KHO:2016:199

Ulkomaalaisasia – Pakolaisaseman lakkauttaminen – Muuttuneet olosuhteet – Suojelun tarve – Karkottaminen – Maahantulokielto – Kokonaisharkinta – Rikokset – Perhe-elämän suoja – Etelä-Irak – Basran lääni

Vuosikirjanumero: KHO:2016:199
Antopäivä: 12.12.2016
Taltionumero: 5228
Diaarinumero: 1158/4/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:199

Suomeen pakolaiskiintiössä hyväksytyn Irakin kansalaisen A:n valituksen johdosta oli ratkaistava, oliko hänen pakolaisasemansa voitu lakkauttaa. Tämän lisäksi oli erikseen tutkittava, oliko vuonna 1996 Suomeen saapunut A voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin ja toistaiseksi voimassa olevaan koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

Irakin yhteiskunnallisissa olosuhteissa oli katsottava A:n Suomeen saapumisen jälkeen tapahtuneen pakolaisaseman kannalta merkittäviä ja pysyväksi arvioitavia muutoksia, joiden voitiin katsoa poistavan hänen kotimaasta pakenemisensa syynä olleen pelon joutua oikeudenloukkausten kohteeksi hänen Saddam Husseinin hallinnon vastaisen poliittisen mielipiteensä ja toimintansa vuoksi. A:n ei katsottu täyttävän turvapaikan myöntämisen edellytyksiä suhteessa kotimaahansa Irakiin. A:n ei hänen henkilökohtaisten olosuhteidensa perusteella katsottu olevan myöskään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeessa. Etelä-Irakissa sijaitsevan Basran läänin turvallisuustilanteesta ja A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen perusteella hänen ei katsottu olevan todellisessa vaarassa joutua Basraan palautettuna kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että olosuhteet, joiden vallitessa A:sta oli tullut pakolainen, olivat lakanneet olemasta. Olosuhteiden muutos oli merkittävä ja pysyvä. A ei enää ollut kansainvälisen suojelun tarpeessa, eikä käsillä ollut aiemmin koetusta vainosta tai vakavasta haitasta johtuvia pakottavia syitä, joiden perusteella A olisi voinut kieltäytyä turvautumasta kansalaisuusvaltionsa suojeluun. A:n pakolaisasema oli voitu lakkauttaa.

A oli syyllistynyt Suomessa toistuvasti vakaviin rikoksiin ja käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. A:n karkottamista vastaan puhuivat hänen Suomessa olevat perhesiteensä ja hänen pitkä oleskelunsa Suomessa. A:lle ei hänen pitkästä maassaolostaan huolimatta ollut kehittynyt Suomeen merkittäviä siteitä. Kun otettiin huomioon A:n muiden turvallisuudelle ja yleiselle järjestykselle aiheuttama pitkäaikainen ja vakava uhka, hänen karkottamistaan Etelä-Irakin Basraan ei ollut pidettävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vastaisena. A oli voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin sekä toistaiseksi voimassa olevaan maahantulokieltoon.

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus 1 artikla C kappale 5 alakohta

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 8 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 11 artikla 1 kohta e alakohta, 2 ja 3 kohta sekä 14 artikla 1 ja 2 kohta

Unionin tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-175/08, C-176/08, C-178/08 ja C-179/08, Salahadin Abdulla ym.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 18.10.2006 (Üner v. Alankomaat)

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 § 1 momentti, 88 a § (323/2009) 1 momentti, 107 § 1 momentti 5 kohta sekä 3 ja 4 momentti, 146 §, 147 §, 149 § 1 momentti 2 ja 3 kohta sekä 3 momentti ja 150 § 1 ja 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 26.2.2016 nro 16/0376/7

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 16.1.2015 lakkauttanut Irakin kansalaisen A:n pakolaisaseman ja määrännyt hänet karkotettavaksi Irakiin. Lisäksi virasto on määrännyt hänet toistaiseksi voimassa olevaan koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

Maahanmuuttovirasto on selostanut soveltamansa säännökset ja perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Maassa oleskelu

A on saapunut Suomeen kiintiöpakolaisena Saudi-Arabiasta vuonna 1996 yhdessä puolisonsa ja lastensa kanssa. Hänelle on myönnetty pysyvä oleskelulupa 4.11.1999. A:n pakolaisen matkustusasiakirjan voimassaoloaika on umpeutunut 5.11.2014.

A:n on Suomessa oleskellessaan todettu syyllistyneen lukuisiin rikoksiin. Y:n käräjäoikeus on tuominnut hänet laittomasta uhkauksesta, pahoinpitelyn yrityksestä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhden vuoden neljän kuukauden yhteiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A on tuomittu pakottamisesta sukupuoliyhteyteen kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen. Z:n käräjäoikeus on tuominnut A:n raiskauksen yrityksestä, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sekä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta viiden vuoden yhdeksän kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi hänet on tuomittu lukuisiin sakkorangaistuksiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta.

X:n poliisilaitos on 20.8.2012 esittänyt A:n maasta karkottamista ja maahantulokieltoon määräämistä rikoksiin syyllistymisen perusteella. Maahanmuuttovirasto on ottanut karkotusesityksen vuoksi pakolaisasemaa koskevan asian käsiteltäväkseen ulkomaalaislain 116 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla.

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 25.4.2013 lakkauttanut A:n pakolaisaseman ja määrännyt hänet karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin sekä määrännyt hänet koko Schengen-aluetta koskevaan toistaiseksi voimassa olevaan maahantulokieltoon. Asiassa esitetty näyttö kokonaisuutena ja päätöksessä selostettu maatieto huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto on katsonut, että ei voida pitää näytettynä, että A on yhä vaarassa tulla teloitetuksi väittämänsä Saddam Husseinin aikana langetetun tuomion perusteella johtuen hänen osallistumisestaan kansannousuun 1990-luvun alussa. Käytettävissä olevaa maatietoa ja asiassa esille tulleita seikkoja kokonaisuudessaan arvioiden Maahanmuuttovirasto on katsonut, että sekä henkilökohtaiset että Irakin yleiset olosuhteet, joiden vallitessa A:sta tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta. Ottaen kokonaisharkinnassa huomioon A:n toistuvan rikollisen toiminnan ja hänen saamansa tuomiot, joista viimeisin on annettu raiskauksen yrityksestä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta, Maahanmuuttovirasto on katsonut, että A:n Suomessa oleskelun pituutta ja hänen Suomessa asuvaa perhettään ei ole pidettävä karkotuksen puolesta puhuvia seikkoja painavampina. A:n kotiläänin Basran turvallisuustilanne ei estä hänen palaamistaan alueelle.

A on valittanut Maahanmuuttoviraston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus on päätöksessään 15.12.2014 katsonut, että Maahanmuuttovirasto on voinut määrätä A:n karkotettavaksi kotimaahansa ja määrätä hänet maahantulokieltoon. Helsingin hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että A:n kotimaassa vallitseva tilanne on olennaisesti muuttunut Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen, minkä vuoksi A:n kansainvälisen suojelun tarve on arvioitava uudelleen. Tästä syystä hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi ottamatta ensi asteena ratkaistavakseen, mikä merkitys A:n kotimaan muuttuneelle tilanteelle on annettava. Helsingin hallinto-oikeus on Irakin tilanteen osalta viitannut UNHCR:n lokakuussa 2014 julkaisemaan kannanottoon koskien turvapaikanhakijoiden palauttamista Irakiin.

Perustelut kansainvälisen suojelun osalta

(– –)

UNCHR:n kiintiövalinta-asiakirjojen perusteella A:n Irakista pakenemisen syynä vuonna 1991 on ollut hänen pelkonsa joutua vainotuksi Saddam Husseinin hallinnon vastaisen poliittisen mielipiteen vuoksi. A on osallistunut kotimaassaan Irakissa vuonna 1991 puhjenneeseen kansannousuun.

A on 23.2.2013 pidetyssä turvapaikkapuhuttelussa vedonnut hengenvaaraan Irakin huonon turvallisuustilanteen vuoksi ja sen takia, että Saddam Husseinin aikana Basrassa sotilasoikeustuomioistuimessa hänelle langetettu kuolemantuomio on edelleen täytäntöönpantavissa. Kuolemantuomion syynä on ollut A:n osallistuminen kansannousuun 1990-luvun alussa.

Maatiedon mukaan Saddam Husseinin valtakaudella kärsineiden Etelä-lrakin shiiamuslimien oli ennen Persianlahden sotaa arveltu nousevan sunnimuslimien miehittämää hallintoa vastaan. Niinpä Yhdysvaltain presidentti Bush kehotti Irakin kansaa nousemaan kapinaan. Tämän tuloksena Irakin eteläosien shiiat ja pohjoisen kurdit nousivatkin Saddamia vastaan. Kapinointi alkoi maaliskuun 1991 alkupäivinä aluksi shiiamuslimien asuinalueilla etelässä, Basran kaupungin ympäristössä. Irakin eteläosien kapinalliset valtasivat monia kaupunkeja ja melkein saivat Basran. Saddamin armeija toimi tällä kertaa tehokkaasti huonosti aseistettuja kapinallisia vastaan ja surmasi kymmeniätuhansia kapinallisia. Kapinat olivat ohi seitsemässä viikossa (Wiener 2008; CIA, s. 481 ja 482). Saddamin hallinnon kukistaminen sai odottaa vuoteen 2003 ja Irakin sotaan. Saddam Hussein teloitettiin joulukuussa 2006.

Saddamin aikana kuolemantuomion saaneen henkilön kohtalosta Irakin nykyisen oikeuslaitoksen hallinnan alla on vaikeaa saada tietoa käytettävissä olevista lähteistä. Tiedetään kuitenkin, että Saddam teloitutti kiellettyjen puolueiden, kuten al-Dawa al-lslamiya -puolueen, jäseniä, hallituksen ja Baath-puolueen vastaisia henkilöitä, maan taloutta vahingoittavia tahoja, kuten salakuljettajia, opiskelijoita, sotakarkureita ja jopa lapsia (Amnesty International: Iraq – Unjust and Unfair: The Death Penalty in Iraq, 20.4.2007).

Helmikuussa 2008 maassa tuli voimaan yleinen armahduslaki. Yleinen armahdus hyödytti niitä, jotka olivat vuonna 2006 pidätettyinä, ja etenkin niitä, joita ei ollut vielä tuomittu, mutta myös kapinallisuuksiin tai aseellisiin joukkoihin osallistuneita ja niitä, jotka eivät olleet osallistuneet sotarikoksiin tai kansanmurhiin. (UNAMI:n erityislähettilään raportti: Report ot the Secretary-General pursuant to paragraph 30 of resolution 1546 (2004), 5.12.2006; UNAMI:n erityislähettilään raportti: Report of the Secretary-General pursuant to paragraph 6 of resolution 1770 (2007), 28.7.2008.)

Saddamin aikana poliittisina vankeina olleet ilmeisesti vapautettiin. Esimerkiksi Saddamin aikana Dawa-puolueeseen (Islamic Dawa Party) liittymisestä poliittisena vankina kuolemaan tuomittu mies pakoili Saddamin hallintoa yli 20 vuotta, eikä hänen tuomiotaan pantu täytäntöön hänen tullessaan esiin vuonna 2003 Yhdysvaltojen joukkojen tultua maahan. Irakin nykyhallitus kompensoi entisen hallinnon aikana poliittisiksi vangeiksi joutuneiden henkilöiden vahinkoja. (Mail Online: Iraqi political prisoner lived in his cellar for 22 years as he hid from Saddam death sentence, 18.3.2012.)

UNHCR:n vuodelta 2012 olevan Irak-kannanoton mukaan muun muassa seuraavia profiileja edustavat henkilöt ovat tapauksen erityispiirteistä riippuen todennäköisesti kansainvälisen suojelun tarpeessa: hallinnon virkamiehet ja työntekijät, entiset Irakin turvallisuusjoukkojen jäsenet, poliittisten puolueiden jäsenet, kansainvälisen koalition joukkoihin kuuluvat ja Irakin viranomaisia vastustavat henkilöt (poliittinen oppositio).

A:n eri vaiheessa esittämien kertomusten ja kirjallisten selvitysten välillä on merkittäviä ristiriitoja koskien muun muassa pidätyksen syytä, vankeusajankohtaa, tuomiota ja hänen vanhempiensa kohtaloa. A on kertonut UNHCR:lle yhdestä pidätyksestä ja sen aikana tapahtuneesta kidutuksesta. A:n 22.8.1993 allekirjoittamien UNHCR:n kiintiöpakolaisasiakirjojen mukaan hän on ollut pidätettynä kuusi kuukautta vuonna 1986, koska hän kieltäytyi liittymästä Baath-puolueeseen. Hän ei ole tuolloin saanut tuomiota. Maahanmuuttovirastoon 7.12.2012 saapuneen selvityksen mukaan A on vuonna 1990 tuomittu elinkautiseen vankeuteen. Selvityksestä ei ilmene tarkemmin pidätyksen syy eikä pidätyksen ajankohta. A:n esittämän vuonna 2006 laaditun lääkärinlausunnon mukaan hän on kertonut lääkärille joutuneensa kidutetuksi 25-vuotiaana, eli noin vuonna 1981. Turvapaikkapuhuttelussa 23.2.2013 A on kertonut saaneensa kuolemantuomion osallistumisesta 1990-luvun alussa puhjenneeseen kapinointiin Saddam Husseinin hallintoa vastaan. Hän on tuolloin ollut vangittuna lähes puoli vuotta. A ilmoitti vuonna 1993 UNHCR:n edustajalle, että hänen vanhempansa ovat elossa. A kertoi tuolloin myös vuonna 1983 tapahtuneesta isänsä pidätyksestä. Turvapaikkapuhuttelussa 23.2.2013 A:n esittämän kertomuksen perusteella hänen äitinsä ja isänsä olivat joutuneet pidätetyiksi vuonna 1991. A kertoi myös äitinsä kuolleen heti 15 päivää kestäneen pidätyksen jälkeen ja isänsä kuolleen myöhemmin pidätyksen aikana tapahtuneen kidutuksen vuoksi. Toisaalta hän kertoi samassa puhuttelussa, että hänen isänsä tapettiin.

Lukuisat ristiriidat horjuttavat A:n kertomuksen uskottavuutta kokonaisuudessaan. A on vasta vuonna 2013 ilmoittanut ensimmäistä kertaa, että häneltä on evätty Irakin kansalaisuus Saddam Husseinin hallinnon aikana langetetun kuolemantuomion vuoksi ja sen takia, että hän on vuonna 1991 paennut Irakista. A ei ole esittänyt mitään tätä väitettä tukevaa näyttöä. Myös se, että asiasta on kerrottu vasta vuonna 2013, ei lisää väitteen uskottavuutta. Joka tapauksessa A:n kertomat poliittisista syistä johtuneet häneen kohdistuneet vangitsemiset ja kidutukset ovat tapahtuneet Saddam Husseinin valtakauden aikana. Tältä osin tilanne on muuttunut täysin. Hallitus on vaihtunut, Saddam teloitettu ja Baath-puolue hajotettu. Lisäksi entisen hallinnon aikana poliittisiksi vangeiksi joutuneiden henkilöiden vahinkoja kompensoidaan nykyään Irakissa. A:n kertomuksesta päätellen hän ei myöskään kuulu mihinkään erityiseen UNHCR:n mainitsemaan riskiryhmään, jolla olisi tietyn profiilin omaavana uhka joutua vainon kohteeksi (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Iraq, 31.5.2012). Ottaen huomioon esitetty näyttö kokonaisuutena ja edellä selostettu maatieto ei voida pitää näytettynä, että A on yhä vaarassa tulla teloitetuksi väittämänsä Saddam Husseinin aikana langetetun tuomion perusteella johtuen osallistumisesta kansannousuun 1990-luvun alussa.

Edellä selostetun perusteella A:lla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että A:ta uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Irakin tämänhetkinen, ISIS-järjestön johtamien sunnikapinallisten ja hallinnon sekä sen tukijoiden välinen konflikti keskittyy suurimmaksi osaksi Keski- ja Pohjois-lrakin alueelle lukuun ottamatta Kurdistanin autonomista aluetta. Yleinen turvallisuustilanne Etelä-lrakin shiiaenemmistöisillä alueilla on parempi kuin etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoisemmilla Keski-lrakin kiistellyillä alueilla sekä Babelin läänissä ja pääkaupunki Bagdadissa. ISIS on tehnyt iskuja myös Etelä-lrakin suurissa asutuskeskuksissa. ISIS sekä omalta osaltaan shiialaiset ääriryhmät ovat molemmat kohdistaneet Etelä-lrakissa väkivaltaa muun muassa poliittisiin toimijoihin, uskonnollisiin ja heimojen johtajiin sekä valtion työntekijöihin (UNHCR 2014). Etelä-lrakin turvallisuustilanne on kuitenkin myös konfliktin kuluessa pysynyt siviiliväestölle merkittävästi Keski-Irakia vakaampana. Etelä-lrakiin on paremman turvallisuustilanteen vuoksi paennut erityisesti shiiaväestöä Keski-lrakista. Alueelle konfliktin myötä kohdistunut muuttoliike on silti jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi kuin sisäinen siirtyminen Kurdistanin autonomiselle alueelle. Aseellisten ryhmien hyökkäykset estääkseen turvallisuusviranomaiset ovat lisänneet ja kiristäneet toimintavalmiuttaan sekä turvallisuustoimiaan myös Etelä-lrakin lääneissä. (International Organization for Migration (IOM) – Iraq Mission: Kerbala Governorate Profile, 9 September 2014; IOM – Iraq Mission: Najaf Governorate Profile, 9 September 2014; IOM – Iraq Mission: Southern Governorates of Iraq, 25 September 2014.)

Etelä-lrakin lääneissä Basrassa, Karbalassa, Missanissa, Muthannassa, Najafissa, Qadisiyah’ssa, Thi-Qarissa ja Wassitissa vallitseva yleinen turvallisuustilanne on siinä määrin vakaa, että edellytykset kansainvälisen suojelun myöntämiseksi mielivaltaisesta väkivallasta johtuvan vakavan vaaran tai huonon turvallisuustilanteen vuoksi alueen asukkaille eivät täyty.

Irakin kansalaiset ovat maan perustuslain mukaan vapaita muuttamaan, matkustamaan ja asumaan missä tahansa maan sisällä tai ulkomailla (Iraqi Constitution). Basran kaupungissa on kansainvälinen lentokenttä, joten Etelä-lrakiin pääsee ulkomailta matkustamaan joutumatta kulkemaan turvallisuustilanteeltaan epävakaampien alueiden kautta. Julkiset palvelut, kuten terveyspalvelut ja koulut, ovat etenkin kaupunkialueilla helposti saatavilla (IOM 2013).

Helsingin hallinto-oikeus on päätöksessään 15.12.2014 Irakin tilanteen osalta viitannut UNHCR:n lokakuussa 2014 julkaisemaan kannanottoon, jossa UNHCR kehottaa valtioita olemaan palauttamatta turvapaikanhakijoita Irakiin ennen kuin maan turvallisuus- ja ihmisoikeustilanteessa on tapahtunut merkittävää kehitystä. Maahanmuuttovirasto katsoo, että edellä mainittu kannanotto ei toistaiseksi aiheuta toimenpiteitä.

A on etniseltä taustaltaan arabi, uskonnoltaan shiiamuslimi ja kotoisin Basrasta. Läänin turvallisuustilanteesta saatavien ajankohtaisten tietojen perusteella hänellä ei ole sinne palatessaan mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Basran turvallisuustilanne ei ole heikentynyt ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetuksi maan sisäiseksi selkkaukseksi. Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei Basran turvallisuustilanne estä A:n palaamista alueelle ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, joten A ei ole humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Maatiedon ja asiassa esitettyjen seikkojen perusteella ne henkilökohtaiset ja kotimaan yleiset olosuhteet, joiden vallitessa A:sta tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta. Olosuhteiden muutos on merkittävä ja pysyvä. Maahanmuuttovirasto lakkauttaa A:n pakolaisaseman ulkomaalaislain 107 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella.

Perustelut karkottamisen osalta

(– –)

A on ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla syyllistynyt rikoksiin, joista on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, sekä syyllistynyt toistuvasti rikoksiin. Rikosten jatkuvaluonteisuuden vuoksi A:n voidaan katsoa suhtautuvan rikostensa seuraamuksiin välinpitämättömästi hänen jatkaessaan lainvastaista toimintaa. A on syyllistynyt Suomessa ollessaan muun ohella useaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään raiskaukseen. Syyksi luettujen rikosten määrä, laatu ja toistuvuus osoittavat A:n olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ulkomaalaislain mukaiset karkottamisperusteet ovat siten olemassa.

A vastustaa karkottamista kotimaahansa Irakiin yleisen turvallisuustilanteen vuoksi ja sen takia, että hänen Irakin entisen hallinnon aikana saamansa kuolemantuomio on edelleen voimassa. Näiltä osin Maahanmuuttovirasto viittaa pakolaisaseman harkintaa koskeviin perusteluihin.

A on syntynyt Basrassa Irakissa. Hän on Irakista pois lähtiessään ollut 35-vuotias perheellinen mies. Hän on asunut Suomessa vuodesta 1996 alkaen. A:n puoliso ja lapset asuvat myös Suomessa. (– –) Hän ei ole käynyt kotimaassaan Irakissa sen jälkeen, kun hän lähti sieltä vuonna 1991. A:n kertoman mukaan hänellä ei ole siteitä Irakiin eikä mitään omaisuutta siellä.

A ei ole Suomessa viettämiensä noin 19 vuoden aikana hankkinut itselleen ammatillista koulutusta. Hänellä ei ole Suomessa työpaikkaa. Hänen suomen kielen taitonsa on edelleenkin heikko. A:n ei voida myöskään rikosten vuoksi katsoa integroituneen suomalaiseen yhteiskuntaan. A:n lasten etu ei edellytä hänen maassa oleskeluaan ottaen erityisesti huomioon karkottamisperuste. A on kotimaasta pois lähtiessään ollut aikuinen, itsenäinen mies. Vaikka hän onkin muuttanut pois kotimaastaan vuonna 1991, hänen on mahdollista sopeutua elämään Irakissa, jossa hänen isoveljensä asuu. Asiassa esitetyn lääkärinlausunnon mukaan A sairastaa diabetesta, johon hän saa insuliinihoitoa. Maatiedon perusteella diabetespotilaille on yleisesti ottaen olemassa hoitoa ja lääkitystä Irakissa.

Kun kokonaisharkinnassa verrataan maasta karkottamisperusteita eli A:n toistuvaa rikollista toimintaa ja hänen saamiaan tuomioita, joista viimeisin on annettu raiskauksen yrityksestä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta, maasta karkottamista vastaan puhuviin seikkoihin, on maasta karkottamisperusteita pidettävä painavampina.

A voidaan karkottaa kotimaahansa ilman, että hän voi joutua siellä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

(– –)

Oleskelulupa raukeaa, kun ulkomaalainen karkotetaan maasta.

Perustelut maahantulokiellon osalta

(– –) Maahantulokiellon pituutta harkittaessa Maahanmuuttovirasto on ottanut huomioon niiden rikosten laadun, joihin A on Suomessa syyllistynyt, ja rikoksista saadut vankeusrangaistukset sekä A:n siteet Suomeen sekä hänen kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahansa Irakiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

A on kotoisin Basrasta, Etelä-Irakista. A on saapunut Suomeen kiintiöpakolaisena Saudi-Arabiasta vuonna 1996 yhdessä puolisonsa ja lastensa kanssa. Hänelle on myönnetty pysyvä oleskelulupa 4.11.1999. UNHCR:n asiakirjojen mukaan A:n Irakista pakenemisen syynä on ollut hänen pelkonsa joutua vainotuksi Saddam Husseinin hallinnon vastaisen mielipiteen vuoksi. A oli osallistunut kotimaassaan vuonna 1991 puhjenneeseen kansannousuun. Maahanmuuttovirasto on ottanut A:n pakolaisasemaa koskevan asian käsiteltäväkseen X:n poliisilaitoksen tekemän karkotusesityksen vuoksi. Poliisilaitoksen karkotusesitys on perustunut useisiin rikoksiin, joihin A on syyllistynyt Suomessa. A on kuulemisessa 23.2.2013 vastustanut pakolaisasemansa lakkauttamista sekä karkottamista ja maahantulokieltoa. A on todennut, että hänet tapetaan aikaisemman toimintansa vuoksi, mikäli hän joutuu palaamaan Irakiin.

Y:n käräjäoikeus on tuominnut A:n laittomasta uhkauksesta, pahoinpitelyn yrityksestä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhden vuoden ja neljän kuukauden yhteiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Z:n käräjäoikeus on tuominnut A:n pakottamisesta sukupuoliyhteyteen kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen. Z:n käräjäoikeus on tuominnut A:n pahoinpitelystä ja raiskauksen yrityksestä, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sekä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta viiden vuoden ja yhdeksän kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi A on tuomittu lukuisiin sakkorangaistuksiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta.

A on aikaisemmassa 31.12.2013 päivätyssä valituksessaan hallinto-oikeudelle esittänyt, että häntä ei tulisi karkottaa maasta sen vuoksi, että hän joutuisi Irakissa kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. A:n karkottaminen olisi kohtuutonta myös siitä syystä, että hänellä on Suomessa lapsia ja vaimo. Nuorimmilla lapsilla on kiinteät suhteet isäänsä huolimatta tämän vankilassa olosta. A vastustaa maasta karkottamistaan myös terveydentilansa vuoksi. A:lla on diabetes.

A on uudistanut edellä mainitut, aikaisemmin hallinto-oikeudelle toimitetussa Maahanmuuttoviraston edellistä päätöstä koskevassa valituksessa esittämänsä perusteet. Lisäksi A on vedonnut Irakin tämänhetkiseen turvallisuustilanteeseen.

Selvityksen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Pakolaisaseman lakkauttaminen

Ulkomaalaislain 107 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan henkilön pakolaisasema lakkautetaan, jos hän ei ilmeisesti enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta.

Irakin yleiset olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti sen jälkeen, kun A:lle on myönnetty pakolaisasema. A:n lähtiessä Irakista maata hallitsi Saddam Hussein ja maassa oli Baath-puolueen yksinvalta. Nyt Saddam Hussein on teloitettu, Irakin hallitus on vaihtunut ja Baath-puolue on hajoitettu. Olosuhteet, joista A on paennut kotimaastaan 1990-luvulla, ovat siis merkittävästi muuttuneet, eikä A:n voida katsoa olevan enää turvapaikan tai kansainvälisen suojelun tarpeessa suhteessa kotimaahansa. A:n kertomus siitä, että hän ei voisi aikaisemman toimintansa vuoksi palata kotimaahansa, on jäänyt hänen omien olettamustensa varaan. Hallinto-oikeus pitää epätodennäköisenä, että häneen enää kohdistuisi muutakaan turvapaikkaan oikeuttavaa uhkaa noin 20 vuoden takaisten tapahtumien vuoksi taikka muutoinkaan nyt esitetyin perustein. A:n ei siten voida katsoa olevan turvapaikan tarpeessa ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Edellä esitetty huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että A ei enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta. Olosuhteiden muutos on merkittävä ja pysyvä. Maahanmuuttovirasto on voinut lakkauttaa A:n pakolaisaseman ulkomaalaislain 107 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella. A ei ole tuonut valituksessaan tai vastaselityksessään ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella asiaa tulisi arvioida toisin.

Basra on Irakin eteläisin maakunta rajautuen Kuwaitiin ja Iraniin. Basrassa on öljynvientisatama. Turvallisuustilanne Basrassa on suhteellisen vakaa muutamia yksittäisiä välikohtauksia lukuun ottamatta. Muualla Irakissa vallalla oleva sekasorto ei ole saavuttanut Basraa. (International Organization for Migration, Iraq Mission, Basrah governorate profile, June 2015.)

Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa A:n joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. A ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Kun otetaan huomioon A:n kotimaassa vallitsevasta tilanteesta saatavilla oleva selvitys, hän ei ole myöskään ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Karkottaminen ja maahantulokielto

Hallinto-oikeus on selostanut ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan, 150 §:n 1 ja 2 momentin sekä 146 §:n 1 momentin sisällön ja perustellut päätöstään karkottamisen ja maahantulokiellon osalta seuraavasti:

A:n on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin, joista on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta. A on syyllistynyt Suomessa ollessaan muun ohella useaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään raiskaukseen. A:n syyksi luettujen rikosten määrä, laatu ja toistuvuus osoittavat hänen olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. Hänen karkottamiselleen on siten olemassa ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukainen peruste. A ei ole pitkän Suomessa asumisensa aikana ollut työssä eikä oppinut suomen kieltä, eikä hänen voida katsoa sopeutuneen suomalaiseen yhteiskuntaan. Kun kokonaisharkinnassa otetaan huomioon A:n rikoksiin syyllistyminen, ei hänen Suomessa oleskelunsa pituutta ja Suomessa asuvaa perhettään ole pidettävä karkotuksen puolesta puhuvia seikkoja painavampina. Myöskään lapsen etu ei vaadi arvioimaan asiaa toisin. Maahanmuuttovirasto on siten voinut valituksenalaisella päätöksellään määrätä A:n karkotettavaksi kotimaahansa ja määrätä hänet maahantulokieltoon.

Suullinen käsittely

Kun otetaan huomioon perusteet, joihin A on vedonnut, asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys ja käytettävissä oleva maatietous, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja A:n esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Hallinto-oikeuden soveltamat muut oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 6 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sirpa Tammisalo, Hanna Lähdeniemi ja Sampo Löf-Rezessy. Esittelijä Mari Tarro-Achamyelehe.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan. Lisäksi A on vaatinut, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimitetaan suullinen käsittely.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

A joutuisi Irakissa kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Hänen Irakissa Saddam Husseinin hallinnon aikana saamansa kuolemantuomio sekä se seikka, että hän on Suomessa ollut vangittuna vakavista rikoksista, johtaisivat todennäköisesti hänen välittömään kiinniottamiseensa ja pidättämiseensä, jos hänet palautetaan Irakiin. Hän on aiemmin menettänyt Irakin kansalaisuutensa, mistä voisi seurata ongelmia hänen maahantulonsa kannalta. A pitää todennäköisenä, että maahantulon ja kiinniottamisen jälkeen hänet toimitettaisiin Irakissa vankilaan, jossa hän joutuisi ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. Vankilaolot eivät missään päin Irakia ole tyydyttävät, eikä vankien ihmisoikeuksia kunnioiteta vähimmässäkään määrin.

Hallinto-oikeus ei ole kiinnittänyt huomiota siihen mahdollisuuteen, että A voi joutua Suomessa tekemiensä rikosten vuoksi vankilaan Irakissa. Lisäksi A:lla on suora väkivallan ja kuolemanrangaistuksen uhka Irakin nykyisen hallinnon taholta siitä syystä, että Irakin parlamentissa ja nykyhallinnossa on mukana edelleen joitakin vanhan hallinnon jäseniä, jotka saattaisivat vainota häntä.

Hallinto-oikeus on arvioinut Etelä-Irakin turvallisuustilanteen väärin. A:n Irakissa asuvilta sukulaisiltaan saamien tietojen mukaan alueella on yhä välikohtauksia ja alueen turvallisuustilanne on heikko.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut riittävästi huomioon A:n heikkoa terveydentilaa ja sitä seikkaa, että hänellä on useita alaikäisiä lapsia ja vaimo Suomessa. Perheenjäsenten erottaminen toisistaan on kohtuutonta. A:lla on läheiset suhteet perheenjäseniinsä, jotka luonnollisesti vastustavat hänen karkotustaan.

Suullisen käsittelyn toimittaminen on tarpeen asian totuudenmukaisuuden selvittämiseksi ja A:n oikeuksien turvaamiseksi. A:ta ei ole kuultu hallinto-oikeudessa.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 16.6.2016 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt lausunnossaan muun ohella seuraavaa:

Pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista laaditun UNHCR:n käsikirjan 56 kohdan mukaan vaino on erotettava lain rikkomisesta seuraavasta rangaistuksesta. Henkilöt, jotka pakenevat tällaisesta rikoksesta johtuvaa syytteeseen panoa tai rangaistusta, eivät yleensä ole pakolaisia.

Irakin rikoslain (111/1969) 14 artiklan mukaan kaksinkertaiselle rikosseuraamukselle eli uudelle oikeudenkäynnille Irakissa tarvitaan oikeusministerin lupa. Kaksinkertainen rikosseuraamus on mahdollinen, jos tuomiota ei ole kärsitty kokonaisuudessaan tai jos henkilö on saanut vapauttavan tuomion rikoksesta, josta tuomittaisiin Irakissa. (Ministry of Justice – Statutory Notice. The Penal Code with Amendments. Third Edition.)

Irakin rikosmenettelylain (23/1971) 301 artiklan mukaan kaksinkertainen rikosseuraamus on mahdollinen vain poikkeuksellisissa tapauksissa. Rikosmenettelylain 303 artiklan mukaan uusi oikeudenkäynti on mahdollinen, jos esimerkiksi rikoksella oli seuraamuksia, joita ei otettu huomioon alkuperäisessä oikeudenkäynnissä. Uusi oikeudenkäynti on myös mahdollinen, jos on löydetty uutta todistusaineistoa. (Warnock, Dan: The Iraqi Criminal Justice System, An Introduction, 30.11.2010.)

Kaksinkertaisen rikosseuraamuksen ilmiöstä Irakissa ei ole juurikaan raportoitu. Maatiedon perusteella kyseessä ei ole laajamittainen ongelma. Vuonna 2004 Ruotsin Jordanian suurlähetystö kertoi, että toisessa maassa tuomittua henkilöä ei voida tuomita uudelleen Irakissa. (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 20.1.2009 asiassa F.H. v. Ruotsi, 32621/06.)

Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, jonka perusteella voitaisiin tehdä johtopäätös, että A:n kohdalla olisi kyseessä sellainen poikkeuksellinen tilanne, jonka vuoksi hän joutuisi Irakissa tuomituksi Suomessa tekemiensä rikosten vuoksi. Ottaen myös huomioon edellä selostettu maatieto A:lla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan Irakissa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla valitusvaiheessa esitetyn uuden syyn perusteella.

Edellä esitetyin perustein valituksessa ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että A:ta uhkaisi kotimaassa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Basran turvallisuustilanne on lokakuussa 2015 arvioitu vakaaksi, eikä alueen turvallisuustilanteessa ole sen jälkeen tapahtunut merkittäviä muutoksia. Basra on shiiaenemmistöinen alue, jossa on myös pienehkö sunnivähemmistö. Basran tilanne oli erityisen levoton syyskuussa 2013, jolloin sunneja joutui uhkailujen ja iskujen kohteeksi ja sunnimoskeijoita jouduttiin sulkemaan niihin kohdistettujen uhkausten vuoksi. Taustalla on ollut shiiojen ja sunnien kamppailu Keski-Irakissa sekä Syyrian sisällissodan aiheuttamat jännitteet. Yksittäisiä lahkojen väliseen konfliktiin liittyviä surmia saattaa edelleen tapahtua. Muuten yksityishenkilön turvallisuus voi Basrassa joutua uhatuksi lähinnä, jos hän toimii vastoin shiiamuslimien arvoja ja normeja. Tavanomainen rikollisuus ja sieppaukset ovat lisääntyneet Basrassa ja muilla alueilla, joista turvallisuusjoukot ovat siirtyneet muualle taistelemaan ISISiä vastaan. Taustalla on myös paikallisten militioiden ja poliittisten ryhmien valtakamppailu. Pääministeri Abadi lähetti Basraan tammikuussa 2016 turvallisuusjoukkoja selvittämään rikosaaltoa. Turvallisuusjoukot vedettiin kuitenkin samassa kuussa pois Basrasta paikallisten vaikuttajien vaatimuksesta. Suurajatolla Ali al-Sistani on tuominnut rikollisuuden, ja rikollisuutta vastaan on ollut mielenosoituksia. Basrassa ja muissa Etelä-Irakin lääneissä on ollut myös heimojen välisiä jännitteitä. (BBC Monitoring Middle East: Al Sabah al-Jadid, 28.5.2011; CEDOCA: COI Focus – Iraq: Security Situation in South Iraq, 29.5.2015; Independent: Iraq: Crime soars in Basra as army leaves to fight Isis, 10.1.2016; Institute for the Study of War (ISW): Control of Terrain in Iraq: July 20, 2015; ISW: Iraq Situation report: January 7–11, 2016; ISW: Iraq Situation report: January 12–January 19, 2016; Landinfo/Migrationsverket: Sikkerhetssituasjonen i Irak, Delrapport fra Migrationsverkets og Landinfos informasjonsinnhentingsreise til Bagdad og Erbil 16.–22.11.2013, 2014; MENAFI – The Journal of Turkish Weekly/Factiva: Iraq – At least 11 Daesh Militants Killed in Anbar, 29.8.2015; Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu: Irakin tilanne, lokakuu 2015; Musings on Iraq: Security in Iraq, Feb 15–21, 2016; UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Iraq, 2012.)

Etelä-Irakissa sijaitsevissa Babylonin, Basran, Kerbalan, Missanin, Muthannan, Najafin, Qadissiyan, Thi-Qarin ja Wassitin lääneissä vallitseva yleinen turvallisuustilanne on siinä määrin vakaa, että edellytykset kansainvälisen suojelun myöntämiseksi mielivaltaisesta väkivallasta johtuvan vakavan vaaran tai huonon turvallisuustilanteen vuoksi alueen asukkaille eivät täyty.

A:n kotikaupunki Basra on shiiojen dominoima, ja hän on itsekin shiiataustainen. Basran turvallisuustilanteesta saatavien ajankohtaisten tietojen perusteella A:lla ei siten ole kotialueelle palatessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Valituslupahakemukseen on liitetty kirjallisiksi todisteiksi lääkärinlausunnot 6.5.2013 ja 23.8.2006. Esitettyjen asiakirjojen perusteella A sairastaa insuliinihoitoista diabetesta ja verenpainetautia sekä kroonista ihottumaa. A on toimittanut Helsingin hallinto-oikeudelle 31.12.2015 tulostetun yhteenvedon sähköisistä resepteistä ja 11.8.2015 tulostetun potilasohjeen sähköisestä reseptistä. Hänen lääkityksenään on ollut muun muassa insuliini-injektioneste, veren rasva-arvoja alentava tablettilääke, verenhyytymistä vähentävät tablettilääkkeet, unta tasaava mielenterveyslääke, masennuksen hoitoon tarkoitettu tablettilääke ja ihottuman hoitoon tarkoitettu emulsiovoide.

Yleisimpiä kroonisia sairauksia Irakissa ovat korkea verenpaine (41,5 tapausta/1 000 ihmistä), diabetes (21,8/1 000), nivelsairaudet (18,6/1 000), sydänsairaudet (12/1 000) ja ruoansulatuselimistön sairaudet (11,2/1 000). Irakin terveysministeriö on sitoutunut ei-tarttuvien tautien ehkäisyyn ja hallintaan kansallisen ja alueellisesti jalkautetun toimintaohjelman puitteissa. Ei-tarttuvien tautien hoitoa ollaan implementoimassa tehokkaasti terveyskeskuksiin. Vuonna 2013 painopiste oli diabeteksen ja verenpainetaudin hoidossa. (World Health Organization: Country Cooperation Strategy for WHO and Iraq 2012–2017, 2013 (WHO 2013).)

Irakissa on ollut aktiivinen mielenterveysohjelma vuodesta 2003 eli vallanvaihdoksesta lähtien. Mielenterveystyötä on kehitetty monilla kansainvälisillä ja kansallisilla foorumeilla. Vuosille 2008–2013 tehty mielenterveysstrategia kaipaa päivitystä. Irakissa on melko paljon kokeneita ja päteviä psykiatreja. Psykiatrisia palveluita on tarjolla kuitenkin lähinnä kaupungeissa. Mielenterveyspalveluita saa alle puolessa maan terveyskeskuksista. Posttraumaattisten oireiden hoito on riittämätöntä ja keskittyy vain kuuteen klinikkaan (kaksi Bagdadissa, yksi Basrassa, yksi Diwanijassa, yksi Dohukissa ja yksi Mosulissa).

Irakin terveydenhuolto on perinteisesti järjestetty siten, että julkisen puolen sairaalat ovat olleet pääosassa. Irakin terveysministeriö on ollut terveydenhuollon keskiössä. Noin puolessa terveyskeskuksista on ainakin yksi lääkäri. Lopuissa on muita koulutuksen saaneita terveydenalan ammattilaisia kuten terveydenhoitajia. Irakissa oli 2 331 terveyskeskusta ja 229 julkista sairaalaa vuonna 2010. (WHO 2013.)

Julkisen puolen sairaaloissa hoito on halpaa. Terveyskeskusmaksut ovat myös pieniä. Tästä huolimatta monet ihmiset hakeutuvat yksityisten tahojen ylläpitämiin terveyskeskuksiin välttääkseen jonoja ja sen vuoksi, että vallalla on käsitys huonommasta hoidon tasosta julkisella puolella. Yksityisellä terveydenhuollolla on merkittävä rooli monen terveysammattilaisen toimiessa sekä julkisella että yksityisellä puolella. Vuonna 2010 Irakissa oli 92 yksityistä sairaalaa. Suurin osa oli kooltaan pieniä ja toimi Bagdadissa. Terveydenhuollon instituutioissa on melko paljon työntekijöitä, joiden maksuista vapaasta koulutuksesta vastaavat terveysministeriö ja korkeakoulutuksesta vastaava ministeriö. Rekrytoitavien terveysammattilaisten kyvyistä ja työharjoittelusta ei ole olemassa tietokantaa. (WHO 2013.)

Valituslupahakemukseen liitetyistä asiakirjoista ei ilmene, että A:n kohdalla olisi kysymys Suomessa sairaalahoitojaksoja vaativan erikoissairaanhoidon katkaisemisesta. A:n pääasiallisena hoitomuotona on lääkehoito. Edellä selostetun maatiedon perusteella A:n on mahdollista saada tarvitsemaansa lääkitystä, hoitoa ja terveydentilan seurantaa omassa kotimaassaan.

Maahanmuuttovirastolla ei ole näyttöä siitä, että A:lla olisi useita alaikäisiä lapsia Suomessa. Väestötietojärjestelmässä olevien tietojen mukaan A:lla on tällä hetkellä yksi huollettava lapsi Suomessa. A ei asu samassa osoitteessa alaikäisen lapsen ja puolison kanssa. Vankilasta vapautumisen jälkeen A:n on epäilty syyllistyneen laittomaan uhkaukseen. Tämä uhkaus on kohdistunut A:n puolisoon ja lapsiin. Nämä seikat huomioon ottaen väitteet, että A:lla on läheiset suhteet perheenjäseniinsä ja että perheenjäsenten erottaminen toisistaan on kohtuutonta, eivät ole uskottavia. A:n tapauksessa viranomaiset saavat puuttua perhe-elämän suojaan yleisen turvallisuuden vuoksi.

Valituslupahakemuksessa tarkoitettu pakolaisaseman lakkauttamista, maasta karkottamista ja maahantulokieltoa koskeva asia ei ole poikkeuksellinen, eikä tehty päätös poikkea muista samanlaisissa asioissa tehdyistä päätöksistä. Ulkomaalaislain 196 §:ssä tarkoitettuja perusteita valitusluvan myöntämiselle ei ole.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Hän on ilmoittanut, ettei hän anna vastaselitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

A on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hän on pyytänyt, että häntä kuultaisiin suullisesti asian totuudenmukaisuuden selvittämiseksi ja hänen oikeuksiensa turvaamiseksi.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

2.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys pakolaisaseman lakkauttamisesta, karkottamisesta ja maahantulokiellon määräämisestä.

Asiassa on ensin ratkaistava, onko A:n pakolaisasema voitu lakkauttaa. Jotta pakolaisasema voitaisiin lakkauttaa, niiden olosuhteiden, joiden vallitessa asianomaisesta tuli pakolainen, on tullut lakata olemasta. Olosuhteiden muutoksen on oltava merkittävä ja pysyvä. Pakolaisaseman lakkauttaminen edellyttää lisäksi, ettei henkilö enää ole suojelun tarpeessa ja ettei käsillä ole henkilön aiemmin kokemasta vainosta tai vakavasta haitasta johtuvia pakottavia syitä, joiden perusteella hän voisi kieltäytyä turvautumasta kansalaisuusvaltionsa suojeluun.

Pakolaisaseman lakkauttamisen lisäksi on vielä erikseen tutkittava, onko A voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin ja toistaiseksi voimassa olevaan koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

2.2 Pakolaisaseman lakkauttaminen

2.2.1 Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus

Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklan C kappaleen 5 alakohdan mukaan yleissopimuksen soveltaminen lakkaa, jos henkilö ei voi enää sen vuoksi, että olosuhteet, joiden vallitessa hänet hyväksyttiin pakolaiseksi, ovat lakanneet olemasta, kieltäytyä ottamasta vastaan kansalaisuusmaansa suojelua.

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) laatimassa käsikirjassa pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista yleissopimuksen 1 artiklan C kappaleen 5 kohdasta on lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Olosuhteet" viittaa sellaisiin perustavanlaatuisiin muutoksiin maassa, joiden voidaan olettaa poistavan pohjan vainon pelolta. Pelkkä, mahdollisesti hetkellinen, ja sellainen muutos yksityisen pakolaisen pelkoon liittyvissä tosiseikoissa, joka ei aiheuta olosuhteiden huomattavaa muuttumista, ei riitä tämän lausekkeen soveltamisen edellytykseksi.

2.2.2 Euroopan unionin oikeus

Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (niin kutsuttu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 11 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö lakkaa olemasta pakolainen, jos hän ei voi enää kieltäytyä ottamasta vastaan kansalaisuusvaltionsa suojelua, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänet tunnustettiin pakolaiseksi, ovat lakanneet olemasta.

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 11 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on 1 kohdan e alakohdan osalta tarkasteltava, onko olosuhteiden muutos niin merkittävä ja pysyvä, ettei pakolaisella enää ole perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi. Artiklan 3 kohdan mukaan 1 kohdan e alakohtaa ei sovelleta pakolaiseen, joka voi aiemmin koetusta vainosta johtuvien pakottavien syiden perusteella kieltäytyä turvautumasta suojeluun kansalaisuusvaltiossaan tai, jos pakolainen on kansalaisuudeton henkilö, entisessä pysyvässä asuinmaassaan.

Direktiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaan, kun kyseessä ovat direktiivin 2004/83/EY voimaantulon jälkeen tehdyt kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jäsenvaltioiden on peruutettava, lakkautettava tai jätettävä uusimatta valtion elimen, hallinnollisen elimen, tuomioistuimen tai lainkäyttöelimen myöntämä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema, jos hän on 11 artiklan mukaisesti lakannut olemasta pakolainen.

Direktiivin 14 artiklan 2 kohdan mukaan pakolaisaseman myöntäneen jäsenvaltion on yksilöllisesti osoitettava, että asianomainen henkilö on tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti lakannut olemasta pakolainen tai ei ole koskaan ollut siinä tarkoitettu pakolainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pakolaisen velvollisuutta ilmoittaa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja toimittaa hänen käytettävissään olevat asiaan vaikuttavat asiakirjat.

Yhdistetyissä asioissa C-175/08, C-176/08, C-178/08 ja C-179/08, Salahadin Abdulla ym., 2.3.2010 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin on muun ohella käsitellyt 20.10.2004–21.12.2013 voimassa olleen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (niin kutsuttu aiempi määritelmädirektiivi) 11 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 14 artiklan 1 kohdan säännöksiä, jotka vastaavat uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin kyseisiä säännöksiä. Unionin tuomioistuimen käsiteltävänä oli tilanne, jossa jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa viitattiin direktiivin säännösten sisältöön tämän valtion täysin sisäiseen tilanteeseen sovellettavien sääntöjen määrittelemiseksi. Tuomioistuin lausui, että tällaisessa tilanteessa yhteisöllä on selvä intressi siihen, että yhteisön oikeudesta lainattuja säännöksiä tulkitaan yhdenmukaisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot (tuomion 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin lausui tuomiossaan muun ohella seuraavaa:

"1) direktiivin 2004/83/EY 11 artiklan 1 kohdan e alakohtaa on tulkittava siten, että

– pakolaisasema lakkaa, jos kyseessä olevassa kolmannessa valtiossa tapahtuneen sellaisen merkittävän ja pysyvän olosuhteiden muutoksen valossa ne olosuhteet, joiden johdosta pakolaisella oli perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi jostakin direktiivin 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetusta syystä ja joiden perusteella pakolaisasema myönnettiin, ovat lakanneet olemasta eikä hänellä ole muita perusteita pelätä joutuvansa vainotuksi direktiivin 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla

– arvioidakseen olosuhteiden muutosta jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava pakolaisen henkilökohtaisen tilanteen suhteen siitä, että direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suojelun tarjoaja tai tarjoajat ovat toteuttaneet asianmukaisia toimenpiteitä vainon estämiseksi, että niillä on muun muassa tehokas oikeusjärjestelmä vainoksi katsottavien tekojen toteamiseksi, niistä syytteeseen asettamiseksi ja niistä rankaisemiseksi ja että kyseisellä henkilöllä on siinä tapauksessa, että hänen pakolaisasemansa lakkaa, mahdollisuus saada tällaista suojelua

– direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut suojelun tarjoajat voivat olla kansainvälisiä järjestöjä, jotka pitävät valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan, ja myös siten, että kyseisellä alueella toimii monikansallinen sotilasjoukko.

2) Silloin, kun olosuhteet, joiden johdosta pakolaisasema myönnettiin, ovat lakanneet olemasta ja kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset varmistuvat siitä, ettei ole olemassa muita olosuhteita, joiden perusteella kyseessä oleva henkilö voi pelätä joutuvansa vainotuksi joko alun perin kyseessä olleesta syystä tai jostain muusta direktiivin 2 artiklan c alakohdassa mainitusta syystä, todennäköisyysperuste, jonka mukaisesti näistä muista olosuhteista aiheutuvaa vaaraa arvioidaan, on sama kuin pakolaisaseman myöntämisen yhteydessä sovellettu todennäköisyysperuste.

3) Direktiivin 4 artiklan 4 kohta – sikäli kuin siinä annetaan ohjeita aiempien vainoksi katsottavien tekojen tai näiden uhan merkityksestä todistusvoiman osalta – voi tulla sovellettavaksi, kun toimivaltaiset viranomaiset harkitsevat pakolaisaseman lakkauttamista direktiivin 11 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla ja kun asianomainen henkilö vetoaa sen perustelemiseksi, että perusteltu pelko joutua vainotuksi on edelleen olemassa, muihin olosuhteisiin kuin niihin, joiden johdosta hänen myönnettiin olevan pakolainen. Tilanne voi kuitenkin normaalisti olla näin vain silloin, kun vainon syy on muu kuin se syy, joka hyväksyttiin pakolaisaseman myöntämisvaiheessa, ja kun aiemmat vainoksi katsottavat toimet tai uhat ovat edelleen olemassa ja kun ne ovat yhteydessä tässä vaiheessa tutkittaviin vainon syihin."

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin säännökset koskevat 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn soveltamisalan ajallisen rajoituksen perusteella nimenomaisesti vain aiemman määritelmädirektiivin voimaantulon jälkeen tehdyn hakemuksen perusteella myönnetyn pakolaisaseman lakkauttamista. Direktiivin säännösten tulkintavaikutuksen on unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa Salahadin Abdulla ym. tarkoittamalla tavalla katsottava kuitenkin ulottuvan pakolaisaseman lakkauttamiseen myös tilanteissa, joissa henkilö on hakenut turvapaikkaa tai tullut hyväksytyksi Suomeen pakolaiskiintiössä ennen aiemman määritelmädirektiivin voimaantuloa 20.10.2004.

2.2.3 Ulkomaalaislain säännökset ja niitä koskevat esityöt

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 a §:n (323/2009) 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä turvapaikan tai toissijaisen suojelun antamiselle ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Ulkomaalaislain 107 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan henkilön pakolaisasema lakkautetaan, jos hän ei enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta. Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun olosuhteiden muutoksen on oltava merkittävä ja pysyvä. Mitä 1 momentin 5 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta henkilöön, joka voi aiemmin koetusta vainosta tai vakavasta haitasta johtuvien pakottavien syiden perusteella kieltäytyä turvautumasta kansalaisuusvaltionsa tai entisen pysyvän asuinmaansa suojeluun. Pykälän 4 momentin mukaan pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista harkittaessa tulee suorittaa yksilöllinen tutkinta.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 107 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

"Direktiivin 11 artiklan 2 kohdassa todetaan, että jäsenvaltioiden on silloin, kun olosuhteen muutos on peruste pakolaisaseman lakkaamiselle, tarkasteltava, onko olosuhteiden muutos niin merkittävä ja pysyvä, ettei pakolaisella enää ole perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi. Toissijaisen suojelun lakkaamista koskevan 16 artiklan 2 kohdassa todetaan samoin, että jäsenvaltioiden on otettava huomioon, onko olosuhteiden muutos niin huomattava ja pysyvä, että henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua, ei ole enää vaarassa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Direktiivin täytäntöönpanon, asiakkaiden oikeusturvan sekä lainsäädännön johdonmukaisuuden ja selkeyden kannalta on perusteltua, että laissa määritellään tarkemmin millä edellytyksin pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkaamispäätös voidaan tehdä. Siksi ulkomaalaislain 107 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että uudessa 3 momentissa todettaisiin, että 107 §:n 1 momentin 5 kohtaa ja 2 momenttia sovellettaessa olosuhteiden muutoksen tulee olla merkittävä ja pysyvä. Merkittävyys ja pysyvyys olisivat ratkaisevia tekijöitä harkittaessa, onko pakolaisaseman saaneella enää perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai onko suojeluaseman saanut enää vaarassa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Muutoksen merkittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon vainon pelon syy ja pakolaisen kotimaan tai pysyvän asuinmaan yleinen ihmisoikeustilanne. Muutoksen on täytynyt tapahtua juuri niissä olosuhteissa, jotka alun perin johtivat pakolaisaseman antamiseen henkilölle. Maan tilannetta olisi kuitenkin arvioitava kokonaisuutena.

Lain 107 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että uudessa 4 momentissa säädettäisiin, että pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista harkittaessa tulee suorittaa yksilöllinen tutkinta. Direktiivin 14 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion on yksilöllisesti osoitettava, että asianomainen henkilö on lakannut olemasta pakolainen. Tämä ei artiklan mukaan kuitenkaan rajoita pakolaisen velvollisuutta ilmoittaa kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja toimittaa käytettävissään olevat asiaan vaikuttavat asiakirjat. Samoin direktiivin 19 artiklan 4 kohdan mukaan toissijaisen suojeluaseman myöntäneen valtion on yksilöllisesti osoitettava, että asianomainen henkilö on lakannut olemasta henkilö, joka täyttää toissijaisen suojelun myöntämisen edellytykset. Tämä ei rajoita henkilön velvollisuutta ilmoittaa kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja toimittaa käytettävissään olevat asiaan vaikuttavat asiakirjat. On tärkeää, että pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista harkittaessa suoritetaan yksilöllinen ja yhtä perusteellinen kokonaisharkinta kuin asemaa myönnettäessä. Voimassa olevan ulkomaalaislain 107 §:ään liittyvissä hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että harkittaessa pakolaisuuden lakkauttamista hakijaa kuultaisiin suorittamalla 97 §:n mukainen turvapaikkatutkinta. Myös jatkossa yksilöllinen tutkinta toteutettaisiin pääsääntöisesti suorittamalla turvapaikkatutkinta."

2.2.4 Maatietoutta Basran läänin turvallisuustilanteesta

Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttoviranomaisen elokuussa 2016 julkaisemassa Irakia koskevassa maatietoraportissa on todettu muun ohella, että turvallisuustilanne on parantunut satunnaisista terrori-iskuista huolimatta merkittävästi muutaman viime vuoden aikana Basran läänissä. Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvan ryhmittymän (Islamic State of Iraq and al-Sham, ISIS) taistelijoiden ja Irakin turvallisuusjoukkojen välillä ei ole ollut suoria yhteenottoja Basran läänissä. (UK Home Office: Country Information and Guidance, Iraq: Security situation in Baghdad, the south and the Kurdistan Region of Iraq (KRI), elokuu 2016.)

Ruotsin maatietopalvelun 18.7.2016 julkaiseman Irakin turvallisuustilannetta käsittelevän raportin mukaan Etelä-Irakin läänit ovat säästyneet väkivallalta suhteellisen hyvin, ja niitä pidetään verrattain turvallisina. Ilmituleva väkivalta liittyy rikollisryhmien toimintaan ja heimokiistoihin. ISISin iskujen on kuitenkin raportoitu lisääntyneen, ja Babylonin ja Karbalan läänejä on koeteltu yksittäisillä itsemurha- ja autopommi-iskuilla. Muissa etelän lääneissä olosuhteet ovat turvallisemmat. (Center för landinformation och landanalys inom migrationsområdet (Lifos) temarapport: Irak: säkerhetsläget – första halvåret 2016, 18.7.2016.)

2.2.5 Asiassa esitetty selvitys

Etelä-Irakin Basrasta kotoisin oleva A on saapunut Suomeen kiintiöpakolaisena Saudi-Arabiasta vuonna 1996 yhdessä puolisonsa ja lastensa kanssa.

UNCHR:n 22.8.1993 päivätyn rekisteröintilomakkeen mukaan A oli ollut pidätettynä huhtikuusta lokakuuhun vuonna 1986, koska hän oli kieltäytynyt liittymästä Baath-puolueeseen. Häntä ei kertomansa mukaan ollut tuomittu. A on UNHCR:n edustajalle kertonut epäinhimillisestä kohtelusta vankilassa pidätyksensä aikana. Hän on lisäksi kertonut paenneensa asepalveluksesta vuonna 1977, josta lähtien hän oli pysytellyt piilossa. A on edelleen kertonut osallistuneensa aseellisesti maaliskuun 1991 kansannousuun. Hän on kertomansa mukaan auttanut loukkaantuneiden ja tarvikkeiden kuljettamisessa sekä paennut kolme viikkoa myöhemmin Saudi-Arabian Safwaan.

Suomea edustaneiden virkamiesten henkilökohtaisessa haastattelussa Saudi-Arabiassa A on 24.11.1995 kertonut, että hän oli karannut armeijasta vuonna 1976 palveltuaan seitsemän kuukautta. Hän oli kertomansa mukaan toiminut armeijan autonkuljettajana vuoteen 1988, minkä jälkeen hän oli ajanut taksia. Hän on myös kertonut olleensa Irakin–Iranin sodassa jalkaväen sotilaana. Hänet oli kertomansa mukaan pidätetty vuonna 1986, ja pidätyksen ainoana syynä oli armeijasta karkaaminen. Tuomion pituus oli 4 kuukautta, ja hän vapautui yleisen armahduksen perusteella. Hän on kertonut osallistuneensa 1990-luvun alun kansannousuun Irakissa vapauttamalla vankeja, hyökkäämällä puoluetoimistoon ja kuljettamalla haavoittuneita.

A on X:n poliisilaitoksen 20.8.2012 tekemän karkotusesityksen johdosta 7.12.2012 antamassaan lausumassa ilmoittanut, että hänet on Irakissa vuonna 1990 tuomittu elinkautiseen rangaistukseen. Hän oli kertomansa mukaan yhdysvaltalaisten hyökätessä päässyt vapaaksi vankilasta ja karannut Saudi-Arabiaan amerikkalaisten avustamana. Turvapaikkapuhuttelussa 23.2.2013 hän on kertonut olleensa epäonnistuneen vallankumouksen vuoksi vangittuna Basrassa ja Bagdadissa lähes puoli vuotta vuonna 1990 ja saaneensa Irakissa kuolemantuomion sotilasoikeudessa satojen muiden tapaan. A on turvapaikkapuhuttelussa edelleen kertonut, ettei hänellä ja hänen vaimollaan ole enää Irakin kansalaisuutta. A on kertonut pelkäävänsä kuolemantuomion täytäntöönpanoa kotimaassaan sekä kotialueensa heikkoa turvallisuustilannetta.

A:n on Suomessa todettu syyllistyneen pahoinpitelyn yritykseen, laittomaan uhkaukseen, kahteen pakottamiseen seksuaaliseen tekoon ja kahteen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joista hänelle on määrätty yhteinen yhden vuoden neljän kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus. A on tuomittu pakottamisesta sukupuoliyhteyteen kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen. Hänet on edelleen tuomittu raiskauksen yrityksestä, pahoinpitelystä, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta yhteiseen viiden vuoden yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi A on tuomittu lukuisiin sakkorangaistuksiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. Pakolaisaseman lakkauttamista koskevaan päätökseen muutosta hakiessaan A on vedonnut siihen, että hän voisi joutua Suomessa tekemiensä rikosten vuoksi vankilaan Irakissa.

A on väestötietojärjestelmästä ilmenevien tietojen mukaan avioliitossa Irakin kansalaisen B:n kanssa. Puolisoilla on useita lapsia, joista yksi on alaikäinen ja vanhempien yhteisessä huollossa. A on asunut eri osoitteessa kuin puolisonsa 31.12.2014 lukien. Hänen huollettavana oleva lapsensa asuu äitinsä kanssa.

2.2.6 Oikeudellinen arviointi

A on otettu Suomeen pakolaiskiintiössä ja hänelle on myönnetty pysyvä oleskelulupa pakolaisuuden perusteella. Hänen pakolaisasemansa on perustunut UNHCR:n arvioon hänen pakolaisuudestaan sekä Suomea edustaneiden virkamiesten Saudi-Arabiassa tekemään henkilökohtaiseen haastatteluun.

Maahanmuuttovirasto on 16.1.2015 tekemässään päätöksessä todennut A:n kotimaasta pakenemisen syyksi hänen pelkonsa joutua vainotuksi Saddam Husseinin hallinnon vastaisen poliittisen mielipiteen vuoksi. Maahanmuuttoviraston päätöksessä ja lausunnossa esitetyn edelleen ajankohtaisena pidettävän maatiedon perusteella Irakin yhteiskunnallisissa olosuhteissa on katsottava A:n Suomeen saapumisen jälkeen tapahtuneen pakolaisaseman kannalta merkittäviä ja pysyviksi arvioitavia muutoksia, joiden voidaan katsoa poistavan hänen pelkonsa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi Saddam Husseinin hallinnon vastaisen poliittisen mielipiteensä ja toimintansa perusteella.

A on hänen pakolaisasemansa lakkauttamista ja karkottamista käsiteltäessä ilmoittanut saaneensa Irakissa kuolemantuomion sekä menettäneensä tuomion ja maasta pakenemisen vuoksi Irakin kansalaisuutensa. Hän ei ole maininnut lainkaan kuolemantuomiosta eikä kansalaisuuden menettämisestä, kun häntä haastateltiin vuosina 1993 ja 1995 Saudi-Arabiassa. Pakolaisaseman lakkauttamista käsiteltäessä A:n esittämä kertomus kotimaan tapahtumista on siten ristiriidassa hänen aiemmin kertomansa kanssa, mikä vähentää sen uskottavuutta. Kun otetaan lisäksi huomioon, ettei kuolemantuomiosta tai kansalaisuuden menettämisestä ole esitetty selvitystä, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei A:n pelkoa väitetyn kuolemantuomion täytäntöönpanosta tai mahdollisista ongelmista väitetyn kansalaisuuden menettämisen vuoksi ole pidettävä perusteltuna.

A on pakolaisaseman lakkauttamista koskevaan päätökseen muutosta hakiessaan esittänyt lisäksi voivansa joutua Suomessa tekemiensä rikosten vuoksi vangituksi Irakissa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että A on syyllistynyt rikoksiin Suomessa ja suorittanut rangaistuksensa täällä. Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston lausunnossa kaksinkertaisesta rankaisemisesta esitetty edelleen ajankohtaisena pidettävä maatieto ja se seikka, ettei A ole esittänyt väitettään tukevaa selvitystä, hänen pelkoaan ei tältäkään osin ole pidettävä perusteltuna.

Edellä esitetyn perusteella A:n ei ole katsottava täyttävän ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetun turvapaikan myöntämisen edellytyksiä suhteessa kotimaahansa Irakiin. A:n henkilökohtaisista olosuhteista saadun selvityksen perusteella hänen ei ole katsottava olevan myöskään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kuolemanrangaistuksen, teloituksen, kidutuksen taikka muun epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun tai rangaistuksen vaarassa.

Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvaan ryhmittymään (Islamic State of Iraq and al-Sham, ISIS) liittyvä konflikti ei ole vaikuttanut merkittävästi shiiaenemmistöisten Etelä-Irakin läänien yleiseen turvallisuustilanteeseen, ja sosiaaliset, taloudelliset sekä poliittiset rakenteet Etelä-Irakissa ovat olemassa. Koska mielivaltaisen väkivallan ei sellaisenaan ole katsottava aiheuttavan A:lle sellaista vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, joka edellyttäisi toissijaisen suojelun myöntämistä pelkästään sen perusteella, että hän on kotoisin Etelä-Irakin Basrasta, asiassa on vielä ratkaistava, onko A ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeessa henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia.

Shiiamuslimina A kuuluu Basran läänissä enemmistönä olevaan väestönosaan. Hän on asunut kotimaassaan lähes 35-vuotiaaksi. Hänen ei voida katsoa olevan kotikaupungissaan erityisen mielenkiinnon kohteena hänen aiemman toimintansa tai hänen Suomessa tekemiensä rikosten perusteella. Arabian kielen taitoisen ja alueella oleviin tuttaviin ja sukulaisiin yhteyttä pitäneen A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuutena saatu selvitys ja Basran turvallisuustilanteesta edellä lausuttu huomioon ottaen hänen ei ole katsottava olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla mielivaltaisesta väkivallasta maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvassa vakavassa ja henkilökohtaisessa vaarassa kotialueellaan. Basran läänissä vallitsevasta tilanteesta saatu selvitys huomioon ottaen hän ei ole myöskään Maahanmuuttoviraston päätöksen tekemisen ajankohtana voimassa olleen ulkomaalaislain 88 a §:n (323/2009) 1 momentissa tarkoitetun humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Olosuhteet, joiden perusteella A:lle myönnettiin pakolaisasema, ovat lakanneet olemasta. Olosuhteiden muutos on merkittävä ja pysyvä. Mainituilla perusteilla A:n pakolaisuuden syyt ovat ulkomaalaislain 107 §:n 3 momentissa ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklan C kappaleen 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla lakanneet olemasta. A:lla ei ole katsottava olevan sellaisia henkilökohtaisia perusteita, jotka maatilanteesta huolimatta voisivat aiheuttaa hänelle perusteltua vainon pelkoa tai vakavan haitan vaaraa kotimaassaan. A ei ole enää kansainvälisen suojelun tarpeessa suhteessa Irakiin. Pakolaisaseman lakkauttamisen ja karkottamisen edellytysten selvittämiseksi suoritetun yksilöllisen tutkinnan perusteella on voitu varmistua siitä, ettei käsillä ole aiemmin koetusta vainosta tai vakavasta haitasta johtuvia pakottavia syitä, jotka oikeuttaisivat A:n kieltäytymään ottamasta vastaan kansalaisuusvaltionsa suojelua. Edellä lausuttu kokonaisuutena huomioon ottaen A:n pakolaisasema on voitu ulkomaalaislain 107 §:n 1 momentin 5 kohdan ja 3 momentin nojalla lakkauttaa.

2.3 Karkottaminen ja maahantulokielto

2.3.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Sopimusmääräystä sovellettaessa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ja muun ohella suuren jaoston 18.10.2006 antamasta tuomiosta asiassa Üner v. Alankomaat ilmenevät, karkottamisen oikeasuhtaisuutta ja välttämättömyyttä demokraattisessa yhteiskunnassa koskevat arviointikriteerit. Näitä kriteerejä ovat ihmisoikeustuomioistuimen mukaan valittajan tekemän rikoksen luonne ja vakavuus, hänen oleskelunsa kesto karkottavassa valtiossa, rikoksen tekemisestä kulunut aika ja hänen käyttäytymisensä tuona aikana, asiaan liittyvien henkilöiden kansalaisuudet, valittajan perhetilanne kuten avioliiton kesto ja puolisoiden perhe-elämän tosiasiallisuutta ja aitoutta osoittavat muut seikat, puolison tietoisuus rikoksesta perhesuhteen perustamisen aikaan, avioliitossa syntyneiden lasten olemassaolo ja heidän ikänsä sekä puolison todennäköisesti kohtaamien vaikeuksien vakavuus valtiossa, jonne valittaja karkotettaisiin. Lisäksi huomioon tulee ottaa lasten etu ja hyvinvointi ja erityisesti lasten todennäköisesti kohtaamien vaikeuksien vakavuus valtiossa, johon valittaja karkotettaisiin, sekä sosiaalisten ja kulttuuristen siteiden ja perhesuhteiden kiinteys isäntä- ja määränpäävaltiossa (tuomion kohdat 57–58).

Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Kyseisen momentin 3 kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. Pykälän 3 momentin mukaan pakolaisen saa karkottaa 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Ulkomaalaislain 150 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto. Pykälän 2 momentin mukaan maahantulokielto määrätään enintään viiden vuoden määräajaksi tai toistaiseksi. Laadultaan törkeästä tai ammattimaisesta rikoksesta rangaistukseen tuomitulle ulkomaalaiselle maahantulokielto voidaan määrätä toistaiseksi silloin, kun hän muodostaa vakavan uhan yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos pääsyn epääminen, käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.

Pykälän 2 momentin mukaan maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Harkittaessa maahantulokiellon määräämistä ulkomaalaiselle, jonka kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty tutkimatta tai hylätty, huomiota voidaan kiinnittää myös hakemuksen tutkimatta jättämisen tai hylkäämisen perusteena olleisiin seikkoihin sekä siihen, onko ulkomaalainen omalla toiminnallaan pyrkinyt olennaisesti vaikeuttamaan turvapaikkahakemuksen käsittelyä.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

2.3.2 Oikeudellinen arviointi

A on syyllistynyt useisiin rikoksiin, joista on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuotta vankeutta. Hänen on lisäksi todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Hän on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. Näin ollen ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyt karkottamisen edellytykset täyttyvät. Asiassa on ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaisesti kuitenkin otettava huomioon karkottamista koskevan päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan.

A:n karkottamista puoltaa hänen toistuva syyllistymisensä rikoksiin. Hän on syyllistynyt Suomessa oleskellessaan muun ohella useaan pakottamiseen seksuaaliseen tekoon, useaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään raiskaukseen. Hän on syyllistynyt toistuvasti myös muihin rikoksiin. Maahanmuuttoviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan A:n epäillään lisäksi syyllistyneen puolisoonsa ja lapsiinsa kohdistuneeseen laittomaan uhkaukseen Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen.

A:n karkottamista vastaan puhuvat hänen perhesiteensä ja pitkä oleskelunsa Suomessa. A on hyväksytty Suomeen pakolaiskiintiössä, ja hän on tullut maahan vuonna 1996. Sittemmin hänelle on myönnetty pysyvä oleskelulupa. Hän on saapunut Suomeen ollessaan noin 40-vuotias ja oleskellut täällä 20 vuotta. Ennen Suomeen tuloa hän oli oleskellut Saudi-Arabiassa noin viisi vuotta ja asunut kotimaassaan Irakissa 35-vuotiaaksi. A:lla on Suomessa aviopuoliso, joka on Irakin kansalainen. Aviopuolisoilla on useita lapsia, joista yksi on alaikäinen ja molempien vanhempiensa yhteisessä huollossa. A ei 31.12.2014 lukien ole asunut yhdessä puolisonsa ja huollossaan olevan lapsensa kanssa. Puolisoon ja lapsiin ei ole kerrottu kohdistuneen perheen yhteisessä kotimaassa Irakissa vainoa tai vakavan haitan uhkaa.

A on kotoisin Etelä-Irakin Basrasta, jossa oleskeleviin sukulaisiin ja tuttaviin hän on kertonut pitäneensä yhteyttä Suomesta. Hänelle ei hänen pitkästä maassaolostaan huolimatta ole kehittynyt Suomeen merkittäviä siteitä. Hänen ei ole esitetty käyvän ansiotyössä tai opiskelevan, ja hänen suomen kielen taitonsa on asiakirjoista saadun selvityksen perusteella heikko. A:n ei näissä olosuhteissa voida katsoa integroituneen osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Kun otetaan huomion A:n toistuva rikollinen toiminta, joka on vakavimmillaan kohdistunut alaikäisten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja ruumiillisen koskemattomuuteen, hänen on katsottava muodostavan vakavan uhan muiden turvallisuudelle ja yleiselle järjestykselle. A:n aiheuttaman uhan ei ole katsottava poistuneen tai ratkaisevasti vähentyneen, kun otetaan huomioon useita vuosia jatkunut rikollinen toiminta ja viimeisestä rikostuomiosta kulunut suhteellisen lyhyt aika. A:lla on Suomessa perhesiteitä ja hän on oleskellut maassa pitkään. Karkottaminen merkitsee siten hänen elinolojensa heikkenemistä. A:n karkottamista Etelä-Irakin Basraan ei kuitenkaan ole hänen yhteiskunnan turvallisuudelle aiheuttamansa pitkäaikainen ja vakava uhka huomioon ottaen pidettävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa edellytetyn välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuusvaatimuksen vastaisena.

Kun otetaan huomioon lisäksi A:n terveydentilasta sekä terveydenhuollon ja lääkityksen saatavuudesta Irakissa esitetty selvitys, häneen ei ole katsottava kohdistuvan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa ja ulkomaalaislain 147 §:ssä kiellettyä kohtelua kotimaassaan. A on voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin sekä toistaiseksi voimassa olevaan koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Janne Aer, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Elina Immonen.

 
Julkaistu 12.12.2016