KHO:2015:57

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen neljällä päätöksellä oli määrätty maksettavaksi takaisin tuensaajille maksetut vuoden 2010 maataloustuet korkoineen. Päätöksillä ei ollut määrätty muista toimenpiteistä. Takaisinperintä oli perustunut täydentävien ehtojen valvontaan ja eläinten hyvinvointia koskevaan ehdonalaan liittyviin laiminlyönteihin.

Muutoksenhakijoiden rikostuomioissa syyttäjän eläinsuojelurikoksen teonkuvaus perustui osaksi samoihin eläinsuojelutarkastuksissa havaittuihin seikkoihin kuin tukien takaisinperinnän perusteena olevat tukiehtojen laiminlyönnit. Koska maataloustukien täysimääräinen takaisinperintä korkoineen ei ollut rikosoikeudellinen seuraamus, asiassa ei ollut kysymys ne bis in idem -kiellosta. Tuensaajille eläinsuojelurikkomuksista tuomitut sakko³rangaistukset eivät estäneet maataloustukien takaisinperimistä.

Euroopan unionin perusoikeuskirja 50 artikla

Neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EY) N:o 73/2009 (tilatukiasetus) 4 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 1 ja 2 kohta, 23 ja 24 artikla, liite II

Komission asetus (EY) N:o 1122/2009 neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennettyjen hallinto- ja valvontajärjestelmien osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten tukien täydentävien ehtojen osalta (tilatukiasetuksen soveltamisasetus) 71 ja 72 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (maaseutuasetus II) 36, 37, 39, 50 a, 51 artikla

Komission asetus (EY) N:o 1975/2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 23 artikla

Komission asetus (EY) N:o 796/2004 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 66, 67 ja 73 artikla

Neuvoston asetus Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EY, Euratom) N:o 2988/95 1 artiklan 1 ja 2 kohta ja 4–6 artikla

Laki tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta (557/2005) 2 §:n 1 kohta (1286/2009) ja 7 §:n (1286/2009) 2 momentti

Laki luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista 2 §, 3 § 6 kohta, 5 § 1 momentti (1440/2006), 17 § (1440/2006) 2 ja 5 kohta

Laki maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista 5 § (1559/2001), 6 § 3 kohta, 10 a § 2 momentti

Laki maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992), 1 § (1514/1994), 2 §, 7 § 1 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 7. lisäpöytäkirja 4 artiklan 1 kohta

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-489/10, Bonda, C-150/10, Beneo-Orafti, C-670/11, Vinifrance

Päätös, josta valitetaan

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta 4.4.2013 nro 55/1/2012

Asian aikaisempi käsittely

Nummi-Pusulan kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen (jäljempänä myös maaseutuelinkeinoviranomainen) on 13.12.2011 tekemällään neljällä päätöksellä päättänyt periä takaisin maatalousyhtymä A:ta tukivuoden 2010 tilatukea 3 497,88 euroa, luonnonhaittakorvausta 2 912 euroa, luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa 295,91 euroa ja ympäristötukea 2 375,67 euroa korkoineen. Kyseessä on 100 prosentin seuraamus täydentävien ehtojen laiminlyönnin vuoksi. Hevosten ruokintaan ja juottoon liittyvä laiminlyönti on tahallinen ja tilalle aiheutuu tästä 100 prosentin sanktio. Tuet peritään takaisin kuittaamalla. Koron lopullinen määrä määräytyy kuittaushetken perusteella.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös ELY-keskus) on päätöksellään 13.2.2012 dnro 59/5600-2012 hylännyt valittajan oikaisuvaatimuksen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen edellä mainituista päätöksistä.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Maatalousyhtymä A:n valituksen sekä vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Valituslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Keskeisistä oikeusohjeista

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 4 artiklan mukaan suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia. Asetuksen 5 artiklan mukaan liitteessä II luetellut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla: a) kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys, b) ympäristö, c) eläinten hyvinvointi. Liitteessä II tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan niiden voimassa olevassa muodossa, ja kun kyse on direktiivistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön. Liitteen II mukaan asetuksen 4 ja 5 artiklassa tarkoitetuilla lakisääteisillä hoitovaatimuksilla tarkoitetaan muun muassa tuotantoeläinten suojelua koskevan neuvoston direktiivin 98/58/EY 4 artiklaa. Kyseessä olevan artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että olosuhteet, joissa eläimiä (kaloja, matelijoita ja sammakkoeläimiä lukuun ottamatta) kasvatetaan ja pidetään, ovat liitteessä annettujen säännösten mukaiset.

Alempana oikeusohjeissa tarkemmin yksilöidyn komission asetuksen N:o 1122/2009 täydentäviä ehtoja koskevan 71 artiklan 1 kohdan mukaan, jos havaittu noudattamatta jättäminen johtuu viljelijän laiminlyönnistä, on sovellettava vähennystä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 artiklan (oikeastaan 72 artiklan) soveltamista. Asetuksen 72 artiklan mukaan, jos viljelijä on jättänyt säännöksiä noudattamatta tahallisesti, 70 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun kokonaismäärään sovellettavan vähennyksen on pääsään³töisesti oltava 20 prosenttia kyseisestä kokonaismäärästä, sanotun kui³tenkaan rajoittamatta 77 artiklan soveltamista. Maksajavirasto voi kui³tenkin toimivaltaisen valvontaviranomaisen 54 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti tarkastuskertomuksen arviointiosassa esittämän ar³vion perusteella päättää alentaa kyseistä prosenttiosuutta vähintään 15 prosenttiin tai korottaa sitä tapauksen mukaan enintään 100 prosenttiin kyseisestä kokonaismäärästä.

Edellä mainitun komission asetuksen 80 artiklan 1 kohdan mukaan vil³jelijän on palautettava perusteettomasti maksetut määrät, joihin lisätään 2 kohdan mukaisesti lasketut korot. Edellä mainitun asetuksen 2 kohdan mukaan korko lasketaan sen ajan perusteella, joka kuluu viljelijälle palautusvelvollisuudesta ilmoittamisen ja joko palautuksen tai vähennyksen välillä. Sovellettava korkotaso on laskettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti, eikä se saa olla alempi kuin kansallisten säännösten mukaisesti maksujen takaisinperinnässä sovellettava korkotaso.

Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun lain (1440/2006) 5 §:n 1 momentin mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijä noudattaa täydentäviä ehtoja. Täydentävien ehtojen kansallisesta täytäntöönpanosta säädetään muun muassa eläinsuojelulaissa (247/1996). Lain 17 §:n 1 momentin mukaan virheellisesti tai perusteetta maksettu tuki on perittävä takaisin muun muassa, jos tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet.

Eläinten hyvinvointia koske³vasta täydentävien ehtojen valvonnasta annetun valtioneuvoston ase³tuksen (118/2010) 12 §:n mukaan jos eläinsuojelulaissa (247/1996) tarkoitettu viranomainen tehdessään eläinsuojelulain 39 tai 48 §:ssä mukaista tarkastusta tai mainitun lain 42 §:n mukaisesti muutoin toteaa, että muun muassa suoria tukia, luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea hakenut maatila on jättänyt noudattamatta tämän asetuksen 23 §:ssä taikka liitteessä 1 tai 2 mainit³tuja eläinten hyvinvointiin liittyviä säännöksiä, tarkastus on laajennettava koskemaan eläinten hyvinvointiin liittyviä täydentäviä ehtoja. Asetuksen 23 §:n sekä liitteen 1 ja 2 nojalla eläinten hyvin³vointia koskevassa täydentävien ehtojen tilavalvonnassa on lampaiden ja hevosten osalta valvottava muun muassa pitopaikan olosuhteet sekä juotto ja ruokinta. Tältä osin on lampaiden osalta viitattu lampaiden pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätökseen (4/EEO/1997) ja hevosten osalta eläinsuojeluasetuksen 9 §:ään ja hevosten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätökseen (14/EEO/1997). Seuraamuksista säädetään asetuksen 25 ja 26 §:ssä. Asetuksen 26 §:n mukaan seuraamus säännösten tahallises³ta noudattamatta jättämisestä säädetään soveltamisasetuksen (EY N:o 1122/2009) 72 artiklassa.

Neuvoston direktiivi 98/58/EY on Suomessa pantu täytäntöön muun muassa eläinsuojelulailla (247/1996) ja -asetuksella (396/1996). Hevosten pitoa on säädelty myös hevosten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (14/EEO/1998, kumottu 1.7.2010 lukien valtioneuvoston asetuksella 588/2010).

Eläinsuojelulain 4 §:n mukaan eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Lain 5 §:n mukaan eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa.

Eläinsuojeluasetuksen 1 §:n mukaan eläinten pitopaikka sekä pitopaikan rakenteet ja laitteet on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se on eläimelle turvallinen. Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa. Asetuksen 4 §:n mukaan eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana. Asetuksen 9 §:n mukaan hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.

Maa- ja metsätalousministeriön hevosten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetun päätöksen N:o 14/EEO/1998 1 §:n mukaan sen osin, muun muassa jäljempänä selostettujen säännösten osalta sitovat säännökset koskevat eläinsuojeluvaatimuksista, joita on noudatettava hevosten pidossa eläintarhoja ja sirkuksia lukuunottamatta. Päätöksen liitteen 1.2 kohdan mukaan hevosten pitopaikan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Kohdan 1.3 mukaan eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Kohdan 2.1 mukaan hevosen liikunnan ja ulkoilun tarpeiden tyydyttämisestä on huolehdittava päivittäin. Hevosen kaviot on vuoltava säännöllisesti. Kohdan 2.3 mukaan hevoselle annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.

Maa- ja metsätalousministeriön lampaiden pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetun päätöksen N:o 4/EEO/1997 liitteen kohdan 1.1. mukaan lampaiden pitoon tarkoitettujen eläinsuojien ja karsinoiden sisäpintojen sekä lampaiden pitoon tarkoitettujen varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä ja tarvittaessa desinfioitavissa. Rakennukset, aitaukset ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että ne eivät vahingoita eläintä eivätkä vaaranna sen terveyttä tai hyvinvointia. Liitteen kohdan 1.2 mukaan eläinten pitopaikan lattian pohjan on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Lampailla on oltava käytettävissään niille sopiva kuivitettu alue, johon kaikki eläimet pääsevät yhtä aikaa makuulle. Kohdan 1.4 mukaan eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, lämpötila, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi.

Ympäristötukea ja luonnonhaittakorvausta koskevan lain (1440/2006) 17 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan virheellisesti tai perusteetta maksettu tuki on perittävä takaisin, jos tuen ehtoja ei ole noudatettu.

Maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain 7 §:n mukaan, jos hakija on saanut tässä laissa tarkoitettua tukea perusteettomasti tai enemmän kuin hänelle olisi voitu myöntää, voi tuen myöntänyt viranomainen, aikaisemman päätöksen lainvoimaisuuden estämättä, päättää perusteettomasti tai liikaa myönnetyn määrän takaisin perimisestä.

Asian olosuhteista

Tilalle on tehty eläinsuojelutarkastukset 3.6.2010 ja 11.6.2010.

Eläinsuojelutarkastus 3.6.2010 on tehty Etelä-Suomen aluehallintoviraston valvontaeläinlääkärin Jessica Löfgren-Erikssonin toimesta. Tarkastusta koskevan tarkastusasiakirjan mukaan tilalla on ollut 41 lammasta, 11 karitsaa sekä kahdeksan hevosta. Lampaiden ja karitsojen hoitoa koskevassa tarkastuksessa on ha³vaittu, että lampolassa on ollut kostea ja paksu lantapatja, joka on aihe³uttanut tilaan todella huonon ilmanlaadun. Lantapatja on ollut "ylikyllästetty". Lisäksi lampolassa on ollut eläimille vaarallisia rakenteita.

Tarkastuskäyntiä 3.6.2010 koskevan tarkastusasiakirjan mukaan tarkastuksessa on hevosten osalta todettu, että hevosista viisi oli erittäin laihoja ja lihasköyhiä. Lisäksi hevosten kaviot olivat ylipitkät, ja ne seisoivat yhtä hevosta lukuun ottamatta 60 senttimetrin paksuisella lantapehku³pat³jalla. Hevosten jaloittelu on ollut ilmeisen puutteellista lihasten puuttumisesta päätellen. Tämän lisäksi on todet³tu, että hevosten ruokinta on ollut ilmeisen niukkaa.

Tilalla on 11.6.2010 tehty uusintatarkastus, jolloin paikalla olivat valvontaeläinlääkärin Jessica Löfgren-Erikssonin lisäksi myös muun muassa läänineläinlääkäri Tapani Parviainen Etelä-Suomen aluehallintovirastos³ta ja kunnaneläinlääkäri Hilkka Knuutinen.

Kyseessä olevaa tarkastusta koskevan tarkastusasiakirjan mukaan tarkastuksessa on todettu, että seitsemän hevosta kahdeksasta oli hyvin laihoja, ja että kaksi hevosista (Acs Goldheart ja Acs Duellant) oli³vat nääntyneitä ja lihasköyhiä. Tarkastuskertomuksen mukaan nuorempi hevonen oli ventovuohinen ja sen kävellessä takajalat tekivät sisäänpäin kiertävää liikettä, sen reisilihaksisto oli olematon. Vanhempi näänty³neistä hevosista oli hyvin laiha ja lihasköyhä kaikkialta. Sillä oli ylipitkät kaviot. Paikalla olleet eläinlääkärit katsoivat, että kaksi huonokuntoisinta hevosta tuli lopettaa välittömästi. Hevoset lope³tettiin samana iltana yksityiseläinlääkärin toimesta.

Täydentävien ehtojen havaintopöytäkirjan 2010 (laiminlyöntien arviointilomake 2010) mukaan tilalla tarkastuksen tehneen tarkastajan ehdotus seuraamusprosentiksi on seuraava: Lampaiden osalta on ehdotettu 3 prosentin ja hevosten osalta tahallisen laiminlyönnin perusteella 100 prosentin suuruista seuraamusprosenttia, jolloin ehdotus seuraamusprosentiksi ehdonalalle "Eläinten hyvinvointi" on ollut 100 prosenttia. Lampaiden suojelua koskevan indikaattorin osalta havaintopöytäkirjaan on merkitty seuraavaa: 3.6.2010 lampolan ilma paksun lantapatjan ja matalan tilan vuoksi hyvin huono. Hevosten suojelua koskevan indikaattorin osalta on merkitty seuraavaa: 3.6. ja 11.6.2010 tallissa paksu lantapatja, valaistus riittämätön. Hevosten ruokintaa ja juottoa koskevan indikaattorin osalta on merkitty seuraavaa: Hevoset erittäin laihoja, kaksi pahasti nälkiintyneitä, jouduttiin lopettamaan 11.6.2010. Tämän indikaattorin osalta laiminlyönti on katsottu tahalliseksi.

Täydentävien ehtojen lopullisen pöytäkirja 9.5.2011 mukaan ELY-keskus on vahvistanut 100 prosentin suuruisen lopullisen seuraamusprosentin.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X ja Y on Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa 9.5.2011 asiassa R 10/1556 tuomittu sakkorangaistuksiin eläinsuojelurikkomuksista. Eläintenpitokieltoa ei ole määrätty. Turun hovioikeus ei ole 4.10.2011 asiassa R 11/1346 antamallaan päätöksellä nro 2164 muuttanut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden päätöstä. Turun hovioikeuden päätös on lainvoimainen.

Valituksessa vedotaan niin sanottuun ne bis in idem eli ei kahdesti samassa asiassa -periaatteeseen. Kyseinen periaate on vahvistettu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklassa, jota on Lissabonin sopimuksen mukaisesti noudatettava sitovana sen soveltamisalalla. Perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaan sen määräykset koskevat jäsenvaltiota silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta.

Valituslautakunta toteaa, että tässä asiassa on kyse etupäässä Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittamista tuista ja että valituksenalaisilla päätöksillä on tarkoitus suojata tuen maksajan, siis myös Euroopan unionin, taloudellisia etuja. Tämän vuoksi asiaan on sovellettavissa Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2988/95. Sen 6 artiklan 1 kohdan mukaan taloudellisten seuraamusten kuten hallinnollisten sakkojen määräämistä voidaan lykätä toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä, jos kyseistä henkilöä vastaan on aloitettu rikosoikeudellinen menettely samojen seikkojen perusteella. Artiklan 3 kohdasta ilmenee, että sen jälkeen, kun rikosoikeudellinen menettely on saatettu loppuun, sen ajaksi lykätty hallinnollinen menettely jatkuu, jollei se ole yleisten oikeusperiaatteiden vastainen. Artiklan 4 kohdasta ilmenee, että hallinnollista menettelyä jatkettaessa hallinnollinen viranomainen saa ottaa huomioon kaikki oikeusviranomaisen samalle henkilölle samojen seikkojen perusteella määräämät seuraamukset. Artiklan 5 kohdassa todetaan, viitaten artiklan 1–4 kohtiin, että mitä 1–4 kohdassa säädetään, ei sovelleta sellaisiin taloudellisiin seuraamuksiin, jotka kuuluvat erottamattomana osana taloudellisiin tukijärjestelmiin ja joita voidaan soveltaa mahdollisista rikosoikeudellisista seuraamuksista riippumatta, jos ja siinä määrin kuin ne eivät ole verrattavissa tällaisiin seuraamuksiin. Valituslautakunta toteaa, että tässä valituslautakunnassa käsiteltävänä olevassa asiassa on lähtökohtaisesti kyse neuvoston asetuksen N:o 2988/95 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista taloudellisista seuraamuksista, jotka kuuluvat erottamattomana osana taloudellisiin tukijärjestelmiin. Näin ollen, ja kun artiklan 1 kohdassa viitataan rikosseuraamusjärjestelmään, josta X ja Y:lle määrätyissä sakkorangaistuksissa on ollut kyse, asiaan ei sovelleta artiklan 1–4 kohdissa tarkoitettuja toimenpiteitä. Kyseisissä kohdissa tarkoitetuilla toimenpiteillä voidaan sinällään katsoa olevan tarkoituksena muun ohessa varmistaa asetuksen johdannossakin mainitun ne bis in idem -periaatteen noudattamismahdollisuudet. Valituslautakunta kuitenkin katsoo, että tässä tapauksessa kyseessä oleva periaate ei ole ollut esteenä valituksenalaisilla päätöksillä määrätylle takaisinperinnälle.

Käräjäoikeuden edellä mainitun ratkaisun mukaan vastaajat ovat syyllistyneet eläinsuojelurikkomukseen tahallaan tai huolimattomuuttaan. Syyttäjän vaatimus eläintenpitokiellosta on hylätty todeten muun muassa, että käräjäoikeus pitää vastaajien syyksi luettujen rikkomusten laatua varsin lievänä.

Tarkastustulosten perusteella hevosilla ei ole ollut sopivaa ravintoa ja niiden liikunnan tarve on osittain laiminlyöty. Hevosten pitopaikka ei ole ollut riittävän puhdas. Hevosten kavioiden hoidosta ei ole huolehdittu asianmukaisesti. Käräjäoikeudessa esitetyn perusteella viimeksi mainitun osalta on ollut kyse lähinnä kahdesta hevosesta. Lampaiden ja karitsojen osalta valvonnassa on ha³vaittu, että lampolassa on ollut kostea ja paksu lantapatja, joka on aihe³uttanut tilaan todella huonon ilmanlaadun. Lisäksi lampolassa on ollut eläimille vaarallisia irtonaisia ja rikkoutuneita rakenteita. Valituslautakunta toteaa, että tarkastustulosten perusteella eläinten käsittelyssä ei ole asianmukaisesti noudatettu edellä selostettuja eläinten pitoa koskevia säännöksiä. Läänineläinlääkäri Parviaisen 17.8.2010 päivätyn lausunnon mukaan tilalla 11.6.2010 käyneet eläinlääkärit olivat yksimielisiä kahden hevosen lopettamisen tarpeellisuudesta. Valituslautakunta toteaa, että valokuvat tukevat tarkastustuloksia.

Vasta valituksessa valituslautakunnalle on esitetty, että asiassa tulisi ottaa huomioon, että hevoset ovat olleet harrastushevosia, joilla on ratsastettu, hevoset eivät ole liittyneet maatalouden harjoittamiseen millään tavalla, eivätkä ole olleet tuotantoeläimiä ja aiemmin X on merkitty hevosten omistajaksi Suomen Hippos ry:n pitämään rekisteriin. Valituksen mukaan hevoset eivät ole olleet Maatalousyhtymä A:n omistamia. Valituslautakunta toteaa, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 4 artiklan 1 kohdan mukaan suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia. Säännöksen toisen alakohdan mukaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan ainoastaan viljelijän maataloustoiminnan tai tilan maatalousmaan osalta. X:n 2.9.2010 päivätyn läänineläinlääkärille kuulemisessa antaman vastineen mukaan yksi hevosista oli "liisattu" eli sen hallinta perustui leasing-sopimukseen, ja muut hevoset olivat eri puolilta Suomea maksullisessa hoidossa. Edellä mainitun vastineen mukaan kyseessä on kymmenen hevosen talli, johon silloinen TE-keskus on aikanaan myöntänyt avustusta ja valtion tukeman lainan. Toisen vastineen mukaan tilalla on kasvatettu Holstein- ja Hannofer-sukuisia hevosia. Valituslautakunta toteaa, että kyseessä olevaa tukivuotta 2010 koskevaan tukihakemuksen maatilalomakkeeseen on merkitty kahdeksan hevosta. Valituslautakunta toteaa, että hevosten hoitopalvelutoiminta, kasvatustoiminta ja ratsastustoimintapalvelut kuuluvat hevostalouteen. Valituksenalaisiin päätöksiin liittyvät vuoden 2010 tuet on haettu tilalle maatalousyhtymän nimissä. Valituslautakunta katsoo, että valituksessa ei ole tältä osin esitetty perustetta, jonka johdosta valituksenalaisia päätöksiä tulisi muuttaa. Takaisinperintäpäätökset on voitu osoittaa maatalousyhtymälle.

Edellä selvitetyillä perusteilla ja kun valituksessa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka johdosta valituksenalaisia päätöksiä tulisi muuttaa, valitus hylätään.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Edellä mainittu säännös ja nyt kyseessä olevan asian lopputulos huomioon ottaen valituslautakunta katsoo, ettei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näin ollen vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkoineen hylätään.

Sovelletut oikeusohjeet

Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 4, 5, 23 ja 24 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, muutettu 74/2009 ja 146/2008 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 50 a ja 51 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 2988/95 Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 4 ja 6 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 33 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 51 ja 52 artikla

Komission asetus (EY) N:o 1975/2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 23 ja 24 artikla

Komission asetus (EY) N:o 1122/2009 neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta 71, 72 ja 80 artikla

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 74 §

Laki tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta (557/2005, muutettu 285/2008 ja 1286/2009) 7 ja 7 a §

Laki luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista (1440/2006, muutettu 364/2010) 5 § 1 momentti ja 10 § 2 momentti

Laki maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä (1336/1992, muutettu 1345/2003 ja 211/2010) 1 ja 7 §

Eläinsuojelulaki (247/1996) 4 ja 5 §

Eläintensuojeluasetus (396/1996) 1, 3, 4, 7 ja 9 §.

Maa- ja metsätalousministeriön päätös hevosten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista N:o 14/EEO/1998 1 §, liite kohdat 1.2, 1.3, 2.1 ja 2.3

Maa- ja metsätalousministeriön päätös lampaiden pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (4/EEO/1997) 1 §, liite 1, kohta 1.4., liite 2, kohta 2.3.

Valtioneuvoston asetus kansanterveyttä sekä eläinten ja kasvien terveyttä, taudeista ilmoittamista, eläinten hyvinvointia sekä eläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevien täydentävien ehtojen valvonnasta (118/2010) 2 § 1 momentti 5 kohta, 4, 5, 12, 23, 25 ja 26 §

Asian ovat ratkaisseet maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan jäsenet Bomström, Anttila (eri mieltä) ja Sunnari. Esittelijä Lehtonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maatalousyhtymä A, X ja Y ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan, ELY-keskuksen ja maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökset kumotaan. Toissijaisesti muutoksenhakijat ovat vaatineet, että mainitut tuet määrätään perittäväksi takaisin vain osaksi ja enintään 40 prosentin osalta. Lisäksi takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpano tulee keskeyttää ja Nummi-Pusulan kunta velvoittaa korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa vaaditulla tavalla sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Muutoksenhakijat ovat perustelleet vaatimuksiaan seuraavasti:

Maaseutuelinkeinoviranomaisen takaisinperintäpäätökset ovat virheelliset eikä niitä olisi saanut enää tehdä. X ja Y on 19.5.2011 tuomittu Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa asiassa R 10/1556 sakkorangaistuksiin eläinsuojelurikkomuksista. Rangaistukset ovat olleet Y:lle 20 päiväsakkoa à 31 euroa eli sakkoa 620 euroa ja X:lle 40 päiväsakkoa à 6 euroa eli sakkoa 240 euroa. Eläintenpitokieltoon heitä ei ole määrätty. Turun hovioikeus ei ole 4.10.2011 asiassa antamallaan päätöksellä numero 2164 muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Hovioikeuden päätös on lainvoimainen.

Siinä vaiheessa, kun takaisinperintäpäätökset on tehty, X:ään ja Y:hyn on kohdistunut jo lainvoimainen sakkorangaistus. Takaisinperintäasioissa on kyse Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan tarkoittamasta rikosasiasta. Eläinsuojelurikkomustuomiossa on ollut kyse olennaisesti samasta asiasta kuin tukien takaisinperintäpäätöksissä. Koska ketään ei saa uudelleen rangaista samasta asiasta, josta hänet on jo tuomittu, tukien takaisinperintäasioita ei olisi saanut tutkia. Takaisinperintää koskevat päätökset on siten kumottava.

Valituslautakunnassa on katsottu, että asiassa on kysymys hallinnollisesta tukisanktiosta, jonka tarkoitus on suojata Euroopan unionin taloudellisia intressejä. Tulkinta on virheellinen. Vaikka tarkoitus olisi suojata unionin taloudellisia intressejä, muutoksenhakijoiden näkökulmasta asiassa on kyse kaksinkertaisesta rikosoikeudellisesta sanktiosta. Heidät on ensin tuomittu sakkorangaistukseen ja sen jälkeen velvoitettu maksamaan tuet takaisin. Tilanne on sama kuin verorikoksissa, joissa lainvoimaisesti määrätty veronkorotus estää rikossyytteen tutkimisen. Maataloustukien takaisinperintä on samanlainen hallinnollinen sanktio kuin veronkorotus. Lainvoimainen hovioikeuden tuomio estää tukien takaisinperintäpäätösten tekemisen.

Jos katsottaisiin, että tuet voidaan periä takaisin, maksetuista tuista on perittävissä takaisin enintään 40 prosenttia. Valituksenalainen päätös on ollut äänestysratkaisu. Vähemmistö olisi määrännyt perittäväksi takaisin vain 40 prosenttia tuista. Perusteluina valituksessa on viitattu vähemmistöön jääneen lautakunnan varapuheenjohtajan eriävän mielipiteen perusteluihin.

Maaseutuvirasto on jo ryhtynyt perimään tukia. Ne voidaan periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä. Ne bis in idem -kiellon mukaisesti tukia ei saa periä takaisin, minkä vuoksi päätöstä ei myöskään saa panna täytäntöön. Täytäntöön³pano on määrättävä keskeytettäväksi.

Maaseutuelinkeinoviranomainen on tehnyt virheellisen päätöksen, minkä vuoksi on kohtuullista, että kunta korvaa muutoksenhakijoille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antamassaan lausunnossa viitannut tekemänsä päätöksen perusteluihin ja todennut muun ohella seuraavaa:

Hallinnollisessa menettelyssä määrätty tukisanktio ei ole ristiriidassa ne bis in idem -periaatteen kanssa. Euroopan unionin tuomioistuin on 5.6.2012 antanut asiassa C-489/10 ennakkoratkaisun, jonka mukaan niin sanotun summakarenssin määrääminen ei ole rikosoikeudellinen seuraamus. Summakarenssi tarkoittaa sanktiota, jossa valvontavuonna määrätty tukisanktio vähennetään viljelijälle vielä kertaalleen seuraavien kolmen vuoden aikana maksettavista tuista. Valituksessa ei ole esitetty sellaista, minkä perusteella valituslautakunnan päätöstä tulisi muuttaa.

Maatalousyhtymä A, X ja Y ovat antaneet asiassa vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinnollisessa menettelyssä määrätty tukisanktio on ristiriidassa ne bis in idem -periaatteen kanssa. Asiaa ei muuta unionin tuomioistuimen asiassa C-489/10 antama ratkaisu. Tässä Bonda-asiassa on ollut kyse maataloustukien väärinkäytöstä. Viljelijä oli suljettu pois tuen piiristä siltä vuodelta, jolta hän on tehnyt totuudenvastaisen ilmoituksen tukeen oikeuttavasta pinta-alasta, ja siitä syystä on vähennetty ilmoitetun pinta-alan ja määritetyn pinta-alan erotusta vastaava määrä tuista, jotka viljelijälle voitaisiin myöntää kolmelta seuraavalta kalenterivuodelta. Unionin tuomioistuin on ratkaisussaan katsonut, että kyse on ollut hallinnollisesta keinosta, jolla on varmistettu julkisten varojen moitteeton varainhoito. Sen vuoksi tukien takaisinperintä ei ole ollut totuudenvastaisen ilmoituksen rikosoikeudellinen seuraamus. Muutoksenhakijat eivät ole käyttäneet väärin tukia ilmoittamalla liian suuria pinta-aloja maataloustukien saamiseksi. Muutoksenhakijat eivät ole toimineet tukijärjestelmää vastaan saadakseen oikeudetonta hyötyä. Tapaus ei sovellu tähän asiaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Maatalousyhtymä A:n, X:n ja Y:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

3. Lausuminen takaisinperinnän täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Unionin oikeuden merkitykselliset säännökset ja oikeuskäytäntö

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklan mukaan ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti.

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (tilatukiasetus) 4–6 artiklat koskevat täydentäviä ehtoja. 4 artiklan 1 kohdan mukaan suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia sekä 6 artiklassa tarkoitettua hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta. 5 artiklan 1 kohdan mukaan liitteessä II luetellut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla: a) kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys, b) ympäristö, c) eläinten hyvinvointi. Artiklan 2 kohdan mukaan liitteessä II tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan niiden voimassa olevassa muodossa ja kun on kyse direktiiveistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön. Asetuksen liitteen II C kohta koskee eläinten hyvinvointia.

Tilatukiasetuksen 23 artiklassa on säännökset tuen vähentämisestä tai epäämisestä, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta, ja 24 artiklassa on säännökset tuen vähentämistä ja epäämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta. Jos lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta ei jonkin kalenterivuoden jonain aikana noudateta ja kyseinen noudattamatta jättäminen johtuu suoraan tukihakemuksen asianomaisena kalenterivuonna jättäneen viljelijän toiminnasta tai laiminlyönnistä, viljelijälle myönnettyjen tai myönnettävien suorien tukien kokonaismäärää 23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen kohdan mukaan alennetaan tai se evätään 24 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti sen jälkeen kun on sovellettu 7, 10 ja 11 artiklaa. Jos kyseessä on tarkoituksellinen noudattamatta jättäminen, 24 artiklan 5 kohdan mukaan vähennysprosentin on pääsääntöisesti oltava vähintään 20, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen, ja nämä seuraamukset voivat jatkua yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennettyjen hallinto- ja valvontajärjestelmien osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten tukien täydentävien ehtojen osalta annetun komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 (tilatukiasetuksen soveltamisasetus) täydentävien ehtojen noudattamista koskevassa 71 artiklassa on säännökset vähennysten soveltamisesta laiminlyönnin tapauksessa ja 72 artiklassa säännökset vähennysten ja epäämisten soveltamisesta säännösten tahallisen noudattamatta jättämisen tapauksissa. Jos havaittu noudattamatta jättäminen johtuu viljelijän laiminlyönnistä, on 71 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan sovellettava vähennystä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 artiklan, oikeastaan 72 artiklan, soveltamista. Jos viljelijä on jättänyt säännöksiä noudattamatta tahallisesti, 72 artiklan 1 kohdan mukaan 70 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun kokonaismäärään sovellettavan vähennyksen on pääsääntöisesti oltava 20 prosenttia kyseisestä kokonaismäärästä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 77 artiklan soveltamista. Maksajavirasto voi kuitenkin toimivaltaisen valvontaviranomaisen 54 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti tarkastuskertomuksen arviointiosassa esittämän arvion perusteella päättää alentaa kyseistä prosenttiosuutta vähintään 15 prosenttiin tai korottaa sitä tapauksen mukaan enintään 100 prosenttiin kyseisestä kokonaismäärästä. Jos tahallinen noudattamatta jättäminen koskee jotain tiettyä tukijärjestelmää, artiklan 2 kohdan mukaan viljelijä on suljettava kyseisen tukijärjestelmän ulkopuolelle kyseisen kalenterivuoden osalta. Jos säännösten tahallinen noudattamatta jättäminen on erittäin laajaa, vakavaa, pitkäaikaista tai toistuvaa, viljelijä on suljettava asianomaisen tukijärjestelmän ulkopuolelle myös seuraavan kalenterivuoden osalta. Perusteettomien tukien takaisinperintää koskevan 80 artiklan 1 kohdan mukaan viljelijän on palautettava perusteettomasti maksetut määrät, joihin lisätään 2 kohdan mukaisesti lasketut korot.

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (maaseutuasetus II) 36, 37 ja 39 artiklassa on säännöksiä maaseudun luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen myöntämisestä. Näitä tukia saavan on 50 a artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan noudatettava koko maatilalla asetuksen (EY) N:o 73/2009 5 ja 6 artiklassa ja liitteessä II ja III lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia. 51 artiklassa on säännökset tuen vähentämisestä tai tuen ulkopuolelle jättämisestä. Jos lakisääteisiä hoitovaatimuksia sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia ei noudateta milloin tahansa tiettynä kalenterivuotena ja tämä noudattamatta jättäminen johtuu suoraan sen tuensaajan toiminnasta tai laiminlyönnistä, joka jätti tukihakemuksen mukaisesti asiaankuuluvana kalenterivuotena, kyseiselle tuensaajalle myönnettyjä tai myönnettävää tuen kokonaismäärää asiaan kuuluvana kalenterivuotena 51 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan vähennetään tai se evätään 4 kohdassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Jos kyseessä on tahallinen noudattamatta jättäminen, vähennysprosentti on 51 ariklan 4 kohdan b alakohdan mukaan periaatteessa vähintään 20 prosenttia ja voi ulottua jättämiseen kokonaan yhden tai usean tukiohjelman ulkopuolelle ja sitä voidaan soveltaa yhtenä tai useana kalenterivuotena.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta annetun komission asetuksessa (EY) N:o 1975/2006 on täydentävien ehtojen noudattamiseen liittyvä vähennysten ja poissulkemisten laskentaa koskeva 23 artiklan säännös. Sen mukaan rajoittamatta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 51 artiklan 2 kohdan soveltamista, kun noudattamatta jättäminen havaitaan, on vähennettävä kyseisen neuvoston asetuksen mukaisten luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen kokonaismäärää, joka on myönnetty tai on myönnettävä asianomaiselle tuensaajalle niiden maksuhakemusten perusteella, jotka hän on jättänyt tai tulee jättämään kalenterivuonna, jona laiminlyönti havaitaan. Kun noudattamatta jättäminen johtuu tuensaajan huolimattomuudesta, vähennys on laskettava asetuksen (EY) N:o 796/2004 66 artiklassa vahvistettuja sääntöjä noudattaen. Kun noudattamatta jättäminen on tahallista, vähennys on laskettava asetuksen (EY) N:o 796/2004 67 artiklan mukaisesti.

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 66 artiklassa on säännökset vähennysten soveltamisesta laiminlyönnin tapauksessa ja 67 artiklassa säännökset vähennysten ja poissulkemisten soveltamisesta säännösten tahallisen noudattamatta jättämisen tapauksissa. Jos noudattamatta jättäminen johtuu viljelijän laiminlyönnistä, on 66 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan vähennettävä suorien tukien kokonaismäärää, joka on myönnetty tai on myönnettävä asianomaiselle viljelijälle niiden tukihakemusten perusteella, jotka hän on jättänyt tai tulee jättämään kalenterivuonna, jona laiminlyönti havaitaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 artiklan soveltamista. Jos viljelijä on jättänyt säännöksiä noudattamatta tahallisesti, 67 artiklan 1 kohdan mukaan 66 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun kokonaismäärään sovellettava vähennys on pääsääntöisesti 20 prosenttia kyseisestä kokonaismäärästä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 artiklan soveltamista. Maksajavirasto voi kuitenkin toimivaltaisen valvontaviranomaisen 48 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti tarkastuskertomuksessa esittämän arvion perusteella päättää alentaa kyseistä prosenttiosuutta vähintään 15 prosenttiin tai korottaa sitä tapauksen mukaan enintään 100 prosenttiin kyseisestä kokonaismäärästä. Jos tahallinen noudattamatta jättäminen koskee jotain tiettyä tukijärjestelmää, 2 kohdan mukaan viljelijä on suljettava kyseisen tukijärjestelmän ulkopuolelle kyseisen kalenterivuoden osalta. Jos säännösten tahallinen noudattamatta jättäminen on erittäin laajaa, vakavaa, pitkäaikaista tai toistuvaa, viljelijä on suljettava asianomaisen tukijärjestelmän ulkopuolelle myös seuraavan kalenterivuoden osalta. Aiheettomien maksujen takaisinperintää koskevan 73 artiklan 1 kohdan mukaan viljelijän on palautettava aiheettomasti maksetut määrät, joihin lisätään 3 kohdan mukaisesti lasketut korot.

Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 1 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamiseksi annetaan yleinen säännöstö yhteisön oikeuteen kohdistuvia väärinkäytöksiä yhtenäisistä tarkastuksista sekä hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista. Artiklan 2 kohdan mukaan väärinkäytösten tunnusmerkit toteuttaa jokainen yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkominen, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai yhteisöjen hoidossa oleville talousarvioille, joko suoraan yhteisöjen puolesta kannettujen omien varojen vähenemisen tai lakkaamisen taikka perusteettoman menon takia.

Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan kaikista väärinkäytöksistä seuraa yleensä perusteettomasti saadun etuuden periminen takaisin siten, että velvoitetaan maksamaan velkana olevat tai perusteettomasti saadut summat, tai siten, että takuu, joka on annettu myönnetyn etuuden hakemuksen tueksi tai ennakkomaksua saataessa, määrätään kokonaan tai osittain menetetyksi. Saman artiklan 2 kohdan mukaan edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen rajoitetaan saadun etuuden takaisinperimiseen, lisättynä, jos tästä on säädetty, koroilla, jotka voidaan määritellä kiinteästi. Artiklan 4 kohdan mukaan mainitussa artiklassa säädettyjä toimenpiteitä ei pidetä seuraamuksina.

Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan tahallisista tai huolimattomuudesta johtuvista väärinkäytöksistä voi seurata seuraavia hallinnollisia seuraamuksia:

a) hallinnollisen sakon maksaminen,

b) perusteettomasti saatua tai maksamatta jätettyä määrää suuremman määrän maksaminen, mihin lisätään tarvittaessa korot; tämä erityisissä säädöksissä määrättävän prosenttiosuuden mukaan määrätty lisämäärä ei saa ylittää sitä ehdottomasti tarpeellista tasoa, joka tekee siitä vakuuttavan,

c) yhteisön säädösten mukaan myönnetyn etuuden takaisinperiminen kokonaan tai osittain, vaikka toimija on saanut aiheettomasti vain osan tästä etuudesta,

d) etuuden saamisen epääminen tai takaisinperiminen tietyksi väärinkäytösten jälkeiseksi ajaksi,

e) yhteisön tukijärjestelmään osallistumiseen tarvittavan luvan tai hyväksymisen väliaikainen peruuttaminen,

f) säännöstön ehtojen noudattamiseksi annetun takuun tai vakuuden menettäminen tai perusteettomasti vapautetun takuun määrän takaisinmaksu,

g) muut luonteeltaan yksinomaan taloudelliset, ominaisuuksiltaan ja soveltamisalaltaan vastaavanlaiset seuraamukset, joista säädetään neuvoston antamissa alakohtaisissa säännöstöissä asianomaisen alan tarpeiden mukaan ja neuvoston komissiolle antamia täytäntöönpanovaltuuksia noudattaen.

Asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan muista väärinkäytöksistä voi seurata vain 1 kohdassa tarkoitettuja, muita kuin rikosoikeudellisten seuraamusten kaltaisia seuraamuksia, tämän rajoittamatta tämän asetuksen voimaantulohetkellä voimassa olevien alakohtaisten säännöstöjen säännöksiä, jos tällaiset seuraamukset ovat välttämättömiä säännöstön moitteettomaksi soveltamiseksi.

Asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan taloudellisten seuraamusten kuten hallinnollisten sakkojen määräämistä voidaan lykätä toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä, jos kyseistä henkilöä vastaan on aloitettu rikosoikeudellinen menettely samojen seikkojen perusteella. Hallinnollisen menettelyn lykkäämisestä seuraa 3 artiklassa tarkoitetun vanhentumisajan keskeytyminen.

Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan jos rikosoikeudellista menettelyä ei jatketa, sen ajaksi lykätty hallinnollinen menettely jatkuu normaalisti.

Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan, kun rikosoikeudellinen menettely on saatettu loppuun, jatkuu sen ajaksi lykätty hallinnollinen menettely, jollei se ole yleisten oikeusperiaatteiden vastainen.

Asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaan, hallinnollista menettelyä jatkettaessa hallinnollinen viranomainen valvoo, että tapauksessa sovelletaan vähintään yhteisön säännöstössä säädettyä seuraamusta vastaavaa seuraamusta, ja se saa ottaa huomioon kaikki oikeusviranomaisen samalle henkilölle samojen seikkojen perusteella määräämät seuraamukset.

Asetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan, mitä 1–4 kohdassa säädetään, ei sovelleta sellaisiin taloudellisiin seuraamuksiin, jotka kuuluvat erottamattomana osana taloudellisiin tukijärjestelmiin ja joita voidaan soveltaa mahdollisista rikosoikeudellisista seuraamuksista riippumatta, jos ja siinä määrin kuin ne eivät ole verrattavissa tällaisiin seuraamuksiin.

Unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännön mukaan yhteisen maatalouspolitiikan alaan kuuluvissa säännöksissä asetetut seuraamukset, kuten taloudellisen toimijan jättäminen väliaikaisesti tukijärjestelmän ulkopuolelle, eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia (ks. asia C-489/10, Bonda, tuomion 28 kohta, jossa on viitattu asioihin 137/85, Maizena ym., tuomion 13 kohta, C‑240/90, Saksa v. komissio, tuomion 25 kohta ja C‑210/00, Käserei Champignon Hofmeister, tuomion 43 kohta). Oikeuskäytännössä on katsottu, että tällaisen ulkopuolelle jättämisen ja perusteettomasti maksetun tuen määrään laskettujen korotusten tarkoituksena on niiden lukuisten sääntöjenvastaisuuksien torjuminen, joita maataloustukien yhteydessä tehdään ja jotka voivat niistä yhteisön talousarviolle aiheutuvan suuren rasituksen vuoksi vaarantaa toimielinten kyseisellä alalla markkinoiden vakauttamiseksi, maatalouden harjoittajien elintason ylläpitämiseksi ja kohtuullisten kuluttajahintojen takaamiseksi toteuttamat toimenpiteet (ks. em. asiat Bonda, tuomion 29 kohta, Käserei Champignon Hofmeister, tuomion 38 kohta, ja Saksa v. komissio, tuomion 19 kohta). Oikeuskäytännössä on tämän analyysin tueksi todettu, että rikottuja säännöksiä sovelletaan ainoastaan sellaisiin taloudellisiin toimijoihin, jotka ovat aivan vapaasti päättäneet turvautua maatalouden tukijärjestelmään (ks. em. asiat Bonda, tuomion 31 kohta, Maizena ym., tuomion 13 kohta, Saksa v. komissio, tuomion 26 kohta ja Käserei Champignon Hofmeister, tuomion 41 kohta). Koska lisäksi tuen myöntämisen edellytyksenä on unionin tukijärjestelmässä oltava, että sen saaja antaa kaikki takeet nuhteettomuudestaan ja luotettavuudestaan, näiden vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi määrätty seuraamus on erityinen hallinnollinen keino, joka kuuluu tukijärjestelmään sen erottamattomana osana ja jonka tarkoituksena on varmistaa unionin julkisten varojen moitteeton varainhoito (em. asiat Bonda, tuomion 31 kohta ja Käserei Champignon Hofmeister, tuomion 41 kohta).

Asetuksen N:o 2988/95, jolla luodaan yhteinen oikeudellinen kehys kaikille yhteisön politiikkojen kattamille aloille, 1 artiklasta seuraa, että jokainen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkominen, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja josta koituu tai voisi koitua vahinkoa unionin yleiselle talousarviolle tai unionin hoidossa oleville talousarvioille, toteuttaa "väärinkäytösten" tunnusmerkit ja johtaa "hallinnollisiin toimenpiteisiin ja seuraamuksiin" (em. asia Bonda tuomion 33 kohta).

Asetuksessa N:o 2988/95 erotetaan toisistaan yhtäältä tahalliset tai huolimattomuudesta johtuvat väärinkäytökset ja toisaalta muut väärinkäytökset. Asetuksen 4 artiklassa säädetään, että kaikista väärinkäytöksistä seuraa perusteettomasti saadun etuuden periminen takaisin. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan tahallisista tai huolimattomuudesta johtuvista väärinkäytöksistä voi sitä vastoin seurata hallinnollisia seuraamuksia, kuten hallinnollisen sakon maksaminen, perusteettomasti saatua määrää suuremman määrän maksaminen, yhteisön tukijärjestelmään osallistumiseen tarvittavan luvan väliaikainen peruuttaminen tai säännöstön ehtojen noudattamiseksi annetun takuun tai vakuuden menettäminen. Artiklan 2 kohdassa säädetään, että muista kuin tahallisista tai huolimattomuudesta johtuvista väärinkäytöksistä voi seurata vain 1 kohdassa tarkoitettuja, muita kuin rikosoikeudellisten seuraamusten kaltaisia seuraamuksia, tämän rajoittamatta tämän asetuksen voimaantulohetkellä voimassa olevien alakohtaisten säännöstöjen säännöksiä, jos tällaiset seuraamukset ovat välttämättömiä säännöstön moitteettomaksi soveltamiseksi (em. asia Käserei Champignon Hofmeister, tuomion 5–8 ja 51 kohta).

Unionin tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-150/10, Beneo-Orafti, oli kysymys muun ohella asetuksen N:o 968/2006 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta rakenneuudistustukiosuuden takaisin perimisestä ja 27 artiklassa tarkoitetuista seuraamusmaksuista. Asetuksen 26 artiklan 1 kohdan ja 27 artiklaa sovelletaan, jos tuensaaja ei täytä yhtä tai useampaa rakenneuudistussuunnitelman, liiketoimintasuunnitelman tai kansallisen rakenneuudistusohjelman mukaista sitoumustaan. EUT:n mukaan asiassa oli aihetta 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tuen takaisinperintään ja 27 artiklassa tarkoitetun seuraamusmaksun määräämiseen, kuitenkin siten, että 27 artiklan 3 kohdan mukainen seuraamusmaksu voitiin määrätä vain, jos kaikki tapaukseen liittyvät seikat huomioon ottaen katsottiin, että sääntöjä oli jätetty noudattamatta tahallisesti tai vakavan laiminlyönnin seurauksena. Mainitun 27 artiklan 1 kohdan mukaan tuensaajan on seuraamusmaksuna maksettava määrä, joka on 10 prosenttia 26 artiklan mukaisesti takaisinperittävästä määrästä ja 3 kohdan mukaan, jos sääntöjä on jätetty noudattamatta tahallisesti tai vakavan laiminlyönnin seurauksena, 30 prosenttia 26 artiklan mukaisesti takaisinperittävästä määrästä. EUT katsoi, että takaisinperintä merkitsee asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua perusteettomasti saadun etuuden takaisin perimistä. Kuten kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdasta ilmenee, tällaista toimenpidettä ei pidetä sellaisena seuraamuksena, johon voidaan soveltaa ne bis in idem -periaatetta, mikä vahvistetaan nimenomaisesti saman asetuksen 10 perustelukappaleessa (tuomion 70 kohta). Asetuksen N:o 2988/95 5 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että tahallisista tai huolimattomuudesta johtuvista väärinkäytöksistä voi seurata hallinnollisia seuraamuksia. Väärinkäytös määritellään puolestaan saman asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkomiseksi (tuomion 72 kohta). Koska ainoastaan asetuksen N:o 968/2006 27 artiklassa säädettyä toimenpidettä voidaan pitää seuraamuksena, ne bis in idem –periaatetta ei voida soveltaa tilanteeseen (tuomion 74 kohta).

Asiassa C-670/11, Vinifrance, oli kysymys varastointituen takaisinperimisestä pääasiallisesti sillä perusteella, ettei mainittu yhtiö kyennyt osoittamaan, että toisen yhtiön suoraan tai välillisesti toimittamat rypälemehut olivat peräisin yhteisöstä, eikä se myöskään kyennyt osoittamaan omistavansa niitä. Asetuksen N:o 2988/95 4 artiklassa tarkoitetun hallinnollisen toimenpiteen soveltamisessa on EUT:n mukaan huomattava, että yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä unionin lainsäätäjän vahvistettua kelpoisuusedellytykset tuen myöntämistä varten yhden näistä edellytyksistä noudattamatta jättämisestä seuraava oikeudenmenetys ei ole seuraamus vaan pelkkä seuraus kyseisten laissa säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisestä (tuomion 63 kohta, jossa on viitattu asioihin C‑45/05, Maatschap Schonewille-Prins, tuomion 47 kohta ja C-188/11, Hehenberger, tuomion 37 kohta). Koska todettujen väärinkäytösten seurauksena varastointisopimuksia ei voitu katsoa tehdyn pätevästi riidanalaisten varastointitukien saamiseksi, kansallisten viranomaisten oli sovellettava asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua hallinnollista toimenpidettä, jossa on kyse siitä, että kyseiset perusteettomasti saadut tuet vaaditaan palautettaviksi (tuomion 65 kohta).

1.2 Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kohdan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

1.3 Keskeiset kansalliset säännökset käsillä olevassa asiassa sovellettavaksi tulevalla tavalla

Neuvoston tilatukiasetus (EY) N:o 73/2009 on pantu kansallisesti täytäntöön lailla tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta (557/2005, kumottu lailla 193/2013). Lain 2 §:n 1 kohdan (1286/2009) mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan tilatukijärjestelmällä tilatukiasetuksen III osastossa tarkoitettua tuki³järjestelmää.

Saman lain 7 §:n (1286/2009) 2 momentin mukaan elintarviketurvallisuusvirasto, Maaseutuvirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kunta, aluehallintovirasto ja aluehallintoviraston määräämä virkaeläinlääkäri valvovat tilatukiasetuksen liitteissä II ja III tarkoitettujen lakisääteisten hoitovaatimusten sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamista. Valvonnassa noudatetaan muun muassa, mitä eläinsuojelulaissa (247/1996) säädetään ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvonnasta sekä valvontaviranomaisista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tilatukiasetusta ja komission asetusta I ((EY) N:o 1122/2009) tarkentavia säännöksiä valvonnasta ja valvonnassa noudatettavasta menettelystä sekä siitä, minkä tässä momentissa mainittujen lakien tai niiden nojalla annettujen säännösten noudattamiseen valvonta kohdistuu.

Maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992, kumottu lailla 192/2013) 1 §:n (1514/1994) mukaan tätä lakia sovelletaan 2 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten valtion ja Euroopan unionin varoista myöntämiin ja maksamiin avustuksiin, korvauksiin, palkkioihin ja muihin tukiin, jollei muualla toisin säädetä. Lain 2 §:ssä on mainittu muiden ohella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset. Lain 7 §:n 1 momentin mukaan, jos hakija on saanut tässä laissa tarkoitettua tukea perusteettomasti tai enemmän kuin hänelle olisi voitu myöntää, voi tuen myöntänyt viranomainen, aikaisemman päätöksen lainvoimaisuuden estämättä, päättää perusteettomasti tai liikaa myönnetyn määrän takaisin perimisestä.

Luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annettua lakia (1440/2006) sovelletaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman soveltamisalueella. Lain 3 §:n 6 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan täydentävillä ehdoilla neuvoston tilatukiasetuksen (EY) N:o 73/2009 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja ehtoja.

Saman lain 5 §:n 1 momentin (1440/2006) mukaan edellä 4 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetun tuen myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijä sitoutuu määräajaksi noudattamaan tuelle asetettuja ehtoja maatilallaan. Lisäksi tuen myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijä noudattaa täydentäviä ehtoja. Saman momentin mukaan täydentävien ehtojen kansallisesta täytäntöönpanosta säädetään muun ohella eläin³suojelulaissa (247/1996).

Saman lain 17 §:n (1440/2006, kumottu lailla 194/2013), 2 ja 5 kohdan mukaan virheellisesti tai perusteetta maksettu tuki on perittävä takaisin, jos tuen ehtoja ei ole noudatettu (2 kohta) tai Euroopan yhteisön osaksi rahoittamia maaseudun kehittämisen tukia koskeva Euroopan yhteisön lainsäädäntö tätä edellyttää (5 kohta).

Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 5 §:n (1559/2001) mukaan sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, tuen myöntämisessä, maksamisessa, takaisinperinnässä, oikaisussa, valvonnassa ja muutoksenhaussa noudatetaan maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettua lakia (1336/1992).

Saman lain 6 §:n 3 kohdan (1446/2006) mukaan mainitun lain nojalla voidaan maa- ja puutarhataloudelle myöntää kansallisena tukena luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen kansallisia lisäosia.

Saman lain 10 a §:n 2 momentin (1446/2006) mukaan kansallisten lisäosien saamisen edellytyksenä on muun ohella, että hakija noudattaa luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen saannille asetettuja tukiehtoja. Saman momentin mukaan kansallisiin lisäosiin sovelletaan samoja alentamis- ja valvontaseuraamuksia kuin luonnonhaittakorvaukseen ja maatalouden ympäristötukeen.

1.3 Tosiseikat ja oikeudellinen arviointi

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana asiassa on Maatalousyhtymää A koskevien vuoden 2010 tilatuen, luonnonhaittakorvauksen, luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan ja ympäristötuen takaisinperintää koskevien valituksenalaisten päätösten laillisuus.

Muutoksenhakijat ovat valituksessaan muun ohella katsoneet, ettei mainittuja takaisinperintäpäätöksiä enää olisi saanut tehdä, koska X ja Y on Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa 19.5.2011 tuomittu sakkorangaistuksiin eläinsuojelurikkomuksista. Syyttäjän eläinsuojelurikosta ajalla 1.1.2010–11.6.2010 koskevan teonkuvauksen mukaan X ja Y ovat yhdessä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättämällä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille taikka muuten eläinsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti kohdelleet eläimiä tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen. Syyttäjä on viitaten eläinsuojelutarkastuskertomuksiin 3.6.2010 ja 11.6.2010 katsonut, että X ja Y ovat laiminlyöneet eläinsuojelulain yleiset periaatteet eläinten pitopaikkaa ja hoitoa koskevien säännösten osalta syytteessä tarkemmin esitetyin perustein. Muutoksenhakijoiden mukaan kysymys on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kohdan ilmentämän ne bis in idem -periaatteen soveltamisen kannalta samasta asiasta kuin tukien takaisinperinnässä.

Kaikkien kysymyksessä olevien maataloustukien saamisen edellytyksenä on niin sanottujen täydentävien ehtojen noudattaminen. Tuensaajien tilalle on tehty 3.6.2010 ja 11.6.2010 eläinsuojelutarkastukset, jotka on valvontaa koskevien säännösten mukaisesti laajennettu koskemaan eläinten hyvinvointiin liittyviä täydentäviä ehtoja.

Täydentävien ehtojen havaintopöytäkirjan (laiminlyöntien arviointilomake 2010) mukaan tarkastajan ehdotus seuraamusprosentiksi on ollut lampaiden osalta 3 ja tahallisuuden perusteella hevosten osalta 100. Näin ollen ehdotus seuraamusprosentiksi eläinten hyvinvointia koskevan ehdonalan osalta on ollut 100. Täydentävien ehtojen lopullisesta pöytäkirjasta ilmenee, että ELY-keskus on vahvistanut lopulliseksi seuraamusprosentiksi 100.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen 13.12.2011 tekemillä päätöksillä on määrätty maksettavaksi takaisin tuensaajalle aikaisemmin maksetut vuoden 2010 maataloustuet korkoineen. Päätöksillä ei ole määrätty muista toimenpiteistä. Asiakirjoissa oleva tarkastuksiin liittyvä valokuvamateriaali tukee tarkastuksen tuloksia eikä asiassa ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella asiaa tulisi arvioida toisin.

Tukien takaisinperintä on perustunut unionin oikeuden tilatukiasetuksen 24 artiklan, tilatukiasetuksen soveltamisasetuksen 72 artiklan, maaseutuasetuksen II 51 artiklan, komission asetuksen (EY) N:o 1975/2006 23 artiklan ja komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 67 artiklan säännöksiin sekä tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain, maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain 7 §:n 1 momentin, luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain 17 §:n ja maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain 5 §:n ja 10 a §:n 2 momentin kansallisiin säännöksiin. Kysymys on tukiehtojen tahallisesta noudattamatta jättämisestä seuraavasta jo maksettujen tukien määrään korkoineen rajoittuvasta takaisinperinnästä.

Kun kysymys on suurimmaksi osaksi Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittamista tuista, valituslautakunnan päätöksessä on voitu katsoa, että takaisinperintäpäätöksillä on ollut tarkoitus suojata myös Euroopan unionin taloudellisia etuja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2988/95 tarkoitetulla tavalla.

Asetuksen 4 artiklan mukaan väärinkäytöksistä seuraa yleensä perusteettomasti saadun etuuden periminen takaisin muun ohella siten, että tuensaaja velvoitetaan maksamaan perusteettomasti saadut summat. Artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen rajoitetaan saadun etuuden takaisinperimiseen lisättynä koroilla, jotka voidaan määritellä kiinteästi. Mainitussa artiklassa säädettyjä toimenpiteitä ei artiklan mukaan pidetä seuraamuksina. Tällaisia toimenpiteitä ei unionin tuomioistuimen edellä kuvatun oikeuskäytännön mukaan pidetä myöskään sellaisina seuraamuksina, joihin voidaan soveltaa ne bis in idem -periaatetta (asia C-150/10 tuomion 70 kohta).

Maatalousyhtymä A:lle maksettujen tukien täysimääräistä takaisinperintää korkoineen on pidettävä 4 artiklan tarkoittamana hallinnollisena toimen³piteenä. Kysymys on tosin ollut täydentävien ehtojen tahallisesta noudattamatta jättämisestä, mutta toimenpiteenä ei ole ollut perusteettomasti saatua määrää suuremman määrän maksaminen eikä muukaan asetuksen (EY) N:o 2988/95 5 artiklan 1 kohdan tarkoittamista seuraamuksista. Kun maksetun tuen kokonaismäärästä on vähennetty 100 prosenttia, perusteettomasti saatu etu on peritty takaisin kokonaan. Tällainen hallinnollinen toimenpide ei ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan rikosoikeudellinen seuraamus.

Edellä mainituissa rikostuomioissa syyttäjän eläinsuojelurikoksen teonkuvaus perustuu osaksi samoihin eläinsuojelutarkastuksissa 3.6.2010 ja 11.6.2010 havaittuihin seikkoihin kuin maataloustukien takaisinperintöjen perusteena olevat tukiehtojen laiminlyönnit. Tuen takaisinperiminen tukiehtojen tahallisen noudattamatta jättämisen tai niiden tahallisen laiminlyönnin perusteella ei kuitenkaan ole edellä mainituilla perusteilla rikosoikeudellinen seuraamus. Näin ollen asiassa ei ole kysymys Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan tarkoittamasta ne bis in idem -kiellosta. X:lle ja Y:lle eläinsuojelurikkomuksista tuomitut sakkorangaistukset eivät siten estä Maatalousyhtymä A:lle myönnettyjen maataloustukien takaisinperimistä tukiehtojen rikkomisen perusteella.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, valituslautakunnan päätöksen loppu³tu³loksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Maatalousyhtymä A:lle, X:lle ja Y:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Alice Guimaraes-Purokoski ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Mia Ekman.