Muu päätös 604/2017

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. Wpd Jokelan Tuulipuisto Oy

2. A, B, C; D; E; F ja G

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 7.12.2015 nro 15/0337/2

Asian aikaisempi käsittely

Kalajoen ympäristötarkastaja on päätöksellään 26.9.2014 numero 13 myöntänyt Tohkojan Tuulipuisto Oy:lle ympäristöluvan Kalajoella Metsäpuskalan RN:o 7:45 ja Reinonniemen RN:o 17:134 kiinteistöillä sijaitseville neljälle enintään 3,3 MW:n tehoiselle tuulivoimalalle, joiden napakorkeus on enintään 142 metriä ja pyyhkäisykorkeus enintään 200 metriä.

Päätökseen on liitetty muun ohella seuraavat lupamääräykset:

- Rakennettavien tuulivoimaloiden tulee olla melu- ja vilkkumisvaikutuksiltaan vastaavia tai pienempiä kuin mallinnusselvityksissä esitetyt voimalatyypit – ulostuloteho 3,3 MW, napakorkeus 141 m ja pyyhkäisykorkeus 200 m.

- Voimaloiden valinnassa tulee kiinnittää huomiota siihen, että tuulipuisto kokonaisuudessaan täyttää ympäristöministeriön Tuulivoimarakentamisen suunnittelu -ohjeessa melulle asettamat suunnitteluohjearvot. Voimaloiden todellinen vilkkumisvaikutus asuinrakennuksissa ei saa ylittää 8 tuntia vuodessa ja 30 minuuttia päivässä.

- Toiminnanharjoittajan tulee mittauksin varmistua siitä, että melutaso lähimmillä asuinkiinteistöillä ja muilla häiriintyvillä kohteilla ei ylitä valtioneuvoston päätöksessä annettuja ohjearvoja. Mittaukset tulee suorittaa ensimmäisen täyden toimintavuoden aikana erilaisissa sääolosuhteissa useamman päivän aikana. Mittaustulokset on toimitettava lupaa valvovalle ympäristöviranomaiselle. Ohjearvojen ylittyessä toiminnanharjoittajan tulee ryhtyä toimenpiteisiin melun vähentämiseksi.

- Yöaikainen lentoestevalaistus tulee toteuttaa ilman vilkkuvia valoja, jos se on lentoesteluvan ehtojen perusteella mahdollista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n valituksen ja hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1. Wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n valitus

Uusi ympäristönsuojelulaki (527/2014) on tullut voimaan 1.9.2014. Tämän lain 229 §:n mukaan tällöin vireillä ollut asia käsitellään ja ratkaistaan kun uuden lain voimaantulo- ja siirtymäsäännöksistä ei muuta johdu, vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) säännösten mukaisesti, joten tässä kuten myös jäljempänä perustelujen eri kohdissa olevat viittaukset ympäristönsuojelulakiin tarkoittavat lakia (86/2000).

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan 1) ympäristön pilaantumisella sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa a) terveyshaittaa, b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille, c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista, d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä, e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä, f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Valituksen tutkiminen edellyttää valitusoikeuden olemassaoloa. Ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin (1590/2009) 1 kohdan mukaan se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea (asianosainen), voi valittamalla hakea muutosta ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annettuun viranomaisen päätökseen. Asianosaisia ovat luvan hakija ja haitankärsijät. Ympäristönsuojelulaki säätelee toimintaa, josta aiheutuu päästöjä ympäristöön. Haitankärsijällä tarkoitetaan asianosaista, jolle aiheutuu toiminnasta ympäristö- tai terveyshaittaa.

Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin mukaan jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.

Kalajoen ympäristötarkastaja on myöntänyt Tohkojan Tuulipuisto Oy:lle ympäristöluvan Metsäpuskalan 208-410-7-45 ja Reinonniemen 208-406-17-134 kiinteistöillä sijaitseville neljälle enintään 3,3 MW:n tehoiselle tuulivoimalalle. Wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n tuulipuisto sijaitsee Jokelan kiinteistöllä 208-406-19-51 Tohkojan tuulipuiston välittömässä läheisyydessä sen eteläpuolella. Jokelan Tuulipuistolle vuonna 2013 myönnetty ympäristölupa on lainvoimainen.

Hallinto-oikeus toteaa, että valituksenalaisella ympäristötarkastajan päätöksellä on myönnetty ympäristölupa Tohkojan Tuulipuisto Oy:n toiminnalle. Valituksenalainen päätös ei koske wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n toimintaa eikä siinä ole asetettu muutoksenhakijayhtiötä koskevia lupamääräyksiä tai rajoituksia. Muutoksenhakijayhtiö on katsonut valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetun toiminnan aiheuttavan rajoituksia sen vastaavalle lainvoimaisen ympäristöluvan saaneelle toiminnalle ja tuonut esille seikkoja, jotka liittyvät tuulivoimapuistojen ympäristölupien melumääräysten valvontaan.

Edellä lausutun perusteella ja kun otetaan huomioon valituskirjelmässä esitetyt vaatimukset perusteineen hallinto-oikeus katsoo, että asia ei saata koskea wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n oikeutta tai etua ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Yhtiön valitus on siten jätettävä tutkimatta.

2. A:n ja asiakumppaneiden valitus

Sovellettuja oikeusohjeita

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset ja 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, 3) edellä 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

Ympäristöministeriö on antanut ohjeen tuulivoimarakentamisen suunnittelusta (Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012). Ohjeessa on todettu, että keskeisin käytettävä meluntorjuntakeino on riittävä etäisyys tuulivoimalan ja tarkastelupisteen välillä. Melutasojen ohjearvoista annettu valtioneuvoston päätös (VNp 993/1992) ei suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin. Ohjeessa on annettu erikseen tuulivoimaloiden ulkomelutasoille suunnitteluohjearvot, jotka ovat riskienhallinnan ja suunnittelun apuväline. Niiden avulla pyritään muun muassa varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä.

Lisäksi ohjeessa on todettu, että auringon paistaessa tuulivoimalan takaa aiheutuu valon ja varjon vilkkumista eli välkevaikutusta. Tällöin roottorin lapojen pyöriminen aiheuttaa liikkuvan varjon, joka voi ulottua jopa 1–3 kilometrin etäisyydelle tuulivoimalasta. Välkevaikutusten arvioimiseksi ei Suomessa ole raja-arvoja tai suosituksia. Ohjeessa on suositeltu käytettäväksi apuna muiden maiden suosituksia välkkeen rajoittamisesta. Saksassa raja-arvot laskennallisille maksitilanteille ilman auringonpaisteaikojen huomioonottamista ovat 30 tuntia vuodessa ja 30 minuuttia päivässä. Niin sanotussa todellisessa tilanteessa välke on rajoitettava kahdeksaan tuntiin vuodessa. Tanskassa sovelletaan yleensä todellisen tilanteen raja-arvona enintään kymmenen tuntia vuodessa. Ruotsissa vastaava suositus on enintään kahdeksan tuntia vuodessa ja 30 minuuttia päivässä.

Saatu selvitys

Tohkojan Tuulipuisto Oy:n hakemus koskee neljän tuulivoimalan rakentamista Metsäpuskalan 208-410-7-45 ja Reinonniemen 208-406-17-134 kiinteistöille. Alue on maa- ja metsätalouskäytössä. Nämä neljä tuulivoimalaa kuuluvat osana vaiheittain toteutettavaan tuulivoimapuistoon, joka sisältää kokonaisuudessaan 26 tuulivoimalaa, joiden napakorkeus on enintään 142 metriä, roottorin halkaisija enintään 120 metriä ja kokonaiskorkeus enintään 200 metriä perustuksesta. Hanke käsittää tuulivoimalat, tuulipuiston sisäisen huoltotieverkoston ja oman sähköaseman sekä maakaapelit.

Tuulivoimapuisto koostuu A- ja B-alueesta. A-alue käsittää 22 voimalaa. Valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetut neljä voimalaa sijaitsevat B-alueella A-alueen länsi- ja luoteispuolella. Tohkojan Tuulipuisto Oy:n hankkeen lähialueelle on suunnitteilla viisi muuta tuulivoimapuistoa. Valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitettu hankealue sijaitsee lähimmillään noin kilometrin etäisyydellä merenrannasta.

Trafi on 5.8.2013 tekemällään päätöksellä myöntänyt tuulivoimaloille lentoesteluvan, jossa on annettu määräyksiä muun muassa lentoestevalaistuksesta. Lupaan liitetyn ehdon 1 mukaan lupa raukeaa, jos estettä ei ole pystytetty 6.6.2015 mennessä.

Kalajoen kaupunginvaltuuston 25.6.2013 hyväksymässä Tohkojan tuulipuiston osayleiskaavassa on esitetty tuulivoimaloiden, teiden, maakaapelien ja sähkölinjan ohjeellinen sijainti. Valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitettu neljää tuulivoimalaa koskeva alue on merkitty osayleiskaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-2), jonka pohjois- ja eteläpuolella sijaitsee maa-ainesten ottoalue (EO).

Tuulivoimapuiston ympäristössä sijaitsevat asuin- ja vapaa-ajan rakennukset sijaitsevat lähimmillään runsaan kilometrin etäisyydellä valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetuista neljästä tuulivoimalasta. Muutoksenhakijoiden kiinteistöistä A:n kiinteistö 208-410-7-59 sijaitsee noin 1,6 kilometrin etäisyydellä, E.J.:n kiinteistö 208-410-7-60 sijaitsee noin 1,1 kilometrin etäisyydellä, E:n kiinteistö 208-410-6-130 sijaitsee noin 1,3 kilometrin etäisyydellä, F:n kiinteistö 208-410-6-135 sijaitsee noin 1,2 kilometrin etäisyydellä ja G:n kiinteistö 208-410-7-6 sijaitsee noin 1,2 kilometrin etäisyydellä valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetusta tuulivoimapuistosta. D:n kiinteistö 208-410-6-133 sijaitsee alle kilometrin etäisyydellä ja P.N.:n kiinteistö 208-406-17-245 noin 1,5 kilometrin etäisyydellä tuulivoimapuistosta. B:n kiinteistö 208-410-7-61 ja C:n kiinteistö 208-410-7-50 sekä yhteinen vesialue 208-876-1-2, jonka osakas P.N.:n kiinteistö on, ovat tuulivoimapuiston rajanaapureita. Näillä rajanaapureina olevilla palstoilla ei ole asuinrakennuksia.

Pöyry Finland Oy:n 14.1.2014 laatiman melu- ja vilkuntaselvityksen mukaan vilkuntamallinnus on suoritettu 26 voimalan sijoitussuunnitelmalle 120 metrin roottorin halkaisijalla ja 140 metrin napakorkeudella. Vilkuntamallinnuksen mukaan odotettavissa oleva vilkunnan määrä on vähäistä (0–7 h/a) ja se ajoittuu vain auringonnousu- ja laskuaikoihin. Tuulivoimapuiston sisään jäävillä alueilla vilkunta on runsasta tai erittäin runsasta. Saksassa ja Ruotsissa sovellettavat ohjearvot vilkunnan vuotuisille maksimimäärille eivät ylity hankealueen ulkopuolisissa asutuskohteissa. Tarvittaessa vilkuntaa voidaan vähentää pysäyttämällä kriittiset voimalat vilkunnan aiheutumisaikoina. Selvityksessä pilvisyyshavaintoina on käytetty Ylivieskan lentoaseman sääasemalla mitattua kuukausitason tuntikeskiarvostettua pilvisyysdataa havaintojaksolta 2000–2011. Sääasema sijaitsee noin 40 kilometrin etäisyydellä Tohkojan tuulipuistosta sisämaahan päin. Vilkuntaselvityksen lisäksi on suoritettu melumallinnus 26 voimalalle.

Pöyry Finland Oy:n 20.8.2014 laatiman meluselvityksen mukaan melumallinnus osoittaa nykyisen valtioneuvoston melutason ohjearvoista antaman päätöksen (993/1992) mukaisten melun ohjearvojen alittuvan kaikissa kohteissa. Melumallinnus on koskenut sekä Tohkojan Tuulipuisto Oy:n että wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n hanketta eli yhteensä 38 tuulivoimalaa.

Oikeudellinen arviointi

Hallinto-oikeus katsoo, että 40 kilometrin etäisyydellä hankealueesta sijaitsevan Ylivieskan lentoaseman pilvisyyshavaintoja voidaan pitää riittävän tarkkoina arvioitaessa välkkeen todennäköisyyttä todellisessa tilanteessa.

Yllä esitetyn perusteella ja kun erityisesti otetaan huomioon toiminnan sijainti, etäisyydet tuulivoimaloista muutoksenhakijoiden kiinteistöille, melusta ja vilkunnasta tehdyt selvitykset sekä asetetut lupamääräykset, hallinto-oikeus katsoo, ettei toiminnasta sitä hakemuksen ja lupamääräysten mukaisesti harjoitettaessa voida katsoa aiheutuvan eräistä naapuruussuhteista annetun lain mukaista kohtuutonta rasitusta, terveyshaittaa tai muutakaan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiellettyä seurausta. Ympäristötarkastaja on antanut muun muassa melusta, vilkkumisesta sekä lentoestevalaistuksen toteuttamisesta lupamääräyksiä, joita hallinto-oikeus pitää riittävinä. Lentoturvallisuuteen liittyviä lentoestevaloja koskevia muita kuin valituksenalaisessa päätöksessä annettuja määräyksiä ei voida antaa toiminnan aiheuttamiin päästöihin liittyvässä ympäristöluvassa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Hanna Nieminen-Finne, joka on myös esitellyt asian, ja Pirjo-Liisa Saloranta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Wpd Jokelan Tuulipuisto Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin yhtiön valitus on jätetty tutkimatta. Ympäristölupapäätös on kumottava ja asia palautettava Kalajoen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.

Jokelan tuulipuisto sijaitsee valituksenalaisen Tohkojan tuulipuiston eteläpuolella tilalla Jokela RN:o 19:51. Jokelan tuulipuistolle on myönnetty ympäristölupa 5.11.2013. Lupa on lainvoimainen ja se kattaa 12 tuulivoimalan tuulipuiston, jossa voimaloiden yksikköteho on 3 MW.

Jokelan ja Tohkojan tuulipuistot sijaitsevat toistensa välittömässä läheisyydessä. Tohkojan tuulipuistolle annetun ympäristöluvan alaisesta toiminnasta johtuva meluvaikutus ulottuu Jokelan tuulipuistoalueelle. Molempien tuulipuistojen kumulatiivinen vaikutus voi johtaa siihen, että Jokelan tuulipuiston läheisyydessä havaittava melu ylittää raja-arvot. Meluvaikutusta on arvioitava kokonaisuutena. Tohkojan tuulipuistosta aiheutuva melu vaikuttaa välittömästi Jokelan Tuulipuisto Oy:n oikeuteen ja etuun.

Tohkojan ympäristölupa vaikuttaa Jokelan ympäristöluvan ehtojen täyttämiseen. Ympäristöluvan perusteena olevan melumallinnuksen perusteella näyttää siltä, että ohjearvojen alittaminen edellyttäisi myös Jokelan tuulipuiston turbiinien melun rajoittamista. Luvan mukainen toiminta saattaa myös muuttaa Jokelan ympäristöluvan olosuhteita, mikä voi johtaa Jokelan tuulipuiston ympäristöluvan muuttamiseen.

2. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös ja ympäristötarkastajan päätös kumotaan ja ympäristölupahakemus hylätään.

Tuulivoimaloista aiheutuu valittajille eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta varjon vilkunnan muodossa. Hallinto-oikeus on perustanut ratkaisunsa muun muassa lupapäätökseen liittyvään melu- ja vilkuntaselvitykseen. Selvityksen mukaan reseptoripisteessä E vuotuisen vilkunnan maksimimäärä on 29 tuntia 38 minuuttia ja vuorokautisen vilkunnan maksimimäärä on 33 minuuttia. Pilvisyyshavainnot huomioon ottaen vilkunnan vuotuinen määrä on 6 tuntia 52 minuuttia. Reseptoripisteen E vilkunta sijoittuu tammi-helmikuulle sekä loka-marraskuulle, jolloin mahdollinen kasvillisuuden peittävä vaikutus on pienimmillään. Vilkunnan maksimimäärä vuorokaudessa ylittää selvästi sekä Suomen yleisen käytännön että soveltuvana vertailuna käytetyn Saksan ja Ruotsin 30 minuutin vuorokautisen raja-arvon.

Selvityksen pilvisyyshavainnot perustuvat Ylivieskan lentoaseman sääasemalta mitattuun kuukausitason tuntikeskiarvotettuun pilvisyysdataan vuosilta 2000–2011. Kyseinen havaintoasema sijaitsee noin 40 kilometrin etäisyydellä tuulipuistosta sisämaahan päin. Hallinto-oikeus on virheellisesti pitänyt näitä pilvisyyshavaintoja riittävän tarkkoina arvioitaessa välkkeen todennäköisyyttä todellisessa tilanteessa ottamatta huomioon sisämaan ja rannikon olosuhteita. Kostean ilmamassan siirtyessä rannikolta sisämaahan päin se muodostaa pilviä lämpimän ilmamassan noustessa ylöspäin. Ylivieskan pilvisyyshavainnot eivät ole vertailukelpoiset rannikon pilvisyyteen. Välketutkimus tulisi tehdä Oulun lentoaseman sääasemalta tehtyihin pilvisyyshavaintoihin perustuen.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut asiassa riittävällä tavalla huomioon paikallisia olosuhteita. Tuulivoimaloiden lähialueella on sekä pysyvää asutusta että loma-asutusta. Voimalat on suunniteltu sijoitettaviksi liian lähelle asutusta, joka on osittain jo vanhaa. Haitat korostuvat vanhan rakennuskannan melualttiuden vuoksi. Voimalat sijaitsevat lähellä rantaa, jossa vietetään runsaasti aikaa ulkosalla ja asukkaat kärsivät siten erityisesti melusta, lentoestevaloista ja vilkunnasta. Rasituksen kohtuuttomuutta lisää se, että päästöjä tapahtuu myös yöaikaan.

Ympäristöluvassa tulisi määritellä tarkemmin vaadittavat melumittaukset. Asumisterveysasetuksen 12 §:n mukaan sisämelu ei saisi yöaikaan (klo 22–07) ylittää 25 dB yhden tunnin keskiäänitasoa. Myös äänen erityispiirteiden mittaukset eli kapeakaistaisuus ja impulssimaisuus tulisi suorittaa altistuvissa kohteissa. Hakemuksessa ei ole selvitetty infraäänien voimakkuutta ja vaikutusta lähiasukkaiden terveyteen.

Lähialueen asukkaille aiheutuvaa kohtuutonta rasitusta ei ole otettu riittävästi huomioon. Ympäristöluvan myöntämisedellytykset eivät täyty lupamääräykset huomioidenkaan.

Kalajoen ympäristötarkastaja on antanut selityksen, jossa on esitetty valitusten hylkäämistä ja lausuttu muun ohella seuraavaa:

Suomessa ei ole voimassa olevia raja-arvoja tuulivoimaloiden aiheuttamalle varjovilkunnalle, joten vaikutusten arvioinnissa on käytetty apuna muiden maiden suosituksia. Ympäristölupapäätöksessä on annettu lupamääräys, jonka mukaan voimaloiden todellinen vilkkumisvaikutus asuinrakennuksissa ei saa ylittää 8 tuntia vuodessa eikä 30 minuuttia päivässä. Määräyksessä ei ole annettu ehtoja sille, miten lupaehto on saavutettava, mutta toiminnanharjoittaja on hakemuksen liitteenä olevassa melu- ja vilkuntaselvityksessä esittänyt, että tarvittaessa vilkuntaa voidaan vähentää pysäyttämällä kriittiset voimalat vilkunnan aiheutumisaikoina. Annetun lupamääräyksen ja toiminnanharjoittajan esityksen perusteella varjon vilkunnasta ei aiheudu kohtuutonta haittaa.

Melumallinnuksen mukaan valituksen tekijöiden omistamilla rakennuksilla melu ei tule ylittämään ympäristöministeriön Tuulivoiman suunnittelu -ohjeessa melulle asetettuja ohjearvoja maksimituotantotilanteessakaan. Ympäristöluvassa on annettu lupaehdot, joiden mukaan suunnitteluohjearvoja ei saa ylittää ja tarvittaessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin melun vähentämiseksi. Tuulivoimaloista ei mallinnettujen tietojen perusteella aiheudu kohtuutonta haittaa tai rasitusta valittajien asuinrakennuksiin.

Wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n valituksen osalta ympäristötarkastaja on todennut, ettei Tohkojan Tuulipuisto Oy:lle myönnetty ympäristölupa rajoita wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n voimaloiden käyttöä.

Tohkojan Tuulipuisto Oy on antanut selityksen. Yhtiö on vaatinut wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n valituksen tutkimatta jättämistä tai toissijaisesti valituksen hylkäämistä sekä A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen hylkäämistä. Selitykseen on liitetty Pöyry Finland Oy:n 23.3.2016 päivätty raportti Tohkojan tuulipuiston meluselvityksen pienitaajuisen melun laskennasta.

Wpd Jokelan Tuulipuisto Oy on antanut vastaselityksen.

A:lle ja hänen asiakumppaneilleen on varattu tilaisuus vasta³selityksen antamiseen. Vastaselitystä ei ole annettu.

C on peruuttanut valituksensa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Lausuminen A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksesta C:n tekemänä raukeaa.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n valituksen ja hylkää sen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tältä osin muuteta.

3. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian A:n ja hänen muiden asiakumppaniensa valituksesta. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. C on tänne 21.1.2016 saapuneessa kirjoituksessa peruuttanut valituksensa.

2. Hallinto-oikeuden on ratkaisustaan ilmenevien perustelujen ja siinä mainittujen lainkohtien nojalla tullut jättää wpd Jokelan Tuulipuisto Oy:n valitus tutkimatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle todenneet, ettei ympäristölupahakemuksessa ole selvitetty infraäänien voimakkuutta ja vaikutusta lähiasukkaiden terveyteen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on vuosina 2015–2016 tehdyssä kyselytutkimuksessa selvittänyt yhdeksän toiminnassa olevan tuulivoima-alueen asukkaiden kokemia tuulivoimaloiden aiheuttaman melun tuottamia haittoja. Tähän mennessä tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu yhteyttä tuulivoimaloiden ja tuulivoimala-alueiden asukkaiden kokemien infraäänten eli matalataajuuksisen, ihmiskorvin kuulemattomien äänten aiheuttamiksi epäiltyjen oireiden välillä. Hakemukseen liitettyjä meluselvityksiä voidaan siten nykytiedon valossa pitää riittävinä.

Ympäristölupaan liitetyllä voimalatyypin valintaa koskevalla lupamääräyksellä on pyritty varmistamaan se, että tuulipuisto kokonaisuudessaan täyttää ympäristöministeriön tuulivoimaloiden melulle asettamat suunnitteluohjearvot. Toiminnanharjoittajan on lisäksi edellytetty mittauksin varmistuvan siitä, että melutaso lähimmillä asuinkiinteistöillä ja muilla häiriintyvillä kohteilla ei ylitä valtioneuvoston päätöksessä annettuja ohjearvoja. Hakemusasiakirjoihin liitetty meluselvitys ja lupamääräykset huomioon ottaen toimintaa on mahdollista harjoittaa siten, ettei siitä ennalta arvioiden aiheudu eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Valvontaviranomaiselle on lisäksi laissa säädetty velvollisuus arvioida luvan muuttamisen tarvetta ja toisaalta myös haitankärsijöillä on mahdollisuus saattaa vireille uuden ympäristönsuojelulain 89 §:ssä (423/2015) tarkoitettu luvan muuttamista koskeva asia, muun ohella jos toiminnasta aiheutuva pilaantuminen tai sen vaara poikkeaa olennaisesti ennalta arvioidusta tai toiminnasta aiheutuu ympäristönsuojelulaissa kielletty seuraus. Jos ympäristönsuojelulakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä ei ole noudatettu, valvontaviranomaisen on asian laatu huomioon ottaen uuden ympäristönsuojelulain 179 §:n perusteella kehotettava lopettamaan säännösten tai määräysten vastainen menettely ja ryhdyttävä toimiin hallintopakkoasian vireille saattamiseksi.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Tuula Pääkkönen.