KHO:2014:170

Patentti- ja rekisterihallitus oli jättänyt patenttia vastaan tehdyn väitteen tutkimatta sillä perusteella, ettei väitemaksua ollut suoritettu väiteajan kuluessa. Koska väitemaksun suorittamisen ajankohdasta ei ollut säädetty laissa, väitettä ei olisi tullut jättää tällä perusteella tutkimatta varaamatta väitteentekijälle mahdollisuutta täydentää väitettä suorittamalla väitemaksu.

Perustuslaki 80 § 1 momentti

Hallintolaki 20 § ja 22 § 1 momentti

Patenttilaki 24 § 1 momentti ja 74 § 1 momentti

Patenttiasetus 34 § 1 momentti ja 37 § (1118/2007)

Päätös, jota valitus koskee

Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta 1.10.2013 nro 2013/P/004

Asian aikaisempi käsittely

Arizona Chemical on 3.12.2002 hakenut patenttia keksinnölle "Rasvahappokoostumus, sen valmistus ja käyttö". Keksinnölle on 31.1.2012 myönnetty patentti numerolla 122428.

Forchem Oy on 31.10.2012 tekemässään väitteessä vaatinut, että edellä mainittu patentti kumotaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 27.11.2012 tekemällään päätöksellä jättänyt väitteen tutkimatta. Päätöksen perustelujen mukaan Forchem Oy ei ole suorittanut väitemaksua väiteaikana. Patenttilain 24 §:n 1 momentin mukaan väitteentekijän tulee suorittaa maksu. Patenttiasetuksen 34 §:n mukaan väitettä ei oteta tutkittavaksi, jos väitettä ei ole tehty siten kuin patenttilain 24 §:n 1 momentissa säädetään.

Forchem Oy on maksanut väitemaksun 29.1.2013 ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä tekemässään valituksessa vaatinut, että päätös kumotaan virheelliseen lain tulkintaan perustuvana. Valituksen mukaan patenttilaki ja -asetus eivät edellytä väitemaksun maksamista väiteaikana.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, että väitemaksun suorittaminen väiteajan kuluessa on patenttilain 24 §:n 1 momentin ja patenttiasetuksen 34 §:n 1 momentin mukaan ehdoton edellytys väitteen tutkittavaksi ottamiselle.

Lausunnon mukaan Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä ei ole nojauduttu patenttimääräyksiin, vaan perusteina ovat patenttilain 24 §:n 1 momentti ja patenttiasetuksen 34 §.

Patenttiasetuksen 34 §:ssä on esitetty selvä jako niihin asioihin, jotka on suoritettava väiteaikana, ja niihin, jotka voidaan täydentää väiteajan jälkeen määräajassa.

Väitteen tekeminen muuttui maksulliseksi 1.11.2011 ja väitemaksu koskee 1.11.2011 alkaen myönnettyjä patentteja vastaan tehtyjä väitteitä. Patenttilain 24 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 175/2010 vp) todetaan, että tarkoituksena on tehdä väitteen tekeminen maksulliseksi ja että myös Euroopan patenttivirastossa (EPO) ja Tanskassa väitteestä tulee suorittaa maksu.

Euroopan patenttisopimuksen (EPC) 99 artiklan 1 kohdan mukaan väitettä ei katsota tehdyksi ennen kuin väitemaksu on suoritettu ja jos väitemaksua ei makseta väiteaikana, ei väitettä katsota tehdyksi. Tanskan patenttilain mukaan (48 ja 49 §) väitteestä on maksettava säädetty maksu ja väite hylätään, jos väitemaksua ei makseta väiteaikana.

Virasto tiedotti kattavasti 1.11.2011 tapahtuneen lainmuutoksen sisällöstä ja toi selvästi ilmi, että väitemaksu on suoritettava väiteaikana, jotta väite tutkitaan. Väitemaksun suorittaminen väiteaikana perustuu patenttilakiin ja patenttiasetukseen, mikä tulkinta on todettu myös patenttimääräyksissä ja Patenttikäsikirjassa.

Forchem Oy on vastaselityksessään katsonut tehneensä väitteen määräajassa, koska se on patenttilain 24 §:n mukaisesti toimittanut väitteen patenttivirastoon määräajassa, perustellut sen kirjallisesti ja maksanut säädetyn maksun sekä täyttänyt patenttiasetuksen 34 §:n vaatimukset.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan ratkaisu

Valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen ja pysyttänyt Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen, oikeastaan päätöksen lopputuloksen.

Valituslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valituksesta ilmenee, että väitteentekijä on ollut tietoinen väitemaksusta, mutta väitemaksun suoritusajankohta olisi ollut epäselvä.

Patenttilain 74 §:n mukaan tarkemmat säännökset muun muassa väitemenettelystä annetaan asetuksella. Patenttiasetuksen 37 §:n mukaan patenttivirasto antaa tarkempia määräyksiä muun muassa väitteestä ja sen käsittelystä. Patenttimääräysten 89‒96 §:ssä on väitteeseen liittyviä määräyksiä. Täten patenttilain, patenttiasetuksen ja patenttimääräysten ohjeet on otettava huomioon väiteasian käsittelyssä.

Patenttiasetuksen 34 §:n 1 momentin mukaan väite on tehtävä patenttilain 24 §:n 1 momentin mukaisesti, jotta se tutkitaan. Patenttilain 24 §:n 1 momentin mukaan väite on tehtävä väiteaikana. Väite on tehtävä kirjallisesti ja perusteltava. Väitteestä tulee suorittaa väitemaksu.

Patenttilaki ei erikseen korosta, että väitemaksu tulee suorittaa väiteaikana, mutta patenttiasetuksen 34 § edellyttää selvästi, että kaikki patenttilain 24 §:n 1 momentissa mainitut toimenpiteet on suoritettava väiteaikana, jotta väite otetaan tutkittavaksi. Väitemaksu sisältyy näihin toimen³piteisiin.

Patenttimääräysten 90 §:n mukaan vasta väiteajan jälkeen suoritetaan väitteen muodollinen tarkastus ja aloitetaan väitekäsittely. Patenttimääräysten 91 § toteaa muodollisesta tarkastuksesta, että väitettä ei oteta tutkittavaksi eikä väitekäsittelyä aloiteta, jos väitemaksua ei ole suoritettu.

Patenttimääräyksissä ei mainita määräaikaa väitemaksulle eikä annettavaa huomatusta puuttuvasta väitemaksusta, vaan väitemaksun suoritus todetaan muodollisessa tarkastuksessa. Muodollinen tarkastus voidaan suorittaa välittömästi väiteajan päätyttyä tai jonkin ajan kuluttua, jolloin maksun ehtisi maksaa väiteajan jälkeen ennen muodollista tarkastusta. Lainlaatija tuskin on tarkoittanut, että väitemaksun suoritusajan pituus olisi riippuvainen muodollisen tarkastuksen ajankohdasta.

Tässä tapauksessa väiteajan jälkeisessä muodollisessa tarkastuksessa on havaittu, että väitemaksu puuttuu, minkä vuoksi väitettä ei ole otettu tutkittavaksi.

Valituksen mukaan väitemaksun maksaminen väiteaikana ei ole ollut viraston vakiintunutta käytäntöä, koska maksun tarpeellisuutta ei kysyttäessä tiedetty.

Laki muuttui 1.11.2011, mutta ensimmäiset maksulliset väitteet, kaksi kappaletta, tulivat vasta 31.10.2012, jolloin väitemaksusta ei vielä ollut aikaisempaa kokemusta. Nämä väitteet tehtiin väiteajan viimeisenä päivänä. Toinen väitteistä on maksettu väiteaikana, mutta ei toista (nyt esillä oleva).

Patenttilain, patenttiasetuksen ja patenttimääräysten lisäksi tietoa väitemaksusta on ollut saatavilla Patenttikäsikirjasta, jota sekä viraston tutkijat että hakijat/väitteentekijät edustajineen käyttävät ohjekirjana patenttihakemuksen käsittelyyn liittyvissä asioissa. Väitemaksun sisältävä Patenttikäsikirja on ollut lokakuusta 2011 lähtien saatavilla/nähtävillä muun muassa Patentti- ja rekisterihallituksen kotisivulla. Käsikirjasta (G.1.2, G.1.4.2 ja G.1.4.3) selviää, että väitettä ei oteta tutkittavaksi, jos väitemaksua ei ole maksettu väiteaikana.

Täten jo vuotta ennen nyt esillä olevaa tapausta on yleisesti tiedotettu, että väitemaksu tulee suorittaa väiteaikana. Väitteentekijän edustajalla on näin ollen ollut runsaasti aikaa perehtyä väitemaksuun ja sen suorituksen ajankohtaan.

Väitteentekijän vastuulla on toimia siten, että väite tulee vireille säädösten mukaisesti. Väitteentekijälle kuuluvaa vastuuta ja velvollisuutta suorittaa toimenpiteet määräajassa ei voida siirtää viranomaiselle sillä perusteella, että on saanut viranomaiselta virheellisen neuvon. Viranomaiselta saaduilla neuvoilla ei voida sitovasti poiketa laissa säädetyistä määräajoista (vertaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut 13.3.2006 taltionumero 546 ja 16.1.2007 taltionumero 103).

Asian ovat ratkaisseet valituslautakunnassa apulaisjohtaja Tapio Priia, yli-insinööri Reino Laukkarinen ja yli-insinööri Hannu Kaisko, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Forchem Oy (jäljempänä myös yhtiö) on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen ja valituslautakunnan päätöksen, palauttaa yhtiön väitteen Patentti- ja rekisterihallitukseen tutkittavaksi ja käsiteltäväksi ja velvoittaa Patentti- ja rekisterihallituksen korvaamaan yhtiölle valitusasiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Patenttia koskeva väiteaika päättyi 31.10.2012. Valittajan asiamies toimitti samana päivänä aamulla noin kello 10 väitekirjelmän liitteineen Patentti- ja rekisterihallitukseen, jossa väitekirjelmä liitteineen otettiin vastaan. Yhtiön asiamiehen kysyessä väitemaksun suorittamisesta vastaanottovirkailija antoi ohjeen, että väitemaksua ei tule suorittaa. Tämän ohjeen johdosta asiamies ei suorittanut väitemaksua 31.10.2012. Valittaja on maksanut väitemaksun saatuaan tiedon patenttiviraston päätöksestä olla tutkimatta väitettä.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukainen perusoikeus ei toteudu käsillä olevassa asiassa. Kysymystä väitteen tutkittavaksi ottamisesta on asian tähänastisessa käsittelyssä arvioitu yksinomaan patentinhakua koskevien suomalaisten ja eurooppalaisten normien näkökulmasta. Kysymys siitä, mikä on Suomen lakien mukaan hallinnossa kohtuullista ja tarkoituksenmukaista, on jäänyt taka-alalle. Patentti- ja rekisterihallituksen toiminnan tulee nojautua hallintolaissa vahvistettuihin hyvän hallinnon periaatteisiin ja toimintatapoihin.

Asia on riidattomasti pantu vireille hallintolain 20 §:n mukaisesti. Sekä asiamies että viranomainen ovat erehtyneet luulemaan väitettä jätettäessä, ettei väiteasiassa ole viranomaismaksua. Hallintolain 22 §:n mukaisesti asiamiehelle olisi tullut antaa lyhyt määräaika, jonka kuluessa väitemaksu olisi tullut suorittaa. Patentti- ja rekisterihallituksen linjaus jättää väite kategorisesti ja muodollisiin seikkoihin viitaten tutkimatta on jo sellaisenaan perustuslain 21 §:n 1 momentin ja siten myös hallintolain sekä patenttilain vastainen.

Väitteen tekeminen patenttivirastoon ei ole ollut maksullista ennen vuotta 2012. Syyt väitemaksusta säätämiseen ovat liittyneet viranomaistyön kustannusten kattamiseen. Väitemaksulla ei siten itsessään ole sellaista erityistä lisäarvoa, jonka voitaisiin katsoa vaikuttavan vireille pantavan väitteen pätevyyteen.

Valituskirjelmään on liitetty asiamiestoimiston työntekijän lausunto, josta ilmenee, että tämä toimitti väitteen Patentti- ja rekisterihallitukseen väiteaikana 31.10.2012. Hän kysyi virastossa asiakirjat vastaanottaneelta virkailijalta, onko väitteen toimittamisen yhteydessä maksettava maksuja. Virkailijan vastaus kysymykseen oli kysymyksen tarkentamisen jälkeenkin kielteinen. Patentti- ja rekisterihallituksen tulee hallintolain 6 §:n perusteella vastata siitä, että sen virkailijoiden antamat tiedot ovat paikkansapitäviä.

Patenttilain 24 §:ssä edellytetään, että väite tehdään kirjallisesti patenttiviranomaiselle yhdeksän kuukauden kuluessa patentin myöntämispäivästä. Näin on tässä asiassa menetelty. Yhtiön väite on ollut myös kirjallinen ja perusteltu. Maksusta patenttilain 24 §:ssä todetaan vain se, että väitteentekijän on suoritettava maksu, jonka määräytymisperusteista säädetään erikseen.

Säädöshierarkialtaan alemmanasteisen patenttiasetuksen 34 §:n 1 momentin mukaan väitemaksun maksaminen ei liity väitteen tekotapaan, vaan on erillinen toimenpide, johon tässä patenttiasetuksen kohdassa ei viitata. Myöskään asetuksen 34 §:n 1 momentin 2 kohdassa ei viitata väitemaksun maksamiseen. Patenttiasetuksessa ei siten nimenomaisesti säädetä, että väite tulisi jättää tutkittavaksi ottamatta, jos väitemaksua ei ole suoritettu väiteaikana. Väitemaksuun tulisi soveltaa patenttiasetuksen 34 §:n 2 momenttia, joka on täysin sopusoinnussa hallintolain 22 §:n kanssa.

Patenttimääräykset ovat patenttiviraston antamia alemmanasteisia viranomaismääräyksiä, jotka eivät voi olla ristiriidassa perustuslain, hallintolain eikä patenttilain kanssa. Siten Patentti- ja rekisterihallitus ei voi jättää tutkimatta määräaikana vireille pantua väitettä, jos väitemaksua ei ole väiteajan kuluessa suoritettu varsinkaan, jos se ei edes kehota väitteentekijää määräajan kuluessa suorittamaan väitemaksua. Koska väite toimitettiin Patentti- ja rekisterihallitukseen aamulla noin kello 10, tämän olisi myös ollut mahdollista kehottaa maksamaan väitemaksu vielä saman päivän aikana.

Asiassa ei ole ollut kysymys siitä, että väitteentekijä ei olisi ollut valmis suorittamaan väitemaksua. Asiamies oli valmistautunut väitemaksun suorittamaan, mutta patenttiviraston antaman ohjeen johdosta näin ei menetelty.

Väitteentekijän perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta saada väiteaikana vireille pantu väite tutkittavaksi ei voida rajoittaa patenttimääräyksillä eikä patenttimääräyksistä ole johdettavissa mitään sellaista, jonka nojalla väitteen tutkittavaksi ottamatta jättäminen olisi hyväksyttävissä. Patenttimääräysten 91 §:ssä ainoastaan kirjallisen materiaalin sisältö on sidottu väitteen tekemiseen annettuun määräaikaan. Säädetyn maksun suorittamiseen ei sen sijaan liity edellytystä, että maksun olisi tapahduttava tietyssä säädetyssä ajassa.

Patenttilaissa ja patenttiasetuksessa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, että väitemaksu olisi suoritettava väitteen tekemiselle varatun määräajan kuluessa. Esimerkiksi sillensä jätetyn hakemuksen osalta patenttilain 15 §:ssä maksun suorittamiseen on selvästi ja yksikäsitteisesti liitetty määräaika. Maksamatta jättämisen aiheuttama seuraamus käy myös selvästi ilmi laista eli tällöin hakemusta ei oteta uudelleen käsiteltäväksi. Myös patenttilain 8 §:ssä säädetään patenttihakemuksesta, että hakijan on suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. Tämä vaatimus täsmennetään patenttiasetuksen 2 §:ssä. Hakemusmaksua koskevasta säännöksestä huolimatta patenttiviraston vallitsevana käytäntönä on tällä hetkellä patenttimääräysten 42 §:n mukaisesti huomauttaa hakemusmaksun puuttumisesta ja varata patentinhakijalle määräaika maksun suorittamiselle. On ristiriitaista ja hallintolain periaatteiden vastaista, että patenttivirasto on väitemaksujen osalta noudattanut näistä edellisistä esimerkkitapauksista poikkeavaa ja vaikutuksiltaan kohtuuttoman ankaraa soveltamiskäytäntöä.

Väitemenettelyn aloittamisen sitominen siihen, onko väitemaksu suoritettu väiteajan kuluessa, johtaa kohtuuttoman ankaraan lopputulokseen eikä liity mitenkään väitemaksun varsinaiseen tarkoitukseen eli viranomaistyön kustannusten kattamiseen.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut valituslautakunnalle lausumaansa sekä ilmoittanut yhtyvänsä valituslautakunnan päätöksessään esittämiin näkemyksiin.

Patentti- ja rekisterihallitus pitää hallintolainkäyttölain 74 §:ään perustuvaa vaatimusta perusteettomana, sillä Patentti- ja rekisterihallitus on toiminut voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Vaikka valitus vastoin Patentti- ja rekisterihallituksen näkemystä hyväksyttäisiin, on olosuhteet huomioon ottaen kohtuullista, että asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Yhtiö on vastaselityksessään todennut, ettei Patentti- ja rekisterihallitus ole lausunnossaan kiistänyt valituksessa esitettyä selvitystä tapahtumien kulusta tai ottanut kantaa siinä esitettyihin uusiin oikeudellisiin näkökantoihin.

Oikeudenkäynti on nimenomaan aiheutunut viranomaisen virheestä. Patentti- ja rekisterihallitus on soveltanut virheellisesti hallintolakia ja patenttilakia. Oikeudenkäynti olisi kokonaan vältetty, mikäli Patentti- ja rekisterihallitus olisi ratkaissut asian yhdenmukaisesti vastaanottovirkailijan antaman ohjeen kanssa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen ja valituslautakunnan päätökset ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle Forchem Oy:n väitteen käsittelyä varten.

2. Patentti- ja rekisterihallitus määrätään korvaamaan Forchem Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. Pääasia

Asiassa on ratkaistava, onko Patentti- ja rekisterihallitus voinut jättää Forchem Oy:n väitteen tutkimatta sillä perusteella, että väitemaksu on ollut väiteajan päättyessä suorittamatta. Valituksessa on esitetty, ettei väitemaksun suorittamista väiteaikana ole asetettu laissa väitteen tutkimisen edellytykseksi.

1.1 Sovellettavat oikeusohjeet ja esityöt

1.1.1 Perustuslain ja hallintolain olennaiset säännökset

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia tässä perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan.

Hallintolain 20 §:n mukaan hallintoasia tulee vireille, kun asian vireille panemiseksi tarkoitettu asiakirja on saapunut toimivaltaiseen viranomaiseen tai kun asia on sille suullisen vireillepanon yhteydessä esitetty ja käsittelyn aloittamiseksi tarvittavat tiedot on kirjattu.

Jos viranomaiselle toimitettu asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on hallintolain 22 §:n 1 momentin mukaan kehotettava lähettäjää määräajassa täydentämään asiakirjaa, jollei se ole tarpeetonta asian ratkaisemiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä.

1.1.2 Väitteen vireillepanoa koskevat erityissäännökset ja määräykset

Patenttilain 24 §:n 1 momentin mukaan kuka tahansa voi tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan. Väite on tehtävä patenttiviranomaiselle yhdeksän kuukauden kuluessa patentin myöntämispäivästä. Väite on tehtävä kirjallisesti ja se on perusteltava. Väitteentekijän tulee suorittaa maksu, jonka määräytymisperusteista säädetään patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa (1032/1992) ja sen nojalla annetuissa säädöksissä.

Väitteen maksullisuudesta säätäminen on perustunut hallituksen esitykseen muun ohella patenttilain muuttamiseksi (HE 175/2010 vp), jonka yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 38) patenttilain 24 §:n 1 momentin muutosta on perusteltu seuraavasti: "Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että väitteen tekeminen tulisi maksulliseksi. Väitekäsittely kestää pitkään sekä vaatii paljon työtä ja huolellista perehtymistä runsaaseen väitemateriaaliin ja kirjeenvaihtoon. Väitekäsittely vaatii kahden tutkijan osallistumisen käsittelyyn. Väitekäsittelyssä saattaa olla useampia väitteentekijöitä. Myös Euroopan patenttivirastossa ja Tanskan patenttiviranomaisessa väitteentekijän tulee suorittaa maksu. Patentti- ja rekisterihallitus on nettobudjetoitu virasto. Kustannusvastaavuusperiaatteen mukaisesti Patentti- ja rekisterihallituksen perimien maksujen tulee kattaa sen toiminnasta aiheutuneet menot. Vuoden 2009 alusta alkaen on myös tavaramerkkien osalta peritty maksu väitteen tekemisestä rekisteröintiä vastaan."

Perustuslakivaliokunta on mainitun hallituksen esityksen johdosta antamassaan lausunnossa (PeVL 50/2010 vp) arvioinut väitteentekijän maksuvelvollisuutta perustuslain 81 §:n 1 momentin valtion veroja ja maksuja koskevan säännöksen kannalta. Koska esityksestä ei ole ilmennyt, että maksun suorittaminen väiteajan kuluessa olisi ollut tarkoitus asettaa väitteen tutkimisen edellytykseksi, perustuslakivaliokunnalla ei ole ollut syytä arvioida lainsäädännön perustuslainmukaisuutta tältä osin.

Patenttilain 74 §:n 1 momentin mukaan tarkemmat säännökset muun ohella väitemenettelystä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Patenttiasetuksen 34 §:n 1 momentin mukaan ellei väitettä ole tehty siten kuin patenttilain 24 §:n 1 momentissa säädetään, väitettä ei oteta tutkittavaksi. Väitettä ei myöskään oteta tutkittavaksi, jos väitteen tekemiseen varatun ajan kuluessa patenttivirastoon toimitetuista asiakirjoista ei selviä, mitä patenttia vastaan väite on tehty tai kuka väitteen on tehnyt taikka niissä ei ole ilmoitettu 33 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittuja tietoja. Pykälän 2 momentin mukaan, jos väitettä tehtäessä ei ole noudatettu muita väitettä koskevia säännöksiä, patenttivirasto kehottaa väitteentekijää määrätyn ajan kuluessa poistamaan puutteellisuudet. Ellei puutteellisuuksia poisteta määräajassa, väitettä ei oteta tutkittavaksi.

Patenttivirasto voi patenttiasetuksen 37 §:n (1118/2007) mukaan antaa tarkempia määräyksiä muun ohella väitteestä ja sen käsittelystä.

Patenttimääräysten (1.11.2011) 90 §:n 1 momentin mukaan väitteen muodollinen tarkastus suoritetaan ja väitekäsittely aloitetaan vasta väiteajan päättymisen jälkeen.

Patenttimääräysten 91 §:n mukaan väitettä ei oteta tutkittavaksi eikä sen johdosta aloiteta väitekäsittelyä, jos väitteentekijä ei ole suorittanut säädettyä maksua tai jos väitteen tekemiseen varatun ajan kuluessa patenttivirastoon toimitetuista asiakirjoista ei käy ilmi

a) mitä patenttia vastaan väite on tehty

b) kuka väitteen on tehnyt ja

c) PatL 25 §:n 1 momentin mukainen väiteperuste sekä sen tueksi esitettävä selvitys tosiasioista, näytöstä ja muista perusteluista (esim. julkaisut ja niiden asiaan liittyvät kohdat).

Pykälän 2 momentin mukaan väitettä ei myöskään oteta tutkittavaksi, jos muita väitettä koskevia säännöksiä ei ole noudatettu, eikä väitteentekijä ole patenttiviraston antamassa määräajassa poistanut puutteellisuuksia.

1.2 Oikeudellinen arviointi

Asiassa on riidatonta, että Forchem Oy on tehnyt väitteen Arizona Chemicalin patenttia nro 122428 vastaan väiteajan viimeisenä päivänä 31.10.2012. Forchem Oy on kuitenkin suorittanut väitemaksun vasta 29.1.2013 valittaessaan Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä jättää yhtiön tekemä väite tutkimatta. Väitteen tekemisen maksullisuudesta sinänsä tai sen määrästä ei ole erimielisyyttä.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös perustuu edellä selostettuihin patenttilain 24 §:n 1 momenttiin ja patenttiasetuksen 34 §:ään, joiden soveltamista on ohjeistettu patenttimääräyksissä ja Patentti- ja rekisterihallituksen julkaisemassa Patenttikäsikirjassa, jonka sisältämät hakemuksen käsittelyä koskevat ohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia.

Patenttilain 24 §:stä ilmenee, että väitteen tekemiseen liittyy velvollisuus suorittaa maksu. Lainkohdassa maksun suorittamista väiteajan kuluessa ei kuitenkaan ole asetettu väitteen tutkimisen edellytykseksi. Hallituksen esityksestä HE 175/2011 vp, jonka perusteella lainkohta on saanut voimassa olevan sanamuotonsa, ei ilmene, että tämä olisi ollut lainsäätäjän tarkoitus.

Sen asettaminen väitteen tutkimisen edellytykseksi, että väitemaksu on suoritettuna, kun väiteaika päättyy, koskee siten väitteentekijän oikeusasemaa, että siitä olisi perustuslain 80 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen tullut säätää lailla. Mainitun tutkittavaksi ottamisen edellytyksen ilmeneminen lakia alemmanasteisesta säännöksestä, määräyksestä tai ohjeesta ei siten voi johtaa Forchem Oy:n väitteen tutkimatta jättämiseen.

Sitä paitsi myöskään patenttilain 74 §:n 1 momentin yleisluonteiseen valtuutukseen perustuvan patenttiasetuksen 34 §:stä, jossa eritellään, mitkä toimenpiteet ovat väitteen tutkimisen edellyksenä ja mitkä puutteet ovat Patentti- ja rekisterihallituksen antamasta kehotuksesta korjattavissa, ei käy selkeästi ilmi, että väitemaksun suorittamatta jättäminen väiteajan päättyessä olisi esteenä väitteen tutkimiselle. Sama koskee patenttimääräysten 91 §:ää. Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen perusteeksi ilmoitettu tutkittavaksi ottamista koskeva edellytys on ollut selvästi ilmaistuna ainoastaan Patenttikäsikirjassa.

Koska Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen perusteeksi ilmoitetusta väitteen tutkittavaksi ottamista koskevasta edellytyksestä, jonka mukaan väitemaksu on tullut suorittaa väiteajan kuluessa, ei ole säädetty laissa ja kun otetaan huomioon hallintolain 20 § ja 22 §:n 1 momentti, Patentti- ja rekisterihallitus ei ole mainitsemillaan perusteilla voinut jättää Forchem Oy:n väitettä tutkimatta ilman, että yhtiölle olisi varattu tilaisuus täydentää väitettään suorittamalla väitemaksu.

1.3 Lopputulos

Edellä mainituilla perusteilla Patentti- ja rekisterihallituksen ja valituslautakunnan päätökset on kumottava ja asia palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen käsittelyä varten.

2. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Forchem Oy joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon, että oikeudenkäynnin on aiheuttanut Patentti- ja rekisterihallituksen lakiin perustumaton tulkinta yhtiön väitteen tutkimisen edellytyksistä, korkein hallinto-oikeus määrää Patentti- ja rekisterihallituksen hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2 000 eurolla viivästyskorkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Alice Guimaraes-Purokoski sekä yli-insinöörineuvokset Kenneth Holmberg ja Markku Kulomaa. Asian esittelijä Kristina Björkvall.