Muu päätös 3820/2017

Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus (nimikirjanotteet)

Antopäivä: 11.8.2017
Taltionumero: 3820
Diaarinumero: 3565/1/16

Asia Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus

Valittaja Itä-Uudenmaan poliisilaitos

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 27.9.2016 nro 16/0833/5

Asian aikaisempi käsittely

A on pyytänyt saada Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipäällikkö B:n ja poliisilakimies C:n nimikirjanotteet. A on ilmoittanut nimikirjanotteiden käyttötarkoitukseksi esteellisyysarvioinnin. A:n mukaan B ja C ovat olleet esteellisiä tehdessään häntä koskevia kanteluratkaisuja, ja hänellä on painavia syitä epäillä B:n ja C:n esteellisyyttä.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on päätöksellään 18.12.2015 POL-2015-15943 päättänyt, ettei A:lle luovuteta hänen pyytämiään nimikirjanotteita.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen päätöksen ja oikeuttanut A:n saamaan pyytämänsä nimikirjanotteet.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

1. Sovellettavat säännökset

1.1 Nimikirjalain ja nimikirja-asetuksen säännökset

Nimikirjalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion virkamiehiä ja työntekijöitä koskevia henkilötietoja kerättäessä, talletettaessa, käytettäessä ja luovutettaessa on sen lisäksi, mitä muualla laissa on säädetty, noudatettava tätä lakia.

Nimikirjalain 2 §:n 1 momentin mukaan jokainen valtion virasto ja laitos on velvollinen henkilöstön valintaa, palvelussuhteeseen perustuvien etuuksien ja velvollisuuksien määräämistä ja muiden henkilöstöasioiden hoitamista varten pitämään palveluksessaan olevista virkamiehistä ja työntekijöistä nimikirjaa.

Nimikirjalain 6 §:n mukaan valtion virkamiestä ja työntekijää koskevien nimikirjaan talletettujen tai muutoin henkilöstöasioiden hoitamiseksi viranomaisella olevien tietojen luovuttamisesta on jäljempänä säädetyin poikkeuksin voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

Nimikirjalain 9 §:n 1 momentin mukaan nimikirjaan talletetut tiedot luovutetaan nimikirjanotteella siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Nimikirja-asetuksen 8 §:n mukaan pyydettäessä tietoja nimikirjasta on ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus. Käyttötarkoitus on merkittävä nimikirjanotteeseen.

1.2 Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) säännökset

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 13 §:n 1 momentin mukaan pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä on yksilöitävä riittävästi siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee. Tiedon pyytäjää on diaarin ja muiden hakemistojen avulla avustettava yksilöimään asiakirja, josta hän haluaa tiedon. Tiedon pyytäjän ei tarvitse selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella pyyntöään, ellei tämä ole tarpeen viranomaiselle säädetyn harkintavallan käyttämiseksi tai sen selvittämiseksi, onko pyytäjällä oikeus saada tieto asiakirjan sisällöstä. Pykälän 2 momentin mukaan pyydettäessä saada tieto salassa pidettävästä asiakirjasta taikka viranomaisen henkilörekisteristä tai muusta asiakirjasta, josta tieto voidaan luovuttaa vain tietyin edellytyksin, tiedon pyytäjän on, jollei erikseen toisin säädetä, ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää.

Julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.

1.3 Henkilötietolain säännökset

Henkilötietolain 2 §:n 1 momentin mukaan henkilötietoja käsiteltäessä on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä. Pykälän 3 momentin mukaan tämä laki ei koske henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa.

Henkilötietolain 8 §:n 4 momentin mukaan oikeudesta saada tieto ja muusta henkilötietojen luovuttamisesta viranomaisen henkilörekisteristä on voimassa, mitä viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta säädetään.

2. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

A on pyytänyt Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta kahden laitoksen virkamiehen nimikirjanotteita. A on asiakirjapyynnössään ilmoittanut pyytävänsä nimikirjanotteita, koska hän epäilee kysymyksessä olevien virkamiesten olleen esteellisiä häntä koskevia kanteluratkaisuja tehdessään.

Poliisilaitos on päätöksensä perusteluissa todennut, että poliisihallinnon virkamiesten nimikirjanotteet säilytetään julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaisessa viranomaisen henkilörekisterissä. Poliisilaitos on hylännyt asiakirjapyynnön, koska A:n ilmoittama tietojen käyttötarkoitus on henkilötietolain 7 §:ssä säädetyn henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimuksen vastainen.

Henkilötietolain käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevan 7 §:n mukaan henkilötietoja saa lähtökohtaisesti käyttää tai muutoin käsitellä vain tavalla, joka ei ole yhteensopimaton mainitun lain 6 §:ssä tarkoitettujen käsittelyn tarkoitusten kanssa. Henkilötietojen käsittelyn suunnittelua koskevassa henkilötietolain 6 §:ssä puolestaan säädetään muun ohella, että henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset on määriteltävä ennen henkilötietojen keräämistä tai muodostamista henkilörekisteriksi. Nimikirjalain 2 §:n 1 momentin perusteella nimikirjaa pidetään henkilöstöasioiden hoitamista varten.

Hallinto-oikeus toteaa, että A on viranomaisen henkilörekisteriin sisältyviä nimikirjanotteita pyytäessään nimikirja-asetuksen 8 §:n ja julkisuuslain 13 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla ilmoittanut pyytämiensä tietojen käyttötarkoituksen. Henkilötietolain 6 ja 7 §:ssä säädetään henkilötietojen käsittelyä koskevista yleisistä periaatteista, eikä tiedon pyytäjän ilmoittaman tietojen käyttötarkoituksen tarvitse olla ennen henkilötietojen keräämistä määriteltyjen tietojen käsittelyn tarkoitusten mukainen. Nimikirjanote on, siihen mahdollisesti sisältyvät salassa pidettävät tiedot pois lukien, julkinen asiakirja, eikä poliisilaitos ole voinut hylätä A:n asiakirjapyyntöä sillä perusteella, että A:n ilmoittama tietojen käyttötarkoitus on henkilötietolain 7 §:ssä säädetyn henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimuksen vastainen. Tämän vuoksi poliisilaitoksen päätös on kumottava, ja A oikeutetaan saamaan pyytämänsä tiedot.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Nimikirjalaki 4 § ja 7 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Taina Pyysaari ja Jukka Reinikainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen päätöksen ja oikeuttanut A:n saamaan pyytämänsä nimikirjanotteet.

Vaatimuksensa tueksi poliisilaitos on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Poliisihallinnon virkamiesten nimikirjanotteet säilytetään ja ylläpidetään Poliisihallinnon palvelusopimuksen nojalla valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen (Palkeet) toimesta. Palvelusopimuksesta huolimatta virastot vastaavat edelleen siitä, luovutetaanko nimikirjanote sitä pyytäneelle henkilölle. Mikäli ote päätetään luovuttaa, Palkeet pyytää virastolta kirjallista lupaa tietojen mahdolliseen luovuttamiseen. Virasto päättää asiakirjan luovuttamisesta ja tarvittaessa ohjeistaa Palkeita asiakirjan salassapidon suhteen. Nimikirjatietoja käsitellään kokonaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla. Kysymys on julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaisesta viranomaisen henkilörekisteristä, josta tietoa pyydettäessä on ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus.

Poliisipäällikkö B:n tai poliisilakimies C:n nimikirjanotteista ei ilmene mitään sellaista tietoa, jolla olisi merkitystä arvioitaessa heidän mahdollista esteellisyyttään ratkaistessaan A:n kanteluita. A:n asiakirjapyynnön perusteeksi esittämä esteellisyyden arviointi ei täytä nimikirjanotteeseen talletettujen tietojen käyttösidonnaisuustarkoitusta ja on siten henkilötietolain 7 §:ssä ilmaistun käyttötarkoituksen ja julkisuuslain 13 §:n 2 momentin vastainen.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessä virheellisesti katsonut, ettei tiedon pyytäjän ilmoittaman tietojen käyttötarkoituksen tarvitse olla ennen henkilötietojen keräämistä määriteltyjen tietojen käsittelyn tarkoitusten mukainen.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 14.10.2016 taltionumero 4307, jossa oli kysymys siitä, oliko valittaja oikeutettu saamaan Viestintäviraston hallussa olevia verkkotunnuslain mukaiseen hakemukseen sisältyviä henkilötietoja, todennut muun muassa, että kun verkkotunnuslaissa on säädetty tiedon luovuttamiselle ehtoja, on tiedon pyytäjän julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaisesti ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää. Valittaja oli ilmoittanut tarvitsevansa tietoja kanteen nostamiseksi velkomusasiassa. Valittajan ilmoittamassa tietojen käyttötarkoituksessa ei ollut kysymys Viestintäviraston asiakashallinnossa, verkkotunnuksen uudistamismenettelyssä, verkkotunnuksen sulkemis- ja peruutustilanteissa taikka verkkotunnukseen liittyvien teknisten ongelmien selvittämisessä tarvittavien tietojen käsittelystä, eikä pyydetyn tiedon luovuttaminen ollut siten tarpeen verkkotunnuslain 15 a §:n 1 momentissa tarkoitetun käyttötarkoituksen turvaamiseksi. Valittaja ei ollut oikeutettu saamaan tietoja asiakasrekisteristä pyytämäänsä käyttötarkoitukseen, ja Viestintävirasto oli voinut hylätä tietopyynnön.

A:n ilmoittamassa tietojen käyttötarkoituksessa ei ole kysymys henkilöstön valintaan, palvelussuhteeseen perustuvien etuuksien ja velvollisuuksien määräämiseen ja muiden henkilöstöasioiden hoitamiseen tarvittavien tietojen käsittelystä, eikä pyydetyn tiedon luovuttaminen ole siten tarpeen myöskään nimikirjalain 2 §:n 1 momentin tarkoitetun käyttötarkoituksen turvaamiseksi. A:n ilmoittama nimikirjanotteen käyttötarkoitus on siten henkilötietolain 7 §:ssä säädetyn henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuusvaatimuksen vastainen eikä hän ole oikeutettu saamaan tietoja kyseiseen käyttötarkoitukseen.

A on valituksen johdosta antamassaan selityksessä viitannut asiassa aiemmin lausumaansa, vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista sekä esittänyt muun ohella, että poliisilaitoksen valituksen allekirjoittanut rikosylitarkastaja D on ennakkoasenteensa ja puolueellisuutensa vuoksi esteellinen lausumaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle valituksenalaisessa asiassa.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on antanut vastaselityksen. Vastaselitys on lähetetty tiedoksi A:lle.

A on toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Asiassa on poliisilaitoksen valituksen johdosta arvioitavana, onko hallinto-oikeus voinut kumota poliisilaitoksen päätöksen ja oikeuttaa A:n saamaan pyytämänsä asiakirjat.

A on selityksessään esittänyt, että poliisilaitoksen valituksen allekirjoittanut rikosylitarkastaja D on ollut ennakkoasenteen ja puolueellisuuden vuoksi esteellinen asiassa.

D ei ole allekirjoittanut poliisilaitoksen päätöstä, jolla A:n tietopyyntö on hylätty. D ei voi olla asiassa hallintolaissa tarkoitetulla tavalla esteellinen sen johdosta, että on allekirjoittanut poliisilaitoksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen tekemän valituksen.

A on pyytänyt kahden Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen palveluksessa olevan henkilön nimikirjanotteita. Nimikirja on viranomaisen henkilörekisteri.

Julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaan pyydettäessä saada tieto viranomaisen henkilörekisteristä tiedon pyytäjän on, jollei erikseen toisin säädetä, ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää.

A on ilmoittanut tarvitsevansa nimikirjanotteita kyseisten henkilöiden esteellisyyksien arvioimiseksi.

Nimikirjanotteen luovuttaminen tarkoittaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen antamista viranomaisen henkilörekisteristä tai rekisterin tietojen antamista sähköisessä muodossa. Julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaan tällaisen luovutuksen edellytyksenä on, että luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.

A:n ilmoittamaa käyttötarkoitusta voidaan pitää henkilötietolain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuna henkilötietojen käsittelynä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa. Tällaiseen käsittelyyn ei mainitun lainkohdan nojalla sovelleta henkilötietolakia eikä tällaiseen tarkoitukseen tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä siten voida pitää henkilötietolain vastaisena. Näin ollen A:lla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää pyytämiään henkilötietoja.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on esitetty, tiedon pyytäjän esittämän käyttötarkoituksen ei välttämättä ole oltava sama kuin se tarkoitus, johon kyseinen viranomaisen henkilörekisteri on perustettu.

Julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädetyt tietojen luovuttamisen edellytykset ovat siten olemassa.

Kuten hallinto-oikeuden perusteluissa on tuotu esiin, nimikirjanotteisiin saattaa kuitenkin sisältyä esimerkiksi henkilön perhe-elämää, terveydentilaa tai rangaistuksia koskevia tietoja, jotka ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin tai nimikirjalain 7 §:n 1 momentin nojalla salassa pidettäviä. Näiden tietojen saamiseen A:lla ei ole oikeutta. A on siten oikeutettu saamaan pyytämänsä nimikirjanotteet lukuun ottamatta niihin mahdollisesti sisältyviä salassa pidettäviä tietoja.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 11.8.2017