KHO:2016:16

A Oy oli ottanut tytäryhtiöltään lainaa noin 114,5 miljoonaa euroa 3,75 prosentin korolla ja lainannut näistä varoista edelleen emoyhtiölleen noin 89,4 miljoonaa euroa samalla korolla. Korkoja ei ollut maksettu. A Oy:n kirjanpitoon oli jäänyt kirjaamatta ja verovuodelta 2007 annetulla veroilmoituksella ilmoittamatta tytäryhtiöltä otetulle lainalle kertyneet korkomenot noin 3,4 miljoonaa euroa ja emoyhtiölle annetulle lainalle kertyneet korkotulot noin 2,7 miljoonaa euroa. Veronkorotusta oli määrätty ilmoittamatta jääneiden korkotulojen osalta verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin perusteella 130 000 euroa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin mukaan veronkorotus määrätään tuloon lisätylle määrälle. Kun nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa eli niin sanotussa läpilainauksessa sekä kertyneet korkomenot että kertyneet korkotulot olivat jääneet kirjaamatta kirjanpitoon ja ilmoittamatta veroilmoituksella, näiden virheiden oli katsottava liittyvän toisiinsa siten, että niitä ei voitu arvioida erillisesti. Kun ilmoittamatta jääneet korkomenot olivat ylittäneet ilmoittamatta jääneet korkotulot, yhtiö oli antanut virheellisen veroilmoituksen omaksi vahingokseen. Veronkorotuksen määräämisen verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla vain ilmoittamatta jääneiden korkotulojen perusteella ottamatta huomioon samasta virheestä johtuen ilmoittamatta jääneitä korkomenoja oli katsottava johtavan säännöksen tarkoituksen vastaiseen lopputulokseen. Näin ollen asiassa ei olisi tullut määrätä veronkorotusta mainitun pykälän 3 momentin perusteella. A Oy:n valitus hyväksyttiin ja asia palautettiin Verohallinnolle mahdollisen verokorotuksen määräämiseksi verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 1 tai 2 momentin nojalla. Verovuosi 2007.

Laki verotusmenettelystä 32 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 21.10.2013 nro 13/1032/6

Asian aikaisempi käsittely

Konserniverokeskus on toimittanut A Oy:n verotuksen verovuodelta 2007. Yhtiölle on määrätty veronkorotusta verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla 130 000 euroa sen johdosta, että yhtiö on jättänyt ilmoittamatta korkotuloja 2 682 093,27 euroa.

Uudenmaan verotuksen oikaisulautakunta on päätöksellään 7.4.2009 hylännyt yhtiön oikaisuvaatimuksen veronkorotuksen poistamisesta tai alentamisesta.

A Oy on valituksellaan vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös on kumottava ja veronkorotus on poistettava tai sitä on ainakin alennettava. Yhtiölle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut on korvattava. Asiassa on järjestettävä suullinen käsittely.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen sekä yhtiön vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä.

Hallinto-oikeus on pääasian osalta selostanut verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 2 ja 3 momentin säännökset ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiakirjojen mukaan A Oy asetettiin 26.2.2008 vapaaehtoiseen selvitystilaan. Tätä ennen yhtiön tytäryhtiö C Oy oli 7.12.2007 fuusioitunut B Oy:öön, joka puolestaan oli 7.12.2007 fuusioitunut A Oy:öön. A Oy oli 26.3.2008 antanut vuoden 2007 veroilmoituksen tilikaudelta 1.1.–30.11.2007. Verovalvonnan yhteydessä ilmeni, että A Oy:lle oli fuusioissa siirtynyt C Oy:ltä noin 89 miljoonan euron suuruinen lainasaaminen. Kyse oli C Oy:n saamisesta emoyhtiö A Oy:ltä. Lainasaatava oli syntynyt, kun C Oy oli 31.1.2001 myynyt ruotsalaisen tytäryhtiön D AB:n osakkeet konsernin sisäisellä kaupalla uudelle perustetulle E Oy:lle 272 miljoonalla eurolla. D AB:n luovutuksesta saadulla luovutushinnalla C Oy lyhensi ensin omia lainojaan ja ylimenevä luovutushinta lainattiin 15.2.2007 emoyhtiö A Oy:lle, joka lainasi varat eteenpäin emoyhtiölleen.

Verovalvonnassa oli havaittu, ettei lainaa ja korkoja ollut kirjattu A Oy:n eikä C Oy:n tuloslaskelmiin ja taseisiin. Tästä johtuen A Oy:tä oli 16.6.2008 pyydetty esittämään selvitys lainasta. Yhtiön 24.6.2008 antamasta vastauksesta ilmeni yhtiön omalle emoyhtiölleen F S.a.R.L:lle antama laina, jonka korkoprosenttina oli valtionvarainministeriön peruskorko 3,75 prosenttia. Konserniverokeskuksen 24.6.2009 lähettämään uuteen selvityspyyntöön yhtiö ilmoitti 26.6.2008, että lainaan liittyvät korot olivat jääneet kirjaamatta sekä emoyhtiö A Oy:llä että tytäryhtiö C Oy:llä.

Yhtiö antoi 28.8.2008 uuteen kirjanpitoon perustuvan veroilmoituksen ennen verotuksen toimittamisen päättymistä. Uudessa veroilmoituksessaan yhtiö ilmoitti alkuperäisestä veroilmoituksesta puuttuvina korkotuloina 2 682 093,27 euroa ja puuttuvina korkomenoina 3 436 179,24 euroa. Annetun veroilmoituksen perusteella yhtiölle vahvistettiin 837 039,74 euron tappio aikaisemmin ilmoitetun 82 953,83 tappion sijaan.

Yhtiö on katsonut, että asiassa ei ole kyse tahallisesta toiminnasta eikä veroilmoituksia ole annettu tieten virheellisenä. Yhtiö ei ole käsityksensä mukaan menetellyt asiassa myöskään törkeän huolimattomasti. Yhtiön mukaan perustetta veronkorotuksen määräämiseen verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin perusteella ei ole, koska yhtiö on ennen säännönmukaisen verotuksen päättymistä antanut oikeaksi korjatun veroilmoituksen. Yhtiö on myös korostanut, että sillä ei ole ollut verotettavaa tuloa verovuodelta 2007. Veronkorotuksen tulisi vastata enintään asian selvittämisestä Verohallinnolle aiheutuneita kustannuksia. Yhtiö on katsonut, että aineellisen kuittauksen edellytykset täyttyvät, koska puuttunut ja oikaistu korkomenojen määrä on oikaistua puuttuneiden korkotulojen määrää suurempi, mistä johtuen veronkorotusta ei olisi tullut määrätä. Edelleen yhtiön mukaan korkomenojen ilmoittamatta jättämisessä on kyse jaksotusvirheestä, joten verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentti ei siten tule sovellettavaksi.

Hallinto-oikeus toteaa, että A Oy ei ole kiistänyt alkuperäisen veroilmoituksensa virheellisyyttä, vaan on vedonnut inhimilliseen virheeseen. Yhtiö ei ole oma-aloitteisesti toimittanut korjattua veroilmoitusta, vaan antanut asiasta selvityksen vasta veroviranomaisen yhteydenoton jälkeen. Sillä seikalla, että yhtiöllä ei ole vuoden 2007 verotuksessa ollut verotettavaa tuloa, ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta. Veronkorotuksessa on kyse sanktioluonteisesta maksusta, jonka tarkoituksena on osaltaan ehkäistä verovelvollisten virheellistä menettelyä verotuksessa eikä kattaa veroviranomaisille virheellisesti annetun veroilmoituksen selvittämisestä aiheutuneita kuluja. Saadun selvityksen perusteella yhtiön vuoden 2007 veroilmoituksesta puuttuneet korkotulot ja -menot ovat sinänsä liittyneet toisiinsa. Kyse on kuitenkin eri yhtiöille annetusta ja otetusta lainasta johtuvista korkotuloista ja -menoista. Kun asiayhteys puuttuu, veronkorotuksen määrää arvioittaessa on otettava huomioon vain yhtiön veroilmoituksesta puuttuneet korkotulot. Koska korkotulot kertyvät ajan kulumisen perusteella, niiden ilmoittamatta jättämisessä ei ole kyse tulon jaksottamista koskevasta virheestä vaan tulon laajuutta koskevasta virheestä. Näin ollen ja kun otetaan huomioon ilmoittamatta jätettyjen korkotulojen huomattava määrä, kirjanpitovelvolliselle yhtiölle asetettu huolellisuusvelvoite ja edellä kuvattu muu asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön on katsottava antaneen vähintäänkin törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti väärän veroilmoituksen ja yhtiölle on siten voitu määrätä veronkorotus verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla. Yhtiölle määrättyä 130 000 euron veronkorotusta, joka on noin viisi prosenttia ilmoittamatta jätetystä tulosta, ei ole pidettävä liian suurena. Oikaisulautakunnan päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mika Hämäläinen, Sinikka Välitalo ja Johanna Kähärä. Esittelijä Juuso Peltonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja yhtiölle verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla määrätty veronkorotus poistetaan.

Yhtiö on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momenttia ei oikeuskäytännön (esimerkiksi KHO 29.12.2011/3830 ja KHO 2012:98) ja -kirjallisuuden mukaan voida soveltaa, jos yhtiö on oma-aloitteisesti ennen säännönmukaisen verotuksen päättymistä antanut oikeaksi korjatun veroilmoituksen. Kaikki yhtiön tuloon lisätyt korot ovat olleet verotuksen toimittajan tiedossa ja verotus on toimitettu näiden tietojen perusteella.

Oikaistu puuttuneiden korkomenojen määrä on oikaistua puuttuneiden korkotulojen määrää suurempi, joten verotettavan tuloon ei ole nettona tehty lisäystä. Korkomenot ovat liittyneet tytäryhtiöltä lainaksi otettuihin varoihin, jotka on lainattu eteenpäin ja joihin liittyvistä korkotuloista veronkorotuksessa on ollut kysymys. Korkomenoilla on ollut suora liityntä korkotuloihin, minkä johdosta edellytykset niin sanotulle aineelliselle kuittaukselle täyttyvät. Veronkorotukselle ei ole kuittauksen jälkeen perustetta.

Kysymys ei ole ollut verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin edellyttämästä törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisuudesta vaan laskennallisia korkojaksotuksia koskevasta inhimillisestä erehdyksestä, johon ei liity hyödyn tavoittelua tai muuta raskauttavaa elementtiä. Veronkorotussäännöksen 3 momenttia koskeva lainsäädäntöhistoria ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin rikoshaaraa koskevat vuosikirjaratkaisut KHO 2007:67 ja KHO 2007:68 huomioon ottaen törkeän huolimattomuuden alarajaa tulee arvioida yhdenmukaisesti rikosoikeuden kanssa. Kysymys ei ole voinut olla törkeästä huolimattomuudesta, kun otetaan huomioon myös se, että yhtiö on itse korjannut jaksotuksen.

Yhtiölle on verovuodelta vahvistettu lähes 900 000 euron tappio, eikä yhtiölle ole myöhempinä verovuosinakaan muodostunut verotettavaa tuloa. Mikäli tällaisessa tilanteessa ylipäänsä määrättäisiin veronkorotusta, tulisi sen kohtuudella vastata enintään asian selvittämisestä Verohallinnolle aiheutuneita mahdollisia lisäkustannuksia.

Kun otetaan huomioon edellä selostettu veronkorotuksen perusteettomuus, yhtiön oikeudenkäyntikulut on korvattava.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen, jossa se on vastustanut valitusluvan myöntämistä ja esittänyt valituksen sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

Yhtiöllä on kirjanpitovelvollisena yhteisönä verotusmenettelystä annetun lain 10 §:ssä ja Verohallinnon ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista antaman päätöksen muun ohella 15 ja 18 §:ssä mainittu laaja ja yksityiskohtainen tiedonantovelvollisuus. Yhteisöjä koskeva lainsäädäntö edellyttää sekä kirjanpidolta että veroilmoitukselta oikeellisuutta. Kirjanpidossa on esitettävä tilikausikohtaisesti asianomaiselle tilikaudelle kuuluvat tulot, menot ja tilinpäätös. Tässä tapauksessa yhtiön korkotulot ja -menot ovat jääneet tilikaudelta kokonaan kirjaamatta.

Kuten hallinto-oikeus on perusteluissaan todennut, veroilmoitukselta puuttuneet korkotulot ja -menot ovat sinänsä liittyneet toisiinsa. Kyse on kuitenkin eri yhtiölle annetusta ja eri yhtiöltä otetusta lainasta johtuvista korkotuloista ja -menoista. Kun asiayhteys puuttuu, veronkorotuksen määrää arvioitaessa on otettava huomioon vain yhtiön veroilmoituksesta puuttuneet korkotulot. Koska korkotulot kertyvät ajan kulumisen perusteella, niiden ilmoittamatta jättämisessä ei ole kyse tulon jaksottamista vaan tulon laajuutta koskevasta virheestä.

Yhtiö ei ole täyttänyt ilmoittamisvelvollisuuttaan säännösten mukaisesti, koska sen veroilmoitus on ollut ilmoittamatta jätettyjen, ajan kulumisen perusteella kertyvien korkotulojen osalta virheellinen ja puutteellinen. Ottaen huomioon ilmoittamatta jätetty tuloerä, sen huomattava määrä, kirjanpitovelvolliselle yhteisölle asetettu korostunut huolellisuusvelvoite ja muu asiassa saatu selvitys, yhtiön on katsottava antaneen vähintään törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti väärän veroilmoituksen. Se, että veroilmoituksen virhe on mahdollisesti johtunut inhimillisestä erehdyksestä, ei poista kirjanpitovelvollisen huolellisuusvelvoitetta ja yhteisön hallituksen tai hallinnon vastuuta veroilmoituksen oikeellisuudesta.

Veronkorotus on sanktio, jonka yksinomainen tarkoitus on ennalta ehkäistä ilmoitusvelvollisuuksien puutteita ja siten myötävaikuttaa verotuksen toimittamisen sujuvuuteen. Veronkorotus ei ole kohtuuton eikä määrältään liian suuri.

A Oy on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A Oy:lle valitusluvan ja tutkinut asian. Yhtiön valitus hyväksytään ja hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset kumotaan siltä osin kuin yhtiölle on määrätty veronkorotusta verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla. Toimitettu verotus kumotaan veronkorotuksen osalta ja asia palautetaan Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi mahdollisen veronkorotuksen määräämiseksi verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 1 tai 2 momentin nojalla.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Yhteisön ilmoittamisvelvollisuus

Verotusmenettelystä annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava veroviranomaiselle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot.

Pykälän 6 momentissa on muun ohella todettu, että yhteisön, yhtymän ja jokaisen muun verovelvollisen, jolla on verovuonna ollut veronalaista tuloa tai varoja tai velkoja taikka muita verotukseen vaikuttavia tietoja, on verotusta varten annettava kehotuksetta veroilmoitus.

Pykälän 8 momentin mukaan verovelvollisen on verotusta varten annettava myös muita kuin edellä tarkoitettuja verotusta koskevia ilmoituksia. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset ilmoitusten antamisajankohdasta ja -tavasta sekä muusta menettelystä ilmoitusten antamiseksi.

Lain 10 §:n 1 momentissa on muun ohella säädetty, että veroilmoituksessa ja sen liitteessä tai muussa ilmoituksessa on ilmoitettava 7 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot ja niitä koskevat selvitykset. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset annettavista tiedoista ja selvityksistä sekä niiden antamistavasta.

Verohallituksen ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista antaman päätöksen (1379/2006) 15 §:n 1 momentin mukaan veroilmoituksessa tai sen liitteessä on tulolajeittain ja tulolähteittäin sekä muutoin riittävästi eriteltynä ilmoitettava veronalaiset tulot ja niistä tehtävät vähennykset, jotka verovelvollinen haluaa lukea hyväkseen ja jotka edellyttävät verovelvollisen esittämää selvitystä vähennyksen perusteesta ja suuruudesta. Veroilmoitukseen on vastaavasti eritellen merkittävä myös varat ja velat verovuoden päättyessä. Tulo, vähennykset, velat sekä sellaiset varat, joista myös arvo on ilmoitettava, on ilmoitettava sentin tarkkuudella.

Päätöksen 18 §:n 1 momentin mukaan muun ohella osakeyhtiön on annettava veroilmoituksessa tai sen liitteessä kohdissa 1–22 selostetut tiedot ja selvitykset. Momentin 14 kohdan mukaan yhtiön on veroilmoituslomakkeella esitetyn tuloverolaskelmakaavan mukaan ilmoitettava eriteltyinä tilikauden elinkeinotoiminnan, maatalouden ja muun toiminnan tulolähteen veronalaiset tuotot sekä verovapaat tuotot. Momentin 15 kohdan mukaan yhtiön on veroilmoituslomakkeella esitetyn tuloverolaskelmakaavan mukaan ilmoitettava eriteltyinä tilikauden elinkeinotoiminnan, maatalouden ja muun toiminnan tulolähteen verotuksessa vähennyskelpoiset kulut. Momentin 16 kohdan mukaan yhtiön on annettava tieto tilikauden elinkeinotoiminnan, muun toiminnan ja maatalouden tulolähteen tuloksesta tai tappiosta ja niistä eristä, joita ei oteta huomioon tappiota vahvistettaessa.

Verotuksessa noudatettavat yleiset periaatteet

Verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 5 momentin mukaan verotus toimitetaan verovelvollisen ilmoituksen, sivulliselta tiedonantovelvolliselta 3 luvun säännösten nojalla saatujen tietojen ja asiassa saadun muun selvityksen perusteella.

Pykälän 6 momentin mukaan verotusta toimittaessaan veroviranomaisen on tutkittava saamansa tiedot ja selvitykset tavalla, joka asian laatu, laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet huomioon ottaen on perusteltua.

Veronkorotus

Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan jos veroilmoituksessa tai muussa verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavassa ilmoituksessa taikka verovelvollisen antamassa muussa tiedossa tai asiakirjassa on vähäinen puutteellisuus tai virhe eikä verovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta sen korjaamiseen taikka jos verovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut ilmoituksen, tiedon tai asiakirjan myöhässä, verovelvolliselle voidaan määrätä enintään 150 euron suuruinen veronkorotus.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos verovelvollinen on antanut veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä tai antanut ne vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen, verovelvolliselle voidaan määrätä enintään 800 euron suuruinen veronkorotus.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi enintään 30 prosenttia lisätystä tulosta ja lisätyn varallisuuden osalta enintään 1 prosentti lisätyistä varoista. Lisättynä tulona pidetään myös määrää, jolla verotusta on muutettu verotettavaa tuloa myöhempänä verovuonna lisäävällä tavalla. Veronkorotus määrätään tämän momentin mukaan myös silloin, kun verovelvollinen on ilmoittanut tieten tai törkeästä huolimattomuudesta tulon vääränä tulolajina.

Saatu selvitys

C Oy on 31.1.2007 myynyt ruotsalaisen tytäryhtiönsä D AB:n osakkeet konsernin sisäisellä kaupalla uudelle perustetulle yhtiölle E Oy:lle 272 miljoonan euron kauppahinnalla. C Oy on lyhentänyt saamallaan kauppahinnalla velkojaan ja antanut kauppahinnasta jäljelle jäävän osuuden noin 114,5 miljoonaa euroa lainaksi emoyhtiölleen A Oy:lle helmikuussa 2007. A Oy on 15.2.2007 kahdessa erässä lainannut yhteensä noin 89,4 miljoonaa euroa edelleen omalle emoyhtiölleen F S.a.R.L:lle. A Oy:n saamien ja antamien lainojen vuotuiseksi korkokannaksi on sovittu 3,75 prosenttia. Korkoja ei ole maksettu.

A Oy on 26.3.2008 antanut veroilmoituksen tilikaudelta 1.1.-31.12.2007. Verovalmistelussa on ilmennyt, että lainoille kertyneitä korkoja ei ollut kirjattu A Oy:n eikä C Oy:n tuloslaskelmiin. A Oy on 28.8.2008 eli ennen verovuoden 2007 verotuksen päättymistä antanut oikaistuun tilinpäätökseen perustuvan veroilmoituksen, jossa yhtiö on ilmoittanut alkuperäisestä veroilmoituksesta puuttuvina emoyhtiölle annetulle lainalle kertyneinä korkotuloina 2 682 093,27 euroa ja tytäryhtiöltään saamalleen lainalle kertyneinä korkomenoina 3 436 179,24 euroa. Korjatun veroilmoituksen perusteella A Oy:lle on vahvistettu 837 039,74 euron suuruinen tappio alkuperäisellä veroilmoituksella ilmoitetun 82 953,83 euron suuruisen tappion sijasta.

A Oy:lle on määrätty veronkorotusta ilmoittamatta jääneiden korkotulojen osalta verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla 130 000 euroa.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys siitä, onko A Oy:lle voitu määrätä säännönmukaisessa verotuksessa veronkorotusta ilmoittamatta jääneiden korkotulojen osalta verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla.

Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin mukaan veronkorotus määrätään tuloon lisätylle määrälle. Kun nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa eli niin sanotussa läpilainauksessa sekä kertyneet korkomenot että kertyneet korkotulot ovat jääneet kirjaamatta kirjanpitoon ja ilmoittamatta veroilmoituksella, näiden virheiden on katsottava liittyvän toisiinsa siten, että niitä ei voida arvioida erillisesti. Kun ilmoittamatta jääneet korkomenot ovat ylittäneet ilmoittamatta jääneet korkotulot, yhtiö on antanut virheellisen veroilmoituksen omaksi vahingokseen. Veronkorotuksen määräämisen verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla vain ilmoittamatta jääneiden korkotulojen perusteella ottamatta huomioon samasta virheestä johtuen ilmoittamatta jääneitä korkomenoja on katsottava johtavan säännöksen tarkoituksen vastaiseen lopputulokseen eikä säännöksen soveltamisedellytysten ole katsottava täyttyvän. Näin ollen asiassa ei olisi tullut määrätä veronkorotusta mainitun pykälän 3 momentin perusteella. Ottamatta asiaa enemmälti ratkaistavakseen korkein hallinto-oikeus palauttaa asian Verohallinnolle mahdollisen veronkorotuksen määräämiseksi pykälän 1 tai 2 momentin nojalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Alice Guimaraes-Purokoski ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Antti Jukarainen.