Muu päätös 5515/2016

Asia Osayleiskaavaa koskeva valitus

Valittajat A ja hänen valituskirjelmästä ilmenevät 123 asiakumppaniaan

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 16.6.2015 nro 15/0233/2

Asian aikaisempi käsittely

Tammelan kunnanvaltuusto on päätöksellään 12.5.2014 (§ 23) hyväksynyt Tuulivoimapuisto-teemayleiskaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, jättänyt valituksen tutkimatta B:n, C:n, D:n ja E:n tekemänä. Hallinto-oikeus on tutkinut valituksen A:n ja hänen muiden asiakumppaniensa tekemänä ja hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti:

Valitusoikeus

Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan, asemakaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään.

Kuntalain 92 §:n 1 momentin (17.3.1995/365) mukaan oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen.

Lain 4 §:n (17.3.1995/365) mukaan kunnan jäsen on:

1) henkilö, jonka kotikuntalaissa (201/94) tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on (kunnan asukas);

2) yhteisö, laitos ja säätiö, jonka kotipaikka on kunnassa; sekä

3) se, joka omistaa tai hallitsee kiinteää omaisuutta kunnassa.

B:n, C:n, D:n ja E:n kotikunta on Jokioinen. B:n ja C:n vakituisen asunnon ja lähimmän tuulivoimalan välinen etäisyys on noin 2,3 kilometriä. D:n ja E:n vakituisen asunnon ja lähimmän tuulivoimalan välinen etäisyys on noin 1,2 kilometriä. Asunnon etäisyys kaavaan merkitystä 40 dB:n melualueesta on noin 600 metriä. Näin ollen kaavaratkaisulla ei ole kuntalain 92 §:n 1 momentissa tarkoitettuja välittömiä vaikutuksia mainittujen valittajien oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Heidän valituksensa Tammelan kunnanvaltuuston päätöksestä on tästä syystä jätettävä tutkimatta.

(---)

Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet, esityöt ja viranomaisohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan lain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;

2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;

3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;

4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen; sekä

5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaan rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voidaan lain 137 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaan laadittaessa 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että:

1) yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella;

2) suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön; ja

3) tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n yksityiskohtaisten perusteluiden (HE 141/2010 vp) mukaan edellytyksenä 77 a §:ssä tarkoitetun määräyksen sisällyttämiselle yleiskaavaan olisi, että yleiskaavan voidaan arvioida olevan riittävä suunnitteluväline ohjaamaan rakentamista alueella. Riittävyyttä arvioitaessa otettaisiin huomioon kohteena olevan alueen olosuhteet sekä suunnitellun rakentamisen määrä ja tehokkuus. Tästä seuraa, että yleiskaava tulisi ehdotetulla tavoin kyseeseen tilanteissa, joissa yleiskaava on mittakaavaltaan ja esitystavaltaan soveltuva kaavamuoto tuulivoimarakentamisen ohjaamiseen. Yleiskaava soveltuisi tuulivoimarakentamisen ohjaukseen lähinnä vesialueilla ja tietyissä tilanteissa myös maa-alueilla, jotka sijaitsevat riittävän etäällä asutuksesta ja muusta siihen rinnasteisesta tai muita erityispiirteitä omaavasta maankäytöstä. Edellytyksenä olisi myös, ettei alueella ole muuta maankäyttöä, jonka yhteensovittaminen tuulivoimarakentamisen kanssa vaatisi yksityiskohtaisempaa suunnittelua. Siten esimerkiksi taajamien läheisyydessä tai alueilla, joihin kohdistuu rakentamispaineita, ei yleiskaavan käyttäminen esityksessä tarkoitetulla tavalla tuulivoimalan rakennusluvan myöntämisperusteena olisi yleensä mahdollista. Keskeistä on myös, että tuulivoimarakentamisen vaikutukset on ylipäänsä mahdollista arvioida yleiskaavoituksen yhteydessä lain 9 §:n edellyttämällä tavalla.

Yleiskaavan ohjaavuuden riittävyydellä viitataan säännöksessä yleiskaavan sisältöön, esitystapaan ja mittakaavaan. Yleiskaavan tulisi yksilöidä riittävällä tarkkuudella voimaloiden sijainti, jotta kaavamääräys voisi ohjata suoraan rakennuslupamenettelyyn.

Lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lisäksi, että yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa. Kohtuuttomuuden arviointi on kokonaisharkintaa, jossa arvioinnin lähtökohtana on yleiskaavan ja kaavamääräysten kokonaisvaikutukset maanomistajan asemaan. Tällöin huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi muiden maanomistajien kohteluun kaavoituksessa, muiden kilpailevien maankäyttötarpeiden painavuuteen, alueen sijaintiin ja maanomistajan kaavasta mahdollisesti saamaan hyötyyn. Kohtuuttomuuden arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon, että yleiskaavoituksessa ei ole katsottu voitavan kaavamääräyksellä rajoittaa laajalla alueella yksityisen alueen käyttöä toisen yksityisen harjoittaman, ympäristölupaa edellyttävän toiminnan turvaamiseksi. Viimeksi mainitulla seikalla on merkitystä esimerkiksi maanomistusolosuhteiltaan pirstoutuneilla alueilla, joilla rakennettavien tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset saattavat ulottua muiden kiinteistöjen alueille.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n mukaan mainittua päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi muun ohella maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä. Päätöksen 2 §:n mukaan asumiseen käytettävillä alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa 1 momentissa mainittuja ohjearvoja. Valtioneuvoston päätös ei ole oikeudellisesti sitova.

Ympäristöministeriö on antamassaan ohjeessa 4/2012 "Tuulivoimalarakentamisen suunnittelu" edellä mainittuun valtioneuvoston melutason ohjearvoista antamaan päätökseen viitaten todennut, että se ei suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisesta saatujen kokemusten ja melun häiritsevyystutkimusten perusteella on todettu, että näiden melutason ohjearvojen käyttäminen suunnittelussa johtaa liian suureen meluhäiriöön. Tuulivoimarakentamisen meluvaikutusten minimoimiseksi on olennaista sijoittaa tuulivoimalat riittävän kauas asutuksesta ja muista meluvaikutuksille herkistä kohteista. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa suositellaan käytettäväksi oppaassa (4/2012) esitettäviä suunnitteluohjearvoja. Ne perustuvat pääosin muiden maiden kokemuksiin tuulivoimaloiden tuottaman äänen häiriövaikutuksista ja muissa maissa käytössä oleviin tuulivoimalamelulle annettuihin ohjearvoihin. Ohjeen mukaan tuulivoimarakentamisen suunnitteluohjearvot ovat riskienhallinnan ja suunnittelun apuväline. Niiden avulla voidaan tunnistaa tuulivoimarakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina.

Ohjeessa 4/2012 esitettyjen suunnitteluohjearvojen mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamissa ja virkistysalueilla melutaso ei saisi ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 45 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saisi ylittää päiväohjearvoa 40 dB eikä yöohjearvoa 35 dB. Mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli ääni on tarkastelupisteessä soivaa (tonaalista), kapeakaistaista tai impulssimaista tai se on selvästi sykkivää (amplitudimoduloitua eli äänen voimakkuus vaihtelee ajallisesti), lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 dB ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Ohjeen mukaan sisämelutasot voidaan arvioida ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys.

Tuulivoimapuisto-teemayleiskaavan kaavaselostuksen mukaan kaavoituksen lähtökohtana on käytetty edellä mainitun oppaan mukaista ohjeistusta.

Ympäristöministeriö on ympäristönsuojelulain (86/2000) 108 §:n ja 117 §:n nojalla antanut ohjeen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014). Ohje on tullut voimaan 28.2.2014 ja on voimassa toistaiseksi. Ohjetta voidaan hyödyntää meluvaikutusten ja melulle altistumisen arvioinnissa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä, yksityiskohtaisessa kaavoituksessa, rakennuslupaharkinnassa ja ympäristölupamenettelyssä.

Ohjeen 2/2014 mukaan melumallinnuksen epävarmuus sisällytetään laskennan lähtöarvoina käytettyyn tuulivoimaloiden melupäästön lukuarvoon. Ohjeen kohdassa, joka koskee melumallinnusta ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja yksityiskohtaisessa kaavoituksessa todetaan, että tuulivoimalan tai tuulivoima-alueen tuulivoimaloiden melumallinnuksen lähtöarvoina käytetään ympäristöministeriön mittausohjeen mukaisesti mitattuja tai valmistajan standardin IEC TS 61400–14 mukaisesti ilmoittamia tuulivoimaloiden melupäästön (äänitehotaso) takuuarvoja. Äänen mahdollinen kapeakaistaisuus ja pienitaajuisten komponenttien osuus äänen spektrissä selvitetään. Melun impulssimaisuuden ja merkityksellisen sykinnän (amplitudimodulaatio) vaikutukset sisältyvät lähtökohtaisesti valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin, eikä niiden tarkastelua tässä yhteydessä edellytetä. Sanktio voidaan huomioida laskennan lähtöarvoissa, mikäli tiedetään tuulivoimalan melupäästön sisältävän kapeakaistaisia/tonaalisia komponentteja ja voidaan arvioida näiden erityispiirteiden olevan kuulohavainnoin erotettavissa ja ohjeistuksen mukaisesti todennettavissa melulle altistuvalla alueella. Kapeakaistaisuus/tonaalisuus arvioidaan ympäristöministeriön tuulivoimaloiden melupäästön mittausohjeen mukaan. Muussa tapauksessa sanktiota ei sovelleta melun mallinnuksessa.

Kaava-aluetta ja kaavaa koskeva selvitys

Suunnittelualue ja -tilanne

Valituksenalainen teemayleiskaava koskee Tammelan ja Forssan kuntien alueelle sijoittuvan tuulivoimapuiston Tammelan puolella sijaitsevia osia. Tuulivoimapuisto sijaitsee noin 500 metriä Sukulan kylän pohjoispuolella. Suunnittelualueen kokonaispinta-ala vaikutusalue mukaan laskettuna on noin 22,4 neliökilometriä. Kaavoituksen aloittamisesta teki aloitteen tuulivoimatoimija Voimavapriikki Oy, joka myös vastasi osasta kaavoituksen kustannuksia. Kaavan tavoitteena on mahdollistaa tuulivoimaloiden rakentaminen sekä teollisuus- ja jätealueen muiden toimintojen yhteensovittaminen. Tavoitteena on mahdollistaa tuulivoimaloiden toteuttaminen siten, että rakentamisaikaiset sekä pitkän aikavälin ympäristövaikutukset jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.

Kaavaluonnos sisälsi 33 voimalaa, ensimmäinen kaavaehdotus 20 ja toinen kaavaehdotus 11. Hyväksymisvaiheessa voimaloita on yhteensä 10. Niistä kuusi sijaitsee Tammelassa ja neljä Forssassa, eivätkä ne kaavaselostuksen mukaan vaadi kaavalla muodostetulla kokonaisuudella teknistä rajoittamista. Tuulivoimalat ovat säädettävissä. Yksittäiset voimalat ovat kooltaan 2,4–3,2 MW ja tuulivoimapuiston kokonaiskapasiteetti on yhteensä 26–28 MW. Varsinainen voimaloille ja tiestölle rakennettava alue on rakentamishetkellä talousmetsää. Toiminnan vaikutukset ulottuvat myös asutuille alueille.

Kanta-Hämeen maakuntakaavassa vuodelta 2006 tuulivoimapuiston alue on Tammelassa suurimmalta osaltaan valkoista aluetta. Alueella on Kiimassuon jätteenkäsittelyalueen laajennusalue ja lentokenttä melualueineen. Ympäristöministeriö on 2.4.2014 antamallaan päätöksellä vahvistanut Kanta-Hämeen 1. vaihemaakuntakaavan ja määrännyt sen tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Vaihemaakuntakaavassa tuulivoimapuiston alue on merkitty tuulivoimaloiden alueeksi. Tammelan puolelle on osoitettu laajennettu jätehuollon alue (EJ), teollisuusaluetta (TT) ja työpaikka-aluetta (TP). Lentokenttävaraus on poistettu. Lisäksi on osoitettu 2-tien parannettava liikennekäytävä. Vaihemaakuntakaava ei ole lainvoimainen.

Kaava-alueella ei Tammelan puolella ole voimassa yleiskaavoja. Alueen muu maankäyttö ratkaistaan ja osoitetaan Sukula-Häiviän osayleiskaavassa, jota on laadittu yhtäaikaisesti tuulivoimakaavan kanssa. Sukula-Häiviän osayleiskaava tarkastelee osaltaan jätehuollon alueiden ja jätteitä hyväksi käyttävän teollisuuden sekä muun teollisuuden laajentumismahdollisuuksia ja -alueita. Tammelassa tuulivoimaloiden vaikutusalueella on Tupasuon asemakaava.

Voimaloita lähimmät loma- ja vakituiset asunnot sijaitsevat noin 700 metrin etäisyydellä. Noin 900–1000 metrin etäisyydellä voimaloista sijaitsee useita asuinrakennuksia. Voimaloita lähin valittaja asuu noin 950 metrin etäisyydellä. Alueella, jolla voimaloiden aiheuttaman äänen voimakkuus ylittää selvitysten mukaan 40 dB, ei ole loma- tai vakituisia asuntoja. Alueella, jolla voimaloiden aiheuttaman äänen voimakkuus on selvitysten mukaan 35–40 dB, sijaitsee kymmenkunta loma-asuntoa ja useampi kymmenen vakituista asuntoa.

Kaavaratkaisu

Teemayleiskaava koskee Tammelan kunnan Sukulan kylän alueella olevia voimaloita 14, 16, 21, 24, 25 ja 28. Kaavalla muodostuu tuulivoimaloiden, muuntamoiden sekä niiden välille syntyvien teiden ja sähkölinjojen verkko. Alueen muu maankäyttö määritellään alueelle laadittavissa muissa yleiskaavoissa ja asemakaavoissa. Tuulivoimaloiden vaikutusalueet on määritelty tuulivoimapuistosta Ramboll Oy:n tekemiin tuulivoimalakohtaisiin melu- ja välkelaskelmiin perustuen ja niissä on huomioitu Ympäristöhallinnon Tuulivoimarakentamisen suunnittelu -ohje 4/2012.

Tuulivoimaloita on kaavassa osoitettu sekä enintään 100 m (tv100) napakorkeudella että 120–123 m (tv120) napakorkeudella. Napakorkeudeltaan 100 metriä maanpinnasta olevan tuulivoimalan kokonaismitta on maksimissaan 160 metriä ja napakorkeudeltaan 120–123 metriä korkean 180 metriä. Tuulivoimalaa koskevan kaavamääräyksen mukaan yleiskaavalla maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n perusteella toteutettavien tuulivoimaloiden tulee vaikutuksiltaan vastata kaavan selvityksiä. Tuulivoimalan lähtömelutaso saa olla enintään 106 dBA. Tuulivoimaloiden pitää tarvittaessa olla säädettävissä melu- ja välkevaikutusten vähentämiseksi.

Kaavassa on laadittujen selvitysten pohjalta osoitettu melun vaikutusalueet ympäristölle. Merkinnällä me-1 osoitetaan alue, jossa selvitysten perusteella tuulivoimaloiden aiheuttaman ääneen voimakkuus ylittää 40 dB, joka on muun muassa yöaikainen ohjearvo asumiselle sekä päiväaikainen ohjearvo vapaa-ajanasumiselle. Merkinnällä me-2 osoitetaan alue, jossa selvitysten perusteella tuulivoimaloiden aiheuttaman äänen voimakkuus ylittää 35 dB, eli yöaikaisen ohjearvon vapaa-ajanasumiselle. Kyseisten merkintöjen alueella tuulivoimalat rajoittavat uutta asuinrakentamista, jos rakennuspaikalla tuulivoiman vaikutukset asumiselle muodostuisivat kohtuuttomiksi.

Kaavan yleismääräysten mukaan tuulivoimaloiden aiheuttamat vaikutukset asumiselle tai vapaa-ajanasumiselle eivät saa aiheuttaa kohtuutonta rasitusta esimerkiksi liiallisen melun, varjostuksen ja välkkeen tai vastaavan osalta. Tuulivoimala ei saa aiheuttaa vaaraa ympäristölle ja sen muulle toiminnalle, esimerkiksi siipien jäätyminen ei saa aiheuttaa vaaraa alueen muulle käytölle. Yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n tarkoittamana oikeusvaikutteisena osayleiskaavana. Kaavaa ja sen selvityksiä voidaan käyttää kaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena kaavan osoittamissa sijaintipaikoissa.

Vaikutusten selvittäminen

Kanta-Hämeen 1. vaihemaakuntakaavassa ei sen kaavaselostuksen mukaan ole käsitelty tuulivoimaa kokonaisvaltaisesti. Maakuntakaavan Tuulivoimapuistoa koskeva aluerajaus perustuu maakuntakaavaa laadittaessa käynnissä olleeseen tuulivoimaosayleiskaavoitukseen sekä vuonna 2011 laadittuun YVA-ohjelmaan. Maakuntakaavan taustaselvityksenä on käytetty Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen tuulivoimaesiselvitystä 2010.

Voimavapriikki Oy on teettänyt Ramboll Oy:llä Kiimassuon tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostuksen 2011. Tuulivoimapuiston laajuutta arvioitiin osana ympäristövaikutusten arviointiselostusta kolmena vaihtoehtona: hankkeen toteuttamatta jättäminen (VE0), vaihtoehto 1 (VE1): tuulivoimalaitoshanke toteutetaan laajuudessa 33 turbiinia ja vaihtoehto 2 (VE2): tuulivoimalaitoshanke toteutetaan laajuudessa 20 turbiinia. Hämeen ELY-keskus on antanut ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta lausunnon 24.2.2012. Lausunnossa on todettu, että arviointiselostus antaa hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista riittävän ja ymmärrettävän kokonaiskuvan ja että arviointiselostusta voidaan pitää riittävänä. Hankkeen vaihtoehtoja on tarkasteltu tasapuolisesti ja sen vaikutuksia on selvitetty riittävän pätevästi, kuitenkin ottaen huomioon hankkeen melu-, maisema- ja linnustovaikutusten arviointien tarkennus- ja täydennystarpeet. Tarkennetut tiedot tulee esittää hankkeen seuraavissa käsittelyvaiheissa sen kaavoitusprosessien yhteydessä ja Natura-arvioinnin täydennyksenä.

Kaavoitusprosessin aikana on laadittu useita erillisselvityksiä. Viimeisin meluselvityksistä on Ramboll Oy:n laatima, 10 voimalan mukaan tehty Kiimassuon tuulivoimapuiston meluselvityksen päivitys 18.11.2013. Sen mukaan tuulivoimaloiden meluvaikutuksia on arvioitu melun laskentamallin avulla. Melumallinnukset on tehty SoundPlan 7.0 -melulaskentaohjelmalla ja siihen sisältyvää Nord2000-melulaskentamallia käyttäen. Malli huomioi 3-ulotteisessa laskennassa muun muassa maastonmuodot sekä etäisyysvaimentumisen, ilman ääniabsorption, esteet, heijastukset ja maanpinnan absorptio-ominaisuudet sekä säätiedot. Meluvyöhykelaskennat on tehty laskentapisteverkkoon ja ohjelma interpoloi melutasot laskentapisteiden välisille alueille. Melutarkastelussa on tehty myös tarkastelupistelaskentoja yksittäisiin laskentapisteisiin. Tarkastelupistelaskentojen tulokset kuvaavat tuulivoimalaitoksista aiheutuvia melutasoja rakennusten piha-alueilla. Tarkastelupisteet sijoitettiin eri puolella hankealuetta sijaitsevien asuintalojen kohdalle. Tarkastelupisteitä lisättiin myös kahden yksittäisen loma-asunnon kohdalle. Esitetyt melutasot ovat suoraan mallinnuksen tuloksia, niihin ei ole lisätty häiritsevyyskorjauksia. Tuulivoimalaitosten melutiedot on määritetty valmistajien standardin IEC 61400 mukaan. Selvityksissä tutkitut voimalaitosmallit eivät valmistajien ilmoitusten mukaan tuota merkittävästi kapeakaistaista melua. Meluselvityksen 18.11.2013 mukaan suunnittelurajoina on käytetty ympäristöministeriön ohjeessa 4/2012 esitettyjä tuulivoimamelun suunnitteluohjearvoja. Laskentamallin epävarmuuden ollessa alle 1500 metrin etäisyydellä melulähteestä ±2 dB, otettiin suunnitteluohjearvovertailuun lähtökohdaksi tilanne jossa laskentatulos ei saa olla suurempi kuin suunnitteluohjearvo. Tällöin lisätään varmuutta, ettei ohjearvoylityksiä esiinny. Vakituisen asutuksen seassa olevien ja yksittäisten loma-asuntojen kohdalla sovellettiin vakituiselle asutukselle annettuja suunnitteluohjearvoja, koska ympäristöministeriön oppaassa määritetyt suunnitteluohjearvot on annettu loma-asuntoalueille, jotka sijaitsevat taajamien ulkopuolella. Meluselvityksen mukaan 10 voimalaitoksen muodostama hankekokonaisuus ei mallinnuksen mukaan edellytä tuulivoimalaitosten tuottaman melun rajoittamista, vaan melutasot ovat tuulivoimamelun suunnitteluohjearvon tasalla tai alapuolella. Kun verrataan tarkastelupisteisiin mallinnettuja taajuuspainottamattomia äänitasoja Asumisterveysohjeen mukaisiin sisätilojen melun ohjearvoihin, tulokset osoittavat, että ympäristön asuinrakennusten kohdalla normaalia rakentamistapaa vastaava ilmaääneneristävyys riittää vaimentamaan tuulivoimalaitosten melun asumisterveysohjeen mukaisten sisätilojen meluohjearvojen alapuolelle myös pienillä taajuuksilla jo tilanteessa, jossa huomioidaan 15 laitosta.

Meluselvityksessä 18.11.2013 on perusteltu häiritsevyyskorjauksen tekemättä jättämistä. Selvityksen mukaan tuulivoimaloista aiheutuva melu on yleensä jonkin verran amplitudimoduloitunutta ympäristössään, mutta impulssimaisuutta tai erittäin voimakasta amplitudimodulaatiota esiintyy verrattain harvoin ja nämä tilanteet ovat erittäin voimakkaasti sääriippuvaisia. Häiritsevyyskorjausta ei automaattisesti lisätä mallinnettuun melutasoon, sillä tuulivoimaloiden melun häiritsevyys on huomioitu suunnitteluohjearvoja määriteltäessä. Ympäristöministeriön oppaan mukaan melutasoon on lisättävä häiritsevyyskorjaus 5 dB, jos melun todetaan häiriintyvässä kohteessa olevan selvästi amplitudimoduloitunutta, impulssimaista tai kapeakaistaista. Voimakkaan amplitudimodulaation tai impulssimaisuuden esiintyvyyttä ei nykytietämyksellä pystytä luotettavasti ennustamaan, vaan kyseessä olevan ominaisuuksien esiintyminen voidaan todeta luotettavasti vain mittauksin. Koska nykyiset tuulivoimalaitokset eivät aiheuta merkittävää kapeakaistaista melua ja kun melun kapeakaistainen luonne tyypillisesti vielä vähenee etäisyyden kasvaessa melulähteestä kuuntelupisteeseen, ei tuulivoimamelun arvioida olevan kapeakaistaista tarkastelluilla (satojen metrien) etäisyyksillä.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on jälkimmäisen kaavaehdotuksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että melu- ja välkeselvitykset on päivitetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen edellyttämällä tavalla ja ne on otettu riittävästi huomioon.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Meluselvitysten riittävyys

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että kaavan vaikutukset on riittävästi selvitetty muun muassa alueelle osoitettujen ja ympäristössä jo olevien maankäyttötarpeiden yhteen sovittamisen arvioimiseksi. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olen³naisia vaikutuksia. Kun kyseessä on maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:ssä tarkoitettu tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava, on selvitysten riittävyyden arvioinnissa otettava huomioon myös maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaiset tuulivoimakaavan sisältövaatimukset.

Kaavoitusta varten tehdyt melumallinnukset, vaikka onkin tehty ennen ympäristöministeriön tuoreen ohjeen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014) voimaantuloa, vastaavat suurimmaksi osaksi ja ainakin mallinnustulosten osalta uutta ohjeistusta. Vaikutusarviointi on suoritettu yleisesti sovellettavien tuulivoimalamelun mallintamista koskevien menetelmien avulla (Nord2000) ja melutason lähtöarvoina on käytetty napakorkeudeltaan ja teholtaan kaavaratkaisua vastaavien tuulivoimaloiden melupäästöjen takuuarvoja. Saatuja tuloksia on verrattu ympäristöministeriön tuulivoimalarakentamisen suunnittelua koskevassa ohjeessa 4/2012 esitettyihin melun suunnitteluohjearvoihin.

Ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukaan mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli tonaalista, kapeakaistaista, impulssimaista tai amplitudimoduloitunutta, lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 dB ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Valituksenalaisen kaavan selvityksissä ei ole esitetty erillisenä tarkasteluna, mitä 5 dB:n lisäys vaikuttaisi tuulivoimalasta aiheutuviin haittoihin. Tämä ratkaisu on tehty tietoisesti ja sitä on perusteltu kaavaselostuksessa.

Amplitudimodulaatio on keskeinen tuulivoimamelun häiritsevyyttä lisäävä tekijä. Se liittyy erityisesti suurten voimaloiden ominaisuuksiin. Voimakkaan amplitudimodulaation esiintyvyyttä ei nykytietämyksellä pystytä luotettavasti ennustamaan, vaan amplitudimodulaation esiintyminen voidaan todeta luotettavasti vain mittauksin. Kaavaratkaisun mukaisten tuulivoimaloiden koko ja asutuksen läheisyys tukevat vaatimusta häiritsevyyskorjauksen edellyttämisestä. Ympäristöministeriön tuoreen ohjeen 2/2014 mukaan melun impulssimaisuuden ja amplitudimodulaation vaikutukset sisältyvät kuitenkin lähtökohtaisesti valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin, joita on käytetty nyt käsiteltävän kaavan selvityksissä. Ohjeen mukaan häiritsevyyskorjaus voidaan huomioida laskennan lähtöarvoissa, mikäli tiedetään tuulivoimalan melupäästön sisältävän kapeakaistaisia/tonaalisia komponentteja ja voidaan arvioida näiden erityispiirteiden olevan kuulohavainnoin erotettavissa ja ohjeistuksen mukaisesti todennettavissa melulle altistuvalla alueella. Tältä osin kaavaselostuksesta ilmenee, että voimalaitosmallit eivät valmistajien ilmoitusten mukaan tuota merkittävästi kapeakaistaista melua. Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus on katsonut, ettei selvityksiä voida pitää maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamalla tavalla riittämättöminä siksi, ettei valituksessa vaadittua 5 dB:n häiritsevyyskorjausta ole tehty.

Tuulivoimaloiden aiheuttama sisämelu on selvitetty ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukaisesti arvioimalla sisämelutasot ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys.

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi on perustunut vaihtoehtotarkastelulle, jossa on tutkittu tuulivoimala-alueen sijoittamista Kiimassuon alueelle sekä vaihtoehtoa, että sitä ei toteuteta lainkaan. Sijoittamisvaihtoehtoja ei ole ollut tarpeen tämän teemayleiskaavan yhteydessä laajemmin selvittää.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus on katsonut, että tehtyjen selvitysten perusteella saadaan riittävän luotettavaa tietoa suunniteltujen tuulivoimaloiden käytönaikaisista asuinalueilla vallitsevista melutasoista. Kaavan sisältövaatimusten täyttymisen arviointi ei ole edellyttänyt laajempia vaikutusselvityksiä. Hyväksytty tuulivoimayleiskaava perustuu maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuihin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Kaavan sisältövaatimukset

Kaavan ohjausvaikutus

Kaavassa on osoitettu tuulivoimaloiden sijoituspaikat vaikutusalueineen. Kaava ohjaa alueen maankäyttöä maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n 1 kohdan tarkoittamalla tavalla.

Terveellisyys, turvallisuus, viihtyisyys sekä ympäristöhaittojen vähentäminen

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole säädöksiä valituksessa mainitusta kahden kilometrin suojaetäisyydestä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin, vaan kaavan sisältövaatimusten toteutumista arvioidaan laadittujen selvitysten ja kaavassa annettujen kaavamääräysten nojalla.

Laaditun melumallinnuksen mukaan kaavaratkaisun mukainen melutaso ei ylitä vakituisen asumisen suunnitteluohjearvoja eikä loma-asumisen päiväohjearvoja. Jotta kaavan mukainen toteutus vastaisi selvityksiä, kaavan yleismääräyksen mukaan tuulivoimaloiden aiheuttamat vaikutukset asumiselle tai vapaa-ajanasumiselle eivät saa aiheuttaa kohtuutonta rasitusta esimerkiksi liiallisen melun, varjostuksen ja välkkeen tai vastaavan osalta. Tuulivoimaloiden lähtömelutaso on kaavamääräyksellä rajattu siten, että se saa olla enintään 106 dBA. Asiassa on selvitetty, että yksittäisen tuulivoimalan aiheuttamaan meluhäiriöön on mahdollista vaikuttaa voimalaa säätämällä. Näin ollen melua on mahdollista rajoittaa esimerkiksi tilanteessa, jossa voimalan äänen todettaisiin selvityksistä poiketen olevan erityisen häiritsevää.

Laadittu melumallinnus osoittaa, että joidenkin loma-asuntojen kohdalla on mahdollista, että tietyissä olosuhteissa ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukainen loma-asuntojen 35 dB:n yöajan melutason ohjearvo ylittyy. Kaavaselostuksessa on mainittuun ohjeeseen nojautuen todettu, että melualueelle 35–40 dB sijoittuvien vakituisen asutuksen seassa olevien ja yksittäisten, yhteensä kymmenen loma-asunnon kohdalla on sovellettu vakituiselle asutukselle annettua yöajan suunnitteluohjearvoa 40 dB. Asiassa saadun selvityksen mukaan nyt kyseessä olevat loma-asunnot eivät kuitenkaan sijaitse taajamassa. Ympäristöministeriön ohjeen mukaan 35 dB:n ohjearvoa käytetään loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella. Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus on katsonut, että mainittujen loma-asuntojen kohdalla tulee sovellettavaksi 35 dB:n yöohjearvo.

Mainitun ohjearvon ylittyminen ei välittömästi merkitse sitä, että kaava olisi tällä perusteella suoraan lainvastainen, vaan on arvioitava, onko mainittu haitta kaavamääräyksin tai rakennuslupamenettelyssä muutoin rajoitettavissa siten, että asumisen ja tuulivoimalarakentamiseen tarpeet voidaan sovittaa yhteen siten, että saavutetaan kaavan sisältövaatimukset täyttävä ratkaisu. Asiassa on otettava huomioon myös se, että viitatussa 35 dB:n yöajan melutason ohjearvossa ei ole kyse kaavoituksessa normina noudatettavasta melutason raja-arvosta vaan se on ainoastaan suositusluonteinen, eikä sillä toistaiseksi ole samanlaista oikeuskäytännössä syntynyttä sitovuutta kuin valtioneuvoston päätöksellä melutason ohjearvoista (993/1992).

Tuulivoimalat sijoittuvat tavanomaiselle talousmetsäalueelle. Kaavassa on otettu riittävällä tavalla huomioon maiseman arvojen vaaliminen. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin sillä perusteella, että tuulivoimalat näkyvät kaukomaisemassa useamman kilometrin etäisyydelle.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon kaavamääräys, joka edellyttää tuulivoimaloiden olevan tarvittaessa säädettävissä melu- ja välkevaikutusten vähentämiseksi, hallinto-oikeus on katsonut, että kaava on toteutettavissa siten, että se valituksenalaiselta osin täyttää terveellisen, turvallisen ja viihtyisän elinympäristön sekä ympäristöhaittojen vähentämistä koskevat sisältövaatimukset.

Kaava on maankäytön suunnitelma, jonka lainmukaisuutta arvioidaan maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei edellytä, että kaavassa olisi määräyksiä kaavan toteuttamisesta aiheutuvan toiminnan ympäristöhäiriöiden seurannasta. Toiminnasta mahdollisesti aiheutuvan haitan valvomisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä säädetään eräistä naapuruussuhteista annetusta laissa, terveydensuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa.

Kohtuuttomuus

Kaavaselostuksen mukaan esimerkiksi Sukulan kylän osalta voidaan kaikesta huolimatta joutua tilanteeseen, jossa naapurilta voidaan joutua epäämään asuin- tai vapaa-ajanrakennuksen rakennuslupa alueelle. Valituksessa on tähän viitaten todettu, että tuulivoimarakentamisen maanomistajan oikeuksia mahdollisesti merkittävästi rajoittaville vaikutuksille ei ole annettu merkitystä. Valituksessa ei ole kuitenkaan vedottu kohtuuttomuuteen minkään tietyn yksittäisen kiinteistön osalta.

Kaava-alueen nykyisestä ja tulevasta maankäytöstä esitetty selvitys, edellä kaavaratkaisun vaikutuksista lausuttu sekä kaavaselostuksessa maanomistajille maksettavista korvauksista lausuttu huomioon ottaen kaava ei aiheuta valituksessa esitetyllä perusteella maanomistajille kohtuutonta haittaa.

Tarkoituksenmukaisuus

Kunnalla on itsehallintonsa puitteissa oikeus päättää millainen kaava alueelle laaditaan. Hallinto-oikeus voi tutkia valituksesta ainoastaan kaavan lainmukaisuutta koskevat valitusperusteet. Valtuuston hyväksymää lainmukaista kaavaa ei voida kumota sillä perusteella, että valittajan käsityksen mukaan alueelle olisi tarkoituksenmukaisempaa laatia toisenlainen kaava.

Yhteenveto

Kunnanvaltuuston päätös ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki 90 § (21.12.2007/1375)

Maankäyttö- ja rakennuslaki 35 § ja 41 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Elina Tanskanen ja Paula Pihlava. Esittelijä Hanna-Maria Schiestl.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Tammelan kunta on määrättävä korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Vaatimustensa tueksi A ja hänen asiakumppaninsa ovat lausuneet muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätös on valitusoikeuden osalta virheellinen perustuessaan puutteelliseen arvioon voimaloiden välittömästä vaikutuksesta valittajien oikeuteen tai etuun. Virheellisyys johtuu keskeisesti meluvaikutuksen ulottuvuuden puutteellisesta hahmottamisesta ja meluvaikutusta koskevien selvitysten puutteista.

Yksittäiset voimalat ovat kooltaan 2,4–3,2 MW eli ne kooltaan ja vaikutuksiltaan ylittävät olennaisella tavalla voimalat, joiden osalta sosiaali- ja terveysministeriö on lausunnoissaan suosittanut melun terveysvaikutusten johdosta suosittanut vähimmäisetäisyydeksi asutukseen kaksi kilometriä. Valituskirjelmään liitetyt asiantuntijalausunnot osoittavat, että meluvyöhykkeen ulottuvuus on määritelty puutteellisten selvitysten johdosta virheellisesti, minkä vuoksi myös asianosaisten piiri on samalla mielletty puutteellisesti.

Kaikki valittajat asuvat alle kahden kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista.

Hankkeen meluvaikutukset on selvitetty puutteellisesti. Lähimmät loma- ja vakituiset asunnot sijaitsevat vain noin 700 metrin etäisyydellä voimalaryhmästä. Noin 900–1 000 metrin etäisyydellä voimaloista sijaitsee useita asuinrakennuksia. Siltä osin kuin mallinnukset on laadittu ennen ympäristöministeriön ohjeen 12/2014 voimaan tuloa, tulee mallinnukset päivittää nykysääntelyä vastaaviksi.

Tuulivoimaloiden aiheuttama sisämelu on hallinto-oikeuden mukaan selvitetty ympäristöministeriön ohjeen mukaisesti arvioimalla sisämelutasot ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan äänen eristävyys. Asiantuntijalausunnoin osoitetaan, perustelu on ilmeisen virheellinen.

Tuulivoimamelun laadullisten ominaisuuksien häiritsevyyskorjauksen ja sisämelua koskevan selvitystarpeen osalta valituksessa on viitattu FM Vesa Viljasen asiantuntijalausuntoihin ja DI Denis Siposen asiantuntijalausuntoon.

Viljanen korostaa lausunnoissaan, että kaavan melumallinnuksilla ei saada luotettavaa tietoa Kiimassuon tuulivoimalakeskittymän käytön³aikaisesta melurasituksesta. Koska amplitudimodulaatiota esiintyy fysikaalisena ilmiönä käytännössä melko yleisesti, niin se tulisi huomioida mallinnuksessa lisäämällä laskentatulokseen 5 dB ennen arvojen sijoittamista karttamalliin. Mallinnuksessa ei ole myöskään huomioitu voimaloiden yhteisvaikutuksena syntyvää summa- eli interferenssiaaltoa.

Siposen mukaan melumallinnuksessa ei ole käytetty tuulivoimalatyypille laitevalmistajien tuulivoimaloille antamaa lähtömelun takuuarvoa, vaan on käytetty äänitehotasoa, joka ei kuvaa riittävän todenmukaisesti tuulivoimalan melun tasoa ja jonka käyttö johtaa liian suuriin melutasoihin altistuvissa kohteissa. Lisäksi melumallinnuksessa on käytetty virheellistä äänitehotasoa Gamesa G128 tuulivoimalamallille. Mallinnuksessa tulisi käyttää takuuarvotason arvoa 110.3 dB. Melumallinnus on siis suoritettu 3.6 dB liian pienellä arvolla. Tämä on huomattava virhe melumallinnuksessa.

Siponen on lisäksi todennut, ettei melun mahdollista kapeakaistaisuutta ei ole selvitetty riittävällä tarkkuudella eikä huomioitu melumallinnuksessa. Melumallinnusraportissa ei myöskään ole esitetty tuulivoimalamallien takuuarvotasoja terssikaistoittain, eikä lukijalla siten ole mahdollisuutta tarkistaa tuulivoimalamallien mahdollista kapeakaistaisuutta. Melumallinnuksessa ei ole otettu huomioon mallinnuksen epävarmuutta.

Siposen mukaan Ramboll Oy ei ole huomioinut merkityksellistä sykintää melumallinnuksessaan, vaikka merkityksellinen sykintä on havaittu olevan tuulivoimamelun häiritsevyyden kannalta merkittävin ilmiö. Melumallinnuksessa on jätetty huomioimatta sekä yksittäisestä tuulivoimasta lähtevä että usean tuulivoimalan summavaikutuksesta aiheutuva merkityksellinen sykintä. Ramboll Oy on myös laskenut virheellisesti tuulivoima-alueen lähimpien asuin- ja lomarakennuksien sisämelun. Sisämelu on laskettu käyttämällä ulkoseinän äänieristävyytenä tyypillisen tanskalaisen asuintalon julkisivun ilmaääneneristystä. Sisämelulaskenta tulisi suorittaa tuulivoimala-alueen lähimpien asuin- ja lomarakennuksien mitattuja ulkoseinän ilmaäänieristävyyksiä käyttäen.

Oikeuskäytäntöön sekä Viljasen ja Siposen lausuntoihin viitaten valituksessa on katsottu, että tuulivoimamelun käytännön tilanteen melualtistumisen hallitsemiseksi on välttämätöntä, että meluselvityksiä korjataan lausunnoissa osoitetulla tavalla ja laskentatuloksiin lisätään edellä esitetyistä epävarmuustekijöistä johtuen vähintään 5 dB ennen melutasojen esittämistä mallinnustuloksissa ja -kartoissa.

Melumittausten järjestäminen kattavasti satojen haitankärsijöiden asuinpaikoille edellyttää poikkeuksellisia järjestelyjä ja aiheuttaa haitankärsijöille kohtuuttomia kustannuksia. Toiminnan alettua ja kaavan lainvoimaistuttua voimaloiden sijaintiin ei myöskään voida enää vaikuttaa.

Yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa. Yleiskaavan kohtuuttomuuden arviointi edellyttää vaikutusten merkittävyyden riittävää hahmottamista, joka puolestaan edellyttää melun osalta myös laadullisten erityispiirteiden huomioon ottamista ennaltaehkäisyn ja varovaisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla. Kaava on laadittava niin, että riittävien selvitysten ja niihin perustuvan vuorovaikutuksen perusteella valitaan vaihtoehto, joka täyttää jo ennakolta arvioiden kaavan sisältövaatimukset, ja josta ei aiheudu kohtuutonta haittaa.

Tammelan kunnanhallitus on antanut selityksen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat toimittaneet korkeimmalle hallinto-oikeudelle lisäselvitystä ja Denis Siposen laatiman Kiimassuon tuulivoimala-alueen melumallinnuksen.

Tammelan kunnanhallitukselle on lähetetty tiedoksi vastaselitys ja lisäselvitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n ja hänen asiakumppaniensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Asiassa on A:n ja hänen asiakumppaniensa hallinto-oikeuden päätöksestä tekemän valituksen johdosta otettava kantaa valitusoikeuteen ja siihen, onko puheena oleva tuulivoimaosayleiskaava lainvastainen sillä perusteella, että kaavan valmistelu on perustunut puutteelliseen selvitykseen meluvaikutusten osalta. Valituksessa katsotaan, että meluvaikutukset ulottuvat laajemmalle kuin on arvioitu ja näiden meluvaikutusten johdosta kaavasta aiheutuu valittajille maanomistajina kohtuutonta haittaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että sillä hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyllä perusteella, että yksittäisen tuulivoimalan aiheuttamaan meluhäiriöön on mahdollista vaikuttaa voimalaa säätämällä, ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä. Kun kuitenkin otetaan huomioon asiassa saatu selvitys ja se, mitä hallinto-oikeuden päätöksessä on muutoin lausuttu valitusoikeudesta, selvitysten riittävyydestä ja terveellisyyden, turvallisuuden, viihtyisyyden sekä ympäristöhaittojen vähentämisestä, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Tuula Pääkkönen.