KHO:2016:66

Poliisilaitos oli hylännyt A:n urheilu- ja harrastusperusteella hakemat kertatulitoimisen kaliiperiltaan .357 mag revolverin ja itselataavan kertatulitoimisen kaliiperiltaan 9 mm pistoolin hankkimis- ja hallussapitolupahakemukset. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.

Korkein hallinto-oikeus pysytti poliisilaitoksen ja hallinto-oikeuden päätökset.

A:n pitkään jatkuneesta ja laajasta ampuma-aseisiin liittyvästä harrastus-, urheilu- ja keräilytoiminnasta, hänen ammatillisesta taustastaan ja jäsenyyksistään alan yhdistyksissä sekä muista elämäntavoistaan saadun selvityksen huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoi, että A oli sinänsä sopiva henkilö ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitolupien haltijaksi. A oli harrastanut ampumaurheilua monipuolisesti erilaisilla aseilla. Lupahakemusten tarkoittamilla aseilla hänen olisi tarkoitus harrastaa siluettiammuntaa ja Big Bore -ammuntaa.

Ampuma-aselain 45 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan haettaessa lupaa ampumaurheilua ja -harrastusta varten hakijan on esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys.

Ampuma-aselain muutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 106/2009 vp) mukaan henkilön, joka hakee hankkimislupaa pistooliin tai revolveriin, oli yksiselitteisesti jo harrastettava aktiivisesti lajia ennen oman luvan saamista. Näin ollen merkitystä oli nyt erityisesti sellaisella selvityksellä, joka osoitti A:n harrastaneen siluettiammuntaa ja Big Bore -ammuntaa.

A oli itse kertonut, että hän oli harrastanut Big Bore -ammuntaa. A:n harrastus oli tapahtunut pääosin työaikana ja valtion aseilla. A:n esittämästä lausunnosta ja todistuksista ei kuitenkaan ilmennyt, että hän olisi harrastanut siluettiammuntaa tai Big Bore -ammuntaa. A oli lisäksi jäänyt eläkkeelle, joten hänellä ei ollut tulevaisuudessa mahdollisuutta harrastaa Big Bore -ammuntaa valtion aseilla. A ei ollut hakemuksensa tueksi esittänyt, missä hän aikoi jatkossa harrastaa siluettiammuntaa ja Big Bore -ammuntaa.

Kun lisäksi otettiin huomioon se, että kysymys oli hankkimis- ja hallussapitoluvista tulivoimaisiin kertatulitoimiseen revolveriin ja itselataavaan kertatulitoimiseen pistooliin, ja se, että ampuma-aselain muutoksen yhtenä tarkoituksena oli ollut tiukentaa hankkimis- ja hallussapitolupien myöntämisen edellytyksiä harrastusperusteella erityisen tulivoimaisille asetyypeille, A:n esittämää selvitystä ei voitu katsoa ampuma-aselain 45 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 2 kohdassa edellytetyksi luotettavaksi selvitykseksi.

Ampuma-aselaki 43 § 1 momentti 2 kohta, 45 § 1 momentti, 2 momentti 2 kohta ja 4 momentti

Ampuma-aseasetus 44 d §

Päätös, josta valitetaan

Kouvolan hallinto-oikeus 20.3.2014 nro 14/0176/2

Asian aikaisempi käsittely

Kymenlaakson poliisilaitoksen Kouvolan poliisiasema on päätöksillään 23.7.2013 nro 2013/35879 ja nro 2013/35888 hylännyt A:n urheilu- ja harrastusperusteella hakemat kertatulitoimisen kaliiperiltaan .357 mag revolverin ja itselataavan kertatulitoimisen kaliiperiltaan 9 mm pistoolin hankkimis- ja hallussapitolupahakemukset.

Poliisilaitoksen päätöksen perusteluissa on todettu, että hakija on kertonut harrastavansa Big Bore -ammuntaa ja aikovansa alkaa siluettiammunnan. Harrastus on hakijan kertomuksen mukaan harrasteluonteista, ja se tapahtuu pääosin työaikana ja valtion aseilla. Harrastuksesta ei ole muuta näyttöä, joten hakemukset on hylätty. Harrastuksen pitää olla jo olemassa, ja se on kyettävä luotettavasti osoittamaan. Se, että aikoo aloittaa hankittavalla aseella jonkin harrastuksen, ei ole luvan myöntämisen peruste.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kouvolan hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on selostanut sovelletut säännökset ja niiden esityöt ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Muutoksenhakija on hakenut hankkimis- ja hallussapitolupaa kertatulitoimiselle kaliiperiltaan .357 mag revolverille ja itselataavalle kertatulitoimiselle kaliiperiltaan 9 mm pistoolille urheilu- ja harrastusperusteella. Muutoksenhakijan mukaan hänen tarkoituksensa on harrastaa kyseisillä aseilla Big Bore -ammuntaa ja siluettiammuntaa.

Muutoksenhakijan mukaan hän on hyväksytty asekeräilijä. Hän toimii Puolustusvoimissa sotilastehtävissä, kantaa päivittäin palvelusasetta ja ampuu työssään melko paljon. Hänellä on kilpatausta haulikkolajeista, ja hän harrastaa metsästystä sekä on jäsen muun muassa B:n Metsästys- ja Ampumaseura ry:ssä. Nämä seikat ilmenevät myös Reserviupseerikoulun vartiopäällikkö kersantti C:n 6.4.2013 antamasta lausunnosta.

Asiakirjojen mukaan muutoksenhakija harrastaa ammuntaa myös lyhyillä käsiaseilla. D:n Ampumaseura ry:n puheenjohtaja E:n 29.4.2013 antaman lausunnon mukaan muutoksenhakija on harrastanut aktiivisesti iso-, vakio- ja pienoispistooliammuntaa seuran johdetuissa harjoituksissa usean vuoden ajan. F:n Metsästysyhdistys ry:n ampuma-asekouluttaja G:n 5.4.2013 antaman lausunnon mukaan muutoksenhakija on harrastanut yhtäjaksoisesti ja aktiivisesti ampumaurheilua ilmapistoolilla, pistoolilla, pienoispistoolilla, revolverilla ja pienoisrevolverilla 12.12.1991–5.4.2013.

Valituskirjelmästä ja muista asiakirjoista ilmeneviä seikkoja muutoksenhakijan työtehtävistä, asekeräilystä, metsästysharrastuksesta, kilpataustasta haulikkolajeissa ja ampumaharrastuksesta lyhyillä käsiaseilla ei ole syytä epäillä. Asiassa on kuitenkin kyse siitä, onko muutoksenhakija esittänyt ampuma-aselain edellyttämän luotettavan selvityksen, että hän harrastaa juuri kyseessä olevien aseiden hankkimis- ja hallussapitolupahakemuksiensa perusteeksi esittämiään Big Bore -ammuntaa ja siluettiammuntaa.

Työhön Puolustusvoimissa liittyvä ampumistoiminta ei ole riittävä osoitus Big Bore -ammunnan eikä siluettiammunnan harrastamisesta. Asiakirjoista ei muutoinkaan ilmene, että muutoksenhakija harrastaisi kyseisiä lajeja. Muutoksenhakijan itsensäkin mukaan siluettiammunnan osalta kyse olisi uuden lajin aloittamisesta. Näin ollen muutoksenhakija ei ole esittänyt ampuma-aselain edellyttämää luotettavaa selvitystä, että hän harrastaa kyseisten aseiden hankkimis- ja hallussapitolupahakemuksiensa perusteeksi esittämiään Big Bore -ammuntaa ja siluettiammuntaa.

Asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen poliisilaitos on sille kuuluvan harkintavallan puitteissa voinut hylätä muutoksenhakijan hakemukset päätöksistään ilmenevillä perusteilla. Asiassa ei ole ilmennyt, että lupaharkinnassa olisi loukattu yhdenvertaisen ja tasapuolisen kohtelun periaatetta. Poliisilaitoksen päätöksiä ei ole ollut syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ampuma-aselaki 43 § 1 momentti 2 kohta ja 45 § 2 momentti 1 kohta

Hallintolaki 6 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Helena Asikainen, Juha Alhonnoro (eri mieltä) ja Ria Savolainen. Esittelijä Ville Niiniviita.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätösten kumoamista ja hakemusten hyväksymistä.

A on uudistanut hallinto-oikeudelle tekemänsä valituksen. Siinä hän on perustellut vaatimustaan sillä, että hän on hyväksytty asekeräilijä vuodesta 1998 lähtien. Keräilyn kohteena ovat pistoolit, kiväärit ja konetuliaseet. A on H:n asehistoriallisen seuran jäsen ja harrastaa ampumaurheilua. Hän on kilpaillut haulikkolajeissa Suomen mestaruus- ja edustustasolla sekä kilpaillut myös luotiaseilla. Lisäksi hänellä on metsästyskortti ja hän on kolmen metsästysyhdistyksen jäsen. Ammatilliselta taustaltaan A on eläkkeellä oleva sotilaspoliisi. Työssään hän on kantanut päivittäin palvelusasetta. Aseenkanto-oikeuteen kuuluvat vuosittaiset voimankäytön näyttötestit.

A:n nykyiset aseet eivät sovellu Big Bore -ammuntaan eivätkä siluettiammuntaan. Se, että A ampuu enemmän työssään kuin vapaa-ajallaan, ei voi olla luvan myöntämättä jättämisen peruste. Ammatinvalinta ei voi olla este harrastaa ammuntaa siviilissä. A on jäänyt eläkkeelle vuonna 2015, ja hänen aikomuksenaan on harrastaa ammuntaa tämän jälkeenkin. Hakemuksien liitteenä on ollut ampuma-asekouluttajan todistus, ampumaseuran puheenjohtajan todistus ja yksittäisen henkilön todistus muutoksenhakijan ampumaharrastuksesta. Lisäksi poliisille on haastattelussa esitelty lehtileike. A:n kaltaisella henkilöllä tulee olla mahdollisuus saada lupa urheiluammuntaan sopiville aseille sekä myös lupa uuden lajin eli siluettiammunnan aloittamiselle. Kouvolan alueella on lupia myönnetty huomattavasti vaatimattomammilla taustoilla ja perusteilla. Päätöksenteon pitäisi perustua luvanhakijan taustaan ja esitettyyn näyttöön.

Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen Kouvolan pääpoliisiasema on antanut lausunnon, jossa se on muun ohella todennut, että lupahakemukset on hylätty, koska on katsottu jääneen näyttämättä, että A harrastaa aktiivisesti Big Bore - ja siluettiammuntaa. Epäilystä ei ole ollut sen suhteen, etteikö hakija aikoisi aloittaa näiden lajien harrastamisen. Poliisilaitos on kuitenkin katsonut, että pelkkä aikomus ei riitä, vaan hakijan on kyettävä osoittamaan, että harrastaa lajia aktiivisesti. Epäilystä ei ole ollut myöskään sen suhteen, etteikö A olisi harrastanut aktiivisesti ja menestyksellisesti muita ammuntalajeja sekä metsästystä.

Ampuma-aselain 45 §:ssä edellytetään suurikaliiberisten käsiaseiden osalta, että luvanhakija esittää ampumaseuran asekouluttajan todistuksen harrastuksesta, jonka tulee olla jatkunut aktiivisesti kaksi vuotta. Jossain määrin on epäselvää, mitä tällä harrastuksella tarkoitetaan ja miten ammunnan eri lajeissa hankittu harrastuneisuus tulisi ottaa huomioon lupaharkinnassa silloin, kun uutta lupahakemusta perustellaan jollakin toisella kuin hakijan aiemmin aktiivisesti harrastamalla lajilla. Ammuntaurheilun ja -harrastuksen lajikirjo on laaja, ja saman lajin sisälläkin on yleensä eri luokkia, joissa käytetään erilaisia aseita. Poliisilaitos on lähtenyt siitä, että hakemuksen perusteena olevat Big Bore -ammunta ja siluettiammunta ovat hakijalle uusia harrastuksia ja hakijan olisi tullut esittää näyttö niiden aktiivisesta harrastamisesta siten kuin ampuma-aselain 45 §:ssä edellytetään. Merkitystä asiassa tulee antaa myös ampuma-aselain 44 §:n 1 momentin perusteluille (HE 183/1997 vp), joissa mainitaan, että lupaharkintaa tulisi asteittain kiristää aseiden vaarallisuuden lisääntyessä.

Poliisihallitus on antanut lausunnon, jossa se on katsonut, ettei hallinto-oikeuden päätöstä tule muuttaa.

A on antanut vastaselityksen. Siluettiammuntaan ei ole olemassa kursseja, ja lajin harrastaminen ilman asetta on haasteellista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt

Ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan hankkimislupa voidaan antaa ampumaurheiluun ja -harrastukseen.

Ampuma-aselain 45 §:n 1 momentin mukaan hankkimislupa ampumaurheilussa ja -harrastuksessa käytettävää 6 §:n 2 momentin 4–7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta varten voidaan antaa luonnolliselle henkilölle vain, jos tämä esittää yhdistyslain (503/1989) 4 §:ssä tarkoitetun luvan saaneen yhdistyksen ampuma-asekouluttajan antaman todistuksen harrastuksestaan, jonka on oltava jatkunut aktiivisesti vähintään kaksi vuotta. Hankkimislupa ampumaurheilussa ja harrastuksessa käytettävään 6 §:n 2 momentin 4–7 kohdassa tarkoitettuun ampuma-aseeseen voidaan myöntää myös, jos henkilö esittää luotettavan selvityksen harrastuksestaan ja työnantajanaan toimivan valtion viranomaisen todistuksen siitä, että hän virkaansa kuuluvissa tehtävissä kantaa 6 §:n 2 momentin 4–7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta.

Ampuma-aselain 45 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan haettaessa lupaa ampumaurheilua ja -harrastusta varten hakijan on esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys.

Ampuma-aselain 45 §:n 4 momentin mukaan ampumaurheilu ja harrastus on aktiivista, jos kyseessä on jonkin ampumaurheilulajin harjoittelu, kilpaileminen, kilpailun toimihenkilönä toimiminen, valmentaminen tai kouluttaminen ampuma-aseen käyttöön.

Ampuma-aseasetuksen 44 d §:n 1 momentin mukaan ampuma-aselain 45 §:n 4 momentissa tarkoitettua ampumaurheilua ja -harrastusta pidetään aktiivisena, jos luvanhakijalla on luvan hakemista edeltäneiden kahden vuoden aikana ollut vähintään kymmenen harrastuskertaa pistoolilla, pienoispistoolilla, revolverilla, pienoisrevolverilla tai ilmapistoolilla. Pykälän 2 momentin mukaan aktiivista harrastamista ei edellytetä sellaisena aikana, jolloin harrastajan ei sääolosuhteiden tai muun vastaavan esteen vuoksi ole mahdollista harrastaa sitä lajia, jonka harrastamisen perusteella lupaa haetaan.

Ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (hallituksen esitys ampuma-aselaiksi, HE 183/1997 vp) mukaan luvan hakijan olisi selvitettävä, että hänellä on momentissa tarkoitettu hyväksyttävä syy ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen. Hänellä olisi lisäksi oltava myös käytännössä mahdollisuus käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen. Luvan antaminen riippuisi viranomaisen harkinnasta. Suomessa vakiintuneen periaatteen mukaan kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Momentin 2 kohdassa mainittaisiin hyväksyttävänä käyttötarkoituksena ampumaurheilu ja -harrastus. Säännöksessä ei edellytettäisi, että luvan saaminen olisi mahdollista vain varsinaisen kilpa-ammunnan perusteella. Riittävänä olisi pidettävä myös jonkin kilpa-ammunnan lajin aktiivista harrastamista, vaikkei luvan hakijalla olisikaan tarkoitusta osallistua varsinaisiin kilpailuihin. Satunnaista maaliin ampumista ei kuitenkaan voitaisi pitää momentissa tarkoitettuna ampumaurheiluna ja -harrastuksena, vaan ampumaurheilun ja -harrastuksen tulisi käsittää jonkin sellaisen ammunnan lajin aktiivista harrastamista, jossa järjestetään kilpailuja.

Hallituksen esityksen 45 §:n 2 momentin alkuperäisen sanamuodon yksityiskohtaisten perustelujen (HE 183/1997 vp) mukaan urheilu- ja harrastusperusteella lupaa haettaessa lupaviranomaisen tulisi kiinnittää lupaharkinnassa huomiota vakavaa aseharrastusta ilmentäviin tekijöihin. Lupaviranomaisen olisi kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrittävä selvittämään erityisesti kaikkein tulivoimaisimpien ja tehokkaimpien aseiden osalta luvan hakijan harrastustoiminnan laatu ja aktiivisuus. Merkkejä vakavasta harrastuksesta on ainakin osallistuminen kilpailuihin. Aloittelevien ampujien osalta selvitys voisi kuitenkin olla vapaamuotoisempi.

Ampuma-aselain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 106/2009 vp) 45 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan henkilöltä, joka hakee hankkimislupaa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin, esitetään edellytettäväksi kahden vuoden aktiivista harrastusta, ennen kuin hän voisi saada luvan. Luvanhakijan olisi siis jatkossa yksiselitteisesti jo harrastettava aktiivisesti lajia ennen oman luvan saamista. Hänen tulisi osoittaa harrastuksensa olemassaolo ampumaseuran ampuma-asekouluttajan antamalla todistuksella.

A:n ampumaharrastuksesta saatu selvitys

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A on harrastanut haulikkoammuntaa SM-tasolla ja pistooliammuntaa harrastusmielessä. Ammatiltaan A on sotilaspoliisialiupseeri (ylivääpeli), ja kertomansa mukaan hän on jäänyt eläkkeelle vuonna 2015.

Reserviupseerikoulun operatiivisen osaston antaman lausunnon mukaan A:lla on nuhteeton tausta, hän on pitkän linjan asekeräilijä, hänellä on kilpailutausta haulikkolajeista, hän kuuluu useaan ampuma- tai metsästysseuraan ja on aktiivinen suurriistan metsästäjä. Lisäksi hän kantoi päivittäin virkatehtävissään käsiasetta ja hallitsee siltä osin virkatehtävässään tarvitut tiedot ja taidot erinomaisesti.

D:n ampumaseura ry:n antaman harrastustodistuksen mukaan A on harrastanut aktiivisesti iso-, vakio- ja pienoispistooliammuntaa seuran harjoituksissa usean vuoden ajan. Ampuma-asekouluttajan todistuksen mukaan A on harrastanut yli 20 vuoden ajan ampumaurheilua yhtäjaksoisesti ja aktiivisesti ilmapistoolilla, pistoolilla, pienoispistoolilla, revolverilla ja pienoisrevolverilla. Lisäksi A on ollut sotilasvirassa Puolustusvoimissa, joten varuskuntien ampumaradat ovat olleet hänen käytössään.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

A:n pitkään jatkuneesta ja laajasta ampuma-aseisiin liittyvästä harrastus-, urheilu- ja keräilytoiminnasta, hänen ammatillisesta taustastaan ja jäsenyyksistään alan yhdistyksissä sekä muista elämäntavoistaan saadun selvityksen huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, että A on sinänsä sopiva henkilö ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitolupien haltijaksi.

A on edellä kerrotulla tavalla harrastanut ampumaurheilua monipuolisesti erilaisilla aseilla. Lupahakemuksissa tarkoitetuilla aseilla hänen olisi tarkoitus harrastaa siluettiammuntaa ja Big Bore -ammuntaa.

Edellä selostetun ampuma-aselain muutosta koskevan hallituksen esityksen mukaan henkilön, joka hakee hankkimislupaa pistooliin tai revolveriin, on yksiselitteisesti jo harrastettava aktiivisesti lajia ennen oman luvan saamista. Näin ollen merkitystä on nyt erityisesti sellaisella selvityksellä, joka osoittaa A:n harrastaneen siluettiammuntaa ja Big Bore -ammuntaa.

A on itse kertonut, että hän on harrastanut Big Bore -ammuntaa. A:n harrastus on tapahtunut pääosin työaikana ja valtion aseilla. A:n esittämästä lausunnosta ja todistuksista ei kuitenkaan ilmene, että hän olisi harrastanut siluettiammuntaa tai Big Bore -ammuntaa. A on lisäksi jäänyt eläkkeelle, joten hänellä ei ole tulevaisuudessa mahdollisuutta harrastaa Big Bore -ammuntaa valtion aseilla. A ei ole hakemuksensa tueksi esittänyt, missä hän aikoo jatkossa harrastaa siluettiammuntaa ja Big Bore -ammuntaa.

Kun lisäksi otetaan huomioon se, että kysymys on hankkimis- ja hallussapitoluvista hakemuksissa yksilöityihin tulivoimaisiin kertatulitoimiseen revolveriin ja itselataavaan kertatulitoimiseen pistooliin, ja se, että ampuma-aselain muutoksen yhtenä tarkoituksena on ollut tiukentaa hankkimis- ja hallussapitolupien myöntämisen edellytyksiä harrastusperusteella erityisen tulivoimaisille asetyypeille, A:n esittämää selvitystä ei voida katsoa ampuma-aselain 45 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 2 kohdassa edellytetyksi luotettavaksi selvitykseksi.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Elina Lampi-Fagerholm ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Elina Nyholm.