KHO:2015:164

Asunto-osakeyhtiön huoneiston A asukkaat olivat pyytäneet kaupungin ympäristötarkastajaa ryhtymään toimenpiteisiin tupakoinnista huoneiston B parvekkeella heille aiheutuvan terveyshaitan poistamiseksi. Ympäristötarkastaja oli kieltänyt tupakoinnin huoneiston B parvekkeella ja velvoittanut huoneiston B toisella paikkakunnalla asuvan omistajan huolehtimaan siitä, ettei parvekkeella tupakoida.

Hallinto-oikeus oli huoneiston B omistajan valituksesta kumonnut ympäristötarkastajan päätöksen, koska terveydensuojelulain 27 §:n 1 momenttiin sisältyvän aiheuttamispariaatteen mukaisesti määräys terveyshaitan poistamiseksi voitiin antaa sille, jonka tupakoinnista terveyshaitta mahdollisesti aiheutui. Velvoitetta ei voitu kohdistaa muualla asuvaan huoneiston omistajaan.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kaupungin viranomaisen valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä.

Terveydensuojelulaki 27 § 1 mom. (763/1994)

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 17.2.2015 nro 15/0054/1

Asian aikaisempi käsittely

As Oy C:n huoneiston asukkaat osoitteessa A ovat pyytäneet Kuusamon kaupungin ympäristötarkastajaa ryhtymään toimiin tupakansavun aiheuttaman terveyshaitan poistamiseksi.

Ympäristötarkastaja on 13.12.2013 kieltänyt tupakoinnin As Oy C:n omistamassa kiinteistössä osoitteessa B sijaitsevan huoneiston parveketilassa. Huoneiston A 6 haltijan tulee huolehtia siitä, että huoneiston parvekkeella ei tupakoida.

Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan ympäristöjaosto on päätöksellään 21.1.2014 (§ 7) hylännyt D:n oikaisuvaatimuksen. Määräys on kohdistettu huoneistoon, jossa terveyshaittaa aiheuttava toiminta tapahtuu. Huoneiston haltijan on huolehdittava, että huoneiston parvekkeella ei tupakoida. Määräys ei ole kohtuuton.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

D on valituksessaan hallinto-oikeudessa vaatinut, että ympäristöjaoston päätös kumotaan ja Kuusamon kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 3 180,60 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Valituksen tueksi on muun ohella esitetty, että päätös on lainvastainen ja kohtuuton. Päätös perustuu puutteelliseen selvitykseen, se on kohdistettu väärään henkilöön eikä se sisällä täsmällistä velvoitetta.

D ei ole huoneiston haltija. Hän asuu Helsingissä. Kuusamossa osoitteessa B sijaitseva huoneisto on sijoitusasunto. Huoneiston vuokralainen on tupakoinut asunnon parvekkeella eikä D siten ole haitan aiheuttaja. Määräys olisi tullut antaa huoneiston vuokralaiselle. Vuokralainen on muuttanut huoneistosta pois kesäkuun 2013 lopussa.

Ympäristöjaosto on antanut lausunnon. Määräyksellä on haluttu varmistaa, että terveyshaittaa aiheuttavaa toimintaa ei tapahdu huoneiston A 6 parvekkeella siitä huolimatta, että vuokralainen vaihtuu. Ei ole tarkoituksenmukaista, että määräys tehtäisiin erikseen jokaisen vuokralaisen osalta.

Huoneiston A 11 asukkaat ovat antaneet selityksen.

Asunto Oy C:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

D on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on D:n valituksen johdosta kumonnut ympäristöjaoston päätöksen.

Hallinto-oikeus on velvoittanut Kuusamon kaupungin korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut vaatimuksen mukaisesti 3 180,60 eurolla. Maksun viivästyessä on viivästyneelle määrälle maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti määräytyvää viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona päätös on ollut saatavissa hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Velvoitteen kohdentaminen

Sovelletut säännökset

Terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaan milloin asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio

Huoneiston A 6 hallintaan oikeuttavat asunto-osakkeet omistaa D. Hän asuu Helsingissä ja Kuusamossa osoitteessa B sijaitseva huoneisto on hänen sijoitusasuntonsa, joka on ollut vuokrattuna. Päätöksen tekohetkellä huoneistossa asunut vuokralainen on tupakoinut huoneiston parvekkeella. Ympäristöjaosto on lausunnossaan todennut, että määräyksellä on haluttu varmistaa, että huoneiston A 6 parvekkeelta ei aiheudu terveyshaittaa siinäkään tapauksessa, että vuokralainen vaihtuu. Ei ole tarkoituksenmukaista, että määräys tehtäisiin erikseen jokaisen vuokralaisen osalta.

Terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettu määräys terveyshaitan poistamiseksi voidaan antaa sille, jonka toiminnasta tai menettelystä aiheutuu terveyshaittaa. Säännöksessä tarkoitetun vastuun lähtökohtana on aiheuttamisperiaate. Asiassa on kysymys parveketupakoinnin naapurille mahdollisesti aiheuttaman terveyshaitan arvioinnista. Terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin aiheuttamisperiaatteen mukaisesti määräys terveyshaitan poistamiseksi voidaan antaa sille, jonka tupakoinnista terveyshaitta mahdollisesti aiheutuu. Näin ollen velvoitetta ei voida kohdistaa toisella paikkakunnalla asuvaan huoneiston A 6 omistajaan. Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti velvoite olisi tullut kohdistaa huoneistossa päätöksentekohetkellä asuneeseen vuokralaiseen. Näin ollen päätös on terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin vastainen, minkä vuoksi se tulee kumota.

Asian tultua ratkaistuksi edellä mainitulla perusteella, lausuminen muista valitusperusteista raukeaa.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja lain 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Mainitun lain 75 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikuluista on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7–16 §:ssä säädetään.

Ympäristöjaoston päätöksessä tarkoitetun velvoitteen kohdentamista on edellä mainituilla perusteilla pidettävä virheellisenä. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on velvoittanut Kuusamon kaupungin suorittamaan D:lle hänelle asian käsittelystä hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvauksena edellä ratkaisuosasta ilmenevän määrän.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Marja-Riitta Tuisku ja Pirjo Jalonen. Asian esittelijä Laura Juntunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan lautakunnan ympäristöjaosto on valituksessaan vaatinut, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan kokonaisuudessaan ja ympäristöjaoston päätös saatetaan voimaan.

Ympäristöjaosto on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt, että päätös on kohdistettu huoneiston A 6 omistajaan, koska selvityksin on osoitettu kyseisen asunnon parveketupakoinnin aiheuttavan tervey³densuojelulaissa tarkoitettua terveyshaittaa asunnossa A 11. Määräyk³sellä on haluttu varmistaa, että terveyshaittaa aiheuttavaa toimintaa ei tapahdu kyseisellä parvekkeella. Valviran edeltäjän STTV:n ohjeen "menettelytapaohjeet asuntojen tupakansavuongelmia käsiteltäessä, 2007" mukaan määräys kohdistetaan huoneistoon, jossa terve³yshaittaa aiheuttava toiminta tapahtuu. Saman on todennut myös Valvi³ran asianomaisista asioista vastaava ylitarkastaja. Määräyksellä on myös haluttu varmistaa, että vuokralaisen vaihtuessa määräys on edelleen voimassa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä kohtuullista, että menettelyltään raskas hallinnollinen määräys teh³täisiin erikseen jokaisen vuokralaisen osalta. Mikäli näin meneteltäisiin, aiheuttaisi se myös väärinkäytön mahdollisuuden vuokrasopimussuhteisiin.

Prosessin alussa asunnon A 6 haltijana ollut henkilö muutti pois asunnosta ennen ympäristötarkas³tajan päätöksentekoa. Ei ole ollut tarkoituksenmukaista osoittaa mää³räystä jo asunnosta pois muuttaneelle henkilölle. Viranomaisella ei ole ol³lut päätöstä tehdessään tietoa mahdollisesta uudesta vuokralaisesta.

D on selityksessään vaatinut, että ympäristöjaoston valitus hylätään ja hänen oikeudenkäyntikulunsa korvataan korkoineen. Kulujen määrä on 589 euroa.

D ei ole haitan aiheuttaja eikä ole siten omalla menettelyllään taikka toimenpiteillään aiheuttanut epäkohtaa. Hänelle ei tämän vuoksi voida antaa terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaista määräystä.

D ei ole ollut asunnon haltija, vaan hän oli antanut asunnon vuokrasopimuksella vuokralaisen hallintaan, jonka tupakoinnista on kyse. Mikäli edellytykset olisivat täyttyneet, määräys olisi pitänyt antaa vuokralaiselle. Kyseinen vuokralainen on muuttanut pois huoneistosta kesäkuun 2013 lopussa lähes puoli vuotta ennen ympäristöjaoston päätöstä. Sen jälkeen asuntoa on hallinnoinut uusi vuokralainen. Lakia alemmanasteiset ohjeet eivät voi mennä yli lain selvän sanamuodon eivätkä ole riittävä peruste päätöksen antamiseksi D:lle.

Terveystarkastaja on velvoittanut D:n huolehtimaan siitä, ettei kysymyksessä olevan huoneiston parvekkeella tupakoida. Määräys asettaa D:lle mahdottoman tehtävän, koska D asuu Helsingissä. Määräys on kohtuuton.

Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan ympäristöjaosto on vastaselityksessään esittänyt, ettei asunnossa olevaa tupakansavun ai³heuttamaa terveyshaittaa voida terveydensuojelulain mukaisesti hyväk³syä. Terveyshaitta on voitava pois³taa lain oikeuttamin keinoin. Asian käsittelyn aikana taloyhtiö ja asunnon A 6 osakkeenomistaja ei³vät ole osoittaneet halukkuuttaan tai keinoja, joilla tupakansavun leviämi³nen asuntoon A 11 voitaisiin estää. Taloyhtiöllä ja osakkeen³omistajalla on ollut tosiasialliset kohtuulliset mahdollisuudet asian ratkai³semiseksi muun muassa vuokrasopimuksessa. Tämän vuoksi ter³veydensuojeluviranomaisella ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin rajoit³taa tupakointia asunnon A 6 parveketilassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. Kuusamon kaupunki velvoitetaan korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 589 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja lain 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Ympäristöjaoston päätöksessä tarkoitetun velvoitteen kohdentamista on hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla pidettävä virheellisenä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos D joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi Kuusamon kaupungin on korvattava D:n kohtuullisina pidettävät oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Tuulia Träskelin.