Muu päätös 5443/2016

Asia Lunastuslupaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 11.11.2015 nro 15/0285/1

Asian aikaisempi käsittely

Caruna Oy on hakenut lupaa lunastaa pysyvä käyttöoikeuden supistus voimajohtoa varten Kankaanpään kaupungin ja Lavian kunnan alueilla. Tarkoituksena on uusia ikääntynyt vuonna 1972 rakennettu Kankaan³pää–Narvi–Lavia 110 kilovoltin voimajohto niiltä osin kuin linjaa ei ole jo aiemmin uusittu. Hakemuksen mukaan aiemmin on uusittu 1,7 kilometrin pituinen johtoväli Kankaanpää–Lohikko sekä 0,2 kilometrin pituinen johtoväli Narvin sähköaseman kohdalla. Uusimishanke koskee linjan muita osia eli johtoväliä Lohikko–Lavia. Johdon kokonaispituus on 27,9 kilometriä ja johtoalueen leveys on tarkoitus pitää ennallaan. Johdon uusimisella on tarkoitus parantaa sähkönjakelun luotettavuutta.

Maanmittauslaitos on 24.9.2014 hyväksynyt Caruna Oy:n kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) mukaisen lunastuslupahakemuksen ja myöntänyt sille luvan lunastaa pysyvä käyttöoikeus hakemuksessa mainittuihin alueisiin hakemuksen mukaisesti. Kiinteistöjä on yhteensä 130 kappaletta Kankaanpään kaupungin ja Lavian kunnan alueella.

Lunastuksen kohde on jätetty lunastuslain 10 §:n nojalla vähemmän tärkeiltä osin lunastustoimituksessa ratkaistavaksi.

Päätöksen mukaan johdon omistajalla on sähkön ja tiedon siirtämiseen tarpeellisten johtojen, pylväitten ja muiden laitteiden rakentamista, käyttöä, tarkastamista, kunnossapitoa, korjaamista ja uusimista varten oikeus muun muassa:

- Johdon omistajan lukuun työskentelevillä henkilöillä on oikeus jalan tai ajoneuvolla liikkua johtoaukeaa pitkin pylväältä toiselle. Hakijalla on oikeus tätä varten tehdä sinne väliaikaisia ajoteitä ja rumpuja, tehdä ja kunnossapitää johtoaukealla olevissa aidoissa tarpeellisia veräjiä sekä käyttää hyväkseen johtoaukealle johtavia kiinteistölle kuuluvia teitä ja polkuja sekä tarvittaessa muitakin alueita kulkemiseen jalan tai moottorikäyttöisellä taikka muilla työkoneilla ja ajoneuvoilla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n valituksen Maanmittauslaitoksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään lunastuksen edellytysten osalta seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Suomen perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Lunastuslain 3 §:n mukaan lunastamalla voidaan hankkia kiinteää omaisuutta taikka pysyvä tai määräaikainen erityinen oikeus, rajoittaa pysyvästi tai määräajaksi oikeutta käyttää tai vallita kiinteää omaisuutta taikka erityistä oikeutta, sekä lakkauttaa erityinen oikeus.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Saman pykälän 2 momentin mukaan lunastuksen hakija voi olla myös yksityisoikeudellinen yhteisö, joka osoittaa yleisen tarpeen vaativan lunastusta ja esittää luotettavan selvityksen siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen.

Asiassa saatu selvitys

A on toimittanut hallinto-oikeudelle jäljennöksen 17.4.1971 päivätystä johtokatusopimuksesta, jolla maanomistaja on luovuttanut johdon silloiselle omistajalle oikeuden rakentaa pysyvä 110 kilovoltin voimajohto maittensa kautta. Johtokatu koostuu 24 metriä leveästä puhtaaksi raivatusta alueesta sekä tämän alueen molemmin puolin olevista 10 metrin levyisistä reunavyöhykkeistä. Sopimuksen ehtojen mukaan johdon omistaja on oikeutettu ilman eri korvausta käyttämään johdon rakentamiseen ja hoitoon liittyvissä toimenpiteissään tilan tieoikeuksia, ottamaan ja läjittämään kiviä sekä toimittamaan hakkauksia ja raivauksia sopimukseen liitetyn kuvan mukaisesti. Johtokatualueelle ei saa rakentaa mitään ilman johdonomistajan kirjallista suostumusta. Sopimuksessa on lisäksi ehdot puuston raivauksesta ja maininta sitä koskevasta erillisestä sopimuksesta. Sopimuksen ehtojen mukaan käyttöoikeus on pysyvä ja siitä on määrätty sopimuksessa kertamaksu. Käyttöoikeuden varmistamiseksi yhtiöllä on oikeus saada pakkolunastaa asianmukaisessa järjestyksessä supistettu käyttöoikeus tilan alueisiin. Kun korvauksesta on sovittu, pakkolunastuslautakunnan lausuntoa ei korvauksen osalta tarvita. Maanomistaja sitoutuu siihen, että mikäli kysymyksessä olevan maan omistus- tai hallintasuhde muuttuu, siirtää maanomistaja tämän rasituksen muuttumattomana uudelle omistajalle tai haltijalle. Mikäli johdon omistussuhde muuttuu, siirtyy sopimus muuttumattomana uudelle omistajalle.

Caruna Oy:n lunastuslupahakemuksessa on muun ohella todettu, että johtohankkeessa käytettävä pylvästyyppi on pääosin harustettu teräsputkipylväs. Johtoalue käsittää 24 metriä leveän johtoaukean sekä tämän molemmin puolin 10 metriä leveät reunavyöhykkeet. Kaikista uusista pellolle, piha-alueelle tai turvetuotantoalueelle tulevista pylväspaikoista on tehty maanomistajien kanssa sopimukset. Tällaisia pylväspaikkoja on viisi kappaletta ja ne koskettavat kuutta kiinteistöä. Lavian sähköaseman itäpuolella sijaitsee kaksi kiinteistöä, joilta ei ole olemassa nykyisen johdon rakentamisen aikaista johtokatusopimusta. Johto on alun perin liittynyt sähköasemaan niin, ettei johtoalue ole tuolloin ulottunut kyseisille kiinteistöille. Nyt kysymyksessä olevien kiinteistöjen kanssa on tehty ennakkosopimukset johtoalueen sijoittumisesta kiinteistöille.

A on lunastuslupahakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa vastustanut pakkolunastusta ja muun ohella esittänyt, että lunastuslupa tulisi myöntää vain maakaapelointia varten neljä metriä leveältä alueelta. Kaksi muuta maanomistajaa ovat esittäneet lunastuskorvausten määrään liittyviä vaatimuksia katsoen, etteivät johtokatusopimusten perusteella aikanaan maksetut korvaukset ole nykyoloissa riittäviä.

Caruna Oy:n maanomistajien lausuntoihin antamissa vastineissa todetaan, että lunastustoimituksessa on tarkoitus määrätä korvauksia vain niiltä osin kuin korvauksia ei ole maksettu johtokatusopimusten perusteella. Peltoalueilta, joilta on alun perin maksettu korvaus vain metrin levyisestä kulkuoikeudesta, on tarkoitus lunastaa 24 metrin levyinen johtoaukea ja tämän molemmin puolin kymmenen metrin levyiset reunavyöhykkeet. A:n lausunnon osalta Caruna Oy on muun ohella esittänyt, ettei johtoalue levene nykyisestään. Johtoalueen kaventaminen ei sähköturvallisuussyistä ole mahdollista. Nykyisellä leveydellä varmistetaan muun muassa yllä mainittu johdon puuvarmuus.

Maanmittauslaitoksen päätöksessä on hankkeen toteutusvaihtoehtojen osalta todettu muun ohella, että haetut käyttöoikeuden rajoitukset ovat tämän tyyppisille hankkeille tavanomaisia ja lunastuksen tarkoituksen saavuttamiseksi välttämättömiä ja myös oikeasuhtaisia. Lunastuksen tavoitetta eli pysyvää sähkönsiirron turvaamista ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavalla käyttöoikeuden lunastuksella.

Oikeudellinen arvio

Lunastuksen tarve ja hankkeen toteuttaminen vapaaehtoisin toimin

Lunastuslupahakemuksessa tarkoitettu hanke on olemassa olevan, vuonna 1972 rakennetun voimansiirtolinjan uusiminen sähkönjakelun luotettavuuden parantamiseksi. Kyseinen voimansiirtolinja on suurjännitelinja, joka palvelee Lavian kunnan alueen sähkönjakelua. Hanke on siten yleisen tarpeen vaatima. Se A:n valituksensa perusteeksi esittämä seikka, että ainoastaan Caruna Oy voi johdon omistajana käyttää johtoa sähkönsiirtoon korvauksetta ei merkitse, etteikö sähkönjakelu olisi yleisen tarpeen vaatimaa.

Asiassa on lunastuksen edellytysten käsillä oloa arvioitaessa otettava kantaa myös siihen, onko hankkeen toteuttaminen edellyttänyt lunastusta sekä siihen, onko lunastus voitu myöntää ottaen huomioon lunastuslain 4 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmenevä vaatimus, ettei lunastusta saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla (vaihtoehtoedellytys). Vaihtoehtoedel³lytyksen on katsottu merkitsevän muun muassa, että lunastuksen tar³koituksen toteuttamiseen pyritään ensisijaisesti vapaaehtoisin toimin (KHO 2005:22).

Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin vakiintuneesti katsottu, ettei lunastuslain 4 §:n 1 momenttia ole tulkittava niin, että vapaaehtoisiin sopimuksiin tulisi aina pyrkiä. Esimerkiksi voimansiirtolinjojen hankinnoissa, joissa lunastettavana on lukuisia mutta suhteellisen pieniä alueita ja asianosaisia on paljon, lunastuksen hakijan ei tarvitsisi yrittää toteuttaa alueen hankintaa vapaaehtoisesti. Tilanteissa, joissa neuvotteleminen kaikkien maanomistajien kanssa ei olisi mahdollista ilman huomattavia vaikeuksia lunastuksen tarkoitusta ei yleensä voitaisi vapaaehtoisin keinoin saavuttaa yhtä sopivasti kuin lunastamalla (esim. Ilmari Ojanen: Maapakettilait, 1978, s. 43; Kari Kuusiniemi ja Hannu Peltomaa: Lunastuslainsäädäntö ja korvausjärjestelmä, 1999, s. 117–118).

Lunastus kohdistuisi kahteen Lavian sähköaseman itäpuolella sijaitsevaan kiinteistöön, joiden osalta ei ole tehty johtokatusopimusta. Peltoalueilla lunastus tulisi koskemaan aikaisempaa leveämpää johtoaukeaa.

Johtokatusopimuksilla perustetut oikeudet eivät myöskään kaikilta osin vastaa lunastettavaksi haettuja oikeuksia. Esimerkiksi johtokatusopimuksen mukaan johdon omistaja on oikeutettu käyttämään johdon rakentamiseen ja hoitoon liittyvissä toimenpiteissään tilan tieoikeuksia, kun taas lunastus antaisi hakijalle oikeuden käyttää hyväkseen johtoaukealle johtavien kiinteistölle kuuluvien teiden lisäksi polkuja sekä tarvittaessa muitakin alueita kulkemiseen jalan tai moottorikäyttöisillä taikka muilla työkoneilla ja ajoneuvoilla. Lunastuslupahakemuksessa on muutoinkin lueteltu lunastettavaksi haetut oikeudet huomattavasti täsmällisemmin kuin selvityksenä esitetyssä johtokatusopimuksessa.

Maanmittauslaitoksen päätöksestä ilmenee, että lunastettavaksi haetut käyttöoikeuden rajoitukset ovat tämän tyyppisille hankkeille tavanomaisia ja lunastuksen tarkoituksen saavuttamiseksi välttämättömiä ja että lunastuksen tavoitetta ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavalla käyttöoikeuden lunastuksella.

Edellä sanottu huomioon ottaen lunastuslupahakemuksessa tarkoitettu hanke ei kaikilta osilta ole toteutettavissa olemassa olevien sopimusten varassa. Hankkeen toteuttaminen edellyttää paikoin lisäalueiden lunastamista, eräitä laajennuksia ja täsmennyksiä johdon omistajan oikeuksiin sekä vastaavasti lisärajoituksia kiinteistöjen omistajien ja erityisten oikeuksien haltijoiden oikeuksiin.

Koska nyt kysymyksessä oleva lunastus kohdistuu suhteellisen pieniin alueisiin ja merkitsee vain vähäisiä lisärajoituksia kiinteistöjen omistajien ja mahdollisten erityisten oikeuksien haltijoiden käyttöoikeuksiin ja koska lunastus koskee jopa 130 kiinteistöä, joilla pääosin on eri omistajat, lunastuksen hakijalta ei voida kohtuudella edellyttää yritystä hankkia näitä lisäoikeuksia ja -rajoituksia vapaaehtoisesti. Lisäksi se, että A sekä kaksi muuta kiinteistönomistajaa ovat vaatineet lisäkorvauksia voimajohdon uusimishankkeen johdosta ja että Caruna Oy on kiistänyt vaatimukset viittaa siihen, että johdon omistajan oikeuksien ja johtokatualueen muutoksista sekä näihin liittyvistä mahdollisista korvauksista ei voitaisi sopia. Lunastuksen tarkoitusta ei siten voida saavuttaa vapaaehtoisin keinoin yhtä sopivasti kuin lunastamalla.

Koska lunastettavaksi haettujen oikeuksien voidaan pääosin katsoa sisältyvän Caruna Oy:n johtokatusopimuksilla saamiin oikeuksiin, asiassa on vielä otettava kantaa siihen, onko Maanmittauslaitos voinut myöntää lunastusluvan myös sopimusperusteisten oikeuksien osalta vai olisiko sen tullut myöntää lunastuslupa rajoitettuna koskemaan vain edellä mainittuja lisäoikeuksia.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei siitä lunastuslain lähtökohdasta, että lunastuksen tarkoitukseen on pyrittävä vapaaehtoisin toimin seuraa, että lunastuksen hakija ei missään olosuhteissa saisi lunastaa erityisiä oikeuksia, jotka se on jo sopimuksin saanut. Jos sopimuksin perustettujen oikeuksien sisältöön tai sitovuuteen joko sopijapuolten kesken tai sopijapuolen ja sopimuksella rasitetun omaisuuden myöhemmän luovutuksensaajaan välillä liittyy epävarmuutta, josta voi olla haittaa lunastusyritykselle, voidaan perustellusti katsoa, ettei lunastuksen tavoite ole yhtä sopivasti saavutettavissa sopimuksin kuin lunastamalla.

Nyt kysymyksessä olevilla johtokatusopimuksilla perustetut käyttöoikeudet eivät ole kirjattavissa lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin eikä niitä voida merkitä rasitteina kiinteistörekisteriin, joten ne eivät tule niistä tietämätöntä kiinteistön luovutuksensaajaa sitoviksi. Lunastettavat oikeudet sitä vastoin perustetaan lunastustoimituksessa ja niistä tehdään merkinnät kiinteistörekisteriin, joten ne sitovat jokaista ja pysyvät voimassa kaikissa omistajanvaihdoksissa. Siten lunastusluvan epäämisestä sopimusperusteisiin oikeuksiin seuraisi vaara siitä, että osa Caruna Oy:n oikeuksista ei tulisi johtoaukean alueella olevan kiinteistön luovutuksensaajaa sitoviksi.

Lunastettavaksi haetut oikeudet muodostavat kokonaisuuden, jonka on tarkoitettu määrittelevän johdonomistajan ja kiinteistönomistajien oikeussuhteet johtoon liittyen kattavasti. Tämän kokonaisuuden pilkkominen yhtäältä sopimuksiin ja toisaalta lunastukseen perustuviin oikeuksiin olisi omiaan aiheuttamaan johdon omistajan oikeuksien sisältöön ja pysyvyyteen liittyvää epävarmuutta.

Edellä sanottu huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei lunastuksen tarkoitusta voida miltään osin saavuttaa yhtä sopivasti olemassa olevien johtokatusopimusten tai muiden sopimusjärjestelyjen varassa kuin lunastamalla.

Lunastusyrityksen toteuttamisvaihtoehdot

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmenevästä vaihto³ehtoedellytyksestä seuraa myös, että lunastuksesta päätettäessä on arvioitava mahdollisten erilaisten toteuttamisvaihtoehtojen sopivuutta (näin esim. KHO 2007:41).

Caruna Oy:n maanomistajien lausuntoihin lunastuslupahakemuksesta antamista vastineista ilmenee, ettei johtoaukean kaventaminen nykyisestä ole sähköturvallisuussyistä mahdollista ja että johtoaukean nykyisellä leveydellä varmistetaan muun muassa johdon puuvarmuus. Lunastuksen tarkoitusta ei siten voida saavuttaa yhtä sopivasti asentamalla johdot päällekkäin kuin rinnakkain.

Ottaen huomioon, ettei kysymyksessä olevaa hanketta ole asiakirjoista ilmenevän selvityksen valossa tarkoitettu määräaikaiseksi järjestelyksi, lunastuksen myöntäminen vain määräaikaisena ei ole perusteltua.

Edellä mainituilla perusteilla lunastuksen tarkoitusta ei voida saavuttaa yhtä sopivasti muulla kuin lunastuslupahakemuksessa esitetyllä tavalla.

Intressivertailu

Lunastuslain 4 §:n 1 momentissa säädetään muun ohella, että lunastusta ei saa panna toimeen, jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.

Tässä asiassa lunastuksen kohteena on toisaalta Caruna Oy:n jo aiemmin sopimuksin hankkimat oikeudet sekä toisaalta näihin oikeuksiin nähden varsin vähäiset lisäoikeudet ja kiinteistönomistajien käyttöoikeuksien rajoitukset.

Nyt kysymyksessä olevasta lunastuksesta koituu haittaa yksityiselle edulle vain sikäli kuin lunastus myönnetään aiemmin sopimuksin hankittuihin oikeuksiin ja käyttöoikeuden rajoituksiin nähden uusiin oikeuksiin ja käytönrajoituksiin. Näillä lisäoikeuksilla ja -rajoituksilla puututaan kiinteistönomistajien oikeuksiin aikaisempaan asiaintilaan nähden vain vähäisissä määrin. Lunastuksesta saatava hyöty yleiselle edulle on taas sähkönsaannin saaminen vastaisuudessakin sekä sähkönsaannin varmuuden lisäys Lavian alueella. Lunastuksesta yleiselle edulle saatava hyöty on siten yksityiselle edulle koituvaa haittaa suurempi.

Caruna Oy:n oikeus hakea lunastusta

Caruna Oy on edellä lunastuksen tarpeen osalta lausutuin perustein osoittanut yleisen tarpeen vaativan lunastusta. Ottaen huomioon, että Caruna Oy on sähkönsiirtoyritys ja että lunastuksen tarkoitus on olemassa olevan voimajohdon uusiminen on selvää, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen. Näin ollen Caruna Oy:lle on lunastuslain 4 §:n 2 momentin huomioon ottaen voitu myöntää sen hakema lunastus.

Yhteenveto

Lunastus on yleisen tarpeen vaatima, eikä sen tarkoitusta voida miltään osin saavuttaa yhtä sopivasti jollain muulla tavalla. Lunastuksesta yleiselle edulle saatava hyöty on siitä yksityiselle edulle koituvaa haittaa suurempi. Lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen. Näin ollen Maanmittauslaitos on voinut myöntää Caruna Oy:lle sen hakeman lunastuksen.

Koska Maanmittauslaitoksen päätös ei ole lainvastainen, A:n valitus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Tuire Nurmio ja Heikki Toivanen. Esittelijä Juho Vuori.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja Maanmittauslaitoksen lunastuslupaa koskeva päätös kumotaan. Toissijaisesti hän on vaatinut, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Maanmittauslaitos ei voi muuttaa tai kumota vuonna 1971 solmittua johtokatusopimusta niin, että se antaa epäoikeutettua etua lunastuslupaa hakeneelle taholle.

Johtokatualueen omistuksen siirtyminen Suomen, EU:n ja ETA-alueen ulkopuolisten tahojen omistukseen ei voi lisätä sähkön toimitusvarmuutta johtokatusopimukseen verrattuna. Nyt kyseessä olevassa pakkotoimessa aiotaan lisärasittaa tilojen omistajia huomattavissa määrin niin, että myönnetään oikeus tilojen teihin ja polkuihin. Samoin myönnetään oikeus käyttää korvauksetta kaikkia yksityisteitä, oikeus johtokatualueen ulkopuolella olevien puiden kaatamiseen sekä johtokatualueelle rajoittamaton rakennusoikeus lunastusluvan hakijalle korvauksetta. Näillä lisäoikeuksilla ja rajoituksilla puututaan kiinteistönomistajien oikeuksiin poikkeuksellisen suuressa määrin.

Pakkolunastuksen kaikki kolme ehtoa eivät täyty, koska asia on muutoinkin ratkaistavissa kuin pakkolunastamalla. Neuvotteluoikeuden epääminen loukkaa perustuslaillisia oikeuksia sekä kiinteistönomistajien neuvotteluoikeuksia. Energiavirasto, joka puolueettomasti pystyy määrittelemään vuokrausehdot ja vuosittaisen vuokraushintatason kyseiselle johtokatuaukealle, tulisi asettaa yhtiön neuvotteluosapuoleksi. Näin maanomistajat saavat pysyvästä haitasta pysyvän korvauksen, joka muuttuu haitan kasvaessa tai vastaavasti pienentyessä.

Sopimuksen sitovuutta ja siirtymisen edellytyksiä arvioitaessa pitää huomioida, että käytetään sopimusajankohdan mukaista lainsäädäntöä. Vuonna 1971 laki ei sallinut ulkomaista maanomistusta Suomessa. Myös pakkolunastusoikeutta tulee tulkita sopimushetken mukaan. Sopimus ei salli kyseistä oikeutta pörssiyhtiölle. Sopimus purkautuu automaattisesti, kun sähkönsiirto lopetetaan pysyvästi. Sopimus voidaan muuttaa vuokrasopimukseksi, jossa siirtoyhtiö sitoutuu vuosittaisen haittaperusteen mukaiseen vuosikorvaukseen. Näin sallittaisiin siirtoyhtiön hallinnoida kyseistä johtokatualuetta haitan minimointiperiaatteen mukaan.

Vaikka lunastuslupa ei ole vielä lainvoimainen eikä hallinto-oikeus ollut antanut vielä päätöstään, kaadettiin 9.11.2015 luvatta puita kymmenen metriä leveältä reunavyöhykkeeltä. Tätä ennen oli myös määritelty haltuunottoalue ja suoritettu aluspuiden kaataminen reunavyöhykealueelta ilman valittajan suostumusta sekä myös evätty valittajalta oikeus paikallaoloon maanomistajan ominaisuudessa osallistua näihin kokouksiin.

Lisätierasite on epäoikeudenmukainen valittajaa sekä muita tieosakkaita kohtaan. Kyseessä on yksityistie, jota hallinnoi hoitokunta. Kyseisen tien pituus on 8 963 metriä. Tie peruskorjattiin kesällä 2015. Peruskorjauksen arvioitu kustannus on 135 716 euroa, joka jakautui arvioitujen osuuksien suhteessa osakkaille. Maanmittauslaitoksen mukaan sähkönsiirtoyhtiö saa käyttää tätä kyseistä yksityistietä korvauksetta. Sähkönsiirtoyhtiölle myös myönnetään lunastusluvassa vapautus vuosittaisesta tienhoitomaksusta, joka kuitenkin koskee kaikkia muita osakkaita kyseisen tien varressa.

Sähkömarkkinalaissa mainitaan voimajohtojen ehdoton puuvarmuus kaikissa tilanteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että saneerattaessa tulee käyttää sellaista pylvästyyppiä, jolla saavutetaan ehdoton puuvarmuus. Pylvästyypin pituuden pitää olla suurempi kuin metsän korkeus kyseisellä alueella.

Maanmittauslaitos on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa ja katsonut, että hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa. Lisäksi lausunnossa on todettu, että lunastajalle ei ole myönnetty lunastusluvassa lunastuslain 58 §:n mukaista ennakkohaltuunottolupaa, joten lunastaja saa alueen haltuunsa lunastuslain 57 §:n 1 momentin mukaisesti vasta, kun lunastustoimitus on lopetettu ja lunastuksessa määrätyt korvaukset on maksettu. Lunastustoimitusta ei saa lopettaa ennen kuin lunastuslupa on lainvoimainen. Tätä ennen lunastajan toiminta alueella voi perustua ainoastaan voimassa oleviin johtokatusopimuksiin tai myöhemmin erikseen maanomistajan kanssa sovittuihin oikeuksiin.

A on täydentänyt valitustaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen 2.2.2016 saapuneella kirjelmällä.

Caruna Oy on antanut valituksen, sen täydennyksen ja lausunnon johdosta selityksen, jossa se on katsonut, että hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa.

A on antanut lausunnon ja selityksen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Tuire Taina.