KHO:2016:93

Suunniteltu 3,7 hehtaarin laajuinen kalliokiviaineksen ottoalue sijoittui maakuntakaavassa valtakunnallisesti arvokkaaksi geologiseksi muodostumaksi ohjeellisella ge2-merkinnällä luokitellulle kallioalueelle. Ge2-merkintä perustui Suomen ympäristökeskuksen vuonna 1996 valmistuneeseen Hämeen läänin luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden selvitykseen, jonka mukaan kallioalue oli luokiteltu hyvin arvokkaaksi (arvoluokka 3 asteikolla 1–7). Kallioalueen pinta-ala oli noin 94 hehtaaria. Maa-aineksia oli tarkoitus ottaa kymmenen vuoden aikana noin 700 000 k-m. Ottoalue ympäristöineen oli kaavoittamatonta maa- ja metsätalousaluetta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ottamisalueella ei asiakirjojen ja katselmushavaintojen perusteella ollut jyrkänteitä, rotkoja tai silokallioseinämiä. Ottamisalueella tai aivan sen lähiympäristössä ei ollut muitakaan yksittäisiä erikoisia luonnonesiintymiä. Sellaisina pidettävät kalliojyrkänteet ja rotkot sijaitsivat ottamisalueen ulkopuolella. Ottamisalue sijoittui mainitun 94 hehtaarin laajuisen kallioalueen reunaan. Kallioaluekokonaisuuden kannalta maa-ainesten ottamisella hankealueelta ei ollut merkittäviä vaikutuksia. Hankkeen vaikutukset alueen kaukomaisemaan eivät myöskään olleet huomattavia. Ottamista ei ulotettu laajemman kallioalueen korkeimmille lakialueille eikä ottaminen siten merkinnyt kallioalueselvityksessä mainittujen jylhien metsänäköalojen muuttumista. Hankkeesta sellaisenaan ei aiheutunut kallioaluekokonaisuuden muodostaman maisemakuvan ja muiden siihen liittyvien kauneusarvojen tuhoutumista.

Maa-ainesluvan myöntäminen puheena olevan kallioalueen reunalle ei välttämättä merkinnyt sitä, että uusia maa-aineslupia voitaisiin myöhemmin myöntää laajemmin kallioalueelle. Kunkin suunnitelman mukaista hanketta oli arvioitava maa-aineslaissa säädettyjen edellytysten nojalla itsenäisesti ja niiden vaikutusten perusteella, joita hankkeella oli kallioalueen luontoarvoille. Maakuntakaavan arvokkaan kallioalueen merkinnällä (ge2) ei ollut välitöntä oikeudellista merkitystä. Kunnanhallitus ei ollut voinut hylätä hakemusta sillä perusteella, että ottamistoiminta oli vastoin maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa. Hakijan valituksesta hallinto-oikeuden ja kunnanhallituksen päätökset kumottiin ja asia palautettiin kunnanhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Maa-aineslaki 3 § 1 momentti 1 ja 2 kohta

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 11.3.2015 nro 15/0098/2

Asian aikaisempi käsittely

Hämeenkyrön kunnanhallitus on 16.12.2013 (§ 135) tekemällään ja 30.12.2013 annetulla päätöksellään hylännyt A:n maa-aineslupahakemuksen, joka on koskenut kalliokiviainesten ottamista Hämeenkyrön kunnan Lemmakkalan kylässä tilalla Marjavuori RN:o 3:32.

Kunnanhallitus on perustellut päätöstä seuraavasti:

Ottamisalue sijaitsee korkealla kohdalla (+140 - +165), josta on näkymä useiden kilometrien päähän lounaissuuntaan. Näkymä korostuu nyt, kun alueen puusto on kaadettu. Ottamistoiminta on vastoin maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohtaa, jonka mukaan aineksia ei saa ottaa siten, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista.

Hämeen läänin luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden selvityksessä Seinävuoren kallioalue on arvioitu luokkaan 3 (hyvin arvokas kallioalue). Suunniteltu ottamistoiminta osaltaan turmelee ja tuhoaa arvokkaan kallioaluekokonaisuuden ja on vastoin maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohtaa, jonka mukaan aineksia ei saa ottaa siten, että siitä aiheutuu luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen kunnanhallituksen päätöksestä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Asiassa saatu selvitys

Asiassa on kysymys kalliokiviaineksen ottamisesta Hämeenkyrön kunnan alueella sijaitsevalta Seinävuoren alueelta. Ottamisalue sijaitsee Lemmakkalan kylässä tilalla Marjavuori RN:o 3:32. Ottamisalueen pinta-ala on noin 3,7 hehtaaria. Maa-aineksia on tarkoitus ottaa kymmenen vuoden aikana noin 700 000 k-m3³. Kalliota on tarkoitus louhia tasolle +130 - +135.

Ottamisalue sijoittuu Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa kallioalueelle, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi geologiseksi muodostumaksi (ge2). Kaavan suunnittelusuosituksen mukaan alueiden käyttö on suunniteltava siten, ettei aiheuteta maa-aineslaissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista tai laajalle ulottuvia haitallisia vaikutuksia luonnolle. Maa-ainesten ottoon liittyviltä suunnitelmilta edellytetään erityisen vaativaa tasoa.

Arvokkaan geologisen muodostuman merkintä maakuntakaavassa perustuu Suomen ympäristökeskuksen vuonna 1996 valmistuneeseen Hämeen läänin luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden selvitykseen, jonka mukaan Seinävuoren kallioalue on luokiteltu hyvin arvokkaaksi (asteikolla 1–7 arvoluokka 3). Kallioalueen pinta-ala on noin 94 hehtaaria. Seinävuoren alue on laaja metsäinen kallioalue, jossa on useita kaakkoon avautuvia jyrkännejaksoja ja niiden välisiä rotkoja. Alueella on Hämeenkyrön korkein kohta, joka kohoaa 188 metriä merenpinnan yläpuolelle. Topografia on varsin pienipiirteistä eivätkä kalliopaljastumat ole kovin suuria. Jopa 25 metriä korkeat, paikoin seinämäisen sileät jyrkänteet ovat kuitenkin geomorfologialtaan edustavia. Seinävuori sijaitsee laajan erämaisen tuntuisen metsäylängön keskellä, joten kohteen rajautuminen ja erottuminen ei ole kovin selkeää. Jyrkänteiden päältä avautuu paikoin laajoja ja jylhiä metsänäköaloja. Alueen sisäinen maisema on vaihteleva ja mielenkiintoinen pitkine silokallioseinämineen, pystyine jyrkänteineen ja rotkoineen.

Pirkanmaan liitto (lausunto 7.6.2010) ja Pirkanmaan ELY-keskus (lausunto 20.9.2013) ovat vastustaneet nyt kysymyksessä olevan maa-ainesluvan myöntämistä katsoen ottamistoiminnan johtavan kauniin maisemakuvan ja luonnonarvojen turmeltumiseen Seinävuoren kallioalueella.

Geologi-palvelu K. Uusikartanon lausunnossa 13.8.2010 on todettu muun ohella, ettei suunnitellulla ottamisalueella sijaitse mitään geologisesti tai geomorfologisesti arvokasta tekijää. Alueen kallioperä on kivilajiltaan granodioriittia, joka on yksi Suomen yleisimmistä kivilajeista. Suunnitellulla ottamisalueella esiintyy runsaasti avokalliota. Sijainti on laajan kallioselänteen kaakkoispuolella, eikä jäätikkö ole kuluttanut kallion pintaa silokallioksi vaan lähinnä rikkonut sitä. Suunnitellulta ottamisalueelta ei löytynyt ainoatakaan jyrkännejaksoa, niiden välistä rotkoa, seinämäisen sileitä jyrkänteitä eikä pitkiä silokallioseinämiä pystyine jyrkänteineen ja rotkoineen.

Filosofian tohtori Risto Kalliolan luontoselvityksessä 18.8.2010 on todettu muun muassa, että suunniteltu ottamistoiminta ei uhkaa alueen tunnusomaisia geomorfologisia erityispiirteitä, kuten jyrkänneseinämiä tai lohkareikossa virtaavia piilopuroja. Suunnitelma-alue on kalliovaltaista metsämaastoa ja se edustaa seudulleen tavanomaista luontotyyppiä. Suunnitelma-alueen eteläpuolella ja erityisesti itäpuolella on korkeita jyrkänneseinämiä. Suunnitellun ottotoiminnan vaikutukset kaukomaisemaan jäisivät vähäisiksi. Esimerkiksi Mahnalanselältä käsin erottuvia kumpareita ei poistuisi. Maa-ainesten ottaminen vaikuttaisi paikallisesti alueen luonnontilaan muuttaen pinnanmuotoja ja jättäen jäljelle suuren kuopan, jonka mittasuhteet olisivat epäluonnolliset. Louhos ei kuitenkaan poistaisi nykyisiä kalliojyrkänteitä. Visuaaliset maisemavaikutukset olisivat merkittäviä ottoalueen välittömässä läheisyydessä.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Pirkanmaan maakuntakaavan ge2-merkintä ei ole ehdoton este maa-ainesluvan myöntämiselle, vaan asia ratkaistaan tapauskohtaisesti maa-aineslain 3 ja 6 §:n nojalla. Edellä mainitussa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevassa prosessissa puolestaan on ratkaistu ainoastaan se, onko hankkeeseen tullut soveltaa mainittua menettelyä. Prosessissa ei ole arvioitu sitä, onko ottamistoiminnalle maa-aineslaissa tarkoitettuja esteitä. Tähän nähden ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevasta päätöksestä ei voida tehdä johtopäätöksiä siitä, täyttyvätkö maa-aineslain mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle.

Kun ottamisalueella ei esitetyn selvityksen mukaan ole erityisen merkittäviä jyrkänteitä, rotkoja tai silokallioseinämiä, eikä sillä tai aivan sen lähiympäristössä ole osoitettu olevan muitakaan yksittäisiä erikoisia luonnonesiintymiä, arvioitavaksi tulee lähinnä se, voiko ottamistoiminta aiheuttaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumista.

Ympäristöministeriön maa-ainesten ottamista koskevassa ohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009: Maa-ainesten kestävä käyttö) arvioidaan kaunista maisemakuvaa ja luonnon kauneusarvoja seuraavasti: "Kauniilla maisemakuvalla ja luonnon merkittävillä kauneusarvoilla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen tai sitä ympäröivän maiseman kauneutta. Maiseman kauneutta voidaan tarkastella kohteesta ympäristöön päin ja ympäristöstä kohteeseen päin. Geologisen kohteen maisemakuvaan ja kauneusarvoihin vaikuttavat myös muodostuman geologiset pienmuodot, kuten kallioalueiden lohkareikot ja porrastasanteet. Kaunis maisema ei ole mikä tahansa maisema, vaan on edellytettävä, että maisema sisältää tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Kaunis maisemakuva ja luonnon merkittävät kauneusarvot kytkeytyvät käsitteinä toisiinsa. Maa-aineslain mukaisessa lupaharkinnassa kaunis maisemakuva ja luonnon merkittävät kauneusarvot on koettu ongelmallisiksi, koska maiseman kauneuden näkeminen on subjektiivista." Nyt kysymyksessä olevan ottamisalueen ja sen lähiympäristön osalta maisemakuvan arvioinnilta edellytettävä objektiivisuus toteutuu sillä, että alue on edellä selostetuin tavoin luokiteltu maakuntakaavassa valtakunnallisesti hyvin arvokkaaksi kallioalueeksi.

Kaavan tausta-aineistona olevan Suomen ympäristökeskuksen kallioselvityksen perusteella kallioaluetta on tarkasteltava maisemallisena kokonaisuutena. Vaikka maa-ainesten ottamista ei uloteta kallioalueen korkeimmille lakialueille eivätkä kallioalueselvityksessä mainitut jylhät metsänäköalat siten tuhoutuisi, ottamisalue sijoittuisi kuitenkin sen luoteispuolella sijaitsevien rotkojen ja jyrkänteiden väliin. Kalliokiviainesten ottaminen aiheuttaisi Seinäkallion vaihtelevaan maastoon maisemasta selvästi erottuvan pysyvän kuopan ja siten merkittäviä maisemavaikutuksia tälle alueelle. Tähän nähden suunnitellusta ottamistoiminnasta aiheutuu maisema-arvoiltaan erityiselle kallioalueelle maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista ja luonnon kauneusarvojen tuhoutumista. Edes lupamääräyksin ei voida varmistua siitä, ettei hankkeesta aiheutuisi tällaista seurausta. Tämän vuoksi maa-aineslupahakemus on tullut hylätä. Hämeenkyrön kunnanhallituksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen A:lle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Tiina Hyvärinen ja Paula Pihlava. Esittelijä Ria Savolainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Hämeenkyrön kunnanhallituksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan kunnanhallitukselle luvan myöntämistä varten.

Vaatimustensa tueksi A on uudistanut valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämänsä ottamista koskevat perustelut ja lisäksi esittänyt, että hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on virheellisesti katsottu, että maisemakuvan arvioinnilta edellytettävä objektiivisuus toteutuu sillä, että alue on luokiteltu maakuntakaavassa valtakunnallisesti hyvin arvokkaaksi kallioalueeksi. Maakuntakaavan tai sen suunnittelusuosituksen perusteella ei ole pääteltävissä, että maa-ainesten ottaminen kyseisellä alueella aiheuttaisi maa-aineslain vastaisesti kauniin maisemakuvan turmeltumista ja luonnon kauneusarvojen tuhoutumista. Suunnittelusuosituksen perusteella voidaan todeta, että ottamistoiminta on mahdollista. Suunnittelusuosituksen mukaan maa-ainesten ottamiseen liittyviltä suunnitelmilta edellytetään erityisen vaativaa tasoa.

Lupahakemukseen liittyvät suunnitelmat täyttävät edellä mainitun suunnittelusuosituksen asettamat vaatimukset. Hakemuksessa tarkoitettu ottamistoiminta on suunniteltu siten, ettei siitä aiheudu maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja haitallisia ympäristövaikutuksia. Suunnitelmissa on otettu huomioon ne keskeiset seikat, joiden vuoksi kallioalue on luokiteltu arvoluokkaan 3. Kaikki merkittävät jyrkänteet jäävät ottoalueen ulkopuolelle ja luontoarvoiltaan edustava Isorotko jää melko kauas ottoalueen rajasta.

Suunnitellusta ottamistoiminnasta ei myöskään synny sellaista kuoppaa, joka muodostaisi esteen luvan myöntämiselle. Lupahakemusvaiheessa valittajan antamaan vastineeseen on liitetty kaksi Taratest Oy:n laatimaa leikkauspiirustusta. Näistä ilmenee, että ottamistoiminnan jälkeen jäävä kuoppa on matala ja laaja-alainen painanne. Sen maisemavaikutukset ovat vähäiset ja hyvin paikalliset.

Hämeenkyrön kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen. Haettu ottamistoiminta kohdistuu alueelle, joka kuuluu kokonaisuudessaan Suomen ympäristökeskuksen inventoimiin alueisiin (Hämeen läänin luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet, 1996). Inventoinnissa kallioalue on arvioitu luonnon- ja maisemansuojelullisesti hyvin arvokkaaksi (arvoluokka 3). Kallioaluetta on tarkasteltava kokonaisuutena, ja suunniteltu ottaminen osaltaan tuhoaa arvokkaan geologisen aluekokonaisuuden, joka on Pirkanmaan 1. maakuntakaavaan merkitty ge2-merkinnällä.

Pirkanmaan maakuntakaavan 2040 kaavaluonnoksessa alueelle on osoitettu ge-merkintä (Arvokas geologinen muodostuma). Merkinnän suojelumääräyksenä on todettu, että alueiden erityispiirteitä haitallisesti muuttavat toimenpiteet, kuten maa-ainesten ottaminen muutoin kuin maisemavaurioiden korjaamiseen liittyen, ovat kiellettyjä. Haettu ottaminen on ristiriidassa maa-aineslain 3 §:n mukaisten rajoitusten kanssa, eikä edellytyksiä luvan myöntämiselle ole. Muilta osin kunnanhallitus on viitannut päätöksensä perusteluihin.

A on antanut vastaselityksen. Kunnanhallituksen selityksessä on sivuutettu se, että maakuntakaava ja sen suunnittelusuosituksen perusteella maa-ainesten ottamistoiminta lupahakemuksen tarkoittamalla alueella on mahdollista. Lupahakemukseen liittyvät suunnitelmat täyttävät suosituksen vaatimukset. Tätä seikkaa ei myöskään selityksessä ole kiistetty.

Maakuntakaavassa on otettu huomioon Suomen ympäristökeskuksen tekemä inventointi ja päädytty edellä kerrottuun suunnittelusuositukseen. Lupahakemuksen tarkoittamassa ottamistoiminnassa on otettu huomioon kallioluokan ja maakuntakaavan asettamat vaatimukset eikä ottamistoiminta ulotu niihin geologisiin tai geomorfologisiin muodostumiin, joiden perusteella ge-2-merkintä on tehty. Ottamistoiminnan maisemavaikutukset olisivat hyvin paikallisia ja verrattain vähäisiä. Ottamisalue on määritetty viranomaisten kanssa käytyjen neuvotteluiden mukaisesti. Selityksessä viitatulla kaavaluonnoksella ei ole merkitystä tässä asiassa.

Korkein hallinto-oikeus on toimittanut 28.4.2016 alueella katselmuksen, josta laadittu pöytäkirja. Katselmuksessa otetut valokuvat on liitetty asiakirjoihin. Katselmuksessa on tarkasteltu suunniteltua ottamisaluetta sekä laajemminkin kallioaluetta myös siltä osin kuin se jäi suunnitellun ottotoiminnan ulkopuolelle. Katselmuspöytäkirja on lähetetty tiedoksi katselmukseen kutsutuille.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on 4.5.2016 ilmoittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että Marjavuoren tilan RN:o 3:32 itäpuolella oleva rajanaapuritila Kalliosuo RN:o 4:5 (108-416-4-5) on hankittu Suomen valtiolle 7.8.2013 osana Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa (METSO). Alueen ostotarkoitus on luonnonsuojelu. Alueesta ei toistaiseksi ole perustettu luonnonsuojelualuetta. ELY-keskuksen mukaan tuolla kohteella on pienellä alalla runsaasti vaihtelua lehdon ravinteisuudesta kitumaan kallioon. Alueen monimuotoisuutta ilmentävät kallio, jyrkänne ja sen rehevä alusmetsä, noro, rehevä korpi sekä lehtolaikut.

ELY-keskuksen edellä mainittu selvitys on lähetetty tiedoksi A:lle ja Hämeenkyrön kunnanhallitukselle.

Hämeenkyrön kunnan maakäyttöinsinööri on 9.5.2016 lähettänyt korkeimmalle hallinto-oikeudelle Suomen ympäristökeskuksen vuonna 1996 valmistuneen Hämeen läänin luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden selvityksen (kartta ja selostusosa) Seinävuoren kallioalueesta. Mainittu selvitys on jo valitusasian asiakirjoissa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Hämeenkyrön kunnanhallituksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan Hämeenkyrön kunnanhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu muun ohella:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista tai

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Selvitys hankkeesta ja kaavatilanteesta

Asiassa on kysymys kalliokiviaineksen ottamisesta Hämeenkyrön kunnan alueella sijaitsevalta Seinävuoren alueelta. Ottamisalue sijaitsee Lemmakkalan kylässä tilalla Marjavuori RN:o 3:32 noin 1,5 kilometriä lähimmän, Metsäkulman paikallistien pohjoispuolella. Tila ympäristöineen on kaavoittamatonta maa- ja metsätalousaluetta.

Ottamisalueen pinta-ala on noin 3,7 hehtaaria. Maa-aineksia on tarkoitus ottaa kymmenen vuoden aikana noin 700 000 k-m3³. Alue on avohakattua lounaaseen viettävää kallioaluetta, jossa kallionpinnan korkeus vaihtelee tasolla + 140 - +165. Kalliota on tarkoitus louhia tasolle +130 - +135. Louhinnan päätyttyä luiskat maisemoidaan suunnitelman mukaan kaltevuuteen 1:2-1:3. Suunniteltu ottamisalue on osa laajempaa kallioaluetta, jonka 188 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava lakialue on ottamisalueen reunasta noin 800 metriä pohjois-luoteeseen. Ottoalue sijoittuu laajan kallioselänteen kaakkoispuolelle. Alueen pohjois-luoteispuolella on runsaasti avokalliopaljastumia.

Ottamisalue sijoittuu Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa kallioalueelle, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi geologiseksi muodostumaksi (ge2). Kaavan suunnittelusuosituksen mukaan alueiden käyttö on suunniteltava siten, ettei aiheuteta maa-aineslaissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista tai laajalle ulottuvia haitallisia vaikutuksia luonnolle. Maa-ainesten ottoon liittyviltä suunnitelmilta edellytetään erityisen vaativaa tasoa.

Arvokkaan geologisen muodostuman merkintä maakuntakaavassa perustuu Suomen ympäristökeskuksen vuonna 1996 valmistuneeseen Hämeen läänin luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden selvitykseen, jonka mukaan Seinävuoren kallioalue on luokiteltu hyvin arvokkaaksi (arvoluokka 3 asteikolla 1–7). Kallioalueen pinta-ala on noin 94 hehtaaria.

Seinävuoren alue on laaja metsäinen kallioalue, jossa on useita kaakkoon avautuvia jyrkännejaksoja ja niiden välisiä rotkoja. Alueella on Hämeenkyrön korkein kohta, joka kohoaa 188 metriä merenpinnan yläpuolelle. Topografia on varsin pienipiirteistä eivätkä kalliopaljastumat ole kovin suuria. Jopa 25 metriä korkeat, paikoin seinämäisen sileät jyrkänteet ovat kuitenkin geomorfologialtaan edustavia. Seinävuori sijaitsee laajan erämaisen tuntuisen metsäylängön keskellä, joten kohteen rajautuminen ja erottuminen ei ole kovin selkeää. Jyrkänteiden päältä avautuu paikoin laajoja ja jylhiä metsänäköaloja. Alueen sisäinen maisema on vaihteleva ja mielenkiintoinen pitkine silokallioseinämineen, pystyine jyrkänteineen ja rotkoineen.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Maakuntakaavan ge2-merkintään ei liity maankäyttö- ja rakennuslain 30 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojelumääräyksiä. Maakuntakaava itsessään rajoittaa maa-ainesten ottamista vain, jos siihen on otettu edellä mainitussa momentissa tarkoitettu suojelumääräys. Jollei maakuntakaavassa ole suojelumääräystä, kaavan oikeusvaikutukset ovat maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n mukaiset. Mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettu vaikutus viranomaisiin ei asiassa oikeudellisesti sido maa-aineslupaviranomaista, jonka tulee maa-aineslain 3 §:n ja 6 §:n 1 momentin säännösten mukaisesti oikeusharkintaisesti ratkaista lupahakemus. Puheena oleva alueen ominaisuutta koskeva maakuntakaavan merkintä ei siten välittömästi ole esteenä hakemuksessa tarkoitetulle maa-ainesten ottamiselle.

Hakemuksessa tarkoitettu 3,7 hehtaarin laajuinen ottamisalue sijoittuu 94 hehtaarin suuruisen Seinävuoren kallioalueen reunaan. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ottamisalueella ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ja katselmushavaintojen perusteella ole jyrkänteitä, rotkoja tai silokallioseinämiä. Ottamisalueella tai aivan sen lähiympäristössä ei ole muitakaan yksittäisiä erikoisia luonnonesiintymiä. Sellaisina pidettävät kalliojyrkänteet ja rotkot sijaitsevat ottamisalueen ulkopuolella. Tähän nähden arvioitavaksi tulee se, voiko ottamistoiminta aiheuttaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumista sen vuoksi, että ottaminen turmelisi Seinävuoren arvokkaan kallioalueen kokonaisuutta.

Katselmuksella on voitu havaita, että ottamisalue on sitä ympäröivää kallioaluetta matalampi suhteellisen tasainen alaspäin viettävä kalliorinne, joka on aikaisemmin ollut metsän peittämä. Maisemoinnissa alueesta muodostetaan metsäinen rinne. Maisemallisesti kiviaineksen ottamisen vaikutus alueen maisemakuvaan jää suhteellisen vähäiseksi. Kallioaluekokonaisuuden kannalta hankealueella tapahtuvalla maa-ainesten ottamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia. Myöskään hankkeen vaikutukset alueen kaukomaisemaan esimerkiksi Mahnalanselän suuntaan eivät ole huomattavia. Maa-ainesten ottamista ei uloteta laajemman kallioalueen korkeimmille lakialueille eivätkä kallioalueselvityksessä mainitut jylhät metsänäköalat siten muuttuisi. Hanke sellaisenaan ei aiheuta kallioaluekokonaisuuden muodostaman maisemakuvan ja muiden siihen liittyvien kauneusarvojen tuhoutumista.

Maa-ainesluvan myöntäminen puheena olevan kallioalueen reunalle ei välttämättä merkitse sitä, että uusia maa-aineslupia voitaisiin myöhemmin myöntää laajemmin kallioalueelle. Kunkin suunnitelman mukaista hanketta on arvioitava maa-aineslaissa säädettyjen edellytysten nojalla itsenäisesti ja niiden vaikutusten perusteella, joita hankkeella on kallioalueen luontoarvoille.

Lopputulos

Hakemuksessa tarkoitettu ottaminen ei asiakirjoista saatavan selvityksen ja katselmuksessa tehtyjen havaintojen perusteella aiheuta maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista eikä saman momentin 2 kohdassa tarkoitettua luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista. Hämeenkyrön kunnanhallitus ei ole voinut hylätä hakemusta sillä perusteella, että ottamistoiminta on vastoin maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa.

Kun otetaan huomioon edellä lausutut perustelut ja oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja kunnanhallituksen päätökset on kumottava ja ottamatta asiaa täällä välittömästi enemmälti ratkaistavaksi asia on palautettava kunnanhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.