KHO:2015:178

A oli vaihtanut 460 000 euroa Yhdysvaltain dollareiksi ja tallettanut varat valuuttatilille. A:lle oli valuuttatilin lopettamisen ja valuutan euroiksi vaihdon yhteydessä kertynyt 31 026,39 euron suuruinen kurssitappio. A vaati kurssitappion vähentämistä verotettavista tuloistaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tuloverolain mukaan toimitettavissa verotuksissa kurssitappiot eivät ole laajemmin vähennyskelpoisia kuin mitä tuloverolain 54 b §:ssä on säädetty ja ettei valuuttatalletuksesta kertynyt kurssitappio näin ollen ollut A:n tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno. Verovuosi 2010.

Tuloverolaki 54 b §

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 5.11.2013 nro 13/1073/6

Asian aikaisempi käsittely

Toimitetussa verotuksessa valuuttatilin lopettamisen johdosta syntynyttä 31 026,39 euron kurssitappiota ei ole hyväksytty A:n verovuoden 2010 pääomatulojen hankkimisesta aiheutuneeksi menoksi.

Uudenmaan verotuksen oikaisulautakunta on 9.2.2012 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n vaatimuksen kurssitappion vähentämisestä hänen pääomatuloistaan tulonhankkimismenoina.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle uudistanut vaatimuksensa.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.

Tuloverolain 54 b §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tulonhankkimismenona pääomatuloistaan kurssitappio, joka on johtunut ulkomaan rahan määräisestä tulonhankkimisvelasta. Korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuun tuloon kohdistuvasta velasta johtuva kurssitappio ei ole vähennyskelpoinen.

Sanottua säännöstä koskevien esitöiden (HE 354/1994 vp) mukaan tuloverolakia ehdotettiin täydennettäväksi kurssitappion vähentämisoikeutta koskevalta osin siten, että tulonhankkimisvelkaan liittyvä valuuttakurssimuutoksesta johtuva tappio olisi pääomatulon hankkimisesta johtuvana menona vähennyskelpoinen. Kurssitappion vähennysoikeus olisi näin ollen myös tulonhankkimistoimintaa harjoittavalla luonnollisella henkilöllä. Kurssitappion vähennysoikeus ei ulottuisi kotitalouden muiden kuin tulonhankkimisvelkojen aiheuttamiin kurssitappioihin. Korkotulon lähdeverolaissa tarkoitettuun tuloon kohdistuvasta velasta johtuva kurssitappio ei myöskään olisi tuloverolain mukaan vähennyskelpoinen.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asiakirjojen mukaan A oli 7.5.2010 vaihtanut 460 000 euroa Yhdysvaltain dollareiksi kurssiin 1,272 ja saanut vaihdossa 585 120 Yhdysvaltain dollaria. Hän oli tallettanut valuuttamäärän valuuttatililleen Handelsbankenissa Espoossa. Valuuttatilin lopettamisen yhteydessä 30.9.2010 hän oli nostanut valuuttatililtään sanotun määrän 585 120 Yhdysvaltain dollaria ja vaihtanut rahat euroiksi. Verotusasiakirjoista saatavan selvityksen mukaan hänelle oli syntynyt vaihdon yhteydessä 31 026,39 euron valuuttakurssitappio.

Hallinto-oikeus toteaa, että tuloverolain mukaisessa pääomatulojen verotuksessa tulojen veronalaisuus ja menojen vähennyskelpoisuus on rajoitetumpaa kuin elinkeinotoiminnan tuottaman tulon verotuksessa. Valittaja ei ole vaatinut verotuksensa toimittamista osittainkaan elinkeinonharjoittajana elinkeinotulon verottamisesta annetun lain nojalla, eikä häntä sellaisena voida pitää.

Valittajalle aiheutunut kurssitappio on johtunut hänen valuuttatilillään olleesta valuuttasaamisesta eikä tuloverolain 54 b §:ssä tarkoitetusta ulkomaan rahan määräisestä tulonhankkimisvelasta. Hallinto-oikeus toteaa lainkohtaa koskeviin esitöihin ja oikeuskäytäntöön viitaten, että muut kuin tulonhankkimisvelasta johtuvat kurssitappiot ovat tuloverolain 54 b §:n erityissäännöksen vuoksi kokonaan vähennyskelvottomia riippumatta siitä, katsotaanko valittajan nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa harjoittavan valuuttasijoitustoimintaa tulonhankkimistarkoituksessa vai ei. Kurssitappiota ei voida vähentää myöskään tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneena menona tuloverolain 54 §:n yleissäännöksen nojalla eikä se ole vähennyskelpoinen muullakaan perusteella. Näin ollen valittaja ei voi vähentää syntynyttä valuuttakurssitappiota pääomatuloistaan.

Hallinto-oikeus toteaa vielä, että kurssitappion vähennyskelvottomuus ei johdu siitä, että kysymyksessä olisi katsottu olevan sellainen velasta johtuva kurssitappio, joka kohdistuisi korkotulon lähdeverolaissa tarkoitettuun tuloon tuloverolain 49 b §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Oikaisulautakunnan päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Korkotulon lähdeverosta annettu laki 1 ja 3 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Talja, Laura Palmu ja Johanna Kähärä. Esittelijä Annina Nieminen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on vaatinut, että valituslupa myönnetään, hallinto-oikeuden ja oikaisulautakunnan päätökset kumotaan ja verotusta muutetaan siten, että 31 026,39 euron kurssitappio hyväksytään tuloverolain 54 §:n perusteella vähennyskelpoiseksi tulonhankkimismenoksi.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Ennen nykyistä tuloverolakia voimassa olleissa tuloverotusta koskeneissa laeissa oli olemassa selvät säännökset siitä, että kurssi- ja indeksitappioita käsitellään samalla tavalla kuin korkomenoja. Mikäli korot olivat verotuksessa vähennyskelpoisia, olivat myös kurssi- ja indeksitappiot vähennyskelpoisia. Sen sijaan nykyinen tuloverolaki ei sisällä kurssitappioiden vähennyskelpoisuutta koskevaa nimenomaista säännöstä silloin, kun kysymys on valuuttasaamisesta tai -sijoituksesta. Valitus tulee siten ratkaista lain 54 §:n ja yleisten periaatteiden pohjalta.

Tuloverolailla laajennettiin pääomatulojen veronalaisuutta ja niihin liittyvien menojen ja tappioiden vähennyskelpoisuutta aiemmasta. Esimerkiksi tulonhankkimistoimintaan liittyvien korkomenojen aikaisemmat vähennyskelpoisuutta koskevat rajoitukset poistettiin ja luovutustappioiden vähennysoikeutta laajennettiin. Tuloverolain mukaisessa pääomatulojen verotuksessa on sekä laaja veropohja että laaja oikeus vähentää pääomatulojen hankkimiseen liittyvät korot, menot ja tappiot.

Tuloverolaki ei sisällä nimenomaista säännöstä siitä, että valuuttakurssivoitto verotetaan pääomatulona. Tosin lain 53 §:n 8 kohdassa on säädetty, että yksityishenkilön muuhun kuin tulonhankkimistoimintaan liittyvät valuuttakurssivoitot ovat veropaita enintään 500 euron määrään saakka. Mikäli A:n valuuttatilin lopettamisen yhteydessä olisi syntynyt kurssivoittoa, olisi se verotettu pääomatulona. Myös valuuttakurssivoiton verottaminen pääomatulona perustuu näin ollen tuloverolain 32 §:n yleissäännökseen. Vastaavuusperiaatteen mukaan veronalaisen pääomatulon syntymisestä aiheutuneet menot ja realisoituneet tappiot ovat vähennyskelpoisia, mikäli laissa ei ole erityistä säännöstä, joka rajoittaisi tai kokonaan kieltäisi menon tai tappion vähennyskelpoisuuden.

Niissä tilanteissa, joissa tuloverolaissa ei ole nimenomaista säännöstä, tuloverolain mukaisessa verotuksessa on yleisesti sovellettu elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 3 kohdan mukaan elinkeinotoiminnasta johtuneesta velasta tai saamisesta aiheutuneet indeksi- ja kurssitappiot ovat vähennyskelpoisia.

A:lle syntyneen kurssitappion vähennysoikeus on evätty virheellisesti tuloverolain 54 b §:n perusteella. Säännöksellä on tarkoitus varmistaa kurssitappion vähennysoikeus tulonhankintaan liittyvän velan valuuttakurssimuutoksen perusteella silloin, kun kyse ei ole velasta, joka liittyy korkotulon lähdeverolaissa tarkoitettujen korkotulojen hankkimiseen. Säännöksessä ei rajoiteta kurssitappioiden vähennysoikeutta silloin, kun kysymys on saatavaan liittyvästä kurssitappiosta.

Säännöstä koskevan hallituksen esityksen perusteluissa (HE 354/1994 vp) mainitaan vain velat, mutta ei saatavia. Perusteluissa todetaan, että kotitaloudelle syntyvät kurssitappiot ovat vähennyskelpoisia, mikäli ne liittyvät tulonhankkimistoimintaan liittyviin velkoihin. Lisäksi niissä todetaan, että valuuttakurssitappiot ovat velkojen osalta vähennyskelvottomia, mikäli kyse ei ole tulonhankkimiseen liittyvästä velasta. Perusteluista ei voida johtaa periaatetta, jonka mukaan valuuttasaatavien osalta tuloverolain yleistä vastaavuusperiaatetta ei noudateta. Myös henkilöverotuksen käsikirjan (s. 442, vuosi 2011) mukaan vain tulonhankintaan liittymättömät kurssitappiot ovat vähennyskelvottomia. Saatavaan liittyvää valuuttakurssitappiota ei voida hylätä myöskään päätöksen KHO 1994 B 529 perusteella, sillä tapauksessa oli kyse velkaan liittyvän kurssitappion vähennysoikeudesta.

Vähennyksen tekeminen henkilökohtaisessa tulolähteessä edellyttää, että vähennys liittyy tulonhankkimistoimintaan. Vähennyksen hyväksymisen edellytyksenä ei ole, että toiminta täyttää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain kriteerit toiminnan jatkuvuudesta ja laajuudesta. A on useiden kymmenien vuosien ajan harjoittanut yksityishenkilönä sijoitustoimintaa sijoittamalla erilaisiin instrumentteihin ja saanut jo useamman vuoden ajan tulonsa pääasiallisesti pääomatuloina. Myös kyseessä oleva valuuttatalletus oli tehty tulonhankkimistarkoituksessa, eikä kysymys ollut tavanomaisen kotitalouden sattumanvaraisesta ja yksittäisestä sijoituksesta.

Kurssitappion vähennysoikeuden hylkäämistä ei voida perustella myöskään tuloverolain 54 b §:n viimeisen lauseen perusteella. Sijoitusta tehtäessä A ja pankki sopivat, että pankki ei maksa sijoitukselle korkoa. Tämä merkitsee sitä, että valuuttasijoitus ei ollut korkojen lähdeverolaissa tarkoitettu pankkitalletus, jonka perusteella syntynyt valuuttakurssitappio voitaisiin evätä. Sitä, että kyseessä ei ollut korkotulon lähdeverolaissa tarkoitettu talletus, puoltaa vahvasti myös se, että mahdollista kurssivoittoa ei veroteta korkotulon lähdeverolain mukaisena korkotulona vaan niin sanottuna normaalina pääomatulona. Tilanne on erilainen myös sen takia, että A sijoitti omaa pääomaansa eikä ottanut pankista velkaa sijoituksen tekemiseen.

Valuuttakurssitappion katsominen vähennyskelvottomaksi ei ole myöskään sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, jonka mukaan pääomien tulee liikkua Euroopan unionin alueella ilman rajoitteita. Valuuttakurssitappiota ja -voittoa olisi voinut syntyä myös siten, että A olisi tehnyt sijoituksen esimerkiksi Ruotsin kruunuihin tai Englannin puntiin joko kotimaassa tai rajan ylin ulkomaille. Tulonhankintaan liittyvien kurssitappioiden pitäminen vähennyskelvottomana sillä perusteella, että kysymys on vieraan valtion valuuttaan liittyvästä muutoksesta, rajoittaa sijoittajan vapautta tehdä päätöksiä sijoituksista. Verotuksen tulkinnalla ei voida epäsuorasti rajoittaa valuuttakurssierojen hyödyntämiseen liittyvää sijoitustoimintaa unionin yhteismarkkina-alueella.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antamassaan vastineessa puoltanut valitusluvan myöntämistä ja esittänyt, että valitus hylätään. Oikeudenvalvontayksikkö on todennut muun ohella, että Verohallinnon tietojen mukaan A:n pääomatulot ovat koostuneet vuonna 2010 arvopapereiden luovutusvoitoista, osinkotuloista ja vähäisistä osuuspääoman koroista. A:ta on verotettu näistä tuloista ja niistä johtuvista menoista tuloverolain säännösten mukaisesti. Käytettävissä olevien tietojen perusteella esillä oleva valuuttakurssitappio on ollut yksittäinen tapahtuma. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, onko A käyttänyt kysymyksessä olevia valuuttatilivaroja sijoitustoiminnassaan. Kun otetaan huomioon A:n tekemän valuuttasijoituksen kertaluonteisuus, sijoitus ei ole liittynyt hänen muuhun tulonhankkimistoimintaansa, vaan kysymyksessä on ollut yksityistalouden tapahtuma, johon liittyvät menot ja menetykset eivät ole vähennyskelpoisia. Näin on katsottava siitäkin huolimatta, että talletukseen sijoitetut varat olisivat mahdollisesti kertyneet pääomatuloista.

Vaikka katsottaisiin, että valuuttakurssitappio on osa A:n harjoittamaa pääomatulojen hankintaa, kurssitappiota ei voida vähentää tulon hankkimisesta johtuneena menona tai muullakaan perusteella. Kun A:n saamien pääomatulojen ja niihin kohdistuvien menojen verotus on tapahtunut tuloverolain säännösten mukaisesti, myös kurssitappioiden verokohtelu määräytyy mainitun lain säännöksiä soveltaen. Tulojen veronalaisuus ja menojen vähennyskelpoisuus on tuloverolain mukaisessa pääomatulojen verotuksessa rajoitetumpaa kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisessa verotuksessa. Tämä ilmenee muun ohessa oikeuskäytännöstä, jonka perusteella tuloverolain mukaisessa verotuksessa tulon ja menon välillä on saattanut syntyä epäsymmetriatilanne, vaikka vastaavassa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisessa tilanteessa meno olisikin vähennyskelpoinen. Kun tuloverolaissa ei kyseessä olevan kysymyksen osalta viitata elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin, eivät viimeksi mainitun lain säännökset ja periaatteet tule asiassa sovellettaviksi.

Muut kuin tulonhankkimisvelasta johtuvat kurssitappiot ovat tuloverolain 54 b §:n erityissäännöksestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan kokonaan vähennyskelvottomia. Säännöksen lainvalmisteluaineistosta ilmenee, että säännös tarkoitettiin tyhjentäväksi. Kun asiasta on erityissäännös, ei kysymystä voida ratkaista yleissäännöksen perusteella. Myös oikeuskäytäntö, Verohallinnon ohjeistus ja oikeuskirjallisuuden kannanotot tukevat tätä käsitystä.

Asiassa on riidatonta, että kyseessä ei ole korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettu pankkitalletus. Vaikka korkein hallinto-oikeus katsoisi toisin, ei kurssitappiota voitaisi tällöinkään vähentää tuloverolain 54 b §:n erityissäännöksen vuoksi.

A ei perustele tarkemmin käsitystään, että hallinto-oikeuden ratkaisu ei ole sopusoinnussa unionin oikeuteen sisältyvän pääomien vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa. Kysymys on Yhdysvaltain dollareina tehdystä talletuksesta. A:n väite on perusteeton senkin vuoksi, että kurssitappion verokohtelu on sama kaikissa niissä tilanteissa, joissa tuloverotus toimitetaan verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat kansalliset oikeusohjeet ja niiden esityöt

Tuloverolain 54 b §:n (227/1995) mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tulonhankkimismenona pääomatuloistaan kurssitappio, joka on johtunut ulkomaan rahan määräisestä tulonhankkimisvelasta. Korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuun tuloon kohdistuvasta velasta johtuva kurssitappio ei ole vähennyskelpoinen.

Tuloverolain 54 b §:n esitöiden (HE 354/1994 vp) mukaan vuoden 1993 alusta voimaan tullut laki ei ole sisältänyt nimenomaisia säännöksiä valuuttakurssitappioiden eikä vastaavien voittojenkaan verokohtelusta. Esitöissä on edelleen todettu, että kurssitappioita koskevan säännöksen lisäämistä tuloverolakiin oli vaadittu sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus oli antanut vuosikirjaratkaisun (1994 B 529), jonka mukaan kurssitappiot olivat nimenomaisen säännöksen puuttuessa kokonaan vähennyskelvottomia tuloverolain mukaan verotettaessa. Esitöissä on ehdotettu tuloverolain täydentämistä kurssitappion vähentämisoikeutta koskevalta osin siten, että tulonhankkimisvelkaan liittyvä valuuttakurssimuutoksesta johtuva tappio olisi pääomatulon hankkimisesta johtuvana menona vähennyskelpoinen. Kurssitappion vähennysoikeus olisi näin ollen myös tulonhankkimistoimintaa harjoittavalla luonnollisella henkilöllä. Kurssitappion vähennysoikeus ei ulottuisi kotitalouden muiden kuin tulonhankkimisvelkojen aiheuttamiin kurssitappioihin.

Unionin oikeus ja oikeuskäytäntö

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artiklan 1 kohdan mukaan tämän luvun määräysten mukaisesti kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan 63 artiklan 1 kohdassa pääomanliikkeiden rajoituksina kielletään muun muassa toimenpiteet, joilla aiheutetaan se, että jossakin toisessa valtiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia tietyssä jäsenvaltiossa, tai se, että kyseisessä jäsenvaltiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään niitä muissa valtioissa (esimerkiksi asia C-338/11, Santander Asset Management SGIIC SA, tuomion 15 kohta). Euroopan unionin tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään myös katsonut, että vaikka välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, niiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään kuitenkin noudatettava unionin oikeutta (esimerkiksi asiat C-319/02, Manninen, tuomion 19 kohta ja C-338/11, Santander Asset Management SGIIC SA, tuomion 14 kohta).

Euroopan unionin tuomioistuin on tarkastellut oikeuskäytännössään sitä, voiko valuuttakurssitappioiden vähennyskelvottomuus olla sijoittautumisvapauden vastaista. Euroopan unionin toimintaa koskevan sopimuksen sijoittautumisvapautta koskevien määräysten vastaista on se, että lähdevaltio estää omaa kansalaistaan tai oman lainsäädäntönsä mukaisesti perustettua yhtiötä sijoittautumasta toiseen jäsenvaltioon. Tällaisina rajoituksina on pidettävä kaikkia toimia, joilla kielletään sijoittautumisvapauden käyttäminen, haitataan sitä tai tehdään se vähemmän houkuttelevaksi (asia C-686/13, X AB, tuomion 27 ja 28 kohta). Tuomioistuin on kuitenkin tällöin todennut, että välitöntä verotusta koskevan unionin oikeuden nykytilassa sijoittautumisvapautta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä ei voida tulkita siten, että niissä velvoitettaisiin jäsenvaltiot mukauttamaan omat verojärjestelmänsä sellaisten mahdollisten valuuttakurssiriskien ottamiseksi huomioon, joita yhtiöihin kohdistuu sen takia, että unionin alueella on yhä käytössä useita valuuttoja, joiden välillä ei ole kiinteitä vaihtokursseja (asia C-686/13, X AB, tuomion 34 kohta). Tuomio koskee tilannetta, jossa ruotsalainen yhtiö vaati verovähennystä sellaisen valuuttakurssitappion perusteella, joka olisi syntynyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevasta tytäryhtiöstä omistetun osuuden luovutuksen yhteydessä.

Asiassa saatu selvitys

Suomessa yleisesti verovelvollinen A on 7.5.2010 vaihtanut 460 000 euroa Yhdysvaltain dollareiksi kurssiin 1,272 ja saanut vaihdossa 585 120 Yhdysvaltain dollaria. Hän on tallettanut valuuttamäärän valuuttatililleen Handelsbankenissa Espoossa. Talletetuille varoille ei ole maksettu korkoa. Valuuttatilin lopettamisen yhteydessä 30.9.2010 A on nostanut valuuttatililtään kaikki 585 120 Yhdysvaltain dollaria ja vaihtanut rahat euroiksi. A on tällöin saanut vaihdossa 428 973,61 euroa. Kun A on palauttanut esitäytetyn veroilmoituksensa, hän on ilmoittanut verotettavien tulojensa vähennyksenä valuuttakaupan tappion 31 026,39 euroa.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätös

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan 1994 B 529 katsonut, ettei luonnollinen henkilö ole voinut vähentää verotettavista tuloistaan valuuttalainan takaisinmaksun yhteydessä kertynyttä kurssitappiota. Vuosikirjaratkaisun antamisen jälkeen tuloverolakiin on lisätty 54 b §, jonka nojalla verovelvollisella on oikeus vähentää tulonhankkimismenona pääomatuloistaan kurssitappio, joka on johtunut ulkomaan rahan määräisestä tulonhankkimisvelasta ja joka ei ole korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuun tuloon kohdistuvasta velasta johtuva kurssitappio. Tarkoitus ei tällöin ole ollut, että tuloverolain mukaan toimitettavissa verotuksissa kurssitappiot olisivat laajemmin vähennyskelpoisia kuin mitä tuloverolain 54 b §:ssä on säädetty. Tähän nähden on katsottava, että erityyppisten kurssitappioiden vähennyskelpoisuus on säännelty mainitussa lainkohdassa tyhjentävästi. Tämän vuoksi A:lle valuuttamääräisestä talletuksesta kertynyt kurssitappio ei tuloverolain säännösten nojalla ole hänen verotuksessaan vähennyskelpoinen meno.

Pääomien vapaan liikkuvuuden vastaisia rajoituksia ovat myös Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä pääomien liikkuvuutta koskevat rajoitukset. Euroopan unionin tuomioistuin on sijoittautumisvapautta koskevassa oikeuskäytännössään (asia C-686/13, X AB) kuitenkin todennut, ettei jäsenvaltioita ole unionin oikeuden nykytilassa velvoitettu mukauttamaan omia verojärjestelmiään sellaisten mahdollisten valuuttakurssiriskien ottamiseksi huomioon, joita yhtiöihin kohdistuu sen takia, että unionin alueella on käytössä useita valuuttoja, joiden välillä ei ole kiinteitä vaihtokursseja. Pääomien vapaa liikkuvuus on katsottava oikeudeksi, joka täydentää sijoittautumisvapautta. Tämän vuoksi valuuttakurssitappioiden vähennyskelpoisuutta tuloverotuksessa pääomien vapaan liikkuvuuden perusteella ei ole katsottava laajemmaksi kuin mikä on tällaisten tappioiden vähennyskelpoisuus sijoittautumisvapauden nojalla. Näin ollen Yhdysvaltojen valuutassa tehdystä talletuksesta kertynyttä kurssitappiota ei ole hyväksyttävä vähennyskelpoiseksi A:n veronalaista tuloista myöskään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artiklan 1 kohdan perusteella. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Eila Rother, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Antti Jukarainen.