KHO:2015:118

Turkistarhalle oli myönnetty vuonna 1985 sijoituspaikkalupa 714 siitosnaarasketulle. Varjotalojen yhteenlaskettu pituus oli 1 321 metriä. Toiminnan harjoittaminen oli keskeytynyt vuonna 2007. Turkistarhan läheisyydessä oli 220, 240 ja 270 metrin etäisyydellä asuinrakennuksia. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli myöntänyt ympäristöluvan uudelle toiminnanharjoittajalle toiminnan jatkamiseen siten, että tarhassa sai olla enintään 447 siitosnaaraskettua poikasineen. Ketut tarhattiin edellisen toiminnanharjoittajan hakijalle luovuttamissa 24 varjotaloissa ja lisäksi rakennettavissa neljässä varjotalossa. Varjotalojen yhteenlaskettu pituus olisi yhteensä 1 158 metriä.

Turkistarhauksen luonne huomioon ottaen siitä aiheutuvien haju- ja muiden ympäristöhaittojen hallitsemiseen ja ehkäisemiseen on rajoitetut mahdollisuudet. Turkistarhan sijoittaminen riittävän etäälle mahdollisista häiriintyvistä kohteista on siten keskeinen keino näiden haittojen ehkäisemiseen. Etäisyyden riittävyyttä arvioitaessa voidaan suuntaa antavana tulkinta-apuna käyttää muiden eläinsuojien sijoittamista varten laadittuja etäisyysohjeita. Tältä osin on kuitenkin otettava huomioon, että turkistarhoilla mahdollisuudet hajupäästöjen hallintaan ja lannan hajun ominaisuudet ovat erilaiset kuin niillä eläinsuojilla, joita ohjeet koskevat. Kaikissa tilanteissa lupaharkinnan tulee kuitenkin perustua yksittäistapauksessa ilmeneviin seikkoihin ja olosuhteisiin.

Arvioitaessa sitä, aiheutuiko kysymyksessä olevasta toiminnasta naapureille ja lähistöllä asuville kohtuutonta rasitusta, oli otettava huomioon, että alueella oli jo kauan saanut luvallisesti harjoittaa turkistarhausta. Asiassa saadun selvityksen mukaan tarhaus oli alkanut ennen kuin naapurit olivat asettuneet alueelle. Turkistarhaus oli alueella voimassa olevassa oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitetun käyttötarkoituksen mukaista toimintaa. Näissä oloissa ympäristön asukkaille ei ollut voinut syntyä perusteltuja odotuksia siitä, että vuonna 2007 keskeytynyttä turkistarhausta ei jatkettaviksi. Kun lisäksi otettiin huomioon, että ympäristöluvan nojalla sallittu turkistarhaus oli tarhattavien eläinten määrä huomioon ottaen vähäisempää kuin paikalla toistaiseksi voimassa olevan sijoituspaikkaluvan nojalla harjoitettu toiminta, toiminnasta ei voitu katsoa aiheutuvan aikaisempaan tilanteeseen verrattuna lisääntyvää rasitusta. Kun myös otettiin huomioon lupahakemuksessa esitetyt ympäristönsuojelutoimet ja lupamääräykset, toiminnasta mahdollisesti aiheutuvat hajuhaitat ja muut ympäristöhaitat olivat riittävästi ehkäistävissä toiminnan huolellisella hoidolla.

Hakemuksessa tarkoitetun toiminnan sijoittamisessa alueelle ei näissä oloissa ollut ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentista ja 6 §:stä johtuvaa estettä.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6 §, 41 § 1 momentti, 42 § 1 momentti 5 kohta ja 42 § 2 momentti

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 §

Ks. ja vrt. KHO:2015:117

Seloste on kokonaisuudessaan ruotsinkielisellä päätössivustolla HFD:2015:118