Muu päätös 729/2017

Asia Maatalouden ympäristötuen erityistuen takaisinperintää koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 8.2.2016 nro 16/0066/1

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös ELY-keskus) on 11.11.2014 tekemällään päätöksellä päättänyt periä A:lta takaisin vuosilta 2009–2011 A:lle alkuperäisrotujen kasvattamisesta maksetun erityisympäristötuen yhteensä 7 290 euroa laillisine korkoineen. Päätöksen mukaan takaisinperinnän perusteena on ollut A:n syyllistyminen eläinsuojelurikokseen 3.6.–6.12.2009 Vaasan hovioikeuden 3.4.2012 antaman tuomion mukaisesti.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 8.6.2015 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen edellä mainitusta takaisinperintäpäätöksestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen edellä mainituista Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen päätöksistä sekä A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Keskeiset oikeusohjeet

Maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (jäljempänä toimeenpanolaki) 31 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan virheellisesti tai perusteetta maksettu tuki on perittävä takaisin, jos tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet tai jos tuen ehtoja ei ole noudatettu.

Toimeenpanolain 34 §:n 1 momentin mukaan takaisinperintää koskeva päätös on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun viranomainen sai tiedon takaisinperinnän perusteesta, ja kymmenen vuoden kuluessa tuen tai sen viimeisen erän maksamisesta.

Luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain (1440/2006) 18 §:n 3 momentin (364/2010) mukaan, jos tuen saaja tai tämän kanssa yritystoimintaa harjoittava perheenjäsen on tuomittu jostain rikoslain 17 luvun 14 tai 15 §:n mukaisesta rikoksesta tai eläinsuojelulain 54 §:n mukaisesta rikkomuksesta sekä samalla määrätty rikoslain 17 luvun 23 §:n mukaiseen eläintenpitokieltoon, eläinten hyvinvoinnin tuki ja alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan ympäristötuen erityistukisopimuksen mukainen tuki on perittävä takaisin tai tukea ei makseta siitä kalenterivuodesta alkaen, jonka aikana teko on valvonnassa todettu ja jonka seurauksena on aloitettu 1 momentissa tarkoitettu syyteharkinta, eläintenpitokiellon voimassaoloajan päättymiseen saakka.

Tosiseikat

Etelä-Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on 1.10.2008 tekemällään päätöksellä hyväksynyt alkuperäisrodun kasvattamista koskevan sopimuksen. Päätöksen mukainen sopimuskausi on 1.5.2008–30.4.2013.

Vuosien 2009–2011 alkuperäisrotujen kasvattamiseen liittyvät maksatuspäätökset on tehty 13.4.2010, 8.3.2011 ja 18.4.2012. Tukea on maksettu A:lle 2 430 euroa kutakin kyseessä olevaa tukivuotta kohden.

ELY-keskus on päätöksellään 16.1.2013 purkanut erityistukisopimuksen 1.5.2012 alkaen. Päätöksen mukaan sopimuksesta maksettavat korvaukset päättyvät mainittuun päätökseen ja sopimuksesta maksettuja korvauksia ei peritä takaisin. Päätöksen perustelujen mukaan sopimuksesta luopumisen syynä on osatyökyvyttömyyseläke. Korvausten palautusvelvollisuutta ei ole, koska luopumisen syynä on ylivoimainen este.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus on 27.1.2011 tuominnut A:n muun ohella eläinsuojelurikoksesta 3.6.–6.12.2009. Vaasan hovioikeus on lainvoimaisella 3.4.2012 antamallaan tuomiolla nro 375 tuominnut A:n eläinsuojelurikoksesta ja lisäksi määrännyt A:n eläintenpitokieltoon kahden vuoden ajaksi. Kielto on alkanut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Valituksenalainen ELY-keskuksen päätös koskee erityisympäristötukien takaisinperintää edellä mainitun rikostuomion perusteella.

Oikeudellinen arviointi

Hallinto-oikeuden ratkaistavana tässä asiassa on kysymys eläinsuojeluun liittyvään rikostuomioon ja eläintenpitokieltoon perustuvan vuosien 2009–2011 erityisympäristötukien takaisinperinnän laillisuudesta.

A on valituksessaan viitannut ELY-keskuksen erityistukisopimuksen purkamista koskevassa asiassa 16.1.2013 tekemään päätökseen ja katsonut, että mainitulla päätöksellä on oikeusvoimaisesti ratkaistu, ettei sopimuksen perusteella maksettuja korvauksia peritä takaisin. Kyseisestä päätöksestä ja sen perusteluista ilmenee, että se on koskenut sopimuksen purkamisen ja sen perusteena olevan A:n osatyökyvyttömyyseläkkeen vaikutusta sopimuksenmukaisten korvausten takaisinperintään. Päätöksellä ei sen sijaan ole ratkaistu kysymystä mainittujen tukien takaisinperinnästä jollakin muulla perusteella. Asiaa ei ole arvioitava toisin ELY-keskuksen kuulemiskirjeiden sisällön perusteella.

Asiassa on riidatonta, että A:n rikostuomio perustuu syyteharkintaan, joka on ollut seurausta valvonnassa vuonna 2009 todetuista seikoista. Asiaan sovellettavan lain (1440/2006) 18 §:n 3 momentin perusteella alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan ympäristötuen erityistukisopimuksen mukainen tuki on perittävä takaisin siitä kalenterivuodesta alkaen, jonka aikana teko on valvonnassa todettu ja jonka seurauksena on aloitettu 1 momentissa tarkoitettu syyteharkinta, eläintenpitokiellon voimassaoloajan päättymiseen saakka. Näin ollen takaisinperintä on tullut kohdentaa vuosien 2009–2011 tukiin. Eläintenpitokiellon alkamisajankohdalla ei tässä ole oikeudellista merkitystä.

A on valituksessaan katsonut ELY-keskuksen tarpeettomasti viivytelleen asiassa. Toimeenpanolain mukaan takaisinperintää koskeva päätös on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun viranomainen sai tiedon takaisinperinnän perusteesta, ja kymmenen vuoden kuluessa tuen tai sen viimeisen erän maksamisesta. ELY-keskuksen takaisinperintäpäätös on tehty laissa säädetyssä määräajassa. Lisäksi, kun otetaan huomioon Vaasan hovioikeuden tuomion antopäivä ja muu asian käsittelyä koskeva asiakirjoista ilmenevä selvitys, ei asiassa ole tapahtunut sellaista päätöksen tekemiseen kulunutta aikaa koskevaa menettelyvirhettä, jonka perusteella ELY-keskuksen valituksenalainen päätös olisi kumottava.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella valitus on hylättävä. Asian luonteeseen ja lopputulokseen nähden ei ole kohtuutonta, että valittaja pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan asiassa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 Euroopan maaseuturahaston tuesta maaseudun kehittämiseen 36, 39, 50 a ja 51 artikla

Komission asetus (EU) N:o 65/2011 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 5, 11, 18 ja 34 artikla

Komission asetus (EY) N:o 1975/2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 5, 11 ja 18 artikla

Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista 21 §

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Minna Koskinen, Jukka Anttila, joka on myös esitellyt asian, ja Mia Ekman.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Etelä-Pohjanmaan oikeusaputoimistolle korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä.

A on perustellut vaatimuksiaan seuraavasti:

ELY-keskus on tehnyt 16.1.2013 päätöksen maataloustuen erityistukisopimuksen purkamista koskevassa asiassa. Päätöksessä nimenomaisesti todetaan, että sopimuksesta maksettuja korvauksia ei peritä takaisin.

Kyseistä päätöstä tehtäessä ELY-keskuksella on ollut käytössään Vaasan hovioikeuden lainvoimainen tuomio. ELY-keskus on lähettänyt A:lle kuulemiskirjeen 8.1.2013 mainitun tuomion johdosta koskien mahdollista sopimuksen purkamista ja tukien takaisinperintää.

A on ollut kuulemiskirjeen saamisen jälkeen puhelimitse yhteydessä ELY-keskukseen ja saanut tiedon, ettei tukia peritä takaisin. ELY-keskus teki tämän sisältöisen päätöksen 16.1.2013. Päätösharkinnassa on siten nimenomaisesti otettu huomioon hovioikeuden tuomio. Myös kuulemiskirjeessä 8.1.2013 on nimenomaisesti mainittu hovioikeuden tuomio takaisinperinnän perusteena.

Hovioikeuden tuomio on annettu lähes vuosi ennen sopimuksen purkamista. ELY-keskuksen 16.1.2013 tekemän päätöksen siitä, että sopimuksen perusteella maksettuja korvauksia ei peritä takasin, on katsottava saaneen oikeusvoiman. Viranomainen ei ole voinut enää ratkaista asiaa uudelleen ja muuttaa päätöstä.

Hyvä hallintotapa edellyttää, että asia ratkaistaan yhdellä päätöksellä ja kaikki seikat tulee silloin ottaa huomioon.

ELY-keskus on tarpeettomasti viivytellyt asian ratkaisussa. Takaisinperintäpäätös on tehty lähes viiden vuoden kuluttua väitetystä perusteesta.

Joka tapauksessa takaisinperintä voi koskea ainoastaan vuonna 2009 maksettuja tukia eli ajankohtaa, jolloin hovioikeus on todennut A:n syyllistyneen eläinsuojelurikokseen. Vuosien 2010 ja 2011 tukien takaisinperinnälle ei ole laissa edellytettyjä perusteita.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut asiassa lausunnon, jossa se on katsonut, että valitus ja oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus tulee hylätä.

ELY-keskus on 16.1.2013 tehdyllä päätöksellä purkanut valittajan alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan maataloustuen erityistukisopimuksen. Velvollisuutta korvausten palauttamiseen ei ole tuolloin todettu olevan, koska hakijan on katsottu luopuneen sopimuksesta 1.2.2011 alkaneen osatyökyvyttömyyseläkkeen vuoksi. Vaasan hovioikeuden 3.4.2012 antama tuomio on ollut tiedossa päätöstä tehtäessä, mutta erityistukisopimuksen purkaminen ei ole perustunut tähän tuomioon.

ELY-keskuksen käsityksen mukaan aiempi päätös erityistukisopimuksen purkamisesta sopimuksesta luopumisen vuoksi ei vaikuta siihen, että erityistukisopimuksen mukainen tuki on kuitenkin tullut periä takaisin eläinsuojelurikoksen ja siihen liittyvän eläintenpitokiellon määräämisen perusteella. Lisäksi on otettava huomioon, että tuen takaisinperinnästä ei olisi voitu tällä perusteella edes luopua.

ELY-keskuksessa tapahtuneista henkilöstövaihdoksista johtuen asian käsittely on kestänyt normaalia kauemmin. Takaisinperintäpäätös on kuitenkin tehty laissa säädetyssä määräajassa.

Asian luonne ja tuen takaisinperintään johtaneet seikat huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

A on antanut asiassa vastaselityksen.

ELY-keskus on päätöksellään 16.1.2013 purkanut A:n erityistukisopimuksen ja todennut, ettei maksettuja korvauksia peritä takasin. Tämän päätöksen perusteena on ollut ja pitänyt olla kaikki asiaan vaikuttavat tiedossa olevat seikat.

Sopimuksen purkaminen A:n osatyökyvyttömyyseläkkeen vuoksi on ollut ELY-keskuksen oma ratkaisu. Päätöstä tehdessään viranomaisen on kuitenkin tullut yhdellä kerralla ratkaista kaikki sopimuksen purkamiseen liittyvät tiedossa olevat seikat. Viranomainen ei voi vedota tällaisen seikan olemassaoloon myöhemmin mielivaltaisesti pitkähkön ajan jälkeen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös ja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikaisuvaatimuksen johdosta antama päätös sekä 11.11.2014 tekemä päätös maatalouden ympäristötuen erityistukien takaisinperinnästä kumotaan.

2. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Asiassa on ratkaistavana, onko Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus voinut 11.11.2014 tekemällään päätöksellä periä A:lta vuosien 2009–2011 maatalouden ympäristötuen erityistukia takaisin Vaasan hovioikeuden 3.4.2012 antaman A:ta koskevan rikostuomion ja siihen liittyvän eläintenpitokiellon perusteella.

ELY-keskus on 16.1.2013 tekemällään päätöksellä purkanut A:n maataloustuen erityistukisopimuksen 1.5.2012 alkaen. Päätöksen perustelujen mukaan sopimus on purettu A:n osatyökyvyttömyyseläkkeen perusteella. Päätöksen mukaan erityistukisopimuksesta maksettujen korvausten palautusvelvollisuutta ei ole, koska luopumisen syynä on ylivoimainen este.

Tätä päätöstä on edeltänyt 8.1.2013 päivätyn kuulemiskirjeen lähettäminen A:lle. Kuulemiskirjeessä on viitattu Vaasan hovioikeuden 3.4.2012 antamalla tuomiolla A:lle määrättyyn eläintenpitokieltoon ja varattu A:lle tilaisuus antaa oma selvityksensä ennen mahdollista sopimuksen purkamista ja tukien takaisinperintää. ELY-keskus on siten ollut tietoinen A:n saamasta rikostuomiosta ja siihen liittyvästä eläintenpitokiellosta ennen 16.1.2013 tekemäänsä päätöstä, jolla maataloustuen erityistukisopimus on purettu ilman, että sopimuksen perusteella maksettuja tukia olisi peritty takaisin. Lisäksi asiakirjoista selviää, että ELY-keskus on 22.11.2012 tekemällään päätöksellä muuttanut nyt kyseessä olevaa maataloustuen erityistukisopimusta A:n osatyökyvyttömyyseläkkeen johdosta.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Kun otetaan huomioon, että ELY-keskuksen ennen 16.1.2013 tekemää päätöstä edeltävässä kuulemiskirjeessä on viitattu nimenomaisesti Vaasan hovioikeuden 3.4.2012 antamaan rikostuomioon sopimuksen mahdollisen purkamisen ja tukien takaisinperinnän perusteena, ELY-keskuksen on katsottava pitäneen tätä tuomiota asian ratkaisun kannalta merkityksellisenä seikkana.

ELY-keskuksen 16.1.2013 tekemään päätökseen johtaneet olosuhteet huomioon ottaen ELY-keskuksen on katsottava kyseisellä päätöksellä ratkaisseen A:n saaman rikostuomion merkityksen maatalouden ympäristötuen erityistukien takaisinperinnän kannalta. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että 16.1.2013 tehtyä päätöstä ei päätöksen perusteluista huolimatta voida pitää ainoastaan sopimuksen purkamista osatyökyvyttömyyseläkkeen perusteella koskevana siten, että tämän päätöksen lainvoimaisuuden estämättä ELY-keskus olisi voinut tehdä asiassa uuden päätöksen tukien takaisin perimisestä Vaasan hovioikeuden 3.4.2012 antaman rikostuomion perusteella.

Tämän vuoksi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös ja ELY-keskuksen oikaisuvaatimuksen johdosta antama päätös sekä 11.11.2014 tekemä päätös vuosien 2009–2011 maatalouden ympäristötuen erityistukien takaisinperinnästä on kumottava.

2. Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon, että vaatimus hallintoviranomaisen velvoittamisesta korvaamaan valtiolle julkisen oikeusavun antamisesta aiheutuneita kustannuksia hallintolainkäyttöasiassa on lakiin perustumaton, Etelä-Pohjanmaan oikeusaputoimistolle tai A:lle, jolla ei ole oikeudenkäyntikuluja ollutkaan, ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Matti Halén, Eija Siitari, Antti Pekkala ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Matti Halénin äänestyslausunto:

"Hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Asiassa on ratkaistavana, onko Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus voinut 11.11.2014 tekemällään päätöksellä periä A:lta vuosien 2009–2011 maatalouden ympäristötuen erityistukia takaisin Vaasan hovioikeuden 3.4.2012 antaman A:ta koskevan rikostuomion ja siihen liittyvän eläintenpitokiellon perusteella.

Etelä-Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on 1.10.2008 tekemällään päätöksellä hyväksynyt A:n kanssa solmitun alkuperäisrodun kasvattamista koskevan sopimuksen. Päätöksen mukainen sopimuskausi on ollut 1.5.2008–30.4.2013. A:lle on sopimuksen perusteella maksettu tukea vuosina 2008–2011.

A on 27.4.2012 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut, että hänelle on myönnetty osatyökyvyttömyyseläke 1.2.2011. ELY-keskus on 16.1.2013 tehnyt päätöksen mainitun ilmoituksen johdosta. Sopimus A:n kanssa on purettu 1.5.2012 alkaen. Päätöksessä on todettu, että sopimuksesta maksettavat korvaukset päättyvät tähän päätökseen. Päätöksessä on myös todettu, että sopimuksesta maksettuja korvauksia ei peritä takaisin. Tätä on päätöksessä perusteltu sillä, ettei korvausten palautusvelvollisuutta ole, koska kysymys on ylivoimaisesta esteestä. Ratkaisu on perustunut A:n kanssa solmitun sopimuksen ehtoihin.

A:lle myönnettyyn osatyökyvyttömyyseläkkeeseen nähden erillisenä asiana ELY-keskus on saanut tiedon Vaasan hovioikeuden lainvoimaisesta tuomiosta 3.4.2012. Vaasan hovioikeus on tuominnut A:n eläinsuojelurikoksesta ja lisäksi määrännyt A:n eläintenpitokieltoon kahden vuoden ajaksi. Kielto on alkanut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

ELY-keskuksen sovellettavaksi on tämän johdosta A:n osalta tullut hallinto-oikeuden päätöksessä selostettu luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain (1440/2006) 18 §:n 3 momentin (364/2010) säännös. Sen mukaan eläinsuojelurikokseen tuomitun ja samalla eläintenpitokieltoon määrätyn osalta kysymyksessä oleva alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan ympäristötuen erityistukisopimuksen mukainen tuki on perittävä takaisin.

ELY-keskus on 8.1.2013 lähettänyt A:lle kuulemiskirjeen, johon vastaamisen määräaika on ollut 29.1.2013, eli ajankohtana, jolloin päätös edellä mainitussa toisessa asiassa on jo 16.1.2013 tehty. Kirjeessä on viitattu siihen, että kaikki A:n saamat tuet 9 066,60 euroa eli vuonna 2008 maksettu 1 776,60 euroa ja vuosina 2009–2011 kunakin maksetut 2 430 euron määrät peritään takaisin. Perusteluna on viitattu hovioikeuden määräämään hevostenpitokieltoon.

ELY-keskus on sitten valituksenalaisella päätöksellä 11.11.2014 päättänyt periä takaisin vuosina 2009–2011 maksetut määrät yhteensä 7290 euroa. Päätös on annettu takaisinperintäasiassa ja takaisinperinnän perusteluna on ollut mainittu Vaasan hovioikeuden päätös.

A:n sopimuksen purkaminen työkyvyttömyyseläkkeen vuoksi ja korvausten takaisinperintä eläinsuojelurikoksen vuoksi ovat edellä kuvatulla tavalla erillisiä asioita. ELY-keskuksen päätöksestä 16.1.2013 ilmenee yksiselitteisesti, ettei siinä ole ratkaistu jälkimmäistä asiaa, mistä päätöksessä ei ole mitään mainintaa. Tämän voi päätellä siitäkin, että A:n kuulemisen määräaika jälkimmäisessä asiassa on ollut kesken 16.1.2013. Hallintolain säännöksistä ei seuraa, että viranomaisen olisi ratkaistava erilliset eri säännösten soveltamista ja erilaista seuraamusta koskevat asiat samalla päätöksellä sen vuoksi, että ne koskevat samaa tukea. A:lle ei ole myöskään voinut syntyä hallintolain 6 §:ssä tarkoitettua oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettua odotusta siitä, että 16.1.2013 muussa asiassa tehty päätös olisi sisältänyt ratkaisun eläinsuojelurikokseen perustuvassa takaisinperintäasiassa. ELY-keskuksen 11.11.2014 tekemä päätös on tehty takaisinperinnälle säädetyssä määräajassa. Päätöstä ei ole menettelyvirheen vuoksi kumottava sen vuoksi, että se on tehty vasta lähes kaksi vuotta sen jälkeen, kun A:ta on kuultu.

Edellä mainituilla ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla katson, ettei hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ole syytä. A:n valitus on siten hylättävä."