KHO:2015:117

Turkistarhalle oli myönnetty vuonna 1987 sijoituspaikkalupa 540 siitosnaarasketulle. Viime vuosina toimintaa ei ollut harjoitettu ympärivuotisesti. Alle 400 metrin etäisyydellä turkistarhasta oli useita asuinrakennuksia. Lähin asuinrakennus sijaitsi 220 metrin etäisyydelle turkistarhasta. Ympäristölupahakemuksen mukaan toimintaa oli tarkoitus laajentaa niin, että tarhassa olisi 1 557 siitosnaaraskettua pentueineen eli yhteensä enintään 10 899 kettua. Varjotaloja olisi 40 ja niiden yhteenlaskettu pituus olisi 3 200 metriä. Ympäristöluvan edellytyksiä arvioitaessa hakemuksessa tarkoitettu toiminta oli rinnastettava uuteen toimintaan.

Turkistarhauksen luonne huomioon ottaen siitä aiheutuvien haju- ja muiden ympäristöhaittojen hallitsemiseen ja ehkäisemiseen on rajoitetut mahdollisuudet. Turkistarhan sijoittaminen riittävän etäälle mahdollisista häiriintyvistä kohteista on siten keskeinen keino näiden haittojen ehkäisemiseen. Etäisyyden riittävyyttä arvioitaessa voidaan suuntaa antavana tulkinta-apuna käyttää muiden eläinsuojien sijoittamista varten laadittuja etäisyysohjeita. Tältä osin on kuitenkin otettava huomioon, että turkistarhoilla mahdollisuudet hajupäästöjen hallintaan ja lannan hajun ominaisuudet ovat erilaiset kuin niillä eläinsuojilla, joita ohjeet koskevat. Kaikissa tilanteissa lupaharkinnan tulee kuitenkin perustua yksittäistapauksessa ilmeneviin seikkoihin ja olosuhteisiin.

Kysymyksessä olevan turkistarhan läheisyydessä oli useita asuinrakennuksia. Etäisyydet turkistarha-alueelta asuinrakennuksiin olivat suhteellisen lyhyitä. Asuinrakennukset myös sijaitsivat hajun leviämissuuntaan nähden ongelmallisesti. Asuinrakennukset ja turkistarha olivat saman peltoalueen reunoilla. Ympäristössä havaittavaa hajua on vaikea ennakoida. Selvää kuitenkin oli, että hajuhaitan ja myös muiden ympäristöhaittojen esiintymisen todennäköisyys tulisi kasvamaan tarhan koon suurentuessa, vaikka turkistarhan vanhan osan uusimisella sinänsä voitiinkin parantaa ympäristönsuojelua olemassa olevasta. Alueen olosuhteet huomioon esimerkiksi hajun esiintymistiheys tulisi joka tapauksessa ennalta arvioiden lisääntymään merkittävästi asuinrakennusten läheisyydessä aikaisempaan sijoituspaikkaluvan mukaiseen tilanteeseen verrattuna. Vaikka hakemuksessa tarkoitettua toimintaa harjoitettaisiin näissä oloissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja alan parhaita käytäntöjä noudattaen, toiminnasta aiheutuvia haju- ja muita ympäristöhaittoja ei ollut toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen mahdollista riittävästi ehkäistä lupamääräyksillä.

Toiminnan sijoittamisessa alueelle ei ollut noudatettu ympäristönsuojelulaissa asetettuja vaatimuksia ja toiminnasta saattoi aiheutua varovaisuusperiaatekin huomioon ottaen naapureille ja lähistöllä asuville kohtuutonta rasitusta. Edellytyksiä haetun luvan myöntämiseen ei ollut.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4 § 1 momentti 2 kohta, 6 §, 42 § 1 momentti 5 kohta ja 42 § 2 momentti

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 §

Ks. ja vrt. KHO:2015:118

Seloste on kokonaisuudessaan ruotsinkielisellä päätössivustolla HFD:2015:117