KHO:2015:88

Jotta eläimiä voidaan eläinsuojelulain 1 §:n mukaisesti suojella tehokkaasti kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua, lain 42 §:n perusteella tarpeellisten määräysten antamisen on voitava tapahtua mahdollisimman nopeasti. Määräykset on usein syytä antaa välittömästi eläinsuojelulain 39 §:n mukaisen tarkastuksen päätyttyä. Tähän nähden oli asianosaisen oikeusturvan kannalta yleensä riittävää, että tarkastuksessa läsnä ollut eläinten omistaja oli tuossa yhteydessä saanut tilaisuuden suullisen selityksen antamiseen. Hallintolain säännöksiä, joiden mukaan asianosaista kuullaan lähtökohtaisesti kirjallisesti, ei ollut sovellettava eläinsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettua päätöstä tehtäessä.

Valvontaeläinlääkärin valituksesta korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen, jolla oli kuulemisvirheen vuoksi kumottu valvontaeläinlääkärin päätös.

Eläinsuojelulaki 45 §

Hallintolaki 5 § 1 momentti

Ks. KHO 2015: 89

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeus 19.2.2014 nro 14/0039/3

Asian aikaisempi käsittely

Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän valvontaeläinlääkäri on päätöksellään 11.12.2013 eläinsuojelulain 42 §:n nojalla määrännyt, että A:n on 16.12.2013 mennessä kunnostettava hevosille ja lampaille turvalliset sisätilat, jossa jokaiselle eläimelle on puhdas ja kuiva makuualusta sekä riittävästi tilaa, sekä puhdistettava hevostarhat ja poistettava niistä vaaraa aiheuttavat esineet. Lampaiden ulkotilan on oltava aidattu. Eläinten riittävän hyvälaatuisen ruuan ja juoman päivittäisestä saannista on aina huolehdittava.

A on valittanut valvontaeläinlääkärin päätöksestä Kuopion hallinto-oikeuteen.

Valvontaeläinlääkäri on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut valvontaeläinlääkärin päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Lähtökohta

Valvontaeläinlääkäri on tehnyt 11.12.2013 eläinsuojelutarkastuksen valittajan tilalle, jossa valittajalla on ollut viisi hevosta ja noin 30 lammasta. Valittaja on ollut tarkastuksella läsnä.

Valvontaeläinlääkäri on tarkastuksen päätteeksi antanut valittajalle täyttämänsä lomakkeen. Sen kääntöpuolelle on painettu valitusosoitus, josta tosin puuttuu tieto valitusviranomaisesta ja tämän yhteystiedoista sekä ilmoitetaan oikeudenkäyntimaksun suuruudeksi virheellinen määrä. Asiakirjan puutteista huolimatta valittaja on kuitenkin pystynyt tekemään määräajassa valituksensa. Lomakkeen otsikkoon on painettu sanat "eläinsuojelutarkastus" ja "päätös". Asiakirjaa on valitusosoituksen puutteista huolimatta pidettävä päätöksenä.

Asiassa on riidatonta, että päätös on tehty eläinsuojelulain 42 §:n perusteella ja että se on tehty välittömästi eläinsuojelutarkastuksen päätteeksi. Valvontaeläinlääkärin mukaan asianosaisen kuuleminen ennen asian ratkaisemista oli ollut riittävää.

Oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan on yksi perustuslain 21 §:n mukaan lailla turvattavista oikeussuojatakeista. Sen vuoksi asiassa on ensin viran puolesta ratkaistava, onko valvontaeläinlääkäri menetellyt asianosaisen kuulemisen suhteen laissa mahdollistetuin tavoin vai onko asian käsittelyssä tapahtunut sen laatuinen virhe, että päätös on kumottava.

Eläinsuojelulain ja hallintolain välinen suhde

Eläinsuojelulaki on erityislaki, jonka tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.

Hallintolaki on yleislaki, jota sovelletaan muun muassa valtion viranomaisissa ja kunnallisissa viranomaisissa. Hallintolain 5 §:n mukaan jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan tämän lain asemesta.

Toimitettaessa eläinsuojelutarkastusta ja tehtäessä eläinsuojelutarkastuksen jälkeen asiaa koskeva päätös, on tässä viranomaistoiminnassa sovellettava sekä eläinsuojelulakia että hallintolakia. Eläinsuojelulain menettelysäännökset syrjäyttävät hallintolain säännökset vain silloin, jos ne poikkeavat hallintolain säännöksistä. Muilta osin näitä lakeja sovelletaan rinnakkain siten, että hallintolaki täydentää eläinsuojelulain monilta osin puutteellisia menettelysäännöksiä. Tällaisia rinnakkaisia menettelysäännöksiä ovat esimerkiksi tarkastukseen ja asianosaisen kuulemiseen liittyvät eläinsuojelulain ja hallintolain säännökset.

Eläinsuojelulain 39 §:ssä säädetään, millä perusteella eläinsuojeluviranomaisella on oikeus tehdä tarkastus, mihin tiloihin tarkastuksen voi tehdä samoin kuin mitä tarkastus voi käsittää. Hallintolain tarkastusta koskevassa 39 §:n yleissäännöksessä säädetään muun ohella tarkastuksesta ilmoittamisesta ja poikkeuksesta tähän, asianosaisen oikeudesta olla läsnä tarkastuksella samoin kuin velvollisuudesta laatia kirjallinen tarkastuskertomus sekä tarkastuskertomuksen tiedoksiantamisesta.

Eläinsuojelulain 45 §:n kuulemista koskevan säännöksen mukaan ennen 42 §:ssä ja 43 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Ennen 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. Päätöksestä on ilmoitettava eläimen omistajalle tai haltijalle.

Eläinsuojelulain 45 §:n suhde hallintolakiin on se, että edellä mainittu säännös ilmaisee, että asianosaista ei tarvitse kuulla silloin, kun asiassa on kysymys eläinsuojelulain 44 §:n tarkoittamasta eläinsuojelullisiin syihin perustuvasta kiireellisestä toimenpiteestä ja asianosainen ei ole viivytyksettä tavattavissa. Silloin, kun eläinsuojeluasiassa on kysymys eläinsuojelulain 42 §:n tai 43 §:n tarkoittamasta päätöksestä, asianosaisen kuulemiseen liittyvät tarkemmat säännökset ilmenevät hallintolain 31–37 §:stä. Viimeksi mainittujen pykälien merkitystä asialle arvioidaan ratkaisun kannalta tarpeellisin osin jäljempänä.

Asiassa saatu selvitys ja sen oikeudellinen arviointi

Valvontaeläinlääkäri on lausunnossaan ilmoittanut valinneensa eläinsuojelupäätöksen perustaksi nimenomaan eläinsuojelulain 42 §:n saman lain 44 §:n sijasta. Eläinlääkärin mukaan asian luonteen vuoksi kahden viikon kuulemisaikaa ei noudatettu, vaan asia ratkaistiin välittömästi tarkastuksen jälkeen tehdyllä päätöksellä. Kysymys oli eläinten hyvinvoinnista vakavassa ja kiireellisessä asiassa. Valittajan kanssa oli keskusteltu tarkastuksen aikana ja hän oli esittänyt selvityksiä siitä, kuinka hän oli valmis toimimaan. Valittajaa oli näin ollen kuultu suullisesti. Valittajan kuuleminen ja sen sisältö oli kirjattu päätöspöytäkirjaan. Valittaja oli ilmoittanut voivansa korjata puutteellisuudet seuraavaan päivään mennessä. Lisäselityksiin ei sen vuoksi ollut tarvetta.

Suullinen kuuleminen

Hallintolain mukainen kuuleminen tapahtuu lähtökohtaisesti kirjallisesti. Hallintolain 37 §:ssä säädetty mahdollisuus suulliseen kuulemiseen edellyttää asianosaisen nimenomaista tahdonilmaisua tähän, jonka lisäksi edellytyksenä on myös se, että kirjallinen menettely tuottaa asianosaiselle kohtuuttomia vaikeuksia. Päätöksestä ei käy ilmi, että valittaja olisi antanut tällaisen nimenomaisen tahdonilmaisun tai ettei hän pystyisi kirjallisesti esittämään asiaansa. Suullista kuulemista ei ole tarkoitettu keinoksi hallintomenettelyn nopeuttamiseen, vaan parantamaan sellaisten asianosaisten oikeusasemaa, joille kirjallinen menettely tuottaa kohtuuttomia vaikeuksia.

Asiassa on riidatonta, että valittaja on tarkastuksen aikana esittänyt tarkastuspöytäkirjaan kirjattuja mielipiteitään tarkastukseen liittyvistä seikoista. Tähän hänellä on hallintolain 39 §:n 1 momentin nojalla oikeus. Tarkastuksen aikana esitetyt lausumat eivät kuitenkaan voi korvata hallintolain 34 §:ssä säädettyä kuulemista.

Hallinto-oikeuden arvion mukaan valittajaa ei ole kuultu asiassa hallintolain tai eläinsuojelulain tarkoittamassa mielessä lainkaan.

Asianosaisen kuulematta jättäminen

Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko valvontaeläinlääkäri voinut jättää varaamatta valittajalle tilaisuuden tulla kuulluksi antaessaan päätöksen heti eläinsuojelutarkastuksen päätteeksi.

Hallintolain 34 §:n 2 momentissa säädetään tilanteista, joissa asian saa ratkaista asianosaista kuulematta. Säännöksen 2 ja 3 kohdissa mainitut tilanteet eivät niiden laadun vuoksi voi tulla sovellettaviksi eläinsuojeluasiassa. Käsillä olevassa tilanteessa ei ole myöskään kysymys säännöksen 1 kohdassa mainitusta tilanteesta. Käsillä olevaan asiaan eivät sovellu myöskään säännöksen 4 kohta siltä osin kuin siinä on mainittu kuulematta jättäminen tilanteessa, jossa kuulemisesta aiheutuva käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai ympäristölle eikä 5 kohta siltä osin kuin siinä on kysymys asiasta, jossa hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista. Sen sijaan käsillä olevassa asiassa on tarkasteltava, onko valvontaeläinlääkäri voinut jättää varaamatta valittajalle tilaisuuden tulla kuulluksi sen vuoksi, että kuuleminen saattaisi vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuuleminen olisi muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

Valvontaeläinlääkärin mukaan jos valittajalle olisi varattu tilaisuus tulla kuulluksi asettamalla määräajaksi tavanomainen kahden viikon määräaika, kuuleminen olisi viivästyttänyt sopimattomasti asian ratkaisua eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Hallinto-oikeus on tulkinnut eläinlääkärin halunneen tuoda esiin, että kuuleminen olisi vaarantanut päätöksen tarkoituksen toteutumisen. Perustelu on kestämätön. Eläinsuojeluasiassa annettavan päätöksen tarkoitus on yleensäkin turvata eläinten hyvinvointia. Eläinsuojelulain järjestelmässä on tarkoitettu käytettäväksi eläinsuojelulain 44 §:ssä säädettyjä kiireellisiä toimenpiteitä silloin, kun tarvitaan välittömiä toimenpiteitä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Jos eläinsuojeluviranomaisen käsityksen mukaan tilanne on niin nopeita toimita vaativa, että asianosaiselle ei voida varata tilaisuutta tulla kuulluksi asettamalla kuulemista varten määräaika, tarkoittaa tämä eläinsuojelulain mukaisesti meneteltäessä sitä, että päätös tulee tehdä eläinsuojelulain 44 §:n nojalla. Laissa ei ole säädetty, että kuulemiselle varattavan määräajan pituus tulisi olla kaksi viikkoa, vaan määräaika voi olla tätä lyhyempi. Se, voidaanko viranomaisen yksittäistapauksessa kulloinkin asettamaa määräaikaa pitää riittävänä, on asian tullessa riidanalaiseksi oikeuden arvioitava jälkikäteen yksittäistapauksittain. Edellä mainittuun kysymykseen ei tämänkään asian yhteydessä ole annettavissa ratkaisua, koska tässä asiassa ei ole kysymys määräajan pituudesta vaan siitä, että asia on edellä perustelluin tavoin katsottu ratkaistun kokonaan ilman asianosaisen kuulemista.

Asiassa ei ole ilmennyt muutakaan sellaista syytä, jonka vuoksi valittajan kuuleminen toimitetusta eläinsuojelutarkastuksesta ja valvontaviranomaisen tarkastuksen perusteella suunnittelemista jatkotoimista hallintolain 33 ja 36 §:ssä säädetyssä järjestyksessä olisi ilmeisen tarpeetonta.

Lopputulos

Valvontaeläinlääkärin päätös on tapahtuneen kuulemisvirheen vuoksi kumottava.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 34 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Helttunen ja Jaana Malinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän valvontaeläinlääkäri on valituksessaan hallinto-oikeuden päätöksestä lausunut muun ohella, että A:lle on eläinsuojelulain 45 §:n perusteella varattu tilaisuus tulla kuulluksi harkittaessa, ryhdytäänkö eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin kiireellisiin toimenpiteisiin vai 42 §:n mukaisiin toimenpiteisiin. Tarkastuksessa läsnä ollut A on ollut viipymättä tavattavissa ja häntä on voitu kuulla suullisesti ennen ratkaisun tekemistä. Kuuleminen on ollut hallintolain kuulemista koskevien säännösten mukainen. A on ollut tietoinen, että kyse on hänen kuulemisestaan ennen asian ratkaisemista. Valituksessaan hallinto-oikeudelle A ei ole vedonnut siihen, ettei häntä olisi kuultu. A:lle on lisäksi kerrottu eri toimenpidevaihtoehdoista. Hänen oikeusturvansa on siten riittävällä tavalla turvattu ennen asian ratkaisemista. Hänen kuultaessa antamansa selitys on vaikuttanut asian ratkaisemiseen siten, että viranomainen on eläinsuojelulain 44 §:n mukaisten ja omistajan oikeusasemaan voimakkaammin puuttuvien toimenpiteiden sijaan tyytynyt antamaan lyhyen määräajan turvin lain 42 §:n mukaisia määräyksiä.

Aikaisempi, 20.8.2013 suoritetussa tarkastuksessa tehtyjen havaintojen perusteella annettu päätös huomioon ottaen A tiesi, että hänen lampaiden laitumena käyttämänsä alueen rikkinäinen aita ei estänyt lampaiden karkaamista. Tarkastusta 11.12.2013 tehtäessä aitaa ei ollut lainkaan, vaan lampaat juoksivat vapaina eivätkä olleet tarkastettavissa. Lisäksi niiltä puuttui kelvollinen säänsuoja, ne olivat sateen kastelemia ja tulossa olevat pakkaset olisivat entisestään heikentäneet niiden hyvinvointia. Alueella oli eläinten kannalta vaarallisia tavaroita. Juoma-astiat olivat jäässä. Riittävän ja hyvälaatuisen rehun saanti oli epävarmaa. Viidestä hevosesta vain kahdelle oli välttävät karsinat. Kolmelle hevoselle osoitettujen kahden karsinan ulkoseinät olivat rikki, ja niissä oli vaarallisia rakenteita. Toinen hevostarhoista oli lantainen, toisessa oli hevosille vaarallisia tavaroita.

Kuultaessa A totesi voivansa tehdä korjaukset tarkastusta seuraavaan päivään eli 12.12.2013 mennessä. Valvontaeläinlääkärin päätöksessä määräpäiväksi asetettiin kuitenkin 16.12.2013.

2. A on valitusajan kuluessa toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen kanteluksi otsikoidun kirjoituksen, jossa hän on muun ohella todennut olevansa tyytymätön valvontaeläinlääkärin toimintaan.

A on antanut valvontaeläinlääkärin valituksen johdosta selityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n kirjoitusta ei tutkita.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän valvontaeläinlääkärin valituksesta. Valvontaeläinlääkärin valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Korkein hallinto-oikeus ottaa A:n valituksen hallinto-oikeudelle välittömästi tutkittavakseen ja hylkää sen. Valvontaeläinlääkärin määräämät toimenpiteet on suoritettava kahden kuukauden kuluessa tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. A:n kirjoitus

Hallinto-oikeus on A:n valituksesta kumonnut valvontaeläinlääkärin päätöksen. Sikäli kuin A on tarkoittanut kirjoituksensa valitukseksi hallinto-oikeuden päätöksestä, hänen etunsa ei vaadi hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista eikä hänellä siten ole sen suhteen oikeussuojan tarvetta. Tämän vuoksi hänen valituksensa hallinto-oikeuden päätöksestä on jätettävä tutkimatta.

Sikäli kuin kirjoitus on tarkoitettu kanteluksi valvontaeläinlääkärin toiminnasta, korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin perusteella toimivaltaa sen tutkimiseen. Tämän vuoksi kirjoitus on jätettävä tutkimatta myös kanteluna.

2. Valvontaeläinlääkärin valitus

2.1 Asianosaisen kuuleminen

Sovelletut säännökset

Eläinsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan, jos on aihetta epäillä, et³tä eläintä hoidetaan, kohdellaan tai käytetään mainitun lain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, muun muassa kunnaneläinlääkärillä on oikeus suorittaa tarkastus.

Eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan muun muassa kunnaneläinlääkäri voi kieltää sitä, joka rikkoo mainittua lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Eläinsuojelulain 44 §:n mukaan, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, muun muassa kunnaneläinlääkäri voi 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten.

Eläinsuojelulain 45 §:n mukaan ennen 42 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Ennen 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. Päätöksestä on ilmoitettava eläimen omistajalle tai haltijalle.

Hallintolain 5 §:n 1 momentin mukaan, jos muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta.

Hallintolain 33 §:n 1 momentin mukaan selityksen antamista varten on asetettava asian laatuun nähden riittävä määräaika.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Hallintolain 37 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on pyynnöstä varattava asianosaiselle tilaisuus esittää vaatimus tai selvitys suullisesti, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi ja kirjallinen menettely tuottaa asianosaiselle kohtuuttomia vaikeuksia. Pykälän 2 momentin mukaan viranomainen voi asianosaisen pyynnöstä varata tilaisuuden asian selvittämiseksi tarpeellisten tietojen suulliseen esittämiseen muissakin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.

Saatu selvitys

Valvontaeläinlääkäri on 11.12.2013 tehnyt A:n tilalla eläinsuojelulain 39 §:n mukaisen tarkastuksen. A on ollut tarkastuksessa läsnä. Valvontaeläinlääkäri on välittömästi tarkastuksen päätyttyä eläinsuojelulain 42 §:n nojalla antamallaan, eläinsuojelutarkastuslomakkeelle laaditulla päätöksellä velvoittanut hänet 16.12.2013 mennessä kunnostamaan tilallaan pitämilleen hevosille ja lampaille turvalliset sisätilat, joissa jokaiselle eläimelle on puhdas, kuiva makuualusta ja riittävästi tilaa, puhdistamaan hevostarhat ja poistamaan vaaraa aiheuttavat esineet sekä aina huolehtimaan riittävän hyvälaatuisen ruoan ja juoman päivittäisestä saannista. Lisäksi lampaiden ulkotila on määrätty aidattavaksi.

A on valittanut valvontaeläinlääkärin päätöksestä Kuopion hallinto-oikeuteen ja valituksessaan esittänyt muun ohella, että päätöksen mukaan hänellä oli neljä työpäivää aikaa tehdä päätöksessä määrätyt korjaukset, kun yleensä aikaa korjauksiin annetaan kaksi viikkoa. A on ollut eri mieltä kuin valvontaeläinlääkäri muun muassa eläintensä turvallisuudesta ja hoidosta.

Oikeudellinen arviointi kuulemisen osalta

Hallinto-oikeus on hallintolain ja eläinsuojelulain säännösten perusteella katsonut, ettei valvontaeläinlääkäri ole ennen asiassa tekemänsä päätöksen antamista kuullut A:ta.

Hallintolaki on hallintoasian käsittelyä viranomaisessa koskeva yleislaki. Kuten lain 5 §:n 1 momentista ilmenee, laintasoiset erityissäännökset saavat lähtökohtaisesti etusijan suhteessa hallintolakiin.

Hallituksen esityksessä hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta (HE 72/2002 vp) on hallintolain 5 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Ehdotuksen mukaan hallintolaki olisi hyvän hallinnon perusteita ja hallintoasiassa noudatettavaa menettelyä sääntelevä yleislaki. Lakia sovellettaisiin siten aina silloin, kun jostain lain soveltamisalan piiriin kuuluvasta asiasta ei ole säädetty muussa laissa. Lakia sovellettaisiin myös täydentävästi tietyssä hallintoasiassa noudatettavaa menettelyä koskevan muun lain rinnalla.

Erityissäännösten merkitystä suhteessa hallintolakiin on arvioitava silloin, kun muussa laissa oleva säännös sääntelee samaa asiaa, josta on säädetty hallintolaissa. Arviointi on aina säännöskohtaista. Hallintolain säännökset syrjäytyisivät siltä osin kuin vastaavasta menettelykysymyksestä on tarkoitettu säännellä muussa laissa poikkeavalla tavalla. Tästä syystä tulisi tapauskohtaisesti arvioida, kattaako muun lain säännös sillä tavoin hallintolaissa säännellyn menettelyvaatimuksen alan, ettei hallintolain säännökselle jää sovellettavuutta, vai saako erityissäännös aikaan vain sellaisen osittaisen poikkeaman vastaavasta yleissäännöksestä, että säännöksiä tulee soveltaa rinnakkain."

Eläinsuojelulain 45 §:ssä on erityissäännöksiä kuulemisesta. Pykälän mukaan ennen eläinsuojelulain 42 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Ennen saman lain 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä tuo tilaisuus on varattava vain, jos eläimen omistaja ja haltija ovat viivytyksettä tavattavissa. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa kuulemisen lainmukaisuus on arvioitavana eläinsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettuun päätökseen liittyen.

Eläinsuojelulaissa ei ole viittausta asianosaisen kuulemista koskeviin hallintolain tai sitä edeltäneen hallintomenettelylain säännöksiin. Kun eläinsuojelulain säännöksiä kuulemisesta arvioidaan suhteessa hallintolain vastaaviin, on hallintolain 5 §:n edellä viitatuissa perusteluissa mainitulla tavalla otettava huomioon eläinsuojelulain tarkoitus.

Jotta eläimiä voidaan eläinsuojelulain 1 §:n mukaisesti suojella tehokkaasti kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua, lain 42 §:n perusteella tarpeellisten määräysten antamisen on voitava tapahtua mahdollisimman nopeasti. Määräykset on usein syytä antaa välittömästi eläinsuojelulain 39 §:n mukaisen tarkastuksen päätyttyä. Tähän nähden on asianosaisen oikeusturvan kannalta yleensä riittävää, että tarkastuksessa läsnä tai lainmukaisesti edustettuna ollut eläimen omistaja tai haltija on tuossa yhteydessä saanut tilaisuuden suullisen selityksen antamiseen. Tämän vuoksi hallintolain säännöksiä, joiden mukaan asianosaista kuullaan lähtökohtaisesti kirjallisesti, ei ole tässä tapauksessa tullut soveltaa eläinsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettua päätöstä tehtäessä.

Näillä perusteilla A:ta on kuultu lainmukaisesti ennen määräysten antamista eikä valvontaeläinlääkäri ole menetellyt virheellisesti tehdessään päätöksensä välittömästi tarkastuksen päätyttyä ja varaamatta tarkastuksessa läsnä olleelle A:lle tilaisuutta kirjallisen selityksen antamiseen ennen päätöksentekoa. Koska hallinto-oikeus on kuitenkin kuulemisvirheen perusteella kumonnut valvontaeläinlääkärin päätöksen, hallinto-oikeuden päätös on kumottava.

2.2 Asian tutkiminen välittömästi ja epäkohtien korjaamiseksi annettujen määräysten lainmukaisuus

Hallinto-oikeus on kumonnut valvontaeläinlääkärin päätöksen kuulemisvirheen perusteella. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu kantaa A:n valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämiin perusteisiin. Asian selvitettyyn tilaan nähden asiaa ei ole kuitenkaan syytä palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, vaan asia on syytä ottaa A:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen perusteella välittömästi korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkittavaksi.

Sovelletut säännökset

Eläinsuojelulain 4 §:n 1 momentin mukaan eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen pitopaikalle asetettavista vaatimuksista.

Eläinsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan eläimen pitopaikka se³kä pitopaikan rakenteet ja laitteet on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se on eläimelle turvallinen ja että pitopaikan palovaara ja eläimen karkaamisvaara ovat mahdollisimman vähäisiä. Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa ja siellä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa vaikeuksitta. Pykälän 2 momentin mukaan pitopaikka ei saa vahingoittaa eläintä eikä vaarantaa sen terveyttä. Pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan.

Eläinsuojeluasetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan eläinsuojan seinien ja lattian on oltava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan siellä pidettäville eläimille sopivia. Eläinsuojan lattia ei saa olla liukas ja se on voitava pitää helposti kuivana.

Eläinsuojeluasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana. Pykälän 2 momentin mukaan pitopaikka ja siihen liittyvät sellaiset laitteet, joista eläinten terveys ja hyvinvointi riippuvat, on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Eläinten terveyttä tai hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi ja, jollei se ole mahdollista, on ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimiin, jotta eläinten terveys ja hyvinvointi voidaan turvata vikojen korjaamiseen saakka.

Eläinsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan hoidossa olevan eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein. Pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen hoidolle asetettavista vaatimuksista.

Eläinsuojeluasetuksen 8 §:n mukaan hoidossa olevan eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.

Eläinsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentin mukaan hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.

Eläinsuojeluasetuksen 10 §:n mukaan, jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, on eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin.

Eläinsuojelusta lampaiden pidossa säädetään lisäksi valtioneuvoston asetuksessa lampaiden suojelusta (587/2010) ja eläinsuojeluvaatimuksista, joita on noudatettava hevosten pidossa muualla kuin eläintarhassa tai sirkuksessa, valtioneuvoston asetuksessa hevosten suojelusta (588/2010).

Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan eläinsuojelutarkastusta A:n tilalla 11.12.2013 tehtäessä lampaat kulkivat vapaina ulkona varastoidun tavaran seassa. Lampaiden säänsuojana oli rehupaalien päälle laitettu pelti, jonka alla olevan matalan tilan lattia oli ulosteen peitossa. Lampaat olivat sateen kastelemia. Piha-alueella oli avattuja rehupaaleja päällysmuoveineen, ja vesiastiat olivat jäässä. Hevosten karsinat olivat entisissä rehusiiloissa. Karsinoissa ei ollut ulkoseiniä, ja maapohja niissä oli jäässä. Karsinoissa oli valaisimena hevoselle vaarallinen roikkavalo, ja huonokuntoisessa katossa oli vaarallisia rakenteita. Suuri osa hevostarhasta oli lannan peitossa. Asiakirjoissa olevat valokuvat osaltaan tukevat edellä mainittua selvitystä.

Koska A eläinten omistajana ei ole lainmukaisesti huolehtinut eläintensä pitopaikoista ja hoidosta, valvontaeläinlääkäri on voinut eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin perusteella antamillaan määräyksillä velvoittaa hänet järjestämään eläintenpitonsa eläinsuojelua koskevien säännösten mukaisesti. Valvontaeläinlääkärin päätöksessä määräysten noudattamista varten asetettu määräaika on tässä tapauksessa ollut riittävä.

Lopputulos

Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus on hylättävä. Koska hallinto-oikeus on kumonnut valvontaeläinlääkärin päätöksen, määräysten noudattamiselle on edellä ratkaisuosassa asetettu uusi määräaika.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petri Leinonen.