KHO:2014:195

Kärsämäen kunta oli päättänyt hoitaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (puitelaki) 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tehtäviä toisin kuin se oli puitelain 5 b §:n 4 momentin perusteella valtioneuvostolle ilmoittanut. Koska kunnan päättämä uusi tapa hoitaa mainittuja tehtäviä ei täyttänyt puitelain 5 §:n 3 momentissa asetettua vaatimusta vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjasta, valtioneuvostolla oli puitelain 15 §:n 2 momentin toisen ja kolmannen virkkeen perusteella toimivalta velvoittaa kunta yhteistoimintaan perusterveydenhuollon osalta.

Kyseisen yhteistoiminta-alueen noin 18 900 asukkaan väestöpohja täytti puitelain 5 §:n 3 momentin mukaisen väestöpohjavaatimuksen.

Kärsämäen kunta oli valituksessaan katsonut, että valtioneuvoston päätös velvoittaa kunta jatkamaan perusterveydenhuollon järjestämistä peruspalvelukuntayhtymässä rikkoi kunnallisen itsehallinnon suojaa sen vuoksi, että päätös oli puitelain sanamuodon vastainen ja rikkoi lisäksi kuntalain 84 §:ssä säädettyä jäsenkunnan mahdollisuutta erota kuntayhtymästä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että puitelain 5 §:ssä kunnille asetettu yhteistoimintavelvollisuus rajoitti sinänsä kunnallista itsehallintoa. Säännös oli merkityksellisiltä osiltaan ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana sen antaessa lausuntoa (PeVL 37/2006 vp) muun muassa puitelakia koskeneesta hallituksen esityksestä (HE 155/2006 vp). Perustuslakivaliokunta ei ollut pitänyt esitettyjä kuntien yhteistoimintavelvoitteita perustuslain näkökulmasta ongelmallisina.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valtioneuvoston toimivalta velvoittaa kunta yhteistoimintaan puitelain 5 a §:n ja 15 §:n perusteella sisältää mahdollisuuden velvoittaa kunta sellaiseen yhteistoimintaan, johon se oli jo aikaisemmin sitoutunut. Valtioneuvoston tuli voida samalla määrätä, että yhteistoiminta-alueen tehtävät hoitaa puitelain 5 §:n 2 momentin mukaisesti jo toimiva kuntayhtymä, jolleivät kunnat sopineet toisesta mahdollisesta tehtävien hoitamisen tavasta. Puitelain mukainen yhteistoimintavelvoite saattoi siten rajoittaa kunnan mahdollisuutta erota kuntayhtymästä. Valtioneuvoston päätös, jolla kunta oli velvoitettu jatkamaan sopimaansa yhteistoimintaa, ei ollut perustuslain 121 §:n 1 momentin vastainen.

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 5, 5 a, 5 b ja 15 §

Suomen perustuslaki 121 § 1 momentti

Ks. myös KHO 2014:144

Päätös, jota valitus koskee

Valtioneuvosto 8.5.2014 nro VM/51/02.01.01.00/2014

Valtioneuvoston päätös

Valtioneuvosto on yleisistunnossaan velvoittanut Kärsämäen kunnan järjestämään perusterveydenhuollon palvelut yhteistoiminnassa Haapajärven kaupungin, Pyhäjärven kaupungin ja Reisjärven kunnan kanssa ajalla 1.6.2014–31.12.2014 siten kuin kunnat ovat sopineet yhteistoiminnasta 12.11.2008 hyväksymässään yhteistoimintasopimuksessa Haapajärven kaupungin, Kärsämäen kunnan, Pyhäjärven kaupungin ja Reisjärven kunnan kesken.

Valtioneuvosto on määrännyt, että päätös on pantava heti täytäntöön.

Valtioneuvosto on selostanut asian taustaa ja päätöksen valmistelua sekä perustellut päätöstään seuraavasti:

Haapajärven kaupungin, Kärsämäen kunnan, Pyhäjärven kaupungin ja Reisjärven kunnan muodostama sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alue

Haapajärven kaupunki, Kärsämäen kunta, Pyhäjärven kaupunki ja Reisjärven kunta ovat vuonna 2008 valtuustojensa päätöksillä hyväksyneet peruspalvelukuntayhtymä Selänteen perussopimuksen. Sopimus on allekirjoitettu 12.11.2008 ja peruspalvelukuntayhtymä on aloittanut toimintansa 1.1.2010.

Kärsämäen kunta on elokuussa 2011 valtiovarainministeriölle antamassaan ilmoituksessa todennut, että se täyttää kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007, jäljempänä puitelaki) mukaisen yhteistoimintavelvoitteen Haapajärven kaupungin, Pyhäjärven kaupungin ja Reisjärven kunnan kanssa perustamansa yhteistoiminta-alueen perusteella (peruspalvelukuntayhtymä Selänne). Kärsämäen kunnanvaltuusto on 19.12.2013 päättänyt, että kunta irtisanoo peruspalvelukuntayhtymä Selänteen perussopimuksen päättymään 31.5.2014.

Valmistelu ja lausunnot

Valtiovarainministeriö on 30.1.2014 kirjeellään pyytänyt peruspalvelukuntayhtymä Selänteen kunnilta lausuntoa siitä, millaiseksi kunnat näkevät alueen kokonaistilanteen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa ja millaiset toiminnalliset ja taloudelliset seuraamukset Kärsämäen irtaantumisella yhteistoiminta-alueesta voisivat kokonaisuus huomioon ottaen olla. Muiden yhteistoiminta-alueen kuntien näkemysten mukaan eroamisella olisi suuria toiminnallisia ja taloudellisia vaikutuksia kuntayhtymään jääville kunnille ja se voisi vaarantaa palveluiden järjestämisen yhteistoiminta-alueella. Kuntayhtymän toiminta on runsaan neljän toimintavuoden aikana mitoitettu neljän jäsenkunnan yhteisen asukasluvun mukaisesti. Yhden kunnan irtaantuminen kuntayhtymän toiminnasta tuottaa toiminnallista vajaakäyttöä yhteisissä palveluissa, kuten hallinnossa, terveydenhuollon päivystyksessä ja tukipalveluissa.

Valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat neuvotelleet Kärsämäen kunnan, Haapajärven kaupungin, Pyhäjärven kaupungin ja Reisjärven kunnan kanssa maaliskuussa 2014. Neuvottelun tarkoituksena oli käydä läpi peruspalvelukuntayhtymä Selänteen kuntien kesken puitelain mukaisia yhteistoimintajärjestelyjä koskevaa tilannetta ja kuulla kuntia ennen kuin valtioneuvosto päättää puitelain mukaisesta toimivallan käytöstä. Lisäksi ministeriön edustajat kertoivat asiaa koskevan valmistelun etenemisestä.

Valtiovarainministeriö varasi 17.3.2014 Kärsämäen kunnalle mahdollisuuden antaa vastineensa muiden yhteistoiminta-alueen kuntien lausunnoista. Kärsämäen kunnanhallitus ilmoitti 17.4.2014 kunnanhallituksen päätökseen perustuvassa lausunnossaan, että se pitäytyy irtaantumista koskevassa päätöksessään. Kunta on tuonut esiin, että se on jo 24.2.2014 ja 16.4.2014 lähettämissään lausunnoissa selkeästi, laaja-alaisesti ja yksityiskohtaisesti perustellut, miksi yhteistoiminta-alueesta irtaantuminen oli ainoa mahdollinen vaihtoehto kunnan elinvoimaisuuden, taloustilanteen sekä itsehallinnon säilyttämiseksi. Kunnan näkemyksen mukaan vain irtaantuminen yhteistoiminta-alueesta estää pidemmällä aikavälillä kunnan ajautumisen kriisikunnaksi ja siten mahdollistaa kunnan olemassaolon tulevaisuudessa. Lisäksi päätös parantaa lähipalveluiden saatavuutta ja siten muun muassa potilasturvallisuutta.

Kärsämäen kunnanhallitus on vastineessaan lausunut, että irtaantuminen yhteistoiminta-alueesta ei ole Paras-puitelain vastainen menettely. Kunta on katsonut, että valtioneuvosto ei voi velvoittaa kuntaa pysymään tietyssä yhteistoiminta-alueessa, vaan pelkästään päättää kunnan liittämisestä jo perustettuun yhteistoiminta-alueeseen. Kunta on myös tuonut esiin, että Selänteen yhteistoiminta-alueen väestöpohja on vain 18 900 asukasta eikä se täten täytä puitelain edellyttämää väestöpohjaa. Tällainen yhteistoiminta-alueeseen liittämistä koskeva valtioneuvoston päätös olisi kunnan näkemyksen mukaan lainvastainen. Myöskään mahdollista päätöstä ei voisi kunnan mukaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kärsämäen kunta on lausunnossaan viitannut uusiin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämislinjauksiin ja siihen, että suhteellisuusperiaatetta noudattaen valtioneuvoston ei tulisi liittää kuntaa väliaikaiseen yhteistoiminta-alueeseen vastoin kunnanvaltuuston selkeän enemmistön kantaa. Kunta on korostanut, että se toimii edelleen hyvässä yhteistyössä Selänteen muiden kuntien kanssa. Kunta on yhteistoiminta-alueen pienin kunta ja sen irtaantumisesta aiheutuu ainoastaan erittäin pientä haittaa muille yhteistoiminta-alueen kunnille. Selänne-kuntayhtymän perussopimuksen mukaan kunta olisi voinut irtaantua kuntayhtymästä joka tapauksessa vuoden 2014 lopussa.

Kärsämäen kunta on todennut, että sen irtautuminen yhteistoiminta-alueesta ei vaaranna palveluiden järjestämistä yhteistoiminta-alueella. Muut kunnat ovat voineet valmistautua Kärsämäen irtaantumiseen 19.12.2013 tehdystä päätöksestä lähtien, minkä lisäksi Kärsämäki yhteistoiminta-alueen pienimpänä kuntana ei ole toiminut palveluntuottajana tai tärkeässä järjestämisvastuussa muiden yhteistoiminta-alueen kuntien palveluista. Päätös ennen kaikkea turvaa palvelutuotannon Kärsämäellä ja mahdollistaa lähipalveluiden säilymisen kunnassa myös tulevaisuudessa.

Kärsämäen kunta on myös 16.4.2014 antanut vastineensa muiden kuntayhtymän kuntien lausunnoista. Kunta on todennut, että se on asukasmäärältään yhteistoiminta-alueen pienin kunta vastaten noin 15 prosenttia väestöstä. Kärsämäellä olevista toimipisteistä tuotettavat palvelut kattavat vain kärsämäkisten palvelutarpeen. Kärsämäki ostaa röntgen- ja laboratorioanalyysipalvelut muualta kuntayhtymästä ja toistaiseksi myös päivystyksen.

Kärsämäen kunnan asukkaiden päivystyskäynnit ovat hyvin vähäiset ja muun muassa irrottautumistilanteessa on nähty tarkoituksenmukaiseksi hankkia päivystyspalvelut suoraan aluesairaalasta, jotta vältytään turhilta asiakaskäynneiltä terveyskeskuksen väliportaan päivystyksessä, josta matka jatkuu yleensä aluesairaalaan, keskussairaalaan tai yliopistolliseen sairaalaan. Irtaantumisen jälkeen on mahdollista, että röntgen- ja laboratorioanalyysit ostetaan Selänteestä, ja asiaa koskevat neuvottelut ovat kesken.

Kunta on vastineessaan tuonut esiin, että kunnan talouden tasapainottaminen tilanteessa, jossa yhteistoiminta-alue ei kykene vastaamaan kunnan budjetoitujen kustannusten alenemistavoitteeseen, on kunnan näkökulmasta hyvin ongelmallinen. Vuotuisten sote-menojen kehitys ei ole vastannut kunnan tulokehityksen vähenemiseen.

Kunta on lisäksi tuonut esiin, että yhteistoiminta-alueen muut kunnat eivät ole yksilöineet Kärsämäen kunnan irrottautumisesta seuraavia mahdollisia haittatekijöitä. Kärsämäen kunta on lupautunut vastaamaan sopimusehtoihin verraten puolella vuodella aikaistetusta irtaantumisesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset muille yhteistoiminta-alueen kunnille.

Kärsämäen kunta on todennut, että valtioneuvosto ei ole velvoittanut Kalajoen eikä Oulaisten kaupunkeja Paras-puitelain mukaisesti kuulumaan puitelain edellyttämään yhteistoiminta-alueeseen. Kärsämäen kunnan päätös yhteistoiminta-alueesta irtaantumisesta ei ole yleisen edun näkökulmasta sellainen, että kunnan tekemää päätöstä tulisi lykätä. Kärsämäen kunnan talouden tasapainoon saattaminen on myös alueen edun mukaista. Sosiaali- ja terveystoimen lähipalvelujen tuottaminen siirtyy vastineen mukaan jo tehdyn hankinnan kilpailutuksen jälkeen yksityiselle yritykselle.

Kärsämäen kunnanhallitus on 7.4.2014 päättänyt hankkia sosiaali- ja terveystoimen ulkoistuksen sopimuskaudelle 1.6.2014–31.12.2021 Attendo Oy:n ja Attendo Terveyspalvelut Oy:n ryhmittymältä.

Valtiovarainministeriöön on 3.3.2014 toimitettu kansalaisadressi Kärsämäen kunnan pysymiseksi peruspalvelukuntayhtymä Selänteessä. Adressin mukaan sen on allekirjoittanut 819 äänestysikäistä kuntalaista, mikä adressin mukaan vastaa noin 40 prosenttia kunnan äänestysikäisistä.

Sovellettava lainsäädäntö ja valtioneuvoston toimivalta

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetussa laissa (169/2007, jäljempänä puitelaki) säädetään kunnille yhteistoimintavelvoite järjestää sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelut vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjalla. Perusterveydenhuollon osalta lain velvoitteet tuli täyttää viimeistään 1.1.2013. Sosiaalihuollon tehtävien osalta velvoitteille on laissa säädetty siirtymäaika 1.1.2015 saakka. Puitelaki on ollut voimassa vuoden 2012 loppuun saakka, mutta lain yhteistoimintavelvoitteet ovat voimaantulosäännöksen perusteella voimassa vuoden 2014 loppuun saakka.

Puitelain mukaan valtioneuvostolla oli toimivalta päättää kuntien liittymisestä yhteistoiminta-alueeseen tai kokonaan uuden yhteistoiminta-alueen muodostamisesta 30.6.2012 saakka. Määräajan estämättä valtioneuvostolla on lisäksi puitelain 15 §:n voimaantulosäännösten perusteella oikeus velvoittaa kunta yhteistoimintaan vuoden 2014 loppuun saakka, jos kunta poikkeaa yhteistoiminnan järjestämisessä aiemmin ilmoittamastaan eikä täytä lain yhteistoimintavelvoitetta. Säännöksessä mainitulla ilmoituksella tarkoitetaan kuntien 31.8.2011 valtioneuvostolle jättämiä selvityksiä siitä, miten ne täyttävät lain yhteistoimintavelvoitteet.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu hallituksen esitys puitelain mukaisten yhteistoimintavelvoitteiden jatkamisesta siihen saakka, kunnes sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain mukainen rakenne tulee vuonna 2017 voimaan.

Hallitus linjasi iltakoulussaan 5.6.2012, että se käyttää tarvittaessa puitelain mukaista toimivaltaansa velvoittaa kunnat pysymään ilmoittamassaan yhteistoiminnassa. Hallituksen iltakoululinjauksista on tiedotettu kunnille valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisellä tiedotteella 28.6.2012.

Oikeuskansleri on 29.5.2012 muistiossaan tulkinnut puitelain toimivaltasäännöstä siten, että toimivallan käyttö irtaantumistilanteissa olisi mahdollista vuoden 2014 loppuun saakka. Valtiovarainministeriön olisi toimivaltaisena ministeriönä arvioitava yksittäistapauksissa toimivaltuuksien käyttöä. Oikeuskansleri on painottanut muistiossaan kuntien yhdenvertaisuusargumentin sijaan kuntien asukkaiden näkökulmaa tilanteessa, jossa lain vaatimukset täyttävä tilanne myöhemmin kunnan päätöksellä muutetaan lakia vastaamattomaksi.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 31 §:n mukaan päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, jos laissa tai asetuksessa niin säädetään tai jos päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti tai jos päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä.

Valtioneuvoston päätöksen muutoksenhakuun sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 7 §:ssä säädetään.

Perustelut

Kärsämäen kunta ei täytä päätöksillään puitelain mukaisia terveydenhuoltoa koskevia yhteistoimintavelvoitteita ja poikkeaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä aiemmin valtioneuvostolle ilmoittamastaan. Valtioneuvostolla on puitelain mukainen toimivalta velvoittaa kunta pysymään ilmoittamassaan yhteistoiminnassa terveydenhuollon osalta. Yhteistoiminta perustuu tässä tapauksessa kyseisten kuntien 12.11.2008 hyväksymään yhteistoimintasopimukseen.

Valtioneuvostolla ei ole oikeutta velvoittaa kuntaa jatkamaan yhteistoimintaansa siltä osin kuin on sovittu yhteistoiminnasta sosiaalihuollon palvelujen järjestämisessä. Sosiaalihuoltopalveluja koskevat yhteistoimintavelvoitteet tulevat voimaan vasta vuoden 2015 alusta.

Yhden kunnan irtaantuminen Selänteen yhteistoiminta-alueesta aiheuttaisi terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä huomattavia vaikeuksia koko alueella. Muiden yhteistoiminta-alueen kuntien näkemysten mukaan eroamisella olisi suuria toiminnallisia ja taloudellisia vaikutuksia kuntayhtymään jääville kunnille. Päätös vaikeuttaisi myös mahdollisen uuden sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen toteuttamista aikanaan. Päätös koskee kuitenkin vain vuotta 2014, koska puitelain velvoitteiden voimassaolon jatkaminen on kytköksissä eduskunnalle annetun hallituksen esityksen hyväksymiseen.

Alueen kuntatalouden tila on heikko. Kärsämäki, Haapajärvi ja Reisjärvi ovat taloudeltaan kriisiytyviä kuntia. Kuntatalouden näkökulmasta tulisi mahdollisimman nopeasti päästä olemassa olevan toiminnan kehittämiseen sekä välttyä osaavan henkilöstön kilpailutilanteelta.

Valtioneuvoston toimivallan käytöllä on vaikutusta laajemminkin yhteistoiminta-alueiden pysyvyyteen. Yleisesti valtioneuvoston toimivallan käyttämistä puoltaa kuntien luottamuksen turvaaminen liittyen niihin yhteistoimintarakenteisiin, jotka ne ovat puitelain mukaisesti jo toteuttaneet.

Valtioneuvoston päätös esitetään pantavaksi täytäntöön heti, koska Kärsämäen kunta aikoo irtaantua yhteistoiminta-alueesta jo 1.6.2014 lukien. Edellä esitettyjen perusteiden mukaisesti päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kärsämäen kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että valtioneuvoston päätös kumotaan lainvastaisena ja päätöksen täytäntöönpano kielletään tai keskeytetään, kunnes korkein hallinto-oikeus on käsitellyt asian.

Kunnanhallitus on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Valtioneuvoston toimivalta ja puitelain väestöpohjavaatimuksen toteuttaminen

Valtioneuvosto voi puitelain 5 §:n 3 momentin mukaan velvoittaa kunnat yhteistoimintaan ainoastaan puitelain edellyttämän vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjan toteuttamiseksi. Selänne-kuntayhtymän alueella on ainoastaan noin 18 900 asukasta.

Puitelain mukaan 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksesta voidaan poiketa ainoastaan lain 5 §:n 6 momentin 1–4 kohdissa mainituin perustein. Puitelain mainitut kriteerit eivät Kärsämäen osalta täyty eikä Kärsämäkeä siten voida liittää osaksi puitelain vastaista yhteistoiminta-aluetta. Näin ollen valtioneuvostolla ei ole puitelain perusteella oikeutta tehdä kyseistä velvoitepäätöstä.

Kuntien yhdenvertaisen kohtelun loukkaaminen

Valtioneuvostolla on toimivalta velvoittaa kunta liittymään osaksi yhteistoiminta-aluetta terveyspalveluiden järjestämisen osalta vuoden 2014 loppuun asti. Valtioneuvosto on käyttänyt toimivaltaansa vain kahdessa tapauksessa: Kärsämäen ja Tohmajärven kuntien osalta. Kärsämäki ja Tohmajärvi eivät kuitenkaan ole ainoat kunnat, jotka eivät ole toteuttaneet puitelain velvoitteita tai jotka ovat poikenneet valtioneuvostolle 31.8.2011 jättämästään selvityksestä eivätkä täytä puitelain yhteistoimintavelvoitteita. Tällaisia kuntia on useita, muun muassa Polvijärvi, Mänttä-Vilppula ja Rääkkylä. Lisäksi esimerkiksi Outokumpu päätti erota Outokummun ja Liperin välisestä kuntayhtymästä, jolloin Liperi jäi yksin vastuuseen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä 1.1.2014 alkaen. Valtioneuvosto ei puuttunut tähän.

Valtioneuvosto on soveltanut puitelakia valikoivasti ja kuntia eriarvoisesti kohtelevalla tavalla perustelematta tätä millään tavalla. Lain valikoiva noudattaminen on johtanut siihen, että perustuslain 6 §:n mukainen yhdenvertaisuus ei toteudu kuntien ja sitä kautta kansalaisten välillä.

Päätöksen perustelujen virheellisyys

Valtioneuvosto on perustellut päätöstään vetoamalla ei-konkreettisiin ja jopa virheellisiin asioihin ja olettamuksiin. Valtioneuvoston päätöksen mukaan Kärsämäen kunnan irtaantuminen Selänteen yhteistoiminta-alueesta aiheuttaisi terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä huomattavia vaikeuksia koko alueella. Kuten Kärsämäki on jo valtiovarainministeriölle lähettämissään lausunnoissa todennut, Kärsämäki on kuntayhtymän pienin kunta, eikä kunnassa tuoteta sosiaali- ja terveyspalveluita muille kuntayhtymän jäsenkunnille. Kärsämäen kunnan eroamisella olisi vain pieniä toiminnallisia ja taloudellisia vaikutuksia kuntayhtymään jääville kunnille. Yhteistoiminta-alueen muutkaan kunnat eivät ole yksilöineet Kärsämäen kunnan irrottautumisesta seuraavia väitettyjä haittatekijöitä millään tavalla.

Valtioneuvosto on vedonnut myös alueen kuntatalouden heikkouteen ja kuntien kriisiytymiseen. Valtioneuvoston päätöksen perusteluissa esitetyt näkemykset alueen kuntien heikosta taloustilanteesta ovat totta. Kärsämäen osalta juuri kunnan heikko talous³tilanne on johtanut irtaantumispäätökseen, jolla nimenomaan pyritään ajamaan kunnan ja kuntalaisten etua. Kärsämäen kunta on katsonut kuntayhtymästä irtaantumisen ainoaksi mahdollisuudeksi toimia tulevaisuudessakin itsenäisenä taloudellisesti vakaana kuntana. Osana Selännettä tämä ei ole osoittautunut mahdolliseksi.

Kunnan toiminta Selänne-kuntayhtymästä erillisenä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä vastaavana tahona vahvistaa potilasturvallisuutta, turvaa sosiaali- ja terveyspal³velut kuntalaisille sekä parantaa kunnan taloustilannetta olennaisesti. Samalla irtaantuminen ei kuitenkaan vaikuttaisi kuntayhtymään jäävien kuntien taloustilanteeseen. Yhteistoiminta-alueen kunnat ovat omia tulosyksiköitään, jotka esitetään tilinpäätöksissä omina kuntakohtaisina kokonaisuuksina menoineen, tuloineen ja suoritteineen. Yhteistoiminta-alueen hallinnon kuluista vastataan yhteisesti asukasluvun mukaisessa suhteessa, ja Kärsämäen kunnan osuus tästä on siten 15 prosenttia.

Valtioneuvosto on perustellut päätöstään myös hyvin yleisellä tasolla mainiten yhteistoiminta-alueiden pysyvyyden sekä irtaantumisen vaikutuksen mahdollisen uuden sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen toteuttamisessa aikanaan. Kuten jo perusteluista käy ilmi, kyseessä on mahdollinen uusi rakenne aikanaan, jonka sisällöstä tai aikataulusta ei vielä edes ole varmuutta. Epäselvää on, millä tavoin irtaantuminen juuri 1.6.2014 voisi aiheuttaa ongelmia, mutta 1.1.2015 alkaen tilanteeseen ei puututtaisi. Koska voimassa olevat puitelain velvoitteet päättyvät 31.12.2014, valtioneuvosto ei ylipäätään olisi tehnyt velvoitepäätöstä, mikäli irtaantumispäätös tulisi voimaan 1.1.2015. Tälläkään perusteella Kärsämäen irtaantumispäätöstä ei voida pitää erityisen moitittavana tai palveluita vaarantavana, vaan enintään ajallisesti hieman aikaistettuna.

Kärsämäen kunnalle on jäänyt epäselväksi, mitä valtioneuvoston päätöksessä mainitut Kärsämäen kunnan yhteistoiminta-alueesta irtaantumisesta aiheutuvat vaikeudet koko alueella ylipäätään voisivat olla. Valtioneuvoston viittaus osaavan henkilöstön kilpailutilanteeseen perustuu ainoastaan perusteettomiin olettamuksiin.

Valtioneuvoston näkemyksen mukaan puitelain perusteella luotujen toimimattomien yhteistoiminta-alueiden turvaaminen on tärkeämpää kuin perustuslaissa määritellyn kunnan itsehallinnon, kuntien talouden sekä kuntalaisten edun ajaminen.

Suunnitelmat tulevan sote-mallin osalta ovat osoittaneet puitelain vaatimuksen 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueista tarpeettomaksi ja jopa epätarkoituksenmukaiseksi. Puitelain tarkoituksena on alusta alkaen ollut toimia väliportaana uuden järjestämislain mukaisten 20 000 asukkaan väestöpohjan yhteistoiminta-alueiden luomisessa. Mikäli tämänhetkinen suunnitelma toteutuu ja kaikki maan sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään nykyisten viiden erityisvastuualueen pohjalta rakentuvan alueellisen järjestäjän toimesta, tulevat yhteistoiminta-alueet ovat huomattavasti puitelain mukaisia määräyksiä suurempia. Nykyiset yhteistoiminta-alueet jäävät näin ollen joka tapauksessa väliaikaisiksi.

Puitelain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne sekä laadukkaiden ja asukkaiden saatavilla olevien palvelujen varmistaminen. Puitelain mukaan palvelurakenteen on oltava kattava ja taloudellinen ja sen on mahdollistettava voimavarojen tehokas käyttö. Kärsämäen kunnalla on ollut perusteltu syy irtaantua sen talouden kannalta vahingollisesta yhteistoiminnasta. Samalla se on ollut kuntalain edellyttämää kunnan talouden vastuullista hoitoa, mille ei ulkopuolisten toimesta tulisi asettaa esteitä.

Valtioneuvoston päätöksen välitön toimeenpano on lainvastainen. Päätös on vastoin kunnan ja kuntalaisten etua, eikä yleisen edun toteutumiselle ole todellista perustetta.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 23.6.2014 taltionumero 1987 hylännyt Kärsämäen kunnanhallituksen valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan hakemuksen.

Valtiovarainministeriö on antanut lausunnon.

Valtioneuvoston käsitys toimivallasta

Valtioneuvoston päätös perustuu puitelain 5 §:n säännöksiin väestöpohjavelvoitteesta sekä 15 §:n säännöksiin valtioneuvoston toimivallan käytöstä. Koska Kärsämäen kunta aikoi irtaantua Selänteen yhteistoiminta-alueesta jo 1.6.2014 lukien ja eroamisella olisi ollut suuria toiminnallisia ja taloudellisia vaikutuksia kuntayhtymään jääville kunnille, päätöksen täytäntöönpanoa ei voitu yleisen edun vuoksi lykätä.

Puitelain tavoitteena on ollut vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohja, mutta kokonaisarvion perusteella siitä on voitu lisäksi poikkeusperusteilla poiketa erikseen määritellyissä tilanteissa. Puitelaki ei edellytä 20 000 asukkaan täyttymistä, vaan sanamuoto "vähintään noin" sisältää mahdollisuuden muodostaa puitelain mukainen yhteistoiminta-alue siten, että väestöpohja on lähellä 20 000 asukasta. Selänne-kuntayhtymän yhteistoiminta-alueen väestöpohja on lähellä 20 000 asukasta, ja tämän voidaan katsoa täyttävän puitelain pääsääntöisen väestöpohjavaatimuksen.

Valtioneuvosto voi puitelain 5 §:n 6 momentin 4 kohdan perusteella myöntää kunnille oikeuden poiketa väestöpohjavaatimuksesta. Valtioneuvosto on valituksenalaista velvoitepäätöstä tehdessään ottanut huomioon mainitun lainkohdan mukaiset poikkeusperusteet, eikä päätöstä voida pitää lainvastaisena. Päätös perustuu aluetta koskevaan kokonaisarvioon. Päätöstä tehdessään valtioneuvosto on ottanut huomioon myös muuttuneen tilanteen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön valmistelussa sekä yhteistoiminnan purkamisesta aiheutuvat haitat.

Väitetty kuntien yhdenvertaisen kohtelun loukkaaminen

Kärsämäen kunta on katsonut, että valtioneuvoston päätös on vastoin kuntien yhdenvertaista kohtelua, koska valtioneuvosto ei ole käyttänyt toimivaltaansa muun muassa Rääkkylän kuntaan. Kärsämäen osalta kysymys on kuitenkin sen päättämän yhteistoiminnan jatkamisesta ja Rääkkylän tapauksessa jo puretun yhteistoiminnan uudelleenrakentamisesta. Yhteistoiminnan rakentaminen olisi Rääkkylän osalta voinut merkitä väliaikaista rakennetta, koska uuden sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetta koskevan lainsäädännön arvioitiin tuolloin tulevan voimaan 1.1.2015. Molemmissa tapauksissa valtioneuvostolla on ollut harkintavaltaa velvoitepäätöksen tekemisessä. Rääkkylän osalta määräaika velvoitepäätöksen tekemiseen lain mukaan päättyi kuitenkin 30.6.2012. Kärsämäen osalta valtioneuvostolla on ollut toimivalta tehdä päätös vuoden 2014 loppuun saakka.

Oikeuskanslerinviraston 29.5.2012 antamassa muistiossa on katsottu, että toimivallan käyttö yhteistoiminnan purkamistapauksissa olisi mahdollista vuoden 2014 loppuun saakka. Valtiovarainministeriön olisi toimivaltaisena ministeriönä kuitenkin arvioitava yksittäistapauksissa toimivaltuuksien käyttöä. Muistiossa on painotettu kuntien asukkaiden näkökulmaa tilanteessa, jossa lain vaatimukset täyttävä tilanne myöhemmin kunnan päätöksellä muutetaan lakia vastaamattomaksi.

Kuntien asema ja mahdollisen päätöksen vaikutukset ovat olleet edellä tarkoitetuissa tapauksissa erilaisia. Valtioneuvoston toimivallan käyttöä on siten syytä harkita tapauskohtaisesti ja mahdollisen valtioneuvoston päätöksen vaikutuksia on tarkasteltava koko alueen näkökulmasta eikä vain yksittäisen kunnan näkökulmasta.

Valtioneuvostolla on ollut tässä tapauksessa perusteltu syy puuttua tilanteeseen ja velvoittaa kunnat järjestämään perusterveydenhuollon palvelut yhteistoiminnassa. Valtioneuvosto ei ole käyttänyt harkintavaltaansa asiassa väärin.

Päätöksen perustelut

Kärsämäen kunnan irtaantumisen vaikutuksia on arvioitu muiden yhteistoiminta-alueen kuntien lausuntojen, yhteistoiminta-alueen kuntien kanssa käydyssä neuvottelussa esitettyjen näkökohtien sekä alueen tilanteen kokonaisarvion perusteella. Kärsämäen eroaminen aiheuttaa toiminnallista ja taloudellista haittaa muille kuntayhtymän kunnille, koska yhteisiä toimintoja ja toimintamalleja on rakennettu myös Kärsämäkeä ajatellen. Irtaantuminen aiheuttaa vajaakäyttöä ja järjestämiseen liittyviä ongelmia erityisesti yhteisissä palveluissa.

Ministeriöllä on puitelain 15 §:n mukainen toimivalta velvoittaa kunta jatkamaan yhteistoimintaa ilman, että terveydenhuollon palvelut vaarantuisivat. Puitelaissa tai sitä koskevan hallituksen esityksen perusteluissa ei valtioneuvoston toimivaltaa ole rajattu vain sellaisiin tapauksiin, joissa palvelujen saanti vaarantuu. Lausunnoissa esitetyt palvelujen vaarantumisepäilyt kuitenkin korostavat valtioneuvoston velvollisuutta käyttää harkintavaltaansa velvoittaa kunnat jatkamaan yhteistoimintaa.

Pohjois-Pohjanmaan eteläinen osa on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuuden kannalta vaikea alue. On selvää, että yhteistoiminta-alueen hajoaminen kahteen tai useampaan palvelujen järjestäjään ja tuottajaan aiheuttaa kilpailua henkilöstöstä. Kilpailusta seuraa henkilöstökustannusten kohoaminen sekä todennäköisesti erityisosaajien jakautuminen kahdelle organisaatiolle, mikä on heikommin kilpailussa pärjäävän organisaation palvelutuotannolle uhka. Yksittäisten erityisosaajien puuttuessa saattaa joidenkin palvelujen saatavuus tosiasiallisesti loppua kokonaan. Alueen kokonaisetu edellyttää siten palvelujen järjestämistä yksittäisiä kuntia laajemmalla väestöpohjalla ja tässä vaiheessa Kärsämäen kunnan velvoittamista jatkamaan yhteistoiminta-alueessa. Päätöstä ei ole perusteltu tulevalla lainsäädännöllä vaan voimassa olevan lainsäädännön asettamilla vaatimuksilla.

Puitelain yhteistoimintavelvoitteita on jatkettu vuoden 2016 loppuun eräiden kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetussa laissa säädettyjen velvoitteiden soveltamisesta annetulla lailla (490/2014). Lain perusteluissa on todettu, että jos voimassa olevia puitelain mukaisia yhteistoimintavelvoitteita ei jatkettaisi, kunnat voisivat purkaa yhteistoiminta-alueet. Tämä tarkoittaisi samalla sitä, että toiminta pitäisi organisoida yhteistyön purkavissa kunnissa uudella tavalla ensin vuoden 2015 alusta lukien ja uudelleen vuoden 2017 alusta lukien. Tällöin sellaiset kunnat, jotka eivät kenties moneen vuoteen ole itse vastanneet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, voisivat joutua hyvin lyhytaikaisesti järjestämisvastuuseen sosiaali- ja terveyspalveluista. Näiden kuntien asukkaiden palvelut voivat tänä väliaikana vaarantua, jos palveluja ei saada esimerkiksi osaamisen puutteen ja rekrytointivaikeuksien vuoksi toteutetuksi hyvin lyhyessä ajassa. Lisäksi tilapäiset rakenteiden muutokset aiheuttaisivat tarpeettomia kustannuksia niille kunnille, joiden yhteistoiminta-alueissa jokin tai jotkut kunnat irtisanoisivat yhteistoimintasopimukset lyhytaikaisena väliaikaisjärjestelynä. Perusteet valtioneuvoston päätökselle palvelujen turvaamiseksi koko alueella ovat Kärsämäen tapauksessa olemassa.

Kunnan esittämät perusteet jättää lain velvoitteet täyttämättä eivät ole lain mukaisia.

Haapajärven kaupunginhallitus ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta antaa selitys.

Pyhäjärven kaupunginhallitus on antanut selityksen. Selänne-yhteistoiminta-alueen noin 19 000 asukkaan väestöpohja ei tee siitä puitelain vastaista yhteistoiminta-aluetta. Puitelain väestöpohjavaatimuksesta voidaan puitelain 5 §:n mukaan poiketa esimerkiksi sillä perusteella, että yhteistoiminta-alue muodostaa muutoin toiminnallisen kokonaisuuden ja että olosuhteet huomioon ottaen päästään mahdollisimman lähelle 20 000 asukkaan väestöpohjaa.

Puitelain voimaantulosäännöksen 15 §:n 2 momentissa säädetään väestöpohjan ylläpitovelvollisuudesta. Valituksen väite siitä, että valtioneuvoston toimivalta yltäisi vain kuntien yhteistoimintavelvoitteeseen, mutta ei sen ylläpitämiseen, on lakiin perustumaton.

Vetoaminen yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumattomuuteen valituksessa mainittujen kuntien kesken edellyttäisi, että tapaukset olisivat keskenään samankaltaisia. Rääkkylän ja Kärsämäen tapaukset eroavat toisistaan monin kohdin.

Pyhäjärven kunnanhallitus on viitannut myös valtiovarainministeriölle antamaansa lausuntoon.

Reisjärven kunnanhallitus on antanut selityksen, jossa kunnanhallitus on valtiovarainministeriölle antamaansa lausuntoon viitaten vaatinut, että valitus hylätään.

Kärsämäen kunnanhallitus on antanut vastaselityksen. Valtioneuvoston päätöksen välitön toimeenpano on ollut omiaan vaarantamaan kunnan ja kuntalaisten oikeusturvan toteutumisen. Kärsämäen kunta eroaa Selänne-kuntayhtymästä vuoden 2014 lopussa ja järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut itsenäisenä kuntana vuoden 2015 alusta. Valtioneuvoston päätöksen ainoa todellinen vaikutus on Kärsämäen irtaantumisen siirtäminen noin seitsemällä kuukaudella. Irtaantumispäätöksen siirtäminen ei voine olla sellainen päätös, jonka täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Valtioneuvoston päätös tulisi kumota ainakin päätöksen välitöntä täytäntöönpanoa koskevalta osalta.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetussa laissa määritellään tietyt tarkkarajaiset edellytykset, joiden vallitessa valtioneuvosto voi toimia vastoin kunnallisen itsehallinnon perusperiaatteita ja pakkopäätöksellä velvoittaa kunnat yhteistoimintaan. Puitelain 5 a §:ssä tarkoitetun toimivallan ja lain sanamuodon tarkoitusta sekä tarkkarajaisuutta määriteltäessä on otettava huomioon säännöksen ristiriita perustuslain 121 §:n kanssa. Valtioneuvostolle myönnetyn toimivallan osalta merkityksellinen on myös kuntalain 84 §, jonka mukaan jäsenkunta voi erota kuntayhtymästä. Lain tulkinnalla ei voida mennä lain sanamuotoa pidemmälle ja siten rajoittaa sekä kuntalaissa nimenomaisesti mainittua oikeutta erota kuntayhtymästä että perustuslain tasolla säädettyä kunnallista itsehallintoa.

Puitelaissa ei kielletä kuntayhtymän perussopimuksen irtisanomista. Puitelain merkityksen laajentaminen sen sanamuodon vastaisesti siten, ettei kuntayhtymästä eroaminen enää käytännössä olisi mahdollista, on perustuslain 121 §:n vastaista.

Valtiovarainministeriö ei ole ottanut kantaa Kärsämäen kunnan esittämiin tosiasioihin siitä, että kunnan irtaantuminen toimimattomasta ja kalliista kuntayhtymästä on ollut ainoa keino ylläpitää kunnan elinvoimaisuus ja toteuttaa lähipalveluiden säilyvyys. Sen sijaan valtiovarainministeriö on perustellut päätöstä useallakin lakiin perustumattomalla syyllä, kuten työntekijöiden kilpailuasetelmalla, mahdollisesti tulevalla lainsäädännöllä sekä oletuksilla muun muassa organisaatiomuutosten aiheuttamista ongelmista ja palvelujen vaarantumisesta.

Kuntien yhdenvertaisen kohtelun osalta valtiovarainministeriö on ottanut kantaa ainoastaan Rääkkylään, vaikka Kärsämäki mainitsi valituksessaan useita muitakin kuntia, jotka ovat tai ovat olleet hyvin vastaavassa tilanteessa kuin Kärsämäen kunta. Nämä kunnat eivät ole toimineet elokuussa 2011 ilmoittamallaan tavalla. Valtioneuvosto on puuttunut ainoastaan Tohmajärven ja Kärsämäen päätöksiin. Molemmat kunnat päättivät myös ulkoistaa koko sote-palvelutuotantonsa.

Valtioneuvoston harkintavalta ei voi mahdollistaa yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista ja siten ennakoimatonta toimintaa. Kärsämäen kunta ei vastatessaan elokuussa 2011 rutiininomaiseen kyselyyn voinut tietää sen merkitystä ja pitkäkestoisuutta. Tällöin ilmoitetuista yhteistoiminta-alueista muodostui yllättäen pysyviä. Valtioneuvosto päätti kuitenkin vasta kesäkuussa 2012 eli lähes vuosi kyselyn jälkeen, mikä merkitys vastauksilla todellisuudessa oli. Asiasta olisi tullut etukäteen säätää selvästi ja avoimesti lailla, eikä valtioneuvoston iltakoulun yksittäisellä päätöksellä voida mahdollistaa perustuslaissa säädetyn kunnallisen itsehallinnon rajoittamista.

Mikäli valtioneuvoston pakkokuntayhtymiä koskeva harkintavalta hyväksytään, erityisesti pienten kuntien vaikutusmahdollisuudet oman kuntansa sote-palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen heikentyvät. Yhteistoiminta-alue pystyisi tekemään kaikki päätökset ilman yksittäisen pienen kunnan tai joissakin tilanteissa kaikkien muiden kuntien näkemystä tiedostaen, etteivät tyytymättömät kunnat voi irtisanoa perussopimusta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen.

Perustelut

Asiaan liittyvät oikeusohjeet ja niiden esitöitä

Suomen perustuslain 121 §:n 1 momentin mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.

Kuntalain 2 §:n 3 momentin mukaan kunta hoitaa sille laissa säädetyt tehtävät itse tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Tehtävien hoidon edellyttämiä palveluja kunta voi hankkia myös muilta palvelujen tuottajilta.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007, jäljempänä puitelaki) 1 §:n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Uudistuksen tarkoituksena on kunnallisen kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta, kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia, uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmiä sekä tarkistaa kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa siten, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kuntien kehittämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta. Tarkoituksena on parantaa tuottavuutta ja hillitä kuntien menojen kasvua sekä luoda edellytyksiä kuntien järjestämien palveluiden ohjauksen kehittämiselle.

Pykälän 2 momentin mukaan lain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne. Lisäksi lain tavoitteena on varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Palvelurakenteen on oltava kattava ja taloudellinen ja sen on mahdollistettava voimavarojen tehokas käyttö.

Puitelain 5 §:ssä (384/2011) säädetään kunnan ja yhteistoiminta-alueen muodostamisesta. Sen 1 momentin mukaan kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta.

Pykälän 2 momentin mukaan kuntien yhteistoiminnan vahvistamiseksi kunnat voivat perustaa toiminnallisesta kokonaisuudesta muodostuvan 3–5 momentissa tarkoitetun yhteistoiminta-alueen. Kunnat voivat sopia, että yhteistoiminta-alueen tehtävät annetaan kuntalain (365/1995) 76 §:n 2 momentin mukaisesti alueen yhden kunnan hoidettaviksi, jolloin tehtävien hoitamista varten perustetaan kuntalain 77 §:ssä tarkoitettu alueen kuntien yhteinen toimielin, tai että yhteistoiminta-alueen tehtävät hoitaa kuntayhtymä.

Pykälän 3 momentin mukaan kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja sosiaalihuollosta, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta. Yhteistoiminta-alueelle voidaan antaa myös muita tehtäviä.

Pykälän 6 momentin 4 kohdan mukaan kunnan ja yhteistoiminta-alueen muodostamiselle 3 ja 5 momentissa väestöpohjalle säädetyistä vaatimuksista voidaan poiketa, jos valtioneuvosto myöntää kunnille oikeuden poiketa 3 momentissa säädetystä väestöpohjavaatimuksesta, koska toiminnallisen kokonaisuuden muodostavan kunnan tai yhteistoiminta-alueen perustamiseksi on alueelliset olosuhteet huomioon ottaen tehty kunnissa riittävät päätökset.

Pykälän 7 momentin mukaan kunnan tai yhteistoiminta-alueen väestöpohjan tulee olla 3 momentin mukainen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013.

Puitelain 5 a §:ssä (384/2011) säädetään valtioneuvoston toimivallasta velvoittaa kunnat yhteistoimintaan. Sen 1 momentin mukaan, jos kunta ei täytä 5 §:n 3 momentissa säädettyjä väestöpohjavaatimuksia joko itse tai kuulumalla yhteistoiminta-alueeseen, valtioneuvosto voi päättää, että kunta liitetään jo perustettuun yhteistoiminta-alueeseen tai että kunta muodostaa muiden kuntien kanssa kokonaan uuden yhteistoiminta-³alueen. Jos perustetulle yhteistoiminta-alueelle ei ole annettu 5 §:n 3 momentissa säädettyjä tehtäviä, valtioneuvosto voi kuntien puolesta päättää, että mainitut tehtävät siirtyvät yhteistoiminta-alueelle.

Puitelain 5 b §:ssä (384/2011) säädetään menettelystä velvoitettaessa kunnat yhteistoimintaan. Sen 1 momentin mukaan valtioneuvosto voi käynnistää 5 a §:ssä säädetyn menettelyn, jos kunta ei elokuun 2011 loppuun mennessä ole tehnyt sitovaa päätöstä 5 §:n 3 momentissa palveluiden järjestämiselle säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä. Valtioneuvoston tulee tehdä 5 a §:ssä tarkoitettu päätös kesäkuun 2012 loppuun mennessä. Päätös tehdään valtiovarainministeriön esittelystä, ja se valmistellaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

Pykälän 4 momentin mukaan kuntien tai yhteistoiminta-alueiden tulee toimittaa valtiovarainministeriölle 5 §:ssä palveluiden järjestämiselle säädettyjen velvoitteiden täyttymisen arvioinnin edellyttämät tiedot siten kuin valtiovarainministeriön asetuksella tarkemmin säädetään.

Puitelain 15 §:n (384/2011) 1 momentin mukaan mainittu laki tulee voimaan 23 päivänä helmikuuta 2007 ja on voimassa vuoden 2012 loppuun.

Pykälän 2 momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, 5 §:ää sovelletaan ja valtioneuvoston 5 a §:n nojalla määräämät yhteistoimintavelvoitteet ovat voimassa vuoden 2014 loppuun. Lisäksi valtioneuvosto voi vuoden 2014 loppuun mennessä päättää muuttaa määräämäänsä yhteistoimintavelvoitetta sekä velvoittaa kunta yhteistoimintaan siten kuin 5, 5 a ja 5 b §:ssä säädetään. Valtioneuvosto voi kuitenkin velvoittaa kunnan yhteistoimintaan vain, jos kunta on päättänyt 5 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisesta toisin kuin mitä se on ilmoittanut valtioneuvostolle 5 b §:n 4 momentin perusteella eikä kunnan päätös täytä, mitä säädetään 5 §:ssä tehtävien hoitamisesta.

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä muun muassa laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (HE 155/2006 vp) antamassaan lausunnossa (PeVL 37/2006 vp) arvioinut puitelakiehdotukseen sisältyneitä kuntien yhteistoimintavelvoitteita perustuslain 121 §:n kannalta. Valiokunta on muun ohella todennut, että perustuslain 121 §:n 1 momentin säännös kunnan asukkaiden itsehallinnosta pohjautuu perustuslakivaliokunnan jo hallitusmuodon voimassa ollessa vakiintuneeseen käytäntöön, jonka mukaan perustuslainvoimaisesti suojattu kunnallinen itsehallinto merkitsee kuntalaisille kuuluvaa oikeutta päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta. Itsehallinto kattaa muun muassa kuntalaisten oikeuden itse valitsemiinsa hallintoelimiin (HE 1/1998 vp, s 175/II). Tavallisella lailla ei voida puuttua itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin tavalla, joka asiallisesti ottaen tekisi itsehallinnon merkityksettömäksi (PeVL 31/1996 vp, s. 1/I, PeVL 65/2002 vp, s. 2–3, PeVL 22/2006 vp, s. 2/II).

Lausunnossa on edelleen todettu, että kuntien erilaisista yhteistoimintavelvoitteista on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä jo usean vuosikymmenen ajan. Perustuslakivaliokunnan käytännössä on pidetty mahdollisena säätää tavallisella lailla pakkokuntayhtymistä ja vastaavista kuntien yhteistoimintaelimistä, vaikka valiokunta onkin katsonut kuntien velvoittamisen lailla osallistumaan kuntayhtymään lähtökohtaisesti rajoittavan jossain määrin kunnallista itsehallintoa (PeVL 31/1996 vp). Kuntien pakollisen yhteistoiminnan järjestelyjä arvioidessaan valiokunta on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi yhteistoimintatehtävien ylikunnalliseen luonteeseen, hallinnon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen niitä hoidettaessa sekä siihen, ettei noudatettava päätöksentekojärjestelmä anna yksittäiselle kunnalle yksipuolisen määräämisvallan mahdollistavaa asemaa (PeVL 32/2001 vp, s. 2/II, PeVL 65/2002 vp, s. 2–3, PeVL 22/2006 vp, s. 2/II ja s. 3–4). Merkitystä on annettu myös sille, onko järjestely supistanut oleellisesti yhteistoimintaan velvollisten kuntien yleistä toimialaa (PeVL 11/1984 vp, s. 2/II, PeVL 65/2002 vp, s. 3/II).

Perustuslakivaliokunta on todennut, että yhteistoiminta-aluetta koskevan sääntelyn tarkoitus on velvoittaa asukasluvultaan väestömäärävaatimuksia pienemmät kunnat kuulumaan ehdotuksessa tarkoitettuja tehtäviä varten järjestettäviin yhteistoiminta-alueisiin, jollei väestöpohjavaatimuksia ole mahdollista saavuttaa kuntaliitoksia tekemällä.

Perustuslakivaliokunta totesi, että yhteistoiminta-alueen hoidettavaksi annettavat tehtävät oli määritelty lakiehdotuksessa ja kysymys oli rajatuista tehtäväkokonaisuuksista. Valiokunta ei pitänyt ehdotettua sääntelyä ongelmallisena kunnallisen itsehallinnon perustuslainsuojan näkökulmasta yhteistoiminta-alueelle siirrettäväksi tarkoitettujen tehtävien osalta.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan sen sijaan pitänyt tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käytön edellytyksenä sitä, että puitelakiehdotuksen 5 §:n 2 momentista poistetaan sen viimeinen virke, jolloin yhteistoiminta-alueen päätöksentekojärjestelyt jäävät kuntalain puitteissa asianomaisten kuntien sovittaviksi. Vaihtoehtoisesti virkkeessä tarkoitettua pääsääntöä oli tarkistettava niin, ettei yhteistoiminta-alueella pääsäännön mukaan noudatettava päätöksentekojärjestelmä anna yksittäiselle kunnalle yksipuolisen määräämisvallan mahdollistavaa asemaa ja että sääntely takaa kaikille yhteistoiminta-alueen kunnille edustuksen alueen toimielimissä.

Hallintovaliokunta on hallituksen esityksestä muun muassa laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (HE 155/2006 vp) antamassaan mietinnössä (HaVM 31/2006 vp) viitannut lakiehdotuksen 5 §:n osalta perustuslakivaliokunnan edellä mainittuun lausuntoon ja ehdottanut, että perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta puitelakiehdotuksen 5 §:n 2 momentin viimeinen virke poistetaan lakiehdotuksesta.

Hallintovaliokunta on hallituksen esityksestä muun muassa laiksi puitelain muuttamisesta (HE 268/2010 vp) antamassaan mietinnössä (HaVM 37/2010 vp) käsitellyt muun ohella ehdotuksia, jotka liittyivät valtioneuvoston toimivaltaan myöntää poikkeuksia noin 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksesta. Tuossa yhteydessä valiokunta on puitelain 5 §:ään liittyen korostanut, että väestömäärän osalta on kysymys suuruusluokaltaan noin 20 000 asukkaan väestöpohjasta. Tällä sääntelyllä on tarkoitus mahdollistaa tapauskohtaisesti asianmukainen harkinta ja joustomahdollisuus. On kuntia ja yhteistoiminta-alueita, joilla ei kerta kaikkiaan kyetä luontevasti muodostamaan riittävää väestöpohjaa. Sitten on kuntia ja alueita, joiden ponnistelujen ja päätösten myötä voidaan katsoa asukaskriteerin täyttyvän ilman, että on kysymys poikkeamisperusteesta. Kunnissa tehdään jatkuvasti päätöksiä PARAS-lain tavoitteen toteuttamiseksi. Viimeisimpänä uutena kuntien valtuustojen päätöksenä on valiokunnalle esitelty Satakunnassa muodostettava uusi noin 18 200 asukkaan yhteistoiminta-alue.

Hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston ja ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Asiakirjoista saatu selvitys

Valtiovarainministeriön antaman lausunnon mukaan Haapajärven kaupunki (7 616 asukasta), Kärsämäen kunta (2 721 asukasta), Pyhäjärven kaupunki (5 731 asukasta) ja Reisjärven kunta (2 925 asukasta) ovat vuonna 2008 valtuustojensa päätöksillä hyväksyneet peruspalvelukuntayhtymä Selänteen perussopimuksen. Sopimus on allekirjoitettu 12.11.2008 ja peruspalvelukuntayhtymä on aloittanut toimintansa 1.1.2010. Yhteistoiminta-alueen väestöpohja on lausuntoa annettaessa ollut 18 994 asukasta.

Kärsämäen kunta on elokuussa 2011 valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön puitelain 5 b §:n 4 momentin ja siihen perustuneen kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevien tietojen toimittamisesta valtiovarainministeriölle annetun valtioneuvoston asetuksen (558/2011) mukaisesti tekemään kyselyyn antamassaan vastauksessa todennut, että se täyttää kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) mukaisen yhteistoimintavelvoitteen Haapajärven kaupungin, Pyhäjärven kaupungin ja Reisjärven kunnan kanssa perustamansa yhteistoiminta-alueen perusteella (Peruspalvelukuntayhtymä Selänne).

Kärsämäen kunnanvaltuusto on 19.12.2013 (§ 171) päättänyt, että kunta irtisanoo Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen perussopimuksen päättymään 31.5.2014. Kunnanvaltuuston pöytäkirjasta 19.12.2013 (§ 171) ilmenee, että perussopimuksen irtisanomisen taustalla on ollut kustannussäästöjen aikaansaaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kärsämäen kunnanhallitus on 7.4.2014 päättänyt hankkia sosiaali- ja terveystoimen ulkoistuksen sopimuskaudelle 1.6.2014–31.12.2021 Attendo Oy:n ja Attendo Terveyspalvelut Oy:n ryhmittymältä.

Valtiovarainministeriö oli 30.1.2014 lähettänyt Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen kunnille lausuntopyynnöt alueen kokonaistilanteesta terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa sekä Kärsämäen kunnan irtaantumisen mahdollisista seuraamuksista. Valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat maaliskuussa 2014 neuvotelleet Kärsämäen kunnan, Haapajärven kaupungin, Pyhäjärven kaupungin ja Reisjärven kunnan kanssa tarkoituksena käydä läpi puitelain mukaisia yhteistoimintajärjestelyjä koskevaa tilannetta Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen kuntien kesken ja kuulla kuntia ennen valtioneuvoston päätöstä puitelain mukaisesta toimivallan käytöstä.

Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen muiden jäsenkuntien antamien lausuntojen mukaan Kärsämäen kunnan eroaminen kuntayhtymästä aiheuttaisi toiminnallisia ja taloudellisia haittoja kustannusten lisääntymisen ja yhteisten palvelujen vajaakäytön myötä.

Kärsämäen kunta on muiden yhteistoiminta-alueen kuntien lausuntojen johdosta antamassaan vastineessa viitannut aikaisemmin antamaansa lausuntoon, jossa kunta on todennut, että kunnan sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset ovat vuosina 2010–2013 kasvaneet jopa 13 prosenttia, kun samaan aikaan kunnan verotuotot ovat huomattavasti laskeneet. Kuntayhtymän perustamisen tarkoituksena ollut lähipalvelujen turvaaminen Kärsämäellä ja palvelujen tuottaminen kustannustehokkaasti ei ole toteutunut, vaan kustannukset ovat hälyttävästi nousseet ja samalla Kärsämäen palveluja on supistettu. Kunnan mukaan vain irtaantuminen yhteistoiminta-alueesta estää pidemmällä aikavälillä kunnan ajautumisen kriisikunnaksi ja siten mahdollistaa kunnan olemassaolon tulevaisuudessa. Lisäksi päätös parantaa lähipalveluiden saatavuutta ja siten muun muassa potilasturvallisuutta.

Oikeudellinen arviointi

Valtioneuvoston toimivalta ja väestöpohjavaatimuksen täyttyminen sekä kunnallinen itsehallinto

Kärsämäen kunta on valituksessaan katsonut, että valtioneuvosto voi pelkästään liittää kunnan jo perustettuun yhteistoiminta-alueeseen, ei sen sijaan velvoittaa kuntaa pysymään tietyssä yhteistoiminta-alueessa. Kunnan mukaan valtioneuvosto voi tällöinkin velvoittaa kunnat yhteistoimintaan ainoastaan puitelain edellyttämän 20 000 asukkaan väestöpohjan toteuttamiseksi, mikä tässä tapauksessa ei täyty. Kunnan mukaan valtioneuvoston toimivallan osalta on myös otettava huomioon, että lain tulkinnalla ei voida mennä lain sanamuotoa pidemmälle ja siten rajoittaa sekä kuntalain 84 §:ssä säädettyä jäsenkunnan oikeutta erota kuntayhtymästä että perustuslain 121 §:ssä säädettyä kunnallista itsehallintoa.

Asiassa on edellä todetun vuoksi ensin ratkaistava, onko valtioneuvostolla ollut toimivalta velvoittaa kunta jatkamaan yhteistoimintaa perusterveydenhuollon järjestämisessä ja toisaalta onko Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen katsottava täyttäneen vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksen.

Puitelain muuttamisesta annetulla lailla (384/2011) puitelakiin lisätyt 5 a ja 5 b § koskevat valtioneuvoston toimivaltaa velvoittaa kunnat yhteistoimintaan ja menettelyä velvoitettaessa kunnat yhteistoimintaan puitelain 5 §:n 3 momentissa säädetyn väestöpohjan täyttämiseksi. Puitelain 5 b §:n 1 momentista ilmenee, että valtioneuvoston tulee tehdä 5 a §:ssä tarkoitettu yhteistoimintaan velvoittamista koskeva päätös 30.6.2012 mennessä. Valtioneuvostolla ei siten ole puitelain 5 a §:n perusteella toimivaltaa velvoittaa kuntia yhteistoimintaan mainitun ajankohdan jälkeen. Puitelain 15 §:n 2 momentin toisessa ja kolmannessa virkkeessä säädetään kuitenkin valtioneuvoston toimivallasta päättää kunnan velvoittamisesta yhteistoimintaan vuoden 2014 loppuun mennessä tuossa lainkohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.

Puitelain 15 §:n 2 momentin toista ja kolmatta virkettä on tulkittava siten, että valtioneuvosto voi vuoden 2014 loppuun mennessä tehdä kunnan yhteistoimintaan velvoittavia päätöksiä, jos kunta on päättänyt hoitaa lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tehtäviä toisin kuin se on ilmoittanut valtioneuvostolle 5 b §:n 4 momentin perusteella eikä kunnan päättämä uusi tapa hoitaa mainittuja tehtäviä täytä niitä vaatimuksia, joita tehtävien hoidolle asetetaan 5 §:ssä, kuten korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2014:144 on todettu.

Kuten edellä kohdasta "Asiakirjoista saatu selvitys" ilmenee, Kärsämäen kunnanvaltuusto on elokuussa 2011 päättänyt, että valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kunnille lähettämään kyselyyn vastataan siten, että kunta täyttää kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain mukaisen yhteistoimintavelvoitteen Haapajärven kaupungin, Pyhäjärven kaupungin ja Reisjärven kunnan kanssa perustamansa yhteistoiminta-alueen perusteella (Peruspalvelukuntayhtymä Selän³ne).

Kärsämäen kunta on valtuuston 19.12.2013 tekemällä päätöksellä kuitenkin sittemmin päättänyt irtaantua Haapajärven kaupungin, Kärsämäen kunnan, Pyhäjärven kaupungin ja Reisjärven kunnan sosiaali- ja terveystoimen yhteistoimintasopimuksesta 1.6.2014 lukien. Tämä on merkinnyt sitä, että Kärsämäen kunta ryhtyy tuolloin yksin huolehtimaan sosiaali- ja terveyspalveluistaan.

Kärsämäen kunnan päätös irtaantua yhteistoimintasopimuksesta ja ryhtyä yksin huolehtimaan sosiaali- ja terveyspalveluistaan ei ole täyttänyt puitelain 5 §:ssä asetettua vaatimusta perusterveydenhuollosta huolehtimisesta vähintään noin 20 000 asukkaan kunnissa tai yhteistoiminta-alueilla, kun Kärsämäen kunnassa valtiovarainministeriön korkeimmalle hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan on 2 721 asukasta.

Edellä todettuun nähden valtioneuvostolla on puitelain 15 §:n 2 momentin perusteella ollut toimivalta velvoittaa Kärsämäen kunta 5 a §:n mukaiseen yhteistoimintaan perusterveydenhuollon osalta.

Puitelain 5 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan yhteistoiminta-alueella on oltava vähintään noin 20 000 asukasta. Laissa ei aseta ehdotonta vaatimusta 20 000 asukkaan väestöpohjasta, vaan kysymys on suuruusluokaltaan noin 20 000 asukkaan väestöpohjasta. Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen noin 18 900 asukkaan väestöpohjaa on pidettävä suuruusluokaltaan lain vaatimuksen mukaisena.

Puitelain 5 a §:n sanamuodon mukaan valtioneuvosto voi päättää, että kunta liitetään jo perustettuun yhteistoiminta-alueeseen tai että kunta muodostaa muiden kuntien kanssa kokonaan uuden yhteistoiminta-alueen. Kuntalain 84 §:n mukaan kunta voi erota kuntayhtymästä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että valtioneuvoston toimivalta velvoittaa kunta yhteistoimintaan puitelain 5 a ja 15 §:n perusteella sisältää mahdollisuuden velvoittaa kunta myös sellaiseen yhteistoimintaan, jollaiseen se on jo itse aikaisemmin sitoutunut. Valtioneuvoston tulee samalla voida määrätä, että yhteistoiminta-alueen tehtävät hoitaa puitelain 5 §:n 2 momentin mukaisesti jo toimiva kuntayhtymä, jolleivät kunnat sitten sovi mainitun lainkohdan mukaisesta toisesta mahdollisesta tehtävien hoitamisen tavasta. Puitelain mukainen yhteistoimintavelvoite saattaa näin ollen rajoittaa kunnan mahdollisuutta erota kuntayhtymästä.

Puitelain 5 §:ssä kunnille asetettu yhteistoimintavelvollisuus rajoittaa kunnallista itsehallintoa. Perustuslain 121 §:n 1 momentin vakiintuneen tulkinnan mukaan kuntien pakollisesta yhteistoiminnasta voidaan kuitenkin melko laajasti säätää tavallisella lailla.

Puitelain 5 § on nyt merkityksellisiltä osiltaan ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana sen antaessa lausuntoa (PeVL 37/2006 vp) muun muassa puitelakia koskeneesta hallituksen esityksestä (HE 155/2006 vp). Perustuslakivaliokunta ei pitänyt esitettyjä kuntien yhteistoimintavelvoitteita ongelmallisina kunnallisen itsehallinnon perustuslainsuojan näkökulmasta muutoin kuin eräiden yhteistoiminta-alueiden päätöksentekorakenteiden osalta, joista nyt ei ole kysymys.

Tähän nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei perustuslain 121 §:n 1 momentin kannalta ongelmallisena voida pitää myöskään valtioneuvoston toimivaltaa velvoittaa kunta jatkamaan sopimaansa yhteistoimintaa, jos kunnan päättämä uusi tapa järjestää puitelain 5 §:n 3 momentissa mainittujen tehtävien hoitaminen ei täytä mainitussa säännöksessä asetettua vaatimusta perusterveydenhuollosta huolehtimisesta vähintään noin 20 000 asukkaan kunnissa tai yhteistoiminta-alueilla. Valtioneuvoston päätös ei ole perustuslain 121 §:n 1 momentin vastainen.

Väitetty kuntien yhdenvertaisen kohtelun loukkaaminen

Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko valtioneuvoston päätös vastoin yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta sillä valituksessa esitetyllä perusteella, ettei yhdenvertaisuus kuntien ja sitä kautta kansalaisten välillä toteudu, koska valtioneuvosto on soveltanut puitelakia valikoivasti, kun se ei ole käyttänyt toimivaltaansa kaikkiin niihin kuntiin, joissa puitelain mukaiset yhteistoimintavelvoitteet eivät ole toteutuneet.

Valtiovarainministeriön lausunnon mukaan kuntien asema ja mahdollisen päätöksen vaikutukset ovat olleet eri tapauksissa erilaisia. Lausunnon mukaan valtioneuvoston toimivallan käyttöä koskevaan harkintaan on vaikuttanut se, onko kysymys ollut jo päätetyn yhteistoiminnan jatkamisesta vai esimerkiksi jo puretun yhteistoiminnan uudelleenrakentamisesta, kuten Rääkkylän kunnan tapauksessa. Yhteistoiminnan uudelleen rakentaminen olisi Rääkkylän kunnan osalta lausunnon mukaan voinut merkitä väliaikaista rakennetta siihen saakka, kunnes uusi sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetta koskeva lainsäädäntö tulee voimaan. Kärsämäen kunnan osalta kysymys on sen sijaan ollut sen päättämän yhteistoiminnan jatkamisesta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa edellä todettuun nähden ja koska Kärsämäen kunta ei ole tuonut väitetystä kuntien eriarvoisesta kohtelusta esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella asiaa olisi arvioitava toisin, että valtioneuvosto on voinut tapauskohtaisesti harkita toimivaltansa käyttämistä ja päätöksensä vaikutuksia kunkin yhteistoiminta-alueen näkökulmasta.

Päätöksen muu väitetty virheellisyys

Kärsämäen kunnan mukaan valtioneuvostolla ei ole toimivaltaa velvoittaa kuntaa yhteistoimintaan perusterveydenhuollon järjestämisessä millään muulla perusteella kuin puitelaissa säädetyllä väestöpohjavaatimuksella. Asiassa on siten vielä arvioitava, onko valtioneuvoston päätös valituksessa esitetyillä perusteilla perustunut perusteettomiin ja osin virheellisiin näkemyksiin ja olettamuksiin.

Puitelain tarkoituksena on luoda edellytykset kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Lain tavoitteena on muun muassa varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Tähän nähden valtioneuvosto on voinut Kärsämäen kunnan ja muiden yhteistoiminta-alueen kuntien antamien lausuntojen sekä yhteistoiminta-alueen kuntien kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella arvioida toisaalta Kärsämäen kunnan yhteistoimintasopimuksesta irtaantumiselle esittämiä perusteita ja toisaalta irtaantumisen toiminnallisia ja taloudellisia vaikutuksia koko yhteistoiminta-alueella sekä palvelujen toteutumisen kannalta ja katsoa, että perusteet päätöksen tekemiselle palvelujen turvaamiseksi koko yhteistoiminta-alueella ovat olleet olemassa. Asiakirjoista ei ilmene, että valtioneuvoston päätös olisi perustunut epäasiallisiin perusteisiin.

Lopputulos

Valtioneuvosto ei ole päätöstä tehdessään ylittänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa. Päätös ei ole hallintolainkäyttölain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastainen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Riitta Kreula.