä on tulkittava lähtien säännöksen tarkoitusperästä. Se on maankäytön muutosten suunnitelmallisuuden varmistaminen sillä rannan läheisyydessä olevalla vyöhykkeellä, jonka luonnonolosuhteisiin meren tai vesistön vaikutus ulottuu, joka maisemallisesti mielletään rantaan kuuluvaksi tai jolle kohdistuu erilaisia rantaa hyödyntäviä maankäyttötarpeita.

Rantavyöhykkeen leveys vaihtelee maaston muodoista, kasvillisuudesta ja muista olosuhteista riippuen. Maisemallisen vaikutuksen osalta ratkaisevia ovat maaston muodot ja rannan kasvillisuus. Rannan rajautuessa avoimeen pelto- tai niittymaisemaan, rantavyöhyke on yleensä merkittävästi leveämpi kuin metsäisellä rannalla. Edellä sanotun perusteella voidaan rantavyöhykkeen katsoa ulottuvan noin 100 metrin etäisyydelle, mutta ei kuitenkaan missään pitemmälle kuin 200 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta.

Ympäristöopas

Rantojen maankäytön suunnittelua koskevan ympäristöministeriön ympäristöoppaan 120 mukaan ranta-alue on rantavyöhykettä leveämpi rannan osa, jolla rannassa oleva tai rantaan tukeutuva loma-asutus vaatii järjestämistä. Ranta-alue ulottuu rantaviivasta sisämaahan niin pitkälle kuin rakentaminen tukeutuu vesistön käyttöön tai vetovoimaan. Ranta-alueen leveys on hallintokäytännössä usein arvioitu noin 200 metriksi, mutta maisemasta ja muista olosuhteista riippuen se voi olla leveämpikin.

Toimivalta ja edellytykset

Poikkeamisvaltaa koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen laissa säädetyistä rakentamista koskevista rajoituksista. Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla kunta ei kuitenkaan saa myöntää poikkeusta, kun on kysymys uuden rakennuksen rakentamisesta maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:ssä tarkoitetulle ranta-alueelle, jolla ei ole voimassa 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa. Pykälän 3 momentin mukaan poikkeamisen 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voi myöntää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Myönteisen poikkeamisratkaisun edellytyksenä on maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin mukaan muun ohella se, että poikkeaminen ei saa aiheuttaa haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle.

Suomen perustuslain 6 §:ssä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa kuten myös poikkeamismenettelyssä. Periaate, jonka toteutumistapa viime kädessä riippuu kulloinkin kysymyksessä olevasta kaavamuodosta, edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia aseteta kaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita.

Oikeudellinen arviointi

Hankkeessa on kysymys 100 k-m²:n suuruisen lomarakennuksen ja 30 k-m²:n suuruisen saunarakennuksen rakentamisesta Askolan kunnan Tiilään kylässä sijaitsevalle 0,53 hehtaarin suuruiselle rakentamattomalle kiinteistölle Pääskynpesä 1:88. Suunniteltu rakennuspaikka on metsäinen, loiva rinne. Rakennuspaikalla ei ole omaa rantaa, mutta se sijoittuu lähimmillään noin 130 metrin etäisyydelle rantaviivasta pääosin niin sanottuun toiseen riviin rannalta katsottuna.

Asiakirjojen mukaan tilan Pääskynpesä 1:88 emätila on Pääskysrinne 1:34, jonka pinta-ala on 11,27 hehtaaria. Emätilasta muodostetuista ranta-alueella sijaitsevista tiloista kuusi on rakennettuja rakennuspaikkoja. Ranta-alueelle on muodostunut muutoinkin runsaasti loma-asutusta.

Karttatarkastelun ja alueen toteutuneen maankäytön perusteella kyseessä on maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 2 momentissa tarkoitettu ranta-alue, jonka suunnittelutarve perustuu pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseen. Alueella ei ole voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa. Suunniteltu rakennushanke edellyttää sen vuoksi poikkeamista maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n rajoituksesta.

Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 ja 3 momentti, toimivalta maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaisesta ranta-aluetta koskevasta rakentamisrajoituksesta poikkeamiseen kuuluu Uudenmaan ELY-keskukselle. Kun otetaan huomioon mitä valituksessa on esitetty, ei asiaa ole syytä siirtää ELY-keskukselle käsiteltäväksi.

Ranta-alueelle sijoittuvan rakentamisen lisärakennusmahdollisuudet on selvitettävä kaavoituksella, jolloin voidaan yksittäistä poikkeamislupaa laajemmin ratkaista myös rantaan tukeutuvan lomarakentamisen määrä ja alueen muu maankäyttö ottaen huomioon maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus. Hankkeen on katsottava kaavoituksellisesta suunnittelusta erillisenä ratkaisuna johtavan suunnittelemattoman loma-asutuksen lisääntymiseen ja aiheuttavan maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentissa tarkoitettua haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Edellytyksiä hakemuksen hyväksymiselle ei ole ollut. Näin ollen rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös on kumottava ja A:n ja B:n suunnittelutarveratkaisua koskeva hakemus hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Jaana Moilanen ja Elena Feldman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen saattamista voimaan.

A ja B ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeuden päätös on yhdenvertaisen kohtelun vastainen. Kaikki naapurit ja Askolan kunta ovat puoltaneet rakentamista. Kyse ei ole rantarakentamisesta. Koukjärven ja rakennuspaikan väliin jää iso metsäinen tila sekä yleinen tie, joka rasittaa ympäristöä ja luontoa enemmän kuin A.n ja B:n hanke. Rakennuspaikalta ei ole näkymää Koukjärvelle, eikä rakennushanke tukeudu rantaan. Rantaviivalla on jo mökkejä kahden metrin etäisyydellä järvestä.

Emätilalle Pääskynkallio RN:o 1:34 myönnetyistä rakennusluvista yksi on vuonna 1996 myönnetty A:n ja B:n rakennuspaikalle, mutta rakentamista ei ole aloitettu.

Askolan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut selityksen, jossa se on esittänyt, että rakennuspaikka ei sijaitse rantavyöhykkeellä tai ranta-alueella, joten rakentaminen ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 10 luvun mukaista rantarakentamista. Rakennuspaikalta ei ole näkymää vesistöön. Rakennuspaikan ja sen väliin jää korkea kalliomuodostelma, jolloin rakentaminen ei aiheuta vaikutusta vesistöön. Kiinteistölle rakentaminen olisi niin sanottua toiseen riviin rakentamista. Rakennuspaikan lähistöllä ei myöskään ole sellaista julkista uimarantaa tai vastaavaa, jonka vuoksi rakennuspaikka tukeutuisi vesistöön.

Rakennuspaikalle rakentaminen ei myöskään aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle. Se on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista. Rakentaminen ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut selityksen.

A:lle ja B:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Asiassa on kysymys lomarakennuksen rakentamisesta rakennuspaikalle, joka sijaitsee lähimmillään noin 130 metrin etäisyydellä Koukjärven rantaviivasta. Koukjärven rantaan on muodostunut suhteellisen tiheää loma-asutusta. Kun otetaan huomioon rakennuspaikan etäisyys rantaviivasta, alueen maasto-olosuhteista saatu selvitys, rakennushankkeen laatu ja alueen luonne loma-asuntoalueena, rakennuspaikka sijaitsee maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 2 momentissa tarkoitetulla ranta-alueella. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden on tullut kumota rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös ja hylätä A:n ja B:n suunnittelutarvehakemus.

Toimivalta ratkaista A:n ja B:n hakemus on asiaa hallinto-oikeudessa ratkaistaessa kuulunut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 1.4.2016 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n (196/2016) 1 momentin mukaan toimivalta kuuluu nykyisin kunnalle.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.