Muu päätös 3527/2017

Asia Jätteenkuljetuksen järjestämistä koskeva valitus

Valittaja Sydän-Suomen jätelautakunta (ennen Saarijärven seudun jätelautakunta)

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 27.10.2016 nro 16/0493/2

Asian aikaisempi käsittely

Saarijärven seudun jätelautakunta on asiakirjoista ilmenevien vaiheiden jälkeen 17.12.2014 jätelain 149 §:n 4 momentissa tarkoitetulla päätöksellään (§ 42) päättänyt, että kiinteistön haltijan jätteenkuljetusjärjestelmä säilytetään sako- ja umpikaivolietteen tyhjennyksessä.

Päätöksen mukaan alueella on tarjolla jätteenkuljetuspalveluja kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Käytössä ollut malli on edistänyt jätehuollon yleistä toimivuutta alueella luoden muun muassa kilpailua, parempia ja monipuolisempia palveluita, asiakastyytyväisyyttä ja se on kehittänyt samalla myös yrittäjien omaehtoista innovatiivisuutta. Kyseinen malli on jo tähänkin saakka taannut jätehuollon alueellisen kehittymisen eikä se ole aiheuttanut vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Yritykset ovat noudattaneet annettuja säädöksiä ja määräyksiä. Kunnan järjestämä jätteenkuljetus ei ole osoittanut parempaa toimivuutta niissä kunnissa, joissa se on ollut käytössä.

Kyseinen järjestelmä antaa kotitalouksille oikeuden valita ja kilpailuttaa kuljetuspalvelut tarpeidensa mukaisesti, se takaa yritysten toimivuudelle paremmat ja ennustettavammat edellytykset, eikä järjestelmä heikennä viranomaisten toimintamahdollisuuksia.

Saarijärven seudun jätelautakunta sai asiasta kaikkiaan 13 lausuntoa, mielipidettä ja kannanottoa. Lähes kaikki lausunnot ja mielipiteet tukivat nykyisen kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen jatkumista alueella. Saarijärven seudun jätelautakunta käsitteli jätteenkuljetusasiaa perusteellisesti saatujen lausuntojen, mielipiteiden ja tausta-aineiston perusteella.

Kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen valintaa tukivat myös seuraavat seikat:

- Kaikki jätelain 37 §:n mukaiset edellytykset täyttyvät alueella.

- Kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa jätehuoltoyhtiön mahdollinen kilpailutus supistaisi tarjontaa alueella, jolloin kattavuus ja luotettavuus kärsii. Kilpailun katoaminen alueelta myös nostaisi hintoja.

- Kiinteistön haltijan järjestämässä jätteenkuljetuksessa ei tule kerralla isoja asiakkaiden vaihdoksia kuljetusyritykselle, joista aina seuraa suuri ongelma kuljetusten toimivuuden kannalta.

- Jätehuoltoyhtiön kilpailutus hävittää ylimääräisen kuljetuskapasiteetin alueelta. Se tuottaa ongelmia kriisitilanteiden hoidossa.

- Tyhjennys saattaa jätehuoltoyhtiön kilpailutuksessa tulla epäsopivana aikana.

- Lietteiden tyhjennyksessä maksetaan vain todellisesta tilauksesta. Jos asiakas ei jätehuoltoyhtiön kilpailuttamassa kuljetuksessa voi ottaa vastaan tyhjennystä esitettynä aikana, asiakas joutuu maksamaan hukkanoutomaksun.

- Lietteiden kuljetuksessa tärkeä tyhjennyspäivystys toimii 24 tuntia/vrk. Jätehuoltoyhtiön kilpailuttamassa kuljetuksessa toimii vain normaali asiakaspalvelu, klo 9–15. Erityisesti umpikaivojen tyhjennys tulee tapahtua hyvin nopeasti säiliön hälytysjärjestelmän hälytyksen jälkeen. Umpisäiliöiden tyhjennykseen ei sovi muutenkaan jätehuoltoyhtiöiden käyttämä määräaikainen tyhjennysrytmi, vaan ne täyttyvät hyvin epäsäännöllisesti.

- Työntekijöiden ja yritysten verotulot vahvistavat alueen taloutta. Jätehuoltoyhtiön kilpailutuksessa paikkakunnan yritykset ja kuljettajat menettävät usein työpaikkansa.

- Jos jokin yritys häviää kilpailutuksessa, siltä kielletään yritystoiminnan harjoittaminen kyseisellä alueella. Mikään yritys ei voi odottaa 1-3 vuotta seuraavaa kilpailutusta jäteautot toimettomana odottaen.

- Kuljettajien työsuhteet muuttuvat jätehuoltoyhtiön kilpailutuksessa pätkätöiksi, mikä vaikeuttaa ammattitaitoisen ja kokeneen työvoiman saatavuutta.

- Viranomaisvalvonnan osalta jätelaki turvaa samanlaisen valvonnan kuljetusjärjestelmästä riippumatta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n ja tämän kymmenen asiakumppanin valituksen johdosta kumonnut Saarijärven seudun jätelautakunnan 17.12.2014 tekemän päätöksen § 41 (oikeastaan § 42) ja palauttanut asian Saarijärven seudun jätelautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään lautakunnan päätöksen kumoamisen osalta seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Jätelain 32 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnan on järjestettävä vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvä muiden kuin vaarallisten jätteiden jätehuolto, mukaan lukien sako- ja umpikaivoliete.

Jätelain 35 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun jätteen kuljetus järjestetään kiinteistön haltijan järjestämästä vastaanottopaikasta 36 tai 37 §:n mukaisesti (kiinteistöittäinen jätteenkuljetus).

Jätelain 35 §:n 2 momentin mukaan kiinteistöittäinen jätteenkuljetus on järjestämistavasta riippumatta järjestettävä niin, että tarjolla on jätteen kuljetuspalveluja kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.

Jätelain 36 §:n 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä kiinteistöittäinen jätteenkuljetus, jollei 37 tai 41 §:stä muuta johdu (kunnan järjestämä jätteenkuljetus).

Jätelain 37 §:n 1 momentin mukaan kunta voi päättää, että kiinteistöittäinen jätteenkuljetus järjestetään kunnassa tai sen osassa siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus), jos:

1) näin järjestetty jätteenkuljetus täyttää 35 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset;

2) jätteenkuljetus edistää jätehuollon yleistä toimivuutta kunnassa, tukee jätehuollon alueellista kehittämistä eikä aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle;

3) päätöksen vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan.

Jätelain 149 §:n 4 momentin mukaan kunnan, jossa vuoden 1993 jätelaissa tarkoitettu järjestetty jätteenkuljetus tämän lain voimaan tullessa hoidetaan sopimusperusteisena jätteenkuljetuksena, on tarkasteltava jätteenkuljetuksen järjestämistä tämän lain 37 §:n 1 momentissa säädettyjen kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen edellytysten perusteella ja tehtävä asiassa päätös viimeistään vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Jos päätöksellä siirrytään kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen, päätöksessä on määrättävä kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen lakkaamisesta, joka voi tapahtua aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä ja viimeistään viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Jätelain esityöt

Hallituksen esityksessä jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 199/2010 vp) todetaan yleisperustelujen kohdassa 3.1.3 (Kunnan vastuulla olevan jätteen kuljetuksen järjestäminen), että ehdotuksen mukaan kunnalla säilyisi edelleen vuoden 1993 jätelain sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen kaltainen mahdollisuus järjestää vastuulleen kuuluvien yhdyskuntajätteiden kuljetus kunnan tietyllä alueella siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus). Kuljetusjärjestelmään liittyvän kunnan päätöksenteon edellytyksiä kuitenkin täsmennettäisiin ja lakiin lisättäisiin säännökset kuljetusten seurannan ja valvonnan tehostamiseksi.

Esityksen valmistelussa on vertailtu eri kuljetusjärjestelmien toimintaa ja niiden vaikutuksia keskeisiksi arvioitujen kriteerien perusteella. Vaikeus valvoa toiminnan lainmukaisuutta on ollut sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen merkittävä heikkous. Kunnan viranomaisille on käytännössä vaikeaa valvoa kiinteistöjen liittymistä jätteen kuljetukseen sekä sitä, mihin jätteet kuljetetaan hyödynnettäviksi tai loppukäsiteltäviksi. Kuljetusyrityksiltä tai yksittäisiltä kotitalouksilta on ollut vaikea saada luotettavia tietoja jätteen kuljetusmääristä ja -kohteista. Tällaiseen runsaasti aikaa vaativaan valvontaan ei kuntien viranomaisilla käytännössä ole mahdollisuuksia. Valvonnan puute on johtanut vapaamatkustukseen kuten jätteiden omatoimisen polton ja laittomien kaatopaikkojen yleistymiseen sekä alueellisten vastaanottopaikkojen ja tienvarsien levähdyspaikkojen jätteenkeräyspaikkojen väärinkäytöksiin. Kuntien siirryttyä sopimusperusteisesta jätteenkuljetuksesta kunnan järjestämään kuljetukseen on eräissä tapauksissa havaittu, että merkittävä osa alueen kiinteistöistä ei ollut järjestänyt jätteenkuljetusta lain edellyttämällä tavalla. Vaikka kuljetusten valvontaa tehostettaisiin esityksessä ehdotetulla tavalla, kiinteistön haltijan järjestämään kuljetukseen (sopimusperusteinen jätteenkuljetus) arvioidaan edelleen liittyvän suurempi riski laittoman jätteenkäsittelyn aiheuttamista ympäristö- ja terveyshaitoista kuin kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa. Kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa kiinteistöjen liittyminen kuljetusjärjestelmään ja jätteen määränpää sen sijaan varmistuvat ilman erityisiä toimenpiteitä kuljetusten järjestämisen yhteydessä.

Hallituksen esityksessä todetaan kiinteistön haltijan järjestämää jätteenkuljetusta koskevan 37 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että kunnan olisi tehtävä asiasta kuntalain mukainen hallintopäätös. Toisin kuin vuoden 1993 jätelaissa säädetään, päätös voitaisiin kuitenkin tehdä vain, jos pykälän 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Kunnan päätösvallan rajaaminen ehdotetulla tavalla olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että kunta varmistuu 32 §:ssä vastuulleen säädetyn jätteen osalta jätteenkuljetuspalvelujen saatavuudesta, laadukkuudesta ja toimivuudesta myös silloin, kun kuljettajan valinta jätetään ehdotetun pykälän mukaisesti kiinteistön haltijan päätettäväksi.

Hallituksen esityksen 37 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan myös, että vuoden 1993 jätelaissa olevaa kunnan mahdollisuutta määrätä ehtoja kuljetuksesta perittävästä kohtuullisesta ylimmästä maksusta taikka alueesta, jolla kuljettajan on tarjottava kuljetuspalvelua, ei lakiin ehdoteta sisällytettäviksi, koska mainitut seikat tulevat otetuiksi huomioon 1 momentin mukaisten edellytysten täyttymisen arvioinnissa ja seurannassa.

Hallituksen esityksen 37 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan edelleen, että ehdotetut kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen käyttöönoton edellytykset olisivat tiukemmat kuin vuoden 1993 jätelain mukaisen sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen käyttöönoton edellytykset. Tämä olisi tarpeen erityisesti kiinteistön haltijoiden oikeussuojan turvaamiseksi. Jätteenkuljetuksen järjestäminen 37 §:n mukaisesti johtaa siihen, että kiinteistön haltija on velvollinen tekemään sopimuksen jätteen kuljettamisesta. Se lisää kiinteistön haltijan velvollisuuksia verrattuna kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen.

Asiassa saatu selvitys

Saarijärven seudun jätelautakunnan alueella (Kannonkoski, Karstula, Kinnula, Kivijärvi, Saarijärvi) on sako- ja umpikaivolietteen osalta käytössä sopimusperusteinen jätteenkuljetus.

Vuonna 2013 tehdyn päätöksen valmistelun yhteydessä jätehuoltoviranomainen on pyytänyt Kannonkosken, Karstulan, Kinnulan, Kivijärven ja Saarijärven teknisiltä toimilta ja ympäristöviranomaisilta sekä Sammakkokangas Oy:ltä, ELY-keskukselta ja kaikilta tiedossa olevilta alueen yrittäjiltä lausunnot. Lisäksi kunnille lähetettiin kyselylomake, jolla pyrittiin kartoittamaan nykyisen järjestelmän toimivuutta, puhdistamoiden tilaa ja saneeraustarvetta. Käytössä oli myös vuonna 2009 tehdyn sopimusperusteisen järjestelmän kartoituksen yhteydessä syntynyt aineisto. Asiasta kuulutettiin paikallisissa lehdissä.

Kuntalaisten kannanottoja asiasta ei saatu. Asian valmistellut ja esitellyt jätehuoltoasiamies on laatinut asiasta yhteenvedon ”Kiinteistöittäisten jätteenkuljetusten tarkastaminen – sako- ja umpilietekuljetukset”.

Jätehuoltoasiamiehen vuoden 2013 päätösesityksessä tuodaan esiin muun ohella, että kuljetusyrittäjiä alueella on ainakin osalla alueita riittävästi ja välineistö on ilmeisesti tyhjennysten suorittamiseen soveltuvaa. Tyhjennykset hoidetaan sovitusti. Paikoittain on kuitenkin alueita, joilla ei ole kuin yksi realistinen kuljetusyrittäjävaihtoehto. Nykyisessä järjestelmässä hintaerot ovat alueella melko suuret ja vaihtelevat suuresti jopa saman kunnan alueella. Erot johtuvat ilmeisesti eri yrittäjien perimistä kuljetusmaksuista ja puhdistamojen huomattavan suurista eroista käsittelymaksuissa. Päivystyksen merkitystä painotettiin taustaselvityksissä. Nykyisessä järjestelmässä viranomaisen mahdollisuus seurantaan ja valvontaan on huomattavasti hankalampaa ja aiheuttaa kustannuksia kunnan järjestelmää enemmän. Kunnan järjestelmässä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kehittää jätehuollon yleistä toimivuutta alueella. Kunnan järjestelmässä puhdistamoiden kapasiteetti pystytään huomioimaan ja lietteiden virta puhdistamoille saadaan tasaiseksi. Nykyisessä järjestelmässä tyhjennys on asiakkaan vastuulla, ja jollei sitä ole lain vaatimusten mukaan hoidettu, voi tyhjennys viivästyä huomattavasti lain edellyttämästä vuosittaisesta tyhjennyksestä, koska yrittäjien toimittamat raportit eivät saavu viranomaisten tietoon reaaliajassa. Jätelautakunnan toiminta-alue on suhteellisen harvaan asuttu ja viemäriverkon ulkopuolisten kiinteistöjen määrä on suhteessa melko suuri verrattuna verkkoon liittyneisiin kiinteistöihin. Kiinteistöjen määrä, joilta syntyy sako- tai umpikaivolietettä, on alueella suuri, ja kerättyjen tietojen perusteella voidaan todeta, että kaikki kiinteistöt eivät joko hoida vuosittaista tyhjennystä tai sitten liete päätyy luvattoman kuljettajan toimesta muualle kuin puhdistamolle. Lietekaivojen minimityhjennysvaateen toteutumisesta ei ole nykytilanteessa tietoa. Kiinteistön haltijan järjestämässä jätteenkuljetuksessa seuranta on mahdollista, mutta se on huomattavan paljon hankalampaa kuin kunnallisessa järjestelmässä ja työllistää enemmän viranomaisia, jolloin myös kustannukset ovat suuremmat kuin kunnallisessa järjestelmässä.

Hallinto-oikeus toteaa, että edellä esitetty on yhtenevä muusta asiakirja-aineistosta ilmenevän tiedon kanssa.

Valituksenalainen päätös on tehty vuosina 2009–2013 kerätyn aineiston pohjalta. Ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä aineistoa on päivitetty alueella toimivien yrittäjien osalta. Lisäksi on tuotu esiin, että lietehuollon asiakasrekisteri on kokonaisuutena melko valmis. Yrittäjät eivät enää hoida käsittelymaksujen laskutusta, vaan laskuttavat vain kuljetuksen osuuden. Lähes poikkeuksetta yrittäjät ilmoittavat tyhjennystiedot jäteasiamiehelle siirtoasiakirjoilla, joiden avulla seurataan tyhjennysten toteutumista.

Saarijärven seudun jätelautakunta päätti esittelijänä toimineen jätehuoltoasiamiehen ehdotuksesta poiketen, että alueella toteutetaan sako- ja umpikaivolietteen jätteenkuljetus jätelain 37 §:n mukaisena kiinteistön haltijan järjestämänä jätteenkuljetuksena.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Kunnan toimivaltaan kuuluu päättää siitä, järjestetäänkö kiinteistöittäinen jätteenkuljetus kunnassa tai sen osassa kunnan vai kiinteistön haltijan järjestämänä jätteenkuljetuksena. Kunnan harkintavaltaa jätteenkuljetusjärjestelmää valittaessa on kuitenkin uudella jätelailla rajoitettu. Edellytykset kiinteistön haltijan järjestämään jätteenkuljetukseen siirtymiselle ovat tiukemmat kuin vanhan jätelain mukaiset edellytykset. Päätös jätteenkuljetuksen järjestämisestä kiinteistön haltijan järjestämänä jätteenkuljetuksena voidaan tehdä vain silloin, kun uuden jätelain 37 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Näiden edellytysten ja samalla kunnan päätöksen lainmukaisuuden arvioimiseksi on voitava varmistua siitä, että päätöstä tehdessä on ollut olemassa hallintolain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetut asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Kun otetaan huomioon, että uuden jätelain mukaiset kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen käyttöönoton edellytykset ovat tiukemmat kuin vuoden 1993 jätelain mukaisen sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen käyttöönoton edellytykset, päätöksen lainmukaisuudesta ei voida varmistua pelkästään sillä perusteella, miten käytössä olleen sopimusperusteisen jätteenkuljetusjärjestelmän voidaan arvioida toimineen.

Jotta jätelaissa säädettyjen oikeudellisten vähimmäisedellytysten täyttymistä voidaan arvioida, tulee päätöksenteon tueksi tehtävässä selvityksessä kuvata päätöksen kohteena olevia alueita riittävän yksityiskohtaisesti ja niin, että kysymyksessä oleviin jätelajeihin mahdollisesti liittyvät erityispiirteet otetaan huomioon. Selvityksessä on erityisesti kiinnitettävä huomiota niihin alueiden ominaisuuksiin, joilla on merkitystä jätteenkuljetuksen ja sen kustannusten tai toimivuuden kannalta, kuten asuinkiinteistöjen määrään ja tiheyteen, kuljetusmatkoihin tai alueen kuljetusoloihin muutoin. Samankaltaiset alueet voidaan tarkastelussa yhdistää, mutta kuljetusolojen kannalta erityyppisiä alueita, kuten esimerkiksi keskustaajamaa ja hyvin harvaan asuttuja alueita on yleensä syytä tarkastella erikseen. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös kuljetuspalveluista perittäviin maksuihin.

Saarijärven seudun jätelautakunnan päätöksentekoa varten on laadittu tarkastelu jätelain 37 §:n mukaisten vaatimusten täyttymisestä alueella. Tarkastelu on sisältänyt asianmukaisia perustietoja jätteenkuljetuksesta sekä yksityiskohtaisempaa tarkastelua alueen olosuhteista. Saadun selvityksen perusteella voidaan muun ohella todeta, että hinnoittelu ja jätteenkuljetuksen saatavuus vaihtelevat selvästi alueen eri osissa. Viranomaisten mahdollisuudet seurata jätehuollon toimivuutta ovat huonot ja mahdollisuudet jätehuollon alueelliseen kehittämiseen heikot. Asiassa on myös esitetty kiinteistöjen määrän ja puhdistamoille tuotavan lietteen määrien vertailun perusteella tietoa siitä, että lietettä päätyy myös muualle kuin puhdistamoille tai muutoin asianmukaiseen käsittelyyn. Johtopäätöstä voidaan pitää oikeana, vaikka käytettävissä ei ole ollutkaan esimerkiksi vertailutietoa alueella syntyvistä lietemääristä suhteessa puhdistamoille tuotuihin määriin.

Edellä esitetty huomioon ottaen asiassa ei ole osoitettu, että kaikki jätelain 37 §:n 1 momentissa kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen käyttöönotolle asetetut edellytykset täyttyisivät Saarijärven seudun jätelautakunnan alueella. Lautakunnan päätös on näin ollen lainvastainen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Kuntalaki 147 §

Hallintolaki 41 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Elina Tanskanen ja Paula Pihlava, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Sydän-Suomen jätelautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus hallinto-oikeuteen hylätään.

Jätelautakunta on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Jätelain 37 §:n 1 momentissa kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen käyttöönotolle säädetyt edellytykset täyttyvät.

Jätelautakunnan marraskuussa 2016 tekemän kyselyn perusteella jätteenkuljetusmaksut vaihtelevat alueella sako- ja umpikaivolietteiden osalta jonkin verran riippuen kuljetusyrittäjien käyttämästä hinnoittelujärjestelmästä. Kuljetusmaksut määräytyvät muun muassa kaivon koon tai kuljetusmatkan perusteella, mutta käytössä on myös useilla kuljettajilla tasataksa, jolloin yrittäjä laskuttaa kuljetuksesta kaikilta kiinteistöiltä saman hinnan. Tavalliset kaivojen tyhjennyshinnat vaihtelevat alueella 60–110 euron välillä. Erot johtuvat kuljetusyrittäjien kalustojen ja hinnoittelujärjestelmien eroista. Lisäksi yksittäiset noudot, tuntityötä sisältävät paikat tai huomattavan kaukana puhdistamolta sijaitsevat kohteet voidaan laskuttaa tapauskohtaisesti. Jokaisessa kunnassa on kiinteistön haltijan mahdollista kilpailuttaa lietekaivon tyhjennys, koska useimmat yrittäjät toimivat usean kunnan alueella eikä yhdessäkään kunnassa ole vain yhtä toimijaa. Jätteenkuljetuspalveluja on näin ollen saatavilla alueella kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.

Viranomaisen valvontamahdollisuudet ovat parantuneet merkittävästi aiemmasta tarkastelusta, koska vuoden 2014 alusta alkaen sako- ja umpikaivolietteiden käsittelymaksu on laskutettu suoraan asiakkaalta Sammakkokangas Oy:n toimesta. Samalla lietehuoltorekisteriin kirjautuu tieto tyhjennyksestä. Jätehuoltoviranomaisen on rekisterin avulla mahdollista valvoa, että lakisääteinen tyhjennysvälivaatimus (vähintään kerran vuodessa) täyttyy kiinteistöllä. Tätä kiinteistön tyhjennysvelvoitetta on seurattu jätelautakunnan toimesta ja keväällä 2016 lähetettiin kehotuskirje yli 900 kiinteistölle, joilla ei ollut täyttynyt lain velvoittama tyhjennysväli. Useimmat kiinteistöt ovat tämän jälkeen hoitaneet tyhjennyksen lain edellyttämällä tavalla tai hakeneet jätehuoltomääräysten mukaista pidennystä tyhjennykselle tai maatilalle omatoimilupaa. Lisäksi kahdella lietekuskilla on ollut koekäytössä sähköinen kuittausjärjestelmä ja sen laajempaa käyttöönottoa harkitaan, jolloin saataisiin reaaliaikaista tietoa lietetyhjennyksistä.

Väittämää, jonka mukaan lietettä päätyy myös muualle kuin puhdistamoille tai muutoin asianmukaiseen käsittelyyn, ei voida pitää perusteltuna. Puhdistamoille toimitetun sako- ja umpikaivolietteen määrä on kasvanut koko ajan vuodesta 2008 lähtien lähes 3 000 m³:lla vuoteen 2015 mennessä. Lietemäärä on lisääntynyt myös suhteessa alueen asukaslukuun. Rekisteriin merkittyjen viemärien ulkopuolisten kiinteistöjen määrä on puolestaan laskenut yli 1 500 kiinteistöllä vuodesta 2010 vuoteen 2015. Tätä selittää viranomaisen rekisteritietojen tarkentuminen kiinteistöjen lietehuoltojärjestelmästä sekä viemäriverkostojen ja kaivotyhjennysten määrän lisääntyminen.

Kiinteistöjen perustiedot jätevesijärjestelmistä ovat koko ajan tarkentuneet. Aiemmin tiedossa oli vain se, onko kiinteistö liitetty viemäriin vai ei. Nyt on saatavilla tietoa myös siitä, onko kiinteistöllä sako- vai umpikaivo tai onko kiinteistölle myönnetty maatilan omatoimilupa. Koko alueella on omatoimilupia tällä hetkellä 288. Nämä lietteet käsitellään (kalkki)stabiloimalla ennen peltoon levitystä.

Kun kaikkien umpi- ja sakokaivollisten kiinteistöjen määrästä vähennetään omatoimiluvalliset, puhdistamoille toimittaa lietettä noin 5 500 kiinteistöä. Myös väliaikaisesti jätehuollon keskeyttäneet kiinteistöt vähentävät tätä puhdistamoille lietteensä toimittavien määrää. Puhdistamoille on vuonna 2015 toimitettu lietettä 8 720 m³, jolloin lietettä on muodostunut vuodessa noin 1,6 m³ kiinteistöä kohden. Alueen kiinteistöistä noin 45 prosenttia on jätehuoltorekisterissä vapaa-ajan asuntoina, mikä selittää osaltaan puhdistamoille toimitetun lietteen määrää. Viranomaisen rekisteriin on nykyään kirjattu erikseen vielä kantovesipaikat, joilla ei ole tyhjennettäviä kaivoja. Kantovesikiinteistöjä on tämän hetken tiedon mukaan yhteensä 2 105. Näillä kiinteistöillä ei muodostu lainkaan vesikäymälöiden jätevesiä ja harmaita vesiäkin vain vähäisiä määriä.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valitus tulee hylätä, sekä todenneet muun ohella seuraavaa:

Sydän-Suomen jätelautakunnan valituksessa esitetyt laskelmat ja johtopäätökset eivät perustu puolueettomaan kattavaan selvitykseen, eikä laskelmien oikeellisuudesta ole olemassa asiantuntijalausuntoja tai muuta tutkimustietoa.

Kiinteistöjen ei ole mahdollista saada sako- ja umpikaivojen tyhjennyspalveluita koko jätelautakunnan alueella kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Sekä Kivijärvellä että Uuraisilla toimii vain yksi luvat omaava kuljetusyrittäjä. Vaikka naapurikunnissa on tarjolla kuljetuspalveluja, eivät kaikki Kivijärvellä ja Uuraisilla sijaitsevat kiinteistöt voi kilpailuttaa kiinteistönsä sako- ja umpikaivojen tyhjennyksiä yhtäläisin ehdoin kiinteistön sijainnin vuoksi, mikä saattaa alueen kiinteistöt keskenään eriarvoiseen asemaan.

Sydän-Suomen jätelautakunnan valituksen mukaan tavalliset kaivojen tyhjennyshinnat vaihtelevat alueella välillä 60–110 euroa, mikä on prosentuaalisesti paljon. Eroa halvemman ja kalliimman maksun välillä on 45 %. Lisäksi vaikeat kohteet laskutetaan tapauskohtaisesti, jolloin kustannukset muodostuva 110 euroa korkeammiksi, mikä myös kertoo kiinteistöjen eriarvoisesta keskinäisestä asemasta. Valituksen mukaan myös kuljetusyritysten kuljetuskalustossa on eroja, mikä puolestaan voi vaikuttaa palvelun laatuun, jolloin kaikilla jätelautakunnan alueen kiinteistöillä ei ole käytännössä mahdollisuutta saada yhtä laadukkaita kaivojen tyhjennyspalveluita.

Valtakunnallisesti toimivan Lassila & Tikanoja Oyj:n palveluja voi käytännössä käyttää vain osa Saarijärvellä sijaitsevista kiinteistöistä, koska muutoin yrityksen varikkojen sijainnista (Äänekoski, Jyväskylä) johtuen kuljetuskustannukset muodostuvat kohtuuttomiksi. Saarijärvellä sijaitsevan A:n kiinteistön osalta Lassila & Tikanoja Oyj on kieltäytynyt matkaan vedoten palvelun suorittamisesta tai kaivon tyhjennyksen odotusaika on muodostunut kohtuuttomaksi. Saarijärvellä sijaitsevat kuljetusyritykset puolestaan sijaitsevat niin kaukana, että kuljetushinta muodostuisi kohtuuttomaksi. Näin kiinteistö on ollut vuosia Konginkankaalla sijaitsevan kuljetusyrityksen palvelujen varassa.

Kunnan järjestämä kuljetus kohtelee lähtökohtaisesti kaikkia kiinteistöjä tasapuolisesti ja parantaisi näin ollen palvelua sakokaivojen tyhjennyksen osalta. Kiinteiden jätteiden osalta Sydän-Suomen jätelautakunnan alueella on tasataksa ja yhtenäiset kunnan kilpailuttamat palvelut koko jätelautakunnan toiminta-alueella. Vastaava järjestelmä on mahdollista toteuttaa myös sako- ja umpikaivolietteiden kuljetusten osalta, mikä parantaisi alueen kiinteistöjen asemaa merkittävästi.

Vaikka viranomaisen valvontamahdollisuudet ovat parantuneet rekisterin luomisen johdosta, on 900 kiinteistölle lähetettyä kehotuskirjettä ympäristön kannalta valitettava asia, koska näiden kiinteistöjen tyhjennykset eivät ole toteutuneet jätehuoltomääräyksissä määrätyllä tavalla. Kaivot ovat saattaneet jäädä tyhjentämättä, mikä on voinut aiheuttaa jäteveden puhdistustehon alenemista ja vesistöpäästöjen kasvua. On myös mahdollista, että osa 900 kiinteistöstä on toimittanut kiinteistöllä syntyneet lietteet muualle kuin jätevedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. Koska valvonta tapahtuu jälkikäteen, ei asiaan voida vaikuttaa. Sen sijaan kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa kaikille kiinteistöille ja näiden kaivoille määritellään automaattisesti vähintään jätehuoltomääräysten mukaiset tyhjennysvälit, jolloin kaivojen liian harvaan tapahtuva tyhjennys ja lietteiden joutuminen puhdistamojen ulkopuolelle voidaan ehkäistä. Näin ollen kiinteistön haltijan järjestämä kuljetusjärjestelmä ei ole ympäristön eikä viranomaisen toiminnan kannalta paras mahdollinen järjestelmä Sydän-Suomen jätelautakunnan alueella.

Umpikaivoihin johdetuista jätevesistä ei kiinteää ainesta ja vettä erotella toisistaan, kuten sakokaivojen osalta tapahtuu. Tällöin umpikaivolietettä muodostuu huomattavasti enemmän kiinteistöllä suhteessa sakokaivolietteeseen. Umpikaivoja on tyhjennettävä huomattavasti useammin kuin sakokaivoja, mikä olisi pitänyt huomioida Sydän-Suomen jätelautakunnan laskelmissa. Näin ollen 1,6 m³ on aivan liian alhainen määrä lietettä kiinteistöä kohden umpikaivokiinteistöjen osalta.

Sydän-Suomen jätelautakunta on antanut vastineen johdosta vastaselityksen, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Kaikilla alueilla on palveluita saatavilla, tosin joillakin alueilla on vain yksi toimija. Tiedossa ei kuitenkaan ole alueita, joissa tyhjennyspalveluita ei ole lainkaan saatavissa. Tyhjennyspalveluiden laadussa ei ole tiedossa suuria eroja. Vastineessa mainittu Uuraisten alue ei kuulu valituksen kohteena olevaan alueeseen.

Valituksen laskelmissa esitetyt luvut perustuvat kunnista saatuihin jätevedenpuhdistamoiden omiin lietekirjanpitotietoihin sekä jätelautakunnan jäsenrekisterin tietoihin. Jätelautakunta on pitänyt rekisteriä kiinteistöjen lietehuollosta vuodesta 2014 lähtien. Tätä edeltävät tiedot on saatu kunnista.

Sakokaivolietteen kokonaismäärä on jätelautakunnan alueella suurempi kuin umpikaivolietteen määrä. Jätelautakunnan rekisterin mukaan alueen sako- ja umpikaivollisista kiinteistöistä noin 12 prosentilla on umpikaivo ja 88 prosentilla sakokaivo. Lisäksi alueen kiinteistöistä merkittävä osa on vapaa-ajan asuntoja, ja näiden tuottama jäteveden määrä on huomattavasti vähäisempää kuin vakituisesti asutuilla kiinteistöillä. Laskelmassa ei ole otettu huomioon väliaikaisesti jätehuoltonsa keskeyttäneiden kiinteistöjen määrää. Useat vanhat omakotitalot, jotka ovat jääneet esimerkiksi perikuntien omistukseen ja joissa ei asuta vakituisesti, ovat hyvin vähäisellä käytöllä ja niissä muodostuvan lietteen määrä on vähäinen. Nämä seikat pienentävät keskimäärin muodostuneen lietteen määrää.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Saarijärven seudun jätelautakunnan päätöksen kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen säilyttämisestä sako- ja umpikaivolietteen kuljetuksessa, koska asiassa ei ollut osoitettu, että kaikki jätelain 37 §:n 1 momentissa kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen käyttöönotolle asetetut edellytykset täyttyisivät Saarijärven seudun jätelautakunnan alueella.

Saarijärven seudun jätelautakunnan tilalle tullut Sydän-Suomen jätelautakunta on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen hylkäämistä siten, että jätelautakunnan päätös jäisi voimaan. Sydän-Suomen jätelautakunta on valituksensa tueksi esittänyt lautakunnan aluetta kuvaavia tietoja muun muassa alueella toimivista kuljetusyrittäjistä, puhdistamolle toimitetusta sako- ja umpikaivolietteestä, viemäriverkostojen ulkopuolisten kiinteistöjen määristä, kiinteistöjen jätevesien käsittelyn ja lietehuollon järjestelmistä sekä sako- ja umpikaivolietteen määrästä ja alueen asukasluvusta. Tiedot koskevat osin vuosia 2008 ja 2010 sekä 2012–2016.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on lautakunnan valituksen perusteella arvioitavana, ovatko jätelain 37 §:n 1 momentissa kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen jatkamiselle asetetut edellytykset sako- ja umpikaivolietteen osalta täyttyneet Saarijärven seudun jätelautakunnan alueella. Näiden jätelain 37 §:n 1 momentissa säädettyjen oikeudellisten vähimmäisedellytysten on tullut täyttyä Saarijärven seudun jätelautakunnan päätöstä tehtäessä 17.12.2014. Saarijärven seudun jätelautakunnan päätöksessä 17.12.2014 ei kuitenkaan ole esitetty riittävää selvitystä jätelain 37 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä taikka kuvattu päätöksen kohteena olevia alueita tai sako- ja umpikaivolietteen kuljetukseen liittyviä erityispiirteitä. Se, että jätelautakunta on valituksessaan esittänyt uusia, valituksen kohteena olevan päätöksen tekemisen jälkeen kerättyjä ja osin myös päätöksentekohetken jälkeistä aikaa kuvaavia tietoja edellä mainituista seikoista, ei anna aihetta arvioida lautakunnan päätöksen lainmukaisuutta toisin kuin hallinto-oikeus on tehnyt.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, ei ole perusteita muuttaa lopputulokseltaan hallinto-oikeuden päätöstä, jolla lautakunnan päätös on kumottu ja asia palautettu sille uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Tuire Taina.