KHO:2015:174

Yleishyödyllisen yhdistyksen toiminta-ajatuksena oli hiihdon ja muun ensisijaisesti luonnossa tapahtuvan kunto- ja virkistysliikunnan ja retkeilyn yleistäminen kansan tavaksi. Yhdistyksellä oli ulkoilumaja, joka sijaitsi kaupungin ylläpitämän ulkoilureitin varrella. Yhdistys oli pitänyt majalla kahvilaa, joka oli auki vuosittain hiihtokauden ajan lähinnä viikonloppuisin. Vuonna 2011 aukiolopäiviä oli ollut 25. Kahvilatoiminta oli perustunut yhdistyksen jäsenten talkootyöhön. Yhdistyksen ulkoilumajan tuottojen määrä vuonna 2011 oli ollut 6 114,95 euroa ja kulujen 6 585,39 euroa, josta 5 302,34 euroa oli kiinteistön käyttökuluja. Tuotoista 5 869,95 euroa oli ollut kahvilatoiminnan myyntituottoja. Toimitetussa verotuksessa kahvilatoiminta oli katsottu elinkeinotoiminnaksi, jonka vähennyskelpoiseksi kuluiksi oli hyväksytty kahvilan tarvikeostojen lisäksi elinkeinotoimintaa vastaava osa ulkoilumajaan kohdistuvista muista kuluista. Yhdistyksen elinkeinotoiminnan veronalaiseksi tuloksi oli vahvistettu 3 739,76 euroa.

Kahvilan palvelut olivat olleet myös muiden kuin yhdistyksen jäsenten käytettävissä. Kun kuitenkin otettiin huomioon kahvilatoiminnan liittyminen läheisesti yhdistyksen varsinaiseen yleishyödylliseen toimintaan, toiminnasta saadun tulon vähäinen määrä, kahvilatoiminnan perustuminen talkootyöhön ja se, ettei kahvilatoimintaa voitu katsoa harjoitetun kilpailuolosuhteissa, kahvilatoiminnasta saatua tuloa ei ollut pidettävä yhdistyksen veronalaisena elinkeinotulona, vaan kyse oli yhdistyksen verovapaasta tulosta. Verovuosi 2011.

Tuloverolaki 23 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 20.5.2014 nro 14/5068/1

Asian aikaisempi käsittely

Verohallinto on A ry:n verotusta verovuodelta 2011 toimittaessaan katsonut, että yhdistys on ollut yleishyödyllinen yhteisö mutta että yhdistyksen harjoittama latukahvilatoiminta on ollut elinkeinotoimintaa. Yhdistyksen veronalaiseksi elinkeinotuloksi on vahvistettu 3 739,76 euroa.

Verotuksen oikaisulautakunta on 5.4.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt A ry:n vaatimuksen siitä, ettei kahvilatoimintaa katsota veronalaiseksi elinkeinotoiminnaksi.

A ry on valittanut oikaisulautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on nyt kysymyksessä olevalta osalta hylännyt yhdistyksen verotusta verovuodelta 2011 koskevan valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään verovuoden 2011 osalta seuraavasti:

Asiakirjoista ilmenee, että yhdistyksen omistama B-järven majalla sijaitseva latukahvila on ollut säännöllisesti auki hiihtokaudella 16.1.–2.4.2011 paria viikonloppua lukuun ottamatta viikonloppuisin ja hiihtolomaviikolla joka päivä kello 10.00–15.00 välisen ajan.

Yhdistys on saanut kahvilasta kyseisenä verovuonna tuottoja yhteensä 5 869,95 euroa ja verotuksessa vähennyskelpoisiksi kuluiksi on hyväksytty 2 130,19 euroa. Yhdistyksen elinkeinotoiminnan tulona on siten kyseisenä verovuonna verotettu 3 739,76 euroa.

Latukahvilatoiminta on jatkuvaa, säännöllistä ja se tapahtuu ansiotarkoituksessa. Kahvilan palveluja käyttävät myös muut kuin yhdistyksen jäsenet. Latukahvilan toiminta täyttää elinkeinotoiminnan tunnusmerkit. Kun lisäksi otetaan huomioon edellä hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen perustelut ja asiassa kokonaisuudessaan saatu selvitys, verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ole aihetta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Tuloverolaki 23 § 1 momentti ja 3 momentti 1 kohta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Petri Saukko, Pekka Hallikainen ja Mari Jääskeläinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ry on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja toimitettu verotus kumotaan. Kahvila on avoinna satunnaisesti, ja esimerkiksi talvella 2013–2014 kahvila ei huonojen kelien takia ollut avoinna lainkaan. Kahvilatoimintaa on pidettävä osana yhdistyksen verovapaata yleishyödyllistä toimintaa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen ja vaatinut, että valitus hylätään. Yhdistyksen harjoittama latukahvilatoiminta täyttää useita elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä. Toiminta on jatkuvaa ja säännöllistä, koska kahvilaa pidetään pääsääntöisesti avoinna vuosittain hiihtokauden ajan. Toiminta kohdistuu myös muihin kuin yhdistyksen omiin jäseniin ja tapahtuu kilpailuolosuhteissa. Yhdistys harjoittaa vastaavaa toimintaa kuin muutkin paikkakunnan saman alan yrittäjät. Kahvilatoiminnalla on kiistatta myös ansiotarkoitus. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkit täyttävän toiminnan tuottamia tuloja ei voida olla katsomatta elinkeinotuloksi myöskään niiden vähäisyyden perusteella, kun asiassa ei ole kyse tuloverolain 23 §:n 3 momentissa mainittuun varainhankintaan verrattavasta toiminnasta saadusta tulosta.

A ry on antanut vastaselityksen ja muun ohella todennut, että kahvila sijaitsee yli 10 kilometrin päässä keskustan palveluista. Kahvila houkuttelee ihmisiä ladulle ja liikkumaan. Toiminta on täysin hiihtokeleistä riippuvaista. Elinkeinonharjoittaja ei voisi toimia tällaisissa olosuhteissa. Kyse on yhdistyksen varainkeruusta. Vähäinen tuotto syntyy siitä, että yhdistyksen jäsenet hoitavat kahvilaa talkoovoimin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Valitus hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja oikaisulautakunnan päätökset. Yhdistyksen veronalaisista elinkeinotuloista poistetaan latukahvilatoiminnan tulot 3 739,76 euroa. Verohallinto muuttaa verotusta ja palauttaa takaisin liikaa maksetun veron korkoseuraamuksineen.

Perustelut

Tuloverolain 23 §:n 1 momentin mukaan saman lain 22 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta.

A ry on perustettu C:n kaupungissa 2.10.1951 D ry:n jäsenyhdistykseksi. Yhdistyksen toiminta-ajatuksena on hiihdon ja muun ensisijaisesti luonnossa tapahtuvan kunto- ja virkistysliikunnan ja retkeilyn yleistäminen kansan tavaksi. Yhdistyksellä on noin 1 800 jäsentä. Toimitetussa verotuksessa yhdistystä on pidetty tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettuna yleishyödyllisenä yhteisönä.

A ry:llä on ulkoilumaja, joka sijaitsee C:n kaupungin ylläpitämän ulkoilureitin varrella. Yhdistys on pitänyt majalla kahvilaa, joka on ollut auki vuosittain hiihtokauden ajan. Hiihtokaudella 16.1.–2.4.2011 kahvila on ollut auki paria viikonloppua lukuun ottamatta viikonloppuisin ja hiihtolomaviikolla joka päivä kello 10–15, yhteensä 25 päivänä. Kahvilatoiminta on perustunut yhdistyksen jäsenten talkootyöhön.

A ry:n tuloslaskelman 1.1.–31.12.2011 mukaan yhdistykselle ulkoilumajan osalta kertyneiden tuottojen määrä on ollut 6 114,95 euroa ja kulujen 6 585,39 euroa. Yhdistyksen Verohallinnolle antaman, 14.8.2012 päivätyn lisäselvityksen mukaan kahvilatoiminnan myyntitulot ovat vuonna 2011 olleet 5 869,95 euroa, kahvilatoiminnan tarvikeostot 1 283,05 euroa ja kiinteistön käyttökulut 5 302,34 euroa.

Verovuodelta 2011 toimitetussa verotuksessa kahvilatoiminnasta saatua tuloa on pidetty elinkeinotulona. Verotuksessa vähennyskelpoisiksi kuluiksi on tällöin hyväksytty tarvikeostojen lisäksi elinkeinotoimintaa vastaava osuus kiinteistön käyttökuluista eli yhteensä 2 130,19 euroa. Yhdistyksen elinkeinotoiminnan veronalaiseksi tuloksi on siten vahvistettu 3 739,76 euroa.

Yhdistyksen kahvilan palvelut ovat olleet myös muiden kuin yhdistyksen jäsenten käytettävissä. Kun kuitenkin otetaan huomioon kahvilatoiminnan liittyminen läheisesti yhdistyksen varsinaiseen yleishyödylliseen toimintaan, toiminnasta saadun tulon vähäinen määrä, toimintaan liittyvä talkootyö ja se, ettei yhdistyksen kahvilatoimintaa voida katsoa harjoitetun kilpailuolosuhteissa, kahvilatoiminnasta saatua tuloa ei ole pidettävä yhdistyksen veronalaisena elinkeinotulona, vaan kyse on yhdistyksen verovapaasta tulosta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja oikaisulautakunnan päätökset on kumottava ja yhdistyksen verotusta verovuodelta 2011 on muutettava siten, että kahvilatoiminnasta saatu tulo poistetaan yhdistyksen veronalaisista tuloista.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Paula Makkonen.