Muu päätös 5598/2016
Asia Pysäköintivirhemaksua koskeva valituslupahakemus ja valitus
Valittaja A
Päätös, jota valitus koskee
Itä-Suomen hallinto-oikeus 9.2.2015 nro 15/0166/1
Asian aikaisempi käsittely
Kuopion kaupungin pysäköinnintarkastaja on 4.10.2013 määrännyt sallitun pysäköintiajan ylityksestä ja pysäköintikiekon virheellisestä käytöstä pysäköintivirhemaksun ajoneuvolle rekisterinumero XX. Ajoneuvo on kello 9.41 ollut pysäköitynä pysäköintipaikalla, jossa on ollut liikennemerkein osoitettuna pysäköintikiekon käyttövelvollisuus arkisin kello 8.00‒17.00. Pysäköintikiekkoon oli saapumisajaksi merkitty kello 7.00/19.00.
Kuopion kaupungin pysäköinninvalvoja on 6.11.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n pysäköintivirhemaksusta tekemän oikaisuvaatimuksen. Päätöksen perustelujen mukaan pysäköintikiekkoon on merkitty saapumisaika vastoin annettuja määräyksiä.
A on valituksessaan hallinto-oikeudessa vaatinut, että pysäköinninvalvojan päätös kumotaan.
A on valituksensa perusteluina esittänyt seuraavaa:
A on merkinnyt saavuttuaan 3.10.2013 kello 18.50 pysäköintipaikalle pysäköintikiekkoon aikamäärän 19.00 liikenneministeriön pysäköintikiekon käyttämisestä antaman päätöksen mukaisesti. Pysäköintivirhemaksu annettiin seuraavana aamuna ennen alueella sallitun kolmen tunnin pysäköinnin aikarajan ylittymistä. Aikarajoitus lasketaan alkavaksi rajoituksen tullessa voimaan eli valittajan tapauksessa 4.10.2013 kello 8.00. Tällöin sallittu kolmen tunnin pysäköintiaika täyttyy vasta kello 11.00.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.
Hallinto-oikeus on selostettuaan tieliikennelain 28 a §:n 1 momentin, tieliikenneasetuksen 21 §:n lisäkilpeä 856 b koskevan säännöksen sekä liikenneministeriön pysäköintikiekon käyttämisestä antaman päätöksen (924/1990) 2 §:n 1 momentin perustellut päätöstään seuraavasti:
Asiassa saatu selvitys
Valittaja on 3.10.2013 kello 18.50 pysäköinyt autonsa alueelle, jossa pysäköinti on sallittu arkisin maanantaista perjantaihin kello 8‒17 pysäköintikiekkoa käyttäen enintään kolmen tunnin ajan. Valittaja on merkinnyt pysäköintikiekkoon saapumisajaksi kello 7.00/19.00.
Pysäköinnintarkastaja on määrännyt valittajalle pysäköintivirhemaksun seuraavana päivänä eli 4.10.2013 kello 9.41 sillä perusteella, että pysäköintikiekkoon on merkitty saapumisaika vastoin annettuja määräyksiä ja valittaja on siten syyllistynyt pysäköintikiekon käyttövirheeseen.
Oikeudellinen arvio ja johtopäätös
Pysäköinnin enimmäisaikaa voidaan tieliikennelain 28 a §:ssä tarkoitetulla tavalla rajoittaa asettamalla pysäköintiä koskeva pysäköintikiekon käyttövelvollisuus. Kiekon käyttövelvollisuuteen voidaan liittää tieliikenneasetuksen 21 §:n mukaisella lisäkilvellä 856 b osoitettu aikarajoitus. Mikäli ajoneuvo pysäköidään muulloin kuin aikarajoituksen voimassaoloaikana, pysäköintikiekon käyttövelvollisuus ei ole voimassa eikä kiekkoa tarvitse silloin käyttää. Pysäköintiin ei aikarajoituksen ulkopuolisena aikana sovelleta pysäköintikiekon käyttöä koskevia määräyksiä eikä näin ollen myöskään liikenneministeriön päätöstä pysäköintikiekon käyttämisestä.
Mikäli ajoneuvo pysäköidään tieliikenneasetuksen 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla aikana, jolloin rajoitus ei ole voimassa tai jolloin rajoituksen voimassaolon päättymiseen on alle puoli tuntia, ja tuolloin alkanut pysäköinti jatkuu rajoituksen seuraavaan alkamisaikaan asti tai sitä kauemmin, sallittu pysäköintiaika lasketaan alkavaksi ajankohdasta, jolloin rajoitus tulee seuraavan kerran voimaan. Edellä mainittu ajankohta tulee viimeistään rajoituksen voimaantulohetkellä eli tässä tapauksessa viimeistään kello 8.00 merkitä myös pysäköintikiekkoon saapumisajaksi.
Valittaja on pysäköinyt ajoneuvonsa pysäköintialueelle ajankohtana, jolloin pysäköintikiekon käyttövelvollisuus ei ole ollut voimassa. Edellä olevan perusteella valittajan olisi tullut merkitä pysäköintikiekkoon saapumisajaksi ajankohta, jolloin aikarajoitus tuli seuraavan kerran voimaan eli tässä tapauksessa klo 8.00. Valittaja on siten syyllistynyt pysäköintikiekon käyttövirheeseen, minkä johdosta hänelle on voitu määrätä pysäköintivirhemaksu. Pysäköinninvalvojan päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut ja
Tieliikennelaki 105 §
Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 ja 2 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Toni Sarivirta, Kirmo Saastamoinen (eri mieltä) ja Riitta Huurre. Esittelijä Tuula Neuvonen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvojan päätökset kumotaan ja A:n oikeudenkäyntikulut korvataan.
A on saapunut pysäköintipaikalle 3.10.2013 kello 18.50. Hän on merkinnyt määräysten mukaisesti pysäköintikiekon saapumisajaksi kello 19.00. Pysäköintialueella pysäköinti oli sallittu arkisin maanantaista perjantaihin kello 8‒17 pysäköintikiekkoa käyttäen enintään kolmen tunnin ajan. A:lle on määrätty pysäköintivirhemaksu seuraavana päivänä 4.10.2013 kello 9.41 sillä perusteella, että pysäköintikiekkoon on merkitty saapumisaika vastoin annettuja määräyksiä.
Koska A ei ole menetellyt pysäköidessään säännösten vastaisesti, pysäköintivirhemaksu on poistettava. Pysäköintimerkin lisäkilven aikarajoitusta koskeva maininta ei tarkoita, että pysäköintikiekon saapumisajaksi olisi merkittävä aika, jolloin pysäköintikiekon käyttövelvollisuus alkaa. Säännöstä, jonka mukaan pysäköintikiekkoon olisi merkittävä jokin muu kuin todellinen, pysäköinnin alkamisen ajankohta, ei ole. Joka tapauksessa hallinto-oikeuden tulkinta on lain säännöstä laajentava ottaen huomioon, ettei A ole voinut ylittää pisintä sallittua pysäköintiaikaa silloin, kun pysäköintivirhemaksu kello 9.41 on hänelle määrätty. Turun hallinto-oikeus on tulkinnut puheena olevan kaltaisessa tilanteessa säännöksiä A:n esittämällä tavalla.
Kuopion kaupungin pysäköinninvalvoja on lausunnossaan muun ohella esittänyt, että A:n valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylättävä. A on velvoitettava korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.
Jos ajoneuvo on pysäköity aikana, jolloin aikarajoitus ja pysäköintikiekon käyttövelvollisuus eivät ole voimassa, ajoneuvossa tulee käyttää pysäköintikiekkoa, mikäli pysäköinti jatkuu seuraavan pysäköintirajoituksen alkamisen jälkeiselle ajalle. Tämä perustuu paikan päällä olevan liikennemerkin vaatimuksiin. Tätä tukee se, että tieliikenneasetuksessa on säännelty sallitun pysäköintiajan jatkumisesta seuraavasti niin, että sallittu pysäköintiaika lasketaan alkavaksi silloin, kun rajoitus tulee seuraavan kerran voimaan. Aikarajoituksen ulkopuolisena aikana alkaneen pysäköinnin yhteydessä pysäköintikiekon saapumisaika tulee asettaa seuraavan aikarajoituksen alkamisen ajankohtaan, jotta pysäköintikiekon käytöllä varmistetaan sallittu pysäköintioikeus myös seuraavan aikarajoituksen voimaantulon yhteydessä. Tämän mukaisesti A:n olisi tullut merkitä saapumisajaksi klo 08.00.
Pysäköitäessä on myös muutoin sovellettava vastaavalla tavalla vain tiettynä ajankohtana voimassa olevia rajoituksia. Tämä ilmenee muun muassa siitä, että pysäköinti voi olla liikennemerkkien mukaisesti maksullista vain tiettynä aikarajoitettuna ajankohtana. Tällöin aikarajoituksen ulkopuolisena aikana pysäköinti on maksutonta. Mikäli aikarajoituksen ulkopuolisena ajankohtana alkanut pysäköinti jatkuu maksullisen pysäköinnin seuraavaan alkamisajankohtaan, pysäköinnistä tulee suorittaa liikennemerkkien edellyttämä pysäköintimaksu rajoituksen voimaantuloajasta lukien. Myös maksullisella pysäköintipaikalla maksuautomaatti jatkaa vastaavasti "liikaa maksetun pysäköintiajan" seuraavan rajoituksen alkamisen mukaiselle ajalle eli pysäköintiin liittyy myös muutoin oikeus vastaavasta sallitun pysäköintiajan jatkumisesta.
Pysäköijät tulkitsevat yleisesti liikennemerkissä asetettua pysäköintikiekon käyttövelvollisuutta oikein ja merkitsevät aikarajoituksen ulkopuolella alkaneen pysäköinnin osalta pysäköintikiekkoon saapumisajaksi seuraavan aikarajoituksen alkamisajan. Tämänkin vuoksi aikarajoituksen ulkopuolella alkaneen pysäköinnin jatkuessa aikarajoituksen jälkeiselle ajalle pysäköintikiekkoon tulee merkitä saapumisajaksi seuraavan aikarajoituksen alkamiskohta.
A on antamassaan vastaselityksessä muun ohella esittänyt, että liikenneministeriön päätöksen sanamuoto on yksiselitteinen. Helsingin hallinto-oikeuskin on vastaavanlaisessa tapauksessa katsonut, ettei lisäkilpien 856 a ja 856 b selitykseen ei sisälly määräystä siitä, että kiekkoon olisi rajoitusajan ulkopuolella pysäköitäessä merkittävä jokin muu kuin liikenneministeriön päätöksessä määrätty saapumisaika.
A on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 7.10.2016 saapuneessa kirjoituksessa vaatinut, että hänelle hyvitetään oikeudenkäynnin viivästyminen 1 500 eurolla kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Asian käsittelyaika korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kohtuuttoman pitkä ottaen huomioon asian suppea laajuus.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvojan päätökset kumotaan.
2. A:n oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskeva vaatimus hylätään
3. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
4. Kuopion kaupungin pysäköinninvalvojan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
Perustelut
1. Pysäköintivirhemaksun määrääminen
Sovellettavat säännökset
Pysäköinninvalvonnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sanotun lain nojalla saadaan määrätä pysäköintivirheestä pysäköintivirhemaksu. Pysäköintivirheitä ovat tieliikennelain tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely.
Tieliikennelain 28 a §:n (843/1990) 1 momentin mukaan jos pysäköinnin enimmäisaikaa on liikennemerkein rajoitettu, autoa ei saa pysäköidä ilman pysäköintikiekkoa, jos kunta on päättänyt ottaa pysäköintikiekon käyttöön kunnan alueella. Kiekkoa ei kuitenkaan käytetä maksullisella pysäköintipaikalla ja pysäköintikiekon käyttövelvollisuus on liikennemerkein osoitettava. Pykälän 2 momentin mukaan pysäköintikiekkoon on merkittävä saapumisaika siten kuin liikenneministeriö tarkemmin määrää.
Tieliikenneasetuksen 21 §:n (328/1994) mukaan lisäkilvellä 856 b osoitetaan pysäköintikiekon käyttövelvollisuus autoa pysäköitäessä sekä pysäköintiin liittyvä aikarajoitus. Aikarajoituksesta on voimassa, mitä edellä lisäkilven 854 kohdalla säädetään. Aikarajoitus lasketaan kuitenkin alkavaksi pysäköinnin alkamista seuraavasta puoli- tai tasatunnista. Jos aikarajoitus on voimassa vain tiettynä aikana ja ajoneuvo on pysäköity aikana, jolloin rajoitus ei ole voimassa tai jolloin rajoituksen voimassaolon päättymiseen on alle puoli tuntia, sallittu pysäköintiaika lasketaan alkavaksi silloin, kun rajoitus tulee seuraavan kerran voimaan.
Liikenneministeriön pysäköintikiekon käyttämisestä antaman 15.11.2015 saakka voimassa olleen päätöksen (924/1990) 2 §:n 1 momentin mukaan saapumisajaksi on merkittävä pysäköinnin alkamista seuraava tasa- tai puolitunti, siitä riippuen kumpi ajankohta on aikaisempi.
Asiassa saatu selvitys
A on 3.10.2013 kello 18.50 pysäköinyt autonsa alueelle, jossa pysäköinti on sallittu arkisin maanantaista perjantaihin kello 8‒17 pysäköintikiekkoa käyttäen enintään kolmen tunnin ajan. Valittaja on merkinnyt pysäköintikiekkoon saapumisajaksi kello 7.00/19.00.
Pysäköinnintarkastaja on määrännyt valittajalle pysäköintivirhemaksun seuraavana päivänä eli 4.10.2013 kello 9.41 sillä perusteella, että pysäköintikiekkoon on merkitty saapumisaika vastoin annettuja määräyksiä ja asiassa on siten kyse pysäköintikiekon käyttövirheestä.
Oikeudellinen arvio ja johtopäätös
Asiassa on kysymys siitä, onko A voinut merkitä pysäköintikiekkoon pysäköimisajan tosiasiallisen pysäköintihetken mukaan, kun ajoneuvo on pysäköity aikana, jolloin pysäköinnin aikarajoitus ja pysäköintikiekon käyttövelvollisuus eivät ole olleet voimassa.
Jos ajoneuvo pysäköidään muulloin kuin pysäköinnin aikarajoituksen voimassaoloaikana, pysäköintikiekon käyttövelvollisuus ei ole voimassa eikä kiekkoa tällöin tarvitse käyttää. Jos ajoneuvo pysäköidään tieliikenneasetuksen 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla aikana, jolloin rajoitus ei ole voimassa, ja tuolloin alkanut pysäköinti jatkuu rajoituksen seuraavaan alkamisaikaan asti tai sitä kauemmin, sallittu pysäköintiaika lasketaan alkavaksi ajankohdasta, jolloin rajoitus tulee seuraavan kerran voimaan.
Tieliikenneasetuksen 21 §:ssä ei ole säädetty pysäköinnin alkamishetken merkitsemisestä pysäköintikiekkoon vaan sallitun pysäköintiajan laskemisesta. Sanotun säännöksen nojalla ei siten voida katsoa, että pysäköintikiekkoon olisi nyt esillä olevassa tilanteessa tullut merkitä ajankohta, jolloin aikarajoitus tuli seuraavan kerran voimaan eli kello 8.00. Liikenneministeriön pysäköintikiekon käyttämisestä antaman päätöksen sanamuodon mukaisesti A on siten voinut merkitä pysäköintikiekkoon saapumisajaksi pysäköinnin alkamista seuraavan tasa- tai puolitunnin, siitä riippuen kumpi ajankohta on aikaisempi, eli kello 7.00/19.00.
A ei näin ollen ole käyttänyt pysäköintikiekkoa virheellisesti. A:n pysäköintikiekkoon saapumisajaksi merkityn saapumisajan perusteella A:n ajoneuvo ei ole kello 9.41 ollut vielä pysäköitynä yli sallitun pysäköintiajan. A:n ajoneuvoa ei siten ole pysäköity virheellisesti. Koska asiassa ei ole tapahtunut pysäköintivirhettä, hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvojan päätökset on kumottava ja pysäköintivirhemaksu poistettava. Maksettu pysäköintivirhemaksu on palautettava A:lle ilman eri hakemusta.
2. Oikeudenkäynnin viivästyminen
Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 1 §:n mukaan asianosaisella on oikeus saada valtion varoista hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy.
Lain 7 §:n 2 momentin mukaan hyvitystä koskevaa vaatimusta ei voi tehdä vasta korkeimmassa oikeudessa eikä valituslupaa edellyttävässä asiassa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ilman pätevää syytä.
A ei ole esittänyt oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan vaatimuksensa tueksi laissa tarkoitettua pätevää syytä. Tämän vuoksi vaatimus on hylättävä.
3. A:n oikeudenkäyntikulut
Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
4. Pysäköinninvalvojan oikeudenkäyntikulut
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kuopion kaupungin pysäköinninvalvojalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Kari Nieminen.