KHO:2015:38

Lapsen ja tämän vanhemman yhteydenpitoa oli päätetty rajoittaa muun ohella siten, että kaiutin on päällä heidän puhelunsa aikana.

Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentin mukaan lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä puhelimitse saadaan rajoittaa laissa säädetyin edellytyksin. Lastensuojelulain säännös ei mahdollistanut puhelujen kuuntelemista kaiuttimen avulla.

Äänestys perusteluista 3–2

Perustuslaki 10 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Lastensuojelulaki 62 § 1 ja 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeus 2.9.2013 nro 13/0341/2

Asian aikaisempi käsittely

X.n kaupungin perusturvajohtaja on 25.4.2013 (nro 2013 178) päättänyt rajoittaa A:n (s. 13.7.2006) ja hänen isänsä B:n yhteydenpitoa 25.4.‒24.10.2013 seuraavasti:

Lapsella on oikeus tavata isäänsä noin kahden viikon välein tai vähintään kolmen viikon välein kahden tunnin ajan. Tapaamiset järjestetään valvotusti Perhekeskuksessa.

Lapsella on oikeus olla isänsä kanssa puhelinyhteydessä kerran viikossa. Puhelu saa kestää kerralla korkeintaan 15 minuuttia. Puhelut ovat valvottuja siten, että puhelimen kaiutin on puhelun aikana päällä ja perhekodin vanhemmat kuulevat lapsen ja isän keskustelun.

Tapaamisten ja puheluiden ehtona on keskusteleminen lapsen kanssa hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Päätöksen perusteluissa oli viitattu muun ohessa käynnistyneeseen avioeroon ja siihen, että lapsen kannalta vanhempien keskinäinen suhde oli erittäin epäselvä ja hämmentävä. Ilman tapaamisten valvontaa on hyvin mahdollista, että lapsi joutuu ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kohtuuttomaan lojaliteettiristiriitaan vanhempien tulehtuneiden välien keskellä.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

B on valituksessaan hallinto-oikeudessa vaatinut, että perusturvajohtajan päätös yhteydenpidon rajoittamisesta kumotaan. Hän ei ole esittänyt lapselle tämän kehitys- tai ikätasoon sopimattomia kysymyksiä. Lapsi ei ole sosiaalitoimen väittämällä tavalla joutunut lojaliteettiristiriitaan suhteessa vanhempiinsa.

Perusturvajohtaja on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon. Lapsen äidillä on turvakielto suhteessa lapsen isään. Lapsi jännittää isän mahdollisia kysymyksiä äidistä. Lapsi ei saa joutua tilanteeseen, jossa häneltä kyseltäisiin äidin olinpaikkaa. Yhteydenpidon rajoittamisessa on toimittu lapsen edun mukaisesti.

C on selityksessään hallinto-oikeudelle esittänyt, että muutoksenhakijan valitus hylätään.

Muutoksenhakija on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen.

Hallinto-oikeus on selostanut soveltamiensa lastensuojelulain 54 §:n, 62 §:n 1, 2 ja 4 momentin sisällön sekä perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio

Lapsen huostaanottoa koskevan päätöksen 29.3.2012 mukaan lapsi on huostaanotettu ja sijoitettu sijaishuoltoon, koska lapsen kasvuolosuhteet olivat olleet lähes koko hänen lapsuutensa ajan epävakaat ja turvattomat. Vanhemmilla oli ollut keskinäisiä ristiriitoja ja heidän suhteeseensa oli liittynyt perheväkivaltaa, jota lapsi oli joutunut näkemään. Lisäksi huolta oli ollut vanhempien päihteidenkäytöstä. Asiakirjojen mukaan lapsi on vahvasti traumatisoitunut ja hänen psyykkinen kehityksensä on vaurioitunut. Y:n yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikan lastenpsykiatrian erikoislääkärin 19.3.2013 allekirjoittaman loppuarvion mukaan lapsen kehitys edellyttää lastenpsykiatrisen hoidon ohella vahvasti resursoitua, turvallista ja jäsentynyttä arkea.

Lapsella on oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä, mutta yhteydenpidon on tapahduttava lapsen edun mukaisesti. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan lapsen ja tämän läheisten yhteydenpitoa arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että lapsen elämä on tältäkin osin turvallista sisältäen mahdollisimman vähän ylimääräisiä jännitteitä.

Saadun selvityksen mukaan lapsen vanhemmat ovat eronneet. Vanhempien välinen yhteydenpito on katkennut eikä lapsen äidin olinpaikka ole isän tiedossa. Vanhempien tilanne on lapsen kannalta hämmentävä. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ei ole syytä kyseenalaistaa sitä viranomaisen näkemystä, että lapsi jännittää isän mahdollisia kysymyksiä äidistä. Tämä on asiakirjojen mukaan käynyt ilmi lapsen puheista useammalle eri taholle. Lisäksi lastensuojeluviranomaiset ovat asiakirjojen mukaan joutuneet aiemminkin puuttumaan isän puheisiin, jotka ovat olleet lapsen ikätasolle sopimattomia.

Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan asiassa on ollut perusteltua suojata lasta lojaliteettiristiriidalta suhteessa vanhempiinsa. Koska saadun selvityksen perusteella lapsi on jännittänyt isän kanssa käytäviä keskusteluja, hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan on ollut perusteltua pitää tapaamiset ja puhelut valvottuina. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan tapaamisten ja puheluiden valvonta on välttämätöntä lapsen turvallisuuden tunteen mahdollistamiseksi ja siten suotuisan kehityksen turvaamiseksi. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan myöskään yhteydenpidon määrää ei ole tässä tilanteessa rajoitettu liiallisesti.

Syytä valituksenalaisen päätöksen muuttamiseen ei ole.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut sekä

Lastensuojelulaki 4 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Päivi Toivanen ja Riitta Eskola, joka on myös esitellyt asian, sekä asiantuntijajäsen Mari Saavalainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on valituksessaan uudistanut aikaisemmin lausumansa ja vaatinut, että perusturvajohtajan ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan. Yhteydenpidon rajoittamiselle ei ole lastensuojelulain mukaisia edellytyksiä. Yhteydenpidon rajoittamista ei ole muutenkaan pidettävä lapsen edun mukaisena.

Perusturvajohtaja on antanut selityksen. Yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätös tehtiin, koska yhteydenpidon määrästä ja sen toteuttamistavasta ei päästy lapsen isän kanssa sopimukseen. Huostaanoton perusteena on ollut päihteiden lisäksi perheväkivalta ja lapsen äidillä on turvakielto suhteessa lapsen isään. Ilman tapaamisten valvontaa lapsi olisi joutunut kohtuuttomaan lojaliteettiristiriitaan vanhempien välillä.

Tapaamiset ovat toteutuneet valvottuina kahden viikon välein. Rajoitus päättyi 24.10.2013, minkä jälkeen oli kolmen tunnin tapaaminen ilman valvontaa. Asiakassuunnitelmaneuvottelussa sovitaan jatkotapaamisista.

C ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa X:n kaupungin perusturvajohtajan ja Kuopion hallinto-oikeuden päätökset puhelujen kuuntelun osalta. Muilta osin valitus hylätään eikä hallinto-oikeuden päätöstä muuteta.

Perustelut

1. Perusteet yhteydenpidon rajoittamiselle

Asiassa on kysymys yhteydenpidon rajoittamisesta lapsen ja tämän isän välillä puolen vuoden ajan. Kysymys on tapaamisten ja puheluiden määrästä ja kestosta, tapaamisten valvonnasta sekä puheluiden valvonnasta niitä kuuntelemalla.

Kun yhteydenpidon rajoittamisen perusteiden osalta otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita tapaamisten osalta eikä puhelujen määrän ja keston osalta.

2. Puhelujen kuunteleminen osana yhteydenpidon rajoittamista

2.1 Oikeuskysymys

Yhteydenpidon rajoittamista on tarkasteltava erikseen vielä siltä osin kuin perusturvajohtaja oli päättänyt, että puhelut ovat valvottuja siten, että puhelimen kaiutin on puhelun aikana päällä ja perhekodin vanhemmat kuulevat lapsen ja isän keskustelun.

Asiassa on ratkaistavana, sisältääkö lastensuojelulaki oikeuden kuunnella puhelua edellä kuvatulla tavalla.

2.2 Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

2.2.1 Suomen perustuslaki

Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.

Perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.

2.2.2 Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

2.2.3 Lastensuojelulaki esitöineen

Lastensuojelulain 62 §:n 1 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan mainitun lain 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu lain 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä kanssa, ja jos:

1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai

2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; ---

Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitetuin edellytyksin saadaan:

1) rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan tai muita läheisiään;

2) rajoittaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä puhelimitse tai muita yhteydenpitolaitteita tai -välineitä käyttäen;

3) lukea ja pidättää lapsen lähettämä tai hänelle osoitettu yksittäinen kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen viesti tai tarkastaa ja pidättää muu lähetys; sekä

4) ottaa rajoituksen ajaksi sijaishuoltopaikan haltuun lapsen hallussa olevat yhteydenpitoon käytettävät laitteet ja välineet tai rajoittaa niiden käyttöä.

Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentti vastaa aikaisemman lastensuojelulain 25 §:ää siinä muodossa, jollaiseksi se muutettiin lastensuojelussa sovellettavia rajoituksia ja rajoitustoimenpiteitä koskevien lastensuojelulain muutosten yhteydessä (HE 252/2006 vp). Mainitut muutokset tulivat voimaan 1.11.2006 lailla 583/2006 lastensuojelulain muuttamisesta.

Lastensuojelulain muuttamista koskevan lain (583/2006) hallituksen esityksessä (HE 225/2004 vp) lausutaan puhelimitse tapahtuvan yhteydenpidon osalta seuraavaa:

"Kielto puhelimitse tapahtuvaan yhteydenpitoon rajoittamispäätöksessä nimetyn henkilön kanssa voi olla täydellinen tai jotenkin täsmällisesti ilmaistulla tavalla rajattu tai valvottu. Säännös mahdollistaa esimerkiksi sellaisen päätöksen tekemisen, että lapsen ja tietyn päätöksessä nimetyn henkilön väliset puhelut rajattaisiin tiettyinä päivinä, tiettyyn kellonaikaan tai tiettyyn aikaan vuorokaudesta tapahtuviksi ja tietyn pituisiksi.

Mahdollista on myös esimerkiksi päättää, että lapsen ja päätöksessä nimetyn henkilön välisiä puheluja kuunnellaan olemalla samassa huoneessa läsnä lapsen puhuessa. Kuunnellaan siis vain mitä lapsi sanoo, mutta ei kuulla, mitä puhelun toinen osapuoli sanoo. Näin voidaan tarvittaessa esimerkiksi pyrkiä estämään lapsen akuutin rikoskierteen jatkuminen tai karkumatkojen suunnittelu. Tässä tapauksessa molempien rajoituksen osapuolten on kuitenkin aina oltava tietoisia päätöksestä eli siitä, että puhelun kestäessä esimerkiksi lapsen "sanomisia" kuunnellaan, vaikka toisen osapuolen puhetta ei voidakaan kuulla. Päätös on annettava tiedoksi molemmille henkilöille, joita rajoituspäätös koskee (hallintolain 54 §). Samaten saatetaan päätöksen perusteella joutua olemaan välittämättä nimetyn henkilön puheluita lapselle."

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan (PeVL 5/2006 vp – HE 225/2004 vp) yhteydenpidon rajoittamisen osalta, että sääntely mahdollistaa puuttumisen perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattuun yksityiselämään ja siihen sisältyvään perhe-elämän suojaan samoin kuin perustuslain 10 §:n 2 momentissa suojattuun luottamuksellisen viestin salaisuuteen. Valiokunta käsitteli sääntelyperusteiden hyväksyttävyyttä, tarkkarajaisuutta ja oikeasuhteisuutta. Perustuslakivaliokunta totesi, että sääntelyn perusteet ovat perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät. Perustuslain 10 §:n 3 momentin osalta se totesi seuraavaa:

"Luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttuvan sääntelyn tulee täyttää perustuslain 10 §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset. Lailla voidaan momentin mukaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen muun ohella vapaudenmenetyksen aikana. Vaikka sijaishuolto ei sellaisenaan merkitsekään lapsen vapauden menetystä, voidaan viestin salaisuutta puheena olevan perusoikeussäännöksen esitöiden mukaan rajoittaa sinä aikana, jona lapsi on huostaan otettuna lastensuojelulainsäädännön perusteella (HE 309/1993 vp, s. 54/II). Ehdotetulle sääntelylle on siten tältäkin osin hyväksyttävä peruste."

2.3 Oikeudellinen arvio puhelujen kuuntelemisesta

Asiassa on ratkaistava, voiko lastensuojelulakiin sisältyvä mahdollisuus rajoittaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä puhelimitse sisältää sen, että puheluja kuunnellaan kaiuttimesta.

Lastensuojelulaissa ei erikseen ole säädetty puhelujen kuuntelemisesta, vaan ainoastaan puheluiden rajoittamisesta. Puhelujen rajoittamista koskeva lastensuojelulain sääntely liittyy kuitenkin sekä yksityiselämän suojaan että luottamuksellisen viestin suojaan. Myös perustuslakivaliokunnan edellä selostetusta lausunnosta (PeVL 5/2006 vp) ilmenee, että se on tarkastellut ehdotettua yhteydenpidon rajoittamista koskevaa sääntelyä molemmista näkökulmista.

Sitä, millaisia toimenpiteitä puhelujen rajoittamiseen sisältyy, on avattu edellä selostetusta hallituksen esityksestä HE 225/2004 vp. Hallituksen esityksessä todetaan nimenomaisesti, ettei säännöksen perusteella voida kuunnella sitä, mitä puhelun toinen osapuoli sanoo. Lastensuojelulain säännös ei siten mahdollista puhelujen kuuntelemista perusturvajohtajan päätöksestä ilmenevällä tavalla. Tästä syystä perusturvajohtajan ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava puhelujen kuuntelun osalta.

Kun muilta osin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja päätöksessä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei näiltä osin ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Eija Siitari ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Camilla Sandström.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Eija Siitarin äänestyslausunto, johon presidentti Pekka Vihervuori yhtyi:

"Olen samaa mieltä kuin enemmistö yhteydenpidon rajoittamisesta. Puheluiden kuuntelun osalta olen samaa mieltä enemmistön perustelujen kanssa otsikkoon 2.2 asti. Olen lopputuloksesta samaa mieltä, mutta eri mieltä perusteluista edellä tarkoitetun otsikon jälkeen. Lausun tältä osin seuraavasti:

2.2 Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.

Perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.

Perustuslain esitöissä todetaan, että edellä tarkoitetun luottamuksellisen viestin suojan sääntelyn ensisijaisena tarkoituksena on suojata luottamukselliseksi tarkoitetun viestin sisältö ulkopuolisilta (HE 309/1993 vp s. 53/II). Hallituksen esityksen mukaan "pykälä turvaa jokaisen oikeuden luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tiedon hänen lähettämiensä tai hänelle osoitettujen luottamuksellisten viestien sisällöstä". Hallituksen esityksen mukaan "tämä merkitsee esimerkiksi suojaa kirjeiden tai muiden suljettujen viestien avaamista tai hävittämistä sekä puhelujen kuuntelemista tai nauhoittamista vastaan. Säännös ei suojaa vain viestin lähettäjää, vaan kyseessä on molempien viestinnän osapuolten perusoikeus."

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 309/1993 vp s. 54/II) on perustuslain nykyisen 10 §:n 3 momenttia vastanneesta ehdotuksesta todettu puolestaan muun ohella seuraavaa:

"Luottamuksellisen viestin salaisuutta voitaisiin lailla rajoittaa oikeudenkäynnissä, yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, turvallisuustarkastuksessa ja vapaudenmenetyksen aikana. Näitäkin rajoituksia koskisi välttämättömyysedellytys. (---)

Viestin salaisuutta voitaisiin lailla rajoittaa esimerkiksi vankeusrangaistuksen, tutkintavankeuden ja pidätyksen aikana sekä sinä aikana, kun henkilö on tahdostaan riippumatta hoidettavana mielisairaalassa tai muussa vastaavassa laitoksessa tai huostaan otettuna lastensuojelulainsäädännön perusteella. Laitoksessa olevienkin osalta [8 §:ssä] turvatun oikeuden rajoittaminen edellyttää laissa säädettyä nimenomaista valtuutusta. Viestin salaisuutta voitaisiin rajoittaa vain siinä määrin kuin se kussakin yksittäistapauksessa on tarpeen."

Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädetään velvollisuudesta tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvapa lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kehitys.

2.2.2 Euroopan ihmisoikeussopimus ja lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Kaikissa lapsia koskevissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, hallintoviranomaisten, tuomioistuinten ja lainsäädäntöelinten toimissa on lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

2.2.3 Lastensuojelulaki esitöineen

Voimassa olevan lastensuojelulain 62 §:n 1 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä kanssa, ja jos

1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai

2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; ---

Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitetuin edellytyksin saadaan:

1) rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan tai muita läheisiään;

2) rajoittaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä puhelimitse tai muita yhteydenpitolaitteita tai -välineitä käyttäen;

3) lukea ja pidättää lapsen lähettämä tai hänelle osoitettu yksittäinen kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen viesti tai tarkastaa ja pidättää muu lähetys; sekä

4) ottaa rajoituksen ajaksi sijaishuoltopaikan haltuun lapsen hallussa olevat yhteydenpitoon käytettävät laitteet ja välineet tai rajoittaa niiden käyttöä.

Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentti vastaa aikaisemmin voimassa olleen lastensuojelulain 25 §:ää siinä muodossa, jollaiseksi se muutettiin lastensuojelussa sovellettavia rajoituksia ja rajoitustoimenpiteitä koskevien lastensuojelulain muutosten yhteydessä (HE 225/2004 vp). Nämä yhteydenpidon rajoittamista koskevat muutokset tulivat voimaan 1.11.2006 lastensuojelulain muuttamisesta annetulla lailla (583/2006).

Voimassa olevaa lastensuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 58/2006 vp) ei ole yhteydenpidon rajoittamista koskevia yksityiskohtaisia perusteluja. Hallituksen esityksessä viitataan tältä osin edellä tarkoitettuun hallituksen esitykseen (HE 225/2004 vp).

Hallituksen esityksestä HE 58/2006 vp lausunnon antanut perustuslakivaliokunta on samoin omassa lausunnossaan (PeVL 58/2006 vp) viitannut aikaisemmin antamaansa lausuntoon (PeVL 5/2006 vp). Valiokunta on todennut, että lastensuojelulakiehdotuksen 11 luvun säännökset sijaishuollossa olevaan lapseen kohdistettavista rajoitustoimenpiteistä vastaavat perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 5/2006 vp) vastikään säädetyn lastensuojelulain muutoslain asiasisältöä ja että lakiehdotuksesta ei ollut näiltä osin perustuslain kannalta huomautettavaa.

Hallituksen esityksessä HE 225/2004 vp lausutaan puhelimitse tapahtuvan yhteydenpidon osalta seuraavaa:

"Kielto puhelimitse tapahtuvaan yhteydenpitoon rajoittamispäätöksessä nimetyn henkilön kanssa voi olla täydellinen tai jotenkin täsmällisesti ilmaistulla tavalla rajattu tai valvottu. Säännös mahdollistaa esimerkiksi sellaisen päätöksen tekemisen, että lapsen ja tietyn päätöksessä nimetyn henkilön väliset puhelut rajattaisiin tiettyinä päivinä, tiettyyn kellonaikaan tai tiettyyn aikaan vuorokaudesta tapahtuviksi ja tietyn pituisiksi. Mahdollista on myös esimerkiksi päättää, että lapsen ja päätöksessä nimetyn henkilön välisiä puheluja kuunnellaan olemalla samassa huoneessa läsnä lapsen puhuessa. Kuunnellaan siis vain mitä lapsi sanoo, mutta ei kuulla, mitä puhelun toinen osapuoli sanoo. Näin voidaan tarvittaessa esimerkiksi pyrkiä estämään lapsen akuutin rikoskierteen jatkuminen tai karkumatkojen suunnittelu. Tässä tapauksessa molempien rajoituksen osapuolten on kuitenkin aina oltava tietoisia päätöksestä eli siitä, että puhelun kestäessä esimerkiksi lapsen "sanomisia" kuunnellaan, vaikka toisen osapuolen puhetta ei voidakaan kuulla. Päätös on annettava tiedoksi molemmille henkilöille, joita rajoituspäätös koskee (hallintolain 54 §). Samaten saatetaan päätöksen perusteella joutua olemaan välittämättä nimetyn henkilön puheluita lapselle."

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 5/2006 vp) on käsitelty yksityiskohtaisesti yhteydenpidon rajoittamisen eri muotoja. Lausunnossa otsikon "Yhteydenpidon rajoittaminen" jälkeen todetaan muun ohella seuraavaa:

"Yhteydenpidon rajoittaminen

Ehdotus. Lain 25 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta rajoittaa sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa ja muihin läheisiinsä. Rajoitus voi 2 momentin perusteella koskea lapsen oikeutta tavata läheisiään ja pitää heihin yhteyttä puhelinta tai muuta yhteydenpitolaitetta käyttämällä. Momentti sisältää säännökset myös yhteydenpitolaitteiden ottamisesta toimintayksikön haltuun ja laitteiden käytön rajoittamisesta samoin kuin lapsen lähettämän tai hänelle osoitetun luottamuksellisen viestin lukemisesta ja pidättämisestä sekä muun lähetyksen tarkastamisesta ja pidättämisestä. Lisäksi tieto lapsen olinpaikasta voidaan 3 momentin nojalla olla ilmaisematta lapsen vanhemmille tai huoltajille. Säännökset yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen tekemisestä ovat 25 a §:ssä.

Sääntely mahdollistaa puuttumisen perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattuun yksityiselämään ja siihen sisältyvään perhe-elämän suojaan (HE 309/1993 vp, s. 53/I) samoin kuin perustuslain 10 §:n 2 momentissa suojattuun luottamuksellisen viestin salaisuuteen. Sääntely on merkityksellistä myös perustuslain 12 ja 15 §:ssä turvattujen sananvapauden ja omaisuuden suojan kannalta.

Sääntelyperusteiden hyväksyttävyys. Lakiehdotuksen 25 §:n 1 momentista ilmenevät sääntelyn perusteet ovat perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät. Kysymys on osin lastensuojelullisista tarkoituksista (1 kohta) ja pyrkimyksestä suojella sijaishuollossa olevan lapsen henkeä, terveyttä, kehitystä ja turvallisuutta (2 kohta) sekä osin tarpeesta suojella muiden henkilöiden henkilökohtaista turvallisuutta (3 kohta). Lapsen oman tahdon kunnioittamiseen liittyvä rajoitusperuste (4 kohta) kiinnittyy perustuslain 6 §:n 3 momentin säännökseen lapsen oikeudesta saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttuvan sääntelyn tulee täyttää perustuslain 10 §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset. Lailla voidaan momentin mukaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen muun ohella vapaudenmenetyksen aikana. Vaikka sijaishuolto ei sellaisenaan merkitsekään lapsen vapauden menetystä, voidaan viestin salaisuutta puheena olevan perusoikeussäännöksen esitöiden mukaan rajoittaa sinä aikana, jona lapsi on huostaan otettuna lastensuojelulainsäädännön perusteella (HE 309/1993 vp, s. 54/II). Ehdotetulle sääntelylle on siten tältäkin osin hyväksyttävä peruste.

Sääntelyn tarkkarajaisuus. Lakiehdotuksen 25 § on jossain määrin hankalasti avautuva kokonaisuus. Rajoitusedellytyksiä ja -tapoja koskevien säännösten erottaminen ehdotetulla tavalla vaikeuttaa sääntelyn ymmärrettävyyttä. Pykälän kirjoitusasu ei sekään ole kaikilta osiltaan onnistunut. Esimerkiksi lapsen oikeutta tavata läheisiään voidaan pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan rajoittaa "1 momentissa tarkoitetusta syystä", vaikka tarkoitus lienee viitata muihinkin 1 momentissa oleviin edellytyksiin kuin rajoituksen syyhyn. Pykälän 2 momentissa käytetyn kirjoitustavan vuoksi näyttää lisäksi siltä, etteivät 1 momentin mukaiset rajoitusedellytykset koskisi lainkaan muita rajoitustapoja kuin lapsen oikeutta tavata läheisiään ja että muut rajoitukset olisi mahdollista ulottaa muihinkin henkilöihin kuin lapsen vanhempiin ja läheisiin. Valiokunta pitää sääntelyn täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen kohdistuvien vaatimusten vuoksi tärkeänä, että 25 § tarkistetaan sanonnaltaan paremmin vastaamaan esityksen tarkoitusta.

Sääntelyn oikeasuhtaisuus. Perustuslakivaliokunta on aiemmin vastaavanlaisissa sääntely-yhteyksissä korostanut tarkoitussidonnaisuuden ja oikeasuhtaisuuden vaatimusten asianmukaisen huomioon ottamisen tärkeyttä sovellettaessa lain yksittäisiä toimivaltasäännöksiä (PeVL 34/2001 vp, s. 2–3, PeVL 20/2005 vp, s. 5–6). Esimerkiksi luottamuksellisen viestin salaisuutta voidaan perustuslain kannalta rajoittaa vain siinä määrin kuin se on kussakin yksittäistapauksessa perusteltua (HE 309/1993 vp, s. 54/II). Jos rajoituksen tarkoitus on saavutettavissa pidättämällä viesti, ei viestin lukemista voida pitää välttämättömänä eikä siihen siten perustuslain mukaan saa ryhtyä (PeVL 34/2001 vp, s. 5). Vastaavasti esimerkiksi lapsen ja tämän vanhempien tapaamisen epääminen kokonaan voi perustuslain näkökulmasta tulla kysymykseen vain, jos rajoituksen tarkoitusta ei ole mahdollista saavuttaa lievemmillä toimenpiteillä, kuten päätöksellä tapaamisajasta ja -paikasta. Valiokunta huomauttaa, että yhteydenpidon rajoittaminen merkitsee puuttumista paitsi lapsen myös hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä perusoikeuksiin.

Vaatimus rajoitustoimenpiteiden oikeasuhtaisuudesta ei käy riittävällä tarkkuudella pykälästä ilmi. Toimenpiteen välttämättömyydestä on kyllä maininta 25 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa, mutta nämä maininnat eivät näyttäisi pykälän rakenteen ja kirjoitustavan vuoksi olevan sovellettavissa kaikkiin 2 momentissa tarkoitettuihin rajoitustoimenpiteisiin. Puutteen vakavuutta lisää, etteivät lakiehdotuksen 30 a §:n säännökset rajoitustoimenpiteiden käyttämisen yleisistä edellytyksistä koske yhteydenpidon rajoittamista 25 ja 25 a §:n nojalla. Näistä syistä sääntelyä tulee valiokunnan mielestä täydentää vaatimuksella suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta niin, että 25 §:n mukaisia rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää vain siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on laissa säädetyn tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä."

Perustuslakivaliokunta on sittemmin antamassaan lausunnossa (PeVL 30/2009 vp) todennut lastensuojelulaissa tarkoitetusta yhteydenpidon rajoituksesta, joka koskee oikeutta lukea kirje tai muu luottamuksellinen viesti, seuraavaa:

"Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä voi voimassa olevan lastensuojelulain 67 §:n 4 momentin perusteella päättää, että pykälän 2 momentissa tarkoitettu viesti on jätettävä kokonaan tai osaksi toimittamatta tai muu lähetys kokonaan tai osaksi luovuttamatta lapselle. Edellytyksenä on, että viestin tai lähetyksen sisällön voidaan olosuhteet kokonaisuutena huomioiden perustellusti arvioida vakavasti vaarantavan lapsen tai toisen henkilön henkeä, terveyttä, turvallisuutta tai kehitystä. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan sosiaalityöntekijä saa päätöksen tekemistä varten lukea kirjeen tai luottamuksellisen viestin.

Ehdotusta on arvioitava perustuslain 10 §:n kannalta. Sen 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Lailla voidaan saman pykälän 3 momentin perusteella säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen muun muassa vapaudenmenetyksen aikana. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan viestin salaisuutta voidaan tällä perusteella rajoittaa sinä aikana, jona henkilö on huostaan otettuna lastensuojelulainsäädännön perusteella (HE 309/1993 vp, s. 54/II, PeVL 5/2006 vp, s. 5). Perustuslakivaliokunta on käytännössään korostanut säännöksessä olevan välttämättömyysvaatimuksen merkitystä ja sitä, että viestin salaisuutta voidaan laitosoloissakin rajoittaa vain siinä määrin kuin se on kussakin yksittäistapauksessa perusteltua (ks. PeVL 59/2006 vp, s. 2/II ja siinä mainitut lausunnot).

Perustuslakivaliokunta on voimassa olevan lain 67 §:n 4 momentin kanssa vastaavan sisältöistä aiemman lastensuojelulain säännöstä arvioidessaan katsonut, ettei sen sanamuoto anna oikeutta viestin sisällön lukemiseen. Säännös ei muun muassa tämän vuoksi ollut valiokunnan mielestä perustuslain 10 §:n 3 momentin kannalta ongelmallinen (PeVL 5/2006 vp, s. 5–6). Ehdotettu viestin lukemisoikeus merkitsee aiempaa selvästi pidemmälle menevää puuttumista luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan ydinalueelle. Tällaiselle sääntelylle ei sinänsä ole perustuslain kannalta estettä, jos se täyttää perustuslain 10 §:n 3 momentin välttämättömyysvaatimuksen eikä sillä rajoiteta oikeutta enempää kuin kussakin yksittäistapauksessa on perusteltua.

Ehdotettu lisäys näyttäisi merkitsevän rajoituksetonta mahdollisuutta kaikkien lapselle osoitettujen viestien lukemiseen. Sosiaalityöntekijän oikeudelle ei ole asetettu muuta edellytystä kuin se, että viestin voi lukea viestin tai lähetyksen toimittamatta tai luovuttamatta jättämistä koskevan päätöksen tekemistä varten. Momentin ensimmäisessä virkkeessä asetettu sinänsä asianmukainen korkea kynnys päätöksenteon perusteena käytettävistä seikoista koskee vain viestin toimittamatta tai luovuttamatta jättämistä. Ensimmäisen virkkeen viittaus saman pykälän 2 momenttiin ei myöskään rajoita lukemisoikeutta. Ehdotettu 67 §:n 4 momentin viimeinen virke on tämän vuoksi joko poistettava tai sitä on täydennettävä siten, että oikeutta viestin lukemiseen rajoitetaan olennaisesti. Tämä on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Täsmennys voidaan tehdä esimerkiksi määrittelemällä viestin sisällön lukemisen edellytykseksi se, että yksittäistapauksessa on perusteltua syytä epäillä viestin sisällön voivan vaarantaa lapsen tai toisen henkilön henkeä, terveyttä, turvallisuutta tai kehitystä. Säännös voidaan vaihtoehtoisesti muotoilla siten, että siinä ilmaistaan riittävän tarkasti ne perustuslain 10 §:n 3 momentin kannalta hyväksyttävät esimerkiksi lapsen tai viestin lähettäjän henkilöön liittyvät seikat, joiden vuoksi lapselle osoitettujen viestien lukemista voidaan pitää perusteltuna (vrt. vankeuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentti ja PeVL 59/2006 vp, s. 5).

Valiokunta pitää perustuslain luottamuksellisen viestin suojaa koskevien säännösten kannalta asianmukaisena, että lapselle osoitettujen viestien lukemiseen on oikeus vain lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä eikä esimerkiksi lastensuojelulaitoksen henkilökunnalla."

Perustuslakivaliokunnan edellä selostettu lausunto on annettu hallituksen esityksen HE 225/2009 vp johdosta. Lausunnossa ja hallituksen esityksessä ei ole puututtu kysymykseen siitä, millaisia rajoituksia luottamuksellisen viestin suojaan mahdollistaa laissa mainittu "puhelujen rajoittaminen".

2.3 Oikeudellinen arvio puhelujen kuuntelemisesta

Asiassa on ratkaistava, voiko lastensuojelulakiin sisältyvä mahdollisuus puuttua yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan puheluja rajoittamalla sisältää samalla sen, että lapsen ja viestinnän toisen osapuolen puheluja kuunnellaan kaiuttimen välityksellä.

Lastensuojelulaissa ei erikseen ole säädetty puhelujen kuuntelemisesta, vaan ainoastaan puheluiden rajoittamisesta. Sanamuodon mukaan tulkittuna "puheluiden rajoittaminen" viittaa enemmän puheluiden määrän ja keston rajoittamiseen kuin puheluiden kuunteluun. Puheluiden kuunteleminen osana yhteydenpidon rajoittamista sisältää siten sellaisen rajoituksen perustuslain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuun luottamuksellisen viestin salaisuuteen, josta ei ole perustuslain 10 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla säädetty riittävän täsmällisesti lailla. Perustuslain esitöiden mukaisesti luottamuksellisen viestin suoja koskee viestinnän kummankin osapuolen suojaa. Se seikka, että viestinnän toinen osapuoli on sijaishuollossa oleva lapsi, ei muuta tätä perusasetelmaa, vaikka tarve suojella lasta onkin perusoikeuksien yleisten rajoittamisedellytysten osalta hyväksyttävä peruste. Lainsäädännön jäätyä puheluiden kuuntelun osalta puutteelliseksi ei ole mahdollista perusoikeuksien välisellä tulkinnalla ja punninnalla päätyä voimassa olevaa lakia sovellettaessa siihen, että edellä tarkoitettu rajoitus olisi lainmukainen. Tästä syystä kumoan perusturvajohtajan ja hallinto-oikeuden päätökset siltä osin kuin rajoitus on kohdistunut puhelujen kuunteluun.

Kun muilta osin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja päätöksessä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei näiltä osin ole perusteita."