KHO:2015:52

Alle 300 metrin etäisyydellä louhittavaksi suunnitellusta alueesta sijaitsi asumiseen ja loma-asumiseen käytettäviä rakennuksia piha-alueineen. Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta ympäristönsuojelulain (86/2000) 12 §:n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä säädetty 300 metrin vähimmäisetäisyysvaatimus oli kivenlouhinnan osalta ehdoton. Hakemussuunnitelman mukaan toteutettuna hanke oli mainitun asetuksenkohdan vastainen eikä lupaa siten ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentti huomioon ottaen ollut voitu myöntää.

Yhtiö oli valituksessaan kiistänyt, että hanke muuttuisi toteuttamiskelvottomaksi, vaikka louhinta kiellettäisiin alle 300 metrin päässä häiriintyvistä kohteista. Yhtiön mukaan asetuksessa säädetyn 300 metrin vähimmäisetäisyyden noudattaminen pienentäisi hankealuetta neljäsosalla.

Toiminnan rajaaminen toisin kuin lupahakemuksessa oli esitetty saattoi kuitenkin vaikuttaa paitsi louhintaan, myös kiviaineksen käsittelyyn, kivenmurskaamon ja muiden toimintojen sijoittumiseen, meluntorjuntatoimiin ja muihin ympäristönsuojelutoimenpiteisiin. Hakemusasiakirjojen perusteella ei ollut mahdollista arvioida, olisiko hanke mahdollista toteuttaa siten rajattuna, että louhittavan alueen etäisyys asuinkiinteistöihin olisi vähintään 300 metriä. Hakijan tehtävänä oli ympäristönsuojelulain 35 § ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 9–10 § huomioon ottaen esittää tällainen suunnitelma.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 12 § ja 41 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta (800/2010) 3 §

Ks. Vaasan hallinto-oikeus 3.3.2014 nro 14/0117/3 ja KHO:2015:51

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 30.5.2014 nro 14/0316/3

Asian aikaisempi käsittely

Nurmijärven ympäristölautakunta on 19.12.2012 antamallaan päätöksellä hylännyt NCC Roads Oy:n kallion louhintaa, kalliokivilouheen murskausta, kiviainesten varastointia sekä pintamaiden vastaanottoa kiinteistöllä Rajakorpi (543-413-9-5) koskevan ympäristölupahakemuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt NCC Roads Oy:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavia oikeusohjeita

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, mikäli toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, 3) edellä 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n mukaan asetuksessa säädetään kivenlouhimon, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksista silloin, kun toimintaan on oltava ympäristölupa.

Mainitun asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä. Pykälän 3 momentin mukaan kivenmurskaamo voidaan sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriöille alttiista kohteesta ainoastaan, jos toiminnanharjoittaja voi sijoittamalla toiminnan rakennukseen tai muita teknisiä keinoja käyttäen luotettavasti ja ympäristölupaviranomaisen hyväksymällä tavalla osoittaa, että toiminta häiriöille alttiissa kohteessa ei ylitä 7 §:ssä tarkoitettuja melutason arvoja.

Saatu selvitys

Hakemus tarkoittaa kallion louhintaa, kalliokivilouheen murskausta, kiviainesten varastointia sekä pintamaiden vastaanottoa noin 18,9 hehtaarin suuruisella Rajakorven tilalla RN:o 9:5. Louhinta-alue olisi pinta-alaltaan noin 8,6 hehtaaria. Kyseessä on uusi toiminta, jolle on haettu lupaa 15 vuodeksi. Arvioitu vuosituotanto on keskimäärin 150 000 tonnia ja enintään 400 000 tonnia. Rajakorven tila sijaitsee maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jolla ei ole voimassa asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Tilan itäpuolella sijaitsevan kaatopaikan ympärille on suunnitteilla asemakaava-alue. Alueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita tai Natura 2000 -alueita.

Työ on tarkoitus aloittaa pintamaiden poistolla. Tämän jälkeen aloitetaan kallion louhinta porauksella. Porauksen jälkeen kenttä panostetaan ja räjäytetään irti, minkä jälkeen aloitetaan murskaus ja tarvittaessa ylisuurten lohkareiden rikotus. Louhinta aloitetaan alueen pohjoisosasta. Toiminta-alueen etelä- ja länsipuolelle rakennetaan meluvallit.

Lähin vakituisessa käytössä oleva asuinrakennus ja lähin vapaa-ajan asunto sijaitsevat noin 200 metrin etäisyydellä ottoalueesta. Enimmillään noin 300 metrin etäisyydellä ottoalueesta sijaitsee kahdeksan asuin- tai lomakäytössä olevaa rakennusta.

Nurmijärven ympäristölautakunta on päätöksellään 11.12.2012 § 113 hylännyt NCC Roads Oy:n maa-aineslupaa koskevan hakemuksen. Helsingin hallinto-oikeus on 27.3.2014 antamallaan päätöksellä numero 14/0194/5 hylännyt lautakunnan päätöstä koskeneen NCC Roads Oy:n valituksen. Päätös on lainvoimainen.

Oikeudellinen arvio

Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan louhimo tulee sijoittaa vähintään 300 metrin etäisyydelle häiriölle alttiista kohteesta. Asetuksen 3 §:n 3 momentin mukainen mahdollisuus sijoittaa toiminta alle 300 metrin päähän häiriölle alttiista kohteesta koskee vain kivenmurskaamoja. Louhimon osalta 300 metrin vähimmäisetäisyyden alittuminen on siten ehdoton este ympäristöluvan myöntämiselle.

Asiassa saadun selvityksen mukaan louhittava alue sijaitsee suurelta osin alle 300 metrin etäisyydellä lähimmistä häiriintyvistä kohteista. Luvan muuttaminen siten, että louhinta ei olisi sallittua alle 300 metrin etäisyydellä häiriölle alttiista kohteesta, tekisi hakemuksen mukaisen hankkeen toteuttamiskelvottomaksi, minkä vuoksi luvan myöntämisen edellytykset eivät ole täyttyneet. Ympäristölautakunnan on tullut hylätä NCC Roads Oy:n ympäristölupahakemus.

Kun otetaan huomioon, että luvan myöntämiselle ei edellä mainituin perustein ole ollut edellytyksiä, hallinto-oikeus katsoo, että lausuminen alueen tieyhteyksistä tai ympäristövaikutusten arviointimenettelyn mahdollisesta tarpeellisuudesta ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet lainoppineet hallinto-oikeuden jäsenet Riitta Fränti, Riikka Mäki ja Merja Manninen. Esittelijä Hanna Nieminen-Finne.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

NCC Roads Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja asia palautetaan ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi yhtiö on pyytänyt katselmuksen toimittamista, jos kirjallisesti esitettyjä perusteita ei pidetä riittävinä.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on uudistanut aiemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt seuraavaa:

Hallinto-oikeuden tulkinta siitä, että hanke muuttuisi toteuttamiskelvottomaksi, jos lupaa muutettaisiin siten, että louhinta ei olisi sallittua alle 300 metrin etäisyydellä häiriölle alttiista kohteesta, on perusteeton. Ottamisalueen pienentäminen siten, että etäisyys lähimpään häiriintyvään kohteeseen olisi 300 metriä, pienentäisi ottamisaluetta ainoastaan neljäsosalla. Tämä ei vielä tekisi hankkeesta toteuttamiskelvotonta.

Kun otetaan huomioon parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset ratkaisut, kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (MURAUS-asetus) säädettyä 300 metrin vähimmäisetäisyysvaatimusta ei voida pitää louhinnan osalta vakiintuneena rajana. Louhintaa voidaan suorittaa louhintateknisesti yli 200 metrin etäisyydellä siten, ettei louhinnasta aiheudu häiriötä lähimmille häiriintyville kohteille. Louhinta suoritettaisiin asutuskeskuslouhintana, jolloin lähimmissä häiriintyvissä kohteissa suoritettaisiin tärinämittausta sekä tehtäisiin katselmuksia ennen louhintaa ja sen jälkeen.

Yhteispohjoismaista teollisuusmelun laskentamallia pidetään yleisesti luotettavana ja se on myös viranomaisten yleisesti hyväksymä. Hakemukseen liitetty melumallinnus on tehty Datakustik Cadna 4.I -laskentaohjelmalla käyttäen yhteispohjoismaisia teollisuus- ja liikennemelumalleja. Lähtötietoina käytettiin aikaisemmin vastaavilla louhoksilla mitattuja äänitehotasoja. Vaimennustekijöinä otetaan huomioon muun muassa geometrinen leviäminen, estevaimennus ja maavaimennus. Puuston melua vähentävää vaikutusta ei ole otettu huomioon. Laskentatuloksen epävarmuustekijä on sitä suurempi, mitä kauempana tarkastelupiste sijaitsee. Epävarmuuden voidaan arvioida olevan alle 500 metrin etäisyydellä +/-3 dB. Melulaskentaan liittyvä epävarmuustekijä on hyvin pieni, eikä sitä sinällään voida käyttää kielteisen lupapäätöksen perusteluna.

Kiviainesten louhinta ei vaikuta ympäröivän alueen maankäyttöön vaan tukee sekä täydentää alueella jo olevia toimintoja, kuten Metsä-Tuomelan jäteasemaa. Toiminta ei aiheuta kohtuutonta haittaa naapureille.

Alue on maakuntakaavassa osoitettu merkittäväksi kiviainesvarannon alueeksi. Keskittämällä kiviaineksen tuotantoa alueille, joilla on merkittäviä varantoja, voidaan vähentää kiviainestuotannosta aiheutuvia haitallisia päästöjä ja muita vaikutuksia. Vähentämällä kiviainestuotannosta aiheutuvia vaikutuksia voidaan tuotantoa kehittää kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta Nurmijärven ympäristönsuojeluviranomaisena on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt, että valitus tulee hylätä. Yhtiö ei ole esittänyt valituksessaan sellaisia seikkoja, joiden vuoksi asiassa annettu päätös olisi kumottava.

Nurmijärven kuntasuunnittelulautakunta on valituksen johdosta antamassaan vastineessa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä lisäksi esittänyt seuraavaa:

Alueella on vireillä Perttulan oikeusvaikutteisen osa³yleis³kaa³van laatiminen. Osayleiskaavaluonnos on ollut nähtävillä al³ku³vuo³des³ta 2014. Osayleiskaavaluonnoksessa alue on osoitettu M-8-alu³eek³si (maa- ja metsätalousvaltainen alue, laaja yhtenäinen met³sä³alue). Nyt kyseessä oleva hankealue sijaitsee kaava-alueen itäreunalla. Hankealueen itäpuolella sijaitsee Metsä-Tuomelan asemakaava-alue, jos³sa on osoitettu teollisuus- ja varastorakennusalueita, energiahuollon alue sekä jätteenkäsittelyalueita.

A on valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa, vaatinut valituksen hylkäämistä sekä esittänyt seuraavaa:

Yhtiö osoittaa valituksellaan täyttä välinpitämättömyyttä luonto- ja ympäristöarvoja kohtaan. Louhostoiminta tuhoaisi Nurmijärven kunnan keskeisellä paikalla sijaitsevan kauniin ja luonnon kannalta arvokkaan alueen. Lisäksi hanke aiheuttaisi nyt esitetyssä muodossa vakavaa haittaa lähiympäristön asukkaille ja maanomistajille.

B on valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa viitannut insinöörityöhönsä (Liikenne- ja päästömäärien muutokset Nurmijärven alueella, Metropolia-ammattikorkeakoulu 7.5.2013), jossa on esitetty, että alueen liikenne ja päästöt moninkertaistuisivat suunnitellun louhoshankkeen myötä. Lisäksi louhos aiheuttaisi melua, pölyä ja tärinää. Louhoksen aiheuttamat vaikutukset olisivat pitkäaikaisia ja merkittäviä nykytilanteeseen verrattuna. Lisäksi B on esittänyt muun ohella, että 300 metrin vähimmäisetäisyysvaatimuksesta on säädetty valtioneuvoston asetuksessa, jota on noudatettava. Kyse ei ole vakiintuneesta käytännöstä. Yhtiö ei ole esittänyt riittäviä perusteluja louhinnan aloittamiselle ja toiminnan haittojen estämiselle.

Perttulan Hirvipirtti Oy on valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa ilmoittanut vastustavansa hanketta sekä viitannut asiassa aiemmin lausumaansa.

C ja D ovat valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatineet valituksen hylkäämistä ja viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa.

E on valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yhtiö vähättelee louhostoiminnan vaikutuksia ympäristölle ja paikallisille asukkaille.

Uotilan kylä sijaitsee keskellä Nurmijärven kuntaa, kaukana suurista valtaväylistä. Rajakorven kiinteistölle ei kulje valmiiksi tietä. Kiinteistöllä on tieoikeus läheiselle Uotilantielle, joka on hiekkatie eikä kestäisi louhostoiminnan edellyttämää raskasta liikennettä. Siksi yhtiö on suunnitellut rakentavansa tieyhteyden vastakkaiseen suuntaan noin 800 metrin päässä sijaitsevalle Metsä-Tuomelan jäteasemalle päin käyttäen hyväksi sen yhdystietä, Iivarin metsätietä, josta pääsee Perttulantielle.

Kyseinen liittymä sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Nurmijärven kirkonkylästä ja noin neljän kilometrin päässä Uotilan ala-asteesta. Perttulantie on kapeahko maantie, jolla on olemattomat pientareet, ei katuvalaistusta eikä kevyen liikenteen väyliä taajaman ulkopuolella. Osa kylän asukkaiden lapsista kulkee kyseistä tietä kirkonkylän kouluihin.

E:n maatilan pohjoisosa rajoittuu suunniteltuun louhokseen. Rajan tuntumassa sijaitsee Lepolampi, joka saa vetensä louhoksen vaikutusalueelle jäävistä luonnontilaisista puroista. Louhos tuhoaisi lammen virkistysarvon.

Lupahakemukseen liitetyn kartan mukaan louhosalueen etäisyys Lepolammesta on noin 350 metriä. Louhosalueen raja on kuitenkin piirretty kallion korkeimmalle kohdalle; todellisuudessa rajan on oltava etelämpänä.

Yhtiö vähättelee alueen luontoarvoja, jotka ovat asukkaille merkittäviä. Asukkaiden huoli räjäytyksille altistuvan, louhosaluetta sivuavan Gasum Oy:n maakaasuputken kohtalosta on myös perusteltu.

Toiminnan sijoittaminen kauas valtaväylistä on harvinaista. Louhinnan salliminen Uotilan kylässä olisi ennakkotapaus, joka johtaisi louhinnan sallimiseen missä tahansa.

Toiminnan sijoittaminen jäteaseman viereen voi vaikuttaa perustellulta, mutta tosiasiassa Metsä-Tuomelan alue alkaa olla kokonaan käytetty ja ympäristöluvan voimassaolokin päättyy 31.12.2014.

Hanke ei tuottaisi kunnalle mitään hyötyä. Hanke aiheuttaisi E:n kiinteistöllä melu-, pöly-, tärinä-, liikenne- ja saastehaittoja ja johtaisi kiinteistön arvon romahtamiseen.

F G:n kuolinpesän osakkaana on valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatinut valituksen hylkäämistä ja viitannut asiassa aiemmin lausumaansa.

H ja I ovat valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatineet valituksen hylkäämistä, viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Yhtiö korostaa valituksessaan, että melumallinnus on luotettava ja esittää MURAUS-asetuksen 7 §:n melutason ohjearvojen alittuvan. Melumallinnuksen lopputulos on kuitenkin virheellinen. Louhinta- ja kivenmurskausmelun tiedetään olevan impulssimaista etenkin 500 metrin etäisyydelle asti. Impulssimainen melu koetaan häiritsevänä, minkä takia melukartoituksen laskentatuloksiin tulisi lisätä 5 dB. Ympäristömeluselvityksen (Promethor, 9.2.2011) laskentatuloksiin ei ole tehty 5 dB:n impulssimaisuuskorjausta. Laskennassa on tehty harhaanjohtavasti osittainen impulssimaisuuskorjaus lisäämällä kivien rikottimen lähtöäänitasoon 5 dB. Sen vaikutus laskentatuloksiin on erittäin vähäinen. Selvityksen loppulauselmassa edelleen harhaanjohtavasti todetaan, että osittainen impulssimelu huomioon ottaen asetuksen mukaiset meluraja-arvot eivät ylity. Jos laskentatuloksiin olisi tehty impulssimaisuuskorjaus, ylittyisi asetuksen mukainen melutaso 45 dB useilla lähistön lomakiinteistöillä ja asetuksen mukainen 55 dB useilla lähistön asunnoilla.

Lisäksi NCC Roads Oy toteaa melumallinnuksen tarkkuuden olevan +/- 3dB. "Desibelikäyrä" ei ole lineaarinen, vaan logaritminen, jolloin 3 dB:n äänenpaineen nousu tarkoittaa äänen energian kaksinkertaistumista.

Yhtiö korostaa valituksessaan myös, ettei toiminnasta aiheutuisi merkittävää haittaa lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Suunnitellun louhoksen läheisyydessä asuu kuitenkin ihmisiä, jotka käyttävät piha-alueitaan ja ympäröivää luontoa vapaa-aikansa viettoon ja virkistäytymiseen. He ovat tietoisesti asettuneet kauas palveluista huonojen kulkuyhteyksien päähän saadakseen ympärilleen hiljaisuutta, puhtautta, rauhaa ja luonnonläheisyyttä. Louhoksen aiheuttama haitallinen muutos alkuperäiseen hiljaiseen äänimaisemaan ja asuinviihtyvyyteen olisi kohtuuton. Naapuruussuhdelain immissiokiellon mukaan toiminta ei saa aiheuttaa kiinteistöjen omistajille tai haltijoille kohtuutonta rasitusta. Lain mukaan yksilön oikeuksia ei saa heikentää, oli kyseessä kuinka suuri yleinen etu tahansa.

J ja K ovat valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatineet valituksen hylkäämistä ja viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa.

L ja M ovat valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatineet valituksen hylkäämistä.

N on valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatinut valituksen hylkäämistä ja viitannut asiassa aiemmin lausumaansa.

O on valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatinut valituksen hylkäämistä, viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella, että maininta jäteaseman läheisyydestä on väärä. Jäteasema sijaitsee Nurmijärven kirkonkylässä noin 1,5 kilometrin päässä louhoksesta, joka sijaitsee keskellä Uotilan kylää.

P:lle ja Q:lle, R:lle ja S:lle, T:lle ja U:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta.

Uotilan kyläyhdistys ja O asiakumppaneineen ovat valituksen, ympäristölautakunnan lausunnon ja kuntasuunnittelulautakunnan vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatineet valituksen hylkäämistä sekä esittäneet muun ohella, että MURAUS-asetuksessa on säädetty ehdoton vaatimus louhoksen ja lähimpien häiriintyvien kohteiden vähimmäisetäisyydeksi. Kyse ei ole vakiintuneesta tavasta.

NCC Roads Oy on ympäristölautakunnan lausunnon ja annettujen vastineiden johdosta antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Suunnitelma-alueella tehdyn luontoselvityksen mukaan toiminta voidaan järjestää siten, ettei sillä ole vaikutusta pinta- tai pohjavesiin. Toiminnalla on merkitystä suorina työpaikkoina sekä aliurakoitsijoiden työllistäjänä paikallisesti sekä laajemminkin Uudenmaan alueella.

Karttatarkastelun perusteella hankealueen ja jäteaseman välinen etäisyys on noin 800 metriä.

Toiminnan melu- ja muut päästöt pystytään rajaamaan siten, että ne eivät ylitä raja-arvoja lähimmissä häiriintyvissä kohteissa.

Alueen tiet kuuluvat Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vastuulle eikä yksityisellä luvanhakijalla ole vaikuttamismahdollisuuksia tässä asiassa.

Merkintä

Toisin kuin valituksenalaisessa hallinto-oikeuden päätöksessä on esitetty, NCC Roads Oy:n maa-aineslupaa koskeva päätös ei ole ollut lainvoimainen hallinto-oikeuden antaessa päätöksensä. Yhtiö on valittanut maa-aineslupaa koskevasta Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä 27.3.2014 numero 14/0194/5 korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus antaa tänään ratkaisun edellä mainittua hallinto-oikeuden päätöstä koskevassa asiassa dnro 1429/1/14.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. NCC Roads Oy:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi yhtiö on pyytänyt katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

2. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella alle 300 metrin etäisyydellä louhittavaksi suunnitellusta alueesta sijaitsee asumiseen ja loma-asumiseen käytettäviä rakennuksia piha-alueineen. Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta ympäristönsuojelulain (86/2000) 12 §:n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen (800/2010) 3 §:n 2 momentin mukaan kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä. Vähimmäisetäisyysvaatimus on kivenlouhimojen ja muun kivenlouhinnan osalta ehdoton. Hakemussuunnitelman mukaan toteutettuna hanke on mainitun asetuksenkohdan vastainen eikä lupaa siten ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentti huomioon ottaen ole voitu myöntää.

Yhtiö on valituksessaan kiistänyt, että hanke muuttuisi toteuttamiskelvottomaksi, vaikka louhinta kiellettäisiin alle 300 metrin päässä häiriintyvistä kohteista. Yhtiön mukaan asetuksessa säädetyn 300 metrin vähimmäisetäisyyden noudattaminen pienentäisi hankealuetta neljäsosalla.

Toiminnan rajaaminen toisin kuin lupahakemuksessa on esitetty saattaisi kuitenkin vaikuttaa paitsi louhintaan, myös kiviaineksen käsittelyyn, kivenmurskaamon ja muiden toimintojen sijoittumiseen, meluntorjuntatoimiin ja muihin ympäristönsuojelutoimenpiteisiin. Hakemusasiakirjojen perusteella ei ole mahdollista arvioida, olisiko hanke mahdollista toteuttaa siten rajattuna, että louhittavan alueen etäisyys asuinkiinteistöihin olisi vähintään 300 metriä. Hakijan tehtävänä on ympäristönsuojelulain 35 § ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 9–10 § huomioon ottaen esittää tällainen suunnitelma.

Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Riku Vahala. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.